Varpu Multisilta, Jenni Larjomaa: Vuonna 2014 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 1

Transkriptio

1 Varpu Multisilta, Jenni Larjomaa: Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

2 Sisällysluettelo Tiivistelmä.... Johdanto.... Tutkimuksen toteuttaminen Vastaajien taustatiedot Koulutusohjelmat ja oppilaitokset Vastaajien henkilöprofiili Pohjakoulutus Maantieteellinen sijoittuminen Insinööriopinnot Opintojen aloittamisen motiivi Opintojen kesto Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä Insinöörityö Insinöörikoulutuksen arviointi Koulutuksen antamat työelämävalmiudet Insinöörikoulutuksen laatu ja tyytyväisyys koulutukseen.... Vastavalmistuneet insinöörit työmarkkinoilla.... Ennen valmistumista kertynyt työkokemus....2 Työnhaku valmistumisen jälkeen....3 Ensimmäisen työpaikan saanti....4 Ensimmäinen työsuhteen laatu.... Työllistymisen vaikeus.... Työuran ensimmäinen vuosi.... Työtilanne kyselyhetkellä.... Työtilanne vuonna 204 valmistuneilla....2 Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät....3 Työnantaja....4 Asema organisaatiossa ja tehtävien laatu.... Työaika Työn sisältö Työn ja koulutuksen vastaavuus Arvioita nykyisestä työstä Työelämän arvot ja odotukset Palkkaus Vapaa sana... Liitteet Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

3 Tiivistelmä Talouden suhdanteet heijastuvat työmarkkinoihin ja vaikuttavat erityisesti vastavalmistuneiden työllistymiseen. Vuonna 203 valmistuneiden kova työttömyys keväällä 204 antoi jo osviittaa siitä, että myös vuotta myöhemmin valmistuvien työuran alkutaival olisi haasteellinen. Kyselyhetkellä, eli keväällä 20, vuonna 204 valmistuneista kokopäivätöissä oli 77 prosenttia. Osuus on jopa pienempi kuin vuonna 2009 valmistuneilla, jota voidaan pitää 2000-luvun toistaiseksi hankalimpana työllistymisen kannalta. Myös työttömien osuus on kasvanut: työttömien osuus vastavalmistuneista oli suurempi kuin kertaakaan aikaisemmin 2000-luvulla luvun aikana työttömien osuus vastavalmistuneista on tavallisesti ollut viidestä seitsemään prosenttia. Työttömänä kyselyhetkellä oli nyt prosenttia vuonna 204 valmistuneista. Siirtymää on tapahtunut jatko-opintoihin ja osa-aikaisiin työsuhteisiin. Myös vakituisia työsuhteita oli aiempia vuosia vähemmän, nyt vakituisessa työsuhteessa olevien osuus oli prosenttia vastavalmistuneista. Määräaikaisten työsuhteiden osuus pysyi ennallaan 20 prosentissa. Aiemmissa taantumissa määräaikaisten työsuhteiden osuus on kasvanut, mutta nyt vaikuttaa siltä, että vakituisten työsuhteiden puuttuessa, määräaikaisia työsuhteitakaan ei ole. Talouden taantuma on kurittanut etenkin vastavalmistuneita naisia: kyselyhetkellä työttömien naisten osuus nousi edellisvuodesta selvästi. Vastavalmistuneiden naisten työllistymiseen vaikuttaa myös koulutusala; naisia on keskimääräistä enemmän esimerkiksi ympäristöteknologian, bio- ja elintarviketekniikan sekä kemiantekniikan aloilla. Näillä aloilla työllistyminen on keskimääräistä vaikeampaa kaikille vastavalmistuneille. Huono työllisyystilanne ei näy juurikaan opintoajoissa. Vuonna 2009 valmistuneilla opintoihin käytetty aika piteni, mihin yhtenä syynä pidettiin valmistumisen tahallista lykkäämistä huonon työtilanteen takia. Tällaista ilmiötä ei kuitenkaan tämän vuoden aineistossa ole nähtävissä, vaan jo aiemmin alkanut trendi opintoaikojen lyhentymisessä jatkuu. Keskimääräiset opintoajat ovat silti edelleen pidempiä kuin koulutuksille asetettu tavoiteaika. Niin tänä vuonna kuin edellisinäkin vuosina yleisin syy opintojen venymiselle oli vaikeudet insinöörityön kanssa. Kaikki eivät saa riittävästi tukea siihen; noin kaksi kolmesta vastaajasta oli saanut riittävästi tukea insinöörityönsä tekemiseen. Riittävästi tukea saaneiden osuus oli kasvanut viime vuodesta, mutta silti niitä, jotka kokivat tuen määrän riittämättömäksi, on paljon. Kahdella kolmesta vastavalmistuneesta oli työpaikka valmiina jo valmistuessaan. Opiskeluaikaisten kesätöiden ja harjoitteluiden merkitys työllistymissä on suuri, sillä tärkein ensimmäisen työpaikan saantiväylä oli edellisvuosien tapaan aiempi työskentely yrityksessä joko kesällä, harjoittelussa tai insinöörityön parissa. Aiemmalla työkokemuksen määrällä on yleensäkin positiivinen vaikutus työllistymiseen. Ne vastavalmistuneet, joilla oman alan työkokemusta oli paljon, työllistyivät paremmin kuin ne, joilla kokemusta oli vähän. Noin puolella ensimmäinen työpaikka oli aiempi harjoittelu- tai kesätyöpaikka tai paikka, johon teki insinöörityön. Kuten aiempinakin vuosina, myös vuonna 204 valmistuneille työpaikka löytyi todennäköisimmin teknologiateollisuudesta, insinööri- tai suunnittelutoimistosta tai tietotekniikan palvelualan yrityksessä asiantuntijatehtävistä. Asiantuntijatehtävissä työskenteleviä oli kaksi kolmesta työssäkäyvästä vastavalmistuneesta. Yleisin tehtäväalue oli suunnittelutehtävät. Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

4 Insinöörikoulutus arvioitiin keskimäärin tyydyttäväksi, joskin vaihtelua eri koulutusalojen ja ammattikorkeakoulujen välillä esiintyi. Vastavalmistuneet olivat keskimäärin sitä tyytyväisempiä koulutukseensa, mitä vähemmän he olivat valmistumisensa jälkeen kokeneet työttömyyttä. Myös insinöörikoulutukseen hakeutumisen motiivi ennusti sitä, kuinka kriittisesti tuoreet insinöörit koulutuksensa arvioivat. Vastavalmistuneet arvioivat työelämän tärkeimmiksi taidoiksi ammatillisen erikoisosaamisen, projektinhallinnan ja -johtamisen, esimiesvalmiudet, neuvottelutaidot ja ongelmien ratkaisuvalmiudet. Näistä esimiesvalmiudet ja neuvottelutaidot sijoittuivat kolmen huonoimman arvosanan saaneen valmiuden joukkoon, joten erityisesti niiden osalta olisi ammattikorkeakouluilla petrattavaa. Tuoreiden insinöörien mediaanipalkka nousi edellisvuodesta, prosenttia 293 euroon. Ennen valmistumista kertyneellä työkokemuksella oli merkitystä valmistumisen jälkeiseen palkkatasoon: niillä, joilla työkokemusta oli kertynyt yli kaksi vuotta, oli keskimäärin noin prosenttia parempi mediaanipalkka kuin niillä, joilla työkokemusta oli kertynyt alle puoli vuotta. Palkkataso oli paras energia-alalla ja rakennusliikkeissä, kun taas matalin mediaanipalkka oli tietotekniikan palvelualan yrityksissä työskentelevillä. Miesten ja naisten väliset palkkaerot kasvoivat hieman edellisestä vuodesta; asiantuntijatehtävissä palkat olivat noin neljä prosenttia paremmat miesten eduksi. 2 Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

