Emansipatorinen intressi, vapaus ja terapia

Transkriptio

1 Emansipatorinen intressi, vapaus ja terapia Mitä vapaus on, on yksi vaikeimmista ja vanhimmista kysymyksistä. En lähde tekemään vapauskäsitteen historiallista analyysiä - totean vain, että silloin kun neuvostososialismi on vielä voimissaan, kategorisoitiin vapauskin kahteen luokkaan: Vapaus jostakin ja vapaus johonkin. Esimerkkinä tästä usein esitettiin sananvapaus: lännessä kaikilla on sananvapaus - he voivat julistaa sanomaansa, mutta kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia sanomansa levittämiseen. Ne joilla on rahaa - siis mahdollisuus käyttää tiedotusvälineitä, ovat vapaampia kuin ne joilla ei ole tiedotusvälineitten (median) käyttömahdollisuutta. Vapaus jostakin on länsimaisen ajattelun perusta. Olla vapaa, on sama kuin tehdä mitä itse haluaa. Tätä vapautta ei sosialismissa koettu olevan - eikä sitä ollutkaan. Nyt Venäjällä tämä vapaus johonkin vallitsee hyvine ja huonoine puolineen. Saksalainen Wolfgang Lamber määrittelee vapauden postmodernisti: Se tähtää irrationaalisen vallan (Herrschaft) kumoamiseen ja ehkäisemiseen, vapautukseen kaikenlaisesta pakosta. Pakottavasti ei vaikuta ainoastaan valta (Gewalt), vaan myös kiinnittyminen (Befangenheit) ennakkoluuloihin ja ideologioihin. Tätä pakkoa voidaan, joskaan ei kokonaan poistaa, niin kuitenkin vähentää sen syntyhistorian analyysin avulla, kritiikin ja itsereflektion avulla." (Lempert 1971, 483; käännös Siljander 1988, 144). Tämä tarkoittaa siis sitä, että yksilö ei ole vain valtion ja muun esivallan alla vaan myös omien arvojensa ja uskomustensa vanki. Ihmisen arvot ja uskomukset syntyvät usein niin, että hän ei voi niihin itse vaikuttaa. Ne ovat usein tiedostamattomia ja johtavat pakonomaiseen toimintaan. Yleisimpiä rajoittavia uskomuksia

2 ovat erilaiset ennakkoluulot. Esimerkisi se että savolaiset ovat kieroja ja puheliaita. Saksalainen filosofi Habermas loi 60 - luvulla emansipatorisen tiedonitressin käsitteen, jota on laajennettu postmodernissa keskustelussa yhdeksi ihmisen vapauteen kuuluvaksi käsitteeksi. Habermasilaisittain Mollenahauer puolustaa emansipatorisen intressin välttämättömyyttä, koska se on järjen intressi täysi-ikäisyyteen (Intresse an Mündigkeit) (Mollenhauer 1973, 67). "Kasvatustieteen konstitutiivinen prinsiippi on, että kasvatuksen ja sivistyksen päämääränä täytyy olla subjektien täysi-ikäisyys, mikä vastaa kasvatustieteen johtavaa tiedonintressiä eli intressiä emansipaatioon." (Mollenhauer 1973, 10; myös Schäfer & Schaller 1976, 17). Taustalla on kantilainen ja hegeliläinen kuvio modernisaatiosta järjellistymisenä. Kantilla valistus on niemenomaan subjektien täysi-ikäisyyden ja autonomian lisääntymistä. Hegelillä se on järjen ilmentymistä yhä järjenmukaisimmissa eli siis "todellisimmissa" muodoissaan. Toisin sanonen kasvaminen vapaaksi on kasvamista aikuiseksi ja järkeväksi. Järkevyys on sitä, että osaa suhtautua kriittisesti myös omiin toiminta- ja ajattelumalleihinsa. Kasvaa eroon ennakkoluuloistaan. Miten sitten kasvaa vapaaksi. Siitä ei ole paljon esimerkkejä annettu. Habermas tekee eron diskurssin (Diskurs) ja toiminnan (Aktion) välillä. Diskurssi on sellaista kielellistä vuorovaikuttamista, jossa pyritään rationaaliseen yhteisymmärrykseen. Toiminta (työ) sen sijaan on välitöntä muutokseen pyrkivää elämismaailman edellytyksiin sekaantumista. Habermas suosittaa siis rationaalista diskurssia vapauden kasvamisen välineeksi.

