Hermeneuttinen kasvatustiede 2. Hermeneuttinen kasvatustiede. Hermeneutiikka taustaa 1. Schleiermacher

Transkriptio

1 Hermeneuttinen kasvatustiede Ei mittaamista, vaan ymmärtäminen (vrt. ilmauksen ymmärtäminen), tulkinta Hermeneuttinen kehä: ymmärrys perustuu ymmärrettyyn Tavoitteena parempi, sivistyneempi ymmärrys, ei niinkään oikea tai "tosi" ymmärrys. (ns. moderni hermeneutiikka) Hermeneuttinen kasvatustiede 2 Osittain laadullisen tutkimuksen taustalla, mutta ei aina!!! Ei korrespondenssinäkemystä (yleensä), vaan koherenssi tai konsensus. Ei yleensä ajatusta täsmällisestä tutkimusmetodista; vaan ymmärrys perustuu vain tutkijan omaan sivistykseen. 1 2 Hermeneutiikka taustaa 1 Antiikin kirjallisuudentutkimus ja varhainen Raamatun eksegetiikka -> filologia --> Vuoropuhelu sekä yksityisen ja yleisen suhde Friedrich Schleiermacher ( ) Wilhelm Dilthey ( ) Schleiermacher Tulkittavan tekstin luomisen rekonstruktio Kieliopillinen ja psykologinen momentti tulkinnassa Tulkinnan lopullisena päämääränä tulkittavan subjektin ymmärtäminen ja tulkitsijan itseymmärrys

2 Dilthey Hengentieteiden metodifilosofia Päämääränä ymmärtää historiallista todellisuutta, jonka kautta yksityinen avautuu tulkittavaksi. Huomio jokapäiväiseen elämään, sen rakenteisiin ja tapoihin jäsentää todellisuutta. Elämä = perusta, jonka avulla merkitykselliset ilmaukset (tekstit, verbaaliset ilmaukset, taide ja toiminnat) ovat ymmärrettävissä. historiallinen ihminen - kykenee ymmärtämään itseään (ja muita) tuottamiensa objektivaatioiden kautta. D: Objektivaatiokategoriat 1. Merkitys (peruskategoria): suhde, joka elämän osilla on sen kokonaisuuteen 2. Vaikutusyhteys - "luo arvo-objekteja ja toteuttaa tarkoituksia 3. Merkitykset ja vaikutusyhteydet muodostavat säännön mukaisen struktuurin 4. Osa-kokonaisuussuhde - hengentieteellisen tutkimuskohteen strukturoituminen ja hermeneuttisen tulkinnan kulku Hermeneuttisessa tulkinnassa on viime kädessä kyse yksityisen ja yleisen välisestä suhteesta, joka tulee ymmärretyksi henkisen maailman muodostelmana Dilthey 2 Moderni hermeneutiikka Hengentieteet perustuvat Diltheylla elämyksen, ilmauksen ja ymmärtämisen väliseen vuorovaikutukseen. Elämys (Erlebnis) kuvaa tässä subjektin välitöntä ja jakamatonta kokemusta, joka tulee ilmaistuksi objektivaatioissa. Elämysten ymmärtäminen tapahtuu aina ilmausten kautta; ilmaukset manifestoivat mentaalisia tiloja aistien tavoittamassa maailmassa Ilmausten ymmärtämisessä "elämä tavoittaa elämän"; niiden kautta ihminen ymmärtää itseään ja tapaansa tuottaa merkityksellisyyttä. Näin ymmärtäminen sitoo ihmisen entistä tiiviimmin yleisinhimilliseen elämään, jonka osana hänen oman elämänsä projekti toteutuu. Uushermeneutiikka eli hermeneuttinen filosofia vaikuttaja: Martin Heidegger ( ), Sein und Zeit, 1927 (suom. Oleminen ja aika, Vastapaino 1999). Perustaja: Hans-Georg Gadamer ( ), Wahrheit und Methode, 1960, hermeneuttisen filosofian perusteos: tutki ymmärtämisen yleisiä ehtoja, traditio antaa meille "esiymmärryksen" (Vorverständnis), joka ohjaa tulkinnan etenemistä. Karl-Otto Apel ( ), Jürgen Habermas ( ): kriittinen aspekti, kriittinen hermeneutiikka, psykososiaalinen hermeneutiikka

