TAINIONVIRRAN JA JOUTSJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUOHJELMA

Transkriptio

1 TAINIONVIRRAN JA JOUTSJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUOHJELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma

2 SISÄLTÖ SIVU 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILUN TARKOITUS 1 3 VESISTÖN YLEISKUVAUS JA KUORMITUS 2 4 VEDENLAADUN TARKKAILU 3 5 RAPORTOINTI 5 VIITTEET 5

3 1 JOHDANTO Hartolan ja Sysmän kuntien alueella sijaitseva Tainionvirta saa vetensä yläpuolisesta Jääsjärvestä. Tainionvirta laskee Joutsjärven Harvalanselkään. Tainionvirtaa kuormittavat Hartolan kunnan jätevedenpuhdistamo, Kirveskosken ja Vanhanmyllynkosken kalanviljelylaitokset sekä Isosuon ja Jaakkolansuon turvetuotantoalueet. Lisäksi valuma-alueelta tulee hajakuormitusta ja suotovesiä tulee Hartolan kunnan suljetulta kaatopaikalta. Tainionvirran vedenlaatua, ekologista tilaa sekä kalastoa ja kalastusta on seurattu kuluneen viisivuotiskauden toiminnanharjoittajien yhteistarkkailuna. Hämeen ELY-keskus hyväksyi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatiman ohjelman tietyin lisäyksin (HAMELY/760/07.00/2010). Kirveskosken kalanviljelylaitos päätti jättäytyi alun perin pois yhteistarkkailusta, mutta liittyy vuodesta 2017 alkaen mukaan uuden, ympäristöluvassa annetun velvoitteen myötä. Hartolassa pidetyn yhteistarkkailupalaverin pohjalta päätettiin aloittaa uuden yhteistarkkailuohjelman laatiminen. Tämä päivitetty ohjelma korvaa voimassa olevan tarkkailuohjelman ja on voimassa toistaiseksi. Yhteistarkkailuun osallistuvat seuraavat kuormittajat: Hartolan kunta jätevedenpuhdistamon (Dnro. HAM-2005-Y ) ja suljetun kaatopaikan osalta Vapo Oy Jaakkolansuon turvetuotantoalueen osalta (Dnro. ESA VI/365/04.08/2010) Hartolan Turve Isosuon turvetuotantoalueen osalta (Dnro. ESA VI/627/04.08/2010) Vanhanmyllynkosken kalanviljelylaitos (Dnro. ISY-2007-Y-96) Kirveskosken kalanviljelylaitos (Dnro. ESA VI/49/ ) 2 TARKKAILUN TARKOITUS Yhteistarkkailun tarkoituksena on tuottaa tietoa toiminnanharjoittajien vaikutuksesta Tainionvirran vedenlaatuun, kalastoon ja kalastukseen. Yhteistarkkailu ei korvaa kuormittajakohtaisia käyttöja/tai päästötarkkailuja. Yhteistarkkailu rakentuu osin vanhojen, kuormittajakohtaisissa tarkkailuissa käytettyjen menetelmien varaan, mutta lisäksi rinnalle tuodaan myös uusia täydentäviä menetelmiä. Vedenlaadun osalta tavoitteena on seurata kuormittajien vaikutuksia vedenlaatuun lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Kalataloustarkkailussa keskitytään pääasiassa lohikalojen poikastiheyksien ja lisääntymisen seurantaan sekä kalastukseen ja saaliisiin. Edellisestä ohjelmaehdotuksesta poiketen uusi ohjelmaehdotus jaetaan kahteen, eli vedenlaatuun ja kalastoon, koska ne käsitellään ympäristöhallinnossa eri tahoilla. Tarkkailuohjelmat astuvat voimaan vuoden 2019 alusta, ja ne ovat voimassa toistaiseksi. 1

