Keurusseudun Luonnonystävät ry

Transkriptio

1 Keurusseudun Luonnonystävät ry Jäsenkirje 2/2012

2 Kesän kuulumisia Keurusseudun luonnonystävien kesä oli taas täynnä toimintaa. Pihlaisen Jouko luotsasi kymmeniä retkiä, muutama on vielä tulossakin. Lastenleiri sujui ilman Aallon Mattiakin, joka oli vesihuoltotöissä Namibiassa. Niittyjä hoideltiin kymmenkunnalla alueella. Ojientukkimistalkoot pidettiin taas Pihlajavedellä ja myös Haapamäellä. Palkkasimme heinäkuussa pari koulupoikaakin niityille ym. luontotöihin. Luontoa tutkittiin ja seurattiin monin tavoin, mm. kahdella petolinturuudulla. Lausuntoja ja mielipiteitä kirjoiteltiin turvetuotannosta, kaavoista, voimaloista ym. Ehkä eniten kannanottoja ja kirjoituksia virisi turvetuotannosta ja vesistöjen tilanteesta. Suur-Keuruun kanssa järjestettiin kalakisa. Metsien ja soiden suojelukin edistyi pikku askelia. Haapamäen vaihtotori oli avoinna lauantaisin. Eri toiminnoissa oli mukana kymmeniä yhdistyksen jäseniä ja muita luonnonystäviä. Suuret kiitokset heille kaikille! Tarkemmin toiminnasta ja tapahtumista tämän lehdykän seuraavilla sivuilla ja myös KeLy:n nettivuilla ( Facebookissa sekä Luonnonsuojelija-lehdessä. Tämän jäsenkirjeenkin voit saada sähköisenä, jolloin paperia ja vaivaa säästyy. Ilmoittaudu Ari Aallolle Kiitokset myös kaikille jäsenille! Jäsenmäärä on pysynyt suunnilleen ennallaan; meitä on muutamaa vaille 200. Jokainen jäsenyys on tärkeä tuki yhdistyksen toiminnalle ja tavoitteille. Juuri nyt olisi sopiva aika hankkia muutama uusikin jäsen, sillä Luonnonsuojeluliitolla on vielä lokakuun ajan meneillään jäsenkampanja. Jokainen uusi jäsen saa vuosimaksullaan paitsi tämän loppuvuoden ja ensivuoden jäsenyyden, liittymislahjana myös hienon norppakuvioisen Buff-putkihuivin. Tällä kampanjalla on tavoitteena hankkia SLL:lle 310 uutta jäsentä, eli yhtä monta kuin on olemassa saimaannorppia. PS

3 Luonnossa tapahtuu Kutakuinkin koko Suomessa myyräkannat, samoin sopulit, romahtivat viime talven aikana. Kuitenkin Keuruulla, ainakin paikoin, myyriä oli melko runsaasti vielä keväällä ja alkukesällä. Niinpä Haapamäen ja Simsiön petolinturuuduilla (10x10 km) pesi ennätysmäisen runsaasti esim. helmipöllöjä (14+16 pesää) ja tuulihaukkoja (12+4), jotka saivat liikkeelle ihan kohtalaisia poikueitakin. Mutta kesän aikana myyräkannat täälläkin lopulta hiipuivat, ja nyt niitä on todella vähän. Myyräspesialisteille (monet haukat ja pöllöt sekä pienet nisäkäspedot) on tulossa nälkätalvi. Osa niistä muuttaa tai vaeltaa pois, mutta osa jää. Esim. lumikot ja kärpät änkeävät tässä tilanteessa usein pihoille ja kartanoille, jossa joitakin hiiriä vielä saattaa vilistellä. Ja siellä ne joutuvat usein kissojen suihin. Tänäkin syksynä on muutamia lumikoita jo löytynyt kissan kynsistä. Pitkäpyrstöisten allikoiraiden päämuutto ajoittuu lokakuun alkupuolelle. Naaraita ja nuoria voi nähdä järvien jäätymiseen asti. Keurusselkä on yksi sisämaan parhaista vesilintumuuton seurantapaikoista. Kuva: Ari Aalto Pihlajissa oli ja on marjoja paljon, mutta satapäiset rastasparvet tyhjäävät niitä juuri parhaillaan. Ensimmäisiä pieniä tilhiparviakin on näkynyt. Nykyään myöhemmin tuleville tilhille ei juuri jää syötävää, ja ne vaeltavatkin nopeasti etelämmäksi. Myös kuusissa on runsaasti uusia käpyjä, ja luultavasti siemeniäkin, joten kävynpurijoilla pitäisi olla helppo talvi. Vielä tällä hetkellä metsissä ei kovin paljon näy käpylintuja tai käpytikkoja, eikä oraviakaan. Koivuillakin oli viime kesänä ennätysmäinen siemensato. Pääosa siemenistä on jo varissut maahan, mutta eiköhän jonnekin ole jäänyt myös urpiaisille talvieinestä.

