SATAOSAA - Satakunnan mallit työllistymiseen ja osallisuuteen

Transkriptio

1 RAUMA - SATAKUNNAN YHTEINEN OPINNOISTA TÖIHIN KEHITTÄMISPÄIVÄ Satakunnan yhteisessä Opinnoista töihin-kehittämispäivässä tarkasteltiin sote- sivistys- ja kasvupalvelujen rajapintoja osatyökyisten opiskelijoiden palveluissa. SATAOSAA tekee työtä maakunnallisesti yhteisten toimintamallien löytymiseksi osatyökykyisten palveluiden kehittämistyössä. Kaikki osatyökykyisen opiskelijan palvelut kehittyvät rinnakkain Leena Voutivuori avasi päivän valottamalla kasvupalvelujen valmistelutyöryhmän alatyöryhmän työtä erityisesti sote-ja kasvupalvelujen yhdyspintatyöryhmän osalta. Muutos on mahdollisuus uudenlaiselle yhteistyölle. Sote- ja kasvupalveluissa on paljon yhdyspintaa ja digipalvelut tuovat oman värinsä muutokseen mm. työmarkkinatorin kehittämistyön kautta. Työttömäksi työnhakijaksi kirjaudutaan tulevaisuudessa suurimmaksi osaksi itsenäisesti kansallisella työmarkkinatorilla. Digitaalinen palvelutarvearvio ohjaa harkinnanvaraisiin kasvupalveluihin ja asiakas saa vertailukelpoista tietoa päätöksenteon pohjaksi. Asiakas saa listan palveluvaihtoehdoista, joista hän sitten valitsee sopivimman. Digipalvelu tunnistaa monialaisen palvelutarpeen, on kuitenkin huomattava, että edelleen tarvitaan myös henkilökohtaista palvelua asiakkaalla ei aina ole riittävästi kykyä palvelun käyttöön tai tukihenkilöä auttamassa. Kun asiakkaan palvelutarve tunnistetaan varhain, asiakas saa tarvitsemaansa tuen ajoissa eikä tuen tarve pääse laajenemaan. Henkilökohtaisen asiakaspalvelun saatavuuteen tukena ovat palvelupisteet ja jatkossa myös matalan kynnyksen monialaiset palvelupisteet kuten Ohjaamo. Palvelutarve määritellään siis aina asiakkaan ja asiantuntijan yhteistyönä. Arviointia asiakkaan tilanteesta tehdään lakisääteisesti 3 kk välein. Määritellyssä ajassa on arvioitava myös monialaisen palvelun tarve. Siten on luonnollista, että erityistä huomiota tulee kiinnittää eri sektoreiden väliseen yhteistyöhön ja etenkin tiedonkulkuun eri toimijoiden välillä. Asiakkaan palveluketjun hallinta voi tapahtua asiakasvastaavan tai case managerin avulla. Hän seuraa asiakkaan palvelutarpeen arvion suunnittelua ja asiakkaan suunnitelman toteutumista. Kaikki sote-palveluja tarvitsevat eivät ole monialaisen yhteistyön tarpeessa, toisinaan kevyempi yhteistyö riittää. Kuitenkin toimintatavat tulee olla selvillä ja yhdenmukaisia koko maakunnassa. Palvelutarpeen arvio Palvelutarpeen arvion tekeminen on olennaista se on tehtävä kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Palvelutarpeen arviossa määritellään työkyky, ammattitaito, työllistymiseen vaikuttavat seikat ja arvio valmiuksista työllistyä avoimille markkinoille. Jos tunnistetaan monialaisen yhteistyön tarve, monialainen työllistymissuunnitelma on tehtävä alle 25-vuotiaille viimeistään 6 kk:n ja yli 25-

2 vuotiaille 12 kk:n täyttyessä. Tuki kohdistetaan erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen. Työttömien terveystarkastukset ja työ- ja toimintakyvyn arviointi ovat oleellinen osa osatyökyisten tukipalveluja ja niitä kehitetään SATAOSAA-maakuntakokeilussa. Työkykykoordinaatio-osaamista tarvitaan sote-keskuksiin, jotta asiakkaan palveluohjaus onnistuu. Muutokset palvelurakenteessa tuovat mukanaan haasteita, päätökset on pystyttävä hoitamaan joustavasti jatkossakin. Kumppanuuden nivelvaiheet tuleekin siksi suunnitella huolella varsinkin erityistä tukea tarvitsevien nuorten kohdalla. Matalan kynnyksen palveluita tarvitaan jatkossakin ja nuorten palvelut edellyttävät aikuisia useammin palvelujen yhteensovittamista. Tavoite