RIUTTASKORVEN AG-PB-ZN-CU-MINERALISAATION JATKEIDEN ETSIMINEN KURUN AUKEEAHOLLA

Transkriptio

1 RAPORTTITIEDOSTO N:O 2949 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2213/-89/1/10 Kuru Aukeeaho Niilo Kärkkäinen RIUTTASKORVEN AG-PB-ZN-CU-MINERALISAATION JATKEIDEN ETSIMINEN KURUN AUKEEAHOLLA TAUSTA Tavoitteena oli vanhastaan tunnetun Riuttaskorven hopeamalmiaiheen (K/1785/1954) mahdollisten jatkeiden ja rinnakkaishorisonttien paikantaminen geokemiallisella menetelmällä. Aiempia tutkimuksia on selostettu raportissa M19/2213/- 81/1/10. Siinä todetaan mineralisoituman koostuvan 5-10 m leveästä kvartsiutuneesta vyöhykkeestä ja sisältävän 8 metriä pitkässä uranäytteessä keskimäärin 116 ppm Ag, 0.23 % Cu, 0.59 % Pb ja 0.30 % Zn. Pirotetyyppinen malmi liittyy intermediaarisen porfyriitin ja happaman tuffiitin kontaktivyöhykkeeseen. Kohteeseen oli kairattu kaksi reikää, joissa lävistetyssä, pari metriä paksussa mineralisoitumassa malmipitoisuus jäi alle puoleen paljastumassa todetusta. Kohteen työmaanimenä oli Aukeeaho. Paikan sijaintitiedot ovat , x = ja y = (kuva 1). Alueeseen tutustuttiin kohteen kallioperää aiemmassa vaiheessa kartoittaneen geologi Markku Tiaisen opastuksella. TYöVAIHEET - pohja- ja moreeninäytteenotto cobra-kalustolla helmikuussa 1988, M. Huuskonen & V. Liimatainen; liite 1; - anomalioiden tarkistus cobra-kalustolla helmikuussa 1989; M. Huuskonen & V. Liimatainen; liite 2; - montutus traktorikaivurilla syksyllä 1990, yhteistyössä maaperäosaston malminetsintää palvelevan ryhmän kanssa

2 2 MOREENI- JA POHJANÄYTTEENOTTO 1. vaihe talvella 1988 Ensimmäisessä vaiheessa näytteenotto toteutettiin yhdeksällä profiililla, joiden sijainti ilmenee liitteestä 1. Kemiallinen analyysi tehtiin 234 näytteestä. Jokaisesta pisteestä otettiin pohjanäyte, joista erotettiin kallionapit ja moreeniaines. Ne analysoitu erikseen jauhetusta näytteestä. Lisäksi otettiin 40 m:n välein ja 1 m kallionpinnan yläpuolelta moreeninäytteet, joista analysoitiin seulottu hienoaines. Alueen itäosassa, profiileilla I ja II tarkistettiin 1950-luvun geofysikaalisissa mittauksissa todettuja sähköisiä anomalioita, kuten osittain myös profiileilla III-VI, jotka sijoittuvat mineralisaation lähimaastoon. Lännenpänä on "hakuprofiileja'' harvalla (40 m) pistevälillä. Kallionäytteiden mukaan peitteinen alue on valtaosin plagioklaasihajarakeista intermediaarista vulkaniittia. Kaakkoisimmalla profiililla II esiintyi karkearakeista graniittista kiveä ja lännempänä porfyyristen kivien välissä yksittäisissä pisteissä kiillerikkaita tai kvartsi-maasälpäliuskeen tyyppisiä muunnoksia. Kemiallisena referenssiaineistona pidettiin v cobra-näytteenoton tuloksia, jotka perustuvat 30 moreenija kallionäytteeseen. Näytteenotto tapahtui mineralisoituman N-puolen painanteessa. Moreeninäytteissä oli enimmillään 56 ppm Cu, 230 ppm Pb, 130 ppm Zn ja 2 ppm Ag ja kallionäytteissä 670 ppm Cu, 690 ppm Pb,760 ppm Zn ja 5 ppm Ag. Vuonna 1988 otetut moreeninäytteet eivät muodostaneet yhtenäistä geokemiallista anomaliakuviota. Pohja(moreeni)näytteistä piirretyt geokemialliset kartat (1:10 000) ovat liitteinä 3-6 (Pb, Cu, Zn ja Ni) ja kallionappinäytteistä liitteinä 7-9 (Pb, Zn ja Cu). Aineistoon on lisätty vuoden 1980 näytteenoton analyysitulokset. Karttojen mukaan lyijyn jakauma on selväpiirteisin. Korkeimmat Pb-pitoisuudet keskittyvät itä-länsisuuntaiseen vyöhykkeeseen tunnetun mineralisaation NW- ja W- puolelle. Kallionappinäytteissä sinkin jakautuminen on samanlainen kuin pohjamoreenissa, mutta kuparin korkeimmat pitoisuudet ovat hajallaan.

