KOSTONJÄRVEN, KYNSIJÄRVEN, TERVAJÄRVEN JA UNILAMMEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA

Transkriptio

1 - KALATUTKIMUSRAPORTTI nro 2 - KOSTONJÄRVEN, KYNSIJÄRVEN, TERVAJÄRVEN JA UNILAMMEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA Matti Hiltunen Muhoksen kalatalouspalvelut

2 KOSTONJÄRVEN, KYNSIJÄRVEN, TERVAJÄRVEN JA UNILAMMEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA KALATUTKIMUSRAPORTTI nro 2 28 Matti Hiltunen Muhoksen kalatalouspalvelut Etukannen valokuva: Kostonjärven idyllistä maisemaa/ Matti Hiltunen Takakannen panoraamakuva: Kostonjärven länsilaitaa, taustalla Pyhitys. / Matti Hiltunen

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 3 2. Yleistä velvoitteista 3 3. Aluekuvaus 5 4. Aineisto ja menetelmät Kalastuskirjanpito Kalakantanäytteet Kalastustiedustelut 1 5. Istutukset Kostonjärven tarkkailutulokset Kalastuskirjanpito Yleistä Saalis eri pyydyksillä Yksikkösaaliit Yleistä Siika Taimen Muikku Hauki Kalakantanäytteet Yleistä Siika Siikamuodot Siikojen kasvu Siikojen ikäjakauma, sukupuoli, sukukypsyys sekä mahan täyteisyys Siikojen haukimatotilanne Taimen Muikku Kalastustiedustelu Hehtaarisaalis Saaliin pyydys- ja lajijakauma Kostonjärven tulosten tarkastelu Kalasto, saalis ja kalastus Siika Taimen Harjus Muut lajit Kynsijärven tarkkailutulokset Kalastuskirjanpito Yleistä Saalis eri pyydyksillä Yksikkösaaliit Yleistä Siika Taimen Muikku Hauki 49 1

4 7.2 Kynsijärven tulosten tarkastelu Kalasto, saalis ja kalastus Siika Taimen Muikku Hauki 5 8. Tervajärven ja Unilammen tarkkailutulokset Kalastuskirjanpito Yleistä Saalis eri pyydyksillä Yksikkösaaliit Yleistä Siika Taimen Muikku Hauki Kalakantanäytteet Yleistä Taimen Tervajärven ja Unilammen tulosten tarkastelu Kalasto, saalis ja kalastus Siika Taimen Muikku Hauki Koston velvoitehoitoalueen tulosten tarkastelu Kalastus Siika Taimen Harjus Muikku Hauki Velvoitetarkkailun kehittäminen Yhteenveto 61 KIITOKSET KIRJALLISUUS JA LÄHTEET LIITTEET 2

5 1. JOHDANTO Pohjois-Suomen vesioikeus (nro 43/89/1) ja vesiylioikeus (nro 94/1991) ovat päätöksissään velvoittaneet Pohjolan Voima Oy:n Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelijänä istuttamaan alueelle kalanpoikasia. Kalanistutusvelvoitteita koskevien päätösten viivästyessä Pohjolan Voima Oy, Kynsiperän kalastuskunta, Inkeen kalastuskunta ja Metsähallitus sopivat keskenään kalanistutusluvasta, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi Kalanistutuslupaan perustuvat istutustoimet aloitettiin samana vuonna. Varsinaisen velvoitteen mukaisesti istutukset suoritettiin täysimääräisenä ensimmäisen kerran vuonna Istutustoimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu perustuu em. Pohjois-Suomen vesioikeuden ja vesiylioikeuden päätöksiin. Pohjolan Voima Oy:n velvoite on jatkuva. Pohjolan Voima Oy:n yhtiöitettyä vesivoimantuotantonsa vuonna 1992 vastuu kaikista kalanhoitovelvoitteista siirtyi Iijoen Voima Oy:lle (sittemmin PVO-Vesivoima Oy). Velvoitteiden mukaisista käytännön kalanhoidosta on vastannut vuodesta 1987 alkaen Kemijoki Oy:n ja PVO-Vesivoima Oy:n yhteisesti omistama Voimalohi Oy. Tässä raportissa esitetään Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen tarkkailun tuloksia vuosilta Se sisältää myös vertailumateriaalia edellisiltä raportointijaksoilta vuosilta Aiemmissa raporteissa (Zitting-Huttula & Hiltunen 1991, Zitting-Huttula ym. 1998, Lovikka ym. 23) tarkasteltiin mm. tarkkailumenetelmien toimivuutta ja luotettavuutta sekä kalanhoidon tuloksellisuutta. Vuosien tarkkailun tulokset mahdollistavat jatkoarvioinnin kalanhoidon tuloksellisuudesta ja toteutettujen muutosten mahdollisista vaikutuksista. Tarkkailussa on käytetty edelleen jo edellisillä tarkkailujaksoilla toimiviksi havaittuja menetelmiä suunnitelluin muutoksin ja lisäyksin noudattaen soveltuvilta osin Riista- ja kalataloudellisen tutkimuslaitoksen ohjeistusta (Böhling ym. RKTL 1999). Eri lajien yksikkösaalista ja saalisosuutta on tarkkailtu kalastuskirjanpidolla sekä kokonaissaalista kalastustiedustelulla. Kalakantanäytteistä on mm. määritetty siika-, taimen- ja muikkukantojen ikä- ja kasvutietoja. Lohensukuisten kalojen merkinnöistä luovuttiin vuosituhannen vaihteessa, koska menetelmällä ei katsottu saatavan uutta oleellista tietoa istukasryhmien kasvuista, vaelluksista ja eri istutus- sekä pyyntimenetelmien vaikutuksesta saalispalautteeseen. Merkintätulokset esitettiin edellisessä tarkkailuraportissa, eikä niitä käsitellä enää tässä yhteydessä. Kostonjärven kalastuksesta vuonna 26 toteutettiin kalastustiedustelu, josta laadittiin erillinen raportti (Hiltunen 27). Koston- ym. järvien kalanhoidon kehittämistavoitteista on keskusteltu kalanhoidon nykyisen viisivuotissuunnitelman käsittelyn yhteydessä Iijoen vesistön- ja Etelä-Posion kalastusalueiden kanssa. Menettelyllä on pyritty välttämään mahdolliset ristiriitaisuudet kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan. 2. YLEISTÄ VELVOITTEISTA Kuten edellä selostettiin, kalanistutusvelvoitteita koskevien päätösten viivästyessä Pohjolan Voima Oy, Kynsiperän kalastuskunta, Inkeen kalastuskunta ja Metsähallitus sopivat keskenään kalanistutusluvasta, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi Siinä sovittiin mm. siitä, että Pohjolan Voima Oy istuttaa vuosittain yhteensä 6 järvitaimenen ja järvilohen poikasta, joiden keskipituus on vähintään 22 cm sekä 2 yksilöä siian yksikesäisiä poikasia vuosittain. Osa siian poikasista voitiin korvata harjuksen tai lahnan poikasilla vuosittain erikseen sovittavalla tavalla. Lisäksi Kynsiperän ja Inkeen kalastuskunnat toimeenpanivat itsenäisesti alueillaan yhdenmukaisia rajoituksia ja muita järjestelyjä mahdollisimman suuren hyödyn saamiseksi istutustoimenpiteistä sekä sen varmistamiseksi, ettei istutettuja poikasia kalasteta liian pieninä. Kukin kalastuskunta pyrki järjestämään alueelleen ainakin kaksi kirjanpitokalastajaa. Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelystä johtuvat kalanhoitovelvoitteet määrättiin Pohjois-Suomen vesioikeuden (nro 43/89/1) ja vesiylioikeuden antamalla päätöksellä (nro 94/1991). Niiden mukaan istutukset tuli suorittaa täysimääräisenä ensimmäisen kerran vuonna

