Marja Heinonen. Vuonna 2016 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

Transkriptio

1 Marja Heinonen Vuonna 2016 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus

2

3 Tiivistelmä Insinööriliitto kysyy vuosittain edellisenä vuonna valmistuneilta insinööreiltä heidän työllistymisestään sekä mielipiteitä saamastaan koulutuksesta. Kuluvan vuoden keväällä tutkimuksen kohteena olivat siis vuonna 2016 valmistuneet insinöörit. Vastavalmistuneiden insinöörien työtilanne normalisoitumassa Kyselyyn vastanneista insinööreistä enemmistö oli työllistynyt valmistumisensa jälkeen kohtuullisesti. Vastaajista 58 prosenttia työskenteli vakituisessa kokopäivätyössä ja 20 prosenttia määräaikaisessa kokopäivätyössä, mikä vastaa edellisvuoden tasoa. Työssäkäyvistä valtaosalla oli ollut työllistymisensä jälkeen vain yksi työnantaja. Pidemmät työsuhteet yleensä viestivät helpottuneesta työtilanteesta. Keväällä 201 insinöörien työttömyys on työ ja elinkeinoministeriön työttömyystilastojen perusteella laskenut ja erityisesti vastavalmistuneiden tilanne oli kohentunut kyselyhetkeen mennessä edellisvuodesta. Kyselyhetken jälkeen vastavalmistuneiden tilanne on entisestään parantunut, mikä saattaa ennakoida positiivisempia tuloksia ensi vuoden tutkimuksessa. Laman jälkeisestä työtilanteen normalisoitumisesta kertoo myös se, että tämän vuoden sijoittumistutkimuksessa toimiasemaltaan toimihenkilö ja työntekijätehtävien osuudet valmistuneiden työtehtävistä olivat laskeneet. Enemmistö työssäkäyvistä valmistuneista toimi asiantuntijatehtävissä. Työllisyystilanne vaihteli valmistuneen koulutusalan mukaan. Vakituisiin kokopäivätöihin päädyttiin erityisesti rakennusalalta, sähkötekniikan alalta ja konetekniikan alalta. Erityisesti konetekniikan alalta valmistuneiden keskuudessa työtilanne oli parantunut huomattavasti, mikä johtunee konepajojen ja muiden työnantajien rekrytointikieltojen päättymisestä. Heikoiten työllistyivät prosessi ja materiaalitekniikan alalta valmistuneet. Yleisin työtehtävä valmistuneilla oli suunnittelutehtävät, kuten aiempinakin vuosina. Teknologiateollisuus oli edelleen yleisin työnantaja, mutta insinööri, konsultti ja suunnittelutoimistot kasvattivat yhä osuuttaan. Insinööritoimistot palkkaavatkin mieluusti vastavalmistuneita insinöörejä, mutta aiempien tutkimusten mukaan ne työllistävät heikosti insinööriopiskelijoita kesätöihin tai toimivat insinööritöiden toimeksiantajina. Insinööritoimistojen kannattaisi ehkä muuttaa politiikkaansa, jotta voisivat ohjata opiskelijoita jo opintojen aikana opettelemaan heidän tarpeisiinsa vastaavia taitoja. Insinöörityö opintojen jarruna Vastaajista 6 prosenttia oli ainakin melko tyytyväinen koulutukseensa ja insinöörikoulutuksen eri osa alueiden saamat arviotkin olivat liikkuneet positiiviseen suuntaan. Lähes puolet vastaajista silti ylitti opinnoissaan insinööritutkinnon neljän vuoden tavoiteajan, minkä syynä olivat useimmiten vaikeudet insinöörityön löytämisen ja tekemisen kanssa. Tämä ongelma on ollut esillä jo aiempinakin vuosina. Ammattikorkeakoulujen tulisi tavallisten opintojen lisäksi panostaa myös insinööritöiden ohjaamiseen, jotta tavoiteajassa valmistuneiden määrät lisääntyisivät. Vastaajista vain puolet saivat korvauksen insinöörityöstä. Ilman korvausta insinöörityön suorittaneet kokivat useammin koko työn tarpeettomaksi. Korvaus lähes valmiin alemman korkeakoulututkinnon suorittaneen opiskelijan tekemästä työstä luo merkityksellisyyttä itse työlle ja varmistaa opiskelijan käsitystä omasta osaamisestaan. 1

4 Pohdittavaa ammattikorkeakouluille ja opiskelijoille Ammattikorkeakouluille Valmistuneiden eri kysymyksiin antamien vastausten perusteella voidaan koota muutamia kehitysehdotuksia ammattikorkeakouluille. Lähes kaikki esiinnousseet suurimmat ongelmat liittyvät opiskelijan ohjaukseen läpi ammattikorkeakoulututkinnon ajan erityisesti valmistumista edeltävään aikaan tulisi ohjauksessa kiinnittää enemmän huomiota. Osa vastaajista oli valmistumisensa jälkeenkin melko epätietoinen omasta osaamisestaan ja omista tavoitteistaan. Toiset olivat ymmärtäneet omat kiinnostuksen kohteensa ja tavoitteensa vasta harrastuksien ja työelämän myötä. Vaikka tällaista itsetutkiskelua tehdäänkin läpi elämän, olisi opiskelijoita hyvä opintojensa alkuvaiheessa kannustaa pohtimaan omia kiinnostuksen kohteita ja päämääriä. Opiskelijoita tulisi kannustaa myös pohtimaan omia harrastuksiaan ja etsimään sieltä yhtymäkohtia työelämään, koska omasta harrastuksestaankin voi tehdä ammatin ja omat kiinnostuksen kohteet voi yhdistää työelämän tavoitteisiinsa. Huolestuttavan moni valmistunut ilmoitti kokeneensa suorituspaineita opinnoissaan ja totesi opiskelutaidoissaan olevan parantamisen varaa. Erilaisia oppimistyylejä ja oppimisen muotoja on useita ja niistä itsellensä sopivampien löytäminen vaatii usein kokeilua ja kärsivällisyyttä. Oppimistyylejä tulisi opetella kaikilla opiskeluasteilla, mutta myös ammattikorkeakoulut voisivat opintojen ohjauksessaan painottaa eri muotoja ja kannustaa opiskelijoita etsimään oma paras tapansa oppia. Osa tämän tutkimuksen vastaajista toivoi esimerkiksi enemmän projektiluonteista opiskelua, jossa opitaan teoriaa tekemällä asioita käytännössä sekä opitaan samalla ottamaan vastuuta omista töistään sekä ongelmanratkaisukykyä. Projektit toimisivat myös väylänä elinkeinoelämään. Ammattikorkeakoulujen yhteydet elinkeinoelämään ja paikallisiin yrityksiin olivat monen valmistuneen mielestä kehnot. Osa vastaajista toivoi yritysvierailuja niin yrityksissä paikan päällä kuin edustajien välityksellä ammattikorkeakouluissakin, jotta työelämän kannalta tärkeitä verkostoja voisi luoda jo opintojen aikana ja opiskelijat pystyisivät tekemään suuntautumisvalintojaan työnantajien tarpeet ja toiveet silmälläpitäen. Valmistuneiden opinnot olivat pitkittyneet useimmin insinöörityöhön liittyvien vaikeuksien johdosta. Tämä ongelma on jatkunut useampana vuonna, mikä osoittaa, ettei tilanne ole helpottunut. Insinöörityötä pitäisi ohjata sen löytämisestä viimeiseen hetkeen asti. Insinöörityön suorittamisen tulisi osoittaa opiskelijalle oma osaamisensa ja auttaa häntä arvioimaan omia kykyjään. Onnistunut insinöörityö osoittaa opiskelijalle hänen koulutuksellaan olleen merkitystä. Opiskelijoiden valmistuminen tavoiteajassa on hyödyksi niin opiskelijalle kuin ammattikorkeakoululle. Insinööriopiskelijoille Nykyisten insinööriopiskelijoidenkin on hyvä pohtia ylläesitettyjä huomioita ammattikorkeakouluille. Tutkimuksesta nousee myös opiskelijoiden mielipiteisiin liittyvä ristiriita, jota heidän olisi hyvä pohtia. Valmistuneista useimmat ilmoittivat olevansa tyytyväisiä koulutukseensa ja ylipäätään koulutuksen arviot olivat muuttuneet positiivisempaan suuntaan, mutta kuitenkin koulutuksen antamiin työelämävalmiuksiin oltiin tyytymättömiä. Mikä tällaisessa tilanteessa on koulutuksen arvo, jos se ei valmenna työelämään? Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että ammattikorkeakoulu oli ollut kiinnostunut opiskelijoiden koulutukseen liittyvistä mielipiteistä. Herääkin kysymys, käyttivätkö koulutukseensa tyytymättömät opiskelijat näitä mahdollisuuksia hyödykseen eli toimivatko he aktiivisesti oman koulutuksensa kehittämiseksi. Opiskelijoiden tulisi aktiivisesti ottaa esiin koulutuksensa ongelmakohdat jo opintojen aikana, jotta huonot käytännöt eivät vain siirry opiskelijapolvelta toiselle. 2