4 Lintujen syysmuutto alkaa olla lopuillaan. Pääosa pikkulinnuista, haukoista ja kahlaajista on jo kaukana etelässä. Lintuharrastajat odottelevat vielä Vienanmerellä lepäilevien myöhäisten hanhien ja sorsien saapumista. Komeimpia muuttotapahtumia on usein kurkien lähtö. Tänä syksynä pääosa kurjista lähti parina päivänä, jolloin niitä mm. Riihon ja Karkeisvuoren havainnointipaikoilla nähtiin tuhansia. Ihan edellisvuosien kaltaisiin yksilön muuttoihin ei kuitenkaan tänä vuonna ylletty. Hirvijahdeista huolimatta metsään kannattaa vielä lähteä saalismielessäkin. Puolukat ovat nyt parhaimmillaan, ja suppilovahveroita on ainakin Haapamäellä ennätysmäisen paljon. Laji hyötynee syksyjen lämpenemisestä, sillä se kasvaa aina lämpötilan ollessa plussan puolella. Muita sieniähän metsistä löytyi tänäkin syksynä ennätysmäisen vähän. PS & AAa Suppilovahverokopat ovat tänä syksynä joutuneet koville. Vielä ehtii metsään, sillä satokausi jatkuu lumentuloon saakka. Kuva: Ari Aalto

5 Vaihtotori Vaihtotori Haapamäellä Lääkärintiellä, vanhainkoti Metsätähden takana, toimii edelleen, ja on avoinna lauantaisin klo 10 12, tosi tarpeessa muinakin aikoina sopimuksen mukaan. Toimitilana on Keuruun vanhaintukisäätiön omistama rivitalo. Kaupungin ympäristötoimen jätepuoli on mukana sähkölaskun ja tienaurauksen verran. Toria pyörittää parisenkymmentä vapaaehtoista. Uusiakin talkooapulaisia on aina löytynyt, usein torin vakiasiakkaista. Tarkoitus on, että ihmiset tuovat torille kaikenlaista ehjää, puhdasta, käyttökelpoista pientavaraa, jota eivät enää itse tarvitse, mutta jota joku muu ehkä voisi vielä uusiokäyttää. Älä heitä käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle, vaan tuo se kierrätykseen. Tavaraa voi pelkästään tuoda tai viedä. Kukaan ei maksa mistään mitään. Tavara vaihtaa omistajaa ilmaiseksi. Tavara ei ole tarkoitettu kirpputoreille tai muuten myyntiin, vaan vain omiin tarpeisiin. Torilla on koko ajan runsaasti tarjolla vaatetta ja kenkiä kaiken ikäisille, vauvasta vaariin. Myös kirjoja on runsaasti, samoin esim. pulloja ja purnukoita, pienkoneita sekä muuta taloustavaraa. Pienempiä huonekalujakin kiertää, mutta isommat mööpelit (sohvat ym.) sopivat tiloihin huonosti. Lisätietoja Raija Sulkavalta, puh PS Pitkän linjan luontoharrastaja Jouko Pihlainen (70 v.) aloitti luontoharrastuksensa monien muiden poikien tapaan linnuista. Alusta saakka hän kirjasi havaintonsa tarkkaan muistivihkoihin. Melko pian harrastus alkoi saada vakavampia tavoitteita. Jo 1950-luvulla hän osallistui mm. Riistantutkimuslaitoksen riistatiedusteluihin, joiden avulla siihen aikaan seurattiin riistakantojen kehitystä. Myös talvilintulaskennoissa hän oli mukana alusta alkaen ja varsin pian alkoivat Joukon omat ympärivuotiset linjalaskennat Pihlajavedellä, Rasilan maastoissa. Varhaisia tutkimuskohteita olivat myös kuukkelit ja pohjansirkut. Ja vuosikymmenien kuluessa erilaisia projekteja on ollut lukuisia; viime vuonna kohteina olivat mm. kuikat ja kaakkurit. Lintuharrastuksen myötä Jouko lähti mukaan yhdistystoimintaan. Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen (SSLTY) 45-vuotisessa toiminnassa hän on ollut muka-

