IRNIJÄRVEN, KEROJÄRVIEN JA POLOJÄRVEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA

Transkriptio

1 - KALATUTKIMUSRAPORTTI nro 1 - IRNIJÄRVEN, KEROJÄRVIEN JA POLOJÄRVEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA Muhoksen kalatalouspalvelut

2 IRNIJÄRVEN, KEROJÄRVIEN JA POLOJÄRVEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA KALATUTKIMUSRAPORTTI nro 1 27 Muhoksen kalatalouspalvelut Kannen valokuva:matti Hiltunen

3 1 JOHDANTO YLEISTÄ VELVOITTEISTA SÄÄNNÖSTELIJÄN VELVOITE UITTOVÄYLIEN KUNTOONPANIJAN VELVOITE ALUEEN KUVAUS AINEISTO JA MENETELMÄT KALASTUSKIRJANPITO KALAKANTANÄYTTEET KALAMERKINNÄT KALASTUSTIEDUSTELU ISTUTUKSET IRNIJÄRVEN TARKKAILUTULOKSET KALASTUSKIRJANPITO Yleistä Saalis eri pyydyksillä Yksikkösaaliit Yleistä Siika Taimen Harjus Muikku Hauki KALAKANTANÄYTTEET Yleistä Siika Siikamuodot Siikojen kasvu Siikojen ikärakenne, sukupuoli ja sukukypsyys Siikojen terveydentila Muikku Muikkujen terveydentila MERKINTÄTULOKSET Yleistä Merkintäryhmät Järvitaimen Palautus kiloina tuhatta istukasta kohti sekä palautusprosentti Merkkipalautusten ajallinen jakautuminen Yksilömääräisen palautuksen jakautuminen vuosittain Kilomääräisen palautuksen jakautuminen vuosittain Merkkipalautukset pituusluokittain Merkkipalautukset painoluokittain Taimenen istutuspituus, kasvu, kunto ja keskimääräinen pyynti-ikä Taimenen pituuden kehitys ikävuosittain Taimenen painon kehitys ikävuosittain Taimenen kunto Taimenen keskimääräinen pyynti-ikä Pyyntikuukaudet Pyyntivälineet Merkkipalautusten jakauma eri pyydyksillä Taimenen saaliskoko ja keskimääräinen pyynti-ikä eri pyydyksillä Taimenten pyyntipaikat ja vaellukset Taimenten sukupuoli Tulosten tarkastelu Kalasto, saalis ja kalastus Siika Järvitaimen ja -lohi Harjus Muut lajit

4 7 KEROJÄRVIEN TARKKAILUTULOKSET KALASTUSKIRJANPITO Yleistä Saalis eri pyydyksillä Yksikkösaaliit Yleistä Siika Taimen Harjus Muikku Hauki KALAKANTANÄYTTEET Yleistä Siika Siikamuodot Siikojen kasvu Siikojen ikärakenne, sukupuoli ja sukukypsyys Siikojen terveydentila Muikku TULOSTEN TARKASTELU Kalasto, saalis ja kalastus Siika Järvitaimen Harjus Muut lajit POLOJÄRVEN TARKKAILUTULOKSET KALASTUSKIRJANPITO Yleistä Saalis eri pyydyksillä Yksikkösaaliit Yleistä Siika Taimen Harjus Muikku Hauki KALAKANTANÄYTTEET Yleistä Siika Siikamuodot Siikojen kasvu Siikojen ikärakenne, sukupuoli ja sukukypsyys Siikojen terveydentila Muikku TULOSTEN TARKASTELU Kalasto, saalis ja kalastus Siika Järvitaimen ja -lohi Harjus Muut lajit TIEDUSTELU VUODEN 25 KALASTUKSISTA IRNI-, KERO- JA POLOJÄRVELLÄ IRNIJÄRVI KEROJÄRVET (ISO-KEROJÄRVI) POLOJÄRVI TIEDUSTELUALUEIDEN VERTAILEVAT TULOKSET TULOSTEN TARKASTELU KALASTUS SIIKA JÄRVITAIMEN JA -LOHI

5 1.4 HARJUS MUIKKU HAUKI VELVOITETARKKAILUN KEHITTÄMINEN YHTEENVETO KIITOKSET KIRJALLISUUS

6 1 JOHDANTO Pohjois-Suomen vesioikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat päätöksissään velvoittaneet Pohjolan Voima Oy:n Irni-, Kero- ja Polojärvien säännöstelijänä ja Metsähallituksen Iijoen uittoväylien kuntoonpanijana istuttamaan Iijärven ja Irnijärven väliselle alueelle kalanpoikasia. Istutustoimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu perustuu samoihin päätöksiin. Pohjolan Voima Oy:n velvoite on jatkuva ja Metsähallituksen velvoitteet kunnostushankkeisiin liittyvinä ovat määräaikaisia. Pohjolan Voima Oy:n yhtiöitettyä vesivoimatuotantonsa vuonna 1992 vastuu kaikista kalanhoitovelvoitteista siirtyi Iijoen Voima Oy:lle ja sittemmin PVO-Vesivoima Oy:lle. Vesivoimatuotannon käytännön kalanhoidosta on Iijoella vastannut vuodesta 1987 lähtien Kemijoki Oy:n ja PVO-Vesivoima Oy:n yhteisesti (5/5) omistama Voimalohi Oy. Vuosina Voimalohi Oy ja Metsähallitus toteuttivat velvoitetarkkailunsa yhteistarkkailuna. Seuraavassa esitettävä raportti käsittää yhteenvedon tarkkailun tuloksista vuosilta Se sisältää myös kolmelta edelliseltä kaudelta kootut tiedot keskeisiltä osin (Zitting-Huttula & Hiltunen 1991, Zitting-Huttula ym. 1997, Lovikka ym. 23). Ensimmäisen raportin tärkeimmät tavoitteet olivat tarkkailumenetelmien toimivuuden ja luotettavuuden tarkastelu. Toisessa raportissa paneuduttiin enemmän kalanhoidon tuloksellisuuden arviointiin. Kolmannessa raportissa keskeisenä tavoitteena oli istutusmäärien ja istukaskokojen muutosten ja tehtyjen istukasvaihtojen vaikutusten tarkkailu hoidon tuloksellisuuteen ja kalastukseen. Tarkkailussa on käytetty edelleen jo aiemmin toimiviksi havaittuja menetelmiä. Hoitolajien (siika, taimen, harjus) yksikkösaaliita ja saalisosuutta on tarkkailtu kalastuskirjanpidolla. Kalakantanäytteitä on kerätty (pl. v. 26) siika- ja muikkukantojen tilan selvittämiseksi. Hoitokalalajien ohella tarkkailualueen hauki- ja muikkukantojen tilaa on tarkkailtu pyydysyksikkösaaliiden perusteella. Muikkukantojen tilaa on seurattu myös kalakantanäytteiden avulla. Irni-, Polo- ja Iso-Kerojärvellä vuonna 25 kalastaneille toteutettiin kalastustiedustelu (Partanen 26). Lohensukuisten kalojen Carlin-merkinnät päättyivät vuoden 21 istukasryhmään, koska katsottiin saadun riittävästi tietoutta lähinnä järvitaimenen kasvusta, vaelluksista sekä eri istutus- sekä pyyntimenetelmien vaikutuksesta saalispalautteeseen. Järvien välisillä kunnostetuilla koskiosuuksilla toteutettiin edellisellä tarkkailujaksolla sähkökalastuksia, joiden avulla selvitettiin ja tutkittiin kunnostuksen jälkeen istutettujen taimenenpoikasten pysyvyyttä koskissa ja mahdollista luonnontuoton elpymistä. Yhteistarkkailun sähkökalastustulokset sekä valtaosa aiemmista Carlin-merkintätuloksista esitettiin edellisessä tarkkailuraportissa (Lovikka ym. 23). Raportin kalanhoidon kehittämistavoitteista on keskusteltu Kuusamon kalastusalueen kanssa. Tällä on pyritty välttämään mahdolliset ristiriitaisuudet kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman kanssa. 2 YLEISTÄ VELVOITTEISTA 2.1 Säännöstelijän velvoite Kalanhoitovelvoitteita koskevien päätösten aikoinaan viivästyessä sopivat Pohjolan Voima Oy, Irninkylän, Keronkylän, Kuparivaaran, Kuusamon kylien yhteisten vesialueiden, Luvelahden ja Polojärven kalastuskunnat sekä Metsähallitus keskenään kalanistutusluvasta ( ),jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi Sopimuksen mukaisesti Pohjolan Voima Oy sitoutui istuttamaan vuosittain vähintään 22 cm:n pituisia järvitaimenen ja -lohen poikasia 6 yksilöä sekä 2 yksilöä 1-kesäisiä siian poikasia, joista osa sai olla harjuksia. Sopimuksen mukaista toimintaa on kuvattu yksityiskohtaisemmin muissa raporteissa (mm. Zitting-Huttula ym. 1997). Irni-, Polo- ja Kerojärvien säännöstelystä aiheutuvat kalanhoitovelvoitteet on määrätty Pohjois-Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä nro 94/89/1 sekä vesiylioikeuden antamalla päätöksellä nro 269/1992. Päätösten mukaiset istutukset tuli toteuttaa täysimääräisinä ensimmäisen kerran vuonna Päätösten mukaan säännöstelystä kalakannalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi luvanhaltijan on istutettava vuosittain taulukossa 1 esitetyt istukasmäärät. 4

