Opiskelijavalintakoe sosiaalipedagogiikan pääaineessa

Transkriptio

1 KUOPION YLIOPISTO Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos Opiskelijavalintakoe sosiaalipedagogiikan pääaineessa A osa: Kirjakuulustelu (Hämäläinen, Juha & Kurki, Leena: Sosiaalipedagogiikka. Porvoo 1997). B osa: Aineistokoe A Kirjakuulustelu 1 Selvitä lyhyesti, mitä seuraavilla käsitteillä tarkoitetaan. a) Sosiaalipedagoginen toimintatutkimus (2 p) Toimintatutkimus lähtee niistä ongelmista, joita toimintaan osallistujat tunnistava ja kokevat. He myös osallistuvat aktiivisesti tutkimuksen toteutukseen ja arviointiin yhdessä "ammattitutkijoiden" kanssa, jotka koordinoivat tiedonmuodostusta, tuottavat toiminnan kehittämistä palvelevaa tietoa ja dokumentoivat muutosprosessia. Toimintatutkimus on ajattelun malli, ei tekniikka. Siinä tutkija sitoutuu edistämään niitä tavoitteita, joita osallistujat toiminnalleen ja sen kehittämiselle asettavat. Tutkijat osallistuvat tiedon tuottamisen kautta muutos ja kehittämisprosessiin. Sosiaalipedagoginen toimintatutkimus sisältää vahvasti ajatuksen muutoksen mahdollisuudesta ja usko jokaisen ihmisen ja yhteisön mahdollisuudesta ratkaista ongelmiaan ja parantaa tilannettaan. b) Sosiaalipedagogiikan reformipedagoginen suuntautuneisuus (2 p) Sosiaalipedagoginen ajattelu ja toiminta ovat kehittyneet läheisessä yhteydessä erilaisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin uudistusliikkeisiin. Reformipedagogiset virtaukset ovat vaikuttaneet alan kehitykseen. Reformipedagogiikan käsite kattaa suuren joukon pedagogisia aatesuuntia, joita yhdistää pyrkimys yhteiskunnallisen kasvatustoiminnan pedagogiseen uudistamiseen koulun sisällä ja ulkopuolella. Sen piiriin luetaan erilaisia kasvatuksen oppisuuntia, joissa korostetaan lapsikeskeisyyttä, demokratiaa, yhteisöllisyyttä, osallistumista, pedagogista kokeilua ja uudistusmielisyyttä. Reformipedagogisella sosiaalipedagogiikalla on usein yhtymäkohtia kansalaistoimintaan ja kansalaisliikkeisiin. Reformipedagogisiin suuntauksiin sisältyy usein voimakasta yhteiskunta ja kulttuurikritiikkiä, mikä on vahvistanut yhteiskunta ja kulttuurikriittistä suuntautumista myös sosiaalipedagogiikassa. c) Sosiaalipedagogisen intervention malli (2 p) Sosiaalipedagoginen interventio voidaan jakaa viiteen vaiheeseen: (1) tutkimuksen tekeminen, jossa kartoitetaan vallitseva tilanne ja hankitaan siitä informaatiota (2) diagnoosi, jossa nimetään ongelma, muodostetaan systemaattinen kuva ongelman syistä ja vallitsevasta tilanteesta, tehdään ennuste ja hahmotetaan muutoksen mahdollisuutta, (3) intervention suunnittelu (ohjelmointi), jossa tuotetaan suunnitelma siitä, mitä aiotaan tehdä, (4) intervention toteutus, jossa suunnitelma viedään käytäntöön ja (5) arviointi, jossa selvitetään, miten tavoitteet on saavutettu. Sosiaalipedagogisessa työssä on olennaista saada ne ihmiset osallistumaan intervention suunnitteluun ja toteutukseen, joita kulloinenkin interventio koskee. Mallia sovelletaan joustavasti, luovasti ja tilannesensitiivisesti. Siten työskentelytapa interventioprosessin eri vaiheissa on tilannekohtaista ja voi suurestikin vaihdella.

