VASTASYNTYNEEN HYPERBILIRUBINEMIAN VALOHOITO KOTONA JA SAIRALAASSA: HOITOJEN VAIKUTUSTEN EROAVUUDET PAINOON, BILIRUBIINIARVOIHIN JA ÄIDIN MIELIALAAN



Samankaltaiset tiedostot
ÄIDIN JA LAPSEN VARHAINEN SUHDE KESKOSPERHEISSÄ

KOGNITIIVISET DEPRESSIOKOULUMALLISET RYHMÄT NEUVOLASSA

TEHOHOITOON SIIRTYNEEN VAUVAN JA ÄIDIN VARHAISEN SYLIKONTAKTIN YHTEYS ÄIDIN KOKEMAAN KIINTYMYK- SENTUNTEESEEN VAUVAN OLLESSA KOLMEN KUUKAUDEN IKÄINEN

Raskausajan kiintymyksen vahvistaminen ultraäänityöskentelyn avulla. Dosentti Eeva Ekholm Naistenklinikka, TYKS

ÄIDIN JA TEHOHOITOON SIIRTYNEEN VAUVAN ENSIKONTAKTIN YHTEYS ÄIDIN KIINTYMYKSEN TUNTEISIIN VIIKON KULUTTUA LAPSEN SYNTYMÄSTÄ

Alkaako syrjäytyminen jo kohdussa?

Vanhempiin liittyvien tekijöiden vaikutus ja äitien kokemukset imetyksestä ja lisäruokien antamisesta

Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet. Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen

TYÖKALUJA, TIETOA JA UUDENLAISTA NÄKÖKULMAA - RASKAANA OLEVIEN JA SYNNYTTÄNEIDEN ÄITIEN KOKEMUKSIA ILOA VARHAIN- RYHMISTÄ

PSYKOLOGI- PALVELUT. Varhaisen vuorovaikutuksen edistäminen

VERIRYHMÄIMMUNISAATIOT VASTASYNTYNEEN HOITO JA SEURANTA. Ilkka Ketola, LT Lastenlääkäri, neonatologi

Lahtelaisten liikkuminen ja siitä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt sekä erilaisten taustatekijöiden vaikutus näihin

PERHEPESÄ Jorvin sairaala

Sikiöseulonnat. Opas raskaana oleville.

Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry

Sikiön kehityshäiriöiden. Mahdollinen alaotsikko (Calibri 28)

Varhainen vuorovaikutus, päihteet ja mielenterveys

Tutkimus vuotiaille

LONKKAMURTUMASTA KUNTOUTUVAN IKÄÄNTYNEEN HENKILÖN SOSIAALINEN TOIMINTAKYKY. Näöntarkkuuden yhteys sosiaaliseen osallistumiseen

RhD-negatiivisten äitien suojaus raskauden aikana

Interventiotutkimus. Åse Fagerlund. FT, neuropsykologi

VANHEMPIEN KOKEMUKSIA KOTONA ANNETTAVASTA SINIVALOHOIDOSTA JA SEN OHJAUKSESTA

GEENEISTÄ SOSIAALISEEN KÄYTTÄYTYMISEEN. Markus Jokela, Psykologian laitos, HY

Keskosen hoitotyö tehohoidon aikana. Opas perusjakson sairaanhoitajaopiskelijalle

NEUVOLAN PERHETYÖ KAARINASSA

KESKENMENO JA RASKAUDEN KESKEYTYS - AVOTERVEYDENHUOLLON PSYKOLOGIPALVELUT

ISÄKSI KASVAMASSA ISÄN JA VAUVAN VÄLINEN SUHDE

Perheheräämö. Maija Jalasvuori, Natalie Öhman

Keskosen matka rinnalle kuulumisia Wienistä. Pia Ruohotie, Sh, Imetysohjaajakouluttaja Kuvat: PR, TP

VASTASYNTYNEEN HYPERBILIRUBINEMIAN VALOHOITO

Imetys Suomessa Vauvamyönteisyysohjelma

Lähijohtajuus ja työntekijän työuupumusja depressio-oireet selittävätkö johtajuuden piirteet myöhempää oireilua?

Keski-Pohjanmaan keskussairaala Synnytysosasto 3 Mariankatu 16-20, Kokkola puh Synnyttänyt

Vastasyntyneiden aineenvaihduntaseula HY ja HYKS Lastenklinikka

Osasto-opas. Synnytysvuodeosasto.