7 Taulukko 1. PVO-Vesivoima Oy:n voimassa olevat Pohjois-Suomen vesioikeuden ja vesiylioikeuden päätöksiin perustuvat istutusvelvoitteet Irnin alueella. Laji/alue Istukaskoko Istutus yks. Järvitaimen/-lohi IRNIJÄRVI keskipituus väh. 24/22 cm 5 5 POLOJÄRVI 1 29 ISO-KEROJÄRVI 3 45 PIKKU-KEROJÄRVI 21 IRNIJOKI keskipituus väh. 2 cm 15 Yhteensä 1 15 Siika IRNIJÄRVI keskipituus väh. 1 cm POLOJÄRVI 1 62 ISO-KEROJÄRVI PIKKU-KEROJÄRVI IRNIJOKI 3 5 Yhteensä 81 5 Harjus ISO-KEROJÄRVI keskipituus väh. 8 cm PIKKU-KEROJÄRVI 1 15 Yhteensä 2 Lisäksi luvan haltijan on maksettava maa- ja metsätalousministeriölle vuosittain kalanhoitomaksua ( vuonna 26) käytettäväksi kalakannan suojelemista tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen siinä vesistön osassa, johon säännöstelyn haitalliset vaikutukset ulottuvat. Samoin on tarkkailtava istutusten tuloksia Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskus) kalatalousyksikön hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Mikäli tulokset antavat siihen aihetta, voidaan istutusvelvoitetta muuttaa istutettavien lajien tai istukkaan koon, istutusajankohdan ja -määrän osalta luvan haltijan sekä Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikön keskenään sopimalla tavalla kuitenkin niin, ettei velvoitteiden rahallinen arvo heikkene. Ennen kuin muutoksista sovitaan, niistä on kuultava hoitotoimenpiteiden kohteena olevien vesialueiden omistajia ja haltijoita. Istutus- ja tarkkailuvelvoite toteutettiin vuosina ao. kalastuskuntien, Metsähallituksen ja Pohjolan Voima Oy:n sopimalla ja maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän istutusluvan mukaisesti. Kalanhoitovelvoitteiden istutukset on vuodesta 1994 alkaen toteutettu yhtiön toimesta laadittujen ja Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikön hyväksymien kalanhoitosuunnitelmien mukaisesti. Tarkkailutuloksiin perustuen osa siikaistukkaista on vaihdettu harjusistukkaiksi ja osa järvitaimenistukkaista kooltaan suuremmaksi. Vuosien istutussuunnitelmat Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikkö hyväksyi kirjeellään nro 57/ ( ) sekä harjuksen istutussuunnitelman muuttamisen kirjeellään samalla numerolla Voimalohi Oy ja Metsähallitus solmivat Iijoen vesistöaluetta koskevan yhteistarkkailusopimuksen kalanhoitovelvoitteiden seurannan tehostamiseksi, käytännön menetelmien ja tavoitteiden yhdenmukaistamiseksi sekä yhtenäisen tarkkailutulosten esitystavan saavuttamiseksi. Tähän perustuen Iijoen Voima Oy (nyk. PVO-Vesivoima Oy) ja Metsähallitus toimittivat maa- ja metsätalousministeriölle päivätyn Iijoen yhteistarkkailusuunnitelman, joka käsitti Irni-, Polo- ja Kerojärvien kalanistutusten tuloksellisuuden tarkkailun. Oulun kalastuspiiri hyväksyi suunnitelman kirjeellään (Dnro 31/71 OuK 1991) sekä maaja metsätalousministeriö kirjeellään (nro 3199/743 MMM 1992). Iijoen vesistöalueen kalataloudellinen yhteistarkkailu Voimalohi Oy:n ja Metsähallituksen kesken päättyi Metsähallituksen irtisanottua allekirjoitetun sopimuksen alkaen. Sittemmin PVO-Vesivoima Oy:n istutustoimenpiteiden tarkkailu Irni-, Polo- ja Kerojärvillä on perustunut yhtiön toimesta laadittuun Iijoen kalataloudelliseen tarkkailuohjelmaan, jonka Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikkö hyväksyi kirjeellään dnro 97/ (9.2.25). Istutuksiin ja tarkkailuun liittyvistä asioista on keskusteltu ao. kalatalousyhteisöjen kanssa kalanhoitokokouksissa. 5

