YLIOPISTOLAIN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI ARVIOINNIN TULOSTEN ESITTELY

Transkriptio

1 YLIOPISTOLAIN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI ARVIOINNIN TULOSTEN ESITTELY

2 OSIO I ARVIOINNIN TOTEUTUS 2

3 YLIOPISTOLAKIUUDISTUKSEN ARVIOINTI Arviointi toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta aikavälillä elokuu 2015 kesäkuu Päätoteuttajia ovat Owal Group Oy ja VTT. Lisäksi arvioinnin tukena toimivat kansalliset ja kansainväliset asiantuntijat. Arviointitiimi Mikko Wennberg, Owal Group Oy Nita Korhonen, Owal Group Oy Olli Oosi, Owal Group Oy Janika Keinänen, Owal Group Oy Jarkko Tirronen, Owal Group Oy Antti Pitkänen, VTT Asiantuntijat Jussi Kivistö, Tampereen yliopisto Vuokko Kohtamäki, Tampereen yliopisto Tarmo Miettinen, Itä-Suomen yliopisto Frank Ziegele, Center for Higher Education Jeroen Huisman, Ghentin yliopisto Mats Benner, Lundin yliopiston kauppakorkeakoulu Mika Nieminen, VTT 3

4 ARVIOINNIN KOHDE Arvioinnin teemoina olivat lain vaikutukset: 1. Yliopistojen autonomiaan 2. Johtamis- ja päätöksentekojärjestelmiin sekä yliopistoyhteisön osallistumismahdollisuuksiin 3. Rahoituspohjaan ja mahdollisuuteen kilpailla kansainvälisestä rahoituksesta 4. Toiminnan tuloksellisuuteen 5. Opetuksen ja tutkimuksen laatuun 6. Henkilöstön hyvinvointiin 7. Yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen 8. Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kehittämiseen 9. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksen toimivuus 4

5 ARVIOINNIN TOTEUTUS Yliopistojen johdon, henkilöstön ja opiskelijoiden haastattelut (n = 140) Henkilöstön (n = 2700) ja opiskelijoiden (n = 2300) sähköiset kyselyt Katsaus tilastoihin ja toimintakäytäntöihin Yliopistokohtaiset yhteenvedot Strategisten sidosryhmien haastattelut (n = 50) Kansainvälinen vertailu Alueelliset työpajat (6 kpl) Valtakunnallinen työpaja Raportointi 9-11 / / / / / / / / /

6 OSIO II LAIN VAIKUTUKSET 6

7 VAIKUTUKSET AUTONOMIAAN Yliopistolakiuudistus on vahvistanut yliopistojen taloudellista ja hallinnollista autonomiaa, mutta yliopistot eivät ole vielä täysimääräisesti hyödyntäneet autonomian tarjoamia mahdollisuuksia. Hallinnolliset prosessit ja menettelytavat ovat pitkälle samoja kuin aikaisemmin. Uudistuksen myötä yliopistoilla on ollut mahdollisuus suunnata resursseja entistä vapaammin omien tavoitteidensa mukaisesti. Itsenäinen henkilöstöpolitiikka on mahdollistanut joustavamman ja strategisemman henkilöstöresurssien suunnittelun. Yliopistojen näkökulmasta OKM:n rahoitusmallilla on paljon suurempi ohjaava vaikutus kuin yliopistolailla ja taloudellisen liikkumatilan lisääntyminen on toistaiseksi ollut kokonaisuudessaan vähäistä. Yliopistojen kasvanut autonomia on parantanut edellytyksiä sekä yliopistojen sisäiseen että yliopistojen väliseen profiloitumiseen. Tässä suhteessa kehitys on kuitenkin ollut varsin hidasta ja maltillista. 7

8 VAIKUTUKSET JOHTAMIS- JA PÄÄTÖKSENTEKOJÄRJESTELMIIN JA OSALLISTUMISMAHDOLLISUUKSIIN Yliopistolain muutoksen myötä yliopistojen johtamisjärjestelmästä on tullut johtajakeskeisempi. Aikaisempi virastoyliopiston hallintomalli oli yhdistelmä asiantuntija- ja virkamiesvaltaa, jota täydennettiin monijäsenisillä kollegiaalisilla hallintoelimillä. Akateemisella yhteisöllä oli vahva muodollinen asema päätöksenteossa. Toimivallan keskittyminen yliopiston ja yksiköiden johtajille on tehostanut päätöksentekoa, mutta samalla yliopistoyhteisö on etääntynyt päätöksenteosta. Vanhan mallin yleiseksi haasteeksi tunnustettiin heikko kyky tehdä yliopistotason strategisia linjauksia ja vaikeita päätöksiä. Vaikka akateemisen yhteisön muodollinen asema johtamisjärjestelmässä on heikentynyt, ei yliopistolaki itsessään estä henkilöstön ja opiskelijoiden vahvaakin osallistamista päätöksentekoon. Hallituksen ulkopuoliset jäsenet ovat lisänneen yliopistojen vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja vaikuttaneet myönteisesti yliopistojen strategiseen johtamiseen. 8