4 3 VESISTÖN YLEISKUVAUS JA KUORMITUS Tainionvirta kuuluu Sysmän reitin vesistöalueeseen (14.8), sen Joutsjärven-Tainionvirran osaalueeseen. Tainionvirta alkaa Jääsjärven eteläpäästä ja jatkuu jokijaksojen ja järvialtaiden muodostamana ketjuna Päijänteeseen asti. Tainonvirran pituus Jääsjärven ja Joutsjärven välillä on 13,5 km. Jääsjärven luusuassa Tainonvirran keskivirtaama on noin 10,1 m 3/s, ylivirtaama 23 m3/s ja alivirtaama 4 m3/s. Virran varrella on viisi koskea, joista vuolain on Ekonkoski. Putouskorkeutta Tainionvirralla on 7 m. Tainionvirran yläosa on ravinnepitoisuuksien perusteella luokiteltavissa karuksi tai melko karuksi. Haja- ja pistekuormitus nostaa ravinnepitoisuuksia joen alaosalla, joka on luokiteltavissa keskireheväksi (mesotrofinen). Hartolan kunnan jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan purkuojaa pitkin Tainionvirtaan (Kuva 1). Kuluneen vuosikymmenen aikana jätevedenpuhdistamon fosforikuormitus on vaihdellut välillä 0,22-0,58 kg/vrk (keskimäärin 0,34 kg/pvä.). Puhdistetun jäteveden osalta BOD-kuorma on vaihdellut välillä 3,8-8,8 kg/ pvä, ollen keskimäärin 5,5 kg/ pvä. Jätevedenpuhdistamon kuormitus vuonna 2017 oli keskimäärin 0,22 kg P/pvä, 20 kg N/pvä ja 8,2 kg kiintoainetta/pvä. Kunnan suljetulta kaatopaikalta on vähän havaintoja, joiden perusteella suotovesien ravinnekuormitus oli hyvin vähäistä (vuosina : 0,0005 kg P/pvä ja 0,052 kg N/pvä.). Suotovedet johdetaan Tainionvirtaan Raiteenojaa pitkin. Vapo Oy:n Jaakkolansuon kuivatusvedet johdetaan Jääsjärven Hakokallionlahteen (Kuva 1). Vuodesta 2012 alkaen käytössä on ollut pintavalukenttä, joka laskee nettokuormaa etenkin kiintoaineen osalta. Jaakkolansuon bruttokuormitus oli vuonna 2017 keskimäärin 0,03 kg P/pvä, 2,32 kg N/pvä. ja 8,9 kg kiintoainetta/pvä. Hartolan Turpeen Isosuon kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän läpi Raiteenojaan, ja edelleen Tainionvirtaan (Kuva 1). Vuonna 2017 bruttokuormitus oli 0,007 kg P/pvä, 1,9 kg N/pvä. ja 0,56 kg kiintoainetta/pvä. Vanhanmyllynkosken kalanviljelylaitos (Kuva 1) tuotti vuonna 2017 fosforipäästöinä Tainionvirtaan kesä-lokakuun vesinäytteiden perusteella keskimäärin 118 kg. Tämä oli todennäköisesti aliarvio, sillä laskennalliset kuormitusluvut olivat selvästi suuremmat, eli 207 kg P. Vesinäytteistä lasketut vuorokausikuormat olivat tuotantokaudella välillä 0,311-0,823 kg P/pvä. Kirveskosken kalanviljelylaitoksen (Kuva 1) laskennallinen vuosikuormitus oli 128 kg P. Vesinäytteistä lasketut vuorokausikuormat olivat tuotantokaudella välillä 0-0,441 kg P/pvä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Tainionvirran fosforikuormitus aiheutuu pistekuormituksen osalta pääasiassa kalanviljelylaitoksilta. Sen sijaan kiintoainekuormitus on suurinta jätevedenpuhdistamolla ja Vapo Oy:n Jaakkolansuolla. Tosin kalanviljelyn kiintoainekuormasta ei ole mittaustietoa. Typpikuorma tulee pääasiassa jätevedenvedenpuhdistamolta. 2