8 2.2 Uittoväylien kuntoonpanijan velvoite Pohjois-Suomen vesioikeuden ja Korkeimman hallintooikeuden päätösten (PSVO 35/84/III, KHO nro 1728/86) mukaisesti Metsähallituksen oli uittoväylän kuntoonpanijana uittoperkauksista aiheutuvien vahinkojen poistamiseksi hoidettava kalakantoja. Istutukset käynnistyivät vuonna 1987 maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla ja loppuivat tällaisenaan vuonna Istutusten lisäksi päätöksiin sisältyi tarkkailuvelvoite. Uittosäännön kumoamisen yhteydessä Pohjois-Suomen vesioikeus ja vesiylioikeus (PSVO 27/92/1, VYO 165/1993) määräsivät Metsähallitukselle istutus- ja tarkkailuvelvoitteen viideksi vuodeksi kunnostustöiden jälkeen. Uiton jälkeiset virtavesien kunnostustyöt Iijärven ja Irnijärven välillä toteutettiin vuonna Ko. päätösten mukaan Metsähallituksen oli istutettava kalatalousviranomaisen hyväksymän suunnitelman mukaan vuosittain Ii- ja Irnijärven välisiin koskiin 1 kpl 1- vuotiaita järvitaimenen poikasia ja 2 yksilöä keskipituudeltaan yli 8 cm:n mittaisia yksikesäisiä harjuksen poikasia kunnostettavien koskialojen suhteessa. Alueen järviin oli vastaavasti istutettava niiden pintaalasuhteissa vuosittain 2 6 yksilöä keskipituudeltaan yli 22 cm:n mittaista järvitaimenen poikasta. Tarkkailun perusteella voitiin istukaslajia, -kokoa ja -määrää muuttaa kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla kuitenkin niin, ettei istutusten rahallinen arvo alene. Tämä velvoite alkoi kunnostusta seuraavana vuonna eli v ja päättyi v ALUEEN KUVAUS Iijoki saa alkunsa Naamankajärvestä Kuusamon vaaraalueelta. Naamankajärven yhdistää Iijärveen Pukkisalmi. Iijärvestä vedet virtaavat Poussunkosken kautta Poussunjärveen ja edelleen Soivionjärven läpi Raakunjärveen ja sieltä Kurjenjoen kautta Kerojärviin sekä edelleen Heikkisennivan kautta Irnijärveen, johon myös Polojärvi laskee Riihisalmen kautta. Irnijärven luusuassa olevan säännöstelypadon kautta vedet purkautuvat Iijokeen. Vesistöalueelle tulee lisäksi Kontioluomasta lähtevä Käsmäjoki, joka laskee Keski-Kerojärveen (Kuva 1). 6

9 Kuva 1. Iijärvi - Irnijärven velvoitehoitoalue Irni-, Polo- ja Kerojärvet ovat säännösteltyjä järviä, joiden säännöstelylupa on alun perin myönnetty valtiolle. Vuonna 1995 maa- ja metsätalousministeriö siirsi säännöstelyluvan Pohjolan Voima Oy:n (PVO) omistamalle Iijoen Voima Oy:lle (nykyään PVO-Vesivoima Oy). Antamansa kustannussitoumuksen perusteella PVO on alusta alkaen vastannut säännöstelyn toteutuksesta ja hoidosta. 7

10 Iijärven pinta-ala on ha, Poussunjärven 227 ha, Soivionjärven 788 ha ja Raakunjärven 134 ha. Säännöstelyjärvistä Irnijärven pinta-ala on 3 12 ha, Pikku- Kerojärven 128 ha, Kerojärven (Iso-Kero ja Keski-Kero) 2 12 ha sekä Polojärven 77 ha. Irnijärven valuma-alue on km 2 ja järvisyys 14,7 %. Järviketjun hyötytilavuus on 217 Mm 3. Keskivirtaama (MQ) Irnin padolla on ollut vuosina noin 13 m 3 /s. Järviketjun kokonaispinta-alasta kalastuskunnat ja tilat omistavat noin 92 % ja Metsähallitus noin 8 %. Vesistötoimikunta antoi vuonna 1949 Metsähallitukselle luvan rakentaa uittopadot Irnijärven ja Iijärven luusuaan. Alueen järvillä puunkuljetus toteutettiin yleensä pyräissä ja jokiosilla irtouittona. Koska uiton padotus loppui yleensä heinäkuun alkuun mennessä, ei Iijärven uittosäännöstelyn katsottu olennaisesti muuttavan Irnijärven tulovirtaamia. Uitto päättyi Iijärvessä vuonna 1969 sekä Pikku-Keron ja Irnin padon välisellä alueella vuonna Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus kunnosti vuosina järvien väliset uittoperatut koskiosuudet: Kurjenjoen, Kurjenkanavan, Raakunnivan, Soivionnivan, Poussunkosken ja Myyräsnivan. Samalla Ii-, Poussun-, Soivion- ja Raakunjärven vedenpintaa nostettiin. Irnin säännöstelypato sekä siihen liittyvät ylä- ja alakanavan rakennustyöt toteutettiin Säännöstelypato rakennettiin vesistön länsirannalle. Vesi juoksutettiin rakentamisen aikana luonnonuomassa olleen uittopadon kautta. Rakennustöiden yhteydessä toteutettiin ruoppauksia Hietasalmessa, Riihisalmessa, Nissinväylässä ja Heikkisennivalla. Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksessä nro 33/65/II on määrätty seuraavat säännöstelyrajat: Pvm Irnijärvi ja Keski-Keroj. yläraja Irnijärvi alaraja 1.1. N43+m 237,5 235, , 233, , , , , , ,8 Säännöstelyn toteutuminen Irnijärvellä vuosina on esitetty kuvassa 3. Irnijärvestä on juoksutettava vettä vähintään 2 m 3 /s, mikäli se on mahdollista alittamatta säännöstelyn alarajaa. Mikäli Iijoen pääuomassa ei toimiteta uittoa, vähimmäisjuoksutus on välisenä aikana kuitenkin 4 m 3 /s, mikäli se on mahdollista alittamatta säännöstelyn alarajaa. Kevättulvan aikana, tulovirtaaman ollessa yli 15 m 3 /s Haapakosken voimalaitoksella, säännöstelypato voidaan kuitenkin pitää suljettuna. Iijoen saatua pysyvän jääpeitteen suurin virtaaman lisäys on 3 m 3 /s vuorokaudessa. Ellei säännöstelyn ylärajan ylittämisen vaaraa ole, on suurin juoksutus Irnijärvestä 4 m 3 /s, ja sen ollessa 5 m 3 /s. Uiton aikakautena padon sai pitää suljettuna sen tarpeisiin kevätsulamisesta lähtien. Vedenlaatumittausten mukaan vuonna 26 Pikku- Kerojärvessä (Iijoen yläosan vesistötarkkailun seurantapiste) happamuus oli lähellä neutraalia ph 6,7-7,4, kokonaistyppi µg/l ja kokonaisfosfori 14-4 µg/l. Talvi ja kesäkerrostuneisuuden aikana pohjanläheisissä vesikerroksissa happitilanne heikkenee, mutta syvänteet eivät kuitenkaan mene hapettomiksi (Ervasti ja Virta 27). Suomen ympäristökeskuksen laatiman vesistöjen luokituskartan mukaan Irni- ja Kerojärvien vedenlaatu oli vuosina 2-23 hyvä (Kuva 2). ( asp?node=1537&lan=fi> KUVA 2> ALLA download.asp?contentid=769&lan=fi) 8