5 . Johdanto Insinööriliitto IL ry seuraa joka kevät toteutettavalla sijoittumistutkimuksella vastavalmistuneiden uran alkuvaiheita ja sijoittumista työelämään. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa vastavalmistuneiden sijoittumisesta työelämään ja insinöörikoulutuksen merkityksestä työelämään sijoittumisessa. Tutkimus suoritetaan vuosittain, jolloin tietoa valmistuneiden insinöörien sijoittumisesta työelämään on mahdollista verrata myös aiempina vuosina valmistuneiden työelämään sijoittumiseen. Tämä raportti käsittelee vuonna 204 valmistuneiden insinöörien tilannetta. Kysely toteutettiin maalis-huhtikuussa 20.. Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuksen perusjoukon muodostavat kyselyhetkellä Insinööriliittoon (IL) ja Driftingenjörsförbundet i Finlandiin (DIFF) kuuluneet vuonna 204 valmistuneet insinöörit. Kyselylomake lähetettiin 493:lle vuonna 204 valmistuneelle insinöörille, joista 48 oli DIFF:n jäseniä. Tutkimus toteutettiin maalis-huhtikuussa 20 sähköisenä kyselynä. Niille, jotka eivät olleet vastanneet sähköiseen kyselyyn, lähetettiin sähköisen kyselyn jälkeen kyselylomake postitse. DIFF:n jäsenille lähetettiin ainoastaan sähköinen kysely. Vastauksia tuli yhteensä 779 kappaletta, joten vastausprosentti oli 2 prosenttia. Vastausprosentti parani muutaman prosenttiyksikön viime vuodesta. Raportin luvussa kaksi tarkastellaan vastaajien taustatietoja. Luvussa kolme kerrotaan insinööriopintojen sujumisesta: opintojen kestosta, opintojen viivästymisen syistä sekä insinöörityöstä. Luku neljä keskittyy insinöörikoulutuksen antamiin valmiuksiin, koulutuksen laatuun ja valmistuneiden tyytyväisyyteen koulutukseen. Luku viisi käsittelee työllistymiseen liittyviä asioita ja siinä tarkastellaan työnhaun kestoa sekä työuran ensimmäistä vuotta. Luvussa kuusi on kuvattu vuonna 204 valmistuneiden tilannetta kyselyhetkellä eli keväällä 20. Luvuissa seitsemän ja kahdeksan käsitellään nykyisen työn sisältöön ja palkkaukseen liittyviä asioita. Viimeisessä luvussa esitellään valmistuneiden avointa palautetta. Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 3

6 2. Vastaajien taustatiedot 2. Koulutusohjelmat ja oppilaitokset Valmistuneiden yleisin koulutusohjelma oli kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelma, josta oli valmistunut 7 prosenttia vastanneista. prosenttia oli valmistunut tietotekniikan koulutusohjelmasta. Kolmanneksi eniten vastaajia oli sähkötekniikan koulutusohjelmasta, prosenttia. Oppilaitoskohtaisia vastausmääriä on koottu taulukkoon raportin lopussa (liite 2). Analyysejä varten koulutusohjelmista muodostettiin luokiteltu muuttuja, jossa koulutusalat yhdistettiin -luokkaiseksi muuttujaksi. Luokat nimettiin koneosastoksi, sähköosastoksi, tietotekniikaksi, rakentamiseksi sekä prosessi- ja materiaalitekniikaksi. Lisäksi koulutusohjelmista, jotka eivät istuneet mihinkään näistä luokista muodostettiin oma muut -luokka. Muodostetun luokitellun muuttujan luokkiin sisältyvät eri koulutusohjelmat on selostettu tarkemmin liitteessä 3. Koneosaston koulutusalalta oli valmistunut 23 prosenttia vastaajista, tietotekniikan koulutusalalta 2 prosenttia, sähköosastolta 9 prosenttia, rakentamisen alalta prosenttia sekä prosessi- ja materiaalitekniikan koulutusaloilta 3 prosenttia vastaajista. Muilta koulutusaloilta oli valmistunut kymmenen prosenttia. Kuva. Vastavalmistuneet koulutusohjelmittain, % Kone- ja tuotantotekniikka (n = 32) Tietotekniikka (n = ) Sähkötekniikka (n = 89) Rakennustekniikka (n = ) Ympäristöteknologia (n = 43) Talotekniikka (n = 40) Automaatiotekniikka (n = 38) Mediatekniikka (n = 30) Auto- ja kuljetustekniikka (n = 27) Logistiikka (n = 24) Tuotantotalous (n = 24) Bio- ja elintarviketekniikka (n = 23) Kemiantekniikka (n = 7) Energiatekniikka (n = 2) Elektroniikka (n = ) Hyvinvointiteknologia (n = ) Maanmittaustekniikka (n = ) Muu (n = 7) % Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

7 2.2. Vastaajien henkilöprofiili Tekniikan ala on varsin miesvaltainen, mikä näkyy myös tässä tutkimuksessa. Sukupuolensa ilmoittaneista vastaajista joka viides oli nainen. Naisten osuus on vastanneissa hieman suurempi kuin vastavalmistuneiden naisten osuus, mikä oli Tilastokeskuksen mukaan 7 prosenttia vastavalmistuneista vuonna 204. Tämä johtunee siitä, että naiset ovat hieman miehiä aktiivisempia vastaamaan kyselyihin. Sukupuolijakaumassa on koulutusalakohtaisia eroja. Miesvaltaisimpia aloja ovat kone- ja sähkötekniikan alat, kun taas naisvaltaisimpia aloja on prosessi- ja materiaalitekniikan alat. Erityisesti ympäristöteknologian, bio- ja elintarviketekniikan ja kemiantekniikan koulutusohjelmasta valmistui paljon naisia. Tutkimukseen vastaajat olivat keskimäärin 28-vuotiaita ja kolme neljästä vastaajasta oli iältään 2 29-vuotiaita. Nuorin vastaaja oli 23-vuotias ja vanhin 7. Noin joka viides vastaaja on vähintään 30-vuotias. Naisopiskelijat valmistuvat hieman nuorempina kuin miehet. Vastavalmistuneista naisista 83 prosenttia oli alle 30-vuotiaita, kun taas miehistä alle 30-vuotiaita oli 80 prosenttia. Tähän on yhtenä syynä naisten ja miesten erilainen pohjakoulutus. Insinööriksi opiskelevilla miehillä on naisia useammin taustalla ammatillinen koulutus ja työkokemusvuosia, kun taas naiset aloittavat insinööriopinnot miehiä useammin ylioppilaspohjalta. Kuva 2. Ikäjakauma valmistumisvuonna sukupuolen mukaan, % Alle 2-vuotta Miehet Naiset Kaikki 2 29-vuotta vuotta 3 2 Yli 34-vuotta % Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

