IAUSUNTO. 1 Vaikutukset johtamis- ja päätöksentekojärjestelmiin sekä yliopistoyhteisön osallistumismahdollisuuksiin

Transkriptio

1 *!i r:il Þff{}3Þ} " ri.l)' t{l' Vaasan yliopisto l..lnlvl:fì5lly ()t V,riSÀ IAUSUNTO Päivämäärä 5.4.2or7 Dnro ro3/o.o6olzor7. Eduskunnan sivistysvaliokunta Selvitys yli- Viite: Eduskunnan sivistysvaliokunnan asiantuntijapyyntö O Z/zolrj vp - opistolain uudistuksen vaikutuksista Asia: Vaasan yliopiston lausunto Vaasan yliopisto kiittää mahdollisuudesta lausua yliopistolain uudistuksen vaikutuksista ja esittää seuraavassa näkemyksensä sivistysvaliokunnalle. 1 Vaikutukset johtamis- ja päätöksentekojärjestelmiin sekä yliopistoyhteisön osallistumismahdollisuuksiin Yliopistouudistuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista on ollut yliopistojen oman vastuun korostaminen strategisessa johtamisessa. Yliopistolaki sinällään on mahdollistanut tämän kehityksen ja Vaasan yliopiston näkökulmasta voidaan todeta, että toimintaa johdetaan tänä päivänä strategisista lähtökohdista. Kuten arvioinnissa on todettu, hallituksen ja sen puheenjohtajan sekä rehtorin yhteistyön onnistuminen on erittäin tärkeää ja näillä tahoilla on merkittävä vastuu yliopistoa johtaessaan. Se on samalla tarkoittanut, että kollegiaalisen päätöksenteon rakenteista on osin luovuttu, kun vallan ja vastuun eriyttäminen on kä ännössä mahdotonta. Kollegiaalisesta päätöksenteosta luopuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opiskelijoilla ja henkilöstöllä ei olisi vaikutusmahdollisuuksia. Toimintatavat ovat jossain määrin muuttuneet, mutta esimerkiksi rehtorin säännölliset tiedotustilaisuudet niin opiskelijoille kuin henkilöstölle, erilaiset työpajat ja sähköiset kommentointimahdollisuudet vaikkapa strategian valmistelun yhteydessä sekä esimerkiksi säännöllinen tiedottaminen johtoryhmän työskentelystä takaavat sen, että yliopistoyhteisöllä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Lisäksi Vaasan yliopiston yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa tarkoitettu neuvottelukunta VAASAN YLIOPISTO. PL 7oo (wolffrntie 34), VAASA. PUH, o2g 449 Sooo. FAKSI (o6) 3r7 Szro. uva.fi UNIVERSITYOFVAASA. P.O.BoxToo(Wolffintie34),65101VA.ASAFINLAND. TEL ooo. FAX+35863r752ro. uva.fi

2 2/5 kokoontuu säännöllisesti (noin B kertaa vuodessa) ja yliopistonjohto tapaa Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan edustajia lähes kuukausittain. Yliopistokollegio on uusi hallintoelin, jonka tehtävät on määritelty yliopistolaissa. Lainsäädäntö antaa yliopistokollegiolle merkittävää toimivaltaa. vaasan yliopistossa on vakiintunut käytäntö siitä, että rehtori ja hallituksen puheenjohtajisto raportoivat ajankohtaisista asioista yliopiitokollegiolle kaikissa sen kokouksissa. Yhdistettynä yliopistokollegion lakisääteisiin tehtäviin tämä toimintamalli vaikuttaa sopivalta vaaian yliopiston näkökulmasta. Yliopistokollegiossa on käsiteþ keskusteluasiana mm. yliopiston uuden strategian valmistelua ja organisaation uudistamista. Yliopistokollegion rooli kehittyy varmasti vielä tulevina r,'uosina. Vaasan yliopisto toteaa vielä, että opiskelijat ja Vaasan yliopiston ylioppilaskunta osallistuvat ja ovat osallistuneet tiiviisti keskusteluun yliopistòn strategisesta kehittämisestä. Ylioppilaskunta on ollut aktiivisesti mukana keskusteluissa liittyen kielten tutkimus- ja koulutustoiminnan siirtymisestä Jyvásþlän yliopistoon samoin kuin myös yliopiston uuden rakentee_n valmisteluprosessissa. Rakenteen osalta Vaasan yliopiston ylioppilaskunta on myös esittän oman huolellisesti laaditun ehdotuksensa vaasan yliopiston uudeksi rakenteeksi, joka on yksi keskeinen tekijä asian valmistelussa. Yhteenvetona voi todeta, että yliopistolaki toimii nyþmuodossaan siltä osin kuin þse on johtamis- ja päätöksentekojärjestelmistä. Vaasan yliopistossa on otettu käynöön lain mahdollistamia vaihtoehtoja johtamiien kehittämiseksi (esimerkkisi ulkopuolisten jäsenten enemmistö hallituksessa). Kollegiaalisten vaikutusmahdollisuuksien kehittämisestä voidaan huolehtia nyþisen lainsäädännön puitteissa. 2. Ooetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksen toimivuus Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjausta voi kehittää avoimempaan suuntaan. Esimerkiksi strategiarahoituksen kohdentamisen perusteet sinällään ovat avoimet, mutta niiden soveltaminen kä ännössä jättää ministeriölle ehkä liiankin paljon harkintavaltaa. Joka tapauksessa jää epäselväksi, millä perusteilla yksittäisen yliopiston kohdalla on kohdenneitu tai jätetty kohdentamatta strategista rahoitusta. tliopistojen rahoitusmalli on itsessään varsin selkeä, läpinäþvä ja ennakoitavissa oleva tapa yliopistojen rahoituksen kohdeniamiseksi. ongelmaksi muodostuu se, että malli on viimeisten vuosien aikana muuttunut toistuvasti ja ennakoimattomasti. Erityisesti keväällä zo16 pääteq t muutokset rahoitusmalliin tulivat yllättäen, hyvin lyhyellä aikavälillä ja niin, että ainakaan pienellä yliopistolla ei ollut mitään vaikutusmahdollisuuksia muutoksiin. Rahoitusmallia ollaan jälleen muuttamassa vuoden eorg alusta. Yliopiston toiminta on kuitenkin hyvin pitkäjänteistä ja esimerkiksi opiskelijavalinnassa zort tehd päätökset áiheuitavat yliópistolla vastuista vielä vuonn a zoz4 ja sen jälkeen. vaikka rahoitusmallia on perusteltua kehittää, muutoksia pitäisi välttää ainakin sopimuskausien aikana. Tilanne ei ole kestävällä-pohjalla, jos kolmen vuoden keskiarvoihin nojaava rahoitusmalli ei kä ännössä missään vaiheessa elinkaarensa aikana ole toiminut päätetyllä tavalla, kun

3 3ls keskiarvojen takia yliopistojen tuloksellisuus ei ole tullut huomioiduksi täysimääräisesti. Ylipäätään rahoitusmallin kehittämisessä tulisi mieluummin pyrkiä yksinkertaisempaan ja läpinäþvämpään suuntaan kriteereiden osalta (vrt. JuFo-järjestelmä ja sen kritiil.rki). Mitä enemmän kriteereitä mallissa on ja mitä monitahoisempia ne ovat, sitä enemmän yliopistoilta edelþetään seurantaa ja raportointia, mikä lisää hallinnollista työtä. Ministeriön edelþttämä raportointi on varsin laajaa ja se työllistää merkittävällä tavalla yliopistoja. Vaikka toiminnan seuraaminen on perusteluta, tulisi suhtautua kriittisesti vakiintuneiden ohjauskä änteiden lisäksi edell ettyihin raportteihin. Yliopiston työmääriin ja kuormituksiin vaikuttaa muutosvaihe, johon liittyy myös ministeriön toiminta. Nopeat reagoinnit esimerkiksi hallitusohjelman johdosta ja muutokset rahoitusmallissa, nopealla aikataululla tulevat eri lohkoille asetetut raportoinnit ja rahoitushaut tai kehittämisvaatimukset lisäävät muutenkin muutoksessa olevan yliopistolaitoksen työpaineita ja epävarmuutta taloudellisesta jatkuvuudesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että yliopistolaki sinällään antaa viitekehyksen ministeriön ohjaukselle ja ohjauksen kehittäminen ei sinällään edellytä lakimuutoksia. On kuitenkin todettava, että yliopistojen kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa ja ohjausjärjestelmän toteuttamistapa ei kaikin osin tue tätä tärkeää tavoitetta. 