Suomen Luontotieto Oy RAISIONLAHDEN KASVILLISUUSSELVITYS Suomen Luontotieto Oy 28/2007 Jyrki Oja, Satu Oja

Transkriptio

1 RAISIONLAHDEN KASVILLISUUSSELVITYS 2006 Maitohorsma kuuluu alueen peruslajistoon Suomen Luontotieto Oy 28/2007 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Raisionlahdella esiintyviä vesikasveja Rantavyöhykkeen ilmaversoiset... vesikasvit Yhteenveto alueen kasvillisuuden sukkesio... kehityksestä ja lajistosta Raisionlahden ennallistaminen ja... monimuotoisuuden lisääminen Raisionlahden pohjaeläintutkimus Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Pohjasedimenttitutkimus Aineisto ja käytetty menetelmä Tulokset Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Raision kaupungin ympäristötoimi tilasi keväällä 2006 Raisionlahden alueen kasvillisuusselvityksen. Selvitys koski alueella esiintyvää putkilokasvilajistoa. Selvityksen tuloksia käytetään seuranta-aineistona alueen hoidon onnistumisen seurantaan ja tulevien hoitosuunnitelmien suunnitteluun. Raision kaupungin puolesta työtä valvoi ympäristöpäällikkö Leena Rosama. 2. Aineisto ja menetelmät Raisionlahden alueelta on tehty laaja putkilokasviselvitys vuonna 1985 ja 1986 (Soikkeli ym. 1986). Tällöin ei kuitenkaan koko alueelta tehty lajistoselvitystä ja selvitys toteutettiin koealamenetelmällä, jotka tehtiin kolmella rantaniityllä. Tämän lisäksi vesi- ja rantakasvien lajisto tutkittiin veneestä käsin silmämääräisesti tarkastellen ja pohjaharaa käyttäen, Lisäksi alueelta tehtiin ilmakuvatulkintaan perustuva suurkasvillisuusvyöhykkeiden kuvaus. Vuoden 2006 kasvillisuusselvitys toteutettiin eri menetelmää käyttäen. Lahden ranta-alueet ja niityt jaettiin yhteensä lohkoon joilta tehtiin kasvillisuuden yleiskuvaus. Yleiskuvauksessa selvitettiin lohkojen valtalajisto sekä mahdolliset vaateliaammat tai uhanalaiset putkilokasvilajit. Koko alueelta laadittiin mahdollisimman täydellinen lajilista. Kutakin lohkoa kuljettiin systemaattisesti läpi niin kauan että viimeisimmän uuden putkilokasvilajin löytymisestä oli kulunut 20 minuuttia. Uposvesikasveja ja kelluslehtisiä inventoitiin veneestä käsin silmämääräisesti havainnoiden ja pohjaharavaa käyttäen. Suurin osa lahden pohjasta oli kuitenkin kesällä 2006 kasvitonta, joten lajien havainnointi oli systemaattisesti hankalaa. Lisäksi veden näkösyvyys oli tutkimusajankohtina vain parikymmentä senttimetriä, joten visuaalinen havainnointi oli epätarkkaa. Suurkasvillisuusvyöhykkeiden eli lähinnä matalakasvuisten, laidunnettujen rantaniittyjen sekä järviruokokasvustojen pinta-aloissa tapahtuneita muutoksia arvioitiin vertaamalla nykytilannetta aiempaan ilmakuvatulkinnasta tehtyyn selvitykseen. Selvitystä ei tehty ilmakuvatulkintana vaan GPS paikannukseen perustuvana maastomittauksena. Tulkinta sisältää pieniä epätarkkuuksia, koskien lähinnä järviruokokasvustojen vesialueiden puoleisten reunojen rajausta. 3. Tutkimusalue Nyt inventoitu alue käsittää koko Raisionlahden alueen (liitekartta 1). Raisionlahti on selvärajainen, vähitellen umpeenkasvava pohjois-eteläsuuntainen maannousemarannikon merenlahti. Alue rajautuu eteläosaltaan kapeaan salmeen, jonka yli kulkee Naantalin ja Nesteentiet. Muilta osin alue rajautuu nykyisin käytännössä kokonaan asuntoalueisiin. Varsinaisen avovesialueen pinta-ala on tällä hetkellä noin 45 hehtaaria, ja vesialueen keskisyvyys on noin metri. Veden vaihtuvuus on lahden alueella hyvin vähäistä ja ilmeisesti suurin osa pohjukkaan tulevasta ravinne- ja kiintoaineskuormituksesta myös jää sinne. Lahteen laskee yksi suurempi oja eli pohjoisen suunnasta tuleva Piuhanoja. Toinen lahteen laskeva oja eli Järvenoja on valuma-alueeltaan huomattavasti pienempi. Tämän lisäksi lahteen laskee lähialueilta useita pienempiä ojia. Vedenlaadultaan lahti on aiemmin luokiteltu heikoksi, mutta laatu on parantunut viime vuosina jonkin verran. Lahti on kuitenkin edelleenkin luokiteltavissa rehevöityneeksi. Raisionlahden rantaniittyjä on laidunnettu vuodesta 1994 alkaen tarkoituksena ruovikon poisto ja sekä lintu- että kasvilajiston monipuolistaminen. Valitettavasti tehokkainta nautakarjalaidunnusta ei ole joka vuosi voitu toteuttaa joten laidunnuksen vaikutukset eivät vielä näy kasvillisuudessa merkittävästi. Matalakasvuista rantaniittyä on alueella jäljellä enää pieninä laikkuina. 3