3 Diskurssilla tarkoitetaan tasapuolista ja avointa vuorovaikutusta, jossa kukaan keskustelijoista ei asetu toisen mielipiteitten yläpuolelle vaan antaa keskustelussa oman panoksensa yhteisen rationaalisen näkemyksen syntymiselle. Tällainen keskustelu on esimerkiksi julkishallinnossa hyvin harvinaista. Keskustelu (diskurssi )on sidottu valtaan. Kunnallishallinnossa ne joilla on enemmän hierargista valtaa antavat usein tiedostamattaan enemmän painoa sellaisille puheenvuoroille, joitten takana on myös irrationaalista hierargista valtaa kuin sellaisille mielipiteille, jota tulevat alempaa ruohonjuuritasolta esimerkiksi kuntalaisilta. Filosofi Mollenhauer sanoo saman asian hieman vaikeammin: "Diskurssiksi siis nimitämme kommunikaatiotasoa, jolla kieli ei välitä ainoastaan normatiivisesti sitovaa merkitystä, vaan 'itsereflektiivisenä välineenä' tekee kommunikaation kommunikaatiosta mahdolliseksi ja toimii siten 'metakommunikaationa' ja problematisoi jähmettyneitä instituutioita, normeja ja sääntöjä: Diskurssi on metainstituutiona 'kakkien reflektoimattomien sosiaalisten normien kritiikin instanssi' (Apel)."( Mollenhauer 1972, 64, käännös Siljander 1988, 168). Edellä olevat Habermasin sitaatit on lainattu Jyväskylän yliopiston professorin Rauno Huttusen merkittäviltä kotisivuilta. Miten sitten tämä emansipatorinen intressi olisi yhdistettävissä terapiaan. Ei varmaankaan voida ajatella, että terapeutin asiakas poikkeaisi, jotenkin vapaudenhalussaan muista ihmisistä. Hänen vapaudenhalunsa on halua pois ikävästä mielentilasta, pahasta olosta. Silloin emansipatorinen intressi on hänenkin keskeisin itressinsä.

4 Habermasin mukaan keskeinen väline tässä on siis diskurssi. Ratkaisu ja voimavarakeskeisessä terapiassa on diskurssin puolestapuhuja ollut tohtori Jaakko Seikkula. Hän toteaa: Hoidon ensimmäiseksi tavoitteeksi ei tule potilaan tai hänen perheensä muuttaminen, vaan dialogin synnyttäminen eri äänten välillä. Uusi ymmärrys ongelmasta edellyttää aina dialogista pohdintaa monologisen kielen sijasta, ja ammatti-ihmisillä tulisi olla ammattitaitoa dialogisen keskustelun synnyttämiseksi. Kaikki muu asiantuntemus, esimerkiksi kunkin työntekijän omat ammattialat tai eristyikoulutukset, saa parhaimman merkityksen dialogisessa prosessissa. Muutos tilanteessa ylipäänsä ja muutos potilaan oireissa ja käyttäytymisessä samoin kuin perheessä tapahtuu väistämättä tässä prosessissa. Dialoginen työskentelytyyli ei painota potilaan ja perheen käyttäytymisen tulkitsemista siten, että jonkin havaitsemamme ilmiön perusteella sanoisimme, mistä itse asiassa on kysymys, vaan perheen kielen kuuntelemista ja seuraamista sellaisenaan. Keskustelussa voidaan esimerkiksi toistaa sanasta sanaan, mitä potilas sanoi. Ammatti-ihmiset kääntävät potilaan sanoja omiksi tutuiksi sanoiksi ja samalla potilas voi kuulla jotain, jonka lähtökohta on hänen kokemuksissaan, mutta sisältää samalla jotain uutta, koska joku ulkopuolinen toistaa hänen sanomansa. (Jaakko Seikkula, Tiimi 6/1999) Seikkula puhuu dialogista ja verkostoista. Aito dialogi on Habermasin diskurssin sääntöjen mukaista. Dialogi on avointa ja tasaverataista, siinä lähdetään asiakaan arvostamisesta ja sen tunnustamisesta, että hän on paras oman tilanteensa asiantuntija. Hänen kertomuksensa omasta elämästään on oikein. Terapeutin tärkein tehtävä on laajentaa keskustelua niin, että syntyy laaja dialogi. Kaikki asiakkaan lähipiirissä ja