6 na alusta alkaen, puheenjohtajana, sihteerinä, havaintopalstan pitäjänä ym. ja aktiivijäsenenä edelleen mm. Suomenselän Linnut -lehden palstoilla. Vähitellen luonnonsuojelu alkoi näytellä yhä suurempaa osaa Joukon harrastuksissa. Nykyisen luonnonsuojeluliikkeen hieman riitaisinakin alkuaikoina, 45 v sitten, Jouko sovittelevana ja yhteistyökykyisenä valittiin Keurusseudun luonnonystävien (KeLy) ja myös Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin eturiviin, ja siellä hän on edelleen. Välillä hän toimi vuosia Lohjan seudun luonnonsuojelu- ja lintuyhdistysten johdossa, mutta toimii tällä hetkellä taas aktiivisesti KeLy:n piirissä, mm. sihteerinä ja retkimestarina. Luontoaiheiset kirjoitukset ja blogit on monille tuttuja mm. Suur-Keuruun palstoilta. Kivipiirinkin vetäminen mahtuu ohjelmaan. Jouko on osallistunut yhteiskunnan asioiden hoitoon monella muullakin tavalla. Politiikkaan hän lähti jo kauan sitten, ensin Sosiaalidemokraattien listoilta ja nykyään Vihreiden. Vesilahdensuo Keuruun ja Multian rajalla on yksi Jouko Pihlaisen lempikohteista. Kuva: Ari Aalto Nykyään ihmisiä on tosi vaikea saada mukaan tällaiseen toimintaan, edes jäseneksi, saati hallitukseen päättämään. Paljon palkatonta työtä, sitähän se usein myös merkitsee. Ja totta tietysti on, että jos lähtee mukaan johonkin järjestäytyneeseen toimintaan, siihen on vähän sitouduttava. Jouko on hyvä esimerkki ihmisestä, joka on valmis lähtemään mukaan, osallistumaan ja sitoutumaan. Hänen kaltaisiaan saisi olla paljon enemmän, ja varsinkin nuoremman väen piirissä. PS

7 Kalakisa Yhdistyksellämme oli taas kesällä 2012 tavanomainen kesäkisa Suur-Keuruu- lehden kanssa. Tällä kertaa kyselimme kalahavaintoja ja vähän muitakin vesiasioita. Pääkohteeksi jäi lopulta kalabongaus, eli mitä kalalajeja Keuruun-Multian vesistöissä nykyään elää, ja kuinka paljon. Vaikka kalabongaus on valtakunnallisesti nousemassa muotiin, täkäläiset kalaihmiset eivät asiasta oikein innostuneet. Tietoja kertyi niukanlaisesti. Paljon paremmin kalatilanne selvisi kesällä 1985, jolloin meillä oli samanlainen kisa edellisen kerran luvun alkupuolella professori Järnefelt tutki Keuruunkin järvien kalastoa ja etenkin muuta vesieliöstöä. Jos tietoja olisi nyt kertynyt enemmän, olisi ollut mielenkiintoista verrata kalalajiston muutoksia viimeisten 60 vuoden aikana. Täkäläiset järvet ovat rehevöityneet, ruskettuneet humuksesta, niihin on istutettu uusia lajeja, ilmasto on lämminnyt, kalastustavat ovat muuttuneet jne. Kaikki tämä on varmasti muuttanut myös kalalajistoa ja lajien runsaussuhteita monin tavoin. Mutta miten? Se ei tällä kisalla selvinnyt, eikä sitä tiedä kukaan. Ainoa esiin tullut selvä muutos oli sorva-nimisen kalalajin ilmaantuminen täkäläisiin vesistöihin. Se lienee ilmaston lämpenemisen ja vesien rehevöitymisen seurausta. Mikähän olisi sopiva ensi kesän kisan aihe? Tehkää ehdotuksia. PS Särkikalat ovat hyvin toistensa näköisiä. Tässä kuvassa vasemmalta säyne, lahna, sorva ja särki. Pään muodot ja evien väri lienevät parhaita tuntomerkkejä. Kuva: Ari Aalto