4 4. Tulokset Inventoinnissa alue jaettiin yhteensä 21 lohkoon, joista kustakin tehtiin lyhyt kasvillisuuden yleiskuvaus. Voimakkaasti ihmisen muokkaamilta kohteilta kuvaus oli lyhyt ja perustui lähinnä maankäyttömuodon ja kulttuurilajiston kuvaamiseen. Laidunnetut rantaniityt kuvattiin tarkemmin ja laidunnuksen vaikutuksia pyrittiin sanallisesti kuvaamaan. Lohko 1 Ruovikon ympäröimä kallioinen saari, jonka laelle on rakennettu lintutorni. Saaren kasvillisuus on hyvin monipuolista ja pienellä alueella esiintyy niin kallioketoa, katajaketoa kuin tervaleppälehtoakin. Saarta ympäröi tiheä järviruokokasvusto, eikä maa-alueen ja ruovikon väliin jää niittyvyöhykettä. Lohkon pohjoisreunalla on avokallioita, jonka reunalla on kapea kallioketoreunus. Kohteen kasvilajisto on monipuolinen ja paikalla kasvaa mm. isomaksaruoho (Sedum telephium), keltamaksaruoho (Sedum acre), ahosuolaheinä (Rumex acetosella), lituruoho (Arabidopsis thaliana), kevätkynsimö (Erophila verna), hietalemmikki (Myosotis stricta) ja litteänurmikka (Poa compressa). Saaren länsireunalla kasvaa kookkaita katajia, joiden välissä sekä lintutornin ympäristössä on louhikkoista ketoa. Täällä kasvilajistoon kuuluu mm. ketoneilikka (Dianthus deltoides), keväthanhikki (Potentilla crantzii), hopeahanhikki (Potentilla argentea), särmäkuisma (Hypericum maculatum), pukinjuuri (Pimpinella saxifraga), kissankello (Campanula rotundifolia), ahomatara (Galium boreale), piennarmatara (Galium x pomeranicum), paimenmatara (Galium album), rohtotädyke (Veronica officinalis), nurmitädyke (Veronica chamaedrys), niittysuolaheinä (Rumex acetosa), ahomansikka (Fragaria vesca), punanata (Festuca rubra ssp. arenaria), mäkikaura (Helictotrichon pubescens) ja lampaannata (Festuca ovina). Saaren eteläreunassa on kapea tervaleppäreunus (Alnus glutinosa)), jonka tyvellä pensaskerros muodostuu tuomista (Prunus padus), taikinanmarjasta (Ribes alpinum) ja mustaherukasta (Ribes nigrum). Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu mm. pystykiurunkannus (Corydalis solida). Saareen johtavan puusillan kohdalla ruovikko on jonkin verran harvempaa ja järviruon seassa kasvaa ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), mesiangervoa (Filipendula ulmaria), ranta-alpia (Lysimachia vulgaris), luhtasuoputkea (Peucedanum palustre), luhtasaraa (Carex vesicaria) sekä rönsy- ja luhtarölliä (Agrostris stolonifera ja A. canina). Ranta-alpi on rantapensaikon peruslajeja 4

5 Lohko 2 Pyörätien ja ruovikon väliin jää kapea puustoinen reunus, jossa puusto muodostuu kookkaista raidoista (Salix caprea), rauduskoivuista (Betula pendula), männyistä (Pinus sylvestris) ja kuusista (Picea abies). Reunuksen leveys on leveimmillään noin 10 m ja yhtenäinen ruovikko rajautuu metsänreunaan ilman rantakasvillisuuden vyöhykkeisyyttä. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu tuhkapaju (Salix cinerea), kiiltopaju (Salix phylicifolia) sekä tuomi. Aluskasvillisuus on voimakkaasti kulttuurivaltaista ja pyörätienvarren lajistoon kuuluu mm. piharatamo (Plantago major), syysmaitiainen (Leontodon autumnalis), pujo (Artemisia vulgaris) ja nokkonen (Urtica dioica). Lohko 3 Pyörätien itäpuolella on pienialainen soistuma, joka on ilmeisesti ainakin osaksi syntynyt pyörätien rakentamisen seurauksena. Kosteikon puustoon kuuluu tervaleppiä, joista osa on lahoja. Paikalla lienee sijainnut aiemmin pieni tervaleppälehto. Kosteikon pensaskerros koostuu tuhka- ja kiiltopajuista sekä muutamasta mustaherukasta. Aluskasvillisuuden lajisto on niukkaa ja siihen kuuluu mm. kurjenjalka (Comarum palustre), luhtavilla (Eriophorum angustifolium), luhtasara, jokapaikansara (Carex nigra) ja rönsyrölli. Pajujen päällä kiertää muutamin paikoin näyttävä punakoisokasvusto (Solanum dulcamara). Aivan kosteikon eteläreunassa kasvaa ainoa inventoinnissa havaittu pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) yhden yksilön voimin. Lohko 4 Laaja, kulttuurivaikutteinen lohko, jossa kasvillisuustyypit vaihtelevat nopeasti. Nesteentien ja pyörätien varressa on kapea koivua kasvava täyttömaa-alue. Lohkon poikki kulkee kaivettu valtaoja, jonka penkoilla on tiheä hieskoivukasvusto (Betula pubescens). Alueen poikki kulkee myös voimalinjaura, jonka alla on tiheä hieskoivutaimikko. Alue on vanhaa merenrantaniittyä, joka on kuitenkin osin metsittynyt ja osin pensoittunut. Puustolaikkujen ja pajupensaiden väliset alueet ovat järviruon valtaamia. Muutamin paikoin ruovikko on harvaa ja täällä kasvillisuustyyppi on lähinnä suurruohoniittyä, jossa valtalajina on mesiangervo ja nurmilauha. Lohkon pensaskerros koostuu kookkaista tuhka- ja kiiltopajuista. Alueen reunoilla kasvaa myös muutamia tuomia. Alueen on kaksi kosteapohjaisempaa laikkua, jossa valtalajisto muodostuu luhta, viilto (Carex acuta) ja jokapaikansarasta. Maapohjan valtalajeja ovat rönsy- ja luhtarölli. Lohkon eteläreunassa pyörätien varressa on kookas, monihaarainen ja osittain laho raita. Lohkon alueella ei esiinny vaateliaampaa rantaniittyjen lajistoa eikä rantakasvillisuuden vyöhykkeisyyttä ole enää havaittavissa. Pensaikkotatar 5