11 Kuva 2. Suomen ympäristökeskuksen mukainen vesistöjen laatuluokitus. N43+m ,5 Irnijärven vedenkorkeus Kesä-HW m Tavoitteellinen enimmäistaso Tavoitteellinen vähimmäistaso HW m ,5 Pikku-Keron pohjapato m Vene / Kala-aukko m 235,5 NW m 8.2. Keski-Keron pohjapato m Paraabeliura m Polojärven pohjapato m Yläraja 234,5 Max Ka Min Settiaukko m Alaraja NW m 233,5 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 3. Säännöstellyn Irnijärven ala- ja yläraja sekä vedenkorkeuksia vuosina (kuva PVO-Vesivoima Oy/P. Lahtonen) 9

12 Irnijärven padon yläpuolelle on rakennettu vuonna 199 Pohjolan Voima Oy:n (nyk. PVO-Vesivoima Oy), Kuusamon kunnan (nyk. kaupunki) ja paikallisten kalastuskuntien yhteistyönä mekaaninen havasesteaita. Pohjois-Suomen vesioikeus myönsi luvan esteaidan rakentamiseen antamallaan päätöksellä nro 13/89/1 kalastuskunnille. Esteaidan tarkoituksena on rajoittaa kalojen vaellusta Irnijärvestä alapuolisille vesialueille ja varmistaa kalakantojen hoidon maksimaalinen tuloksellisuus. Haitallisen vedenpinnan alenemisen rajoittamiseksi on Pikku-Keroon rakennettu pohjapato keväällä 1991, Polojärveen vuonna 1992 ja Keski- Kerojärveen huhtikuussa Padot rakennettiin yhteistyössä säännöstelijän, Oulun vesi- ja ympäristöpiirin (nyk. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus) sekä Kuusamon kunnan (nyk. kaupunki) kanssa. Polojärven pato on tulvasuojelun ja energiamenetysten eliminoimisen vuoksi kynnyskorkeudeltaan säädettävä, muut padot ovat kynnyskorkeudeltaan vakioita. Irni- ym. järvien säännöstelyn haittavaikutusten kompensoimiseksi on rakennettu yli 8 venevalkamaa noin 15 kiinteistölle sekä puhdistettu nuotta-apajia 5 kpl. Lisäksi on suojattu syöpyviä rantoja noin 13 kilometriä sekä puhdistettu rantoja 85 kilometriä yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa. Irni-, Polo- ja Kerojärvien säännöstelyn kehittämisestä on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen toimesta laadittu vuonna 2 raportti (Yrjänä ym. 2), jossa on selvitetty hydrologisten tietojen ohella mm. säännöstelyn vaikutuksia rantavyöhykkeeseen ja kalastoon sekä ranta-asukkaiden suhtautumista säännöstelyyn. Euroopan unionissa (EU) jäsenmailleen säädetyn vesipolitiikan puitedirektiivin (2/6/EY) edellyttämässä vesienhoidon järjestämisessä Irnin vesistöalue kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen (mm. Aronsuu ja Isid toim. 26). Irnin alue kuuluu kokonaisuudessaan Kuusamon kalastusalueeseen. 1

13 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Kalastuskirjanpito Hoitoalueilla on ollut eri vuosina taulukossa 2 esitetty määrä kalastajia, jotka ovat merkinneet päivittäin kirjanpitolomakkeille käyttämiensä pyydysten määrän ja saamansa saaliin yhteispainon pyydyksittäin ja kalalajeittain. Taulukko 2. Kalastuskirjanpitäjien määrä jaksoittain Ii- ja Irnijärven välisellä hoitoalueella vuosina Jakso I Jakso II Hoitoalue Irnijärvi Kerojärvet Polojärvi Raakunjärvi Kurenjoki Soivionjärvi Poussunjärvi Iijärvi Yhteensä Jakso III Jakso IV Hoitoalue Irnijärvi Kerojärvet Polojärvi Raakunjärvi Kurenjoki Soivionjärvi Poussunjärvi Iijärvi Yhteensä Jakso V Hoitoalue Irnijärvi Kerojärvet Polojärvi Yhteensä Taskulampi 1 kalastaja vuosina v , Särkijoki 1 kalastaja v Takasenjärvi 1 kalastaja v , Kuparilammet 1 kalastaja v Kalastuskirjanpitotiedot käsiteltiin Generoi Ky:n laatimalla HST-ohjelmistolla, jolla tulostettiin pyydyksittäin kunkin kala-lajin keskimääräinen yksikkösaalis (g) ja sen hajonta (± 95 % luotettavuusväli) pyydyksen kokukertaa kohti. Yksikkösaaliilla tarkoitetaan yhdellä kokukerralla (vapapyynnissä kalassakäyntikerralla) yhtä pyydystä kohti saatua saalista. Yksikkösaalis laskettiin jakamalla kultakin kokukerralta saatu kalalajikohtainen saalis koettujen pyydysten lukumäärällä. Tälle pyydyskohtaiselle yksikkösaaliille laskettiin keskiarvo ja hajonta. Verkkopyynnissä yksikkösaalis laskettiin noin 3 metrin pituista verkkoa kohti. 11

14 4.2 Kalakantanäytteet Hoitoalueilta hankittiin kalakantanäytteitä siioista ja muikuista ostamalla näytekaloja kalastuskirjanpitoa harjoittaneilta henkilöiltä ja muilta kalastajilta sekä osittain omalla tutkimuskalastuksella. Näytteistä määritettiin kokonaispituus ja -paino, sukupuoli ja sukukypsyysaste sekä ikä suomusta. Tämän lisäksi osasta aineistoa määritettiin kalojen suoliston rasvaisuus- ja mahan täyteisyysaste. Siikamuodon määrittämiseksi laskettiin siikojen siivilähampaiden lukumäärä ensimmäiseltä kiduskaarelta stereomikroskoopin avulla huomioimalla jokainen siivilähammasaihe. Iijärveltä saatiin näytemateriaalia myös taimenista. Ikä-, kasvu- ja siivilähammasmääritykset toteutettiin Voimalohi Oy:ssä. Kalakantanäytteitä kertyi vuosina yhteensä 797 siiasta ja muikusta. Tarkemmat näytemäärät lajeittain, hoitoalueittain, vuosittain sekä tarkkailujaksoittain on esitetty taulukoissa 3 ja 4. Irni-, Iso-Kero-, Polo- ja Iijärveltä siikanäytteitä hankittiin myös yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa vuosina haukimadon (Triaenophorus crassus) levinneisyystutkimukseen. Näytekalat tutkittiin muiden tapaan, Jyväskylän yliopiston (Karvonen ym. 1999) toteutettua varsinaisen haukimatoanalyysin. Haukimatoseurantaa on edelleen jatkettu. Taulukko 3. Kerättyjen siikanäytteiden määrä jaksoittain ja vuosittain Ii- ja Irnijärven välisellä hoitoalueella vuosina Jakso I Jakso II Hoitoalue Irnijärvet Kerojärvet Polojärvi Poussunjärvi Iijärvi Yhteensä Jakso III Jakso IV Hoitoalue Irnijärvi * 123* 154* 287* Kerojärvet * - 32* 158* Polojärvi * 299* 211* 14* Poussunjärvi Iijärvi * 26* Yhteensä *sisältää myös haukimatonäytteet *sisältää myös haukimatonäytteet Jakso V Hoitoalue Irnijärvi 82* - 5* - - Kerojärvet 156* Polojärvi 1 29* - 2* - Yhteensä *tutkittu haukimadon esiintyminen 12