5 1. Taustaa ja lähtökohta Insinööriliitto toteuttaa vuosittain keväisin sijoittumistutkimuksen, jonka avulla seurataan vastavalmistuneiden insinöörien työuran alkuvaiheita, työllistymistä ja työn sisältöä. Tämän lisäksi tutkimuksella kerätään tietoa valmistuneiden näkemyksistä insinöörikoulutuksesta ja koulutuksen antamista valmiuksista työelämään siirryttäessä. Sijoittumistutkimus toteutetaan kyselylomakkeella ja sen kohderyhmänä on edellisenä vuonna valmistuneet insinöörit eli tämän tutkimuksen kohdalla vuonna 2016 valmistuneet insinöörit. Kysely toteutettiin maalishuhtikuussa 201. Sijoittumistutkimuksen kyselylomake on pysynyt vuosittain keskeisiltä osiltaan samanlaisena, mikä mahdollistaa työmarkkinoiden ja työelämän muutosten seurannan. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa, joka avaa mahdollisuuksia muun muassa työmarkkinoiden muutoksia tukevalle koulutussuunnittelulle. Sijoittumistutkimuksen tulokset mahdollistavat insinöörikoulutuksen kehittämisen yksilön, työelämän ja yhteiskunnan näkökulmasta. Erityisesti vastavalmistuneiden työmarkkinat ovat alttiita talouden suhdannevaihteluille. Myös korkeakoulutetut kärsivät nykyään työttömyydestä matalasuhdanteissa eikä koulutus takaa nousukaudellakaan omaa alaa vastaavaa työtä. Vaikka vastavalmistuneiden insinöörien työttömyys onkin ollut laskussa keväällä 201, näkyy vuonna 2016 valmistuneiden uran alkuvaiheissa vielä epävarmemman taloustilanteen jäljet heikommassa taloustilanteessa epätarkoituksenmukainen työllistyminen kasvaa. Insinöörien tulevan työuran kannalta olisi tärkeää, että valmistumisen jälkeen koulutusta vastaava työpaikka löytyisi mahdollisimman nopeasti. Koulutustasoa vaatimattomammat tehtävät ovat kenties yksilön kannalta työttömyyttä parempi vaihtoehto, mutta yhteiskunnalle tilanne on kalliin koulutusinvestoinnin alikäyttöä. Tällaisissa tehtävissä työskentely voi myös helposti muuttua kierteeksi, josta on hankala päästä pois. Paras tilanne insinööriopiskelijoille olisi, jos oman alan kokemusta kertyisi jo opintojen aikana. Aiemmalla kokemuksella opiskelijat varmistaisivat insinöörin työn olevan omien odotusten mukaista, mutta myös vahvistaisivat merkittävästi omia asemiaan valmistumisen jälkeisillä työmarkkinoilla Aineisto Tämän tutkimuksen perusjoukon muodostivat kyselyhetkellä Insinööriliittoon (IL) tai DIFF Ingenjörerna i Finland:in kuuluneet vuonna 2016 valmistuneet insinöörit. Kyselylomake lähetettiin 16:lle edellisen vuoden aikana valmistuneelle insinöörille, joista 8 oli DIFF:in jäseniä. Kysely toteutettiin ensisijassa sähköisesti. Niille, jotka eivät olleet vastanneet sähköiseen kyselyyn, lähetettiin postitse paperilomake. DIFF:in jäsenille lähetettiin ainoastaan sähköinen kysely. Vastauksia saatiin yhteensä 6, jolloin vastausprosentiksi tuli prosenttia. Viime vuoteen verrattuna vastausprosentti laski kaksi prosenttiyksikköä. Muutamat ammattikorkeakoulut halusivat myös lähettää kyselyn viime vuonna valmistuneille insinööreille, mitä kautta vastauksia saatiin vielä 1 lisää. Aineistoa analysoitiin pääasiassa ristiintaulukoimalla.

6 Tilastokeskuksen tietojen mukaan tekniikan alalta vuonna 2016 insinööreiksi valmistuneista 18 prosenttia oli naisia tekniikan ala on siis edelleen hyvin miesvaltainen. Tässä tutkimuksessa naisten osuus vastanneista oli 21 prosenttia, mikä oli kolmen prosenttiyksikön nousu viime vuoden tutkimukseen verrattuna ja siis suurempi osuus kuin todellisuudessa. Naisten osuus on tavallisesti tässä tutkimuksessa ollut noin 20 prosenttia, mutta viime vuosi toi tähän trendiin poikkeuksen, mikä on otettava huomioon tämän ja muiden tutkimusvuosien tuloksia verrattaessa vuonna 2015 valmistuneiden vastauksiin: naiset työskentelevät usein miehiä useammin esimerkiksi opintoja vastaamattomissa töissä ja ovat useammin työttöminä. Tänä vuonna lomakkeessa oli mahdollista vastata sukupuolensa olevan myös jokin muu kuin nainen tai mies: muita sukupuolia oli 1 prosentti vastaajista. Vastaajilla yleisin koulutusala oli konetekniikan ala, kuten viime vuonnakin. Sähkötekniikan ala oli vastaajien keskuudessa edelleen toiseksi yleisin koulutusala 20 prosentin osuudellaan. Tietotekniikan alalta valmistuneiden osuus oli 18 prosenttia vastaajista ja rakennusalalta valmistuneiden osuus 1 prosenttia. Prosessi ja materiaalitekniikan alalta valmistuneiden osuus oli vain prosenttia, muiden koulutusalojen insinöörien osuus oli huomattava, 1 prosenttia. Nämä muut koulutusalat sisältävät muun muassa hyvinvointiteknologian, tuotantotalouden, tuotekehityksen ja ympäristöteknologian tutkinto ohjelmat. Viime vuoden tutkimukseen verrattuna muutoksia oli tapahtunut jonkin verran, mutta suurin osa muutoksista palautti osuudet viime vuotta edeltävien tutkimusvuosien tasoille. Huomattavaa kuitenkin on, että prosessi ja materiaalitekniikan alojen osuus oli tippunut tavallista enemmän ja muiden koulutusalojen osuus noussut. Liitteessä 1 on eritelty eri koulutusaloihin sijoitetut tutkintoohjelmat. Tämän vuoden tutkimuksessa vastaajien keski ikä oli 28 vuotta (mediaani 26 v.). Iältään 25 2 vuotiaiden osuus oli 0 prosenttia. Nuorin vastaaja oli 22 vuotias ja vanhin 6 vuotias, joka viides vastaaja oli täyttänyt 0 vuotta. Työssäkäyntialueena vastaajilla oli useimmiten pääkaupunkiseutu (26 ). Hämeen osuus työssäkäyntialueena oli 21 prosenttia ja Lounais Suomen 1 prosenttia. Neljänneksi yleisimpinä työssäkäyntialueina olivat Vaasan alue ja Pohjois Suomi (kumpikin ). Liitteessä 1 on esitelty tarkemmin vastaajien jakautuminen tutkinto ohjelmien, ikäluokkien ja pohjakoulutuksen mukaan. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen aineisto myötäili melko hyvin aiempien vuosien aineistoja. Koulutusalojen jakaumassa oli pienoisia muutoksia ja vanhempien vastaajien osuus oli hieman noussut. Maantieteellisesti tarkasteltuna aineisto yhteni melko hyvin aiempien vuosien tutkimusten kanssa.

