LEKTIO Rokotusosaaminen Käsite ja osaamisen arviointi. Anne Nikula, Turun yliopisto, Lääketieteellinen tdk, Hoitotieteen laitos

Transkriptio

1 1 LEKTIO Rokotusosaaminen Käsite ja osaamisen arviointi. Anne Nikula, Turun yliopisto, Lääketieteellinen tdk, Hoitotieteen laitos Rokottaminen on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä terveydenhuollon keksinnöistä. Keksintönä sitä voidaan verrata juomaveden keittämiseen tai kirjoitustaitoon. Kaikenikäisiä ihmisiä voidaan rokottaa (turvallisesti). On tärkeää, että henkilö saa rokotukset asiantuntijoiden suositusten mukaan ajallaan, ja siten, että suojavaikutus on riittävä mahdollisimman vähillä rokoteannoksilla ja haittavaikutuksilla. Esim. ensimmäiset hinkuyskärokotukset on annettava jo vauvana, sillä tauti voi olla hengenvaarallinen pienokaisille ja saattaa vaatia sairaalassa jopa tehohoitoa. Sitä vastoin aikuisille hinkuyskä ei yleensä ole vaarallinen, mutta rokotussuojausta on silti tehostettava säännöllisesti. Suomessa kaikilla lapsilla on mahdollisuus saada rokotukset kansallisen rokotusohjelman mukaan yhtätoista eri tautia vastaan maksutta lähipalveluna neuvoloista. Aikuiset tarvitsevat rokotussuojaa lisäksi mm. työtehtäviensä ja terveydentilansa perusteella. Kaikenikäisten rokottaminen on lisääntynyt myös lisääntyneen ulkomaan matkailun takia. Rokotusten avulla maailmasta on hävitetty isorokko, ja monia muita tartuntatauteja on pystytty vähentämään tai lähes hävittämään. Isorokon hävittämisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta toukokuussa Tuon juhlavuoden, ja Euroopassa isorokkorokotuksen keksineen Edward Jennerin kunniaksi paljastettiin Rokottajapatsas Maailman Terveysjärjestön (WHO) Geneven toimiston edustalle Sveitsissä. Patsas kuvaa isorokkorokotustilanteessa olevaa perhettä ja rokottajaa. Patsas on pysyvä kunnianosoitus merkittävästä rokottamisen saavutuksesta. Se on myös osoitus kansainvälisestä, maailmanlaajuisesta rokottamisen ammattilaisten yhteistyön voimasta, terveyden ja elämän hyväksi. Rokottajien osaamista ja kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan jatkuvasti, yhä edelleen esiintyvien tautien voittamiseksi. Lisäksi rokottajien ja rokotettavien välillä tarvitaan avointa dialogia, sillä rokotusmyönteisyys on tautien voittamisen edellytys.

2 2 Rokotuksilla voidaan ehkäistä ihmisiä sairastumasta vaarallisiin infektiotauteihin, kuten tuhka- ja vihurirokkoon, sikotautiin, polioon, aivokalvontulehdukseen ja tuberkuloosin vaarallisiin muotoihin, kuten aivokalvontulehdukseen ja miliaarituberkuloosiin. Rokottamalla voidaan sairaus- ja kuolemantapausten lisäksi ehkäistä myös tautien aiheuttamia jälkitauteja, kuten sikotaudin aiheuttamaa kivestulehdusta ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa lapsettomuutta, tai pysyvää vammautumista, kuten raskausaikana sairastetun vihurirokon aiheuttamia sikiövaurioita ja polion aiheuttamaa halvaantumista tai tuhkarokon aiheuttamia aivotulehduksia. Arabialainen sanalasku sanoo tuhkarokosta: Kun tuhkarokko on vieraillut kodissasi, laske lapsesi uudelleen. Se kertoo valitettavan osuvasti taudin vakavuudesta. Inhimillisen kärsimyksen vähentämisen lisäksi saadaan taloudellista säästöä, kun vältytään hoitopäivistä sairaaloissa ja poissaolopäivistä työstä oman tai lasten sairastamisen takia. Rokottaminen on siis kustannustehokasta. Rokotuskattavuus vaihtelee maittain. Suomen rokotuskattavuus on kansainvälisessä vertailussa ollut korkea ja maamme onkin ollut malliesimerkkinä maasta, jossa rokotuskattavuus on ollut huippuluokkaa. Korkea rokotuskattavuus on yhteiskunnallisesti merkittävä sekä kansanterveydellisestä että taloudellisesta näkökulmasta. Esimerkiksi vuonna 2007 syntyneistä lapsista 96% on saanut kaikki rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset toiseen ikävuoteen mennessä. Rokotuskattavuus kuitenkin vaihtelee rokotteittain ja ikäryhmittäin; esimerkiksi influenssarokotuskattavuus on alhainen sekä aikuisilla että lapsilla. Viimeisimpien tilastojen ( ) mukaan pienten lasten kausi-influenssarokotusten rokotuskattavuus on noin 10-20% ja aikuisillakin vain noin 50%. Meidän on siis aiheellista jatkuvasti seurata tilannetta eri tautien ja rokotteiden kohdalla. Suomessa on tänä vuonna diagnosoitu 26 tuhkarokkotapausta. Näistä rokottamattomia oli 15, yhden rokotteen saaneita 5 ja kahden rokotteen saaneita 6 henkilöä. (Mikään rokote ei ole 100-prosenttinen. Jos infektiopaine on suuri, myös täysin rokotetut voivat sairastua.) MPR-rokotuksen antamista, eli rokotetta tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan tuleekin tehostaa. Viime vuosina rokottaminen on noussut jälleen tärkeäksi keskustelunaiheeksi mediassa, johtuen erityisesti maailmanlaajuisesta sikainfluenssapandemiasta vuosina Julkisuudessa on keskusteltu aiheesta erityisesti useiden vuotiaiden lasten ja nuorten sairastuttua narkolepsiaan, ja Pandemrix-rokotteen ja

