Q OUTOKUMPU OY p 001/243'l O I / C A S / ~ ~

Transkriptio

1 Q OUTOKUMPU OY p 'l O I C A S ~ ~ 0 i"&lr K MALMINETSINTA hrk\~~kap Esa SandberaPHM 1 (Ir) KULLANETCINTÄTYÖT KANNUKSEN HIE:TAJÄRVELLÄ V Sijainti 1:

2 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Fsa SandbergPHM Johdatus Kannuksen Hietajarven kulta-aihe löytyi kansannäytteen perusteella v Rautaruukki Oy tutki aluetta vuosina mm. kairaamalla 10 reikää. Tutkimuksista on J Talvitien raportti vuodelta 1967 (n:o 1167, Au-tutkimukset Kannuksen Pahkamaan alueel.la v Kairauksissa saatiin useita muutaman kymmenen cm:n paksuisia lavistyksia, joissa kultaa oli muutama gtn. t! Lohkareista analysoitujen suurien kultapitoisuuksien tarkistamiseksi suoritti M Isohanni lohkareiden tarkistusnaytteenoton v Tällöin tulokset huonontuivat kertaluokan ja tutkimukset jätettiin siihen. Tutkimustulokset Keväällä 1984 Keski-Pohjanmaan kulta-aiheita pengottaessa kävi ilmi, että lohkareiston pääasiallisia lähtöpaikkoja ei oltu kairaamalla tutkittu. Tämän jälkeen kesalla he.lmikuussa 1985 tehtiin seuraavat toimenpiteet: - pulssi-ip-mittaus, 1,5 km 2 - paljastumien detaljikartoitus ja näytteenotto eri juonityypeistä, - täryporanäytteenotto 0,15 km2 alueelta. Tutkimusten sijaintipaikat käyvät havaittaviksi liitteesta n:o 1. Linjoitus ja mittaus tehtiin 1,5 x 1,O km2 alueella (liite 1). Mittausjärjestelmä oli dipoli-dipoli ja n = 2. Mittaussuunta oli NS, linjaväli 50.m ja pisteväli 20. Mittauksella pyrittiin paikantamaan selvän IP-efektin antavat kulta- ja ASK-SK-CUK-pitoiset kvartsijuonet ja juoniparvet. Tulokset ovat liitteessä n:o 2. Olennaista tuloksissa ovat kiilleliuskeen sisältämän tuhnumaisen rikkikiisun aiheuttamat voimakkaat anomaliat, joihin johteena heikommat kiisupitoiset kvartsijuonet ja juoniparvet helposti peittyvat. Tarkalla magneettisella mittauksella kiilleliuskeen saisi ehkä erilleen ja näin juonista aiheutuvat anomaliat olisi helpommin erotettavissa. Paljastumien detaljikartoitus ja naytteenotto Juonien detaljikartoituksen ja näytteenoton teki Antero Isokoski apunaan Markku Isomöttönen kesalla Työllä pyrittiin selvittämään juonigeneraatiot ja kullan liittyminen niihin. Alueen paakivi laji on subvulkaaninen plagioklaasisarvivalkeporfyyri, joka kuulunee Raution batoliitin pinnallisimpi in osiin. Porfyyri breksioi lähes kaikkialla primaarisesti. päällä ollutta kiillellusl<etta.