Sikiöseulonnat OPAS LASTA ODOTTAVILLE. Tietoa sikiön kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien seulonnoista

Masennus ja mielialaongelmien ehkäisy Timo Partonen

10 ASKELTA ONNISTUNEESEEN IMETYKSEEN

Lasten ja nuorten syo misha irio iden esiintyvyys ja hoitokeinot. Veli Matti Tainio HYKS Nuorisopsykiatria

Lotta Järvilahti VANHEMPIEN PSYYKKINEN HYVINVOINTI JA KIINTYMYKSEN KEHITTYMINEN KESKOSVAUVAAN VANHEMMAT VAHVASTI MUKAAN - KOULUTUSPROJEKTIN JÄLKEEN

PISA 2012 ENSITULOKSIA Pekka Kupari Jouni Välijärvi Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto

Angitensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE:n) estäjät ja angiotensiini II -reseptorin salpaajat: Käyttö raskauden ja imetyksen aikana

Imetyspoliklinikoiden toiminnan kartoitus Suomessa

SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN MASENNUS Riitta Elomaa Kirsti Keskitalo

PIDETÄÄN YHTÄ TUTKIMUS

SYNNYTYSKESKUSTELU. Kätilöopiston Sairaala synnytysosasto 14. 1/2015. N. Harjunen. M-L. Arasmo. M. Tainio.

KELLASTUNEEN VASTA- SYNTYNEEN HOITO. Posteri vanhemmille

NUORTEN MIELIALAHÄIRIÖT JA AHDISTUNEISUUS

Pienen vatsan ystävä. Sanotaan, että hyvä olo tuntuu ihan vatsanpohjas sa asti. Hyvinvointi lähtee vatsasta myös perheen pienimmillä.

Monikkoperheet. kaksoset ja kolmoset kasvatus ja yksilöllisyyden tukeminen. Irma Moilanen Lastenpsykiatrian professori, emerita Nettiluento 4.9.

TERVETULOA PERHE- VALMENNUKSEEN!

Väkivalta, alkoholi ja mielenterveys. RutiiNiksi pilottikoulutus

IHOKONTAKTI EDISTÄÄ KIINTYMISTÄ JA KIINNITTYMISTÄ

Vanhemman/huoltajan kyselylomake 1.

PSORI BARO METRI PSORIASIKSEN HOIDON NYKYTILA SUOMESSA. Psoriasis on ihon ja nivelten

Yhteenveto Espoon ruotsinkielisen väestön kehityksestä alkaen vuodesta 1999

Masentuneen opiskelijan arvio ja hoito opiskeluterveydenhuollossa. Henna Haravuori

VERIRYHMÄT JA VERIRYHMÄVASTA-AINEET

Raskausdiabeetikon hyvä hoito avain tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn

Kaupunki- ja kuntapalvelut Espoossa 2014

Rinnakkaislääketutkimus 2009

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan yhdistelmätyön edut perheille

AVH-potilaan masennuksen kulku akuuttivaiheen jälkeen ja omaisen masennusoireilu

Tietoa hivistä Hiv tarttuu heikosti. Hiv ei leviä ilman tai kosketuksen välityksellä, eikä missään arkipäivän tilanteissa.

Anna-Maija Koivusalo

Kahden mindfulness-mittarin itsetuntoon. suomennos ja Kahden validointi mindfulness-mittarin suomennos ja validointi

PERHEVAPAAT MITÄ ON VANHEMPIEN RATKAISUJEN TAKANA?

RIKS-STROKE - 3 KUUKAUDEN SEURANTA

Äidinkielen valtakunnallinen koe 9.luokka

Lähisuhde- ja perheväkivallan puheeksi ottaminen. Kehittämispäällikkö Minna Piispa

Läheiset ihmissuhteet ja työssä jaksaminen näkökulmia perheterapiasta Salla Tikkanen

Satakunnan ammattilaiset yhteistyössä lasta odottavan päihdeperheen kanssa

Ofev-valmisteen (nintedanibi) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto

Vauvojen lastensuojelu - miten tunnistaa ja korjata vaurioittavaa vuorovaikutusta Koulutuspäivät

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen

Pakko-oireisen häiriön epidemiologiaa. Esiintyvyys Oheissairastavuus Ennuste

Lasta odottavan perheen mielenterveys

Normaalin tukeminen rakenteiden avulla Lapsivuodeosastohoitoa potilashotellissa Marika Mettälä

MASENNUKSEN EPIDEMIOLOGIA. Jouko Miettunen, Professori, Akatemiatutkija Terveystieteiden tutkimusyksikkö Oulun yliopisto