ei tule olla kuntoutumisessa, vaikka sekin on tärkeää, vaan koulutuksen kautta työhön pääsemisessä. Yhteistyökäytännöistä tulee sopia erityisesti oppilaitosten, nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön kanssa. Maakunnassa tarvitaan myös prosessinomaista monialaista työkyvyn arviointia ja kuntoutustutkimusta joka on toiminnallista ja työelämäsuuntautunutta kuten esim. Partyhankkeen mallissa. Esimerkkinä palvelujen tuottamiseksi on työikäisten monialainen palvelukeskus, jota SATAOSAA kehittää pala palalta eteenpäin. Mallissa huomioidaan erityisesti saattaen vaihtaen käytännöt. Opinnoista töihin nivelvaiheen tuki te-toimiston ja oppilaitosten näkökulmista Marja Laakso esitteli työkykykoordinaattorina toimiessaan tehtyä hankeyhteistyötä oppilaitosyhteistyön kehittämiseksi. Kehittämisessä on ollut aktiviisesti mukana Länsirannikon Koulutus Oy WinNova, Satakunnan Koulutuskuntayhtymä Sataedu ja Satakunnan TE-toimisto. Liitteenä olevista dioista selviää hiottu malli ja sen yksityiskohdat selkeästi. Ks. liite.

3 Tilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti sekä työpajoissa että muutoin - kuten päivän tavoitteena olikin. Tässä koontia yhteensovitetuista näkemyksistä. Teema 1. Tuen tarpeen tunnistaminen, kartoitus ja ohjaus Ratkaisukeskeinen työote on koettu tärkeänä kaikissa SATAOSAAn työryhmissä ja keskusteluissa on keskityttävä tukemaan nuoren vahvuuksiin ja osaamisiin ja etsittävä reittiä työllistymiseen. Merkkeinä siitä, että tulisi selvittää opiskelijan tuen tarve, toimivat mm. - Poissaolot luvalliset ja luvattomat selvitetään syy - Opinnot/koulutussopimusjaksot tms. työpaikoilla eivät etene toivotusti - Huono hygienia - Ei opiskelutarvikkeita mukana - Keskittymisongelmia - Häiriökäyttäytyminen - Standardoitu mittari voi olla esim. Kykyviisari tai AHAA tai Self Kykyviisaria pidettiin toimivana työkaluna. Etenkin peruskoulussa vanhemmille on haastavaa tunnistaa oman lapsensa tuen tarve ja vanhempien asenne voi jarruttaa lapselle sopivien tukimuotojen löytymistä. Hyvänä on pidetty sitä, että opiskelijan toimintaa ja sen muutoksia seurataan oppilaitoksissa systemaattisesti ja lisäksi käytetään standardoitua mittaria. Esim. Kykyviisari on koettu hyväksi puheeksi oton välineeksi, se antaa suuntaa tarvittavista tukitoimista ja sen avulla voidaan seurata asiakkaan kehittymistä. Se myös herättää asiakasta arvioimaan omaa tilannettaan. Toisinaan asiakas voi täyttää kyselyn itse, toisinaan tuetusti. Kykyviisari on melko pitkä testi mutta sitä voidaan myös täyttää osissa. Haasteena pidettiin resursseja. Työryhmässä mietittiin, että jos se tehdään esimerkiksi koko ikäluokalle seulonta- ja seurantatarkoituksessa, tuloksiin täytyy myös pystyä vastaamaan. Asiakkaan tulisi saada sitä palvelua, jota hän toivoo saavansa. Toisaalta tästä on ne hyödyt, että laajan käytön avulla voi seuloutua ne, joiden tuen tarvetta ei muutoin huomattaisi ja toisaalta saadaan puheeksi pulmat leimaamatta ketään kun kaikki täyttävät saman testin. Keskustelussa tuotiin myös esille, että Kykyviisarin kehittäjiin ollaan oltu yhteydessä eri toimijoiden kautta, jotta Kykyviisarista saataisiin kehitettyä myös lyhyempi ns. pikaversio sellaisia tapauksia varten, jolloin lyhyempi testi olisi tarkoituksenmukaisempi. Työryhmässä todettiin myös, että näitä saman tyyppisiä poimintakriteerejä tulisi käyttää kaikissa palveluissa. Myös ns. MPH-lomakkeesta (mistä palvelusta hyötyisin-lomakkeesta) katsottiin olevan hyötyä kun tuen tarvetta on jo tunnistettu ja asiakkaan kanssa mietitään sopivia palveluja yhdessä häntä auttavan asiantuntijan kanssa.