6 Velvoitepäätösten mukaan säännöstelystä kalakannalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi luvanhaltijan on istutettava vuosittain taulukossa 1 esitetyt istukasmäärät: Taulukko 1. PVO-Vesivoima Oy:n voimassa olevat Pohjois-Suomen vesioikeuden 1989 ja vesiylioikeuden vuoden 1991 päätösten mukaiset istutusvelvoitteet. Laji/alue Istukaskoko Istutus yks. Järvitaimen/-lohi KOSTONJÄRVI keskipituus vähintään 22 cm 7 KYNSIJÄRVI TERVAJÄRVI 717 UNILAMPI 16 Yhteensä 11 5 Siika *) KOSTONJÄRVI keskipituus vähintään 1 cm 62 * ) Kostonjärven siikavelvoite on muutettu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä Dnro 77/1/1 kalatalousmaksuksi, jonka suuruus on vuodessa. Velvoitteen muutos tuli voimaan vuonna 22. Istutusvelvoitteet on jaettu suhteessa vesialueen pinta-alaan. Vesiylioikeuden antaman päätöksen (nro 94/1991) kappaleessa 1) Kalanhoitovelvoite ja maksu todetaan lisäksi, että luvan haltijan on: - maksettava kalanhoitomaksua 3 mk vuodessa maa- ja metsätalous-ministeriölle käytettäväksi kala- ja rapukannan suojelemista tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen Kostonjoessa ja Iijoen siinä osassa, mihin säännöstelyn haitalliset vaikutukset ulottuvat, sekä - tarkkailtava istutusten tuloksia Oulun kalastuspiirin kalastustoimiston hyväksymän suunnitelman mukaisesti Kalanhoitomaksu on nykyään 5 46 vuodessa. Tarkkailusuunnitelmat, kuten myös istutussuunnitelmat hyväksyy Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikkö. Edellä selostettujen Pohjois-Suomen vesioikeuden ja vesiylioikeuden päätösten mukaan, mikäli tarkkailun tulokset tai istutus- tai kalakannan suojelutoimenpiteistä muutoin saatavat kokemukset antavat siihen aihetta, voidaan istutusvelvoitetta ja istutus- ja tarkkailusuunnitelmaa muuttaa suunnitelman sisällön, istutettavien lajien tai istukkaan koon, istutusajankohdan ja -määrän osalta luvan haltijan sekä Oulun kalastuspiirin kalastustoimiston (nykyään Kainuun TEkeskuksen kalatalousyksikön) keskenään sopimalla tavalla kuitenkin niin, ettei velvoitteiden rahallinen arvo heikkene. Ennen kuin muutoksista sovitaan, niistä on kuultava hoitotoimenpiteiden kohteena olevien vesialueiden omistajia ja haltijoita. Istutus- ja tarkkailuvelvoite toteutettiin vuosina Kynsiperän kalastuskunnan, Inkeen kalastuskunnan, Metsähallituksen ja Pohjolan Voima Oy:n sopimalla ja maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän istutusluvan mukaisesti. Vuodesta 1992 alkaen istutusvelvoite on toteutettu Oulun kalastuspiirin ja vuodesta 1995 lähtien Kainuun maaseutuelinkeinopiirin ja edelleen vuodesta 1998 Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikön hyväksymien suunnitelmien mukaisesti. Vuosina istutusvelvoite toteutettiin Kainuun TE-keskuksen kirjeellään (Dnro 12/ ) hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Vuosien istutukset on toteutettu/toteutetaan Kainuun TEkeskuksen kirjeellään Dnro 346/ ( ) vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Pohjolan Voima Oy ja Metsähallitus toimittivat maa- ja metsätalousministeriölle päivätyn Iijoen yhteistarkkailusuunnitelman, joka sisältää Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen kalanistutusten tuloksellisuuden tarkkailun. Oulun kalastuspiiri hyväksyi suunnitelman kirjeellään (nro 31/71 OuK 1991) ja maa- ja metsätalousministeriö kirjeellä (nro 3199/743 MMM 1992). Toistaiseksi voimassa olevan tarkkailusuunnitelman Kainuun TE-keskus hyväksyi kirjeellään (Dnro 96/ ). Koston alueen tarkkailun hoiti vuoden 26 loppuun Voimalohi 4