8 Kesän 2012 perhoslaskennat Päiväperhosseuranta jatkui Haapamäellä entiseen tapaan. Taisi olla 20. kesä. Laskentareitti (n. 4 km) kiertää pikkuteitä ja rataa pitkin Petäisjärven ympäri Laitisnevalle ja sieltä hautausmaan laitaa Lampilantielle. Ahkerimmat laskijat olivat nyt PS:n lisäksi Ari Aalto sekä Raija ja Risto Sulkava, mutta moni muukin oli tilapäisemmin mukana. Kesä 2012 oli kohtalaisen lämmin, mutta sateinen. Vähintään rankkoja kuuroja tuli lähes joka päivä. Se hankaloitti sekä perhosten lentelyä että laskijoiden retkeilyä. Todella hyviä, tyyniä täysaurinkoisia laskentapäiviä ei juuri ollut. Reitti laskettiin kuitenkin yhtä monta kertaa (18) kuin edellisenä kesänä, ja päiväperhoslajejakin tavattiin yhtä monta (39) molempina kesinä. Mutta tavattujen perhosten lukumäärä putosi edellisestä kesästä noin kolmanneksen. Nyt niitä tavattiin vajaa 2000, edellisenä kesänä yli Runsaimmat lajit olivat nyt nokkosperhonen (kesällä 2012: 334/2011:352), tesmaperhonen (311/421), neitoperhonen (127/103), kangasperhonen (123/55), lanttuperhonen (115/247), sitruunaperhonen (87/47), loistokultasiipi (68/235), aurooraperhonen (67/35), niittyhopeatäplä (66/265) ja lauhahiipijä (66/267). Kuten yllä olevastakin näkyy muutamat lajit pystyivät huonoista keleistä huolimatta selvästi runsastumaan edellisestä kesästä. Sellaisia lajeja olivat siis neitoperhonen, sitruunaperhonen, kangasperhonen, aurooraperhonen ja myös herukkaperhonen. Useimpien lajien määrät kuitenkin vähenivät perusteellisesti. Pahimpia romahtajia olivat lanttuperhonen, lauhahiipijä, loistokultasiipi, angervohopeatäplä, ja niittyhopeatäplä. Pienet sievät sinisiivet ovat jo pitkään olleet vähissä, ja monien lajien osalta tilanne heikkeni edelleen. Hohtosinisiipi on puuttunut listoilta jo monta vuotta, mutta nyt myös aikaisemmin melko yleinen juolukkasinisiipi hukkui listoilta. Myös ohdakeperhonen ja täpläpapurikko jäivät nollille. Hyvin niukasti laskennoissa tavattiin orvokkihopeatäpliä (1), naurisperhosia (1), pihlajaperhosia (1), amiraaleja (2), ritariperhosia (2), rahkahopeatäpliä (2), haapaperhosia (2) ja suonkeltaperhosia (4). Yksi kaaliperhonenkin Haapamäen ruudulla (10x10 km) nähtiin. Näistä ainakin ritariperhosia, pihlajaperhosia ja haapaperhosia liikkui joillain muilla alueilla selvästi enemmän. PS

9 Suolla lapioita ja kuokkia ulkoiluttamassa Viimevuotiseen tapaan järjestimme elokuun viimeisenä viikonloppuna suon ennallistamistalkoot yhdessä UPM:n ja SSLTY:n kanssa Pihlajavedellä. Tällä kertaa heiluimme Kuolemaistensuolla. Palautimme osittain ojitetun suon vesitaloutta lähemmäksi luonnontilaa tekemällä patoja ojiin ja samalla poistimme ojituksen myötä kasvanutta puustoa. Talkoot ovat osa BirdLifen ja metsäyhtiö UPM:n laajempaa talkooyhteistyötä. Myös talkookohde oli UPM:n mailla, kuten viime vuonna ennallistettu läheinen Kivisuokin. Lauantaina ojia patosi monipuolinen yli kolmenkymmenen talkoolaisen joukko luonnonsuojelijoita, lintuharrastajia, läheisen Martinjärven mökkiläisiä ja muita soiden ystäviä. Lapion varressa heilui niin UPM:n edustaja ja Tampereen teknillisen yliopiston professori kuin koiraa sattumalta paikalla ulkoiluttanut metsästäjäkin. Sunnuntaina suolla rehki kymmenen paikallisen aktiivin joukko ja päivän päätteeksi todettiin 11 padon valmistuneen viikonlopun aikana suunnitelmien mukaisesti. Hienoimpia talkoiden aikana tehtyjä luontohavaintoja olivat karhun kiipeämisjäljet, kanahaukan pesä ja suopöllön sulka. Lauantain talkoiden jälkeen vierailimme Kivisuolla tarkastamassa vuodentakaisen työn tuloksia. Pääosa padoista toimi loistavasti ohjaten veden virtausta suolle. Kaikilla padoilla vedenpinta oli puolisen metriä aiempaa ylempänä. Lajistovaikutuksista huomattiin siniheinän selvä runsastuminen. Tilanteen kehittymistä seurataan mielenkiinnolla molemmilla kohteilla. Kahtena vuonna peräkkäin sekä tapahtumana että tuloksellisesti onnistuneet talkoot johtivat tietysti myös jatkosuunnitelmiin. Suolla heilutaan jälleen viimeistään ensi elokuussa! MAa Metsät Etelä-Suomen yksityismetsien suojeluun keskittyvä, vapaaehtoisuuteen ja täyteen korvaukseen perustuva METSO-ohjelma jatkuu edellisvuosien tapaan. Muutamia suojelutarjouksia on tälläkin hetkellä ELY-keskuksen käsittelyssä. Lisää mahtuu mukaan omistatko vanhaa metsää? Metsävastaavan yhteystiedot löytyvät alta. Kuluvana vuonna KeLyn työpanos on lisäksi ollut merkittävä Etelä-Suomen valtionmaiden suojelunarvoisten metsien kartoittamisessa. Eri luontojärjestöjen yhteistyönä julkaistavassa raportissa esitellään sanoin ja kuvin lähes hehtaa-