6 Lohko 5 Pohjoispuolen laidunalue Laitumen poikki kulkevan ojan kummallakin puolella on laaja yhtenäinen nurmilauhavyöhyke. Laitumen länsipuolella nurmilauha muodostaa koreita mättäitä ja laji on laitumen yläosan ehdoton valtakasvi. Mättäiden välissä kasvaa jonkin verran luhtarölliä, rönsyrölliä, rantamataraa (Galium palustre), jokapaikansaraa sekä niittyjen kulttuurilajistoa kuten voikukkaa (Taraxacum officinale) ja mesiangervoa. Laitumen länsireunassa nurmilauhavyöhyke (Deschampsia cespitosa) ulottuu huomattavasti lähemmäs rantaviivaa kuin laitumen itäpuolella. Laitumen itäreunassa on laaja, matalakasvuinen rönsyröllivaltainen laikku, jossa rönsyröllin seassa kasvaa myös luhtarölliä. Muusta lajistosta mainittakoon jokapaikansara, luhtakastikka (Calamagrostis stricta) ja punanata (Festuca rubra). Laitumen itäosassa on myös toinen matalakasvuinen rönsyröllilaikku voimalinjan alla. Laitumen itäreunalla järviruoko on edelleen valtalajina vaikka onkin taantumassa karjalaidunnuksen vuoksi. Nurmilauha muodostaa myös epäyhtenäisiä kasvillisuuslaikkuja. Laitumen keskiosa on edelleen lähes puhdasta järviruoko-nurmilauha kasvustoa laidunnuksesta huolimatta. Rantaviivan tuntumassa on leveimmillään noin 25 metriä leveä osmankäämireunus (Typhaceae). Osmankäämin joukossa kasvaa jonkin verran järviruokoa (Phragmites australis) ja vesisaraa (Carex aquatilis), mutta muuta lajistoa on niukasti. Lähellä osmankäämikasvuston reunaa järviruokokasvustot ovat hyvin elinvoimaisia ja laidunnus on vaikuttanut vasta vähän näiden kohteiden palautumiseen. Lohko 6 Pieni apilanurminiitty, jota niitetään säännöllisesti syksyisin. Nurmen merenpuoleinen reuna on kuitenkin nurmipuntarpäävaltaista (Alopecurus pratensis) niittyä. Apilaniitty rajautuu pieneen ojaan, jossa lajistoon kuuluu rentukka (Caltha palustris), ojasorsimo (Glyceria fluitans), ratamosarpio (Alismataceae plantago-aquatica), mesiangervo (Filiendula ulmaria), haarapalpakko (Sparganium erectum). Nurmipuntarpään (Alopecurus pratensis) seassa kasvaa melko runsaasti koiranputkea. Lohko 7 Ojan ruoppauksesta syntyneille maakasoille on muodostunut rauduskoivikko (Betula pendula). Koivikon aluskasvillisuudessa esiintyy lähinnä kulttuurilajistoa kuten mesiangervoa, koiranheinää (Dactylis glomerata) ja rönsyleinikkiä (Ranunculus repens). Koivikon itäpäässä kasvaa näyttävä yksittäinen kataja (Juniperus communis). Koivikon ja avoveden väliin jää yhtenäinen järviruovikko. Peltopähkämö kuuluu alueeen peltojen rikkaruoholajistoon 6

7 Lohko 8 Umpeutuvaa rantaniittyä, jossa järviruoko on vallannut lähes kaikki aiemmin matalakasvuiset rantaniittyalueet. Ruovikon seassa on pieniä nurmilauhaniittylaikkuja. Alue on myös metsittymässä ja kuivemmilla kohdilla kasvaa rauduskoivua, mäntyä ja muutamia pihlajia (Sorbus aucuparia). Lohkon 8 umpeutuvaa Lohko 9 Jätevedenpuhdistamon laskuojan kummankin puolen on kuivapohjaista niittyä, josta osa on luokiteltava kedoksi. Niityn länsireunalla kasvaa kookkaita katajia. Osa katajista on tosin huonokuntoisia. Kohde olisi hoidettuna luokiteltavissa luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittamaksi katajaketo luontotyypiksi. Katajien välissä kasvaa jonkin verran ketolajistoa mm. isomaksaruoho, pölkkyruoho (Arabis glabra), siankärsämö (Achillea millefolium), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), ahosuolaheinä, ahomansikka, niittysuolaheinä, pukinjuuri, ketoneilikka, niittynätkelmä (Lathyrus pratensis). Kohde on kuitenkin pääosin rehevöitynyt ja mm. ojan länsipuolella katajikossa kasvaa runsaasti vadelmaa (Rubus ideaus), koiranputkea ja pelto-ohdaketta (Cirsium arvense) ym. typensuosija lajeja. Alueen poikki kulkee vanhan puhdistamon laskuoja. Oja on yhtenäisen leveäosmankäämi (Typhaceae latifolia) kasvuston valtaama. Niityn metsänpuoleinen reuna on nurmipuntarpää- nurmilauhaniittyä. Lohkon 9 katajikkoa 7

8 Lohko 10 Hakametsikkö Lohkoon kuuluu mäntyä kasvava ja maisemallisesti merkittävä metsäsaareke. Mäntyjen alla kasvaa kookkaita katajia. Muu pensaskerros muodostuu vadelmasta, taikinanmarjasta ja pihlajista. Osa männyistä on kookkaita ja vankkaoksaisia. Pohjoisreunassa on näyttävä tervaleppäkelo. Metsikön aluskasvillisuudessa kasvaa jonkin verran ketolajistoa mm. ahomansikkaa, ahosuolaheinää, siankärsämöä, särmäkuismaa ja kissankelloa. Metsikön eteläpäässä on näyttävä katajakasvusto. Lohko 11 Laaja mesiangervo - nurmipuntarpää niitty, jossa muu lajisto koostuu pääosin typensuosijalajeista. Runsaimmin esiintyvistä lajeista mainittakoon nurmipuntarpää, koiranputki, pelto-ohdake, ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja mesiangervo. Alue on ollut aiemmin huomattavasti laajempi, mutta yhtenäinen järviruokokasvusto ulottuu nykyisin pellonreunaan asti. Lohko 12 Hoidettua nurmea, jossa ei esiinny vaateliaampaa putkilokasvilajistoa. Uikkupolun varrella on myös kapea kaistale hoidettua niittyä. Lohko 13 Lohkon alue on hieman epämääräistä pellonpohjaa ja osin rantaniittyä. Alueella on ollut sepelivarasto ja aluetta on osin sepelöity. Putkilokasvilajisto on pääosin kulttuurilajistoa ja rantaniittyjen peruslajistoa. Lohko 14 Lohkon alueeseen kuuluu metsittynyttä rantaniittyä ja osin myös vanhaa, viljelystä poistunutta viljapeltoa. Alueella on tiheitä rauduskoivu kasvustoja. Rauduskoivun seassa kasvaa jonkin verran raitaa, kiiltolehtipajua sekä tuhkapajua. Metsiköiden välissä on pieniä nurmilauhaniittyjä, mutta muuten nämä puuttomat alueet ovat tiheän järviruokokasvuston peittämiä. Lohkon 14 laidunalue 8