3. Rahoitustason ja -järjestelmän muutosten vaikutukset ] liopistojçn toimintaan Yliopistolain uudistus yksistään ei tule muuttamaan yliopistojen rahoituslähteitä merkittävällä tavalla. Yliopistojen oma varainhankinta on aktivoitunut ja sille on luotu hyvät edellytykset. Erityisesti nyþinen taloustilanne huomioon ottaen ei kuitenkaan voida lähteä siitä, että tällä rahoituksella voitaisi laajassa mittakaavassa paikata valtionrahoituksen aukkoja tai vähentää valtionrahoituksen merkitystä ja vaikutusta. Valtion/ministeriön ja poliittisen ohjauksen merkitys on tätä kautta kasvanut entisestään ja rahoitusmallin sekä strategisen rahoituksen merkitys ohjaavana tekijänä on painava. Yliopistojen rahoitusasema ei ole toteutunut yliopistolakiuudistuksen yhteydessä suunnitellulla tavalla pitkälti taloudellisen taantuman johdosta. Kun samalla muun ulkoisen rahoituksen hankinta on vaikeutunut, ovat yliopistot joutuneet tilanteeseen, jossa on ollut välttämätöntä tehdä vaikeitakin ratkaisuja. Samalla valtion ohjausvaikutus on kasvanut aiempaakin merkittävämmäksi yliopiston autonomian kustannuksella. Toisaalta yliopistolaki ja sen luomat päätöksentekojärjestelmät ovat mahdollistaneet sen, että yliopistoissa on pyst rtty tekemään vaikeitakin päätöksiä valtion ohjauksen niin vaatiessa. Samalla kuitenkin toiminnan pitkäjänteisyys vaarantuu huomioiden sen, että rahoitusmalli on muuttunut liian usein viime vuosina. Yliopistojen rahoitusjärjestelmään on viime vuosina tuotu mukaan elementtejä, joiden tavoitteena on tehostaa yliopistojen profiloitumista tai hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamista. I(å ännössä valtion rahoitus on sirpaleisempaa sekä sidotumpaa kuin yliopistolakisuudistusta suunni-

4 4/s teltaessa hahmoteltiin. Esimerkiksi yliopistojen profiloitumisrahoitus suomen akatemian kautta ohjaa yliopiston toimintaã merkittävällä tavalla. voi -kuitenkin bsyä, onko sellainèn malli toimiva, jossa ohjaavia elementtejä on useita ja miten silloin käy kokonaisuuden näkökulmasta. Lisäksi on huomioitava, että ohjauksen monimutkaistuessa ja erilaisten elementtien -lisääntyessä ollaan tilanteessa, jossa sinällään perustellut tarkoitukset lisäävät hallinnollista työtaakkaa yliopistoissa merî<iftävästi. Yliopistojen rahoitusmallin ohjaava vaikutus johtaa siihen, että yliopistot suuntaavat toimintaansa niin, että se on taloudellisesti kestävällá pohjaila rahoitusmallin- tgkijät huomioiden. samaan aikaan ministeriö oh ua toimintaa esimerkiksi asettamalla rajat tutkintomäärille. Tässä kokonaisuudessa liikkumavara yliopiston omille strategisille valinnoilla on varsin kapea, kun yliopistojen tulee kä ännössä suunnata toimintansa ministeriön ohjaamalla tavalla. Lisäksi on huomattava, että yliopistojen rahoitusjärjestelmän monimutkainen ja sirpaleinen sekä toiminiaa pitkäaikaisesti sitova sopiminen yhdistettynä nopeaa reagointia edeftrttäviin rahoituksen muutoksiin kuormittavat yliopistoja kohtuuttomasti. Käytännössä yllä todettu merkitsee sitä, että rahoitusohjauksessa on astuttu askelia takaisin hankerahoituksen suuntaan sen sijaan, että painotettaisiin systemaattista kehittämistä mahdollistavaa strategista ralioitusta. uusien avauksien ja resurssien uudelleenkohdentamineñ on tässä ympäristössä vaikeaa, eikä voimassa oleva lainsäädäntökään tällaista kehitystä aina tue parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä asia on noussut esille esimerkiksi vaasan yliopiston kielten koulutus- ja tutkimustoiminnan siirtymisessä Jyväsþlän yliopistoon. Kyse on mérkittävästä profiloitumistoimenpiteestä, mutta sen toteuttaminen kä ännössä on ollut haastavaa. Erityisesti rahoitusþsymysten ja tässä kohdin strategisen rahoituksen osalta korostuu se, että tämänkaltaisten hankkeiden tòteutumisen edellytyksenä on vahva ministeriön tuki, mikä kä ännössä tarkoittaa merkittävää ohjaavaa vaikutusta. Yhteenvetona voidaan todeta, että rahoitustasoihin voi vain rajallisesti vaikuttaa yliopistolain