3 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Esa SandberqPHM Täryporanäytteenotto Kultapitoiset kvartsijuonet esiintyvät lähes kokonaan porfyyrissä. Juonia on kolmea eri generaatiota. Näitä leikkaa nuorimmat pegmatiittijuonet. Juonet eroavat tyypiltään ja suunniltaan toisistaan. Tärkeimmän generaation (2) suunta on noin 70 ja sitä leikkaavan nuoremman vaihteleva, usein noin 120. Liitteessa n:o 3 on geologian ja juoniston paremmin selittävä A Isokosken kenttäraportti. 1 Juonien kultapitoisuudet jaivat yllättävän pieniksi. Suurimmat pitoisuudet ovat vain noin 2 ppm. Näytteenotto tehtiin geologikairalla ja siihen tuli mukaan niin hyvännäköisiä juonia, että tulokset olisivat pitäneet olla vähintäin kertaluokkaa paremmat. Näitten ja M Isohannin lohkaretulosten perusteella voi epäillä Rautaruukin vanhojen hdiita+analyysien luotettavuutta eli näyttää siltä, että ne ovat kertaluokkaa liian suuret. Juonigeneraatioiden keskipitoisuudet ovat liitteessa 4. Koodi A tarkoittaa juonta ja B reunustavaa sivukiveä. OB on puhdas sivukivi. Suurin keskimääräinen kultapitoisuus on juonigeneraatiossa 1. Tama johtuu yhdestä näytteestä, jossa kultapitoisuus on suuri, muissa kolmessa hyvin pieni. Kysymyksessä voi olla satunnaistulos t-ai kontaminaatio esim. läheisestä 2-generaation juonesta Detaljikartoituksen perusteella kulta liittyy 2-generaatioon. Tama tulee näkyviin se1väst.i pitoisuuksissa verrattaessa toiseen päägeneraatioon (3). Taulukon oikeassa reunassa on puhtaan arsenidifaasin (löllingiitti tai arseenikiisu) teoreettinen kultapitoisuus. Kultapitoisuuksilla on selvä korrelaatio mineralisaatioon selvästi myös liittyvien arseeni- ja kuparipitoisuuksien kanssa. Liitteessa n:o 5 on kaksikomponenttidiagrammeja pääosin ryhmästä 2 sekä vastaavat korrelaatiokertoimet. Näytteenotto tehtiin 300 x 500 m alueelta (liite 1). Näytteenotolla pyrittiin paikantamaan lohkareitten lähtöpaikka ja saamaan käsitys paikan kultatasosta. Näytteenotto ei moreenin laadun ja paksuusvaihtelujen takia onnis tunut kovin hyvin. Teknisestä suorituksesta on V Hurskaisen raportti liitteessa n:o 8. Analyysitulokset jaivat melko vaatimattomiksi. Suurin kultapitoisuus on vain 160 ppb. Tärkeimmät alkuaineet ovat jakaumina liitteessa 6 ja anomaliakarttoina liitteissä 7. Lohkareitten todennäköisille Iähtöpaikoille tuli heikot Au- Cu(-As)-anomaliat. Tämä vahvistaa edelleen lohkarejtten lähtöpaikkatodennäköisyytta.

4 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Johtopäätökset ja jatko Suoritetuilla tutkimuksilla paikannettin laajempia juonivyöhykkeitä, pulssi-ip-mittauksella selvitettiin kullan juonigeneraatio sekä paikannettiin kahden kultapitoisen lohkarekasauman lähtökohtaa moreeninäytteenotolla. Juonista nyt ja lohkareista ennen saadut kullan pitoisuudet ovat niin heikot, että {jatkaminen tässä vaiheessa ei ole aiheellista, vaikka jatko kairaamalla olisikin helppoa. Viimeksi (1985) paikalta saatiin kansannäyte, jossa noin 5 cm juonen kultapitoisuus on 19 ppm. Tämä osoittaa alueen kultapotentiaalisuutta. Malmityypin ja tähänastiset tulokset huomioiden määrältään ja pitoisuudeltaan louhintakelpoisen malmin löytäminen on kuitenkin työn ja tuskan takana, jos ei peräti mahdotonta. Esa Sandberg LIITTEET 1. Tutkimusalue ja keskeiset tutkimukset 2.. Pulssi-IP, varautuvuus 3. Kenttäraportti, A Isokoski 4. Kvartsijuonigeneraatioiden keskipitoisuudet 5. " korrelaatioita 6. Moreeninaytteenoton pitoisuusjakaumat 7. " pitoisuuskartat 8. Moreeninäytteenottoraportti, V Hurskainen Muu alkuperäinen aineisto, tuloslistaukset, ym. ovat Kokkolan aluetoimiston arkistossa.