4 Laadukas, moniammatillisesti tehty työ-ja toimintakyvyn arviointi varmistaisi, että opiskelijan / nuoren todellinen palvelutarve saataisiin selville. Haasteiden nähtiin alkavan peruskoulun päättyessä. Onnistuneimmillaan asiakas ohjautuu hänelle sopivalle ja realistiselle palvelupolulle kun peruskoulussa tuetaan polun valintaa suhteessa hänen sen hetkiseen työ- ja toimintakykyyn. Opettajilla, opoilla, terveydenhoidon asiantuntijoilla, kuraattoreilla, mt-palveluilla, etsivällä nuorisotyöllä, Kelalla, kolmannella sektorilla, kasvupalveluilla ja kaikilla muilla tukipalveluilla on tässä moniammatillisen yhteistyön haaste. Avoimella keskustelulla todettiin saatavan parhaat hyödyt ja tiedon siirto on olennaista. Toisinaan voi vain yksikin palvelu asiakkaalle riittää, toisinaan tarvitaan paljon tukipalveluja. Kuntoutustoimia voi olla myös päällekkäin ja yhtä aikaa menossa. Jotta palvelujen saumaton yhteistyö toimisi monialaisessa yhteistyössä kitkatta, tulee nimetä yhteyshenkilö joka kokoaa palvelut asiakkaan ympärille ja seuraa tämän polulla etenemistä. Ryhmässä todettiin, että tavallisesti riittää muutaman avainhenkilön tiiviimpi yhteistyö, jota tuetaan laajennetulla ryhmällä asiantuntijoita, jotka tapaavat harvemmin. Ryhmässä keskusteltiin siitä, tulisiko tapaamisten olla säännöllisiä ja kokoonpano ennalta sovittu vai tulisiko toimia enemmän tilannekohtaisesti. Keskustelussa todettiin, että työtoimintapaikoilla oma-ohjaaja voisi olla henkilö, jolla on koottu tieto asiakkaasta ja mahdollisimman tiivis yhteistyö oppilaitosten kanssa. Todettiin myös, että oppilaitoksella tulisi olla tällainen samanlainen vastuuhenkilö / case-manager/työkykykoordinaation osaaja, joka olisi yhteistyössä näihin työtoimintapaikkoihin. Myös Marja Laakson mallissa on teasiantuntija, joka toimii koordinoivana tahona te-toimiston organisaatiossa. Näin toimimalla saattaen-vaihtaen mallin toimivuus tulee turvatuksi. Moniammatillisen yhteistyön koordinoinnin lisäksi on hyvä varmistaa, että ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet tunnetaan oppilaitoksissa riittävästi. Terveydenhuollon työn painopistettä voitaisiin siirtää työ- ja toimintakyvyn arvioinnin suuntaan ja yhteyttä erikoissairaanhoitoon tiivistää Nuoret kasvavat ja kehittyvät monella tapaa opintojen aikana. Lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa asetetut diagnoosit eivät välttämättä ole aikuistumisvaiheessa enää paikkansa pitäviä. Opiskelun aikana työ-ja toimintakyvystä kertynyt tieto antaa erittäin hyvän mahdollisuuden tilanteen tarkistamiseen ennen siirtymistä työelämään. Tällä hetkellä opiskeluterveydenhuollossa painopiste näyttäisi olevan kasvuun, kehitykseen, hyvinvointiin ja perheen tukeen liittyvissä asioissa. Kehittämistyön panokset kannattaisi kohdentaa työ- ja toimintakyvyn arvioinnin merkityksen ja roolin laajentamiseen. Opiskeluterveydenhuolto voisi olla nykyistä kiinteämmin osa prosessia, jossa työ-ja toimintakykyä arvioidaan. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat kattavasti arvioida työ-ja toimintakykyä, jos heillä on käytettävissään tietoa siitä, miten opiskelija selviytyy työssä ja työtehtävissä. Tietoa opiskelijoiden työ-ja toimintakyvyn haasteista opintojen/työn arjessa kannattaisi siirtää nykyistä tehokkaammin terveydenhuollon