kautta. Huomionarvoista on, että valtion jä ministeriön poliittisen ohjauksen ja muun yliopiston ulkopuolelta tulevan ohjauksen merkitys korostuu ennakoitua enemmän nyþisessä taloudellisessa tilanteessa, mikä vaarantaa yliopiston autonomian. samalla se vaarantaa yliopistoilta edeþetjm tutkimuksen ja uuden tiedon tuottamisen eteenpäin viemisen 4. vaikutukset opetuken ja tutkimuksen laatuun ja tuloksellisuuteen sekä Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmään strategisen johtamisen vahvistuminen on antanut yliopistoille mahdollisuuden resurssien tarkoituksenmukaisempaan ja tèhokkaaseen suuntaamiseen. Laajemmat vaikutukset näþvät vasta tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. vaasan yliopisto on omalta osaltaan tehnyt päätöksiä merkittävistä resurssimuutoksista (vrt. kielten koulutus- jã tutkimustoiminnal- siirtyminen Jyväsþlän yliopistoon, tiivis opetusyhteistyö tekniikan alalla vaasan ammattikorkeakoulun kanssa) ja ñama-paätökset mahdollistavat yliopiston kehitqrmisen tulevaisuudeisa. Tässâ kokonaisuudessa yliopisto käy parhaillaan läpi yhtä historian suurinta uudistumisen kautta

5 5/5 ja mm. yliopiston organisaation laajamittainen uudistaminen on parhaillaan valmisteltavana ja tulee päätettäväksi kevään aikana. Bdellä tarkoitettujen päätösten ja valintojen vaikutukset nähdään tulevaisuudessa. Ministeriö on ollut tukemassa tätä päätöksentekoa, mutta toivottavaa olisi, että ministeriön tuki merkittävissä ja koko yliopistolaitoksen kannalta uudenlaisissa muutostilanteissa olisi näþvämpää niin käytännön þsymyksissä kuin rahoitusþsymyksissä. 5. Vaikutukset henkilöstön h] vinvointiin Taloudelliset muutokset tuovat epävarmuutta koko henkilöstöön. Henkilöstön vähentämiseen liittyvä päätöksenteko vaikuttaa yliopistossa pitäkään ja edellyttää koko yliopiston tasolla toimenpiteitä henkilöstön hyvinvoinnin ja työþvyn varmistamiseksi. Vaasan yliopistossa työhyvinvointia seurataan r,uosittain toiminnan ja talouden suunnittelun yhteydessä sekä koko yliopiston ja yksihköjen tasolla kahden vuoden välein tehtävässä seurannassa. Keskeisenä kehitettävänä tekijänä on esimiestyö ja johtajien vastuu esimiesten osaamisesta ja aj ankåi östä esimiestyössä. Henkilöstöjohtamisen rooli ja osaaminen muuttuvassa ympäristössä (kansainvälisyys, toimiminen eri kulttuuripohjaisten kanssa, hallinnollisten uudistusten hyväksikä össä, esim. digi ja robotiikka) korostuvat ja tähän Vaasan yliopistossa panostetaan jatkossa. Yhteenvetona voidaan todeta, että yliopistolaki sinällään tarjoaa edellytykset henkilöstön hyvinvoinnin edistämiselle ja hyvälle henkilöstöpolitiikalle. 6. Vaikutukset yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen Vaasan yliopisto on vahvasti þtkeyt m alueeseen ja sen kansallisiin ja kansainvälisiin yrityksiin. Vaasan yliopiston toiminta nojaa vahvasti yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen erityisesti tekniikan alalla, mutta myös muilla aloilla. Yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa on luontevaa ja jokapäiväistä. l.akiuudistus ei sinällään ole merkittävällä tavalla vaikuttanut asiaan, mutta on esimerkiksi varainhankinnan kautta entisestään lisännyt vuorovaikutusta. Tätäkin enemmän vaikutusta lienee ollut kiristyvällä taloustilanteella, jolloin yhteistyön kautta on haettu uusia toimintamuotoja (esimerkiksi VEBlC-tutkimusalusta). Tältäkin osin on kuitenkin todettava, että yliopiston perusrahoituksen tulee olla riittävällä tasolla, jotta yliopisto pystyy viemään erilaisia projekteja ja yhteistyökuvioita eteenpäin vuorovaikutuksessa yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa..-+*--þ.-,-.þ Jari Kuusisto Rehtori