Opettamisen tulevaisuus

Transkriptio

1 1 Opettamisen tulevaisuus Jorma Enkenberg Professori (emeritus)

2 2 Opetus ennen

3 3 Opetus nyt ( Illich, 1971) Koulu on oppilaan oppilaan ikään perustuva, opettajakeskeinen prosessi edellyttäen oppilaan kokoaikaista läsnäoloa pakollisen opetussuunnitelman määräämässä viitekehyksessä. Luokkahuoneopetus siirtää oppilaan kulttuurimme ulkopuolelle ja tunkee heidät ympäristöön, joka on monin verroin ulkopuolista ympäristöä alkeellisempi, luonnottomampi ja lisäksi kuolettavan vakava.

4 4 Opetus tulevaisuudessa? Internet (palveluineen) haastaa nykyisen opetuksen lähes joka suhteessa olipa kysymys sitten esim. opettajan ja oppijan suhteesta, opiskelijoiden ryhmittelystä tarkoituksenmukaisella tavalla, tiedon käyttöön saamisesta tai opiskeluun osallistumisen ehdoista. Internet mahdollistaa uusimman tiedon käyttöön saamisen.

5 5 Hämeenlinna Suomalaisen koulutusjärjestelmän piirteitä Perustaltaan reaktiivinen (<-> jatkuva toiminnan tuunaus) Heikosti itseohjautuva (<->toistuvat ekologiset ongelmat) Ei kuuntele oppilaiden eikä opettajien ääntä On jäykkä, ei arvosta muutosta, kokeilua eikä opetuksen tutkimusperustaista kehittämistä (vaikka opettajat on koulutettu saman opetussuunnitelman mukaan kuin tutkijat ja professorit!)

6 6 Hämeenlinna Suomalainen(kin) koulu Heijastelee toiminnassaan menneisyyttä (on polkuriippuva vrt. NOKIA) Katsoo aivan liian vähän ympärilleen Toimii sääntöpohjaisesti Pyrkii vakiinnuttamaan käytäntöjään (standardoimaan toimintaansa) kun sen pitäisi nähdä tarkemmin, kyseenalaistaa, toimia ja parantaa toimintaansa On huonosti selvillä oppimistutkimuksen tuloksista (vaikka opettajat koulutettu yliopistossa)

7 7 Opetusta koskevia perusteettomia uskomuksia Schank, 2011) Kaikkien koulujen tulee opettaa samoja oppiaineita Oppilaiden ryhmittely tulee perustua oppilaiden ikään Jotkut oppiaineet ovat toisia tärkeämpiä Oppiaineiden oppiminen on helposti arvioitavissa Oppilaiden keskinäinen vertailu on olennainen osa oppimisprosessia Kaikilla oppilailla on samat oppimistarpeet Schankin (2011) mukaan poliitikkojen tekemät koulua koskevat päätökset perustuvat suurelta osin em. perusteettomiin uskomuksiin.

8 8 Hämeenlinna Oppimisesta (vrt. oppimistutkimus) Oppiminen ja tiedon hankinta on suurelta osin luonteeltaan sosiaalista, osallistuvaa ja oppipoika-asetelman kaltaista toimintaa (Glaser, 1984) Oppiminen merkitsee siirtymistä aloittelijasta asiantuntijaksi (Sawyer, 2006) Oppiminen merkitsee liittymistä yhteisöön, sille ominaisten käytänteiden omaksumista, merkitysneuvotteluja sekä jolksikin tulemista (identiteetin kehittymistä) (Wenger, 1998) Opittu jää psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen tilanteen vangiksi (tieto on luonteeltaan hidasta) (Whitehead, 1927)