8 2.3 Pohjakoulutus Vastavalmistuneiden insinöörien koulutuksessa ennen insinööriopintoja on vaihtelua. Suurimmalla osalla oli ennen insinööriopintoja suoritettu joko ylioppilas- tai ammatillinen tutkinto. Pelkän ylioppilastutkinnon oli suorittanut hieman alle kaksi kolmannesta kaikista vastanneista, neljännes oli suorittanut ammatillisen tutkinnon ja joka kymmenes sekä ammatillisen että ylioppilastutkinnon. Viidellä prosentilla oli lisäksi jokin muu tutkinto, tyypillisimmin toisen alan insinööri- tai muu ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto tai jokin opistoasteinen tutkinto. Miehillä oli keskimäärin useammin pohjakoulutuksena ammatillisen oppilaitoksen tutkinto kuin naisilla, kun taas ylioppilastutkinto oli naisilla yleisempi kuin miehillä. Kolme neljästä naisesta oli valmistunut lukiosta ennen insinööriopintojen aloittamista, kun 28 prosentilla miehistä ja yhdeksällä prosentilla naisista oli pohjakoulutuksena ammatillinen tutkinto. Muunlainen koulutus oli lähestulkoon yhtä yleistä naisilla kuin miehilläkin. Toisaalta sukupuolesta riippumatta ylioppilastutkinto pohjakoulutuksena on yleistynyt viime vuosina. Eri-ikäisillä vastavalmistuneilla insinööreillä on takanaan hyvinkin erilaisia opintopolkuja. Vanhemmilla opiskelijoilla on taustalla yleensä enemmän muita opintoja, kun taas nuoremmilla yleisin pohjakoulutus on ylioppilastutkinto. Yli 30-vuotiaissa on keskimäärin yhtä paljon niitä, joilla pohjakoulutuksena oli ammattitutkinto kuin niitä, joilla oli ylioppilastutkinto, kun taas alle kolmekymppisillä ylioppilastutkinto oli ammattitutkintoa yleisempi pohjakoulutus. Kuva 3. Pohjakoulutus sukupuolen mukaan, % Miehet (n = 3) Naiset (n = ) Ylioppilastutkinto Ammatillisen oppilaitoksen tutkinto Ylioppilastutkinto ja ammatillisen oppilaitoksen tutkinto Muu koulutus Kaikki (n = 802) % Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

9 2.4 Maantieteellinen sijoittuminen Vastavalmistuneilta kysyttiin sekä nykyisen työpaikan sijainnista että asuinpaikkaa ennen opintojen aloittamista. Vastauksissa on selvästi nähtävissä selkeitä maantieteellisiä alueita, joilla insinöörit työskentelevät. Näistä suurin on itseoikeutetusti pääkaupunkiseutu, mutta myös Hämeessä työskentelee melkein joka viides vastaaja. Pääkaupunkiseudun suosio selittynee ainakin osittain sillä, että niin suuret yritykset kuin iso osa julkisenkin sektorin työpaikoista sijaitsee siellä. Pääkaupunkiseudun ja Hämeen ohella myös Lounais-Suomi on merkittävä työssäkäyntialue. Tilanne on samansuuntainen myös muilla aloilla, kun työpaikat keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin. Ennen opintojen alkua vain noin 2 prosenttia kyselyyn vastanneista asui pääkaupunkiseudulla, kun nykyiseksi työssäkäyntialueeksi pääkaupunkiseudun ilmoitti melkein 22 prosenttia vastaajista. Myös Hämeeseen muuttaa enemmän insinöörejä kuin mitä siellä ennen opintojen alkua asui, tosin muuttovoitto on vain parin prosenttiyksikön luokkaa. Pohjois-Suomessa taas tilanne on päinvastainen; siellä asui ennen opiskelujen alkua viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin siellä opintojen päättymisen jälkeen työskenteli. Lounais-Suomi, Itä-Suomi, Vaasan alue, Keski-Suomi ja Kaakkois-Suomi ovat olleet suunnilleen yhtä yleisiä nykyisinä työskentelypaikkakuntina kuin asuinpaikkakuntina ennen opiskelujakin. Toki muuttoliikettä niihin ja niistä poispäin tapahtuu, mutta kumpaakaan ei tapahdu merkittävästi toista enemmän. Kuva 4. Opintoja edeltänyt kotipaikkakunta ja nykyisen työpaikan sijainti, % Pääkaupunkiseutu Häme Lounais-Suomi Itä-Suomi Vaasan alue Pohjois-Suomi Keski-Suomi Kaakkois-Suomi Muu Uusimaa % Nykyinen työssäkäyntipaikkakunta Kotipaikkakunta ennen opiskeluja Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 7

10 3. Insinööriopinnot 3. Opintojen aloittamisen motiivi Kuten edellisenäkin vuonna, myös tänä vuonna vastaajilta kysyttiin tärkeintä opintojen aloittamisen motiivia¹. Kolmannes kertoi halunneensa koulutuksen tekniikan alalta. Lähes yhtä moni kertoi halunneensa myöhemmin työtehtävän, jonka insinöörikoulutus mahdollistaisi. Joka kymmenennelle tärkein insinöörikoulutukseen hakeutumisen motiivi oli valmistua nimenomaan insinööriksi. Näitä insinöörikoulutukseen hakeutumisen motiiveja käsitellään jatkossa yhtenä kokonaisuutena, joka on nimetty sisäiseksi motivaatioksi. Sisäisellä motivaatiolla mitattuna motivoituneimmat opiskelijat olivat sähköalan koulutusohjelmissa ja vähiten motivoituneet prosessi- ja materiaalitekniikan aloilla. Keskimääräistä enemmän sisäisesti motivoituneita oli myös koneosastolla ja rakentamisen koulutusohjelmissa. Ne, joille tärkein insinöörikoulutukseen hakeutumisen motiivi ei liittynyt sisäiseen motivaatioon, olivat joko ajautuneet koulutuksen pariin enemmän tai vähemmän sattumalta tai ammattikorkeakoulu sattui sijaitsemaan kotipaikkakunnalla. Osa heistä myös koki, että koulutukseen oli helppo päästä tai he olivat hakeutuneet koulutukseen muiden vaihtoehtojen puuttuessa. Tällaisia hakijoita haki muita useammin pienillä paikkakunnilla sijaitseviin ammattikorkeakouluihin. Kuva. Tärkein insinööriopintojen aloittamisen motiivi, % Halusin koulutuksen tekniikan alalta (n = 2) 33 Halusin työtehtävään, jonka insinöörikoulutus minulle mahdollistaa (n = 24) 3 Enemmän tai vähemmän sattumalta (n = 02) 3 Halusin nimenomaan valmistua insinööriksi (n = 7) Ammattikorkeakoulu sijaitsi kotipaikkakunnallani (n = 8) 2 0 Muiden vaihtoehtojen puuttuessa (n = ) 2 Koulutukseen oli helppo päästä (n = 3) 2 Muu syy (n = 7) 0 7 % ¹ Kysymys oli uusi vuonna 203 valmistuneiden sijoittumistutkimuksessa 8 Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