5 käyttöön. Toisaalta terveydenhuollon ammattilaisilla tulee olla osaamista/koulutustaustaa siihen, miten työ-ja toimintakykyä arvioidaan, jotta he voivat hyödyntää saamansa palautteen. Myös yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa voisi tiivistää. Vaikka erikoissairaanhoidon tehtävä ei ensisijaisesti ole arvioida työkykyä kokonaisuudessaan, heiltä voidaan saada tietoa siitä, miten sairaus vaikuttaa työkykyyn/opiskelukykyyn. Kun kokonaisarvio tilanteesta tehdään monialaisena yhteistyönä oppilaitoksessa, saa asiakas varmimmin tarvitsemansa tukipalvelut. Diagnoosi-rajoista pyritään pois mahdollisuuksien mukaan - painopiste on siirtynyt asiakkaan tarpeesta lähtevien palveluiden kehittämiseen. Kuitenkin toisinaan diagnoosit ovat edelleen tärkeitä niiden kautta turvataan oikeat palvelut ja toimeentulo. Kelan pilotoinnit tukevat uutta ajattelutapaa, jossa asiakkaan tulisi saada tarvitsemansa palvelut diagnooseista riippumatta. (NEET-nuorille suunnattu ja ilman diagnoosia suullisella haulla ammatilliseen kuntoutukseen-pilotit) Sosiaalihuollon roolia voitaisiin vahvistaa moniammatillisessa yhteistyössä Keskusteluissa on käynyt ilmi, että oppilaitoksen yhteistyötä kunnan sosiaalihuollon kanssa voitaisiin lisätä. Näin saataisiin tehokkaammin sosiaalihuollon keinoja ja ammattitaitoa nuoren elämänhallinnan tukemiseen. Jos esimerkiksi opiskelija keskeyttää opinnot, tehdään ilmoitus etsivälle nuorisotyölle, joka ohjaa asiakkaan sopiviin palveluihin tai Ohjaamoon lisäselvittelyyn. Kuitenkin jos asiakas ei tartu palveluun, etsivän tuki jää käyttämättä. Tällöin voidaan tehdä sosiaalihuoltolain mukainen ilmoitus ja työ asiakkaan kanssa voi taas päästä jatkumaan. Sosiaalitoimesta on toivottu ilmoituksien tekemisessä kynnyksen madaltumista, jotta ongelmia pystyttäisiin ratkomaan varhaisemmassa vaiheessa. Sosiaalityö voisi olla nykyistä vahvempi osa moniammatillista yhteistyötä. Työpaja 2. Työelämävalmiuksien tuki Ryhmässä tuotiin esille olemassa olevia toimivia käytäntöjä, joita ovat esimerkiksi kaikki oppilaitoksen sisäiset tukiprosessit. Satakunnan ammattioppilaitoksissa on panostettu erityisopetukseen, resurssia on hankittu viimevuosina lisää. Reformin myötä ura- ja työelämävalmiuksien tukemiseen tulee lisäruutia kaikille yhteisten oppimisjaksojen kautta. Satakunnan TE-toimiston kanssa yhteistyötä on vahvistettu ja oppilaitokset voivat olla yhteydessä TE-toimiston yhteyshenkilöihin erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan asioissa jo ennen valmistumista mahdollistaen saattaen vaihtoa. Yhteistyötä muiden sidosryhmien kanssa olisi myös hyvä vahvistaa. Parhaimmillaan yhteistyötä on peruskoulusta alkaen, kaiken kaikkiaan yhteistyö ja opiskelijan rinnalla kulkeminen nähdään ydinasioina. Hankkeiden tuki on tärkeää, esimerkiksi Raumalla pyörivä Winkkari hanke tukee opiskelijoiden työelämävalmiuksia muun muassa yhteistyöllä työpajojen kanssa sekä CV-klinikoin.