10 ria eli 1500 neliökilometriä luontoarvoiltaan merkittäviä, Metsähallituksen omistamia alueita Etelä-Lapista Uudellemaalle. Luvussa on niin metsiä, soita kuin vesistöjäkin. Raportti perustuu hallitusohjelman kirjaukseen metsähehtaarin lisäsuojelusta julkisyhteisöjen omistamilla mailla. Tästä Metsähallituksen osuus on vähintään hehtaaria. Metsähallitus on jo vuosia kategorisesti vähätellyt omistamiensa (eli omistamiemme!) suojelemattomien metsien luontoarvoja, mutta nyt julkaistava raportti osoittaa selvän lisäsuojelun tarpeen. Onkin käsittämätöntä, että valtion ostaessa yksityismetsiä suojeluun METSO-ohjelmassa, Metsähallitus samalla avohakkaa omistamiaan arvokkaita metsiä samoilla alueilla. Näin on käynyt tänä vuonna mm. Oriveden Soimasuolla ja Pihtiputaan Väljänkankaalla. terkuin metsävastaava AriAalto, , Tämäkin lakkasuo ympäröivine korpineen on Metsähallituksen omistuksessa ja hakkuu- sekä ojitusuhan alla. Kuvat: Ari Aalto

11 Mikä on maapallon kohtalo? Kesällä pidettiin Rio de Janeirossa taas maailmanlaajuinen ympäristökokous. Samassa paikassa pidettiin vastaava tapaaminen myös tasan 20 vuotta aikaisemmin. Silloin maapallon ongelmia käsiteltiin innokkaasti ja toivorikkaana. Ja joistain asioista tehtiin ainakin alustavia sopimuksiakin. Mm. päätettiin lopettaa vauhtiin päässyt lajien sukupuuttoaalto. No, se ei ole päättynyt, eikä juuri mikään muukaan asia ole liikahtanut parempaan suuntaan noiden 20 vuoden aikana. Nyt siis kokoonnuttiin uudestaan. Suomestakin oli läsnä iso valtuuskunta expresidentti Halosen ja pääministeri Kataisen johdolla. Jonkinlainen julkilausuma kokouksessa saatiin aikaan, itse asiassa se oli kirjoitettu valmiiksi jo ennen kokouksen alkua, mutta muuten tulokset jäivät laihanlaisiksi. Maailman suurimmat saastuttajat ja tuhoajat, mm. USA ja Kiina, eivät suostuneet mihinkään sitoviin sopimuksiin. Pääosin siis entinen meno jatkuu: eliöitä kuolee sukupuuttoon kiihtyvällä vauhdilla, ilmastomuutos jatkuu, merien tila heikkenee, jäätiköt sulavat, metsien tuhoaminen etenee, luonnonvarojen kulutus ylittää luonnon kestokyvyn jne. Tuhoamme omaa elinympäristöämme. Näistä hankalista ongelmistahan on uutisia mediassa lähes päivittäin. KeLy yrittää omalta pieneltä osalta jarruttaa tätä huonoa kehityssuuntaa. Suomessa uhanalaisia lajeja on eniten metsissä ja niityillä. Niitä yritämme pelastaa rauhoittamalla ja niittämällä. Yksi pahimpia ongelmia on tolkuton haaskaus. Kaikki tavarat ovat nykyään kertakäyttöroinaa, niitä ei voi eikä kannata korjata. Maanviljelijöiden tuottamista elintarvikkeista melkein neljännes päätyy kaatopaikoille, teollisuuden, kaupan ja varsinkin kuluttajien tarpeettoman tuhlauksen vuoksi. Retki ison kaatopaikan jäterinteeseen tekisi hyvää jokaiselle. Sinne menee suunnaton määrä ihan hyvää tavaraa, jota voisi vielä hyvin käyttää. Jokaisella kaatopaikalla ja jätepisteellä pitäisi olla katos ja hyllyt sellaisille tavaroille, jotka saattaisivat vielä jollekulle kelvata. Mutta missään ei ole. Haapamäen vaihtotori on Suomessa nykyään lähes ainut laatuaan, käytetty tavara vaihtaa omistajaa ilmaiseksi. PS