7 2. Insinöörikoulutus Vastavalmistuneista insinööreistä enemmistö valmistui insinööritutkinnon tavoiteajassa eli neljässä vuodessa. Opintojen viivästyminen johtui useimmiten vaikeuksista insinöörityön kanssa ja monet kokivatkin insinöörityön tekemiseen saamansa tuen riittämättömäksi erityisesti oman ammattikorkeakoulunsa tai vastaavan opettajansa osalta. Insinöörityön löytämiseen ja tekemiseen suunnattua tukea kannattaisikin kenties lisätä. Monet vastaajista kaipasivat koulutukseltaan enemmän työelämävalmiuksia. Valmius omaksua uusia asioita ja ongelmien ratkaisuvalmius nousivat tärkeimmiksi työelämässä tarvittaviksi taidoiksi, mutta aiempiin vuosiin verrattuna eniten merkitystään vastauksissa nostivat valmius toimia kansainvälisessä ympäristössä ja valmius viestiä vieraalla kielellä. Vastavalmistuneet insinöörit olivat alkaneet tunnistaa kansainvälisen osaamisen tärkeyden Opintojen aloittamisen motiivi Kolme neljästä vastaajista oli sisäisesti motivoituneita aloittaessaan insinööriopinnot. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että valmistunut ilmoitti opintojen aloittamisen motiivikseen halun valmistua nimenomaan insinööriksi, halun saada koulutus tekniikan alalta tai halun päästä työtehtävään, jonka insinöörikoulutus mahdollistaa. Näiden ja muiden mahdollisten syiden osuudet vastaajien joukossa on esitetty kuviossa 1. Halusin koulutuksen tekniikan alalta Halusin työtehtävään, jonka insinöörikoulutus minulle mahdollistaa Enemmän tai vähemmän sattumalta Halusin nimenomaan valmistua insinööriksi Muu syy 6 Koulutukseen oli helppo päästä 5 Ammattikorkeakoulu sijaitsi kotipaikkakunnallani Muiden vaihtoehtojen puuttuessa 1 2 Kuvio 1. Halu saada koulutus tekniikan alalta oli edelleen yleisin motiivi insinöörikoulutuksen aloittamiselle. Yleisin motiivi insinöörikoulutukselle on edelleen halu saada koulutus tekniikan alalta (2 ), minkä kanssa lähes yhtä tärkeänä motivaationa on halu päästä työtehtävään, jonka insinöörikoulutus mahdollistaa (0 ). Vastaajista 12 prosenttia halusi valmistua nimenomaan insinööriksi. Muita kuin sisäiseen motivaatioon liittyviä syitä oli ensisijaisesti sattuma (12 ) ja joillekin koulutukseen pääsyn helppous (5 ). Vain harva valitsi insinöörikoulutuksen, koska ammattikorkeakoulu sijaitsi kotipaikkakunnalla tai muiden vaihtoehtojen puuttuessa. Kuusi prosenttia

8 vastaajista ilmoitti opintojen motiiviksi jonkun muun syyn, jotka sisälsivät sekä sisäiseen motivaatioon liittyviä ja sen ulkopuolisia syitä: alan työllisyystilanne, koulutuksen merkitys työnhaussa, halu jatkaa opintoja ammatillisen tutkinnon jälkeen, halu kehittää itseään, halu edetä uralla, alanvaihto ja yksinkertaisesti kiinnostus omaa alaa kohtaan nousivat avoimissa vastauksissa esiin. Koulutusaloittain tarkasteltuna eniten sisäiseen motivaatioon viittaavia koulutuksen aloittamisen syitä antoivat konetekniikan koulutusalalta valmistuneet: 8 prosenttia valitsi koulutuksensa aloittamisen syyksi sisäiseen motivaatioon viittavan perusteen. Sähkö ja tietotekniikan alalla ja rakennusalalla sisäisesti motivoituneiden vastaajien määrä ylitti 0 prosenttia, kun prosessi ja materiaalitekniikan alalla vain 55 prosenttia oli sisäisesti motivoitunut ja muilla opintoaloilla 6 prosenttia vastaajista. Valmistuneen pohjakoulutuksella tai iällä ei ollut suurta merkitystä sisäisen motivaation kannalta, mutta sukupuolia tarkastellessa naisvastaajista vain 60 prosenttia oli sisäisesti motivoituneita verrattuna miesvastaajien 8 prosenttiin. Vuotta aiemmin valmistuneiden tutkimuksessa naisista sisäisesti motivoituneita oli 6 prosenttia ja miehistä 8 prosenttia vastaajista. Insinööriopintojen keston tavoiteajan (yli 8 kuukautta) ylittäneistä vastaajista sisäisesti motivoituneita oli 0 prosenttia ja tavoiteajassa pysyneistä prosenttia, joten näiden ryhmien välillä ei ollut hyvin merkittävää eroa. Kyselyhetkellä työttöminä olleista 66 prosenttia ilmoitti sisäiseen motivaatioon viittavan syyn opintojensa aloittamisen syyksi, muussa tilanteessa (työssä, perhevapaalla, jatko opinnoissa yms.) olleista 5 prosenttia oli ollut sisäisesti motivoitunut aloittaessaan opinnot. Työkokemuksen perusteella koulutukseensa tyytyväisistä 8 prosenttia oli ollut sisäisesti motivoinut, kun taas koulutukseen tyytymättömistä 6 prosenttia oli sisäisesti motivoitunut. Opintonsa sisäiseen motivaatioon viittaavien syiden takia aloittaneista 2 prosenttia koki työnsä vastaavan koulutusta erittäin tai melko hyvin; muista syistä aloittaneista vain 56 prosenttia koki työn vastaavan koulutusta Opintojen kesto Kyselyssä vastavalmistuneilta tiedusteltiin opintojen aloittamisvuotta ja kuukautta sekä opintojen päättymiskuukautta. Näiden tietojen perusteella laskettiin opintoaika, joka oli keskimäärin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta (mediaani), mikä on kuukauden vähemmän kuin viime vuoden tutkimuksessa. Yli puolet vastaajista (55 ) valmistui insinööriksi tutkinnon tavoiteajassa eli neljässä vuodessa. Opintoajan keskiarvo oli neljä vuotta ja kolme kuukautta eli sama kuin edellistutkimuksessa. Opintoajassa oli vastaajien keskuudessa paljon hajontaa: pisin opintoaika oli 12 kuukautta eli reilu 10 vuotta ja lyhin opintoaika oli kuukautta, minkä monimuoto opinnot mahdollistavat. 8 prosenttia vastaajista oli valmistunut, kun opintojen aloittamisesta oli kulunut viisi vuotta, kuuden vuoden jälkeen jo prosenttia vastaajista oli valmistunut. Nämä osuudet ovat pysyneet lähes samoina viime vuodesta. Tutkinto ohjelmien sisällöt ja harjoittelujaksot vaihtelevat koulutusaloittain, joten myös opintoajat vaihtelevat niiden välillä. Kuviosta 2 nähdään, että muilta opintoaloilta valmistuttiin nopeimmin, reippaasti tavoiteaikaa aiemmin. Myös rakennusalalta valmistutaan todennäköi 6