9 Lohko 15 Lohko käsittää laajan viljelykäytössä olevan peltoalueen. Pellon rikkakasvilajistoon kuuluu hentosavikka (Chenopodium polyspermum), mutta muuten rikkakasvilajisto on tavanomaista. Lohkon 15 peltoa Lohko 16 Lohkoon kuuluu pieni nurmilauhaniitty yhtenäisen ruovikon keskellä. Laikun reunoilla kasvaa 2 katajaa. Lohko 17 Lohkon alueella yhtenäinen järviruokokasvusto kasvaa vesirajasta uikkupolulle asti. Ruovikko on yläreunassa harvaa, mutta kasvustoja voi kuvata yhtenäisiksi. Ruovikon seassa kasvava muu lajisto on hyvin niukkaa ja valtalajistoon kuuluu nurmilauha, ruokohelpi, mesiangervo, koiranputki, karhunputki (Angelica sylvestris) ja pelto-ohdake. Siellä täällä kasvaa yksittäisiä rauduskoivuja, raitoja ja kiiltopajuja. Lohko 18 Laidunniitty, jossa on nurmilauhavaltaisia laikkuja hyvin vähän. Nurmilauhaa kasvaa kapealla kaistaleella laitumen yläreunassa. Suuri osa niitystä on kosteapohjaista, rönsyrölli valtaista niittyä. Paikoitellen niityllä kasvaa hieman laajempia jokapaikansara kasvustoja. Laidunniityn rannan puoleinen reuna on järviruokokasvuston peittämää, mutta täälläkin laidunnus on estänyt järviruokokasvuston leviämistä. Laitumen keskellä on upottavia lähes kasvuttomia laikkuja, joiden reunoilla kasvaa jonkin verran leveäosmankäämiä. Lohkon 18 laidunniittyä 9

10 Lohko 19 Kasvillisuudeltaan hyvin vaihteleva lohko, jonka Uikkupolkuun rajoittuva yläosa on nurmilauhaniittyä ja meren puoleinen reuna yhtenäistä järviruokoa. Näiden väliin jää epäselvärajainen ja osin kosteapohjainen rantaniittylaikku. Laitumella on mm. jokapaikansara kasvustoja. Lohko rajautuu pohjoisosiltaan ojan varteen syntyneeseen rauduskoivikkoon. Ojan varressa on paikoin tiheä kiiltopaju-tuomi (Prunus padus) pensaikko. Rauduskoivujen joukossa kasvaa yksi salava (Salix fragilis) eli piilipuu. Lohko 20 Lohkon alue on metsittynyttä entistä rantaniittyä. Alueella kasvaa paikoitelleen melko tiheä rauduskoivikko, jonka seassa kasvaa jonkin verran haapaa (Populus tremula), raitaa sekä tuhkapajua. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu lehtipuiden taimien lisäksi tuomea, kiiltopajua, vadel- Lohkon 20 ojanvarren koivikkoa maa. Aluskasvillisuuden lajisto koostuu pääosin kostean niityn lajistosta, mm. nurmilauhasta, mesiangervosta ja ojakellukasta (Geum rivale). Lajistoon kuuluu paljon kulttuurilajeja kuten juolavehnää (Elymus repens), koiranheinää, nurmirölliä, kyläkellukkaa (Geum urbanum), voikukkaa sekä leskenlehteä (Tussilago farfara). Kaarisillan alue on maisemallisesti hyvin näyttävä. Uikkupolun reunassa kasvaa myös yksinäinen tammi. Lohko jatkuu ruohikkona ja päättyy uuteen laitumeen. Lohko 21 Lohkoon kuuluu Uikkupolkuun rajautuva uusi laidunalue. Lohko on kasvillisuudeltaan nopeasti vaihtelevaa. Alueella olevan kummun reunoilla on tervaleppäkasvusto, mutta muuten alue on entistä rantaniittyä, josta on järviruoko pikkuhiljaa vetäytymässä laiduntamisen myötä. Alueen etelärinteessä on laaja tuhkapajukasvusto. Alueella risteilevien ojien varsilla kasvaa runsaasti röyhyvihvilää (Juncus effusus), mutta alue on muuten aika niukkalajinen. Tervaleppien alla kasvaa jonkin verran lehtolajeja, mm. lehtonurmikkaa, valkovuokkoa (Anemone nemorosa), litulaukkaa (Alliaria petiolata) sekä kevätlehtoleinikkiä (Ranunculus auricomus). Alueella on runsaasti lahopuuta ja kolopuita ja alueella on pesinyt mm. harmaapäätikka. Lohkon 21 pieni tervaleppäkasvusto 10

11 4.1 Raisionlahdella esiintyviä vesikasveja Karvalehti (Ceratophyllum demersum) Raisionlahden runsain uposvesikasvi, jota tavataan lahden kaikissa osissa. Laji lienee kuitenkin aiempaan selvitykseen verrattuna huomattavasti vähälukuisempi, sillä suuria yhtenäisiä kasvustoja ei alueelta löytynyt. Karvalehti on vapaasti kelluva juureton uposkasvi, joka kuitenkin useimmiten muodostaa liikkumattomia kasvustoja järviruon tai muiden suurvesikasvien sekaan. Karvalehti on tyypillinen rehevöityneiden vesien vesikasvi, joka vaatii menestyäkseen runsaasti ravinteita. Vuonna 1985 karvalehden kuivapaino biomassaksi mitattiin lahden alueella jopa 2 kiloa neliömetrillä. Kesän 2006 inventoinnissa ei mitattu biomassoja, mutta silmämääräisen havainnoinnin perusteella karvalehtikasvustot olivat huomattavasti väljempiä. Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) Lahden ainoat kiehkuraärviät löytyivät vanhan puhdistamon ojan suulta ja ojasta. Laji kasvoi täällä hyvin niukkana. Kiehkuraärviä vaatii menestyäkseen runsaasti ravinteita. Lajin väheneminen saattaa olla seurausta Raisionlahden veden laadun paranemisesta tai lajin populaatiokoon vuosittaisesta luontaisesta vaihtelusta Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) Ahvenvitaa kasvaa lahden alueella useassa paikassa, mutta missään laji ei muodosta laajoja kasvustoja. Lajin esiintymistä rajoittaa lahdella pohjan laatu, sillä laji suosii karkearakeisia mineraalipohjia ja sietää rehevöitymistä huonosti. Hapsivita (Potamogeton pectinatus) Hapsivitaa kasvaa kaikkialla Raisionlahden alueella aivan lahden pohjukkaa lukuun ottamatta. Lajille tyypilliseen tapaan se kasvaa muutaman yksilön ryhmissä siellä täällä ja tavallisimmin sen tapaa rannalle ajautuneena. Vesilinnut ja erityisesti kyhmyjoutsenet repivät hapsivitakasvustoja ravinnoksi. Hapsivita on merilaji, joka sietää hyvin rehevöitymistä ja voi kasvaa jopa täysin pilaantuneissa vesistöissä. Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) Ratamosarpiota tavataan Raisionlahteen laskevissa matalissa ojissa, mutta ranta-alueella laji kasvaa vain muutamassa paikassa ja täälläkin laskuojien suulla. Laji viihtyy hyvin runsasravinteisissa vesissä ja on rehevien lintujärvien tyyppilajeja. Laji lienee alueella edelliseen selvitykseen verrattuna niukempi. Pikkulimaska (Lemna minor) Pikkulimaska on varreton irtokelluja, joka muodostaa runsasravinteisten pikkuvesien pinnoille yhtenäisiä levämäisiä kasvustoja. Pikkulimaska kasvaa Raisionlahteen laskevissa ojissa ja sen esiintyminen ja runsaus riippuu veden ravinteisuuden asteesta. Lajia havaittiin myös muutamin paikoin ruovikon seassa sekä laidunalueiden sadevesilätäköissä. Laji on parhaita veden ravinteisuutta kuvaavia laji-indikaattoreita. Muut lahdella tavatut uposvesikasvit sekä kelluslehtiset esiintyivät hyvin nukkoina (kts. lajilista) 11