12 Niityt Niittyjen hoito on vakiintunut KeLyn kesätoimiin. Siitä lienee jo parikymmentä vuotta, kun ensimmäisiä niittytalkoita pidettiin Pohjola/Tarhian pihapiirissä. Tänäkin kesänä töitä tehtiin taas kymmenkunnalla niityllä. Homman tarkoitus on säilyttää harvinaiseksi käynyttä niittylajistoa. Kirkiruoho, hirvenkello, noidanlukot, soikkokaksikko ja muut kämmekät, kurjenkellot, kissankellot, kissankäpälät, vilukot, ketoneilikat, kaunokit, ruusuruohot ja kymmenet muut niittylajit alkavat olla harvinaisia, osa jo jopa uhanalaisia. Kukkien perässä hupenevat lukuisat hyönteiset ja muut niittyjen eläimet. Päiväperhosilla, heinäsirkoilla, kukkakärpäsillä, mesipistiäisillä ym. on yhä vähemmän elintilaa. Yleensä niityn hoidoksi riittää, että se niitetään kerran kesässä ja niitetyt heinät kuljetetaan pois. Useimmilla niityillä paras niittoaika on syksy. Jokainen omakotitontin omistaja voisi hyvin säilyttää osan pihastaan kukkaniittynä. Nämä kimalaiskuoriaiset viihtyivät pihanurmikon keskelle säästetyllä päivänkakkarakedolla. Kuva: Ari Aalto Nytkin apuna niityillä toimivat ELY-keskuksen ja kaupungin hoitaman LAPEprojektin miehet. VR tuki Haapamäen asemaniityn hoitoa talkoorahoilla. Kesällä meillä oli kaksi koulupoikaa palkkatyössä niityillä. Ja sitten talkoita pidettiin useita, lähinnä Haapamäen suunnalla, mutta kerran myös Multian Pirttiperällä. Niitettäviä alueita olisi enemmänkin. Kukahan ottaisi käsittelyyn esim. Multian Uitamonkosken seudun? PS

13 Lastenleiri 2012 Lasten luontoleiri pidettiin perinteiseen tapaan Riihon leirikeskuksessa Tällä kertaa mukana oli 23 leiriläistä ja 7 ohjaajaa. Vesisade oli kesän tavaramerkki, eikä siltä luontoleirillä vältytty, mutta se ei tietenkään reipasta leiriväkeä häirinnyt. Leirin ohjelma jälleen monipuolinen: katseltiin lintuja ja kasveja, pyydystettiin perhosia ja korentoja, katseltiin ja kuunneltiin (detektoreilla) lepakoita jne. Pyöräretket suuntautuivat Vääriskosken rannalle, Riihosen maatilalle sekä Peräjärven ja Lehdontien lintutorneille. Tutuksi tulivat myös pihapiirin luonto ja lähistön maalaismaisema. Saunominen ja uiminen olivat jälleen suosittuja. Suunpielet hymyyn saivat myös varsin hilpeä iltaohjelma iltanuotiolla sekä monenlaiset pelit ja leikit. Osallistuimme myös Big Jump - hyppy puhtaiden vesien puolesta tapahtumaan. Ennen kotiinlähtöä testattiin vielä vanhempien luontotietämystä leiriläisten tekemällä luontopolulla. MAa Kunnallisvaalit Vaikka epäilisi äänestämisen hyödyn jäävän pieneksi, niin ei se suuria ponnistuksiakaan vaadi. Kannattaa siis käydä raapustamassa äänensä luontoa arvostavalle ja kestävää kehitystä edistävälle ehdokkaalle. Äänestäjien nyt valitsemat valtuutetut päättävät seuraavan neljän vuoden ajan monista paikallisista ympäristöasioista. Äänestämisen lisäksi voi vaikuttaa myös kertomalla ehdokkaille ajatuksistaan, jolloin itse äänestämisen vaikutuskin kasvaa. Pienellä paikkakunnalla kaikilla on varmasti tuttuja ehdokkaita eri puolueista. Mitkä sitten ovat tärkeitä asioita vaaleissa? Kunnilla on paljon valtaa ympäristöasioissa, sillä monet päätökset tehdään viime kädessä paikallisesti, vaikkakin valtakunnallisten lakien ja päätösten ohjaamina. Usein tärkeimpiä ovat asiat, joita ei varsinaisesti mielletä ympäristöasioiksi, mutta ne koskettavat ympäristöä ennen kaikkea laajuutensa ja kerrannaisvaikutustensa kautta. Ympäristöasiat pitää siis muistaa myös suurissa terveydenhuoltoa, liikennettä, energiahuoltoa, koulua, vanhustenhuoltoa ja päivähoitoa koskevissa kysymyksissä. Esimerkiksi paikallisen työn suosiminen on yleensä ympäristöystävällistä ja kunnalle taloudellisesti kannattavaa, vaikka hinta olisi tavanomaista toimintatapaa korkeampi. Kilpailutusta voi perustella ympäristöasioilla eikä vain rahalla. Hyvä esimerkki tästä on kouluruoka.