7 Oy. Vuosille laaditun tarkkailusuunnitelman käytännön toimista vastaa PVO-Vesivoima Oy. Tarkkailutoimien viisivuotisraportoinnista ja kalastustiedustelujen toteutuksesta PVO-Vesivoima Oy on sopinut Muhoksen kalatalouspalveluiden kanssa. Istutuksiin ja tarkkailuun liittyvistä asioista on keskusteltu alueen vesialueiden omistajien ja haltijoiden kanssa istutussuunnitelmia käsittelevissä kokouksissa. Metsähallitus on kieltänyt vesialueillaan Kostonjärvessä (myös valtion Keminperän vesialueella) kalastuksen 2-49 mm:n harvuisilla verkoilla vuosina aikavälillä Vuosina ko. pyydysten käyttö oli kielletty Viimeisimmän tarkkailujakson aikana kalastus on Metsähallituksen vesialueilla ollut kokonaan kielletty solmuväliltään 2-59 mm:n verkkopyydyksillä. Lisäksi vuodesta 199 alkaen verkkokalastus on ollut kielletty merkityllä Sileäkarin vesialueella sekä Koston padon, pohjapadon ja Tasalan välisellä alueella. Vuodesta 27 alkaen on taimenen syysrauhoitus ollut voimassa välisenä aikana. Kostonjärven osakaskunta on kieltänyt kalastuksen 2-54 mm:n harvuisilla verkkopyydyksillä loka-, marras- ja joulukuussa vuodesta 22 alkaen. Vuoden 29 alusta solmuvälirajoitukset muuttuvat edelleen siten, että Metsähallituksen vesialueilla harvuudeltaan 2-69 mm:n ja Kostonjärven osakaskunnan vesialueilla harvuudeltaan 2-59 mm:n verkot tulevat kokonaan kielletyiksi. 3. ALUEKUVAUS Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelylupa on alunperin myönnetty valtiolle. Vuonna 1995 maa- ja metsätalousministeriö siirsi säännöstelyluvan Iijoen Voima Oy:lle. Antamansa kustannussitoumuksen perusteella Pohjolan Voima Oy on alusta pitäen vastannut säännöstelyn toteutuksesta ja hoidosta. Säännösteltävät järvet sijaitsevat Iijoen vesistön Kostonjoen haarassa. Kostonjoen vesistön latvat ovat Oulun ja Lapin läänien rajamailla, josta ne lähtevät kahtena haarana (Kuva 1). Toinen niistä, Tervajoen vesistö, saa alkunsa Kuusamon kunnan alueella olevasta Kovajärvestä, josta vedet laskevat Kurkijärveen ja edelleen Rautajokea pitkin Soilunjärveen. Siitä vedet virtaavat Soilunjoen kautta Kurkijokeen, joka laskee Posion kunnan puolella Kaukuanjärveen. Kaukuanjärvi laskee Kaukuanjoen kautta Tervajärveen, josta Tervajoki johtaa Kynsijärveen. Toinen, Unijoen vesistöalue, joka laskee Kynsijärveen, sijaitsee Posion kunnan alueella. Kynsi-järvestä vedet purkautuvat Kynsijoen kautta valtaosin Taivalkosken kunnan alueella sijaitsevaan Kostonjärveen. Siihen tulee lisävesiä Ala-Kuoliojärvestä Kuoliojoen kautta sekä Poroperään laskevasta Porojoesta. Kostonjärvestä vedet virtaavat Kostonjokea pitkin Iijokeen. Kostonjärven pinta-ala on ha, Kynsijärven ha, Kynsijoen 13 ha, Unilammen 55 ha, Unijoen 14 ha sekä Tervajärven 248 ha. Järviketjun kokonaispinta-alasta omistavat jakokunnat ja tilat noin 28 % ja Metsähallitus noin 72 %. Metsähallituksen vesialueita on Kostonjärvessä ha, Kynsijärvessä 482 ha ja Tervajärvessä 11 ha. Valuma-alue Kostonjärven luusuassa on km 2 ja järvisyys 11,3 %. Järviketjun hyötytilavuus on 233 Mm 3. Koston padolla virtaama vuosina on ollut noin 14 m 3 /s. Kostonjärven säännöstelyhanketta toteutettaessa rakennettiin säännöstelypato, joka korvasi 194-luvulla valmistuneen uittopadon. Samalla toteutettiin patoon liittyvät ala- ja yläkanavan kaivaustyöt. Rakentamisen yhteydessä perattiin vähäisessä määrin Kostonjoen niskaa. Säännöstelypadon rakentaminen aloitettiin heinäkuussa 1964 ja se oli toiminnassa jo saman vuoden marraskuussa. Kostonjärven säännöstelyväli on 5 metriä. Säännöstely on vaikuttanut Kostonjärven ylä- ja alivedenkorkeuksiin. Kostonjärven vedenpinnan laskiessa talvella ranta-alueita jää kuiville. Kuivuvan alueen pinta-ala (luonnontilaisen keskiveden ja säännöstelyn alarajan välinen alue) on noin 8 ha. Kynsijärven ja Tervajärven alimmat vedenkorkeudet on palautettu ennen uiton perkauksia vallinneeseen tilaan pohjapatojen avulla. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen rakentamat pohjapadot valmistuivat Tervajokeen ja Kynsijokeen vuonna Uitto päättyi Iijoen vesistöalueella vuonna

8 Kynsijärven keskivedenkorkeus on jonkin verran noussut. Ennen säännöstelyä Kynsijärven vedenkorkeusvaihteluksi arvioitiin noin metrin. Pohjapadon valmistuttua vedenkorkeuden vaihtelu on 1-1,3 metriä. Kuva 1. Koston alueen kalatalousvelvoitteen hoitoalue. Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksessä n:o 27/64/II on määrätty Koston- ja Kynsijärveen seuraavat säännöstelyrajat (kuva 2): Pvm Kostonjärvi yläraja Kostonjärvi alaraja Kynsijärvi yläraja 1.1. NN + m " " " 232,7 232, " " " " " 23. _ 6

9 NN+ 233, Kostonjärven vedenkorkeus *NW m *Kesä-HW m *Syys-NW +23. m *HW m 232, 231, 23, Yläraja Max Ka , Min Alaraja Poroperän pohjapato m Paraabeliura m 228, Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2. Säännöstellyn Kostonjärven ala- ja yläraja sekä vedenkorkeuksia vuosina (kuvan tiedot PVO-Vesivoima Oy/ Pekka Lahtonen - 28). Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelyä koskevan vesioikeuden päätöksen nro 79/87/1 mukaan säännöstely on niin hoidettava, että Kostonjärvestä on, mikäli se on mahdollista alittamatta säännöstelyn alarajaa, aina juoksutettava vettä vähintään 2 m 3 /s. Mikäli Iijoen pääuomassa tai Kostonjoessa ei toimiteta uittoa, vähimmäisjuoksutus on välisenä aikana kuitenkin, mikäli se on mahdollista alittamatta säännöstelyn alarajaa, 4 m 3 /s. Kevättulvan aikana, tulovirtaaman ollessa yli 15 m 3 /s Haapakosken voimalaitoksella, säännöstelypato voidaan pitää suljettuna. Kostonjärven säännöstelypadon yläpuolen tulouomaan on vuonna 1991 rakennettu Pohjolan Voima Oy:n, Taivalkosken kunnan ja paikallisten kalastuskuntien yhteistyönä koko uoman korkeudeltaan ja leveydeltään kattava mekaaninen esteaita. Sen tarkoitus on rajoittaa kalojen alasvaellusta Kostonjärvestä. Pohjois-Suomen vesioikeus myönsi luvan esteaidan rakentamiseen Inkeen ja Kynsiperän kalastuskunnille (PSVEO 52/9/1). Lupa oli voimassa vuoden 1996 loppuun saakka. Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksellä (PSVEO 34/97/1) myönnettiin Inkeen ja Kynsiperän kalastuskunnille vaellusesteen käytölle toistaiseksi voimassa oleva lupa. Koston- ym. järvien säännöstelyn haittavaikutusten kompensoimiseksi on rakennettu 44 venevalkamaa 64 kiinteistölle sekä puhdistettu nuotta-apajia 5 kpl. Lisäksi on suojattu noin 3,4 km syöpyviä rantoja sekä puhdistettu noin 8 km rantoja yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan vesien ekologinen ja kemiallinen luokittelu kuvaa vesiemme tilaa. Aikaisemmista vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen ekologisen luokituksen pääpaino on vesien biologiassa eli siinä miten vesiluonto reagoi ihmistoiminnan aiheuttamiin muutoksiin. Ekologisessa luokittelussa (järvet, joet ja rannikkoalue) on viisi tasoa; erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelu on toteutettu pääosin vuosien 2-27 seurantatulosten perusteella. Mikäli biologista aineistoa ei ole ollut käytettävissä, on tilasta tehty asiantuntijaarvio veden laadun perusteella. Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä. Kemiallisessa luokittelussa on kaksi tasoa; hyvä tila ja hyvää huonompi tila. Pohjois-Pohjanmaalla on kuusi voimakkaasti muutettua järveä, joista suurin osa on hyvässä tilassa. Pinta-alaltaan suurin voimakkaasti muutettu järvi on Kostonjärvi. Kaikkia voimakkaasti muutettuja järviä ei voitu luokitella aineiston vähäisyyden vuoksi, mutta luokitelluista mm. Kostonjärvi olivat hyvässä tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan, joka voidaan havaita kuvassa 3 (lähde - 7