12 4.2 Rantavyöhykkeen ilmaversoiset vesikasvit Järviruoko (Phragmites australis) Raisionlahden maisemakuvaa muokkaava järviruoko on biomassaltaan ja peittävyydeltään alueen ylivoimaisesti merkittävin putkilokasvilaji. Koko Raisionlahden avovesialuetta kiertää yhtenäinen järviruokoreunus, joka leveimmillään on lähes 250 m. levyinen. Ainoastaan lahden pohjoisosan laitumen reunalla karjanlaidunnus on estänyt ruovikon leviämistä, mutta laidunpaine on tällä hetkellä liian pieni, jotta järviruon tuleva leviäminen estyisi. Aiempaan selvitykseen verrattuna järviruoko on levinnyt avovesialueen suuntaan paikoin jopa lähes 100 m matkan ja muutamin paikoin ruokoa kasvaa jo yli metrin syvyisessä vedessä. Laji saattaa kasvaa jopa puolentoista metrin syvyisessä vedessä, mutta tällöin kasvustot jäävät yleensä harvoiksi. Ranta-alueen puolella järviruoko on käytännössä vallannut kaikki laiduntamattomat ranta-alueet ja yhtenäinen järviruokokasvusto ulottuu peltojen tai teiden reunoihin asti. Märillä paikoilla maanpuoleisella kasvustot ovat hyvin tiheitä, mutta kuivemmilla paikoilla kasvustot ovat harvoja, joskin täälläkin yhtenäisiä. Järviruon leviämisen seurauksena Raisionlahden putkilokasvilajisto on huomattavasti yksipuolistunut ja erityisesti matalakasvuisten merenrantaniittyjen häviäminen on monimuotoisuuden kannalta hyvin merkittävää. Yhtenäisen järviruovikon seassa viihtyy vain harva putkilokasvilaji. Näitä lajeja ovat punakoiso, rantamatara, kurjenjalka, mesiangervo, suoputki, rönsyrölli ja luhtarölli. Piuhanojan varren vanhoilla peltolaikuilla järviruoko kasvaa koivikon seassa, muodostaen erikoisen kasvillisuustyypin. Karttaliitteessä 2 on esitetty alueen järviruokokasvustojen rajat. Järvikorte (Equisetum fluviatile) Järvikorte kasvaa Raisionlahdella enää yksittäisinä, hyvin pienikokoisina kasvustoina ja nämäkin kasvustot ovat jäämässä järviruokasvuston alle. Edelliseen selvitykseen verrattuna laji on taantunut huomattavasti. Järvikorte on vaatimaton laji, joka viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja sietää myös rehevöitymistä. Leveäosmankäämi (Typha latifolia) Leveäosmankäämi on rehevien vesien laji, ja parhaiten se viihtyy likaantuneiksi luokiteltavissa vesissä. Raisionlahdella lajia tavataan lahteen laskevissa osissa ja muutamin paikoin ruovikon seassa. Laji häviää kilpailussa järviruolle ja katoaa nopeasti järviruokokasvuston levitessä. Leveäosmankäämi kasvaa niukkana Raisionlahdella 12

13 4.3 Yhteenveto alueen kasvillisuuden sukkesiokehityksestä ja lajistosta Kasvillisuuden perusteella Raisionlahti on muuttunut maannousemarannikon murtovesilahdesta umpeutuvaksi sisävesijärveksi. Suolaisuutta vaativat lajit ovat kadonneet tai taantuneet voimakkaasti ja hapsivitaa lukuun ottamatta varsinaisia murtovesilajeja ei alueella enää esiinny. Matalakasvuisten rantaniittyjen katoamisen myötä myös suolaisuutta sietävät tai vaativat lajit ovat hävinneet tai taantuneet voimakkaasti. Rantaniittyjen lajeista alueella esiintyy edelleen meriratamo ja suolavihvilä, mutta esimerkiksi rannikkia tai merikaislaa ei alueelta enää löytynyt. Vaikka Raisionlahden ravinnekuormitus on vähentynyt aiemmasta, on Raisionlahti edelleen rehevöitynyt. Vaikka lahteen laskevat ojat tuovat edelleenkin lahteen ravinteita, suurin syy ravinteiden runsauteen lienee maatuvista kasvijätteistä peräisin oleva sisäinen kierto. Erityisesti lahden itäpuoleisen vesialueen pohjalla on useiden kymmenien senttien paksuinen maatuva kasviaineskerros. Koska lahti on käytännössä sisäjärvi, eivät kasvijätteet tai niistä peräisin olevat ravinteet pääse kulkeutumaan lahdelta pois. Päinvastoin matalapaineiden aikana nouseva vesi tuo lahdelle ravinteita ja mahdollisesti myös maatuvaa ainesta merenpuolelta. Raisionlahden kasvilajistoon ei kuulu kasviharvinaisuuksia tai vaateliasta putkilokasvilajistoa. Alueelta ei ole olemassa aiempaakaan julkaistua uhanalaistietoa. Aiemmin matalakasvuisilla rantaniityillä on kuitenkin todennäköisesti esiintynyt myös vaateliaampia perinnebiotooppien lajeja, mutta alueen voimaperäinen laiduntaminen on loppunut jo niin kauan sitten, ettei näitä lajeja tai esiintymiä ole ehditty dokumentoimaan tai inventoimaan. Karhunputki on umpeutuvien rehevien niittyjen lajeja Isomaksaruohoa kasvaa niukkana alueen ketolaikuilla 13