5

6 LIITE 2

7 9 OUTOKUMPU OY ). K MALMINETSINTA Antero IsokoskiPHM Liite 3 Lahtötiedot Rautaruukki Oy:n vanha Au-aihe (raportti; Au-tutkimukset Kannuksen Pahkamaan alueella vv ) seka M Isohannin toimeksiannosta tehty uusintanaytteenotto lohkareista (1980). Työt Alkukesasta suositettiin lohkareiden oletetulla lahtö- - alueella 1,5 km IP-mittaus. Talta samalta alueelta kartoitettiin kalliopaljastumat detaljimittakaavassa. Syyskesalla paljastumien kvartsijuonista tehtiin näytteenotto geologikairalla. Kalliopera 2 Paljastumaolosuhteet ko. 1,5 km :11a ovat epätasaiset. Runsaimmin paljastumia on NE-osissa ja kohtalaisesti S- ja SW-osissa. Muualta paljastumat puuttuvat. Geologisesti alue sijoittuu Raution batoliitin NW-kontaktin välittömään läheisyyteen. Valtakivilajina on PLSVPF:ksi nimitetty kivilaji, joka on ilmeisesti synnyltaan subvulkaaninen. Se on keskirakeista, vaihtelevassa määrin suuntautunutta ja heikosti porfyyrista. PLSVPF breksioi KL:tta, josta näkyy merkkejä lähes jokaisessa paljastumassa. Paljastumaolosuhteet eivät kuitenkaan anna tarkkaa kuvaa kivilajien keskinäisestä vaihtelusta. KL:tta on ilmeisesti enemmän mitä paljastumissa on nähtävissä (vrt. esim. Kannus, Antinoja; porfyyrittuffiitit). KL on kerroksellista ja paikoin kerrallistakin. Kiillerikkaissa tyypeissa hallitsevia piirteitä ovat suuret STAADL-porfyroblastit ja voimakas trasverssiliuskeisuus. Paikoin KL: ssa on osia joissa on "tuf f iittista makua". Parilla paljastumalla on tavattu eo. kivilajeja leikkaavana, cm leveina juonina, URPFT-maista EJ:a. Kvartsijuonet Kvartsijuonia esiintyy runsaimmin PLSVPF:ssa. KL on kvartsijuoniverkoston syntymisen kannalta ollut epaedullinen kivilaji, koska juoniston suunta on leikkaava KL:een luontaisen rikkoutumisen (= kerroksellisuudenliuskeisuqden) suuntaan. PLSVPF on luonteeltaan "jaykempana ja murtumisherkempana"tarjonnut otollisemmat olosuhteet rakojen ja kvartsijuonten synnylle. Muutamissa paljastumissa näkeekin, kuinka kvartsijuonet loppuvat PLSVPF:n ja KL:n kontaktiin. Kvartsijuonia on kolmea eri generaatiota (ks. tektoninen diagrammi). Vanhimmat kvartsijuonet ovat parhaiten näkyvissä KL:ssa, yleensä K:n suuntaisina juonina. PLSVPF:ssa niiden tulkitseminen on vaikeampaa, mutta muutamissa paikoissa esiintyy suuntaisia juonia, joita myöhemmät generaatiot leikkaavat. Toisaalta ne saattavat edustaa toisen generaation sulkarakotyyppisiä juonia, jolloin myös pienet leikkaavat piirteet voivat olla mahdollisia.

