PIENSIJOITTAJAN JATKOKURSSI HENRI HUOVINEN

Transkriptio

1 PIENSIJOITTAJAN JATKOKURSSI HENRI HUOVINEN

2 Pankkien ja pankkiiriliikkeiden varainhoidon tarkoituksena on tuoda asiakkaan sijoituspäätöksiin ja salkunhoitoon lisäarvoa. Täyden valtakirjan varainhoidossa asiakas siirtää sijoituspäätöksien teon varainhoitajalle. Konsultatiivisessa varainhoidossa varainhoitaja antaa sijoitusneuvoja, mutta päätöksenteko säilyy asiakkaalla.

3 Aktiivisessa varainhoidon tavoitteena on voittaa vertailuindeksi. Passiivisessa varainhoidossa varat sijoitetaan kustannustehokkaasti indeksin mukaisesti.

4 Varainhoitaja kartoittaa aluksi asiakkaan riskinsietokyvyn, sijoitushorisontin ja varallisuustilanteen, joiden perusteella muodostuu perusallokaatio osakkeiden ja korkojen välillä (sekä mahdollisesti muita omaisuusluokkia). Sen jälkeen aktiivisessa varainhoidossa valitaan osakkeet ja korot, joilla tavoitellaan vertailuindeksin voittamista. Fokus esim. aliarvostetuissa osakkeissa tai markkinoissa.

5 Varovaisen sijoittajan osakepaino salkussa on yleensä noin 25 %, riskiä sietävän % ja riskiä hakevan %. Korkosijoitusten rooli salkussa on tuoda vakautta. Parhaiten vakautta salkkuun tuovat korkean luottoluokituksen joukkolainat sekä talletukset. Matalan luottoluokituksen joukkolainat ovat spekulatiivisempia ja korreloivat vahvemmin osakkeiden kanssa.

6 Perusallokaation määrittämisen jälkeen sijoittaja miettii taktista allokaatiotaan: Taktisella allokaatiolla tarkoitetaan lyhyen ajan poikkeamaa alkuperäisestä (strategisesta) allokaatiosta. Sijoittaja voi esim. painottaa hetkellisesti eurooppalaisia osakkeita, koska Euroopan markkinatilanne näyttää suotuisalta. Sijoittaja voi määritellä jokaiselle omaisuusluokalle vaihteluvälit kuinka paljon taktisella allokaatiolla saa poiketa alkuperäisistä allokaatiopainoista. Esimerkiksi eurooppalaisten osakkeiden osuus voi olla 20 % +/- 5 %.

7 Salkun arvopapereiden markkina-arvojen muuttuessa, muuttuvat myös niiden painot. Salkkua on siis hyvä päivittää muutaman kerran vuodessa myös tämän suhteen. Sijoittaja voi esimerkiksi määrittää jonkin tietyn rajan, jonka jälkeen päivitys tapahtuu. Esim. jos osakkeiden markkina-arvo muuttuu +/- 3 % alkuperäisestä allokaatiosta. Sijoittaja voi myös päättää etukäteen stop-loss-tasoja esim. osakesijoituksilleen. Jokaisessa tapauksessa ratkaisut tulee kuitenkin miettiä tilannekohtaisesti.

8 Passiivisessa varainhoidossa sijoitetaan varat sijoitussuunintelman mukaisesti indekseihin, jolloin saavutetaan kustannustehokas hajautus.

9 Sijoitussalkun räätälöinti ja seuranta Sijoitussalkun seuranta Sijoitussalkun perusallokaatiota voidaan päivittää elämäntilanteen tai tuottotavoitteen muuttuessa. Taktinen allokaatio sen sijaan muuttuu aina markkinatilanteen mukaan. Aika-ajoin on hyvä arvioida tehtyjä sijoituspäätöksiä niin toteutuneen tuoton kuin riskin näkökulmasta.

10 Sijoitussuunnitelmaan koko salkun näkökulmasta tulisi sisällyttää ainakin seuraavat asiat: 1. Johdanto Yleinen kuvaus itsestäsi, mm. elämäntilanne 2. Tavoitteet Tavoitteet sijoittajana, esim. vaurastuminen, omaisuuden turvaaminen, sukupolvenvaihdos, lomamatka yms.. 3. Tuottotavoite, jolla kohdan 2. tavoite saavutetaan 4. Sijoitusrajoitteet mitkä tekijät voivat estää tavoitteiden saavuttamisen

11 5. Sijoituspolitiikka Miten tavoitteisiin aiotaan päästä? Minkä verran otetaan riskiä? Mitä sijoitusinstrumentteja käytetään? 6. Sijoitusten arviointi Arvioidaan salkussa olevia sijoituksia ja tehdään muutoksia tavoitteiden/markkinoiden muuttuessa. Arvioidaan myös aiempaa sijoitusmenestystä.

12 Sijoitussalkun riski Arvioidaan koko salkun näkökulmasta sopivaksi Riskiä voidaan mitata joko absoluuttisesti tai suhteellisesti. Esimerkki absoluuttisesta riskistä on, ettei sijoittaja halua menettää yhtään sijoittamastaan pääomasta. Suhteellisessa riskissä sijoitusten riskiä ja menestystä verrataan johonkin vertailuindeksiin.