5 4 VEDENLAADUN TARKKAILU Taustaa Ennen yhteistarkkailun aloittamista kuormittajakohtaiset vesistötarkkailut poikkesivat toisistaan. Viljelylaitosten tarkkailussa vesinäytteitä kerättiin kahdesta neljään kertaa vuodessa (Veijola 2011). Kirveskosken laitoksen ylä- ja alapuoliselta pisteeltä sekä Harvalanselän näytepisteeltä näytteitä kerättiin neljästi vuodessa (lopputalvi, alku- ja loppukesä sekä loppusyksy), mutta Vanhanmyllynkosken näytepisteiltä kahdesti (lopputalvi ja loppukesä). Hartolan kunnan puhdistamon tarkkailussa seurattiin niin ikään vain lopputalven ja loppukesän pitoisuuksia. Turvetuottajilla ei ollut vesistötarkkailua Tainionvirralla. Vuosien yhteistarkkailussa Tainionvirran ja Joutsjärven vedenlaatua seurattiin kahdesti vuodessa (lopputalvi ja loppukesä), mutta seurantaa täydennettiin koeluontoisesti jatkuvatoimisella kiintoaineseurannalla. Jatkuvatoimisen anturin toiminnassa havaittiin kuitenkin erityisesti kesäaikaan mittausvirheitä tai toimintahäiriöitä, jonka vuoksi sen käytöstä luovutaan. Vastaavasti tilalle otetaan Joutsjärven kasviplanktonnäytteenotto sekä Tainionvirran ja Joutsjärven loppusyksyn vesinäytteenotto. Ehdotus uudeksi tarkkailuohjelmaksi Tainionvirran vesistötarkkailuksi ehdotetaan edellisen yhteistarkkailuohjelman kaltaista seurantaa yhteensä seitsemällä näytepisteellä Jääsjärven luusuassa, Tainionvirralla sekä Joutsjärven Harvalanselällä (Kuva 1). Jääsjärven luusuan näytepiste (piste 1) toimii vertailupisteenä Tainionvirran kuormitetuille näytepisteille (pisteet 2-6). Näytteenottoajankohtia on joki- ja järvipisteillä kolme: lopputalvi (maalis-huhtikuu) ja loppukesä (heinä-elokuu) sekä loppusyksy (loka-marraskuu). Vertailupisteeltä ja Tainionvirran näytepisteiltä analysoidaan seuraavat vedenlaadun parametrit päällysvedestä (1 m): lämpötila ºC, happipitoisuus ja hapen kyllästysaste (mg/l ja %), sähkönjohtavuus (ms/m), ph, väri (Pt mg/l), CODMn (mg/l), kok-n (µg/l), kok-p (µg/l), sameus (FTU), rauta (µg/l), kiintoaine (mg/l) ja fekaaliset enterokokit (kpl/100 ml). Vertailupisteeltä ja jätevedenpuhdistamon alapuoliselta näytepisteeltä (pisteet 1 ja 3) mitataan myös ammoniumtyppi (NH4-N, µg/l). Harvalanselän näytesyvyydet ovat 1 m, 5 m ja 8 m. Analyysivalikoima on kullakin syvyydellä muuten sama kuin Tainionvirran näytepisteillä, mutta seuraavin poikkeuksin ja lisäyksin: näkösyvyys (m), PO-P (µg/l, 1 m, loppukesä), NO2+NO3 (µg/l, 1 m, loppukesä), NH4-N (µg/l, 1 m, loppukesä), kiintoaine (mg/l, 1 m, loppukesä), klorofylli-a (mg/l, 02 m, loppukesä), fekaaliset enterokokit (kpl/100 ml, 1 m, lopputalvi ja loppukesä). Tainionvirran ja Joutsjärven tilaa tarkkaillaan veden kemiallisen laadun ohella myös biologisin menetelmin. Menetelmiksi ehdotetaan kasviplankton- ja piilevätarkkailua. Piilevien näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä sovelletaan menetelmästandardia SFS-EN 13946:2003 sekä kansallista menetelmäohjetta (Eloranta ym. 2007). Näytteet kerätään samoilta viideltä koskialueelta missä tehdään sähkökoekalastuksia (Ekonkoski, Vuoteenkoski, Vanhanmyllynkoski, Hotilankoski ja Keijulankoski). Kultakin koskelta kerätään eri syvyyksiltä ja erilaisilta habitaateilta vähintään viisi kiveä. Piilevänäyte otetaan harjaamalla kivien näkyvillä olleet pinnat hammasharjalla. Kivet harjataan muovivadissa, johon otetaan muutama desilitra jokivettä. Kivien pinnoilta irronnut aines sekoitetaan veteen ja siitä kaadetaan näytteet kierrekorkillisiin pulloihin. Näytteet puhdistetaan 3