11 3.2 Opintojen kesto Insinööriopintojen kestoa tutkittiin kysymällä vastaajien opintojen aloittamisvuotta ja -kuukautta sekä sitä, missä kuussa vuonna 204 opinnot oli saatettu päätökseen. Opiskeluajan mediaani oli 4 kuukautta, eli puolet vastaajista oli valmistunut viimeistään silloin kun opintojen aloittamisesta oli kulunut neljä opintovuotta, mikä on insinööriopintojen tavoiteaika. Opintoihin käytetyn ajan keskiarvo oli 2 kuukautta. Valmistuneiden opintoajoissa on vaihtelua. Pisimmillään opinnot olivat kestäneet kuukautta eli yli yhdeksän vuotta. Lyhyin opiskeluaika oli 7 kuukautta eli noin puolitoista vuotta, mikä on mahdollista aikuisopiskelijalle, jolla on takanaan aiempi tutkinto. Kaksi prosenttia vastaajista oli käyttänyt opintoihinsa kolme vuotta tai vähemmän ja kolmella prosentilla opintoihin oli kulunut yli seitsemän vuotta. Vuonna 204 valmistuneista 82 prosenttia valmistui 8 kuukaudessa, eli noin viidessä vuodessa opintojen aloittamisesta, kun vuonna 202 vastaava luku oli 7 prosenttia. Näyttää siis siltä, että opintoajat olisivat lyhentymässä. Opintojen kesto vaihtelee koulutusalan mukaan, mihin vaikuttaa osittain erilaiset koulutusohjelmien sisällöt ja harjoittelujaksot. Tavoiteajassa valmistuttiin eniten rakennusalan (8 %) ja vähiten tietotekniikan alan koulutusohjelmista (42 %). Tietotekniikan koulutusohjelmissa keskimääräinen valmistumisaika mediaanilla mitattuna oli kuusi kuukautta pidempi kuin muissa koulutusohjelmissa. Niillä, joilla opintojen aloittamisen motiivi oli joku muu kuin sisäinen motivaatio, opintoajat olivat keskimäärin pidempiä, kuin niillä, jotka olivat halunneet koulutuksen tekniikan alalta ja valmistua nimenomaan insinööriksi. Naiset valmistuivat keskimäärin miehiä nopeammin. Sama suuntaus on ollut nähtävissä edellisinäkin vuosina. Keskimäärin miehet käyttivät opiskeluun kolme kuukautta enemmän kuin naiset. Sekä naisten että miesten opintoaika mediaanilla mitattuna oli laskenut yhden kuukauden. Neljän vuoden tavoiteajassa naisista valmistui prosenttia kun miehistä valmistui 48 prosenttia. Kuva. Opintojen kesto koulutusaloittain, % Koneosasto (n = 79) 3 7 Alle 4-vuotta Sähköosasto (n = 44) Tietotekniikka (n = 4) vuotta -vuotta Yli -vuotta Rakentaminen (n = 2) Prosessi- ja materiaalitekniikka (n = 98) 4 24 Muu opintoala (n = 78) Kaikki (n = 77) % Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 9

12 Erilaisilla ennen insinöörikoulutusta suoritetuilla toisen asteen tutkinnoilla ei näyttäisi olevan suurta merkitystä opintoaikaan; niin ylioppilas- kuin ammattikoulupohjalta valmistumisajat olivat keskimäärin samat. Toisaalta ne, jotka olivat ennen insinööriopintojen aloittamista suorittaneet muita opintoja, valmistuivat keskimäärin hieman nopeammin kuin ne, joilla pohjakoulutuksena oli pelkkä toisen asteen tutkinto. Tähän tosin vaikuttanee se, että aiempia opintoja on saatu hyväksi luettua insinööritutkintoon. 3.3 Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä Vaikka opintoaikojen lyhentyminen näyttäisikin olevan viime vuosien trendi, on opintoihin käytetyn ajan keskiarvo kuitenkin edelleen selvästi pidempi, kuin opinnoille asetettu tavoiteaika. Tutkimuksessa kysyttiin syitä opintojen viivästymiselle ja syiksi oli mahdollista valita useampikin kuin yksi vaihtoehto. Suurimmalla osalla niistä, joilla tavoiteaika opinnoissa oli ylittynyt, mutta joiden opinnot olivat venyneet korkeintaan vuoden, oli opintojen viivästymisen syitä vain yksi. Yli viisi vuotta opiskelleet olivat listanneet yleensä 3 syytä. Yleisin valmistumisen viivästymisen syy oli vaikeudet insinöörityön kanssa. Vaikeudet insinöörityön kanssa ovat viivästyttäneet opintoja jo pitkään; sama ilmiö on näkynyt jo monessa aikaisempana vuonna toteutetussa sijoittumistutkimuksessa. Lähes yhtä yleinen syy oli työskentely kesken lukukauden. Muita yleisiä syitä opintojen venymiselle olivat tenttien jääminen roikkumaan, opiskelumotivaation puute tai opiskelijavaihto, työt tai harjoittelu ulkomailla. Tällaiset syyt olivat usein mainittu samassa yhteydessä, jolloin voi olla, että niillä on vaikutusta myös toisiinsa. Opiskelumotivaation puute voi johtaa siihen, että lukukaudet kuluvat enemmän työn kuin opintojen parissa, mikä viivästyttää valmistumista. Jotkut olivat lykänneet valmistumistaan tietoisesti työpaikan puuttumisen takia, mutta niiden osuus, jotka näin olivat tehneet, oli pysynyt suunnilleen samalla tasolla edellisvuosiin verrattuna. Valmistumisen viivästymistä koskevaan kysymykseen oli mahdollista vastata myös avoimella vastauksella. Nämä vastaukset liittyivät usein henkilökohtaiseen tilanteeseen, esimerkiksi omaan tai läheisen sairastumiseen. Kuva 7. Valmistumisen viivästymisen syyt yli tavoiteajan opiskelleilla, % Oli vaikeuksia insinöörityön kanssa (n = 37) Olin töissä kesken lukukauden (n = 2) Osa tenteistä oli jäänyt roikkumaan (n = 70) Opiskelumotivaatio puuttui (n = 8) Olin ulkomailla opiskeluvaihdossa/töissä/harjoittelemassa (n = 0) En löytänyt harjoittelupaikkaa (n = 42) Olin välillä armeijassa/siviilipalveluksessa (n = 30) Lykkäsin valmistumistani työpaikan puuttumisen takia (n = 24) Vaihdoin koulutusalaa kesken opintojen (n = 20) Pidin vapaavuoden (n = 0) Olin välillä perhevapaalla (n = 7) Muu syy (n = ) % Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

13 3.4 Insinöörityö Insinöörikoulutukseen kuuluu merkittävänä osana teoreettiset opinnot käytäntöön sitova ammatillinen tutkielma. Tässä opinnäyte- eli insinöörityössä tarkoituksena on soveltaa koulutuksen aikana hankittuja tietoja ja taitoja käytännön asiantuntijatehtävissä. Siinä perehdytään tutkimuksen tekemisen periaatteisiin ja teoriatieto muodostaa perustan käytännön aineiston tulkinnalle. Insinöörityön tarkoitus on opettaa opiskelijalle tieteellisen ajattelun lisäksi myös itsenäistä tiedonhankintaa, projektityöskentelyä ja kirjallista ilmaisua. Hyvin tehty insinöörityö on usein opiskelijalle merkittävä väylä työelämään, ja se toimii käyntikorttina omasta osaamisesta ja ammattitaidosta. Valmistumisen jälkeen lähes puolet vastaajista työllistyi yritykseen, johon oli tehnyt insinöörityön. Näin on ollut myös aiempina vuosina valmistuneiden kohdalla. Myös insinöörit itse pitävät insinöörityötä merkityksellisenä; kaksi kolmannesta tutkimukseen vastanneesta vastavalmistuneesta insinööristä piti insinöörityötä tarpeellisena tai melko tarpeellisena. Kuva 8. Insinöörityön koettu tarpeellisuus, % 4 2 Tarpeellinen (n = 204) Melko tarpeellinen (n = 30) Melko tarpeeton (n = 9) Tarpeeton (n = 3) En osaa sanoa (n = 4) 39 Insinöörityö oli useimmiten teollisuusyritykseen tehty tutkimustyö. Teollisuusyritykseen insinöörityönsä oli tehnyt 3 prosenttia vastaajista, mikä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Teollisuusalan yritykset ovat olleet edellisinäkin vuosina suurin insinöörityön toimeksiantaja, mutta osuus on laskenut tasaiseen tahtiin viime vuosina. 203 valmistuneilla teollisuudessa insinöörityönsä tehneiden osuus oli 38 prosenttia ja 202 valmistuneilla osuus oli 39 prosenttia, kun vielä 20 valmistuneilla teollisuuteen tehtiin 43 prosenttia insinööritöistä. Toisaalta myös teollisuuden osuus insinöörien työllistäjänä yleensäkin on vähentynyt, joten ei liene yllättävää, että opinnäytteitäkään ei enää tehdä entiseen malliin. Oppilaitokselle insinöörityönsä tehneiden osuus puolestaan kasvoi edellisvuodesta neljä prosenttiyksikköä ja alkaa olla jo lähellä vuoden 200 tasoa, jolloin jopa 2 prosenttia oli tehnyt opinnäytetyönsä oppilaitokselle. Muut toimeksiantajasektorit ovat suunnilleen saman suuruisia kuin edellisvuosinakin. Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