14 Kun on ehdotuksia työn lisäämiseksi, uskaltaa ehdottaa myös ympäristön kannalta haitallisen työn vähentämistä. Esimerkiksi yksityisautoilua suosivia liikenneratkaisuja ei kannata välttämättä rakentaa eikä rantoja lisämökittää. Luontoarvoiltaan komeita puskia voi jättää raivaamatta. Tasa-arvonkaan ei tarvitse tarkoittaa sitä, että meillä olisi samat palvelut kuin pääkaupunkiseudulla. Meillä on paljon sellaista, mitä Ruuhka-Suomessa ei ole. Paikallisten vahvuuksien vaaliminen ja kehittäminen pitää Keurusseudun elinvoimaisena. Esimerkiksi harrastuspaikkojen oikealla sijoittelulla, laadulla, markkinoinnilla ja opastuksella voi ohjata sekä edullisuuteen että ympäristöystävällisyyteen. Väkiluvun, työn ja varallisuuden lisääminen ovat hyviä tavoitteita, mutta eivät missään tapauksessa itseisarvoja. Tärkeintä on asukkaiden hyvinvointi, johon vaikuttavat monet muutkin asiat. Luonnonsuojeluliitto on koonnut nettisivuilleen joitakin valtuustoaloitemalleja päättäjille MAa Luonnonystävien retkikatsaus 2012 Keurusseudun Luonnonystävien retkitoiminta jatkui vilkkaana kuluvanikin vuonna. 25 retkeä on tehty ja neljä on vielä tulossa tätä kirjoitettaessa. Keuruun kaupunki on tukenut toimintaamme. Retkiyhteistyötä on tehty mm. Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen, Keurusselän Seuran, Keuruun Ekokylän ja Keuruun seurakunnan kanssa. Retkiä on tehty vanhan hyväksi koetun formaatin mukaan, kohteet ovat vain vaihtuneet. Väkeä on riittänyt joka lähtöön. Retkillä on ollut mukana noin 300 henkilöä, mutta lisääkin mahtuu mukaan! Asiantuntevana vetäjänä toimi jälleen useimmiten Jouko Pihlainen. Luontoillassa oli n. 70 ja luontoleireillä n. 30 osallistujaa. Lintutorneissa ja muilla tarkkailupaikoilla tiiraili myös 30 harrastajaa. Useimmat retket tehtiin kimppakyydein ilman etukäteisvarausta. Kolmeen matkaan lähdettiin linja-autolla. Lintuja tarkkailtiin lintutorneista ja muilta näköalapaikoilta. Sää ei tietenkään ole este mihinkään lähtöön, se on vain varustelukysymys, johon retkeläisemme ovat jo tottuneet hyvin. Helmikuun lopulla hiihdimme kahden ryhmän voimin koskikaralaskennan Kotalasta Liesjärvelle. Yli puolimetrisessä hangessa tarkastettiin kaikki Pihlajaveden reitin kosket, joista osa oli umpijäässä kovien pakkasten jälkeen. Koskikaroja nähtiin 20. Maaliskuun alussa oli pöllöretken vuoro. Kuulas yö oli hyvä kuuntelulle. Saldona oli helmi-, viiru- ja varpuspöllö, joka tuli matkimalla retkeläisten luokse.