3 Hermeneuttinen kehä Ymmärtämisen etenemistä kuvataan hermeneutiikassa hermeneuttisella kehällä, joka kuvaa paitsi tulkinnan metodologista periaatetta, myös inhimillisen ymmärtämisen osa-kokonaisuus-suhteisuutta. Hans-Georg Gadamerille hermeneuttinen kehä kuvaa ymmärtämistä yleisimmässä muodossaan tradition ja tulkitsijan välisenä vuorovaikutuksena. Esiymmärrys, joka määrää ymmärtämistämme juontaa juurensa yhteisöllisyyteen, joka sitoo meidät traditioon. Traditio on yhtä paljon omaa tuotostamme kuin kokemuksemme ennakkoehto 80 9 Hermeneuttinen kehä II 1. Tulkintaprosessilla ei ole absoluuttista lähtökohtaa kaiken ymmärryksen perustana on tulkitsijan oma esiymmärrys. Tulkinnan edetessä tämä esiymmärrys muuttuu ja vaikuttaa uusiin tulkintoihin, jotka puolestaan muovaavat uutta ymmärrystä jne. 2. Tulkittavaa ilmiötä on mahdollista ymmärtää vain sen yksittäisten elementtien ja kokonaisuuden välisen dialogisen suhteen kautta. 3. Tulkintaprosessilla ei ole absoluuttista päätepistettä, sillä hermeneuttinen kehä on sulkeutumaton Hermeneuttinen kehä III Hermeneuttinen pedagogiikka Siljander (1987, 13-14) ja Tschamler (1978) jäsentävät hermeneuttis-henkitieteellisen pedagogiikan eri variantteja seuraavasti: (1) Dilthey ja hänen perintönsä uskollisimmat vaalijat, erityisesti Herman Nohl; (2) hermeneuttis-dialektinen suuntaus (esimerkiksi Theodor Litt ja Josef Derbolav); (3) uuskantilaisuudesta vaikutteita saanut suuntaus (erityisesti Eduard Spranger) ja (4) hermeneuttis-eksistentialistinen pedagogiikka (erityisesti Otto F. Bollnow) Benner (1991) taas pitää toisesta näkökulmasta olennaisena seuraavaa jakoa: (1) historiallinen hermeneutiikka (Nohl); (2) strukturaalinen hermeneutiikka (Weniger) ja (3) "osallistuva tai sitoutuva hermeneutiikka" (Flitner)

4 Kohdeteoriaa Pedagoginen suhde (Nohl) Teoria-käytäntösuhde TEORIA I TEORIA II TEORIA III Pedagogisen toiminnan Toimintaa ohjaavien kyseenalaistettava, tieteelliset Sisäistä rationaalisuutta. tietoisten periaatteiden, kriteerit täyttävä. Toimijalleen tiedostamatonta, kokemuslauseiden, Teorian I rekonstruktio. Kätkettyä ja näkymätöntä. Käsitysten ja tieteellinen teoria, jonka hiljainen tieto todellisuusoletusten joukko. muodostaminen on tieteellisen implisiittinen, kielellinen, praktikon teoria pedagogiikan tehtävä ei-kielellinen, Ei-problematisoitu teoria (Erich Weniger) Henkitiede ja empiirinen tutkimus? Keskeisiä tutkimuskohteita ovat jollain tavalla objektivoituneet merkitysrakenteet, jotka kertovat jotain pedagogisesta toiminnasta: aikaisemmat pedagogiset teoriat, kaunokirjalliset dokumentit, kuvaukset kasvatustapahtumista, mutta myös reaalinen pedagoginen toiminta. Fenomenologia Fenomenologian perustaja Edmund Husserl ( ). Hänen tavoitteenaan yleinen kaiken tieteen ja filosofian perustana oleva tiede, joka käyttää puhtaasti rationalistista metodia. Strenge Wissenschaft Elämismaailman (Lebenswelt) käsite Demarkaatio: Luonnollinen asenne apodiktinen asenne Tutkitaan kaikkien (minkä hyvänsä) ilmiöiden perusolemusta poistamalla eli redusoimalla niistä kaikki epäolennainen: sekä "luonnolliset" olemassaolo-oletukset että "yksilöllis-erityiset" ja satunnaiset piirteet. Näin päästään ilmiöön sellaisenaan ja puhtaana (noema), siten kuin se ilmenee tiedostavalle subjektille sen tiedostamisen aktissa. Deskriptiivinen fenomenologia (-> deskript. KT!?) Martin Heidegger ja ymmärtävä fenomenologia Husserlin Lebensweltin fenomenologista tarkastelua hermeneuttisesti Ihmisen kokemuksen ja tulkinnan situationaalisuus ja ajallisuus

5 Ymmärtävän ihmistieteen kritiikkiä 1. Rajoittuu aina(!) subjektin näkökulmaan KRIITTINEN KASVATUSTIEDE 2. Hyväksyy positivismin luonnontieteessä 3. Jyrkän relativismin vaara Kriittinen vs. traditionaalinen tiede 4. Kysymys kritiikin normatiivisesta perustasta: kritiikin referenssipiste Habermas ja tiedonintressit Kriittisen teorian toinen sukupolvi : Jürgen Habermas (s. 1929) Tiedonintressiteoria: pyrkimys paljastaa tiedon ja tietämisen yhteiskunnalliset ja antropologiset ehdot Tiedon subjekti on historiallinen yhteisö Tieto on kauttaaltaan sosiaalinen prosessi, jota määrittävät historialliset ja ideologiset tekijät Tiedon intressisidonnaisuuden ymmärtäminen ei ole este tiedolle, vaan pätevän tiedon edellytys Kommunikatiivisen toiminnan teoria 1970-l Habermas: intressiteoria ei ole riittävä normatiivinen perusta kriittiselle teorialle. Filosofis-antropologisen spekulaation sijasta ihmisten tapa kommunikoida ja käyttää kieltä. Kommunikatiivisen toiminnan teoria (1981)