14 Kuva 9. Mihin insinöörityö tehtiin, kaikki vastaajat ja ne, joille ei työstä maksettu korvausta, % Teollisuusyritys Oppilaitos Muu yksityinen Insinööri-, suunnittelutoimisto Kaupan tai palvelualan yritys Kaikki (n = 78) Ne, joille ei maksettu korvausta (n = 337) Kunta Rakennusliike Valtio Oma tai vanhempien yritys % Useimmiten insinöörityö on tutkimustyö (3 %), mutta sen laatu vaihtelee jonkin verran riippuen insinööritutkinnon sisällöstä. prosenttia vastaajista toteutti insinöörityönsä suunnittelutyönä ja saman verran ilmoitti työnsä liittyneen projektin, tuotantolinjan, organisaation, työmaan tai vastaavan kehittämiseen tai suunnitteluun. 0 prosentilla vastaajista insinöörityön luonne oli tuotekehitystyö. Insinöörityö saattoi olla myös IT-ohjelmiston tuottaminen ( %) tai suunnittelu ( %). Kuva 0. Miten insinöörityö korvattiin, % Ei saanut rahallista korvausta (n = 339) 44 Työsuhteessa kuukausi- tai tuntipalkalla (n = 20) 27 Stipendi (n = 77) 0 Erillinen korvaus ilman työsuhteessa oloa (n = 4) 8 Työsuhteessa, mutta erillinen palkkio insinöörityöstä (n = ) 7 Sai muun korvauksen (n = 2) % 0 Insinöörityöstä maksetuissa korvauksissa oli paljon vaihtelua. 44 prosenttia vastaajista, kuusi prosenttiyksikköä edellisvuotta enemmän, ei saanut työstä minkäänlaista korvausta. Näistä vain noin joka kolmas teki insinöörityönsä oppilaitokselle, joten suurin osa niistä insinööritöistä, joiden tekemisestä ei maksettu mitään korvauksia, tehtiin yritykselle tai kunnalle. 2 Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

15 Työsuhteessa kuukausi- tai tuntipalkalla insinöörityönsä teki reilu neljännes. Insinöörityöstä maksetut korvaukset ovat polkeneet viime vuosina paikallaan. Insinöörityön tekijöille maksettiin työstä keskimäärin 2000 euroa kuukaudessa (mediaani), mikä on lähestulkoon sama kuin vuonna 203 ja 202 valmistuneilla. Joka viides insinöörityö oli rahoitettu stipendillä, jonka suuruus oli keskimäärin 40 euroa (mediaani). Kahdeksan prosenttia teki insinöörityönsä työsuhteessa, mutta sai työstään erillisen palkkion, seitsemän prosenttia insinööritöistä tehtiin erillisenä toimeksiantona erillisestä korvauksesta ilman työsuhteessa oloa ja loput kolme prosenttia saivat työstä jonkin muun korvauksen. Kyselyssä kysyttiin myös vastaajien kokemuksia siitä, saiko insinöörityön tekemiseen tarpeeksi tukea. 8 prosenttia kertoi saaneensa organisaatiolta, johon työ oli tehty, tukea täysin tai jokseenkin riittävästi. prosenttia kertoi saaneensa täysin tai jokseenkin riittävästi tukea omalta oppilaitokseltaan. Osuudet ovat viime vuotta hieman suurempia, mutta silti niitä, jotka kokivat tuen määrän riittämättömäksi, on paljon: prosenttia koki organisaatiolta saadun tuen ja 2 prosenttia oppilaitokselta saadun tuen liian tai aivan liian vähäiseksi. Vaikeudet insinöörityön kanssa olivat kuitenkin yleisin syy valmistumisen viivästymiselle. Niistä, jotka ilmoittivat valmistumisen viivästymisensä syyksi vaikeudet insinöörityön kanssa, 20 prosenttia koki organisaatiolta saadun tuen, ja 28 prosenttia koki oppilaitokselta saadun tuen liian tai aivan liian vähäiseksi. Taulukko. Insinööritöistä maksetut korvaukset Keskiarvo, Mediaani, Työsuhteessa kuukausi- tai tuntipalkalla, kk (n = 8) Työsuhteessa, mutta sain työstä erillisen palkkion (n = 2) Stipendillä (n = 7) Erillisenä toimeksiantona erillisestä korvauksesta ilman työsuhteessa oloa (n = 49) Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 3

16 4. Insinöörikoulutuksen arviointi 4. Koulutuksen antamat työelämävalmiudet Tutkimukseen osallistuneita pyydettiin arvioimaan insinöörikoulutuksen onnistumista eri osa-alueilla kouluarvosanoin (4-0). Tarkoituksena oli paitsi arvioida kyseisen osa-alueen tuottamia valmiuksia myös arvioida kyseisen osa-alueen merkitystä myöhemmän työelämän kannalta. Arvioitavat osa-alueet liittyivät erilaisiin taitoihin, kuten kielitaitoon, esimies- ja tietoteknisiin taitoihin sekä ammatilliseen erikoisosaamiseen. Kaiken kaikkiaan insinöörikoulutus sai vastaajilta näillä osatekijöillä mitattuna kouluarvosanaksi tyydyttävän (7+). Parhaiten vastaajat arvioivat insinöörikoulutuksen opettaneen ryhmätyöskentelytaitoja (8+), viestintävalmiuksia äidinkielellä (8) ja tietoteknisiä valmiuksia (8). Noin kahdeksan keskiarvoon ylsivät myös valmius omaksua uusia asioita (8) sekä omatoimisuus (8-). Eniten parannettavaa vastavalmistuneet insinöörit kokivat olevan markkinointiosaamisen (), esimiesvalmiuksien (+) ja neuvottelutaitojen (½) opettamisessa. Tosin näistä markkinointiosaaminen oli arvioitu myös vähiten tärkeäksi valmiudeksi työelämässä (7+). Tärkeimpinä osa-alueina työelämän kannalta pidettiin ongelmien ratkaisuvalmiutta (9), valmiutta omaksua uusia asioita (9) sekä omatoimisuutta (9). Aiempiin vuosiin verrattuna työelämän kannalta tärkeinä pidetyt asiat ovat pysyneet kutakuinkin samoina ja niitä on opetettu kohtuullisen hyvin insinöörikoulutuksissa. Insinöörikoulutuksen antamien valmiuksien ja niiden tärkeyden arvioinnin lisäksi vastaajia pyydettiin valitsemaan vielä kolme valmiusaluetta, joita olisi halunnut opiskella enemmän, ja kolme joita olisi tarvinnut työelämässä enemmän. Valmiudet, joita olisi haluttu opiskella enemmän koulutuksen aikana, ja valmiudet, joita tarvittaisiin työelämässä enemmän, olivat kutakuinkin samat. Eniten työelämässä koettiin tarvittavan, ja olisi myös haluttu opiskella enemmän, ammatillista erikoisosaamista, projektinhallintaa ja -johtamista, esimiesvalmiuksia, neuvottelutaitoja ja ongelmien ratkaisuvalmiuksia. Näistä esimiesvalmiudet ja neuvottelutaidot sijoittuivat kolmen huonoimman arvosanan saaneen valmiuden joukkoon, joten erityisesti niiden osalta olisi ammattikorkeakouluilla petrattavaa. 4 Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