3 3 Tässä aineistossa anomalisten näytteiden metallisisältö jää kuitenkin varsin pieneksi, eikä malmityypin kannalta mielenkiintoisimman metallin, hopean malmiutumisesta saatu mitään viitteitä. Esimerkiksi pohjamoreeninäytteissä (145 kpl) eniten lyijyä oli pisteessä profiililla 5 (110 ppm Pb) ja kultaa profiililla 9 pisteessä (50 ppb Au). Alueen itäosan kohonnet nikkelin ja sinkin pitoisuudet selittyvät mafisella kivilajilla. Nappinäytteiden mukaan nimittäin Haapasen järven länsipuolen painanteessa esiintyy moroutunutta kloriittirikasta kiveä noin 150 metrin leveydeltä. 2. vaihe talvella 1989 Talvella 1989 alueelle kohdistettiin kontrollinäytteenottoa noin viikon ajan cobra-kalustolla. Näytteitä otettiin 51 pisteestä, joista kaikista analysoitiin pohjamoreeninäyte ja lisäksi 18 pisteestä saatu kallionappi (liite 2). Suurin osa näytteistä oli aiemman vaiheen profiilin IX pisteiden ympäriltä. Mitään selväpiirteistä anomalisuutta ei havaittu, mutta eräät lyijyn suhteen anomaaliset kohdat kontrolloitiin sittemmin syksyllä 1990 kaivauksilla (M2-M4). Sekä hopean että perusmetallien suhteen selvästi anomaaliseksi osoittautui vain piste , joka sijaitsee noin 130 m lounaaseen mineralisoitumasta. Kallionäytteessä oli 180 ppm Ag, 1.59 % Pb, 1.30 % Zn ja 0.32 % Cu. Myös moreenin pohjalta otettu näyte oli muuhun moreeniaineistoon verrattuna anomaalinen, mutta vain osa viereisten pisteiden moreeninäytteistä oli lyijyn suhteen anomaalisia. Nämä kontrolloitiin kaivauksilla. MONTUTUS Syksyllä 1990 kaivettiin kohteeseen neljä tukimuskaivantoa yhteistyössä maaperäosaston malminetsintää palvelevan ryhmän kanssa. Maaperätutkimuksia tekivät geologi P. Huhta, tutkimusassistentti P. Hakala ja kesä-apulainen M. Styhlman. Maaperätutkimuksilla saatiin mm. varmennettua se, että pohjamoreeninäytteet olivat tarkoitetusta maalajista. Monessa iskukairauspisteessä pohjalta noussut näyte näytti nimittäin sisältävän niin niukasti hienoainesta, että moreeniaineksen epäiltiin ainakin jossain määrin olevan 'huuhtoutunutta'.