13 Sijoittajan riskinsietokyky on yhdistelmä mahdollisuudesta/halukkuudesta kantaa (hyväksyä) riskiä ja ottaa riskiä. Esim. Sijoittajalla on yleensä parempi mahdollisuus kantaa riskiä, jos hänellä on korkeampi nettovarallisuus tai pidempi sijoitushorisontti. Halukkuus ottaa riskiä on sen sijaan enemmänkin yksilökohtainen ja psykologinen ominaisuus, jonka voi selvittää erilaisilla kysymyksillä.

14 Tuottotavoite Tuottotavoite voidaan riskin tapaan määrittää joko absoluuttisesti tai suhteellisesti. Esim. absoluuttisesta tuottotavoitteesta on, jos sijoittaja tavoittelee viiden prosentin vuosituottoa. Esim. suhteellisesta tuottotavoitteesta on, jos sijoittaja haluaa voittaa tietyn vertailuindeksin prosentilla vuodessa.

15 Likviditeetti Sijoittajan tulee ottaa huomioon säännöllisten menojen osuus ja arvioida myös äkillisesti tulevien menojen määrä. Menojen osuus (seuraavat 2-3kk) on hyvä pitkää likvideissä ja vähän riskisissä sijoituksissa tai pankkitilillä.

16 Sijoitushorisontti Verosuunnittelu Esimerkki myöhemmin! Kustannustehokkuus huomioi kulut! Suuret kulut voivat syödä leijonanosan tuotoista. Aktiivisesta salkunhoidosta kannattaa maksaa, jos sillä saa korvausta vertailuindeksiä parempana tuottona. Huomioi kuitenkin oma ajankäyttö! Sijoitusten seuraaminen vie aikaa. Mikä on vaihtoehtoiskustannus sijoitusten seuraamiseen menevälle ajalle.

17 Sijoitussalkun muodostaminen Rakennetaan sijoitussuunnitelman pohjalta Aluksi mietitään tuottotavoitteiden ja riskinsietokyvyn pohjalta sopiva allokaatio Riskiä kestävä sijoittaja painottaa enemmän osakkeita. Perinteisesti varat on allokoitu osakkeiden, korkosijoitusten, kiinteistösijoitusten ja käteisen välillä. Nykyään kuitenkin tullut myös muita omaisuusluokkia, kuten raakaaineet, pääomasijoitukset ja hedge-rahastot.

18 Sopivaan allokaatioon siis vaikuttaa sijoittajan tuottotavoite ja riskinsietokyky. Varat tulee kuitenkin allokoida niin, että hajautushyöty olisi mahdollisimman hyvä. Tässä apuna toimii omaisuusluokkien välinen korrelaatiomatriisi, joka kertoo kuinka hyvin omaisuusluokat korreloivat keskenään. Mitä alhaisempi korrelaatio, sitä parempi hajautushyöty. Useaan eri omaisuusluokkaan hajauttamisella tavoitellaan salkun volatiliteetin eli riskin pienentämistä, kun odotettu tuotto pysyy samana.

19

20 Riskitön sijoituskohde Mikä on riskitön sijoituskohde? Yleisesti riskittömänä sijoituskohteena pidetään vakavaraisen maan valtionlainaa, esimerkiksi Saksan valtionlainaa. Riskitön tuotto on siis mm. Saksan 10 vuoden valtionlainan tuottotaso. Kuinka pitkän maturiteetin lainaa kannattaa käyttää vertailukohtana riskittömälle tuotolle? Alalla suositaan pitkän maturiteetin lainoja benchmarkkina. Valintaan vaikuttavat: Kuinka pitkän aikavälin estimaatteja käytetään yhtiön arvonmäärityksessä? Kuinka pitkä on sijotusperiodi, johon riskittömän koron lainaa verrataan?

21 Osakemarkkinoiden riskipreemio Sijoittajat vaativat osakesijoituksille nk. osakkeen riskipreemiota korvauksena ottamastaan riskistä. Osakemarkkinoiden riskipreemio = Sijoittajan tuottovaatimus osakemarkkinalle riskittömän sijoituskohteen odotettu tuotto. Yksi tapa määrittää osakemarkkinoiden riskipreemio on laskea se historíallisten tietojen pohjalta. Tällöin lasketaan osakemarkkinoiden keskimääräinen tuotto ja vähennetään sen riskittömän valtionlainan keskimääräisestä tuotosta.

22 Osakemarkkinoiden riskipreemio Sijoittajan tulee valita osakeindeksi, joka kuvaa markkinoiden tuottoa parhaiten. Esim. Yhdysvaltain markkinoiden ollessa kyseessä S&P 500-indeksi on perusteltu valinta. Empiiristen tutkimusten mukaan osakemarkkinoiden riskipreemio vaihtelee taloussykleittäin ainakin Yhdysvalloissa. Odotettu preemio on korkeampi heikossa taloustilanteessa ja alhaisempi nousukaudella.