6 Uudenlaisia yhteistyön muotoja pohdittaessa esiin nousi oppilaitokseen jalkautuvien palveluiden tärkeys. Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tunnistamisen näkökulmasta olisi hyvä, että erilaisia tukipalveluja pystyttäisiin tuomaan osaksi oppilaitoksen arkea. Raumalla on pohdittu myös Ohjaamotoiminnan jalkauttamista oppilaitoksiin. Pohdittiin voisiko oppilaitoksen tiloja käyttää myös yhteisöllisesti ja esimerkiksi tuoda perhe mukaan. Toiminnallisten vanhempainiltojen konseptia on kokeiltu, mutta toistaiseksi osanotto on ollut heikkoa. Oppilaitoksella on ollut työpaikkainfoja, mutta avointa vuoropuhelua olisi hyvä käydä enemmänkin. Opiskelijoiden valmiudet työelämään eivät aina ole realistisella tasolla. Rekry pop-upit ovat nostaneet päätään ja niillä on tavoitettu opiskelijoita hyvin. Porissa toimiva Ohjaamon yksikkö on lähtenyt hyvin käyntiin ja nuoret ovatkin ottaneet Ohjaamon hyvin vastaan. Tukea tarvitsevia on tavoitettu ja polun rakentaminen saatu alkuun. Ohjaamon toiminnan kautta nuoret ovat saaneet myös matalan kynnyksen tukea, joka on ennaltaehkäissyt erityisen tuen tarpeen. Näin on pystytty vahvistamaan työelämätaitojakin. Ajanpuutteen johdosta keskustelussa ei päästy kovin syvälle siinä, miten työelämävalmiuksien paranemista voidaan arvioida tai mitata. Tässä keskustelussa toimivimpana tapana arvioida työelämävalmiuksia on hyödyntää työpaikalta saatu palaute tapahtuneesta oppimisesta saadaan. Moniammatillisuuden tärkeä rooli nousee keskusteluissa toistuvasti esille. Oppilaitoksen sisällä olisi hyvä käydä monialaista keskustelua opettajien, erityisopettajien, oppilashuollon ja terveydenhuollon kesken, jolloin opiskelijan tilannetta voidaan kartoittaa ja arvioida kokonaisuutena. Lisäksi, mikäli lisätuen tarvetta on, voidaan jatkosta keskustella yhdessä ja nimetä vastuutaho (case manager). Lisäresurssia on mahdollista saada oppilaitoksen ulkopuoleltakin mm. sosiaalitoimi, Kela, TEtoimisto, Ohjaamo, erikoissairaanhoito ja työpajat, erityisen tuen tarpeessa olevan tukemiseksi. Työpaja 3. Työllistymisen tuki Kolmostyöpajassa pohdittiin, mitä erilaisia tukia työllistymiseen on olemassa ja mitä olisi hyvä olla olemassa. Nykytilassa toimivia malleja ovatkin olleet esimerkiksi työkokeilu ja Kelan työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus. Oppilaitoksessa on ollut ja tullee olemaan enenevässä määrin uraohjausta, joka sisältää muun muassa yritysvierailuja, rekrypäiviä, työelämätaitojen vahvistamista yms. Näitä varmasti pyritään reformin myötä painottamaan entistä enemmän. Tuotiin esille, että oppilaitoksessa olisi hyvä olla entistä enemmän ryhmiä, joissa työhakuvalmiuksia voisi parantaa. Osaamisen tunnistamisen teemaan tuotiin esille muutamia ajatuksia. Esimerkiksi valo-valmennus on keino suorittaa opintojen osia ja näyttää toteen omaa osaamista. Osaamisen voi hankkia aidossa työympäristössä ja osaamisen kertyessä taidot voi todistaa yhteistyössä oppilaitoksen kanssa näyttö. Tästä voi saada niin kutsutun osaamistodistuksen. Kuntouttava työtoiminta nostettiin esille työllistymisen tukemisen keinona. Kuntouttavasta työtoiminnasta puhuttaessa on hyvä nostaa esille tarve kuntoutumisen seurantaan sekä aktiiviseen

7 yritysyhteistyöhön. Ideaalista olisi, jos kuntoutua voisi aidossa työympäristössä vaikkapa oikeassa yrityksessä. Tukea kuitenkin tarvitaan ja esimerkiksi työhönvalmennusta olisi hyvä olla saatavilla myös ilman diagnoosia oleville. Optimaalista on, että palvelun määrittäisi asiakkaan tarve. Työllistymisen tukemisessa tarvitaan ymmärrystä mahdollisista palveluista ja joustavuutta tarpeen mukaan. Tässä mukaan tulee moniammatillisuuden teema katsotaan asiakasta kokonaiskuvana eri näkökulmista, jotta löydetään paras mahdollinen, joustava ja räätälöity ratkaisu. Puhuttiin siiloista poistumisesta. Tiedon siirtyminen ja vaihto tärkeässä asemassa. Yhdessä voidaan tehdä ratkaisuja erilaisista tukimuodoista jopa ilman diagnoosia oleville. Välityömarkkinaratkaisukin voi olla joskus hyvä ratkaisu, kaikilla ei ole valmiuksia avoimille työmarkkinoille ainakaan heti valmistuttua. Järjestökentän kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeässä roolissa. Nuorten parissa työskentelevät ovat huomanneet, että työelämä arvona on muuttunut. Työelämä on murroksessa ja nuoret elävät tämän murroksen todellisuutta. Downshiftaus näkyy jo nuorten arjessa. Työtä tehdään monesti keinona johonkin ja vain tarpeellisena määränä.