9 9 Hämeenlinna Tietämään tulemisen alkuperä on sosiaalisessa ja se on luonteeltaan kulttuurista (ao. kulttuurille ominaisten ajattelu- ja toimintamallien omaksumista). Se on seurausta sekä ulkoisesta (kehollisesta; havaittavissa olevasta) että sisäisestä (mielensisäisestä; piilossa olevasta; ajattelusta) toiminnasta, vuorovaikutuksesta, merkitysneuvottelusta, ohjaavien/medioivien välineiden käytöstä, itseoppimisesta sekä yhteisöön liittymisestä. Tietäminen itsessään merkitsee kykyä oppia (Habermas)

10 10 Oppimista tapahtuu kaiken aikaa koko elämän ajan (Life long). Sitä tapahtuu myös laajas; erilaisissa elämäämme lii=yvissä yhteyksissä (Life wide) sekä niissä kul=uurisissa käytänteissä, joihin osallistumme (Life deep). Oppimista väli=ävät usein tehokkaimmin juuri osallistumiset lokaaleihin kul=uurisiin käytänteisiin oman mielenkiinnon ja valitun näkökulman suunnassa ( Banks, J., Ball, P., Gordon, E., Gju;errez, K., Heath, S., Lee, C., Lee, Y., Mahiri, J., Nasir, N., Valdes, G. & Zhou, M.,2007

11 11 Opetuksen perusongelma Opetuksen tavoitteet ja niiden saavuttamisen arviointi liittyvät aina yhteen. Tästä voidaan päätellä, että keskeinen seikka, joka vaikuttaa toteutuvien opetuskäytänteiden muotoutumiseen, liittyy oppimisen arviointiin. Arviointi määrittää lopulta opetuksen. Riippumatta opetussuunnitelmasta, opettajien koulutuksesta tai siitä, mistä oppilaat ovat kiinnostuneita, arviointi määrittää sen mitä opetetaan, miten opetetaan ja mitä lopulta opitaan. Mikäli opetusta halutaan kehittää, oppimisen arvioinnin käytänteitä on muutettava!

12 12 Onnistunut opetus Opetus on onnistunut, jos sen seurauksena kansalaiset kykenevät osallistumaan menestyksellises; globaaliin talouteen, kykenevät synte;soimaan ja hyödyntämään digitaalista informaa;ota sen eri muodoissaan, olemaan yhteydessä tähän informaa;oon eri oppiaineissa sekä ;edon alueilla, kykenevät vuorovaikutukseen erilaisten ihmisten kanssa sekä toimivat vastuullisina jäseninä niin omassa organisaa;ossaan kuin muissakin yhteisöissä, joihin he ovat lii=yneet. (Weigel, M., James, C. Ja Gardner, H., 2009)

13 13 Opettamisen tulevaisuus; opetuksen tavoitteista Mikäli haluamme, e=ä opiskelijamme ja lapsemme hankkivat sen osaamisen, jota tarvitaan ;etoperustaisissa, innovaa;okeskeisissä yhteisöissä ja organisaa;oissa, meidän tulee sijoi=aa oppiminen ympäristöön, jossa tuo osaaminen on toiminnan edellytys. Bereiter, C., & Scardamalia, M. (2003)

14 14 Jos tulevaisuuden työ ja eläminen perustuu kollaboraatioon, luovuuteen, ongelmien tunnistamiseen ja rajaamiseen ja jos ne haastavat ihmisessä epävarmuuden siedon, muutoksen sekä älykkyyden, joka on hajautunut yli kulttuurien, oppiaineiden ja työvälineiden, niin koulutuksessa tulisi edistää poikkitiedollisia (transdisciplinary) kompetensseja, jotka valmentavat oppijoita merkitykselliseen ja tuottavaan elämään ko. kaltaisessa maailmassa. Fischer, G. (2008)

15 15

16 16 Opettamisen tulevaisuus; opettamisen kohteista Opetuksen ongelmana on keskittyminen eksplisiittisen tiedon opettamiseen, kun paino pitäisi olla hiljaisen tiedon välittämisessä tekemisen ja osallistumisen muodoissa - asiantuntijuuden ja taitavan toiminnan omaksumisessa. Todellinen, tärkeä tieto ja viisaus on hiljaista, piilossa olevaa (embedded); selittämällä ei opita olennaista merkittävää tietoa tai taitoa.