9 simmin tavoiteajassa: 65 prosenttia näistä vastaajista valmistui tavoiteajassa. Muilla koulutusaloilla hieman yli puolet valmistui tavoiteajassa, paitsi tietotekniikan alalta, jolta 6 prosenttia valmistui tavoiteajassa. Rakennusalalla mediaaniopintoaika oli 5 kuukautta ja tietotekniikan alalla 51 kuukautta. Naiset valmistuivat miehiä todennäköisemmin tavoiteajassa: 0 prosenttia naisista valmistui 8 kuukauden sisällä, kun miehistä näin teki vain 52 prosenttia. Tämä havainto on ollut nähtävissä myös aiempina tutkimusvuosina. Opiskelijoiden toivotaan enenevissä määrin valmistuvan tavoiteajassa ja tilanne näyttääkin tämän tutkimuksen perusteella olevan menossa positiivisempaan suuntaan. Konetekniikan ala F25 F50 F5 Sähkötekniikan ala Tietotekniikan ala Rakennusala Prosessi ja materiaalitekniikan ala Muut koulutusalat Kaikki Tavoiteaika Opintoaika (kk) Kuvio 2. Tietotekniikan alalla valmistuminen ylitti useimmin tutkinnon tavoiteajan. Selite: Liilan ja sinisen välinen raja on kunkin koulutusalan keskimääräinen opintoaika mediaanilla tarkasteltuna, liilan värin alkupiste kuvaa sitä opintoaikaa, jolloin 25 prosenttia vastaajista oli valmistunut ja sinisen värin päätepiste sitä opintoaikaa, jolloin 5 prosenttia oli valmistunut. Huom. Vaikka tutkinnon tavoiteaika on neljä vuotta (8kk), on se käytännössä noin 6 kuukautta, koska opinnot useimmin aloitetaan elo/syyskuussa ja valmistutaan toukokuussa. 2.. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä Vastavalmistuneilta kysyttiin syitä opintojen viivästymiselle, jos näin oli tapahtunut. Vastausosuudet on esitetty kuviossa. Syitä oli mahdollista valita yksi tai useampia. Yleisin syy opintojen viivästymiselle oli edelleen vaikeudet insinöörityön kanssa: 18 prosenttia ilmoitti insinöörityön olleen syy valmistumisen viivästymiselle. Aiempien vuosien tapaan toiseksi yleisin syy opintojen viivästymiselle oli työskentely lukuvuosien aikana (16 ). Vastaajista yhdeksän prosenttia ilmoitti venymisen syyksi sen, että osa tenteistä oli jäänyt roikkumaan ja kahdeksan prosenttia oli kokenut vaikeuksia harjoittelupaikan löytämisen kanssa. Seitsemän prosenttia ilmoitti syyksi opiskelumotivaation puuttumisen. Tietoisesti valmistumista lykännei

10 den osuus oli laskenut prosenttiyksiköllä viime vuodesta kolmeen prosenttiin. Avoimissa vastauksissa esiin nousivat erilaiset ongelmat opinnäytetyön kanssa ja erityisesti sairastamiseen liittyvät syyt. Oli vaikeuksia insinöörityön kanssa 18 Olin töissä kesken lukuvuoden 16 Osa tenteistä oli jäänyt roikkumaan En löytänyt harjoittelupaikkaa 8 Muu syy Opiskelumotivaatio puuttui Olin ulkomailla vaihdossa/töissä/harjoittelemassa 6 Olin välillä armeijassa/siviilipalveluksessa Lykkäsin tietoisesti valmistumistani työpaikan puuttumisen takia Vaihdoin koulutusalaa kesken opintojen 2 5 Pidin vapaavuoden Olin välillä perhevapaalla 1 1 Kuvio. Vaikeudet opinnäytetyön kanssa viivästyttivät insinööriopiskelijoiden valmistumista. Vaikeudet insinöörityön kanssa ovat olleet yleisin syy valmistumisen venymiselle jo useita vuosia. Kyselyssä valmistuneilta kysyttiin myös viisiportaisella asteikolla, saivatko he tarpeeksi tukea insinöörityön tekemiseen omalta ohjaavalta opettajalta tai ammattikorkeakoululta sekä organisaatiolta, jolle työn teki. Täysin riittävästi organisaatiolta tukea ilmoitti saaneensa prosenttia vastaajista, mutta omalta ammattikorkeakoululta tai opettajalta vain 5 prosenttia vastaajista. Kahta alinta arvoa asteikolla työorganisaatiolle antoi 20 prosenttia vastaajista ja ammattikorkeakoululle 22 prosenttia. Ammattikorkeakoulun tuen riittämättömäksi kokevien määrä oli kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä viime vuodesta. Opiskelijoiden tukemiseen insinöörityön löytämisen ja sen suorittamisen aikana tulisikin panostaa yhä enemmän, jos tavoiteajassa pysyvien osuutta halutaan kasvattaa. 2.. Insinöörityö Opintojensa loppuvaiheessa insinööriopiskelijat suorittavat opinnäytetyön, insinöörityön, joka hyödyntää opittuja teoreettisia asioita käytännössä. Insinöörityössään opiskelija muodostaa opintojensa pohjalta teoreettisen perustan jollekin valitsemalleen ilmiölle ja pohjaa käytännön aineiston tulkintansa tälle perustalle tarkoituksena on siis soveltaa insinöörikoulutuksen antia käytännön asiantuntijatehtävissä. Insinöörityön myötä opiskelijat saavat käsityksen tutkimuksen tekemisen periaatteista, itsenäisestä tiedonhausta, projektityöskentelystä ja kirjallisesta tuottamisesta. 8

11 Insinöörityöllä voi olla suuri merkitys opiskelijalle siirryttäessä työelämään valmistumisen jälkeen. Työ edustaa opiskelijan omaa osaamista ja ammattitaitoa. Monen insinööriopiskelijan ensimmäiset kontaktit työelämään tulevat nimenomaan insinöörityön kautta. Tutkimukseen vastanneista valmistuneista 6 prosenttia piti insinöörityötä melko tai erittäin tarpeellisena, kuten kuviossa on esitetty Tarpeellinen Melko tarpeellinen En osaa sanoa Melko tarpeeton Tarpeeton 8 Kuvio. Enemmistö valmistuneista piti insinöörityötä tarpeellisena. Konetekniikan alalta valmistuneista prosenttia piti insinöörityötä tarpeellisena, myös muilta koulutusaloilta valmistuneiden mielestä työ oli samoissa määrin tarpeellinen. Prosessi ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista 60 prosenttia ja rakennusalalta valmistuneista 5 prosenttia piti insinöörityötä tarpeellisena. Ikäluokkien välillä ei ollut eroja näkemyksissä työn tarpeellisuuden kannalta; tavoiteajan ylittäneistä valmistuneista 6 prosenttia piti insinöörityötä tarpeellisena verrattuna tavoiteajassa valmistuneiden 1 prosenttiin. Aiempien vuosien tapaan insinöörityö oli tehty yleisimmin teollisuusyritykselle: 8 prosenttia vastaajista oli tehnyt työn teollisuudelle, mikä on lähes sama osuus kuin vuotta aiemmin valmistuneista. Toiseksi eniten insinöörityö oli tehty muulle yksityiselle toimijalle (1 ) ja kolmanneksi oppilaitokselle (16 ). Julkiselle sektorille insinöörityön teki vain noin seitsemän prosenttia vastaajista. Viime vuoteen verrattuna oppilaitokseen tehtyjen insinööritöiden määrä oli noussut muutamalla prosenttiyksiköllä ja julkiselle sektorille laskenut kolme prosenttiyksikköä. Insinööri ja suunnittelutoimistojen osuus insinöörityön suorituspaikkana oli noussut kaksi prosenttiyksikköä. Eri toimeksiantajasektoreiden osuudet on esitetty kuviossa 6. Insinöörityö oli useimmiten tutkimustyö (8 ), kuten aiempinakin tutkimusvuosina. Projektin, tuotantolinjan, organisaation, työmaan tai vastaavan kehittäminen tai suunnittelu oli 16 prosentin insinöörityön aihe, 1 prosenttia teki työn suunnittelutyönä ja 12 prosenttia tuotekehitystyönä. Muita insinööritöitä oli muun muassa it ohjelmiston tuottaminen (5 ), it järjestelmän kehittäminen (5 ), laadunvalvontatyö ( ) ja valmistusmenetelmien valinta tai kehittäminen ( ). Niistä, jotka kokivat insinöörityön tarpeettomaksi, 28 prosenttia oli tehnyt työn teollisuusyritykselle ja 26 prosenttia oppilaitokselle. Aiempina vuosina insinöörityö on koettu useimmin tarpeettomaksi, jos se on tehty oppilaitokseen. Insinöörityön tarpeettomaksi kokevista 6 prosenttia oli tehnyt työn tutkimustyönä.