3 3 narkolepsian välisen yhteyden tultua julki (todennäköisemmin yhteisvaikutuksessa jonkin muun tekijän kanssa). Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rokotushaittarekisteriin on ilmoitettu tähän mennessä yhteensä 109 narkolepsia- ja katapleksiatapausta. Rokotteen ja narkolepsian yhteys vahvistettiin THL:n loppuraportissa elokuun viimeisenä päivänä tänä vuonna ( ). Narkolepsiatapauksia on ilmaantunut odotusarvoa enemmän myös Ruotsissa ja Irlannissa. Miksi sitten kiinnostuin rokotusosaamisen tutkimisesta? Merkittävä kiinnostuksen herättäjä rokotusaiheesta on ollut työskentelyni terveydenhoitajana lastenneuvolassa. Neuvolapiirissäni menehtyi pikkulapsi aivokalvontulehdukseen. Päätin silloin, että jos joskus voin tehdä jotakin sille, ettei yhdenkään lapsen tarvitse kuolla mahdollisesti rokotuksilla ehkäistävään tautiin, teen sen. Tämä väitöskirjatutkimus on yksi osoitus siitä. Lisäksi työni pääasiassa terveydenhoitajien kouluttajana ensin Sairaanhoitoopistossa ja myöhemmin ammattikorkeakoulussa, innosti tutkimaan rokotusosaamista. Ammattikorkeakoulun alkuvuosina käytännön työelämästä tuli palautetta, että terveydenhoitajaopiskelijat eivät osaa rokottaa yhtä hyvin kuin aiemmin. Viime vuosina vastaavaa palautetta ei ole enää tullut. Tuolloin suunnittelin kollegani kanssa Vapaasti valittaviin opintoihin Eri-ikäisten rokottamisen opintojakson, joka kerrasta toiseen täyttyi opiskelijoista. Myös sairaanhoitajat ja kätilöt osallistuivat aktiivisesti rokotusopintoihin. Rokotusosaamisen tutkiminen alkoi kiehtoa yhä enemmän, ja niin päädyin ehdottamaan aihetta väitöskirjan yhdeksi tutkimusaiheeksi. Tämä väitöskirja on ensimmäinen suomalainen tutkimus aiheesta, eikä kansainvälisiä tutkimuksiakaan ole montaa julkaistu. Jos aiemmin ihmiset olivat tietämättömiä rokotuksista ja niiden hyödyistä, niin nykyään kamppailemme toisenlaisten asioiden kanssa; toisaalta edelleenkin tietämättömyyden ja toisaalta monenlaisen ja määrällisesti liian paljon ja epäluotettavankin tiedon kanssa. Rokotuksiin kriittisesti suhtautuvien tai niitä vastustavien määrä vaihtelee ajankohdasta riippuen. Jo 1800-luvulla oli rokotusten vastustajia, kun isorokkorokotukset määrättiin pakollisiksi. Myös luonnonmukaisten hoitojen lisääntyessä 1980-luvulla rokotusten vastustaminen