10 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hallinnoimassa lakisääteisessä Pohjois-Pohjanmaan vesienhoidon suunnittelusta vastaavan yhteistyöryhmän alatyöryhmässä (KeVoMu), joka käsittelee keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesiä, on vuonna 27 Kostonjärvi ollut eräänä alustavan arvioinnin kohde-ehdokkaana hydrologismorfologisille (HYMO) toimenpiteille sisältäen mm. esityksen kalatien rakentamisesta Kostonjärven luusuaan. Kuva 3. Pintavesien ekologinen tila Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella (vas.) sekä keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (oik.). Alueelliset ympäristökeskukset AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Kalastuskirjanpito Hoitoalueilla on ollut eri vuosina taulukossa 2 esitetty määrä kalastajia, jotka ovat merkinneet kalastuspäivittäin kirjanpitolomakkeille käyttämiensä pyydysten määrän ja saamansa saaliin yhteispainon pyydyksittäin ja kalalajeittain. Taulukko 2. Kalastuskirjanpitäjien määrä jaksoittain Koston alueella vuosina jakso 2. jakso Hoitoalue Kostonjärvi Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä jakso 4. jakso Hoitoalue Kostonjärvi Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä jakso Hoitoalue Kostonjärvi Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä

11 Kalastuskirjanpitoaineisto käsiteltiin Generoi Ky:n laatimalla HST-ohjelmistolla. Pyydyksittäin laskettiin kunkin kalalajin keskimääräinen painoon perustuva yksikkösaalis ja sen hajonta (± 95 % luotettavuusväli) pyydyksen koentakertaa kohti. Yksikkösaaliilla tarkoitetaan yhdellä koentakerralla (vapapyynnissä kalastuskerralla) yhtä pyydystä kohti saatua painomääräistä saalista. Yksikkösaalis lajeittain laskettiin jakamalla koentakertainen saalis koettujen pyydysten lukumäärällä. Pyydyskohtaiselle yksikkösaaliille laskettiin keskiarvo ja hajonta. Verkkokalastuksessa käytettiin painomääräisen saaliin yksikköjakajana noin 3 metrin pituutta. Yksikkösaaliin vuosittaisia tunnuslukuja (muutokset) tulkittaessa tulee huomioida, että kaikissa tapauksissa ne eivät ole suorassa suhteessa kalakannan koon muutoksiin. 4.2 Kalakantanäytteet Pyynnin kohteena olevien siian, taimen ja muikun osakantojen vaihtelun (dynamiikan) varmentamiseksi ostettiin hoitoalueilta lajinäytteitä kalastuskirjanpitoa harjoittaneilta henkilöiltä ja muilta kalastajilta. Niistä määritettiin pituus, paino, sukupuoli, sukukypsyysaste sekä ikä suomusta. Osalta selvitettiin suolistorasvaisuus ja mahan täyteisyys. Siialla ensimmäinen kiduskaari mikroskopoitiin laskien siivilähammasmäärä kaikkine hammasaiheineen. Määritykset toteutti Voimalohi Oy. Kalakantanäytteet käsitteli tilastollisesti Muhoksen kalatalouspalvelut SPSS-ohjelmistolla (ver. 16.1). Kalakantanäytteitä kertyi vuosina yhteensä 464 siiasta, muikusta ja 299 taimenesta. Tarkemmat järvikohtaiset määrät lajeittain, vuosittain sekä tarkkailujaksoittain on esitetty taulukoissa 3-5. Taulukko 3. Siikanäytteiden määrä jaksoittain Koston alueella vuosina Hoitoalue Kostonjärvi Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä Hoitoalue Kostonjärvi * 352 * Kynsijärvi * 152 * Tervajärvi * Yhteensä Hoitoalue Kostonjärvi 68 * 67* * Kynsijärvi * Tervajärvi 19 * 67* Yhteensä Hoitoalue Kostonjärvi 236* * - - Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä *haukimato tutkittu v. 22 osasta, v. 25 kaikista 9

12 Taulukko 4. Muikkunäytteiden määrä jaksoittain Koston alueella vuosina Hoitoalue Kostonjärvi * Kynsijärvi * Tervajärvi * Yhteensä Hoitoalue Kostonjärvi 379 * Kynsijärvi Tervajärvi 154 * Yhteensä Hoitoalue Kostonjärvi * * Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä *haukimato tukittu osasta Taulukko 5. Taimennäytteiden määrä jaksoittain Koston alueella vuosina Hoitoalue Kostonjärvi Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä Hoitoalue Kostonjärvi Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä Kalastustiedustelut Hoitoalue Kostonjärvi Kynsijärvi Tervajärvi Yhteensä PVO-Vesivoima Oy:n toimesta järjestettiin vuonna 27 yhteistyössä Kostonjärven osakaskunnan kanssa tiedustelu vuoden 26 kalastuksista Kostonjärvellä. Erillisraportoinnin toteutti Muhoksen kalatalouspalvelut (Hiltunen 27). 1

13 5. ISTUTUKSET Vuosina Pohjolan Voima Oy:n tuli istutusluvan (MMM: ) mukaisesti istuttaa Koston-, Kynsi- ja Tervajärveen sekä Unilampeen vuosittain yhteensä 6 yksilöä keskipituudeltaan vähintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenia/-lohia sekä kesänvanhoja siikoja 2 yksilöä. Siian istutusvelvoite Kostonjärveen (62 keskipituudeltaan vähintään 1 cm:n pituista yksikesäistä poikasta) toteutettiin vuosina PSVEO:n sekä PSVYO:n päätösten mukaisena. Vuosina siikavelvoite istutettiin järvilohena ja vuosina harjuksena. Siikavelvoite on vuodesta 22 toteutettu kalatalousmaksuna. Kostonjärven järvitaimenvelvoite (vuosittain 7 keskipituudeltaan vähintään 22 cm:n pituista poikasta) hoidettiin vuosina velvoitepäätöksen mukaisena. Osa taimenista on jatkokasvatettu Kostonjärvessä verkkokasseissa ja vapautettu 3-kesäisinä Iijoen kalastusalueen, PVO-Vesivoima Oy:n ja osin Metsähallituksen toimesta. Päätösten mukaan istukaslajeja voidaan kalataloustarkkailutulosten perusteella vaihtaa rahallisen arvon heikkenemättä. Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen järvitaimenen istutusvelvoite on yhteensä 4 5 keskipituudeltaan vähintään 22 cm:n pituista poikasta. Velvoite toteutettiin päätöksen mukaisena vuosina , jonka jälkeen istukkaat on vaihdettu 3-kesäisiksi vuonna 1997 ja 3-vuotiaiksi vuosina Säännöstelijän velvoiteistutukset vuosina on esitetty kuvissa 3 ja 4 sekä liitteessä 1. Lisäksi kuvassa 5 esitetään järvitaimen- ja -lohi-istutusten kilomääräinen toteutuma po. jaksolla. Siika v * *korvattu kalatalousmaksuna v. 22 lähtien siika järv itaimen järv ilohi harjus kirjolohi yks Kuva 3. Säännöstelijän siikaistutukset muutoksineen Koston alueelle vuosina (määrät 1 cm:n siikoja vastaavana). Istukkaiden alkuperä on vaellussiialla ollut Iijoen ja Oulujoen kanta, planktonsiialla Pohjois-Karjalan Koitajoen kanta, harjuksella Iijoen ja Kitkajärven kanta, järvitaimenella Rautalammin reitin sekä järvilohella Vuoksen vesistön kanta. 11