17 Kuva. Arviot insinöörikoulutuksen antamista valmiuksista ja niiden tärkeydestä työelämässä Arvosana Neuvottelutaito Ongelmien ratkaisuvalmius Valmius omaksua uusia asioita Motivoituneisuus Tietotekniset valmiudet Omatoimisuus Ihmissuhdetaidot Viestintävalmiudet äidinkielellä Ammatillinen erikoisosaaminen Kielitaito Ryhmätyöskentely Projektinhallinta, -johtaminen Esiintymistaito Viestintävalmiudet vieraalla kielellä Tärkeys Esimiesvalmiudet Visiointikyky Luovuus Valmiudet toimia kansainvälisessä ympäristössä Yleissivistys Talouden yleinen tuntemus Tärkeys Markkinointiosaaminen Arvosana Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

18 4.2 Insinöörikoulutuksen laatu ja tyytyväisyys koulutukseen Kouluarvosanan antamisen lisäksi tyytyväisyyttä insinöörikoulutukseen mitattiin myös väittämillä, joita vastaajien oli mahdollista arvioida viisiportaisella asteikolla (=täysin samaa mieltä =täysin eri mieltä). 3 prosenttia vastaajista oli täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että opiskeluilmapiiri oli hyvä. Opiskeluilmapiiri on aikaisempinakin vuosina kerännyt eniten positiivisia arvioita, mutta täysin tai jokseenkin samaa mieltä olevien osuus on tippunut edellisvuodesta kymmenen prosenttiyksikköä. Toiseksi eniten samaa mieltä oltiin siitä, että koulutusohjelma antoi hyvät suuntautumisvaihtoehdot, 38 prosenttia oli väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä, toisaalta melkein yhtä moni oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. Eniten eri mieltä oltiin koulutuksen kansainvälisyydestä; 39 prosenttia vastaajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä siitä, että koulutus oli kansainvälistä. Myös väittämät Oppilaitoksella oli tiiviit suhteet elinkeinoelämään ja Koulutusohjelma antoi riittävästi valintamahdollisuuksia keräsivät paljon eriäviä mielipiteitä. Muiden väittämien kohdalla samaa mieltä, eri mieltä ja ei samaa eikä eri mieltä olevien osuudet jakautuvat kutakuinkin tasan, mikä kertoo vaihtelusta eri oppilaitosten ja koulutusohjelmien välillä. Kuva 2. Arviot insinöörikoulutuksesta, % Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Opiskeluilmapiiri oli hyvä (n = 70) Koulutusohjelma antoi hyvät suuntautumismahdollisuudet (n = 79) Opetuksen sisältö oli ajantasalla (n = 7) Koulutusohjelma antoi riittävästi valintamahdollisuuksia (n = 70) Opetus oli käytännönläheistä (n = 7) Opetus oli vaativaa (n = 70) Insinöörikoulutus vastasi niitä odotuksia, joita minulla oli aloittaessani opinnot (n = 74) Oppilaitos oli kiinnostunut opiskelijoiden mielipiteistä koulutuksesta (n = 78) Opetus oli laadukasta (n = 72) Koulutus antoi hyvät valmiudet työelämän tehtäviin (n = 70) Koulutus oli kansainvälistä (n = 70) Opetus oli motivoivaa (n = 7) Oppilaitoksella oli tiiviit suhteet elinkeinoelämään (n = 70) % Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

19 Koulutusaloittain tarkasteltuna eniten samaa mieltä väittämien kanssa oltiin koneosastolla, tietotekniikan sekä rakentamisen koulutusaloilla. Kaikilla koulutusaloilla oltiin keskimäärin sitä mieltä, että opiskeluilmapiiri oli hyvä. Muissa paitsi prosessi- ja materiaalitekniikan alan koulutusohjelmissa oltiin sitä mieltä, että opetus oli vaativaa. Prosessi- ja materiaalitekniikan alan koulutusohjelmissa sekä sähköosastolla oltiin sitä mieltä, että opetuksen sisältö ei ollut ajan tasalla eikä opetusta pidetty laadukkaana. Myöskään opetusta ei pidetty monilla aloilla kovin motivoivana; ainoastaan tietotekniikan ja rakentamisen aloilla opetusta pidettiin motivoivana. Toisaalta kaikki vastaajat olivat keskimäärin sitä mieltä, että insinöörikoulutus vastasi niitä odotuksia, joita opiskelijoilla oli opinnot aloittaessaan ja useampi kuin kaksi kolmesta ilmoitti olevansa tyytyväinen saamaansa insinöörikoulutukseen. Tyytyväisten osuus on laskenut edellisestä vuodesta selvästi, sillä vuonna 203 valmistuneista tyytyväisiä koulutukseensa oli peräti 82 prosenttia. Tulokset ovat osittain ristiriitaisia insinöörikoulutuksen laatua arvioivien väittämien kanssa, mikä johtunee ei samaa eikä eri mieltä -vastausten suuresta määrästä. Tyytyväisyyttä koulutukseen selittivät koulutusohjelma, oman alan työkokemuksen määrä, valmistumisen jälkeisten työttömyyskuukausien määrä, sukupuoli, sekä sisäinen motivaatio. Iällä ei ollut yhteyttä tyytyväisyyskokemukseen, kun oman alan työkokemuksen määrä on otettu huomioon. Eri koulutusaloilla näyttäisi olevan vaihtelua tyytyväisyydessä. Yhteys koulutusalan ja tyytyväisyyden välillä ei ole suora, vaan se vaikuttaa työllisyystilanteen kautta. Keskimääräistä tyytyväisempiä insinöörikoulutukseen oltiin rakentamisen ja koneosaston koulutusohjelmissa, kun taas keskimääräistä vähemmän tyytyväisiä koulutukseen oli sähköosaston, tietotekniikan ja prosessi- ja materiaalitekniikan koulutusohjelmissa. Kun valmistumisen jälkeiset työttömyyskuukaudet otettiin huomioon, näyttäisi siltä, että koulutuksen vaikutus on välillinen. Eri koulutusaloilla on erilainen työllisyystilanne, jolloin työllisyystilanteella on yhteys tyytyväisyyteen koulutusalan kautta. Mitä pidempään valmistumisen jälkeen oltiin oltu työttöminä, sitä vähemmän tyytyväisiä koulutukseen oltiin. Tosin työttömyyteen on yhteydessä myös muita tekijöitä ja vastavalmistuneiden työtilanteeseen perehdytään tarkemmin seuraavissa luvuissa². Kuva 3. Tyytyväisyys insinöörikoulutukseen, % 4 8 Täysin tyytyväinen (n = 0) 22 Melko tyytyväinen (n = 47) Melko tyytymätön (n = 7) Täysin tyytymätön (n = 3) En osaa sanoa (n = 29) 2 ² regressioanalyysi; selitettävänä muuttujana tyytyväisyys koulutukseen; selittävinä muuttujina koulutusohjelma, oman alan työkokemuksen määrä työttömyyskuukausien määrä, sukupuoli, ikä ja koulutukseen hakeutumisen motiivi Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 7