14 5. Raisionlahden ennallistaminen ja monimuotoisuuden lisääminen Raisionlahden rantaniittyjä on hoidettu laiduntamalla ja myös ajoittain niittämällä vuodesta 1994 lähtien. Tätä ennen laidunnuksessa oli kuitenkin pitkä tauko, jolloin järviruoko ehti vallata suuria aloja aiemmin matalakasvuisina pysyneitä rantaniittyjä. Nyt tehdyn kasvillisuusselvityksen perusteella alueelta on ainakin tilapäisesti kadonnut monia laidunnettujen merenrantaniittyjen lajeja kuten esim. rannikki. Ilmeisesti laidunpaine ei ole ollut riittävän voimakasta, jotta rantaniityt pysyisivät matalakasvuisina. Raisionlahden niittyjen kasvualusta on hyvin ravinnepitoista savikkoa, joten ravinteita vaativat kasvilajit pystyvät muutamassa vuodessa valtaamaan takaisin menettämiään kasvupaikkoja. Laidunnukseen kannattaisi lisätä hoitotoimena laitumien niitto ja niittojätteen ja samalla ravinteiden poiskuljettaminen. Tällä hetkellä Raisionlahden länsipuolella on hyvin laajoja hoitamattomia ruovikkoalueita, joilla on vain vähän merkitystä lintujen pesimäympäristönä. Osaa tästä alueesta olisi mahdollista hoitaa koneellisella niitolla. Niitto kannattaisi ulottaa niin pitkälle vesialueen suuntaan kuin se käytännössä on mahdollista. Koneellisesti hoidettavia niittylaikkuja on myös vanhan jätevedenpuhdistamon purkuojan ympäristössä. Lahden itäpuolella ruovikko on pääsääntöisesti niin kosteapohjaista, ettei koneellinen niitto ole mahdollista. Järviruokokasvustojen niitto vedenpuolelta on myös suositeltava hoitokeino, mutta sen toteuttaminen ja erityisesti ruokojätteen poiskuljetus on kallista. Alueella voisi myös kokeilla laidunpaineen kohdistamista tiettyyn aluseen kerralla eli laiduneläimet pakotettaisiin syömään tiettyjä kohteita tavanomaista perusteellisimmin. Laidunalueiden vuorottelu on kuitenkin toteutettava siten, ettei laiduneläinten terveyttä vaaranneta. Erittäin hyvä keino järviruon kurissa pitämiseen on mahdollisimman aikaisin keväällä aloitettu laidunnus. Tällöin eläimet keskittyisivät syömään sokeripitoisia järviruon versoja ennen kuin ne puutuvat ja muuttuvat vähemmän suosituksi ravintokohteeksi. Raisionlahden lajistollisen monimuotoisuuden turvaaminen ja jopa kasvattaminen edellyttää pidemmällä aikavälillä lahden ruoppausta ja avovesialueen keinotekoista ylläpitämistä. Ruoppauksella ja erityisesti pienten vesilampareiden rakentamisella kyettäisiin nostamaan alueen linnustollista arvoa huomattavasti. Myös keinotekoisten lietteiden rakentamisella saadaan alueen linnustollista merkitystä muutonaikaisena levähdysalueena kasvamaan. 14

15 6. Raisionlahden pohjaeläintutkimus 6.1. Johdanto Suomen Luontotieto Oy teki pohjaeläintutkimuksen Raisionlahden avovesialueelta Selvityksen tarkoitus oli tutkia lahden pohjaeläimistön lajikoostumusta ja selvittää mitä lajisto kertoo lahden nykytilasta. Pohjaeläintutkimuksessa pyrittiin noudattamaan Suomen standardisoimisliiton ja vesi- ja ympäristöhallinnon (Mäkelä ym.1992) ohjeistusta pohjaeläintutkimuksia ja näytteenottoa varten Aineisto ja menetelmät Neljä näytteenottopaikkaa sijoitettiin systemaattisesti lahdenpohjukkaan (A), lähden länsirannalle (B), lahden itärannalle (C) ja lahden suulle (D). Näytteenottopaikkojen koordinaatit selvitettiin GPS laitteella ja pohjan syvyys luodattiin mittanauhalla. Näytteenottopaikat sijoitettiin noin 15 m päähän ruovikon reunasta. Näytteet otettiin tyyppisellä pohjanoutimella, jonka pinta-ala oli 300 cm2. Kultakin asemalta otettiin kaksi näytettä, jotka tutkittiin erillisinä. Näytteet seulottiin jo veneessä 0.5 mm seulalla ja seulaan jäänyt materiaali säilöttiin alkoholiin (80 % denaturoitu etanoli). Näytemateriaali huuhdeltiin vesijohtovedellä ja pohjaeläimet poimittiin preparointimikroskooppia käyttäen pinseteillä tarkempaa tutkimusta ja lajinmääritystä varten. Eläimet pyrittiin määrittämään pääosin lajin tarkkuudella ja ne laskettiin. Eläinten märkäpainoa ei eläinten niukkuuden vuoksi laskettu. Tulokset esitettiin yksilömäärinä neliömetriä kohden. Näytteenottopaikoittain neliömetriarvoille laskettiin kahden otoksen keskiarvo (x). Näytteet määritti biologi Jyrki Oja Suomen Luontotieto Oy:stä ja muutamista näytteistä saatiin lajinmääritysapua Turun Yliopiston Eläinmuseosta (Ari Karhilahti) Tulokset Raisionlahden pohjaeläimistö on lajistollisesti köyhää, sillä alueelta löydettiin vain 11 pohjaeläinlajia tai lajiryhmää (Taulukko 1.). Lähellä Raisionlahden suuta sijainnutta näytteenottopaikkaa lukuun ottamatta lajistoon kuului vain Chironomus plumosus-tyypin surviaissääsken toukkia ja harvasukasmatoja (Oligochaeta). Lahdelta tehtyyn aiempaan selvitykseen (Häkkilä 1986) verrattuna yksilömäärät olivat huomattavasti pienempiä ja tämä koski myös surviaissääsken toukkia. Kaikkien lajien kokonaisyksilömäärät neliömetrillä vaihtelivat yksilön välillä. Chironomus plumosus- tyypin surviaissääsken toukkia löytyi kaikilta näytteenottopaikoilta ja yksilömäärillä mitaten se muodosti kaikista havaituista yksilöistä noin 55 %. Vaikka eliöiden biomassoja ei tässä selvityksessä mitattu voidaan kuitenkin todeta että biomassankin osalta surviaissääskien osuus on lähes puolet. Tämän surviaissääskityypin lajit ovat tyypillisiä pahoin likaantuneen pohjan ja niukkahappisen veden indikaattoreita. Lajit hyötyvät likaantumisesta ja kestävät pitkiäkin aikoja hapettomissa olosuhteissa. Sillanpielen asemalla tavattiin yksittäin myös Cryptochrironomus conjugens lajin yksilöitä, mutta ei muita surviaissääskilajeja. Toinen merkittävä pohjaeläinryhmä lahdella ovat harvasukasmadot (Oligochaeta), joita lahdella tavattiin kolmea lajia. Näiden lajien yksilömäärät olivat edelliseen selvitykseen verrattuna suunnilleen samanlaisia. Kaikki havaitut harvasukasmadot viihtyvät likaantuneilla pohjilla. Lähellä Raisionlahden siltaa sijainneella näytteenottopisteellä havaittiin selvästi eniten lajeja (8) ja ilmeisesti veden virtaus pitää pohjaa hapettuneena. Varsinaisia merilajeja ei itämerensimpukkaa (Macoma balthica) ja merisukasjalkaista (Nereis diversicolor) lukuun ottamatta kohteella kuitenkaan tavattu. Näytteenottoasemien pohja oli luokiteltavissa kaikilla kohteilla silttiseksi liejuksi, joskin tämän alla oli kovaa harmaata savea, johon noudin pysähtyi. Kasviaineksen osuus oli kaikissa näytteissä suuri ja erityisesti lahden itäreunan näytteenottopisteellä pohja oli paksun maatuvan kasviainespatjan peitossa. 15