2 2 Sosiaalipedagogiikka hermeneuttisena tieteenä (6 p) Hermeneuttisessa tieteenteoriassa ja tiedonmuodostuksessa korostuu pyrkimys ymmärtää ihmistä ja ihmisen toimintaa historiallis kulttuuris yhteiskunnallisessa kontekstissa. Pedagogiikan alalla kyse on kasvatustodellisuuden ymmärtämisestä historiallisesti muotoutuneena elämäntodellisuutena. Hermeneuttisen sosiaalipedagogiikan kehittyminen ajoittuu erityisesti 1920 luvulle, jolloin saksalainen Herman Nohl työtovereineen luonnosteli sosiaalipedagogiikan teoriaa hermeneuttisen tiedonkäsityksen pohjalta. Hermeneuttinen sosiaalipedagogiikka edusti vaihtoehtoa Paul Natorpin edustamalle eettis normatiiviselle sosiaalipedagogiikalle. Erotuksena abstraktista, normatiivisesta ja ylihistoriallisiin ihanteisiin nojaavasta teoriasta hermeneuttisessa sosiaalipedagogiikassa korostettiin kasvatustodellisuuden ymmärtämistä historiallisesti muotoutuneena kulttuurisena ja yhteiskunnallisena todellisuutena. Pyrkimyksellä ymmärtää kasvatustodellisuutta oli hermeneuttisessa sosiaalipedagogiikassa käytännöllinen tarkoitus: sosiaalipedagogisen käytännön kehittäminen sen ymmärtämisen kautta. Ajateltiin, että käytännön ymmärtäminen sitä muovanneiden historiallisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tekijöiden kautta luo perustan sen tietoiselle kehittämiselle. Tavoitteena ei ollut sanoa, millaista käytännön pitäisi olla, vaan tehdä sitä ymmärrettäväksi. Perinteisen hermeneuttisen sosiaalipedagogiikan lähtökohtana on sosiaalipedagoginen toimintakäytäntö. Keskeistä on analysoida niitä ideoita, joiden mukaan käytäntö on muotoutunut. Käytäntöä tarkasteltaessa huomiota kiinnitetään sitä muovanneisiin ja siinä vaikuttaviin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Analysoimalla käytäntöä ja tekemällä sitä ymmärrettäväksi hermeneuttinen sosiaalipedagogiikka pyrkii olemaan tiede käytäntöä varten. Sama ymmärtämisen ajatus kuuluu myös sosiaalipedagogiseen auttamistyöhön. Ihmisten auttamisessa pidetään tärkeänä heidän elämäntodellisuuksiensa ymmärtämistä heidän elämänhistorioistaan käsin. Sosiaalipedagogiikka käytännöllisenä hermeneuttisena tieteenä luo pohjaa tällaiselle ymmärtävälle ja tulkitsevalle työotteelle käytännön työssä. Painopiste on ihmisten ymmärtävässä kohtaamisessa, jonka kautta heitä autetaan ymmärtämään omaa elämäntilannettaan ja mahdollisuuksiaan itsensä kehittämiseen ja elämäntilanteeseensa vaikuttamiseen. Herman Nohl puhui tässä yhteydessä "pedagogisesta suhteesta". Herman Nohl kehitti yhdessä työtovereittensa kanssa ajatusta autonomisesta sosiaalipedagogiikkatieteestä. Sen katsottiin liittyvän läheisesti yleiseen pedagogiikkaan, vaikka samalla korostettiin sosiaalipedagogisen kysymyksenasettelun erityisluonnetta ja siihen liittyvää omaa erityistä käytäntöä. Hermeneuttisella tieteen ja tiedonkäsityksellä on ollut vahva asema saksalaisessa sosiaalipedagogiikassa. Vielä toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla hermeneuttinen suuntaus on vaikuttanut alan kehittymiseen sekä teorianmuodostuksen osalta että käytännön ammatillisena toimintana ja työalana luvulla kriittisen hermeneutiikan suuntaus, jossa korostui perinteistä hermeneuttista lähestymistapaa voimakkaammin yhteiskuntakritiikki, vaikutti Saksassa merkittävästi yhteiskunta ja kasvatustieteissä, myös sosiaalipedagogiikan alalla. Sen pohjalta kehitettiin mm. arkisuuntautunutta sosiaalipedagogiikkaa, jossa korostetaan ihmisten arjen todellisuuden ymmärtämistä ja arjen todellisuudessa tapahtuvaa auttamista. 2