14 Järvitaimen 14 taimen 2-v. taimen 3-kes.-3-v. järvilohi harjus yks Kuva 4. Säännöstelijän järvitaimen- ja -lohi-istutukset muutoksineen Koston alueelle vuosina (22 cm:n taimenia vastaavana). Istutukset kg Järvit aimen 3-v Järvitaimen 4-kes. 11 Järvitaimen (häkki) 3-kes Kirjolohi 788 Järvilohi 3-kes Järvitaimen 3-kes Järvilohi 2-v Järvit aimen 2-v Kuva 5. Järvitaimenen ja järvilohen ikäluokittainen istukasmassa (kg) kalatalousvelvoitteesta sekä kalastusalueen jatkokasvatuksesta Koston alueelle vuosina

15 valokuva Matti Hiltunen valokuva Matti Hiltunen Kuva 6. Taimenistutusta Kynsijärveen (vas.) sekä Kostonjärven Risuperään (oik.). 6. KOSTONJÄRVEN TARKKAILUTULOKSET 6.1 Kalastuskirjanpito Yleistä Kalastuskirjanpito käynnistyi Kostonjärvellä vuonna Osiossa käsitellään Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien kalastusta, saalislajien jakautumista pyydyksittäin sekä yksikkösaaliita tärkeimmillä pyydyksillä. Kaikki kappaleessa 6.1 esitetyt tulokset ovat kalastuskirjanpitoaineistoista laskettuja. Kalastuskirjanpitoaineistoa käsitellään tässä yhteydessä etupäässä vuosilta Edellisten tarkkailujaksojen tuloksia esitellään vertailevilta osin Saalis eri pyydyksillä Vuosina kalastuskirjanpitoa harjoitti Kostonjärvellä 8-12 henkilöä. Kalastus oli etupäässä kotitarve- ja virkistyskalastusta. Ammattikalastusta harjoitti yksi kalastaja isorysillä, nuotalla ja verkoilla. Edellisellä tarkkailujaksolla (vuosina ) taimenen vetouistelun kalastuskäynnit lähes viisinkertaistuivat ja verkkokalastuksessa oli siirrytty käyttämään pääasiassa solmuväliltään yli 55 mm:n verkkoja. Haukimadon runsas esiintyminen siioissa oli vähentänyt tiheiden verkkojen käyttöä. Taulukossa 6 esitetään laji- ja pyydysprosentit Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien saaliissa kuluneella tarkkailujaksolla vuosina Edellisiin kausiin verrattuna kirjanpitäjät eivät käyttäneet tiheitä mm:n verkkoja, koukkuja eivätkä katiskoja kalastuksissaan. Pyynti painottui vuosina muikkuverkkoihin, solmuväliltään yli 55 mm:n verkkoihin sekä vetouisteluun. Taulukko 6. Laji- ja pyydysprosentit kalastuskirjanpitäjien saaliissa Kostonjärvellä vuosina (Kokonaissaalis kg, N= koenta-/käyntikertojen määrä). Pyydys N Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Lahna Harjus Muut Yht./% g/koentak. Muikkuverkko 76-15,6,9-2, ,7 19, mm verkko 2, , mm verkko 168,3 -,1 - -,1, ,8 596 >55 mm verkko ,9 -,5 1,1-6, 21,8,1 -,1 7,5 72 Vetouistelu 211 5, -, , , Vapapyynti 59, - 2, -,1 -, , Yhteensä 37,4 15,6 3,7 1,1 2,2 6,2 24,,1,,8 1, 13

16 Kalastuskirjanpitäjien saaliin jakautuminen lajeittain eri tarkkailujaksoilla on esitetty kuvassa % v v v v v Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Lahna Harjus Muut Kuva 7. Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien saaliin (kg) lajijakauma (%/kg) vuosina Nuotta- ja rysäkalastusta harjoitettiin kuten aiemmilla tarkkailujaksoilla. Kokonaisnuottasaaliista noin 46 % oli vuosina muikkua. Muut lajit olivat särki, kiiski, ahven, hauki, siika ja taimen. Muikun osuus nuottasaaliissa oli vuosina huomattavasti vähäisempi kuin vuosina , jolloin se oli lähes 73 % (kts. kuva 8). Kokonaisrysäsaaliista noin 42 % oli vuosina särkeä. Muut lajit olivat muikku, ahven, siika, hauki ja taimen. Taulukko 7. Laji- ja pyydysprosentit sekä koenta-/vetokertainen saalis (Kg/N) Kostonjärven kalastuskirjanpidon nuotta- ja rysäsaaliissa vuosina (Kokonaissaalis kg, N= koenta-/vetokertojen määrä). Pyydys N Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Harjus Kiiski Kirjolohi Muut Yht./% Kg/N Nuotta 467 4, 34,1 6,2 2,2 18,4 -,1-7,6-2,1 74,6 115,4 Rysä 662 2,4 4,2 4,2 3,4 1,8 -, ,3 25,4 27,7 Yhteensä 6,4 38,3 1,4 5,6 29,1,,3, 7,6, 2,3 1, 9 8 % Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Harjus Kiiski Muut v (6 57 kg) v ( kg) v (51 84 kg) v ( kg) v ( kg) Kuva 8. Lajijakauma (%/kg) ja kokonaissaalis (kg) kalastuskirjanpidon nuottasaaliissa Kostonjärvellä vuosina

17 Kuvasarjassa 9 esitetään rysäsaaliin kehittyminen vuosina Siikaa oli 199-luvun saaliissa noin 1 / 3, mutta on 2-luvulla vähentynyt noin 1 / 8 :aan. Särjen, hauen ja ahvenen yhteisosuus saaliissa on samana aikana runsastunut noin 47 %:sta lähes 69 %:iin. V (koentakertoja yhteensä 329, kokonaissaalis yhteensä kg) Muut 1,2 % Särki 33,3 % Taimen,5 % Hauki 4,1 % Muikku 17,6 % Ahv en 9,5 % Siika 33,8 % V (koentakertoja yhteensä 1391, kokonaissaalis yhteensä kg) Muut,4 % Särki 35,7 % Taimen 1,8 % Hauki 7,6 % Muikku 14,6 % Ahv en 11,6 % Siika 28,3 % V (koentakertoja yhteensä 662, kokonaissaalis yhteensä kg) Muut,9 % Särki 42,4 % Taimen,6 % Hauki 9,4 % Muikku 16,7 % Siika 13,5 % Ahv en 16,5 % Kuva 9. Kalastuskirjanpidon rysäsaaliin lajijakauma (%/kg) Kostonjärvellä vuosina

18 6.1.3 Yksikkösaaliit Yleistä Osiossa käsitellään lähinnä pyydysyksikkösaaliin kehittymistä Kostonjärven hoitokalalajeilla vuosina Yksikkösaalis on laskettu koko verkkosaaliista painotetulla koentakertojen määrällä. Lisäksi esitetään eriharvuisten verkkojen suhteellisia osuuksia (ei sisällä muikkuverkkoja) sekä keskimääräisen harvuuden (solmuväli=mm) kehittymistä vuosina (kuva 1). Käytetyimpien pyydysten osalta todetaan vuosittainen keskimääräinen saalis koentakertaa kohti sekä koostumus. Hoitolajien lisäksi esitetään alueella merkittävien lajien muikun ja hauen yksikkösaaliin vaihtelut Kostonjärvellä vuosina Pyydysosuus- %/verkkokalastus sekä solmuväli (vuosittainen keskiarvo) mm 1 >55 mm mm 34-4 mm mm v erkon keskimääräinen solmuv äli (painotettu/mm) N Kuva 1. Eri harvuisten verkkojen suhteellinen osuus (ei muikkuverkkoja) sekä niiden keskimääräisen harvuuden (=solmuväli/mm) kehitys Kostonjärvellä vuosina N= koentakertojen määrä. Eri tarkkailujaksoilla on eniten käytetty solmuväliltään yli 4 mm:n verkkoja, joiden keskimääräinen vuosisaalis koentakertaa kohti lajeittain esitetään kuvassa 11. Vuonna 1992 verkkoluokitusta uudistettiin jakamalla luokka solmuväli yli 4 mm uusiin luokkiin mm ja yli 55 mm. Vuosisaaliiden vertailemiseksi on po. luokat kuitenkin kuvassa 11 yhdistetty. Vuosina yli 4 mm:n harvuisilla verkoilla koentakertainen saalis oli g. Valtaosa saaliista oli taimenta, haukea ja madetta. Vuosina siikaa oli saaliina heinäkuun kalastuksissa (yli 55 mm) runsaasti. 16