8 Toinen, vallitsevin ja mineralisoitumiseen liittyvä kvartsijuonigeneraatio on suuntainen. Juonien kaade on yleisimmin NW:een, mutta N-osissa se on SE:oon. KaAkenkaikkiaan kaateet ovat kuitenkin melko jyrkkiä, Tämän generaation juonet esiintyvät pamina. Juonirikkaimmat parvet ovat kartoitetun 1,5 km :n koillisosan paljastumaryppään S-osissa. Runsaimmin juonia on paljastumissa 31, 34 ja 36-JAI. Alueen S-osassa kvartsijuonia on enemmälti vain 37-JA1:ssa. Alueen NE-osassa toisen generaation juonia on jo huomattavasti vähemmän. Toisen generaation kvartsijuonten leveys vaihtelee ihan hiuksenohuista jopa useisiin kymmeniin cm:hin. Keskimääräinen leveys on n. 1-3 cm. Mineralisoituneissa juonissa kiisut ovat konsentroituneet usein juonen reunalle. Yleisimmät kiisut ovat Fek ja Sk. Harvemmin esiintyy Ask:a ja Cuk:a, mutta muutamissa juonissa ihan kohtuullisesti. Mineralisoitumista esiintyy usein myös kapeissa raoissa,joihin ei liity kvartsijuonta lainkaan. Kolmannen generaation kvartsijuonet ovat suun- i. taisia. Niidenkin leveys vaihtelee, mutta keskimäärin ne ovat hieman leveämpiä mitä toisen generaation juonet. Paikoin ne muodostavat suuria (-1 m) pahkujakin. Määrällisesti niita on kuitenkin huomattavasti vähemmän mitä toisen generaation juonia. Kvartsijuonten ohella esiintyy jonkinverran myös PG-juonia. Niita on kahta generaatiota. Vanhimmat PG-juonet ovat väriltään punertavia ja yleensä kapeita 3-5 cm. Niita on vain muutamia kappaleita. Nuoremmat PG- juonet ovat väriltään harmaita. Niiden leveys vaihtelee n cm. Yleisimmin niiden suunta on N-S, mutta niita esiintyy myös toisen kvartsijuonigeneraation suunnassa. Harmaat PGjuonet leikkaavat kaikkia kvartsijuonigeneraatioita, mutta ne itse ovat paikoin poimuttuneita. Aikaisemmin mainitut EJ:t leikkaavat nuorinta kvartsijuonistoa. Naytteenotossa otettiin näytteitä eri juonigeneraatiosta seuraavasti: 1. - generaation kvartsijuonet 4 II 2. " + mineralis. raot 31 II 3. - " 11 punainen PG 1 harmaa PG 4 taustanaytteet 2 muut 3 56

9 Tektoniikka KL:n kerroksellisuuden kulku on NNE-SSW. Kartoitusalueen NE-puolella se kääntyy itä-läntisemmäksi. L noudattelee kerroksellisuuden suuntaa. L~-1iuskeisJus näkyy erinomaisesti KL:een kiilberikkaissa osissa. Se leikkaa kerroksellisuutta n. 25 :een kulmassa. PLSVPF: eista mitattu suuntaus edustanee suurimmilta osin L2:sta. Kartoitusalueen N-osassa PLSVPF:n suuntaus saattaa kuitenkin olla L,:stä (ks. tektoninen tasoelementtikartta). Yleisin kvartsijuonigeneraatio (2.) on likimain L2:n suunnassa, joten kvartsijuonten synty saattaa liittyä tähän vaiheeseen. Juoniaiheiden jälkeen on mahdollisesti tapahtunut vielä suhteellisen plastinen, mutta voimakkuudeltaan vähäinen, deformaatio, jossa PG-juonet ovat poimuilleet ja osin katkeilleet. Liike on tapahtunut jo olemassaolleen L :n suunnassa. Tällöin mineralisoitumista on 'levinny?' hieman pegmatiitteihin ja mineralisaatiojuonigeneraatiota leikkaaviin kvartsijuoniin. Antero Isokoski

10 ~UTOKUMPU OY Malminetsinta I TEKTONINEN DIAGRAMMI LIITE Havaintopaiva... Paikka... Baljastumat A 17 S... i Kivilajit 1 Juonityypit J Huomautuksia I Geologi

11 Kannus, Hietajarvi PALJASTUMIEN JUONINAYTTEENOTON PITOISUUKSIEN KESKIARVOT (G) = geometrinen keskiarvo muut ovat aritmeettisia keskiarvoja. *