12 Insinöörityö korvattiin monenlaisilla järjestelyillä: vain 52 prosenttia vastaajista ylipäätään sai rahallisen tai muun korvauksen insinöörityöstänsä. Kuviossa 5 on vastaajien jakauma eri korvausvaihtoehtojen välillä. Jos insinöörityöstä sai korvauksen, oli se useimmiten normaali työsuhteesta saatu kuukausi tai tuntipalkka: neljäsosa valmistuneista ilmoitti saaneensa korvauksen tässä muodossa. Työsuhteessa palkalla tehneiden osuus on kasvanut viime vuodesta muutamalla prosenttiyksiköllä. Palkan suuruus oli keskimäärin 2000 euroa kuukaudessa (mediaani), mikä on sama summa kuin vuosina valmistuneillakin eli insinöörityön palkka on polkenut paikallaan jo kauan. Ei rahallista korvausta Työsuhde, kuukausi tai tuntipalkka Stipendi Työsuhde, erillinen palkkio Erillinen toimeksianto, erillinen korvaus Muu korvaus Kuvio 5. Vain puolet valmistuneista sai korvauksen insinöörityöstä. 2 Työsuhteessa erillisellä palkkiolla insinöörityön tehneiden määrä oli tippunut viime vuodesta parilla prosenttiyksiköllä 8 prosenttiin. Erillisen palkkion suuruus oli mediaanilla tarkasteltuna keskimäärin 2000 euroa, mikä niin ikään on sama kuin edellisvuonna. Yhdeksän prosenttia valmistuneista oli saanut insinöörityöstä korvauksen stipendillä. Stipendin suuruus oli keskimäärin 1500 euroa (mediaani). Tässäkään summassa ei tapahtunut muutosta aiemmasta. Erillisenä toimeksiantona, erillisestä korvauksesta ilman työsuhteessa oloa opinnäytetyönsä suoritti 8 prosenttia vastaajista. Erilliskorvauksen suuruus oli mediaanilla tarkasteltuna keskimäärin 100 euroa. Kaiken kaikkiaan edelleen vain puolet valmistuneista saa insinöörityöstä korvauksen ja jos korvauksia saadaan, eivät summat olleet kasvaneet aiemmista vuosista. Eri korvaustapojen keskimääräiset summat on koottu taulukkoon 1. Taulukko 1. Insinööritöiden keskimääräiset palkkiot eivät olleet nousseet edellisvuodesta. Korvaus Keskiarvo, Mediaani, Työsuhde, kuukausi tai tuntipalkka Työsuhde, erillinen palkkio Stipendi Erillinen toimeksianto, erillinen korvaus ilman työsuhdetta Kuviossa 6 on esitetty korvauksetta insinöörityön tehneiden jakaantuminen eri toimeksiantajasektoreiden kesken. Korvauksetta työn tehneistä 2 prosenttia teki työn oppilaitoksessa, 2 prosenttia teollisuusyrityksessä ja 2 prosenttia muulla yksityisellä. Toisinpäin laskettuna voidaan todeta, että kaikista oppilaitoksessa insinöörityönsä tehneistä 85 prosenttia teki työn korvauksetta. Toimeksiantajasta riippumatta ilman korvausta tehty insinöörityö oli useimmiten it ohjelmiston tuottaminen (6 tehneistä oli korvauksettomia), tutkimustyö (51 ) tai suunnittelutyö (8 ). Harvimmin insinöörityö tehtiin korvauksetta projektin, tuotantolinjan, organisaation, työmaan tai vastaavan kehitys ja suunnittelutehtävissä ( ). 10

13 Teollisuusyritys Muu yksityinen Oppilaitos Insinööri, suunnittelutoimisto Kunta Kaupan tai palvelualan yritys Rakennusliike Oma tai vanhempien yritys Valtio Kaikki (N=68) Kuvio 6. Insinöörityö tehtiin todennäköisimmin teollisuusyritykselle; ilman korvausta tehtyjen insinööritöiden enemmistö tehtiin oppilaitoksessa. Huom. Liilalla värillä esitetty osuus kuvaa siis osuutta niistä, jotka tekivät insinöörityönsä korvauksetta, ei sitä osuutta, joka tietylle toimeksiantajalle tehdyistä insinööritöistä tehtiin korvauksetta. Esimerkiksi kaikista oppilaitoksille tehdyistä insinööritöistä (N=12) 85 prosenttia tehtiin ilman rahallista korvausta, mutta kaikista korvauksetta tehdyistä töistä 2 prosenttia tehtiin oppilaitoksissa. Alueita tarkastellessa huomataan, että Itä Suomessa opinnäytetyö oli useimmin korvaukseton (60 alueella suorittaneista), kun taas Lounais Suomessa korvauksettomia opinnäytetöitä tehtiin vähiten ( ). Sukupuolten välillä ei ollut eroa siinä, korvattiinko insinöörityö vai ei. Ikäluokkienkaan välillä ei ollut suuria eroja: yli vuotiaista vastaajista yli puolet oli tehnyt insinöörityön korvauksetta, nuoremmista ikäluokista hieman vajaa puolet oli tehnyt näin. Niistä, jotka kokivat insinöörityön tarpeettomaksi, 60 prosenttia teki työn ilman korvausta. Korvaus lähes valmiin ammattilaisen tekemästä työstä edesauttaa myös työn ja oman osaamisen merkitykselliseksi kokemista. Koulutusaloja vertaillessa oli korvauksen saaminen insinöörityöstä todennäköisempää toisilla aloilla: tietotekniikan alalta valmistuneista 5 prosenttia suoritti opinnäytetyönsä korvauksetta, prosessi ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista 56 prosenttia teki näin. Vähiten korvauksettomia insinööritöitä tehtiin sähkötekniikan alalta valmistuneiden keskuudessa (0 ) ja rakennusalalta valmistuneiden keskuudessa (1 ) Insinöörikoulutuksen arviointi Korvaukseton insinöörityö (N=6) Valmistuneiden arvioita omasta koulutuksestaan tutkittiin kyselyssä usealla eri tavalla. Kyselyssä esitettiin 1 erilaista väittämää liittyen insinöörikoulutukseen. Vastaajat arvioivat nämä väittämät oman koulutuksensa osalta viisiportaisella asteikolla, jossa ääripäät olivat täysin samaa mieltä ja täysin eri mieltä. Kuviossa on esitetty vastaajien jakaantuminen asteikolle kunkin väittämän kohdalla. Vuonna 2016 valmistuneista valtaosa, 86 prosenttia, oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että insinöörikoulutuksen opiskeluilmapiiri oli hyvä. Tämä osuus oli lähes sama vuotta aiemmin valmistuneilla. Pitkällä tarkastelulla opiskeluilmapiiri on valmistuneiden mie 11