15 Taulukko 4. Kerättyjen muikkunäytteiden määrä jaksoittain ja vuosittain Ii- ja Irnijärven välisellä hoitoalueella vuosina Jakso III Jakso IV Hoitoalue Irnijärvi Kerojärvet * Polojärvi * Iijärvi * Yhteensä * haukimatonäytteitä Jakso V Hoitoalue Irnijärvi * - - Kerojärvet Polojärvi * Yhteensä Kalakantanäyteaineistot käsiteltiin Generoi Ky:n laatimilla TILKKA- ja TAAKKA-ohjelmistoilla. Tilastollinen testaus toteutettiin Muhoksen kalatalouspalveluissa SPSS (Statistical Package for Social Sciences)-tilastoohjelmistolla (ver. Win 15.). 4.3 Kalamerkinnät Carlin-merkinnöillä on pääasiallisesti selvitetty järvitaimenen istukasryhmien kasvua, vaellusta sekä eri istutus- ja pyyntimenetelmien vaikutusta saalispalautteeseen. Irnin alueen tarkkailututkimuksiin istutettiin vuosina yhteensä ja 12 järvitaimenen merkintäerää. Carlin-merkittyjen järvitaimenten yhteismäärä oli yksilöä. Merkintäryhmiin on pyritty valitsemaan Irnin alueen velvoiteistutuksissa keskimäärin käytettäviä istukkaita. Järvitaimenet (Salmo trutta m. lacustris) olivat Rautalammin reitin kantaa. Se on Riistan- ja kalantutkimuksen viljelykantarekisterin mukaan kanta, jonka alkuperäisenä esiintymisalueena on ollut yli 2 kilometriä pitkä Kymijoen vesistön itäinen latvahaara, Rautalammin reitti. Rekisterin mukaan perinnöllistä muuntelua ja sekoittumista on tapahtunut kannan sisällä jonkin verran, mutta koskikohtaisista kannoista ei ole perusteltua puhua, vaan nimeksi sopii Rautalammin reitin taimen. Merkintätuloksissa esitetään vertailuryhmien osalta myös osittain tai kokonaan jo edelliseen Irnin alueen tarkkailuraporttiin (Lovikka ym. 23) sisältynyttä aineistoa. Carlin-merkityistä järvitaimenista 68 % oli peräisin Savon Taimen Oy:n Tyyrinvirran kalanviljelylaitokselta Rautalammilta ja 32 % Hanka-Taimen Oy:n Venekosken kalanviljelylaitokselta Hankasalmelta. Merkintäryhmien yksityiskohtaisemmat tiedot on esitetty liitteessä 3. Carlin-merkintöjen osalta on noudatettu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimuksen (ent. kalantutkimusosasto) merkintätyöryhmän suosituksia (Anon. 1981, Naarminen 1985). Carlin-merkinnät on toteutettu 2-vuotiaiden sekä verkkokasseihin jatkokasvatukseen menneiden kalojen osalta istutusta edeltävänä syksynä. Merkinnät on toteutettu Voimalohi Oy:n tarkkailuhenkilöstön toimesta. Merkintöjen yhteydessä kalojen nukutusaineena on käytetty MS-222:ta. Nukutusaineliuos on puskuroitu alkalisella ruokasoodaliuoksella (NaHCO 3 ). Merkintätulokset on saatu RKTL:n kalantutkimuksesta, jonne kalastajien palautusmerkit perustietoineen keskitetysti ohjataan. Aineistossa ovat kaikki kalastajilta mennessä rekisteröityneet merkkipalautustiedot. Merkintäaineiston tilastollinen käsittely on toteutettu Muhoksen kalatalouspalveluissa SPSS (Statistical Package for Social Sciences)-tilasto-ohjelmistolla (ver. Win 15.). 13

16 4.4 Kalastustiedustelu Irni-, Iso-Kero- ja Polojärven vuoden 25 kalastuksista totutettiin kalastustiedustelu yhteistyössä Metsähallituksen ja alueen osakaskuntien (Irnin, Keron, Luelahden, Kuusamon kylien yhteisten vesialueiden ja Polojärven osakaskunta) kanssa. Tiedustelua varten alueen osakaskunnille lähetettiin kalastuskauden alussa ennakkotiedote, jotta osoitetietorekisteri tulisi mahdollisimman kattavaksi. Luvanmyynnin perusteella noin 57 % kalastaneista asui alueella Irnijärvi-Kuusamo, noin 22 % alueella Taivalkoski-Tyrävaara ja loput 21 % lähinnä Oulun talousalueelta. Varsinainen tiedustelulomake lähetettiin 213 henkilölle. Siinä kysyttiin järvikohtaisten kalastuspäivien määrää, ruokakunnasta kalastaneiden määrää sekä eri pyydysten käyttöä ja saaliita. Lomakkeessa oli mahdollisuus esittää mielipiteensä alueen nykyisistä kalastusjärjestelyistä, istutustoimenpiteistä, kalastuksenvalvonnasta ja alueen kalatalouden kehittämisestä. Tiedustelun vastausprosentti oli noin 75. Aineiston käsittely ja tiedusteluraportin laatiminen toteutettiin Voimalohi Oy:ssä (Partanen 26). 5 ISTUTUKSET Vuosina Pohjolan Voima Oy:n/PVO-Vesivoima Oy:n tuli istuttaa luvan mukaisesti Irni-, Polo- ja Kerojärviin yhteensä 6 yksilöä keskipituudeltaan vähintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenia/-lohia sekä 2 yksilöä yksikesäisiä siikoja. Vuosina kalaistutukset on toteutettu velvoitepäätöksiin sekä kalatalousviranomaisen hyväksymiin istutussuunnitelmamuu- toksiin perustuen. Istutusvelvoite kyseisiin järviin on esitetty taulukossa 1. Vesioikeuden päätösten mukaan istukkaita on voitu muuttaa muiksi lajeiksi tai erikokoisiksi siten, että istutusarvo ei alene. Siikaistutuksia on muutettu harjukseksi, järviloheksi ja -taimeneksi (Kuva 4) sekä järvitaimenia ja -lohia kooltaan suuremmiksi (Kuva 5). Yksityiskohtaisemmin säännöstelijän velvoiteistutukset on esitetty liitteessä 1. Siika siika harjus taimen järvilohi raha (mk) yks Kuva 4. Säännöstelijän toteuttamat siikaistutukset muutoksineen Irnin alueelle v (istutusmäärät 1 cm:n siikoja vastaavina). 14

17 Järvitaimen/-lohi taimen 2-v. taimen 3-kes.-3-v. järvilohi yks Kuva 5. Säännöstelijän toteuttamat järvitaimen- ja -lohi-istutukset muutoksineen Irnin alueelle v (istutusmäärät esitetty 24 cm:njärvitaimenia sekä 22 cm:n järvilohia vastaavina). Järvitaimenet ovat olleet Rautalammin reitin kantaa ja järvilohet Vuoksen kantaa. Istukaskokojen ja istutusmenetelmien muutosten vuoksi järvitaimen- ja lohiistutukset on esitetty myös ikäluokittain kilomääräisinä (Kuva 6). 15