6 Kommunikatiivisen toiminnan teoria 2 Subjektifilosofisesta -> intersubjektiviteettiin = kielenkäyttöön ja kommunikaatioon tällä idealla on ollut merkittävä vaikutus yhteiskuntatieteisiin ja myös kasvatustieteeseen ns. kommunikatiivisen käänteen muodossa. Sosiaalisen toiminnan muodot Sosiaalinen toiminta Kommunikatiivinen Strateginen toiminta toiminta Kätketty strateginen Avoin strateginen toiminta toiminta Tiedostamaton pettäminen, systemaattisesti vääristynyt kommunikaatio 22 Tiedostettu pettäminen, manipulointi 93 Sosiaalisen toiminnan muodot 2 Habermas: yhteisymmärrykseen pyrkiminen on puheen sisään rakennettu tarkoitus tai kielen käytön alkuperäinen tapa. Välineellinen tapa käyttää kieltä eli strateginen toiminta on Habermasin mielestä tämän alkuperäisen tavan päällä ratsastava "loinen". Ideaalinen puhetilanne täysin kommunikatiivisen rationaalisuuden periaatteille rakentunut, vääristymätön, häiriötön ja kaikesta vallankäytöstä vapaa kommunikaatiotilanne, jossa 1) jokainen kielenkäyttöön ja toimintaan kykenevä subjekti saa osallistua diskursseihin,

7 Ideaalinen puhetilanne 2 2) (a) jokainen voi asettaa kyseenalaiseksi minkä tahansa ehdotuksen, (b) jokainen voi tuoda minkä tahansa ehdotuksen diskurssiin, (c) jokainen voi ilmaista asenteensa, toiveensa ja tarpeensa ja Ketään diskurssiin osallistujaa ei saa pakkotoimin estää toteuttamasta kohdissa (1) ja (2) kuvattuja oikeuksiaan Kasvatustiede kriittisenä yhteiskuntatieteenä Ensimmäiset systemaattiset esitykset kasvatustieteestä kriittisenä yhteiskuntatieteenä: Klaus Mollenhauer Erziehung und Emanzipation (1968); Wolgang Lempert Bildungsforschung und Emanzipation KT kriittisenä yhteiskuntatieteenä 2 kasvatustieteestä tulee kriittinen yhteiskuntatiede, joka rekonstruoi kohteensa ideaalitasolla emansipaatioprosessina ja reaalisesti emansipaatiota rajoittavina rakenteina, analysoi em. rakenteiden historiallista ja yhteiskunnallista perustaa,

8 Kriittisen kasvatustieteen tutkimus Kriittisen kasvatustieteen tutkimus 2 Ei omaa menetelmää: voidaan hyödyntää empiiris-analyyttisten ja hermeneuttisten tieteiden tuottamaa tietoa. Tieto tulee kuitenkin alistaa kritiikin palvelukseen Ideologiakritiikki Ideologiakritiikki 2 termin Marxilainen (ja Engels) käyttötapa: kuvaa ihmisen (yksilöllistä ja "kollektiivista") tietoisuutta sosiaalisten suhteiden heijastumana. Ideologiset rakenteet: luonnollistavat historioivat ikuistavat -> ideologia vieraantuneena tai vääristyneenä tietoisuutena empiiris-analyyttisen otteen avulla osoitetut säännönmukaisuudet tai hermeneuttisen lähestymistavan kautta tulkitut ajattelutavat hahmotetaan ideologisina: pyritään osoittamaan niiden historiallinen luonne, niiden sidos taloudellispoliittisiin tekijöihin sekä ennen kaikkea paljastamaan, ketä tai mitä ryhmittymää ne palvelevat ja ketä haittaavat;

9 Yhteiskuntakritiikki ideologista tietoisuutta ja ideologisia riippuvuussuhteita tuottavat ennen kaikkea yhteiskunnalliset tekijät, (tuotantotapa ja tuotantosuhteet) suhtauduttava kriittisesti myös vallitsevaan yhteiskuntaan ja sen sellaisiin rakenteisiin, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa, rakenteellista väkivaltaa ja riistoa. Emansipatorinen toimintatutkimus Tieteen irrottaminen jokapäiväisestä yhteiskunnallisesta todellisuudesta on keinotekoista ja elitististä. Jokaisesta tutkijasta täytyy tulla praktikko ja jokaisesta praktikosta täytyy tulla tutkija. Konsensus - totuusteoria Kohti kriittistä sosiaalitiedettä: Kriittisen kasvatustieteen mahdollisia ongelmia Yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden ongelmallinen suhde Virheellisen tietoisuuden/ideologisen tietoisuuden käsite epäselvä ja ongelmallinen Kasvatuksen samaistaminen kommunikaatioon Ideologiakritiikki vallankäyttöä? Autoritaarisuus? (kasvatuksen samaistaminen politiikkaan)