14 lestä kohonnut huomattavasti. Vuonna 1 valmistuneista 5 prosenttia piti opiskeluilmapiiriä erittäin tai melko hyvänä, kun taas vuonna 200 valistuneista 68 prosenttia ja 2012 valmistuneista vain 6 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että opiskeluilmapiiri on hyvä. Muutoksia koulutusnäkemyksissä oli muutenkin vähän verrattuna vuotta aiemmin valmistuneisiin, mutta pidemmällä tarkastelulla kehitystä on tapahtunut. Vuonna 200 valmistuneista 2 prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 8 prosenttia oli sitä mieltä, että koulutus tarjosi hyvät suuntautumismahdollisuudet, tämän vuoden tutkimuksessa prosenttiosuus oli 56. Myös opetuksen laadukkuuden kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli 52 prosenttia vastaajista, kun vuonna 200 valmistuneista 1 prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 2 prosenttia koki näin. Insinöörikoulutus vastasi odotuksia väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä olevien määrä tippui viime vuodesta kolmella prosenttiyksiköllä, mutta verrattuna 200 ( ) ja 2012 (5 ) valmistuneisiin tilanne oli selkeästi parempi. Tänä vuonna, kuten aiemminkin, eniten oltiin eri mieltä koulutuksen kansainvälisyyden ja ammattikorkeakoulun elinkeinoelämäyhteyksien kanssa. Näiden väitteiden arviot ovat muuttuneet positiivisemmiksi verrattuna 200 ja 2012 valmistuneisiin, mutta ei yhtä radikaalisti kuin yllä esiteltyjen väitteiden arviot. Vaikuttaisi siis siltä, että koulutusta on laajasti katsottuna pystytty kehittämään, mutta kuitenkin insinööriopiskelijoiden valmistumista on jo vuosikausia jarruttanut eniten vaikeudet insinöörityön kanssa, mikä ei ole osoittanut parantumisen merkkejä. Opiskeluilmapiiri oli hyvä Opetus oli käytännönläheistä Insinöörikoulutus vastasi niitä odotuksia, joita minulla oli aloittaessani opinnot Tutkinto ohjelma antoi hyvät suutautumismahdollisuudet Opetus oli vaativaa Opetus oli laadukasta Tutkinto ohjelma antoi riittävästi valintamahdollisuuksia Oppilaitos oli kiinnostunut opiskelijoiden mielipiteistä koulutuksesta Opetuksen sisältö oli ajan tasalla Opetus oli motivoivaa Koulutus antoi hyvät valmiudet työelämän tehtäviin Koulutus oli kansainvälistä Oppilaitoksella oli tiiviit suhteet elinkeinoelämään Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio. Insinöörikoulutuksen opiskeluilmapiirin valtaosa valmistuneista koki hyväksi. 12

15 Huono merkki on kenties se, että vain 2 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa siitä, että koulutus antoi hyvät valmiudet työelämän tehtäviin. Tämä tulos oli myös laskenut kahdella prosenttiyksiköllä edellisvuodesta. Vuonna 200 ja 2012 valmistuneisiin verrattuna tämänkin väitteen arviot olivat nousseet, mutta ei suhteessa yhtä paljon: vuonna 200 valmistuneista 28 prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 1 prosenttia oli väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Tänä vuonna vastaajista neljäsosa oli jokseenkin eri mieltä sen kanssa, että opetuksen sisältö olisi ajan tasalla. Tämä nousi esiin myös avoimissa vastauksissa, joissa todettiin koulutuksen olevan irrallinen nykyisestä työelämästä. Koulutuksen sisällön arvioita ja koulutuksen antamia työelämävalmiuksia tarkastellaan lähemmin alaluvussa 2.. Vastaajia pyydettiin myös kertomaan mielipiteensä omaa opiskeluansa käsitelleisiin väitteisiin. Vastaukset annettiin jälleen ylläesitetyn asteikon mukaan. Kuviossa 8 on esitetty väittämien jakaumat. Valtaosa vastaajista koki alansa mielenkiintoisena, nautti opinnoistaan ja koki olevansa hyvä insinööriopinnoissa. Useimmat myös olivat tyytyväisiä suorituksiinsa. Noin puolet kuitenkin koki suorituspaineita opinnoissaan ja 61 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että heidän opiskelutaidoissaan olisi ollut parannettavaa. Vastaajista myös vain puolet koki itsensä itsevarmaksi opintojen parissa, kolmasosa koki panostaneensa opintoihin melko vähän ja neljäs osa totesi keskittymiskykynsä huonoksi. Vajaa viidennes oli myös ollut jännittynyt ammattikorkeakoululla. Kenties erilaisiin oppimismuotoihin ja tyyleihin olisi hyvä panostaa insinööriopiskelijoiden opinto ohjauksessa ja laajemminkin panostaa opiskelijoiden tukemiseen opintojen yhteydessä. Opiskelemani ala oli mielenkiintoinen Nautin opiskeluajastani erittäin paljon Olin mielestäni hyvä insinööriopinnoissa Olen tyytyväinen suorituksiini opinnoissani Opiskelu oli hauskaa Minulle oli tärkeää menestyä hyvin opinnoissani Opiskelutaidoissani olisi ollut parannettavaa Opiskellessani yritin aina parhaani Tunsin suorituspaineita opinnoissani Olin itsevarma opintojeni parissa Olin melko taitava opiskelija Opiskellessani otin kaiken irti itsestäni Olin rentoutunut opintojen parissa Opintoihin panostaminen oli osaltani melko vähäistä Tunsin itseni levottomaksi opintojen parissa Opiskellessani keskittymiskykyni oli huono Tunsin itseni jännittyneeksi ammattikorkeakoululla Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 8. Suurin osa valmistuneista nautti opinnoistaan ja piti alaansa mielenkiintoisena. 1