19 1 2 Saalis g/koentakerta Siika Taimen Hauki Made Muut Kuva 11. Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien keskimääräinen yksikkösaalis (g/koentakerta) kalalajeittain solmuväliltään (harvuudeltaan) yli 4 mm:n verkoilla vuosina Vuosiluvun alla oleva ylempi luku ilmaisee saaliin g/koentakerta ja alempi koentakertojen määrän Siika Siian osuus kalastuskirjanpitäjien kokonaissaaliissa (ilman nuottapyyntiä) on ollut 2-15 %. Vähimmillään se oli vuosina , jolloin mm. haukimadon loisinta siiassa oli runsaimmillaan ja verkkokalastus suosi solmuväliltään harvempia pyydysyksiköitä. Vuosina yksikkösaaliin nousu yli 2 g:aan/koentakerta johtui heinäkuun runsaista siikasaaliista. Vuosina 22 sekä yksikkösaalis oli vain muutamia kymmeniä grammoja (kuva 12). Siian osuus nuottasaaliissa oli vuosina noin 3 % (vuosina noin 9 %) ja rysäsaaliissa noin 13 % (vuosina noin 28 %). 17

20 Saalis g/koentakerta N Kuva 12. Siian pyydysyksikkösaalis Kostonjärvessä verkoilla vuosina (N=koentakertojen määrä) Taimen Taimenen osuus kalastuskirjanpitäjien kokonaissaaliissa (ilman nuotta- ja rysäpyyntiä) on ollut 4-36 %. Runsaimmillaan se oli vuosina , jolloin mm. siian haukimadosta johtuen verkkokalastus suosi solmuväliltään harvempia pyydysyksiköitä suurentaen samalla taimenen pyyntikokoa Vuosina kalastuskirjanpitäjien taimensaaliista (kg) noin 9 % kalastettiin solmuväliltään yli 55 mm:n verkoilla. Niillä taimensaalis oli noin 22 g/koentakerta. Saalis g/koentakerta N Kuva 13. Taimenen pyydysyksikkösaalis Kostonjärvessä verkoilla vuosina (N=koentakertojen määrä). 18

21 Taimenen istukasmassalla (kg) näyttäisi olevan merkitsevyyttä verkkojen yksikkösaaliiseen 1-3 vuoden viiveellä (kuva 14). Esimerkiksi vuosien pienempi istutusmassa on ilmentynyt vähäisempänä yksikkösaaliina vuosina Istutus yht.kg Viiv äst.ist j-lohi Viivästetty ist. Suora ist. g/koentakerta Taimen py-saalis verkoilla g/koentakerta Kuva 14. Järvitaimenen ja -lohen istukasmassa (kg) ja painotettu yksikkösaalis (g/koentakerta) Kostonjärvellä vuosina Kuvassa 15 esitetään taimenen painomääräisen vuosisaaliin %-jakautuminen kuukausittain vuosina Siitä nähdään, että taimenta on saatu saaliiksi ympäri vuoden. Pyynti on painottunut 2-luvulla loppusyksyyn-alkutalveen. Kalastusrajoitusten vaikutusta ei kalastuskirjanpidossa voida havaita. %/kg Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Sy y s Loka Marras Joulu Kuva 15. Taimenen painomääräisen vuosisaaliin %-jakautuminen kuukausittain Kostonjärven kalastuskirjanpitäjillä vuosina Vetouistelun osuus taimenen painomääräisestä saaliista kalastuskirjanpitäjillä vaihteli vuosina noin 3-11 %. Vuosina vetouistelukäyntien määrän lisääminen ei laskenut yksikkösaalista, mikä kuvastaa järvellä vallinnutta hyvää taimenkantaa. Vuosina keskimääräinen vetouistelun taimensaalis oli noin 1,1 kg käyntikertaa kohti ja saalistaimenen keskipaino noin 1,2 kg. 19

22 gkäyntikerta g/käyntikerta käyntikerrat käyntikerrat Kuva 16. Järvitaimenen/ -lohen vetouistelun yksikkösaalis ja kalastuskerrat Kostonjärven kalastuskirjanpitäjillä vuosina Muikku Muikkua kalastettiin muikkuverkoilla, nuotalla ja loukulla. Sen osuus Kostonjärven kokonaissaaliissa ilman nuotta- ja rysäpyydyksiä oli vuosina noin 19 %, vuosina noin 1 %, vuosina noin 12 %, vuosina noin 7 % ja vuosina noin 15 %. Kuvassa 17 esitetään muikun pyydysyksikkösaalis muikku-verkoilla vuosina Saalis g/koentakerta N Kuva 17. Muikun yksikkösaalis muikkuverkoilla (g/koentakerta) Kostonjärvessä vuosina (N=koentakertojen määrä). Kuvassa 18 esitetään muikkusaalisjakauma nuotta- ja rysäkalastuksen kesken. Vuosina nuotan osuus oli keskimäärin 84 %. 2

23 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % rysä nuotta 3 % 2 % 1 % % Kuva 18. Muikkusaaliin jakauma nuotta- ja rysäkalastuksessa Kostonjärvellä vuosina (v. 22 n= 523 kg, v. 23 n= 7519 kg, v. 24 n= 151 kg, v. 25 n= 641 kg, v. 26 n= 5288 kg, v. 27 n= 1763 kg). Nuotan vetokertaa kohti saatiin vuosina muikkua keskimäärin 5 kg (vaihteluväli kg kuva 19). Saalis kg/vetokerta N Kuva 19. Muikun yksikkösaalis nuottakalastuksessa (kg/vetokerta) Kostonjärvellä vuosina (N=vetokertojen määrä). Nuottakalastus eroteltiin talvi- ja kesäkauden osalta. Kuvassa 2 esitetään vetokertakohtainen muikkusaalis nuottakalastuksessa vuosina Talvinuottauksessa muikkua on saatu keskimäärin 62 kg vetokertaa kohti ja kesänuottauksessa keskimäärin 18 kg vetokertaa kohti. Vuosien talvinuottasaaliissa muikku oli valtalajina (noin 57 %). Kesänuottasaaliissa valtalajina oli särki, jonka osuus oli noin 47 %. Kuvassa 21 tarkastellaan talvi- ja kesänuottausten lajijakaumaa vuosina 22-27, joista voidaan havaita kesänuottauksen merkitys hoitokalastusmuotona. 21