18 Kg * Järvit aimen 4-kes. 988 Järvit aimen (häkki) 3-kes Järvilohi 3-v. 562 Järvit aimen 3-v Järvilohi 3-kes Järvit aimen 3-kes Järvilohi 2-v Järvit aimen 2-v Kuva 6. Irnin alueelle istutettujen järvitaimenten ja -lohien kokonaiskilomäärät velvoitekalanhoidon, kalastusalueen jatkokasvatuksen ja maksuvelvoiteistutusten yhteismääränä istukasikäluokittain. Säännöstelijän harjusistutuksia on toteutettu velvoitteen mukaisina Kerojärville vuosina , minkä lisäksi Irni- ja Polojärveen harjusta on istutettu siian sijaan (Kuva 7). Harjukset ovat olleet vuoteen 1998 saakka Iijoen kantaa ja vuodesta 2 alkaen Kitkajärven järvikutuista kantaa. 8 7 Harjusistukkaita yks. Harjusvelvoite Siian vaihtokaloina Kuva 7. Säännöstelijän toteuttamat harjusistutukset Irnin alueelle v (Siian vaihtokaloina käytetyt harjukset on esitetty myös kuvassa 3). 16

19 6 IRNIJÄRVEN TARKKAILUTULOKSET 6.1 Kalastuskirjanpito Yleistä Kalastuskirjanpito käynnistyi Irnijärvellä vuonna Seuraavissa kappaleissa kuvataan Irnijärven kalastuskirjanpitäjien kalastusta, tarkastellaan saalislajien jakautumista eri pyydysten kesken sekä esitetään yksikkösaaliita tärkeimmillä pyydyksillä. Kaikki kappaleessa 6.1 esitetyt tulokset ovat kalastuskirjanpitoaineistosta laskettuja. Yksityiskohtaiset yksikkösaaliit hajontoineen muiden kuin tässä yhteydessä esitettyjen kalalajien ja pyydysten osalta on tarvittaessa tilattavissa tekijöiltä. Kalastuskirjanpitoaineistoa käsitellään tässä yhteydessä etupäässä vuosilta Edellisten tarkkailujaksojen tuloksia esitellään tekstissä keskeisimmiltä osin. Niitä esitetään mm. kalalajikohtaisissa yksikkösaaliita sekä pyydysten käyttöä ja kalalajien runsaussuhteita käsittelevissä diagrammeissa ja liitetaulukoissa (Liite 4/1 ja 5/1) Saalis eri pyydyksillä Kahdella ensimmäisellä tarkkailujaksolla 198-luvulla kalastuskirjanpitäjien saaliista saatiin % verkoilla. Alkuvaiheessa käytetyimmät verkot olivat solmuväliltään mm, mutta tiheiden verkkojen osuus kasvoi jatkuvasti siten, että 199-luvun alkupuolella käytetyimmät verkot olivat solmuväliltään mm. Samalla, kun verkot tihentyivät, siian osuus saaliissa kasvoi. Tarkkailujaksolla vuosina kalastuskirjanpitäjillä suosituimpia pyydyksiä olivat edelleen verkot, joilla pyydystettiin 9 % kokonaissaaliista. Niistä käytetyimpiä olivat solmuväliltään 34-4 mm:n verkot. Lähes yhtä paljon kalastettiin muikkuverkoilla. Siikaa pyydettiin 34-4 mm:n verkoilla, mutta taimenen osuus saaliissa niillä oli huomattava. Viimeisellä tarkkailujaksolla kalastuskirjanpitäjät käyttivät yhä eniten verkkoja, joilla pyydettiin noin 98 % kokonaissaaliista (Taulukko 5). Niistä eniten käytettiin harvaa, yli 56 mm:n solmuväliä, joiden käyttö edelliseen jaksoon ( ) verrattuna nelinkertaistui. Harvoilla verkoilla kalastettiin lähes yksinomaan taimenta, haukea ja madetta. Kilomääräisesti eniten saalista kalastuskirjanpitäjät saivat kuitenkin muikkuverkoilla, joiden osuus kokonaissaaliista oli noin 61 %. Siika kalastettiin valtaosin 34-4 mm:n verkoilla. Tiheitä, solmuväliltään mm, eivät kalastuskirjanpitäjät käyttäneet. Kalastuskirjanpidon kokonaissaalis verkkopyydyksillä verrattuna edelliseen jaksoon ( ) oli noin 2,5-kertainen pyyntiponnistuksen lisäännyttyä niillä noin 2-kertaiseksi. Taulukko 5. Laji- ja pyydysprosentit sekä pyydysyksikkösaalis kalastuskirjanpitäjien saaliissa Irnijärvellä vuosina (Kokonaissaalis kg, N=Koku-/käyntikertojen määrä). Pyydys N Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Harjus Kiiski Yhteensä g/kokuk. Muikkuverkot ,2 3,6-4, ,3 61, mm ver ,2 -,8 2,5 1,5,5,9,3-8, mm ver ,4 -,1 1,3-1,7 1, ,6 94 >55 mm ver ,9 -,1,3-4,6 5,6,1-15,5 872 Vetouistelu 45, ,3 - -,5 166 Katiska 9,3-1, , Yhteensä 16, 52,2 5,9 4,1 6,4 6,8 7,7,4,3 1, Katiskapyynti väheni oleellisesti ja niillä saalis oli pääasiassa ahventa. Vetouistelukertoja oli vuosiin verrattuna lähes kahdeksankertainen määrä, mutta kokonaissaalis vertailussa jäi vähäisemmäksi Kalastuskirjanpitäjien saaliin jakautuminen lajeittain eri tarkkailujaksoilla on esitetty kuvassa 8. 17

20 7 6 % Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Muut Harjus Kiiski Kuva 8. Irnijärven kalastuskirjanpitäjien saaliin jakautuminen kalalajeittain eri tarkkailujaksoilla vuosina Nuotta- ja rysäpyyntiä harjoitettiin myös tällä tarkkailujaksolla. Kokonaissaalis niillä oli 2 78 kg jakautuen noin 51/49 %. Nuottasaaliista (1 382 kg) noin 35 % oli muikkua, noin 32 % ahventa ja noin 26 % särkeä. Rysäsaaliista (1 326 kg) noin 9 % oli särkeä. Nuottaja rysäpyynnin erittely esitetään taulukossa 6. Taulukko 6. Laji- ja pyydysprosentit sekä pyydysyksikkösaalis kalastuskirjanpitäjien nuotta- ja paunettisaaliissa Irnijärvellä vuosina (kokonaissaalis 2 78 kg, N=Kokukertojen määrä). Pyydys N Hauki Muikku Ahven Siika Särki Taimen Kiiski Yhteensä kg/kokuk. Nuotta 16,1 17,9 16,4 1,4 13,1,1 1,8 51, 86,4 Rysä 14,5,2 1,3 1, 44,1,1 1,9 49, 94,7 Yhteensä,6 18,1 17,7 2,4 57,3,2 3,7 1, Yksikkösaaliit Yleistä Seuraavissa kappaleissa esitellään Irnijärven hoitolajien pyydysyksikkösaaliin vuosittaiset vaihtelut verkoilla vuosina Yksikkösaaliiden laskennassa on huomioitu kaikki verkot painottaen kokukertojen määrää. Taustatiedoksi esitetään eri harvuisten verkkojen käyttö (ilman muikkuverkkoja) suhteellisina osuuksina vuosina (Kuva 9). Lisäksi kuvataan käytetyimpien pyydysten vuosittainen keskimääräinen kokukertakohtainen saalis koostumuksineen. Hoitolajien lisäksi esitetään muikun ja hauen yksikkösaaliin vaihtelut Irnijärvellä vuosina Käytetyimpiä pyydyksiä 198-luvulla olivat solmuväliltään yli 4 mm:n verkot. Tiheiden verkkojen (27-33 mm) käyttö lisääntyi huomattavasti 199-luvun alussa. Vuoden 1998 jälkeen niiden käyttö loppui kuitenkin kokonaan. Verkkopyynnissä erottuivat monilajikalastusverkot sekä lähinnä taimenen pyyntiin käytetyt yli 5 mm:n harvuiset verkot (Kuva 9). 18