16 2.6. Insinöörikoulutuksen laatu ja tyytyväisyys koulutukseen Kuten aiemmin mainittiin, vastasi insinöörikoulutus valmistuneista 56 prosentin mielestä niitä odotuksia, joita heillä oli koulutuksesta. Insinöörikoulutukseensa erittäin tai melko tyytyväisiä oli 6 prosenttia vastaajista, mikä oli prosenttiyksikön vähemmän kuin edellisvuonna valmistuneista. Hieman ristiriitaista valmistuneiden vastauksissa oli se, että koulutukseen oltiin lähtökohtaisesti melko tyytyväisiä, mutta silti sen työelämärelevanssi koettiin huonoksi. Koulutukseensa tyytyväisten määrä on pysynyt viime vuosina 0 prosentin tuntumassa, mutta on ollut laskusuuntainen pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mikä vaikuttaa ristiriitaiselta koulutukseen liittyvien väittämien kehityksen kanssa, mutta kertoo luultavasti huonontuneesta työllisyystilanteesta, joka usein heijastuu koulutuksen kokonaisarvioon. Vuonna 1 valmistuneista 82 prosenttia oli erittäin tai melko tyytyväisiä koulutukseensa, vuonna 2002 valmistuneista 6 prosenttia, vuonna 200 valmistuneista prosenttia, vuonna 200 valmistuneista prosenttia ja vuonna 2012 valmistuneista 1 prosenttia oli tyytyväisiä koulutukseensa. Kuviossa on esitetty vastaajien tyytyväisyys koulutukseensa tämän vuoden tutkimuksessa Täysin tyytyväinen Melko tyytyväinen Melko tyytymätön Erittäin tyytymätön En osaa sanoa Kuvio. Reipas enemmistö valmistuneista insinööreistä oli ainakin melko tyytyväinen koulutukseensa työkokemuksensa perusteella. Taustatekijöitä tarkastellessa koulutukseen tyytyväisyyden taustalla on joitakin eroavuuksia. Miespuolisista vastaajista 1 prosenttia oli koulutukseensa tyytyväisiä, naisista vain 65 prosenttia oli erittäin tai melko tyytyväinen insinöörikoulutukseensa. Ikäluokkien kohdalla tyytyväisyys koulutukseen kasvoi iän lisääntyessä: 6 prosenttia alle 25 vuotiaista valmistuneista oli tyytyväisiä koulutukseensa; yli vuotiaista 8 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa. Ennen ammattikorkeakoulua ylioppilastutkinnon suorittaneista 6 prosenttia oli koulutukseensa tyytyväisiä, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista 2 prosenttia oli insinöörikoulutukseensa tyytyväisiä. Tyytyväisyys koulutukseen näyttäisi olevan eniten yhteydessä kenties yllätyksettömästi siihen, minkälainen motivaatio opiskelijalla oli ollut opintoihin tullessaan ja kuinka paljon hän opinnoistaan otti irti. Niistä, jotka luvussa 2.1. esitetyn jaottelun mukaisesti aloittivat opintonsa sisäiseen motivaatioon perustuen, prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa; muista kuin sisäiseen motivaatioon liittyvistä syistä aloittaneista vain 55 prosenttia oli tyytyväisiä 1

17 koulutukseensa. Näiden ryhmien välinen tyytyväisyysero oli kasvanut seitsemällä prosenttiyksiköllä edellisvuoden tutkimukseen verrattuna. Tyytyväisempiä insinöörikoulutukseensa olivat myös ne, joiden mielestä opetus oli ajan tasalla ja laadukasta, opiskelu oli motivoivaa, vaativaa, hauskaa ja käytännönläheistä sekä ne, jotka panostivat opiskeluun ja olivat tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Valmistuneista tavoiteajassa pysyneistä prosenttia oli tyytyväisiä koulutukseensa, tavoiteajan ylittäneistä 65 prosenttia oli tyytyväisiä. Koulutusaloja vertailtaessa tyytyväisimpiä olivat konetekniikan alalta valmistuneet (6 ) ja tietotekniikan alalta valmistuneet ( ). Rakennusalalta valmistuneista 6 prosenttia, sähkötekniikan alalta 66 prosenttia, prosessi ja materiaalitekniikan alalta 65 prosenttia ja muilta koulutusaloilta 6 prosenttia oli tyytyväisiä koulutukseensa. Opintojen aikana kerätyllä oman alan työkokemuksella näytti olevan yhteys koulutukseen tyytyväisyyteen: maksimissaan kuusi kuukautta oman alan kokemusta omaavista 65 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa, kun taas yli puoli vuotta oman alan kokemusta omaavista yli 0 prosenttia oli tyytyväisiä ja tyytyväisten osuus kasvoi, mitä enemmän kokemusta oli. Valmistumisen jälkeisellä siirtymisellä työelämään oli myös vaikutusta siihen, kuinka tyytyväisiä koulutukseen oltiin. Niistä, joilla oli vakituinen tai määräaikainen työpaikka valmistuessaan, prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa, ilman työpaikkaa valmistuneista vain 62 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa. Valmistumisen jälkeisen työttömyyden pituus myös ennakoi tyytyväisyyttä koulutukseen: mitä vähemmän työttömänä ehti olemaan, sitä tyytyväisempi koulutukseensa oli. Pettymykset työnsaannissa heijastuvat siis koko koulutusta koskeviin näkemyksiin. Monet pidempään työttömänä olleista eivät ilmoittaneet olevansa tyytymättömiä koulutukseensa, vaan eivät osanneet sanoa kantaa suuntaan tai toiseen. Kyselyhetkellä vakituisessa kokopäivätyössä olleista prosenttia ja määräaikaisessa kokopäivätyössä olleista 65 prosenttia oli tyytyväinen saamaansa insinöörikoulutukseen. Työttömänä kyselyä täyttäessään olleista vastaajista vain prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa. Kuten työttömyyden pituudenkin kohdalla, tässäkään valtaosa ei ilmoittanut olevansa tyytymätön vain 2 prosenttia ilmoitti olevansa tyytymättömiä koulutukseensa vaan neljäsosa ei myöskään osannut sanoa kantaansa. Niistä, jotka olivat töissä ja joiden työ vastasi heidän koulutustaan, prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa, mutta niistä, joiden työ ei vastannut koulutusta, vain 58 prosenttia oli tyytyväinen koulutukseensa. Valmistuneilta kysyttiin myös, valitsisivatko he saman tutkinto ohjelman uudelleen, jos tilaisuus tulisi eteen. Vastaajista 2 prosenttia ilmoitti valitsevansa saman aivan varmasti ja 0 prosenttia melko varmasti. Valinnastaan varmojen osuus on noussut edellisvuodesta kuusi prosenttiyksikköä. Vastaajista 21 prosenttia ei osannut sanoa valitsisiko saman tutkinto ohjelman toistamiseen, 11 prosenttia vastasi, että luultavasti päätyisivät muuhun ja viisi prosenttia oli varmoja, että valitsisivat muun ohjelman. Niistä tutkinto ohjelmista, joissa vastaajia oli yli 20, ympäristöteknologiaa opiskelleissa oli suhteessa eniten niitä, jotka luultavasti tai aivan varmasti valitsisi jonkin muun tutkinto ohjelman. Ammattikorkeakouluista ei mikään noussut tässä erityisesti esiin. 15