5 menneisyydessäkin tärkeät ihmiset voivat osallistua tähän keskusteluun. Emansipatorinen intressi vaikuttaa niin, että asiakas valitsee omaksi tiedokseen sellaisen hänen kannaltaan rationaalisen tiedon, joka auttaa häntä vaikeuksissa, helpottaa hänen oloaan ja lisää näin hänen vapauttaan. Kun ihmisen omat rajoitteet ovat usein hänen tietoisen minänsä ulottumattomissa on mahdollista käyttää emansipatorisen intressin toteutumisessa myös NLP:n tekniikoita. NLP:n periaatteiden mukaan tietoinen ja tiedostamaton voivat keskustella keskenään. Tiedostamattomat rajoittavat uskomukset voidaan tehdä tietoisiksi vaikkapa käyttämällä tekniikkaa nimeltään: rajoittavan uskomuksen poistaminen ankkureilla. harjoitus: 1.Valitse rajoittava uskomus. Esimerkiksi: " Olen liian vanha vaihtamaan ammattia" 2. Määritä lattialle neljä aluetta -uskomuksen -epäilyn ja epävarmuuden -muutoksen -uteliaisuuden Aseta vaikka paperinpalat lattialle osoittamaan paikat Uskomuksen Epäilyn Uteliaisuuden Muutoksen 3. Ensimmäinen kierros: ankkuroi paikkoihin sen nimeä vastaava tunne.

6 Uskomus. Mene an ja palauta mieleesi tilanne, jolloin olet vahvasti uskonut johonkin. Kun saat tunteen anna sen ikään kuin valua an. Mene uteliasuuden an ja tyhjennä mielesi vaikkapa ajattelemalla säätä. Uteliaisuus. Mene paikaan ja palauta mieleesi tilanne, jolloin olet ollut hyvin utelias. Anna uteliasuuden tunteen valua ja ankkuroitua a. Mene muutoksen an ja tyhjennä mielesi ajattelmalla vaikkapa kesälomaa. Muutos. Mene an ja palauta mieleesi tilanne, jolloin on tapahtunut suuri muutos. Anna muutoksen tunteen vallata Sinut ja anna tunteen valua ja ankkuroitua an. Mene epäilyn an ja tyhjennä mielesi vaikkapa ajattelemalla kenkiäsi. Epäily. Palauta mieleesi elämästäsi hetki jolloin olet epäillyt jotakin vahvasti. Anna epäilyn tunteen tulla itseesi ja valua epäilyn an. Tule pois paikasta ja tyhjennä mielesi vaikkapa ajattelemalla mielimusiikkiasi. 4. Toinen kierros: Käsittele rajoittavaa uskomustasi paikoilla. Minämuodossa esimerkin vuoksi. Menen uskomuksen an ja ajattelen uskomustani: Olen liian vanha vaihtamaan ammattia. Kuvaan mitä minulle tulee mieleen tässä paikassa. "Olen jo yli viidenkympin, kukaan ei palkaa näin vanhaa. Olen myös niin turvallisuushakuinen, että en voi ottaa riskiä vaikka paikan saisinkin." Seuraavaksi menen epäilyn an ja kuvaan mitä minulle tulee mieleen: "Voisihan olla mahdollista saada vielä muita hommia. Onhan minulla hyvä koulutus ja kokemus. Nykyisessä työssänikin joudun ottamaan riskejä koko ajan, joten se ei ole mitään uutta."

7 Seuraavaksi menen muutoksen an:"minähän voisin vaihtaa ammattia, jos teen sen mahdollisimman varman päälle. Voisinhan ryhtyä vaikka yrittäjäksi." Sitten uteliaisuuden an:"voisihan olla kovin mukavaa kokea jotain aivan uutta sen sijaan, että näivetyn tässä vanhassa hommassani." Sitten uuden uskomuksen kanssa uskomuksen an:"hei kyllähän minä haluan vielä vaihtaa ammattia. Se tuntuu varmaan jännittävältä ja luotan itseeni niin paljon, että taidanpa ryhtyä yrittäjäksi." Vielä menen tulevaisuuteen ja kokeilen mielikuvissani miltä tuntuu olla yrittäjänä ja ihan mukavaltahan se tuntuu. NLP:ssä on monia muitakin menetelmiä rajoittavien alitajuisten tai tiedostettujen uskomusten muuttamiseen. Niissä on kysymyksessä oman sisäisen diskurssin käymisestä niin, että ristiriitaiset alitajuiset ajatukset selkiytyvät ja emansipatorinen intressi saa oman vapaudentunteen lisääntymään. Hannu Pulkkinen 2001