12 LIITE 5, :, 1x CI 1x1 - e2a rz B rz.51 R5 PPt,l _ * ;...<.' 3 *> *,.-,.-, * )t + *". ",.-' * H;C.... -it it ö * %..,.'" -L 1 1 I X * * HIJ F'F'E 7, 'C' Ci - 0 3A r=.87 x 38 r=.l7 iri -- - R'Z, F'F'II x' * x C! Al Ei X 4. X x ', iii, 111 x X, x 1-1 CJ F'F'E u 1x1 Ci - i: 1-1 p p t,i. 1 ; 1 4, A.,. i:, C'. &...."fi"' ",....;i C'.;i O )7.:-7* A c, fi 8 0 i:j $&.'." 6, 1.,.- 0,' :, ~= MCi VPI ,._*-.: 't 'b... *t * rr -..; u u * 0 0 u ' *X.,.. 0 " - *.. _>. X X 2A ra.60 +! 2 8 rs.79 L 18 1 BU 161?1u PPB p ' l 16 1 E)B IEICIO p p ~ F'F'II t' A * * * $ %--* * -3-< ; u -5-0* *,+ *----; * * 0, Y b it * 1 2A r=.7o 9 2B r: I I RU VPE C7 1 BU0

13 2. 8 t.. : 1 :! 8 : 'CU IPPWI' 2 J. u!!?jd??!? wyt$ot L?_!.~!3 d II +-U 3, i.<i 'no irpni. r l " 1 ;; l KANNUS, HIETAJARVI Moreenin pitoisuusjakaumat

14 LIITE MOREEN 1 TÄRY PORA AU-PI TOI SUUS (PPM) > o x < 0.002

15 LI LTE MOREEN 1 TARY PORA - AS-PI TOI SUUS > 132 D c < 3.9 (PPI'I)

16 LIITE CU-P 1 TO 1 SUUS > 144 (PPM) MOREEN 1 TARY PORA

17 LIITE 7 D MOREEN 1 TARYPORA

18 LIITE 7 E MOREEN 1 TARY PORA * MO-PI TOI SUUS (PPM) o x < 0.56

19 Liite 8 Kannus, Hietajärvi Työn tarkol t.us Hietajärven Au-lohkareiden lähtöalueen selvittely Tehdyt tutki- Vanha RR0y:n aihe, jossa tehty montutusta ja kairausmukset ta. Vuonna 84 OKME teki alueella IP-mittausta ja talvella 85 moreeninäytteenottoa Vesikodanlammen ympäristössä. Moreeninäytteitä otettiin 25 m:n pistevälein 7: lta linjalta linjavälin ollessa 50 m. Työ tehtiin normaalina pohjamoreeni + nappi -näytteenotton,,: Soijaa ei otettu talteen. Maapeitteen ollessa & 5 m tehtiin tarkistus ja tarkistusnäyte yhdistettiin alkuperäiseen näytteeseen. Näytteenotto onnistui tyydyttävästi. Ylimääräistä työtä (useita yrityksiä eri kohdista) aiheutti paksu routa pintakivisillä alueilla, koska kivi ei padssyt siirtymään syrjään terän edestä. Paikoin työtä haittasi myös syvällä oleva tiukka hiekkatai moreenikerrss. ) Analysointi il Näytteenottosyvyys alueella vaihteli 2,3-10,4 m:iin keskisyvyyden ollessa 5,36 m. Näytteitä otettiin 147 piseestä, joista 146:sta saatiin kivinappi. Naytteet olivat pääasiassa HKMR. Joukossa oli joitakin SOMR- ja SOJA-näytteitä. Kivilajit vaihtelivat enemmän: eniten oli KL ja PLSVPF sekä ITUF. 19 näytteessä oli hiukan SK ja yhdessä ASK. Kivilajien vaihtelu osoittaa, ettei aina ole päästy kallioon saakka, vaan näytteet ovat irtolohkareista. Naytteet kuivattiin ja seulottiin mesh fraktio analysoitiin. Cu, Zn, Pb ja Ag analysoitiin Olarissa ja Au + 23 muuta alkuainetta VTT:n neutronaktivointianalyysissa. Käytetyt analyysinumerot 01 ivat a LIITTEET R