18 Kysyttäessä, minkä muun tutkinto ohjelman vastaaja valitsisi, nousivat usein esiin muun muassa automaatiotekniikka, energiatekniikka, kauppatieteet, konetekniikka, rakennusala, talous, tietotekniikka, diplomi insinööritutkinnot ja yleisesti yliopisto. Syyksi muun ohjelman valitsemiselle mainittiin useimmin toisen alan parempi työtilanne ja työpaikkojen määrä, etenemismahdollisuudet, haasteellisuus, oma kiinnostus, oman alan suppeus ja toisilla oman alan liika pintapuolisuus. Monet mainitsivat vasta valmistumisen jälkeen työn tai vapaa ajan kautta pohtineensa omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteitaan työelämälle ja siksi tulleet toisiin aatoksiin. Opintojen ohjausta olisi kenties syytä kehittää laaja alaisemmaksi kaikilla koulutustasoilla. Valmistuneilta on sijoittumistutkimuksessa kysytty jo 10 luvulta lähtien valitsisivatko he saman koulutusalan, jos mahdollisuus tulisi kyselyhetkellä eteen. Vaihtoehtojen saamat vastausosuudet ovat olleet koko tämän ajan lähes samat kuin ne olivat tässä tutkimuksessa: aivan ja melko varmojen yhteisosuus on pysynyt 60 ja 0 prosentin välillä. Eri tekniikan alojen työllisyystilanteen muutoksia kuvastaa hyvin se, että vielä 10 luvulla monet niistä, jotka ilmoitti valitsevansa muun alan, olisi halunnut suuntautua tietotekniikan alalle sen hyvän työllisyystilanteen ja tulevaisuuden näkymien takia. Tällä hetkellä tietotekniikan alalta valmistuneilla on hankalampi työllisyystilanne kuin monilla muilla aloilla. 2.. Koulutuksen antamat työelämävalmiudet Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan insinöörikoulutusta antamalla arvosana koulutuksen eri osa alueille välillä 10. Kullekin osa alueelle annettiin kaksi arvosanaa: ensin annettiin osa alueelle yleisarvosana insinöörikoulutuksessa ja sen jälkeen arvioitiin kunkin osa alueen tärkeys työelämässä. Arvioitavana olivat erilaiset insinöörikoulutuksessa korostuvat taidot, kuten kieli, viestintä ja esimiestaidot, sekä ammattiin liittyviä osaamisalueita. Kuviossa 10 on esitetty eri osa alueiden saamien arvosanojen keskiarvot. Vaakasuoralla akselilla on insinöörikoulutuksen saama arvosana osa alueen kohdalta ja pystysuoralla akselilla on osa alueiden saama arvosana työelämän tärkeyden kannalta. Insinöörikoulutuksen kokonaisarvosana kaikilla osa alueilla yhteensä oli tyydyttävä (+). Arvosanassa on tapahtunut hiuksenhieno muutos parempaan viime vuoteen verrattuna. Parhaimmat arvosanat valmiuksien opettamisesta saivat ryhmätyöskentely, tietotekniset valmiudet ja valmius omaksua uusia asioita. Kaiken kaikkiaan lähes kaikki osa alueet saivat tänä vuonna insinöörikoulutuksen osalta paremman arvosanan kuin edellisvuonna valmistuneiden keskuudessa; ryhmätyöskentelyn arvosana oli tippunut hieman ja kielitaidon pysynyt ennallaan. Heikoimmat arvosanat saivat jälleen markkinointiosaaminen, esimiesvalmiudet ja neuvottelutaito. Vuonna 2015 valmistuneiden mielestä omatoimisuus ja motivoituneisuus olivat olleet kaksi tärkeintä valmiutta työelämän kannalta. Vuonna 2016 valmistuneiden insinöörien mielestä tärkein valmius oli valmius omaksua uusia asioita, jonka jälkeen tulivat sekä ongelmien ratkaisuvalmius, motivoituneisuus, omatoimisuus että tietotekniset valmiudet. Kaiken kaikkiaan usean osa alueen kohdalla oli tapahtunut nousua niiden koetun työelämärelevanssin osalta, mutta erityisesti valmius toimia kansainvälisessä ympäristössä ja viestintä vieraalla kielellä nostivat työelämän tärkeyteen viittaavaa arvosanaansa lähes yhdellä numerolla. Myös kieli 16

19 taidon tärkeys koettiin nyt korkeammaksi kuin edellisvuonna. Nämä havainnot saattavat kuvastaa sitä, että vastavalmistuneet insinöörit ovat alkaneet tunnistaa entistä paremmin insinööritehtävien kansainvälisen luonteen ja kansainvälisen osaamisen tärkeyden työelämässä. Valmistuneiden mielestä työelämän kannalta vähiten tärkeimmät valmiudet ovat markkinointiosaaminen, talouden yleinen tuntemus, yleissivistys, luovuus ja esimiesvalmiudet. Eri koulutusaloilta valmistuneiden antamia arvosanoja tarkastellessa niin insinöörikoulutuksen kuin työelämän tärkeyden kannalta ei osa alueiden arvioissa esiintynyt suuria eroavuuksia tai poikkeamia eri alojen välillä.,5 8,5 Ammatillinen erikoisosaaminen Ihmissuhdetaidot Projektinhallinta, johtaminen Valmiudet toimia kansainvälisessä ympäristössä Motivoituneisuus Kielitaito Ongelmien ratkaisuvalmius Omatoimisuus Viestintävalmiudet äidinkielellä Valmius omaksua uusia asioita Tietotekniset valmiudet Ryhmätyöskentely 8,5 Neuvottelutaito Esimiesvalmiudet Talouden yleinen tuntemus Markkinointiosaaminen Luovuus Visiointikyky Yleissivistys Viestintävalmiudet vieraalla kielellä Esiintymistaito 6,5 6 5,5 5,5 6 6,5,5 8 8,5,5 Arvosana insinöörikoulutukselle Kuvio 10. Valmius omaksua uusia asioita, ongelmien ratkaisuvalmius ja omatoimisuus olivat valmistuneiden mielestä tärkeimpiä valmiuksia työelämän kannalta. 1

20 . Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen Valmistuessaan 68 prosentilla vastaajista oli vakituinen tai määräaikainen työ valmiina. Tilanne ei ole muuttunut paljoakaan edellisvuodesta. Eri ryhmien välillä oli eroja siinä, oliko työpaikka valmiina valmistuessa vai ei. Ennen ammattikorkeakoulututkintoa ylioppilastutkinnon suorittaneista 66 prosentilla oli työpaikka valmistuessaan, ammatillisen tutkinnon suorittaneista prosentilla oli työpaikka valmiina valmistuessaan. Sukupuolten välillä ei ollut merkittäviä eroja tässä kysymyksessä. Koulutusalojen välillä oli suuria eroja siinä, oliko valmistuneella työpaikka valmiina. Rakennusalalta valmistuneilla 81 prosentilla oli työpaikka. Sähkötekniikan alalta valmistuneilla oli toisiksi useimmin työpaikka valmiina (0 ), konetekniikan (6 ), prosessi ja materiaalitekniikan (66 ) ja tietotekniikan (66 ) aloilta valmistuneilla oli lähes yhtä todennäköisesti työpaikka valmiina valmistuessaan. Vuonna 2015 prosessi ja materiaalitekniikan alalta valmistuneista vain 5 prosentilla oli työpaikka valmiina valmistuessaan, joten heidän tilanteensa on vuodessa parantunut huomattavasti. Niistä, jotka olivat hakeneet opintoihinsa aidosti insinööritöistä kiinnostuneena (sisäinen motivaatio), 0 prosentilla oli työpaikka valmistumisen jälkeen valmiina, kun muista syistä hakeneilla näin oli 61 prosentilla. Odotetusti todennäköisyys siihen, että työpaikka oli valmistumisen jälkeen valmiina, kasvoi, mitä enemmän työkokemusta valmistuneella oli. Mikäli työpaikkaa ei ollut valmistuessa valmiina, sitä haettiin keskimäärin kolme kuukautta (mediaani), mikä vastaa edellisvuoden mediaania. Koulutusaloittain tarkasteltuna työnhakuajoissa oli hieman vaihtelua: rakennusalalta valmistuneet hakivat töitä keskimäärin kaksi kuukautta mediaanilla mitattuna, mikä on puoli kuukautta kauemmin kuin vuotta aiemmin alalta valmistuneet. Muilta aloilta valmistuneet hakivat keskimäärin kolme kuukautta paitsi tietotekniikan alalta valmistuneet, joiden keskimääräinen työnhakuaika oli neljä kuukautta (mediaanit). Syksyllä 2016 toteutetussa insinööriopiskelijoiden työssäkäyntitutkimuksessa havaittiin, että tietotekniikan alan opiskelijoiden työllistyminen kesätöihin oli ollut selkeästi haastavampaa kuin muiden alojen opiskelijoiden. Näyttäisi siis siltä, että myös valmistuneilla tietotekniikan alan insinööreillä työllistyminen oli hitaampaa vuonna 2016 kuin muilta aloilta valmistuneilta. Vastaajilta kysyttiin mielipidettä siihen, saivatko he ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan a) paikasta, johon he toivoivat ensisijaisesti työllistyvänsä, b) paikasta, joka vastasi koulutusalaa erittäin hyvin ja c) paikasta, johon edellytettiin vähintään insinööritasoista tutkintoa. Vastaukset annettiin viisiportaisella asteikolla (täysin samaa mieltä täysin eri mieltä). Tulokset näihin kysymyksiin on esitetty kuviossa