6 laboratoriossa muusta orgaanisesta aineksesta happokäsittelyn ja sentrifugoinnin avulla. Esikäsitellyistä näytteistä tehdään petaushartsin avulla kestopreparaatteja. Kustakin näytteestä lasketaan vähintään 400 solukuoren otos. Piilevänäytteiden keruu, esikäsittely ja määritys on tarkemmin kuvattu menetelmäohjeessa (Eloranta ym. 2007). Tarkkailuväli on kolme vuotta ja ensimmäinen tutkimusvuosi on Tulokset syötetään Omnidia-tietokantaan ja ne lähetetään Suomen ympäristökeskukseen. Kuva 1. Tainionvirran ja Joutsjärven vesistötarkkailupisteiden ja kuormituspisteiden sijainti. Kasviplanktonnäytteillä seurataan Joutsjärven Harvalanselän ekologista tilaa. Kasviplanktonnäytteitä otetaan joka kolmas vuosi (alkaen 2020), kerran kesässä (heinä-elokuu). Näyte otetaan Harvalanselän vesinäytepisteeltä (Kuva 1) loppukesän vesinäytteenoton yhteydessä. Kasviplanktonnäyte otetaan kokoomanäytteenä 0-2 m syvyydeltä. Kokoomanäyte kerätään muoviastiaan, jossa näyte sekoitetaan ja siitä kaadetaan lasipulloon näyte, joka säilötään Lugolin liuoksella (0,5 ml/200 ml näytettä). Näytteenotossa ja määrityksessä noudatetaan eurooppalaista standardia ja kansallista ohjeistusta (SFS-EN 15204, Järvinen ym. 2012, Meissner ym. 2016). Tulokset tallennetaan SYKE:n kasviplanktonrekisteriin. Yhteenveto yhteistarkkailun sisällöstä ja seuraavan kuuden vuoden ( ) aikana tehtävistä tutkimuksista on esitetty taulukossa 2. 4

7 Taulukko 2. Yhteenveto vesistötarkkailun tutkimuksista seuraavilla kuudelle vuodelle. Vedenlaadun tarkkailu Tainionvirralla ja Harvalanselällä Kasviplanktonseuranta Piilevätarkkailu RAPORTOINTI Vesistö- ja kalataloustarkkailun tulokset raportoidaan tarkkailuvuotta seuraavan vuoden kesäkuuhun mennessä. Raportti toimitetaan yhteistarkkailun tilaajille, Hämeen ja Pohjois-Savon ELY-keskuksille (myös sähköisenä versiona), Heinolan ja Sysmän ympäristötoimille, Hartolan sekä Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueille. Lisäksi raportin sähköinen versio tulee olla ladattavissa tarkkailua suorittavan konsultin verkkosivuilta. Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia valvovan viranomaisen suostumuksella, mikäli olosuhteet tarkkailualueella oleellisesti muuttuvat ja/tai tarkkailutulokset sitä edellyttävät. Hyväksytyt muutokset päivitetään heti tarkkailuohjelmaan ja käytössä on aina viimeisin päivitetty tarkkailuohjelmaversio. VIITTEET Eloranta, P., Karjalainen, S. M. & Vuori, K-M Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 60 s. Järvinen, M., Forsström, L., Huttunen, M., Hällfors, S., Jokipii, R., Niemelä, M. & Palomäki, A. (toim.) Kasviplanktonin laskentamenetelmät. eet/kasviplanktonin_tutkimusmenetelmat. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. Suomen ympäristökeskus, 42 s. Suomen standardisoimisliitto SFS Sähkökoekalastusmenetelmä, 19 s (SFS-EN 14001). Veden laatu. Suomen standardisoimisliitto SFS 2006 (SFS-EN 15204). Water quality. Guidance standard on the enumeration of phytoplankton abundance and composition using inverted microscopy (Utermöhl technique, 42 s. 5

8

9