17 17 Tulevaisuuden perusteluja vaihtoehtoja opettamisen kohteiksi 1. Kontekstiperustainen opetussuunnitelma ( Story-based curriculum; ongelmaksi saattavat muodostua käsitteellinen tieto ja yleistäminen). 2. Kohteista oppiminen (fyysiset kohteet tai tiedonalueen asiantuntija oppimisen kohteina; ongelmaksi saattaa muodostua paikallinen pula näistä kohteista tosin teknologia voi tässä olla suureksi avuksi). 3. Ajattelu ja sen kehittäminen( ja tätä kautta painon siirto oppimiskyvyn kehittämiseen; ongelmana tässä on se, että ajattelemaan opettaminen on erittäin haastavaa ja merkitsee todellista paradigman muutosta).

18 18 Opettamisen tulevaisuus; sen arkkitehtuuri

19 19 Opettamisen tulevaisuus; tulevaisuuden koulu Evolutionäärinen Ekologinen Bottom-up Itseorganisoituva Riittävän hyvä Soveltava Yhteisymmärryksen rakentaja Monimutkaisuuden hyväksyvä Oman kehityksensä määrittävä Kasvava Heittäytyvä Päivittävä Neuvotteleva

20 20 Kiitos!

21 Kirjallisuutta: Banks, J. Au, K. Ball, P. Gordon, E. Gu;errez, K. Heath, S. Lee, C. Lee, Y. Mahiri, J. Nasir, N. Valdes, G. Zhou, M Learning in and out of school in diverse environments. Life - long, Life - wide, Life - deep. The LIFECenter (The Learning in Informal and Formal Environments Center), Universityof Washington, StanfordUniversity, and SRI Interna;onal. Bereiter, C. & Scardamalia, M Learning to work creatively with knowledge. Kirjassa E.DeCorte, L. Verschaffel, N. Enstwistle & J van Merrienboer (toim.) Powerful learning environments: Unravelling basic components and dimensions. Oxford: Elsevier Science. Enkenberg, J., Liljeström, A. & Vartiainen, H. (2008) Autenttinen oppiminen kehittää identiteettiä, Ostiensis, Fischer, G. (2008) Transdisciplinary education and collaboration. Education in HCI in Education. Conbstribution to HCIC Gee, J.P Identity as analytic lens for research in education. Review of Research in Education, Vol. 25, No. 1. Glaser, R Education and thinking. The role of knowledge. American psychologist. 32. February Illich, I Kouluttomaan yhteiskuntaan. (Deschooling society, 1971.) Suomentanut Aarne Valpola. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava,. Illeris, K The three dimensions of learning. Contemporary learning theory in the tension field between the cognitive, the emotional and the social. Roskilde University Press. Rogosff, B., Matusov, E. & White, C Models of teaching and learning. Participation in a community of learners. Kirjassa Olson, D.&Torrance, N. (toim.) The handbook of education and human development. Oxford: Blackwell. Hämeenlinna Sawyer, R. K Instruction: the new science of learning. Kirjassa Sawyer. R.K. (toim.) The Cambridge handbook of learning sciences. Cambridge university press. Schank, R Teaching minds. How cognitive science can save our schools. NY: Teachers College Press. Tharp, R. G. & Gallimore, R Rousing minds to life: Teaching and learning in social context. New York: Cambridge University Press. Weigel, M., James, C. Ja Gardner, H Learning: Peering Backward and Looking Forward in the Digital Era. Internal Journal of Learning and Media. Vol. 1 (1), 1-17 Wenger, E Communities of practice: learning, meaning and identity. Cambridge: Cambridge University Press. Wenger, E., & Snyder, W Communities of practice: the organizational frontier. Harvard Business Review (January-February 2000), Whitehead, A.N The aims of education. NY: MacMillan 21