20 Siihen, kuinka tyytyväinen vastavalmistunut oli koulutukseensa, näyttäisi liittyvän kaksi tekijää muita vahvemmin. Ensimmäinen on jo edellä mainittu valmistumisen jälkeinen työllisyystilanne ja toinen on se motiivi, mikä insinöörikoulutukseen hakeutumisen taustalla on vaikuttanut. Ne, jotka olivat halunneet valmistua nimenomaan insinööriksi, halunneet työtehtävään, jonka insinööritehtävä mahdollistaa tai halunneet koulutuksen nimenomaan tekniikan alalta, olivat keskimäärin tyytyväisempiä koulutukseensa kuin ne, jotka olivat hakeutuneet insinöörikoulutukseen muista syistä. Niistä, joilla syynä insinöörikoulutuksen hakeutumiselle oli ns. sisäinen motivaatio, tyytyväisiä insinöörikoulutukseen oli kolme neljästä, kun taas muista syistä koulutukseen hakeutuneista vain hieman useampi kuin joka toinen oli tyytyväinen saamaansa koulutukseen. Tyytyväisyydessä koulutukseen on myös nähtävissä eroja työkokemuksen karttuessa. Kun ennen valmistumista hankitun oman alan työkokemuksen määrä kasvaa, tyytyväisyys koulutukseen lisääntyy. Niistä, joilla työkokemusta oli alle kuusi kuukautta, keskimääräistä harvempi oli tyytyväisiä koulutukseen. Niistä, joilla työkokemusta oli kertynyt puolesta vuodesta vuoteen, kaksi kolmesta oli tyytyväinen koulutukseensa. Niillä, joilla työkokemusta oli kertynyt vuodesta kahteen, jo kolme neljästä oli tyytyväisiä koulutukseen. Yli kaksi vuotta työkokemusta keränneistä melkein neljä viidestä oli tyytyväinen koulutukseensa. Toisaalta työpaikan saaminen heti valmistuttua oli helpompaa, kun opintojen aikana oli kertynyt oman alan työkokemusta ja kuten aikaisemmin jo todettiin, valmistumisen jälkeinen työttömyys lisäsi tyytymättömyyttä opintoihin. Miehet olivat keskimäärin tyytyväisempiä koulutukseen kuin naiset, mikä on näkynyt myös aikaisemmissa sijoittumistutkimuksissa. Tyytyväisyyseroja sukupuolten välillä selittää osittain eri koulutusohjelmien sukupuolijakaumat ja vastavalmistuneiden naisten suurempi työttömyysaste, mutta myös silloin, kun niiden vaikutus on otettu huomioon, naiset näyttäisivät suhtautuvan koulutukseen hieman miehiä kriittisemmin. Vastaajista 2 prosenttia voisi valita saman koulutusohjelman uudelleen, jos valintatilanne tulisi eteen uudelleen; 23 prosenttia valitsisi saman koulutusohjelman uudelleen aivan varmasti ja 39 prosenttia melko varmasti. Tässä on myös nähtävissä työttömyyskuukausien vaikutus; mitä enemmän työttömyyskuukausia valmistumisen jälkeen oli kertynyt, sitä todennäköisemmin olisi valittu jokin toinen koulutusala. 8 Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

21 . Vastavalmistuneet insinöörit työmarkkinoilla. Ennen valmistumista kertynyt työkokemus Insinöörityön lisäksi toinen merkittävä vastavalmistuneen työllistymistä edistävä tekijä on valmistumista edeltävä työkokemus. Muun muassa Insinööriliiton aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu ennen valmistumista hankitun työkokemuksen määrän ennustavan myöhempää asemaa työelämässä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua valmistumisesta. Ei siis ole yhdentekevää millaista työkokemusta ja kuinka paljon sitä on opiskeluaikana hankittu. Myös tässä tutkimuksessa näkyy selvästi valmistumista edeltävän oman alan työkokemuksen vaikutus valmistumisen jälkeiseen työtilanteeseen. Vuonna 204 valmistuneilla insinööreillä työkokemusta oli kertynyt mediaanilla mitattuna keskimäärin kaksi vuotta, josta oman alan työkokemusta oli vuosi. Kertyneen työkokemuksen määrä oli sama vuoden aikaisemmin valmistuneilla. prosentilla vastaajista oli oman alan työkokemusta vähemmän kuin puoli vuotta. Noin kolmanneksella vastaajista oli oman alan työkokemusta kertynyt puolesta vuodesta vuoteen ja noin kolmanneksella vuodesta kahteen vuotta. Lähes joka neljännellä oli oman alan kannalta relevanttia työkokemusta enemmän kuin kaksi vuotta. Noin kahdeksan prosenttia vastaajista oli ollut opintoaikana ulkomailla töissä. Keskimäärin ulkomailla työskenneltiin neljä kuukautta. Ulkomailla opiskeli hieman useampi: prosenttia vastaajista oli opiskellut ulkomailla, suurin osa 8 kuukautta. Kuva 4. Valmistumiseen mennessä kertynyt työkokemus sukupuolen mukaan, kk Keskiarvo Mediaani Miehet Työkokemus yhteensä Työkokemus omalta alalta 2 24 Naiset Työkokemus yhteensä Työkokemus omalta alalta 2 2 Kaikki Työkokemus yhteensä Työkokokemus omalta alalta Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 9

22 Sekä naisilla että miehillä oli työkokemusta keskimäärin yhtä paljon. Eroa sukupuolten välillä oli kuitenkin oman alan työkokemuksen määrässä. Miehille oman alan kokemusta oli kertynyt mediaanilla mitattuna keskimäärin 2 kuukautta, kun naisilla sitä oli keskimäärin 9 kuukautta. Joka viidennellä naisella oman alan työkokemusta oli kertynyt alle puoli vuotta, kun näin oli joka kahdeksannella miehellä. 40 prosentilla naisista ja 28 prosentilla miehistä oman alan kokemusta oli puolesta vuodesta vuoteen ja 27 prosentilla naisista ja 34 prosentilla miehistä sitä oli kertynyt vuodesta kahteen vuotta. Yli kaksi vuotta oman alan työkokemusta oli joka seitsemännellä naisella ja joka neljännellä miehellä. On luonnollista että työkokemuksen määrä vaihtelee iän mukaan; 34-vuotias on ehtinyt kerätä työkokemusta keskimäärin enemmän kuin 2-vuotias. Erot näkyivät selvästi erityisesti kaikessa kertyneessä työkokemuksessa. Vaikka vanhemmilla on oman alan työkokemustakin keskimäärin enemmän kuin nuoremmilla, eivät erot ole yhtä suuria kuin tarkasteltaessa kaikkea kertynyttä työkokemusta vuotiailla työkokemusta oli kertynyt mediaanilla mitattuna keskimäärin yhteensä kaksi vuotta, josta oman alan työkokemusta oli vuosi vuotiailla työkokemusta oli kertynyt yhteensä keskimäärin viisi vuotta, josta oman alan kokemusta oli keskimäärin,4 vuotta. Kaikessa työkokemuksen määrässä ei mediaanilla mitattuna ole juurikaan eroa eri koulutusohjelmien välillä. Oman alan työkokemuksessa sen sijaan eniten työkokemusta oli koneosaston aloja opiskelleilla, mediaanilla mitattuna hieman alle,2 vuotta. Vähiten oman alan työkokemusta oli prosessi- ja materiaalitekniikan aloja opiskelleilla: keskimäärin 0 kuukautta, ja tietotekniikkaa opiskelleilla, keskimäärin kuukautta..2 Työnhaku valmistumisen jälkeen Kahdella kolmesta oli vakituinen tai määräaikainen työpaikka valmiina valmistuessaan. Tilanne oli sama vuonna 203 valmistuneilla. Tilanne riippui koulutusalasta; rakennusalalla 7 prosentilla oli työpaikka valmistuessa, kun taas prosessi- ja materiaalitekniikan koulutusohjelmissa työpaikka valmistuessa oli 0 prosentilla. Jos työpaikkaa ei valmistuessa ollut valmiina, sitä haettiin keskimäärin neljä kuukautta (mediaani), mikä on saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Niin kuin heti valmistuttua työllistyessä, myös työnhakuajoissa on koulutusalakohtaisia eroja: pisimpään työtä haettiin tietotekniikan alalla (mediaani kk), lyhimmät työnhakuajat olivat rakennusalalla (mediaani 3 kk). Niistä, joilla ei valmistumishetkellä ollut työpaikkaa valmiina, 29 prosenttia oli ilman työpaikkaa vielä kyselyhetkellä. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että tämä tutkimus toteutettiin keväällä 20, jolloin osalla vuonna 204 valmistuneista oli valmistumisesta kulunut jo vuosi tai enemmän, kun osalla aikaa oli kulunut vasta muutama kuukausi. 20 Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