21 1 5 Py y dy ksen osuus %/v erkkop. & & & & & & & & & & & x v erkon solmuväli,mm & & & & x v erkon solmuv äli& 36,5 36,1 38,8 36, ,7 36,3 49,7 41,6 49,8 56,7 51,3 52,1 53,2 48,1 N >55 42,1 53, ,2 42,4 5,7 22, ,1 13,7 19,6 24,6 9,9 7,4 29,4 24,6 35,9 29,5 47,5 4 51, , ,9 13,6 18,3 92,6 4,5 33,3 64,1 46, ,3 1,1 9,3 26, ,2 47,3 16,5 61,8 71,8 66,1 3 Kuva 9. Kalastuskirjanpitäjien käyttämien verkkojen suhteellinen osuus ja keskimääräinen solmuväli vuosittain Irnijärvellä vuosina (ei sisällä muikkuverkkoja). Kalastettaessa yli 4 mm:n harvuisilla verkoilla siian saalisosuus lisääntyi 199-luvulla vähentyen vuosina lähes 198-luvun tasolle. Taimenen osuus saaliissa lisääntyi vuosina 21-2, mutta on sittemmin vähentynyt. Haukisaalis oli samoilla verkoilla kalastettaessa vuonna 1997 poikkeuksellisen korkea, lähes 2 kg/kokukerta. Hauen osuus on pysynyt suurena kaikilla tarkkailujaksoilla (Kuva 1, Liite 5/1). Saalis g/kokukerta 2 5 Siika Taimen Hauki Särki Ahv en Made Muut Kuva 1. Kalastuskirjanpitäjien keskimääräinen yksikkösaalis kalalajeittain Irnijärvellä vuosina solmuväliltään (harvuudeltaan) yli 4 mm:n verkoilla. 19

22 Siika Siian yksikkösaalis runsastui 198-luvulla 14 grammasta 37 grammaan kokukertaa kohti kasvaen 199-luvun alkupuolellakin huomattavaksi. Verkkoyksiköiden saaliit vaihtelivat tuolloin kaikki verkot huomioiden (painotettu arvo) noin 2-72 g/kokukerta. Siikasaalis on sittemmin vähentynyt merkittävästi. Vuosina sen osuus kalastuskirjanpitosaaliissa oli noin 25 %, vuosina noin 1 % ja vuosina noin 4 %. Siikaa kalastettiin vuosina 22-6 valtaosin 34-4 mm:n harvuisilla verkoilla, joilla sitä saatiin keskimäärin 388 g/yhden verkon kokukerta. Kaikki verkkotyypit huomioiden siian yksikkösaalis on laskenut Irnijärvessä alle 1 g:aan/kokukerta (Kuva 11). Siirtyminen harvempien verkkojen käyttöön on todennäköisesti laskenut jonkin verran siian keskimääräistä yksikkösaalista. Tulokset siian osalta ovat yhteneväiset vuoden 25 Irnijärven tiedustelutulosten kanssa (Partanen 26). 8 Saalis g/kokukerta (painot ett u) g/kok N Kuva 11. Siian pyydysyksikkösaaliin vaihtelu verkoilla Irnijärvessä vuosina (N=kokukertojen määrä) Taimen Taimenen osuus Irnijärven saaliissa oli 198-luvun alkupuolella 16,2 % vähentyen 199-luvun alkupuolella noin 2 %:iin. Vuosina taimenen keskimääräinen osuus saaliissa nousi lähes 16 %:iin ja yksikkösaalis kolminkertaistui aiempaan verrattuna. Vuosina taimenen osuus kokonaissaaliissa oli noin 8 %. Verkkokalastuksen yksikkösaalis laski vuoden 22 jälkeen (Kuva 12). Taimenen yksikkösaalis oli yhtenevä Irnijärven vuoden 25 kalastustiedustelutuloksen kanssa, jossa verkoilla saatiin taimenta hieman alle 1 g/verkon kokukerta (Partanen 26). Runsain yksikkösaalis kalastuskirjanpidossa saatiin harvoilla, yli 55 mm:n verkoilla, noin 315 g/kokukerta. 2

23 6 Saalis g/kokukerta (painotet tu) g/kok N Kuva 12. Taimenen pyydysyksikkösaaliin vaihtelu verkoilla Irnijärvessä vuosina (N=kokukertojen määrä) Harjus Harjusta istutettiin Irnijärveen 3 yksilöä vuonna 1987 ja 1 14 yksilöä vuonna Vuosina harjusta istutettiin Irnijärveen siikaa korvaavana keskimäärin 6-7 yksilöä Vuosina harjukset olivat Iijoen ja vuodesta 2 alkaen ne ovat olleet Kitkajärven kantaa. Vuosina harjusta kalastettiin tiheillä mm:n verkoilla. Viime vuosina harjuksen yksikkösaalis on verkkokalastuksessa ollut lähes olematon (Kuva 13). Harjuksen vähäinen määrä verkkokalastuksessa on yhteneväinen Irnijärven vuoden 25 kalastustiedustelun tulosten kanssa (Partanen 26) Saalis g/kokukerta (painotettu) g/kok ,3 N Kuva 13. Harjuksen pyydysyksikkösaaliin vaihtelu verkoilla Irnijärvessä vuosina (N=kokukertojen määrä). 21

24 Muikku Muikun osuus Irnijärven kalastuskirjanpitosaaliissa on vaihdellut ollen 2-6 %. Muikkuverkoilla yksikkösaalis väheni 198-luvun puolivälin jälkeen, mutta on vuodesta 2 lähtien jälleen kasvanut (Kuva 14). Vuoden 25 yksikkösaalis oli Irnijärven kalastustiedusteluun verrattuna lähes yhteneväinen (Partanen 26). Saalis g/kokukerta (painotet tu) g/kok N Kuva 14. Muikun pyydysyksikkösaalis muikkuverkoilla Irnijärvessä vuosina (N=kokukertojen määrä). Nuottapyynnissä muikun saalis vetokertaa kohti oli vuosina keskimäärin 1-3 kg vuotta 1986 lukuun ottamatta. Nuottapyynti on 2-luvulla vähentynyt merkittävästi. Pyyntivuosina muikkusaalis nuotalla oli 23-4 kg/vetokerta (Kuva 15). 14 Saalis kg/ vetokerta kg/vetok N Kuva 15. Muikun pyydysyksikkösaalis nuotalla (kg/vetokerta) Irnijärvessä vuosina (N=vetokertojen määrä). 22