3 3 Tiedostamisen (conscientizacâo) periaate Paulo Freiren kasvatusajattelussa (6 p) Paulo Freiren kasvatusajattelussa korostuu ajatus siitä, että ihminen on oman kasvatuksensa subjekti. Freire katsoo, että oman elämän subjektina oleminen on ihmisen ontologinen peruskutsumus, jota ihminen toteuttaa yhdessä toisten ihmisten kanssa. Ihmisen yleinen kutsumus on olla ainutkertainen persoona ja ihminen voi täyttää ja löytää henkilökohtaisen kutsumuksensa olemalla itsensä tiedostava persoona ja tietoisesti toimiva subjekti. Freiren mukaan persoonaksi kasvamisen edellytyksenä on autenttinen dialogi ihmisten välillä. Sen kautta ihminen voi alkaa tiedostaa itseään, elämäntodellisuuttaan ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa sekä omaan kohtaloonsa että laajemmin ihmisten yhteiseen kohtaloon. Olennaista on siis tiedostaminen. Se on Freiren kasvatusteorian avainkäsite, jonka kautta kasvatusprosessi jäsentyy ja saa tarkoituksensa. Keskeiset ainekset pedagogiseen teoriaansa ja metodiinsa Freire sai työskennellessään Brasiliassa lukutaidottomien aikuisten parissa. Hän kiinnitti huomiota siihen, että lukutaitokampanjoissa ihmiset eivät oppineet vain lukemaan ja kirjoittamaan vaan alkoivat myös tiedostaa mahdollisuuksiaan vapautua sorretusta asemastaan. Tämän tiedostaminen motivoi heitä opiskelemaan ja kehittämään itseään. Tiedostaminen koski siten mahdollisuuksia vaikuttaa itseen ja omaan elämäntilanteeseen yksilönä ja kollektiivisesti. Oman elämäntilanteen ja muutoksen mahdollisuuden tiedostaminen aktivoi ihmisiä toimimaan, vaikuttamaan, osallistumaan. Tiedostamisen periaate Freiren ajattelussa tarkoittaa kriittisen tietoisuuden kehittymistä. Kasvatus nähdään mahdollisuutena auttaa ihmisiä tiedostamaan oman tilanteensa yhteiskunnallisia ehtoja, mikä luo puolestaan luo pohjan yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle. Tavoitteena on edistää yhteiskunnallista vapautumista, mihin liittyen puhutaankin vapautuksen pedagogiikasta. Freireläisessä pedagogiikassa tiedostamisesta puhutaan vapautuksen käytäntönä. Freire erottaa inhimillisessä tietoisuudessa eri tasoja. Ensinnäkin hän tekee eron semi intransitiivisen ja transitiivisen tietoisuuden välille. Ensin mainittu on eristetyissä yhteisöissä elävien ihmisten tietoisuutta, jossa ei kyetä tiedostamaan oman itsen ulkopuolella tai omien ja yhteisön biologisten tarpeiden ulkopuolella olevia ongelmia. Tällöin havaintokyky on hyvin rajoittunutta ja muutoksen mahdollisuuksia ei juuri nähdä. Siirtyminen transitiiviseen tietoisuuteen tapahtuu laajentamalla havainnoimisen näkökenttää. Tämä edellyttää asettumista dialogiin toisten ihmisten ja elämäntodellisuuden kanssa esittämällä yhä uusia kysymyksiä ja etsimällä niihin vastauksia. Näin ihmisestä tulee transitiivinen suhteessa itseensä ja maailmaan ja hän alkaa tiedostaa omaa historiallisuuttaan persoonana ja subjektina. Freiren mukaan transitiivisen tietoisuuden ensimmäisessä vaiheessa on kyse naiivista transitiivisesta tietoisuudesta, jolle on tunnusomaista ongelmien yksinkertaistaminen, taipumus pitää mennyttä aikaa nykyistä parempana, tavallisen ihmisen väheksyminen, taipumus laumasieluisuuteen, kiinnostumattomuus ottaa selvää asioista, argumentoinnin pinnallisuus, vahva emotionaalisuus, poleemisuus ja maagiset selitykset. Erotuksena tästä on kriittinen transitiivinen tietoisuus, jolle on tunnusomaista ongelmien syvällinen tutkinta, maagisten selitysten korvaaminen kausaalisilla, pyrkimys