23 Kuva. Oman alan työkokemuksen vaikutus työllistymiseen, % Oman alan työkokemus Alle kk Heti työllistyneet (n = 3) Enintään 2kk työttömänä (n = 7) 3 -kuukautta työttömänä (n = 2) kk yli -kuukautta työttömänä (n = 49) 2 23 kk kk tai enemmän % Ensimmäisen työpaikan saanti Kuten jo aiemmin on todettu, insinöörityö sekä opiskeluaikaiset harjoittelu- ja kesätyöpaikat ovat tärkeässä asemassa valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Kysyttäessä miten ensimmäinen työpaikka saatiin, 32 prosenttia vastaajista ilmoitti saaneensa ensimmäisen työpaikan harjoittelu- tai kesätyöpaikasta ja 7 prosenttia siitä paikasta, johon teki insinöörityön. Toisaalta kun lomakkeella kysyttiin sitä, työllistyikö siihen yritykseen, johon insinöörityönsä teki, lähes puolet ilmoitti tehneensä niin. Tässä kysymyksessä kuitenkin sai valita vain yhden vaihtoehdon (tärkein), joten tulos viittaa siihen, että moni vastaaja oli tehnyt insinöörityönsä kesätyö- ja harjoittelupaikassansa. Sama tulos on saatu myös aikaisempina vuosina, harjoittelu-, kesätyö- ja insinöörityöpaikat tarjoavat opiskelijoille paitsi oman alan työkokemusta myös tärkeitä kontakteja ja verkostoitumismahdollisuuksia. Muita merkittäviä keinoja työpaikan löytämiseen oli henkilökohtaiset suhteet, itse kysymällä ja internetin avulla. Muutamat työllistyivät myös koulujen projektiopintojen, lehti-ilmoituksen tai sosiaalisen median avulla, mutta nämä tavat olivat harvinaisempia. Kun tarkastellaan erikseen niitä, joilla ei ollut työpaikkaa valmiina valmistuessa, merkittävin työsuhteen saantiväylä oli internetistä, esimerkiksi yrityksen kotisivuilta ( %) tai internetin rekrytointipalveluiden kautta (4 %). Heistä vain 2 prosenttia työllistyi vanhaan harjoittelu- tai kesätyöpaikkaansa. Työvoimaviranomaisten avulla työllistyi tästä ryhmästä 3 prosenttia. Henkilökohtaisten suhteiden merkitys korostui hieman tässä ryhmässä verrattuna kaikkiin vastavalmistuneisiin, myös henkilöstövuokrausyrityksen kautta työllistyi hieman useampi. Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 2

24 Kuva. Ensimmäisen työsuhteen saantiväylä, % Harjoittelu- tai kesätyöpaikasta Paikka, jossa tein insinöörityön Henkilökohtaisten suhteiden avulla Oma-aloitteisesti itse kyselemällä Internetistä (esim. yritysten kotisivut) Ensimmäisen työpaikan saantitapa, kaikki (n = 7) Internetin rekrytointipalveluiden kautta (esim. Monster) Työvoimaviranomaisen kautta Olin aikuisopiskelija, opiskelin työn ohella tai opintovapaalla Muusta opiskeluaikaisesta työpaikasta Henkilöstövuokrausyrityksen kautta Koulujen projektiopintojen kautta Lehti-ilmoituksella Sosiaalista mediaa hyödyntäen (esim. LinkedIn) Muulla tavoin Ensimmäisen työpaikan saantitapa, joilla ei ollut työpaikkaa valmistuessa valmiina (n = 99) % Ensimmäisen työsuhteen laatu Kahdella kolmesta työllisestä vastaajasta ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen oli koulutusta vastaava, tilanne on huonontunut edellisestä vuosista. Näistä koulutusta vastaavista työsuhteista yli puolet oli vakituisia työsuhteita (9 %). Määräaikainen koulutusta vastaamaton työpaikka oli prosentilla kaikista vastaajista. Joka kymmenes viime vuonna valmistunut ei ollut saanut kyselyhetkeen mennessä töitä. Niistä, joilla ei valmistuessa ollut työpaikkaa valmiina, koulutusta vastaavan työpaikan oli löytänyt 43 prosenttia. Näistä paikoista 4 prosenttia oli vakituisia. Määräaikainen koulutusta vastaamaton työpaikka oli 8 prosentilla. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentelevien osuus oli laskenut edellisvuodesta viisi prosenttiyksikköä; vakituisissa koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentelevien osuus oli laskenut kaksi prosenttiyksikköä ja määräaikaisissa koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentelevien osuus kolme prosenttiyksikköä. Niitä, joiden ensimmäinen työsuhde oli vakituinen, koulutusta vastaamaton, oli 204 valmistuneissa saman verran kuin 203 valmistuneistakin. Määräaikaisten, koulutusta vastaamattomien työsuhteiden osuus oli puolestaan lisääntynyt neljä prosenttiyksikköä. Myös niiden osuus, jotka eivät valmistumisen jälkeen olleet saaneet töitä oli kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä. 22 Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

25 Kuva 7. Ensimmäisen työsuhteen laatu, % Ensimmäisen työsuhteen laatu, kaikki (n = 773) Ensimmäisen työsuhteen laatu, joilla ei ollut työpaikkaa valmistuessa valmiina (n = 22) Vakituinen työpaikka, joka vastasi koulutustani 9 39 Määräaikainen työpaikka, joka vastasi koulutustani Määräaikainen työpaikka, joka ei vastannut koulutustani 4 8 En ole valmistumiseni jälkeen saanut töitä 0 29 Vakituinen työpaikka, joka ei vastannut koulutustani 7 En ole vielä hakenut töitä 2 Muu % 40 Vakituiseen, koulutusta vastaavaan työpaikkaan työllistyivät keskivertoa paremmin rakennus-, sähkö- ja tietotekniikan insinöörit ja heillä oli myös vähiten koulutusta vastaamattomia työsuhteita. Toisaalta tietotekniikan alalta valmistuneista myös keskimääräistä useampi ei ollut saanut valmistumisen jälkeen työtä, joten vaikuttaisi siltä, että tietotekniikan insinöörit työllistyvät valmistumisen jälkeen muita hankalammin, mutta kun työllistyvät, työllistyvät he koulutusta vastaaviin tehtäviin. Heikoiten koulutusta vastaavaa työtä ensimmäiseksi työpaikakseen oli löytänyt prosessi- ja materiaalitekniikan aloilta valmistuneet, heistä useampi työskenteli koulutusta vastaamattomissa tehtävissä kuin koulutusta vastaavissa. Myös niiden osuus, jotka eivät olleet löytäneet mitään töitä, oli suurin tässä ryhmässä. Kuva 8. Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka koulutusaloittain, % Koulutusta vastaava, vakituinen Koulutusta vastaava, määräaikainen Koulutusta vastaamaton, vakituinen Koulutusta vastaamaton, määräaikainen En ole valmistumiseni jälkeen saanut töitä En ole vielä hakenut töitä Muu Koneosasto Sähköosasto Tietotekniikka Rakentaminen Prosessi- ja materiaalitekniikka Muu opintoala Kaikki % Vuonna 204 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus 23