24 14 Muikkusaalis kg/vetokerta Talvinuottaus Kesänuottaus Vuosi Kuva 2. Vetokertakohtainen muikkusaalis talvi- ja kesänuottakalastuksessa Kostonjärvellä vuosina kiiski 12 % taimen % särki 14 % TALVINUOTTAUS (yht. 728 kg) hauki 6 % kiiski 5 % taimen % KESÄNUOTTAUS (yht kg) hauki 3 % muikku 3 % siika 3 % ahv en 8 % muikku 57 % särki 47 % siika 3 % ahv en 12 % Kuva 21. Talvi- ja kesänuottauksen lajijakauma Kostonjärvellä vuosina Rysä-/loukkukalastuksen muikkusaalis vuosina oli noin 2-6 kg/koentakerta Hauki Kostonjärvellä kalastuskirjanpidossa runsain ja kannaltaan vakain yksittäinen laji ympäri vuoden on ollut hauki. Sen %- osuus kokonaissaaliissa (kg) on tarkkailujaksoittain ollut sekä vuosina noin 37. Vuosina hauesta noin 85 % kalastettiin harvoilla, yli 55 mm:n verkoilla. Niillä koentakertaa kohti hauen yksikkösaalis (kuva 22) oli keskimäärin noin,3 kg keskipainon oltua noin 2,2 kg. Hauen yksikkösaalis vetouistelussa on runsastunut merkittävästi. Vuosina käyntikertaa kohti uistelemalla saatiin noin 1 kg ja vuosina keskimäärin yli 3 kg (kuva 23). 22

25 6 g/koentakerta g/koentakerta Koentakertoja Koentakertoja N Kuva 22. Hauen pyydysyksikkösaalis Kostonjärvessä verkoilla koentakertoineen vuosina (N=koentakertojen määrä). g/käyntikerta g/käyntikerta Käyntikerrat Käyntikerrat Kuva 23. Hauen yksikkösaalis vetouistelussa Kostonjärvellä vuosina Kuvassa 24 esitetään hauen painomääräisen vuosisaaliin %-kuukausijakauma vuosina Runsaiten haukea on saatu talviaikaan. 23

26 %-osuus/kg v. 22 v. 23 v. 24 v. 25 v. 26 v tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 24. Hauen painomääräisen vuosisaaliin %-kuukausijakauma Kostonjärvellä vuosina (v. 22 n=514 kg, v. 23 n=466 kg, v. 24 n=775 kg, v. 25 n=737 kg, v. 26 n=1289 kg, v. 27 n= 1136 kg). 6.2 Kalakantanäytteet Yleistä Pyynnin kohteena olevien siian, taimen ja muikun osakantojen vaihtelun varmentamiseksi on vuodesta 1985 alkaen ostettu hoitoalueilta lajinäytteitä kalastuskirjanpitoa harjoittaneilta henkilöiltä ja muilta kalastajilta. Näytteitä kerättiin myös Voimalohi Oy:n koekalastuksista. Osiossa tarkastellaan näytteistä määriteltyjä muuttujia, kuten siivilähammasjakaumaa (siika), ikäryhmittäistä keskipituutta, pituus-paino -suhdetta, kuntokerrointa, ikäjakaumaa sekä yksilöiden sukukypsyyttä Siika Istukkaina olivat vuodesta 1981 alkaen sekä Iijoen kantaa oleva vaellussiika sekä vuodesta 1984 alkaen myös Pohjois- Karjalan Koitajoen kantaa oleva planktonsiika. Vuosina istutettiin vain planktonsiikamuotoa. Kostonjärven siikaistutukset lopetettiin vuoden 1995 jälkeen (kuva 25). Vuosina siika korvattiin järvilohella sekä vuonna 1998 ja vuosina 2-21 harjuksella. Vuodesta 22 alkaen siikavelvoite muutettiin kalatalousmaksuksi, jota on käytetty mm. Kostonjärven harjuskantojen elvyttämiseen. Vuosien kaikista siikanäytteistä (3 475 yksilöä) noin 46 % oli peräisin nuottakalastuksesta ja noin 2 % rysäpyynnistä. Noin 24 %:lta puuttui pyydystieto ja loput näytteistä on peräisin sekalaisesta verkkokalastuksesta. Vuodet sisältävän tarkkailujakson näytteistä (464 yksilöä) noin 85 % oli nuottakalastuksesta ja noin 15 %:lta puuttui pyydystieto. 24

27 35 Yksilömäärä 3 Planktonsiika Vaellussiika Kuva 25. Säännöstelijän siikaistutukset muodoittain Kostonjärveen vuosina Siikamuodot Vuosien näytteet olivat peräisin ilmoitetun ajan ja pyydyksen osalta huhtikuun nuottakalastuksista Kostonjärven siikakanta muodostuu harva- ja tiheäsiivilähampaisista siikamuodoista. Harvasiivilähampaiseksi vaellussiikamuodoksi luokitellaan tässä yhteydessä siiat siivilähammasmäärältään enintään 43 ja tiheäsiivilähampaiseksi planktonsiikamuodoksi siiat siivilähammasmäärältään yli 43. Vaellus- ja planktonsiikojen osuudet (kuva 26) sekä keskimääräinen siivilähampaiden määrä ± 95 % luotettavuusvälillä tarkkailujaksoittain ovat olleet: Eri siikamuotojen osuus näytteissä Siivilähampaita keskimäärin Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika vuodet % 14% 27,9±,1 54,1±, % 37% 28,±,1 54,5±, % 32% 3,8±,8 55,2±, % 42% 3,1±,3 55,4±,3 Vuosina planktonsiikamuodon (siivilähampaita enemmän kuin 43) osuus keskimääräisenä lukuarvona runsastui noin 1 % verrattuna vuosien muotojakaumaan, mutta vuosien välillä oli suuria eroja (kts. kuva 28). Vuosien näytteissä esiintyi luonnontuotosta peräisin olevaa siikamuotojen risteymää (siivilähampaita noin 36-42), jotka ovat suurimmalta osin todennäköisesti viimeisinä kuteneiden vaellussiikanaaraiden sekä ensimmäisinä kuteneiden planktonsiikakoiraiden jälkeläisiä. 25

28 18 16 %/siikayksilöt v v Siivilähampaiden lukumäärä Kuva 26. Siikojen siivilähammasjakauma Kostonjärvellä vuosina ja vuosina (n = 2993 ja n22-27= 462). Kuva 27. Kostonjärven vaellussiikamuodon (vas.) ja planktonsiikamuodon (oik.) siivilähammasmäärät normaalijakaumineen v

29 Planktonsiika Vaellussiika 1 % 8 % 6 % 4 % 2 % % Kuva 28. Plankton- ja vaellussiikamuotojen osuudet Kostonjärven näyteaineistojen perusteella vuosina Vuosina vaellussiikamuodolla valtaikäluokat olivat 3-5 (vaihteluväli +-8-v.) ja planktonsiikamuodolla 5-8 (vaihteluväli 1-9 v. ) kaikkien siikanäytteiden oltua samoista nuottasaaliista (kuvat 29 ja 3). %/yksilömäärä v v v Ikä Kuva 29. Vaellussiikojen ikäjakauma Kostonjärven näyteaineistossa vuosina (v n= 1742, v n= 419, v n= 267). 27