4 4 lisääntyi. Uudenlainen ilmiö on se, että jotkut vanhemmat jättävät osan rokotuksista ottamatta lapsilleen, tai haluaisivat ottaa niitä oman aikataulun mukaan, asiantuntijoiden suosituksista välittämättä. On tärkeä muistaa, että meillä rokottaminen on vapaaehtoista. Terveydenhuollon ammattilaiset noudattavat asiantuntijoiden ohjeita, eikä silloin kaikkia rokotettavien toiveita voi noudattaa. Toisaalta, on myös erittäin tärkeää, että rokottamisen ammattilaiset kertovat riittävästi oikeaa, tutkimuksiin perustuvaa, luotettavaa tietoa rokotettaville tai pienten lasten kyseessä ollen heidän vanhemmilleen, jotta heidän rokotuspäätöksensä perustuu tietoiseen valintaan. Suomalaiset suhtautuvat pääosin myönteisesti rokottamiseen ja rokotuksiin. Sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian todettu yhteys on todennäköisesti vähentänyt jonkin verran rokotusinnokkuutta Suomessa. On ollut havaittavissa, että suhtautuminen rokottamiseen vaihtelee, eikä sitä aina pystytä selittämään järjellä. Tästä on esimerkkinä sikainfluenssarokotuksesta ensin kieltäytyneet, ja sitten, 8-vuotiaan aiemmin täysin terveen tytön kuolemantapauksen julkitultua, ihmiset jonottivat tunteja pakkasessa ja lumisateessa rokotuksen saamiseksi. Sama ilmiö tapahtui polioepidemian aikaan 1950-luvulla ja vuonna On hienoa seurata, kuinka aktiivisesti ns. tavalliset kansalaiset osallistuvat vapaaehtoisina rokotteiden hankkimiseen niiden kohdalla, jotka muuten jäisivät ilman rokotuksia kehittyvissä maissa. Jotkut vapaaehtoiset ompelevat nukkeja Unicef-ryhmissä. Nukeista saatavat varat ohjataan suoraan Unicefin rokotusrahastoon. Anna ja Toivo-nukkekampanja on Unicefin vapaaehtoisten kansainvälinen projekti, jossa myytävien nukkejen avulla kerätään varoja sellaisissa maissa, joissa pienten lasten kuolleisuus on suuri. Rotary-järjestö kaikkialla maailmassa taistelee poliota vastaan keräämällä varoja poliorokotuksiin; viimeksi 24. lokakuuta vietettiin Maailman Polio-päivää. Suomessa ei poliota enää tautina esiinny tehokkaan rokotusohjelman ansiosta, mutta meillä on noin poliota sairastavaa henkilöä. Eräs kauppaketju lähettää osan kaupoista ostettujen vaippojen ja pesuaineiden hinnasta kehittyvien maiden vastasyntyneiden lasten jäykkäkouristusrokotuksiin. Maailmanlaajuinen Lions Club-järjestö kerää varoja tuhkarokkorokotuksiin. Vapaaehtoistyön avulla moni ihminen pelastuu sairaudelta tai kuolemalta. Monessa kehittyvässä maassa rokotetun henkilön rokotuskortti onkin matkalippu tulevaisuuteen.

5 5 Rokottaminen on Suomessa lailla säädeltyä ja siitä huolehtivat siihen erityisen rokotuskoulutuksen saaneet terveydenhuoltoalan ammattihenkilöt, kuten terveydenhoitajat, lääkärit ja sairaanhoitajat. Suomessa myös terveydenhuoltoalan opiskelijat (erityisesti terveydenhoitajaopiskelijat) saavat rokottaa asiakkaita ohjaajan valvonnassa käytännön harjoittelujaksojen aikana, jolloin rokotusosaaminen vahvistuu jo koulutuksen aikana. Näin hyvä tilanne ei suinkaan ole monessakaan maassa. Tässä tänään tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessa on etsitty vastauksia siihen, mitä rokotusosaaminen on, ja millainen on valmistuvien terveydenhoitajaopiskelijoiden ja terveydenhoitajien rokotusosaamisen taso. Rokotusosaaminen kuvattiin laajana osaamisen kokonaisuutena, eikä vain teknisenä suorituksena, yksittäisen rokotusinjektion pistämisenä. Valmistuvat terveydenhoitajaopiskelijat arvioivat osaamisensa melko hyväksi, paremmaksi kuin tietotesti osoitti. Työssä olevat terveydenhoitajat arvioivat rokotusosaamisensa hyväksi ja he menestyivät opiskelijoita paremmin myös tietotestissä. Kyselyyn vastasivat kaikilla terveydenhoitajatyön eri sektoreilla työskentelevät terveydenhoitajat. Tulokset vahvistivat aikaisempaa oletusta siitä, että rokottaminen ohjatussa harjoittelussa tai käytännön rokotustyössä vahvistaa osaamista. Terveydenhoitajien peruskoulutuksessa on aiheellista kiinnittää enemmän huomiota niihin opiskelijoiden tiedollisiin puutealueisiin, jotka tulivat tutkimuksessa esiin. Näitä olivat aseptinen työskentely, pistospaikkojen tietäminen ja rokotteiden nimien tunteminen (tai se, oliko jotain tautia vastaan rokote vai ei). Täydennyskoulutusta tarvitaan työssä olevien terveydenhoitajien rokotusosaamisen puutealueiden vahvistamiseen. Terveydenhoitajilla oli puutteita olivat aseptisessa työskentelyssä, rokotukseen mahdollisesti liittyvän äkillisen yliherkkyysreaktion hoitamisessa sekä rokotteiden nimien tuntemisessa (tai siinä, oliko jotain tautia vastaan rokote vai ei).

6 6 On tärkeää, että rokottajat hallitsevat rokottamisen ja väestö voi edelleen luottaa heidän rokotusosaamiseensa. Näin rokotuskattavuus saadaan pidettyä korkeana ja väestön rokotussuoja hyvänä. Rokottamisen päämääränä on hyvän tekemisen tarkoitus ja väestöjen terveyden edistäminen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.