välttää ennakkoluuloja ja vääriä tulkintoja, pyrkimys dialogiin, selkeä argumentointi polemisoinnin asemesta ja yleensä aktiivinen pyrkimys selvittää ja ymmärtää, miten asiat todella ovat. Siirtyminen kriittisen transitiivisen tietoisuuden tasolle on edellytys vapautuksen prosessin onnistumiselle. Freiren mukaan tämä tapahtuu ihmisten yhteisessä dialogisessa toiminnassa. Freireläistä kriittisen tiedostamisen periaatetta korostetaan mm. sosiokulttuurisen innostamisen menetelmässä, jossa tiedostaminen on sekä pedagoginen tavoite että pedagoginen keino. 3

4 4 B Aineistokoe Aineistokoeosion maksimipistemäärä on kahdeksantoista (18) pistettä. Aineistokoe on arvosteltu pisteen tarkkuudella. Esseen arvostelussa on käytetty kolmea kriteeriä: A) aineiston sisältämän asian hallinta ja sisällön esittely esseessä, max. kuusi (6) pistettä B) pohdiskeleva ja kriittinen käsittely, omien mielipiteiden esilletuominen, max. kuusi (6) pistettä C) otsikon ja näkökulman valinta suhteessa esseen sisältöön, esseen loogisuus ja johdonmukainen eteneminen suhteessa valittuun näkökulmaan, max. kuusi (6) pistettä. A) +++: Esseessä on esitetty valitun näkökulman kannalta materiaalin keskeinen sisältö. Sisältö muodostaa hallitun ja tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden, jossa keskeiset käsitteet painottuvat selkeästi. ++ Esseen kattavuudessa ja sisällön rakentumisessa on valitun näkökulman kannalta puutteita, joskin kokonaisuuden hallinta on kohtalaisen hyvä. Käsitteitä on käytetty vähän Tai niiden käyttö ei osoita käsitteiden sisällön hallintaa. + Esseessä on käytetty aineksia aineistosta, mutta näkökulman kannalta irrallisesti. Käsitteiden käyttö on vähäistä tai ei osoita niiden ymmärtämistä. O Esseessä hyödynnetään aineistoa hyvin vähän eikä sidota sitä valittuun näkökulmaan. B) +++ Essee osoittaa selkeän pyrkimyksen problematisoida aineistoa. Ote on itsenäinen, pohdiskeleva ja osoittaa omintakeisuutta. Pohdintaa ja mielipiteitä on perusteltu kriittisesti ja kattavasti hyödyntäen aineistoa, omaa kokemusta tai yhteiskunnallista keskustelua. ++ Essee osoittaa pyrkimystä kokonaisuuden hahmottamiseen valitun näkökulman kannalta, mutta pohdiskelussa on kapea alaisuutta eikä tarkastelu osita kriittisyyttä. Pohdintaa ja mielipiteitä on pyritty perustelemaan, mutta aineistoa, omia kokemuksia tai yhteiskunnallista keskustelua on hyödynnetty niukasti. + Problematisointi esseessä on satunnaista tai vähäistä. Esitetyt perustelut ovat puutteellisia ja osoittavat asian käsittelyn pinnallisuutta. Pohdiskelu on vaatimatonta. 0 Kriittisyys ja perustelut puuttuvat.

5 C) +++ Essee on otsikoitu ja näkökulma valittu omintakeisesti. Esseen sisältö vastaa valittua näkökulmaa. Kokonaisuus on looginen ja etenee johdonmukaisesti. ++ Esseen otsikointi tai näkökulman valinta on onnistunut vaikka ei omintakeinen. Esseen sisältö ei kaikilta osin vastaa valittua näkökulmaa. Kokonaisuuden loogisuudessa ja johdonmukaisessa etenemisessä on puutteita. + Esseen otsikko tai valittu näkökulma ovat tavanomaiset. Esseen sisältö vastaa huonosti valittua näkökulmaa. Kokonaisuuden loogisuudessa ja johdonmukaisessa etenemisessä on vakavia puutteita. 0 Esseetä ei ole otsikoitu lainkaan tai näkökulmaa ei ole valittu. Esseen on sisällöllisesti niin lyhyt, ettei sen loogisuutta tai johdonmukaista etenemistä voi arvioida tai esseen otsikointi ja valittu näkökulma eivät lainkaan vastaa esseen sisältöä eikä esseessä ole loogisuutta ja johdonmukaisuutta. 5