15 Huhtikuun 8pv aurinko paistoi ja hanki kantoi, kun kävimme joutsenretkellä Pihlajaveden Isolla Rimpillä. Joutsenia oli ja tikat rummuttivat kovasti. 13pv puolestaan satoi Lapinperän Reinikankoskelle suunnatun koskiretken ajan. Paikalla oli komeat kosken kuohut ja yksi kevään viimeisistä koskikaroista. 14pv havainnoimme kevätmuuton lintuja. Aamupimeässä kello viiden räntäsade koitteli jo uskoa, mutta päivästä tuli kuitenkin Manniskylän pellon reunassa hyvä. 20pv suurien puiden retkellä oli jälleen sadetta. Bongasimme kuitenkin Valkealahden ison raidan ja tissikuusen, jonka oksien tyvet ovat turvonneet tisseiksi. 27pv lintutorniretkellä tutustuimme Riihon lintutorniin, koska Vermasjärvellä oli liian kova tulva. Paikalla oli joutsenia aivan tuhottomasti ja jopa harvinainen punakuirikin. 29pv patikoitiin Susivaellus Limpsingin rotkolta Huhkojärvelle ja Ekolantielle. Porukkaa oli runsaasti mukana. Lumilaikkujakin saimme vielä kierrellä. Toukokuussa 4pv tutustuimme Multian Marjosuohon, joka onneksi ei saanut turvelupaa. Marjosuo on kaunis melkein ojittamaton niittyvillasuo. 5pv seitsemän tunnin lintukisa Tornien taisto vietiin läpi kylmässä pohjoistuulessa. Ainakin Peräjärven, Riihon ja Isorimpin torneissa oli miehitys. 11pv jatkoimme tutustumista Keurusseudun Valkeisjärviin. Vuorossa oli Simsiön Pesävuoren Valkeinen. Sekin oli kaunis ja karu kirkasvetinen pieni järvi. 12pv oli vuorossa kevään pääretki, joka tehtiin Virroille. Kiersimme Torisevan ympäri korkeita kallioita pitkin, kävimme Herraskoskella ja vielä Kituskoskella. Komeat kuohut ja metsän paannejäät jäivät mieleen. Vermasjärven lintutornista ihailimme valtavaa joutsenparvea sekä kolmea punakuiria. 18pv vanhan metsän retki tehtiin Tarhapään Karjovuoren suojelumetsään. Komeaa sammalkuusikkoa ja kauriiden kaluamia, myrskyn kaatamia haapoja. 25pv kiipesimme Asunnanmäen päälle uudelle metsäaukolle taivaanrantoja tiirailemaan. Korvasieniä löytyi, mutta kekomuurahaiset olivat kadonneet tuhotuista pesistään. Kesäkuussa 1pv lähiluontoretki tehtiin Pöyhölän keltavuokkoniitylle. Tämän aarin kokoisen esiintymän keltavuokot olivat juuri ehtineet kukkia. 8pv yölaulajalinturetki oli menestys. Ruisrääkkä, pensassirkkalintu, luhta- ja viitakerttunen, satakieli ja kehrääjä kuultiin. 17pv tutustuimme Karimon tiedetilan kukkaketoon, joka on todella edustava. Viemisiksi saimme tilan emännän kasvattamia taimia ja kukkien siemeniä. Kesäheinäkuun vaihteen yöretki suuntautui Liesjärven Palorannan hiekkarannoille. Sateinen sää ei houkutellut kesäyön uintiin. Heinäkuun 7pv lähdimme täydellä pikkubussilla Punkaharjulle tutustumaan komeaan harjuun, Luston metsätyömuseoon ja puulajipuistoon.

16 8pv luonnonkukkaretkellä Hirvon ja Lautaperän niityille nähtiin kukkien lisäksi runsaasti komeita haapaperhosia. Elokuun 24pv lepakkoretkellä Valkealahden myllylle nähtiin useita vesisiippoja, jotka lentelivät läheltä ohitsemme. Syyskuun 8pv lintutornikisassa Riihon tornissa nähtiin komea lajimäärä lintuja. 61 lajin joukossa oli mm. isosirri. 22pv lintujen syysmuuton tarkkailussa Lintusyrjän harjulla nähtiin piekanamuuttoa ja merikihu. 23pv geologisella retkellä tutkimme gemmologin johdolla Horhan maasälpälouhosta ja Asunnan kallioleikkauksen disbaasi ja rapakiviesiintymää. 29pv teimme hienon syysretken linja-autolla Ähtärin Arpaisten autiotuvalle ja luontopoluille. Samalla matkalla poikkesimme Eläinpuistossa ihastelemassa mm. valkeita naaleja, sukkelaa saukkoa, tolpissa istuvia karhuja sekä pulleita susia. Lokakuun kahdeksas on vuorossa perinteinen Hiljan illan retki. Tämänkin jälkeen on vielä vesilintumuuton seurantaa ja karpaloretki. JPi Valkealahden tissikuusi on mielenkiintoinen ilmestys ja kauas näkyvä maamerkki. Kuva: Jouko Pihlainen SYYSKOKOUS Keurusseudun Luonnonystävät ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään perjantaina klo 18 Kimaran tiloissa. Sääntömääräisissä asioissa pääosin suunnitellaan ensi vuoden toimintaa. Kokouksen jälkeen, n. klo Matti Aalto kertoo kuvin ja videoin kesästään Namibiassa. Luvassa norsuja, kirahveja ja muuta jännää! Kahvi/tee-tarjoilu. Tervetuloa!