23 Osakemarkkinoiden riskipreemio Toinen tapa on määrittää tuleva osakkeiden riskipreemio estimaattien pohjalta. Käytetty tapa on määrittää osakemarkkinoiden tuleva riskipreemio nk. Gordonin mallin (GGM = Gordon Growth Model) estimaattien avulla. GGM osakemarkkinariskipreemion estimaatti = Arvio indeksin tulevan vuoden osinkotuotosta + pitkän aikavälin ennuste indeksin yhtiöiden keskimääräiselle tuloskasvulle - nykyinen valtionlainan tuotto.

24 Osakemarkkinoiden riskipreemio Esimerkki. Osakeindeksin riskipreemion arviointi Indeksin yhtiöiden arvioitu osinkotuotto on tulevana vuonna keskimäärin 4 %. Indeksin yhtiöiden pitkän aikavälin tuloskasvu keskimäärin 2 %. Valtionlainan (indeksin kohdemaassa) tuotto 2 %. Osakemarkkinan riskipreemio = 4 % + 2% - 2 % = 4 %.

25 Osakesijoittajan tuottovaatimus (required return) Sijoittajan tuottovaatimuksen minimitaso. Tuottovaatimuksessa huomioidaan osakkeen riskisyys. Mitä riskisempi osake, sitä korkeampi vaadittu tuotto. Riskisyyttä mitataan volatiliteetilla, ts. osakkeen hinnan vaihtelulla. Mikäli osakkeen odotettu tuotto > tuottovaatimus, on osake alihinnoiteltu. Mikäli osakkeen odotettu tuotto < tuottovaatimus, on osake ylihinnoiteltu.

26 Yhtiön osakkeen tuottovaatimuksen laskeminen Osakkeen riskipreemion laskemisessa huomioidaan riskittömän sijoituskohteen odotetun tuoton lisäksi osakkeen riskisyys ja keskimääräinen osakemarkkinoiden riskipreemio. Yksittäisen osakkeen tuottovaatimus = riskittömän sjoituskohteen odotettu tuotto + beeta x (osakemarkkinoiden riskipreemio), missä beeta kuvaa yksittäisen osakkeen hinnan muutoksen herkkyyttä suhteessa koko markkinaan / indeksiin.

27 Esimerkki. Yhtiön A osakkeen tuottovaatimuksen laskeminen Yhtiön A osakkeen beeta on 1,2. Yhtiön mukaisen markkinan/indeksin riskipreemio on 7 %. Valtionlainan tuotto on 2 %. Mikä on sjoittajan tuotovaatimus yhtiön A osakkeelle. Sijoittajan tuottovaatimus = riskitön tuotto + beeta (osakemarkkinoiden riskipreemio) = 2 % + 1,2 (7 %) = 10,4 %.

28 Yhtiön osakkeen beeta-kerroin Keskimääräinen yhtiön osakkeen beeta = 1. Mikä tarkoittaa, että yhtiön markkinariski on yhtä suuri kuin indeksin. Indeksin noustessa prosentilla, yhtiön osakekurssi nousee prosentin. Beeta > 1 tarkoittaa suurempaa herkkyyttä markkinakehitykselle. Beeta < 1 alhaisempaa herkkyyttä. Syklisillä yhtiöillä beeta on suurempi kuin yksi. Defensiivisillä pienempi kuin yksi.

29 Yhtiön osakkeen beeta-kerroin Akateemiset tutkimukset osoittavat, että markkinariski (beeta) ei yksinään riitä kuvaamaan osakemarkkinoiden riskipreemiota. Muita riskipreemioon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yksittäisen osakkeen riskisyyteen liittyvät tekijät kuten arvoyhtiöiden ja kasvuyhtiöiden ero, pienten ja suurien yhtiöiden ero ja erot yhtiöiden osakkeiden likviditeetissä.

30 Yhtiön osakkeen beeta-kerroin Akateemiset tutkimukset osoittavat, että markkinariski (beeta) ei yksinään riitä kuvaamaan osakemarkkinoiden riskipreemiota. Muita riskipreemioon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yksittäisen osakkeen riskisyyteen liittyvät tekijät kuten arvoyhtiöiden ja kasvuyhtiöiden ero, pienten ja suurien yhtiöiden ero ja erot yhtiöiden osakkeiden likviditeetissä.

31 Sijoittajan tulee keskittyä nimenomaan riskikorjatun tuoton saavuttamiseen Yksi käytetty tapa laskea riskikorjattu tuotto on Sharpen luku, joka = (salkun tuottoriskittömän sijoitusinstrumentin tuotto)/salkun keskihajonnalla. Salkun menestystä johonkin vertailuindeksiin voidaan mitata infomaatioluvulla, joka = salkun alfa/salkun epäsystemaattisella riskillä tai ns. tracking errorilla. Salkun alfa = sijoitussalkun tuotto vertailuindeksin tuotto. Tracking error kertoo salkun ja vertailuindeksin tuottojen eron keskihajonnan vuositasolla.