16 Raisionlahden pohjaeläimistö kesällä 2006 A P: I: B P: I: C P: I: D P: I: Syvyys 0.4 m 0.6m 0.4 m 1.0 m Ykj-koordinaatit Laji/ Lajiryhmä yksilöitä (X) yksilöitä (X) yksilöitä (X) yksilöitä (X) Nereis diversicolor Protostoma obscurum Potamothrix hammoniensis Peloscolex heterorochaetus Procladius sp Cricotopus sp Glyptotendipes sp Corophium volutator Cryptochironomus conjugens Chironomus plumosus-ryhmä Macoma balthica Yhteensä 11 lajia/lajiryhmää Yksilöitä/neliömetri X = kahden otoksen keskiarvo yksilöitä /neliömetri 16

17 7. Pohjasedimenttitutkimus 7.1. Aineisto ja käytetty menetelmä Pohjaeläinselvityksen yhteydessä näytteenottopaikoilta otettiin myös pohjanäytteet, joista selvitettiin sedimentin laatu. Näytteiden analysointi oli tilattu alan yritykseltä, joka kuitenkin kadotti alkuperäiset näytteet ja pohjanäytteiden otto siirtyi seuraavaan vuoteen. Näytteet kerättiin pohjaeläintutkimuksen näytteidenottopaikoilta, joita oli yhteensä 4. Sedimenttiselvityksessä selvitettiin seuraavat pohjasedimentin ominaisuudet: Orgaanisen aineksen pitoisuus, kuivairtoainestiheys, sedimentin vesipitoisuus ja maalaji. Selvitys tehtiin Turun yliopiston laitteistolla oppilastyönä. Työn suoritti Satu Oja ja työtä valvoi biologi Jyrki Oja. Silmämääräisesti tarkasteltuna koko Raisionlahden avovesialueen pohjasedimentti on irtaimen ja helposti liikkeelle lähtevän kasviaineksen peittämää silttisavea. Silttisaven alla noin cm syvyydessä on kova mineraalialusta, jonka maalaji on kuitenkin silttisavea. Tähän kerrokseen on sekoittunut jonkin verran pienirakeista maa-ainesta, mutta koostumuksesta savea on kuitenkin yli 90 %. Sekä pohjukan että lahden itäreunan ja länsireunan näytteenottopisteissä silttisavi tuoksui näytteenottohetkellä ( ) voimakkaasti rikkivedyltä ja pohja oli ilmeisesti hapeton. Maatuvan kasviaineksen siirtely samensi veden voimakkaasti ja kohteiden näkösyvyys oli käytännössä nolla cm. Sedimentin pinnan tarkan rajan määrittäminen oli hankalaa pohjan maatuvan kasviaineksen vuoksi Tulokset Sedimenttitutkimuksen tulokset on esitetty taulukossa 2. Raisionlahden pohja on kauttaaltaan silttisaveksi kutsutun sedimentin peittämää. Silttisavelle on tyypillistä suuri eloperäisen aineksen ja hienoaineksen osuus (määritelmän mukaan 6-20 painoprosenttia silttisavesta on orgaanista ainesta ja hienoa raekooltaan alle 0.06 mm ainesta on %). Raekooltaan hieno silkkisavi on herkkäliikkeistä ja ojien purkupaikoilta tulevat vedet työntävät ja kasaavat sitä lietevalleiksi. Suurin osa Raisionlahden silttisavesta on valumaperäistä ja ojien tänne tuomaa. Yhdessä kasviaineksista peräisin olevan biomassan kanssa ojista tuleva saviaines mataloittaa Raisionlahtea. Sisäisestä kierrosta johtuva ns. autoktoninen orgaanisen aineksen kerrostuminen lienee tällä hetkellä kuitenkin huomattavasti suurempaa kuin muualta peräisin olevan saven kertyminen lahden alueelle. Taulukko 2. Raisionlahden pohjasedimentin ominaisuudet Näytteenottopaikka A B C D Syvyys 0.4 m 0.6 m 0.4 m 1 m Näytteenottosyvyys 0-32 cm 0-24 cm 0-31 cm 0-18 cm Orgaanisen aineksen pitoisuus (%) 12 % 11 % 9 % 11 % Kuivairtoainestiheys g/cm g/cm g/cm g/cm g/cm 3 Vesipitoisuus (%) 180 % 170 % 190 % 140 % Maalaji silj silj silj silj 17

18 8. Lähteet ja kirjallisuus Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Kallio, Seppo: Lintumiehen päiväkirja: 222 päivää Raisionlahdella. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys s. Korkiamäki, Päivi; Lehtomaa, Leena. 1994: Raision kaupungin arvokkaat luonto- ja maisemaalueet. Raision kaupunki - 19 s. Leppäkoski, E. 1975: Assesment of degree of pollution on the basis of macrozoobenthos in marine and brackish water environments. Acta Acad. Aboensis B 35(2): Lunnas, Tuuli; Lehtomaa, Leena. 1999: Raisionlahden kasvillisuusselvitys. Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa & Raision kaupunki s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen I., Kivinen, J. ja Leppänen, T. 1992: Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 10, s Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Raisionlahden biologinen perusselvitys 1986: Toimittanut Martti Soikkeli. Turun Yliopiston Biologian laitoksen julkaisuja no.11. Turku 1986 Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelma. Raision kaupunki s Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. - Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Suomen standardisoimisliitto. 1989: Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekmannoutimella pehmeiltä pohjilta. SFS-standardi Turkki, H. 2001: Turun merialueen pohjaeläintutkimus vuonna Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Tutkimusseloste 190. Volanen, Teemu 1995: Raisionlahden luontoselvitys. Maastobiologian jatkolinja -kurssin lopputyö. Satakunnan maa- ja metsäinstituutti s. 18