4 4 Maaperä on löyhää hiekkamoreenia, jossa on melko paljon pitkämatkalaisia, pyöristyneitä lohkareita. Uurresuuntahavainnot olivat 320. Seuraavassa on yhteenveto monttuhavainnoista: - M1 (M390670); x= y= ; pituus 10 m, suunta 360, syvyys 3.0 metriä. Monttu sijoittuu pisteestä metriä N ja 5 m S sisältäen pisteet ja Kohdistettiin moreeni- ja rapakallioanomaliaan (Ag-Pb-Cu-Zn). Kivilaji on intermediaarista vulkaniittia. Siinä tavattiin montun eteläpäässä parin metrin leveydeltä hienorakeisena pirotteena ja pessäkkeinä lyijyhohdetta, sinkkivälkettä ja kuparikiisua. Eniten niitä oli kohdassa, josta oli iskukairausnäyte. Palanäytteistä (MH ) tehdyn kemiallisen analyysin mukaan mineralisoitumassa on keskimäärin 1.60 % Pb, 0.19 % Cu, 1.01 % Zn, 89 ppm Ag, 0.03 ppm Au ja 0.83 % S. Nopean veden tulon vuoksi kaivantoa ei voitu jättää auki uranäytteenottoa varten. Myös mineralisaation leveys jäi varmistamatta, koska monttua ei tiheäkasvuisen kuusikon vuoksi voitu jatkaa. - M2 (M380670) x= y= , pituus n. 10 m syvyys 1,5-3.0 m; kontrolloitiin piste (= ), jossa oli todettu heikko Pb-Zn-anomalia. Kivilaji on intermediaarinen, plagioklaasihajarakeinen vulkaniitti, jossa ei esiinny mineralisoitumista. - M3 x= y= pituus n. 10 m; pisteeseen sisältäen pisteet ja 098 sekä , joissa oli vähäinen rapakallioanomalia (Cu-Pb-Zn). Kivilaji on deformoitunut intermediaarinen vulkaniitti, jossa on rautakiisupirotetta, mutta ei varsinaista malmiutumista (näyte MH : % Pb, % Zn, alle 1 ppm Ag ja alle 0.01 ppm Au) - M4 (M390671), x= y= ; pisteeseen (= ); rapakallioanomalia (Pb/ ). Kivilaji on intermediaarinen vulkaniitti, jossa on satunnaisesti rautakiisuja ja yksittäisiä kuparikiisurakeita, mutta ei malmiutumista (näyte MH % Pb, % Zn, 2 ppm Ag). Montusta otettiin moreeninäyte ja huuhdontanäyte /010, jonka raskasmineraaleina esiintyi P. Huhdan tutkimusten mukaan hieman PBHO ja 2 Au-hippua (laskettu pitoisuus 30 ppb Au).

5 5 YHTEENVETO Riuttaskorven mineralisaation lounais- ja länsipuolelle painottuneessa iskukairausnäytteenotossa tavattiin vanhasta aiheesta 130 m SW samantyyppistä, varsin heikkolaatuista malmiutumaa. Kohtalaisen tiheän moreeni- ja pohjanäyteaineiston mukaan kyseessä on pesäkemäinen puhkeama tai vain pari metriä paksu mineralisoituma. Tutkimukset on lopetettu, koska ei saatu viitteitä siitä, että Riuttaskorven mineralisaatiolla olisi ekonomisesti merkittäviä jatkeita. Geologi Niilo Kärkkäinen LIITTEET 1 1. vaiheen näytteenottolinjojen sijainti 2 Tarkistusnäytteenotto ja montut (1:2000) 3-6 Geokemialliset kartat moreeninäytteistä 7-9 Geokemialliset kartat kallionäytteistä

6 6 LIITTYY Kevyt iskukairaus ja kemialliset analyysit v. 1988: pisteet , tilaus (pohjamoreeni; analyysit M ), ('pintamoreeni'; M ) ja (kalliosiru); v. 1989: pisteet , tilaus (51 kpl mr+rp) ja tilaus (18 kpl kalliosiru: , , ,110,118,134) Montut: - M1 (M390670, MH ) x= y= ; pituus 10 m suunta M2 (M390671, MH ) x= y= ; pituus n. 10 m - M3 (MH ) x= y= ; pituus n. 10 m - M4 (M390671, MH ) x= y= ; Huuhdontanäyte /010, moreeninäyte

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16