25 Hauki Hauen osuus kokonaissaaliissa on eri tarkkailujaksoilla ollut 7-3 %. Vuosina se oli noin 12 % ja vuosina noin 16 %. Keskimääräinen hauen yksikkösaalis yhtä verkon kokukertaa kohti on lisääntynyt. Vuosina se oli noin 2 g ja vuosina noin 368 g (Kuva 16). Vuoden 25 kalastuskirjanpidon yksikkösaalis (n. 334 g) oli Irnijärven kalastustiedusteluun verrattuna (n. 3 g) lähes yhteneväinen (Partanen 26). 7 Saalis g/kokukerta (painot ett u) g/kok N Kuva 16. Hauen pyydysyksikkösaaliin vaihtelu verkoilla Irnijärvessä vuosina (N=kokukertojen määrä). Kuvassa 17 esitetään Irnijärven kalastuskirjanpidon haukisaalis verkoilla sekä kokukertojen määrä verkkokalastuksessa. Siitä voidaan havaita, että verkkojen käytön määrällä oli vuosina huomattava merkitys haukisaaliin määrään (r=.77). 23

26 Kokukertoja Kokukertoja Haukisaalis, kg Haukisaalis, kg Kuva 17. Hauen kokonaissaalis kalastuskirjanpidossa verkoilla sekä kokukertojen määrä Irnijärvessä vuosina Kalakantanäytteet Yleistä Irnijärvellä kalakantanäytteitä on kerätty siiasta ja muikusta. Vuosittaiset näytemäärät on esitetty kappaleessa Siika Irnijärveen on säännöstelijän ja muiden tahojen toimesta istutettu pääasiassa Koitajoen kantaa olevia planktonsiikoja (Kuva 18). Ii- ja Oulujoen kantaa olevia vaellussiikoja on istutettu vuonna 1982 ja vuosina Siiat vaihdettiin velvoiteistutuksissa vuosina muiksi lajeiksi. Istutusmäärä 198-luvun alkupuolelta vuoteen 1992 oli vuosittain yleensä 6-11 yksilöä, kun se oli myöhemmin 3-4 yks./vuosi. Istutusmäärä on siten 199-luvulla suunnilleen puolittunut edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. 24

27 Yks. Planktonsiika Vaellussiika Peledsiika Kuva 18. Siikaistutukset (1-kesäiset yksilöt) Irnijärveen siikamuodoittain vuosina Siikamuodot Irnijärven siikakanta koostuu harva- ja tiheäsiivilähampaisista siikamuodoista. Harvasiivilähampaisia (enintään 43 siivilähammasta) kutsutaan vaellussiioiksi ja tiheäsiivilähampaisia (yli 43 siivilähammasta) planktonsiioiksi. Vaellus- ja planktonsiikojen osuudet (Kuva 19) sekä keskimääräinen siivilähampaiden määrä ± 95 % luotettavuusvälillä tarkkailujaksoittain ovat olleet seuraavat: Eri siikamuotojen osuus (%) näytteissä Siivilähampaita keskimäärin (kpl) Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika vuodet (n= 8) ,8±,2 53,9±, (n=1431) ,8±,4 55,±, (n= 57) ,8±,8 55,2±, (n= 581) ,3±,2 55,4±,3 Irnijärvessä vaellussiikojen osuus lisääntyi merkittävästi vuosien näytteissä. Syynä on ollut vaellussiian luontaisen lisääntymisen suhteellisen osuuden kasvaminen planktonsiikaistutusmääriin nähden (kts. istutuskuva 18). 25

28 Yks. Yks % /yks Siivilähampaita, kpl Kuva 19. Siikojen siivilähammasjakauma Irnijärvessä eri jaksojen näyteaineistojen mukaan nuotta- ja verkkopyynnissä (n =8, n = 1431, n = 57 sekä n22-26=581). Kaikki näytteet huomioiden (v ) Irnijärven vaellussiikojen siivilähammasmäärän keskiarvo oli 95 %:n luotettavuusvälillä 29,4 +,1 sekä planktonsiikojen 54,6 +,1 (kuva 2) Vaellussiika/siivilähampaita, kpl Planktonsiika/siivilähampaita, kpl Kuva 2. Irnijärven siikamuodoista (vaellussiika ja planktonsiika) uloimmalta (ensimmäiseltä) kiduskaarelta lasketut siivilähammasmäärät normaalijakaumineen vuosina (nvaellussiika=857, nplanktonsiika=2462). 26

29 Siikojen kasvu Aikaisemmilla tarkkailujaksoilla eri siikamuotojen kasvuissa ei ollut huomattavia eroja. Tilanne on säilynyt edelleenkin samanlaisena (Kuva 21) Pituus, cm v aellussiika planktonsiika -v 1-v 2-v 3-v 4-v 5-v 6-v 7-v 8-v 9-v 1-v Paino, g 1 9 v aellussiika planktonsiika Pituus, cm Kuva 21. Irnijärven näyteaineiston v vaellus- ja planktonsiikojen ikäluokittainen keskipituus (nvs= 425 ja npls= 156) sekä pituus-paino -suhde Irnijärvellä Kuvassa 21 on esitetty myös vaellus- ja planktonsiikojen pituus-paino-suhde v Pituus-painosuhde laskettiin yhtälön W=aL b, missä W=paino [g], L=pituus [cm], jossa a ja b vakioita, mukaan. Pituuspaino-suhteeksi saatiin vaellussiialle W=,3*L 3,293 ja Vuosien näytteiden perusteella siiat saavuttivat 3 cm:n pituuden seitsemännen kasvukauden alussa. Vuosien näytemateriaalin perusteella siikojen kasvunopeus oli parantunut ja ne saavuttivat planktonsiialle W=,3*L 3,312 (mm. Weatherly and Gill 1987). Vaellus- ja planktonsiikojen välillä ei ollut merkitseviä eroja kasvussa. Pituudeltaan 3 cm:n vaellusja planktonsiika painoi noin 225 g ja oli iältään keskimäärin noin 5-vuotias. vastaavan pituuden noin vuotta aikaisemmin. Vuosien näytemateriaalin mukaan siikojen pituuskasvu ikäluokittain oli keskimäärin vuosien tasoa (Kuva 22). Vaellussiika Pituus, cm 5 45 v v v v 1-v 2-v 3-v 4-v 5-v 6-v 7-v 8-v 9-v 1-v Planktonsiika Pituus, cm 5 45 v v v v 1-v 2-v 3-v 4-v 5-v 6-v 7-v 8-v 9-v 1-v Kuva 22. Vaellus- ja planktonsiikojen pituuskasvu ikäluokittain vuosijaksoilla , sekä Irnijärvellä. (Vaellussiika n = 368, n = 63 ja n22-26=419 sekä planktonsiika n = 1855 ja n = 444 ja n22-26=151). Kuvassa 23 esitetään Irnijärveltä kerättyjen siikojen pituuskasvu siikamuodoittain ikäluokkien keskiarvoina (95% luotettavuusväli) + keskivirheineen vuosina