9 VAIKUTUKSET JOHTAMIS- JA PÄÄTÖKSENTEKOJÄRJESTELMIIN JA OSALLISTUMISMAHDOLLISUUKSIIN Yliopistokollegion rooli on monissa yliopistoissa epäselvä ja jäsentymätön. Eniten epäselvyyksiä yliopistojen uudessa johtamisjärjestelmässä on liittynyt juuri yliopistokollegion asemaan. Periaatteessa yliopistokollegion tehtäviä koskevat lain kirjaukset ovat selkeitä. Yliopistokollegion tehtävänä on päättää hallituksen jäsenmäärästä ja toimikaudesta, valita hallituksen ulkopuoliset jäsenet, vahvistaa tilinpäätös ja myöntää vastuuvapaus hallitukselle ja rehtoreille. Osassa yliopistoja kollegio on pyrkinyt hakemaan roolia aktiivisena yliopistojen johtamiseen liittyvän keskustelun avaajana, hallituksen haastajana ja jopa vastavoimana. Tämä on synnyttänyt keskustelua ja myös näkemyseroja siitä, missä määrin tällainen rooli kuuluu kollegion mandaattiin. Syntynyt keskustelu kertoo paitsi johtamisjärjestelmässä tapahtuneesta suuresta kulttuurimuutoksesta, niin se on myös oire siitä, että yliopistoyhteisö kokee itsensä syrjäytetyksi päätöksenteosta. 9

10 VAIKUTUKSET OKM:N OHJAUKSEEN Tulosohjaussyklin piteneminen on tukenut yliopistojen autonomiaa Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaus koetaan yliopistojen autonomian näkökulmasta usein liian yksityiskohtaiseksi Yliopistot kokevat vaaditun raportoinnin määrän ja yksityiskohtaisuuden kasvaneen kohtuuttomasti Strategisen rahoituksen jakoperusteiden läpinäkyvyyttä kritisoidaan laajasti Vuorovaikutus yliopistojen ja ministeriön välillä koetaan pääsääntöisesti toimivaksi 10

11 VAIKUTUKSET RAHOITUKSEEN JA KYKYYN KILPAILLA RAHOITUKSESTA Yliopistojen rahoitusrakenne ei ole uuden lain tarjoamien mahdollisuuksien myötä merkittävästi muuttunut. Valtiontalouden tilanteesta johtuva yliopistoindeksin puolitus ja jäädyttäminen yhdessä samanaikaisesti tapahtuneen ulkopuolisen tutkimusrahoituksen vähenemisen (johon ovat vaikuttaneet yleinen taloustilanne ja leikkaukset) kanssa on heikentänyt rahoitusympäristön ennustettavuutta ja vakautta. Lisääntyneen taloudellisen autonomian koetaan kasvattaneen liikkumatilaa ja lisänneen taloudellista vastuullisuutta. Riippuvuus OKM:n rahoituksesta ohjaa yliopistoja kuitenkin voimakkaasti. Yliopistojen rahoitusaseman ja kilpailukyvyn ei koeta yleisesti parantuneen. 11

12 VAIKUTUKSET TOIMINNAN TULOKSELLISUUTEEN Sekä koulutuksen että tutkimuksen tuloksellisuus on kehittynyt positiivisesti. Korkeakoulututkintoja suoritetaan aiempaa enemmän, samoin opintopisteitä. Erityisesti kansainvälisten tieteellisten julkaisujen määrässä on ollut merkittävää kasvua. Tuloksellisuuden kehitys on kuitenkin pitkän ajan trendi, joka on käynnistynyt jo ennen nykyisen yliopistolain voimaantuloa, eikä positiivista kehitystä voida siten laskea yliopistolain ansioksi. Rahoitusmalli vaikuttaa keskeisesti myös yliopistojen käyttämiin omiin tuloksellisuuden mittareihin. 12

13 VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖN HYVINVOINTIIN Henkilöstö kokee yliopistolakiuudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin. Lakimuutoksen koetaan vaikuttaneen kielteisesti työn kuormittavuuteen ja työssä jaksamiseen etenkin professoreilla ja muulla opetus- ja tutkimushenkilöstöllä. Toisaalta Työeläkeyhtiö Varman toteuttaman työhyvinvointikyselyn mukaan henkilöstön työhyvinvointi on kokonaisuudessaan kehittynyt lievän myönteisesti vuosien välillä. Ero arvioinnin havaintojen ja Varman työhyvinvointikyselyn välillä selittyy tutkimusten näkökulmien ja kysymysten erilaisuudella. Lisäksi tämän arvioinnin tuloksissa heijastuvat arvioinnin ajankohdasta johtuen käynnissä olleet yt-neuvottelut sekä yliopistojen valtionrahoitukseen kohdistetut leikkaukset 13

14 VAIKUTUKSET YHTEISKUNNALLISEEN VUOROVAIKUTUKSEEN Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on väljästi määritelty laissa. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen painoarvo on vahvistunut uuden yliopistolain myötä; tämä on tapahtunut ennen muuta ulkopuolisten hallitusten jäsenten, ulkopuolisen rahoituksen merkityksen sekä varainkeruun tarpeiden kautta. Useilla yliopistoilla yhteiskunnallinen vuorovaikutus näkyy erilaisina yritys- ja työelämäyhteistyön rakenteina ja aloitteina sekä aktivoituneena alumnitoimintana lakimuutoksen jälkeen. 14