19 9. Liitteet kasvillisuusselvityksen lohkokartta 19

20 suurkasvillisuusvyöhykkeet kesällä

21 putkilokasvilajilista aholeinikki, Ranunculus polyanthemos ahomatara, Galium boreale ahopukinjuuri, Pimpinella saxifraga ahvenvita, Potamogetonaceae perfoliatus alsikeapila, Trifolium hybridum amerikanhorsma, Epilobium adenocaulon haarapalpakko, Sparganium erectum hapsivita, Potamogetonaceae pectinatus harakankello, Campanula patula harmaasara, Carex canescens heinätähtimö, Stellaria graminea hentosuolake, Triglochin palustris hevonhierakka, Rumex longifolius hiirenvirna, Vicia cracca hopeahanhikki, Potentilla argentea isolimaska, Spirodela polyrhiza isomaksaruoho, Hylotelephium telephium isomaltsa, Atriplex prostrata isotuomipihlaja, Amelanchier spicata jokapaikansara, Carex nigra juolavehnä, Elymus repens jänönsara, Carex ovalis järvikaisla, Schoenoplectus lacustris järvikorte, Equisetum limosum järviruoko, Phragmites australis jäykkänata, Festuca brevipila kamomillasaunio, Matricaria recutita karhunputki, Angelica sylvestris keltalinnunkaali, Lapsana communis keltamaksaruoho, Sedum telephium keltamo, Chelidonium majus keltaängelmä, Thalictrum flavum ketohanhikki, Potentilla anserina ketohärkki, Cerastium arvense keväthanhikki, Potentilla crantzii kevätkynsimö,erophila verna kevätleinikki, Ranunculus auricomus kevättaskuruoho, Thlaspi caerulescens kiehkuraärviä, Myriophyllum verticillatum kirjopillike, Galeopsis speciosa 21

22 kissankello, Campanula rotundifolia koiranputki, Anthriscus sylvestris konnanleinikki, Ranunculus sceleratus kurjenjalka, Comarum palustre kyläkellukka, Geum urbanum kylämaltsa, Atriplex patula kylänurmikka, Poa annua lampaannata, Festuca ovina leskenlehti, Tussilago farfara leveäosmankäämi, Typha latifolia litulaukka Alliaria petiolata lituruoho, Arabidopsis thaliana litutilli, Descurainia sophia luhtakastikka, Calamagrostis stricta luhtalemmikki, Myosotis scorpioides luhtalitukka, Cardamine pratensis luhtamatara, Galium uliginosum luhtarölli, Agrostis canina luhtasara, Carex vesicaria luhtatähtimö, Stellaria palustris luhtavuohennokka, Scutellaria galericulata lutukka, Capsella bursa-pastoris maahumala, Glechoma hederacea maitohorsma, Epilobium angustifolium matalanurmikka, Poa subcaerulea mesiangervo, Filipendula ulmaria metsäruusu, Rosa majalis mustaherukka, Ribes nigrum mäkitervakko, Viscaria vulgaris niittyhumala, Prunella vulgaris niittyleinikki, Ranunculus agris niittynurmikka, Poa pratensis niittynätkelmä, Lathyrus pratensis niittysuolaheinä, Rumex acetosa nokkonen, Urtica dioica nurmihärkki, Cerastium fontanum nurminata, Festuca pratensis nurmipuntarpää, Alopecurus pratensis nurmirölli, Agrostis capillaris ojakellukka, Geum rivale ojakärsämö, Achillea ptarmica ojaleinikki, Ranunculus flammula 22

23 ojasorsimo, Glyceria fluitans paimenmatara, Galium album peltoemäkki, Fumaria officinalis peltohanhikki, Potentilla norvegica peltohatikka, Spergula arvensis peltokaali, Brassica rapa peltokanankaali, Barbarea vulgaris peltokierto, Convolvus arvensis peltokorte, Equisetum arvense peltolemmikki, Myosotis arvense peltomatara, Galium spurium pelto-ohdake, Cirsium arvense peltopillike, Galeopsis bifida peltopähkämö, Stachys palustris peltoretikka, Raphanus raphanistrum peltosaunio, Tripleurospermum inodorum peltotaskuruoho, Thlaspi arvense peltoukonnauris, Erysimum cheiranthoides peltovalvatti, Sonchus arvensis peltovillakko, Senecio vulgaris piennarmatara, Galium x pomeranicum piharatamo, Plantago major pihasaunio, Matricaria matricarioides pihatatar, Polygonum aviculare pihatähtimö, Stellaria media pihlaja, Sorbus aucuparia piikkisalaatti, Lactuca serriola pikkulimaska, Lemna minor pikkuvesitähti, Callitriche palustris poimuhierakka, Rumex crispus polvipuntarpää, Alopecurus ganiculatus pujo, Artemisia vulgaris pukinjuuri, Pimpinella saxifraga puna-apila, Trifolium pratense punakoiso, Solanum dulcamara punapeippi, Lamium purpureum pystykiurunkannus, Corydalis solida pölkkyruoho, Arabis glabra raita, Salix caprea ranta-alpi, Lysimachia vulgaris rantakanankaali, Barbarea stricta rantaluikka, Eleocharis palustris 23

24 rantamatara, Galium palustre rantanenätti, rorippa palustris rantanurmikka, Poa palustris rantapalpakko, Sparganium emersum rantapuntarpää, Alopecurus aequalis rantaukonnauris Erysimum strictum ratamosarpio, Alismataceae plantago-aquatica rentohaarikko, Sgina procumbens rentovihvilä, Juncus bullbosus rentukka, Caltha palustris rohtomesikkä, Melilotus officinalis ruokohelpi, Phalaris arundinacea rönsyleinikki, Ranunculus repens rönsyrölli, Agrostis stolonifera röyhyvihvilä, Juncus effusus salava, Salis fragilis seittitakiainen, Arctium tomentosum siankärsämö, Achillea millefolium suolavihvilä, Juncus gerardii suoputki, Peucedanum palustre syysmaitiainen, Leontodon autumnalis tahmavillakko, Senecio viscosus taikinanmarja, Ribes alpinum timotei, Phleum pratense tummarusokki, Bidens tripartita tuoksusimake, Anthoxanthum odoratum ukontatar, Persicaria lapathifolia ulpukka, Nuphar lutea vadelma, Rubus idaeus valkoapila, Trifolium repens valkomesikkä, Melilotus albus valkopeippi, Lamium album valkovuokko, Anemone nemorosa vesikuusi, Hippuris vulgaris vesisara, Carex aquatilis vesitatar, Persicaria amphibia viherjäsenruoho, Scleranthus annuus viiltosara, Carex acuta voikukka, Taraxacum officinale 24