30 %/yksilömäärä v v v Ikä Kuva 3. Planktonsiikojensiikojen ikäjakauma Kostonjärven näyteaineistossa vuosina (v n= 636, v n= 196, v n= 197) Siikojen kasvu Planktonsiikamuodon pituuskasvu on ollut kolmannesta kasvukaudesta alkaen hieman vaellussiikamuotoa nopeampi. Molemmat siikamuodot ovat saavuttaneet 25 cm:n pituuden keskimäärin 4-vuotiaina ja 3 cm:n pituuden 6-vuotiaana (kuva 31). Tarkastelun helpottamiseksi kasvu esitetään vuosikymmenkeskiarvona ja keskihajonnat on jätetty kuvasta pois. Vaellussiikanäytteitä vanhemmista ikäluokista on vähän. Vaellussiika Planktonsiika Pituus, cm v v v Ikä Pituus, cm v v v Ikä Kuva 31. Vaellus- ja planktonsiikojen ikäryhmittäinen keskipituus Kostonjärvessä vuosina (nvs = 893, nvs = 95 ja nvs2-27 = 585 sekä npls = 141, npls = 529 ja npls2-27 = 358) Kuvassa 32 esitetään vaellus- ja planktonsiikojen pituuskasvunopeus sekä pituuden ja painon välinen suhde laskettuna yhtälön W=aL b mukaan, jossa W=paino [g] ja L=pituus [cm] sekä a ja b vakioita. Pituus-paino -suhde oli vaellussiialla W=,7 * L 3,3 ja planktonsiialla W=,8* L 3,28. Pituudeltaan 3 cm:n vaellussiika painoi noin 29 g ja planktonsiika 223 g. 28

31 Pituus, cm Vaellussiika Planktonsiika Ikä, v Paino, g Vaellussiika Planktonsiika Pituus, cm Kuva 32. Vaellus- ja planktonsiikamuodon keskimääräinen kasvunopeus (pituus) sekä pituus-paino suhde Kostonjärvellä vuosina (nvs = 2428 ja npls = 128). Siikamuotojen kuntokerroin laskettiin kaavalla K=1 * W/L 3, jossa paino (W, g) ja pituus (L, cm). Kuntokertoimet ovat olleet eri jaksoilla seuraavat: Vuodet Vaellussiika Planktonsiika ,78, ,78, ,69, ,72,84 Planktonsiikamuodolla on kerätyn näytemateriaalin perusteella ollut kaikilla tarkkailujaksoilla korkeampi kuntokerroin. Vuosittaiseen keskiarvolukemaan vaikuttaa merkitsevästi vuodenaika, jolloin näytteet on kalastettu (kuva 33). Kuntokerroin 1,1 1, Vaellussiika Vaellussiika, ka./koko vuosi Planktonsiika Planktonsiika, ka./koko vuosi,9,8,7,6,5,4 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo sy y s loka marras joulu Kuva 33. Vaellus- ja planktonsiian kuukausittainen kuntokerroin (keskiarvo) sekä vuosikeskiarvo Kostonjärvellä v (nvs=2 427, npls= 1 28). 29

32 Siikojen ikäjakauma, sukupuoli, sukukypsyys sekä mahan täyteisyys Kuvassa 34 esitetään siikamuotojen ikäjakauma vuosina Kuten aiemmin todettiin, vaellussikamuodolla yleisin ikäluokka näytemateriaalissa oli 3-vuotias, planktonsiialla 5-vuotias %/yksilömäärä Vaellussiika Planktonsiika Ikä Kuva 34. Siikamuotojen ikäjakauma Kostonjärven näytteiden perusteella vuosina (vaellussiika n= 267, planktonsiika n= 196). Kuvassa 35 esitetään siikojen sukupuolijakauma tarkkailujaksoittain. Nuorimmat sukukypsät siikayksilöt olivat neljännellä kasvukaudella (3+). Muutama varhaiskypsä koiras oli kolmannella kasvukaudella. v v v v Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Koiras Naaras Kuva 35. Vaellus- ja planktonsiikamuodon sukupuolijakauma tarkkailujaksoittain Kostonjärvellä vuosina

33 Sukukypsyysaste määritettiin asteikolla 1-6 seuraavasti: *1= nuori yksilö, joka ei ole kutenut aiemmin (sukupuolirauhaset hyvin pienet) *2= lepotila (rauhaspussi kehittynyt, mätimunat eivät näy paljain silmin) *3= kypsyminen (sukupuolirauhasten paino kasvaa nopeasti, mätimunat näkyvät paljain silmin) *4= kypsyys (sukupuolisolut kypsiä, mutta eivät valu kevyesti puserrettaessa) *5= kutu (sukupuolisolut virtaavat helposti puserrettaessa) *6= kudun jälkeinen aika (sukupuolisolut eritetty, rauhaspussi paisunut ja näyttää tyhjältä säkiltä ) Vaellussiioilla kutevia ja kuteneita yksilöitä on analysoitu loka-marraskuun näytteistä, planktonsiioilla muutama kuteva yksilö analysoitiin marraskuun näytteistä (kts. liite 8/2). Vuosina ravinnon määrää siikojen mahalaukussa tarkkailtiin karkealla asteikolla -3, jossa = tyhjä, 1= muutama ravintohiukkanen, 2= puolillaan, 3 = täynnä. Ravinnon määrä siian mahalaukussa oli runsaimmillaan kesäelokuussa ja vähimmillään kudun jälkeisenä aikana (kts. liite 8/3). Vuosina rasvan määrää siikojen suoliston ja mahalaukun pinnassa tarkkailtiin karkealla asteikolla -3, jossa = ei rasvaa, 1= rasvapeitto alle 5 % suolen pinnasta, 2= rasvapeitto leveä ja rasvapeitto yli 5 % suolen pinnasta, 3 = rasvapeitto 1 % suolen ja mahalaukun pinnasta. Rasvan määrä siian suoliston pinnalla oli runsaimmillaan loppukesällä ja vähimmillään kevättalvella (kts. liite 8/4) Siian haukimatotilanne Siikojen ulkoista laatua on tarkkailtu näytteidenkäsittelyn yhteydessä. Vuonna 1995 planktonsiioissa havaittiin haukimatoa (Triaenophorus crassus) yli puolella kaloista. Vuonna 1996 käynnistyi Jyväskylän yliopiston johdolla yhteistutkimus Iijoen vesistöalueen haukimatotilanteesta. Siinä olivat mukana myös Kuusamon kalastusalue, Metsähallitus, Voimalohi Oy ja Oulun yliopisto. Vuosina Kostonjärven vaellussiioista noin 69 % ja planktonsiioista noin 59 % oli haukimadon loisimia. Loisinta väheni tutkimuksen aikana (Karvonen ym. 1999). Vuonna 21 Voimalohi Oy:n määrityksissä haukimadon loisimia oli vaellussiioista noin 17 % ja planktonsiioista noin 44 %. Vuonna 25 loisintaprosentti vaihteli vaellussiialla ikäluokasta riippuen 5-1 ja planktonsiialla -65. Seurantatulokset esitetään kuvassa 36. Vaellussiika 1 % Voimalohi Oy v. 1995,% 9 8 Jyväskylän Yliopisto v ,% Voimalohi Oy v. 21,% Voimalohi Oy v. 25,% N/Voimalohi Oy v N/Jyväskylän Yliopisto v N/Voimalohi Oy v N/Voimalohi Oy v