Valtakunnalliset lastensuojelupäivät. Näkökulmia sosiaaliseen markkinointiin. CASE: Perheaikaa.fi verkkopalvelu /

TARVITAANKO LISÄMAITOA SYNNYTYSSAIRAALASSA

SMOTO MP2016-tutkimus

PISA 2012 ENSITULOKSIA Pekka Kupari Jouni Välijärvi Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto

KOKEMUKSIA PÄIVÄKIRURGISESTA LASKEUMAKIRURGIASTA. GKS Anna-Mari Heikkinen KYS naistenklinikka Suomen Terveystalo/Kuopio

Liite 3 LA1. Sopeutumisvalmennuskurssille osallistuvan koulunsa aloittavan tai alakoulussa olevan lapsen kyselylomake 1.

Kojemeteorologia. Sami Haapanala syksy Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto

/1. MTTTP5, luento Normaalijakauma (jatkuu) Binomijakaumaa voidaan approksimoida normaalijakaumalla

NUORTEN ERITYISTUKEA TARVITSEVIEN ODOTTAVIEN ÄITIEN TUKEMISEN TOIMINTAMALLEJA. Marita Väätäinen Sanna Vähätiitto Oulun kaupunki

RAPORTTI LIIKUNNAN VAPAAEHTOISTOIMIJOIDEN ITE-ARVIOINNISTA 2013

SYNNYTTÄJIEN ARVIOINNIT HOIDON LAADUSTA SYNNYTYKSEN AIKANA

Alle kouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvointi

Coimisiún na Scrúduithe Stáit State Examinations Commission. Leaving Certificate Marking Scheme. Finnish. Higher Level

Tilastotieteen jatkokurssi syksy 2003 Välikoe

Veriryhmäimmunisaatiot ja raskaus

Vauvan Taika projektin loppuseminaari

Saako lasten seurassa juoda? Vanhempien alkoholinkäyttö ja siihen liittyvät asenteet Juomatapatutkimuksen valossa

Äiti on tärkeä. Katja Koskinen kätilö, imetyskouluttaja, IBCLC

SYNNYTTÄJIEN SEULONTA: Vastasyntyneiden varhaisen GBS-taudin ehkäisy

Lataa Aikuispotilaan ja perheenjäsenen emotionaalinen ja tiedollinen tuki sairaalhoidon aikana - Elina Mattila

Transkriptio:

VASTASYNTYNEENHYPERBILIRUBINEMIANVALOHOITOKOTONAJASAIRALAASSA: HOITOJENVAIKUTUSTENEROAVUUDETPAINOON,BILIRUBIINIARVOIHINJAÄIDIN MIELIALAAN EveliinaVarimo Syventävienopintojenkirjallinentyö Tampereenyliopisto Lääketieteenyksikkö OutiTammelantutkimusryhmä 11/2012

Tampereenyliopisto Lääketieteenyksikkö OutiTammelantutkimusryhmä VARIMOEVELIINA:VASTASYNTYNEENHYPERBILIRUBINEMIANVALOHOITOKOTONAJA SAIRALAASSA:HOITOJENVAIKUTUSTENEROAVUUDETPAINOON,BILIRUBIINIARVOIHINJA ÄIDINMIELIALAAN Kirjallinentyö,26s. Ohjaajat:DosenttiOutiTammela,LTReijaLatva,LTRiittaOjala. Marraskuu2012. keltaisuusvarhainenvuorovaikutusimetyssyntymäpainomasennus hoitotyytyväisyys Vastasyntyneen keltaisuus, hyperbilirubinemia, on fysiologinen ilmiö. Siihen vaikuttaa moni eri tekijä. Bilirubiinin liiallinen kertyminen elimistöön voi vaatia valohoitoa. Valohoitoa annetaan yleensä synnytyssairaalassa ainakin yhden, joskus useamman vuorokauden ajan. Hoidontakiavastasyntyneenkotiutuminensaattaaviivästyä.Valohoitoavoidaanmyösantaa kotona. Kotona annetun valohoidon on aiemmin todettu olevan yhtä tehokasta kuin sairaalassa annetun valohoidon. Äiti-lapsi-vuorovaikutussuhde alkaa muodostua jo lapsen ensimmäisinäelinpäivinä,jotenkodinrauhallinenympäristöonsuotuisaavuorovaikutuksen kehittymiselle. Tutkimukseen osallistui 74 TAYS:ssa syntynyttä lasta, jotka tarvitsivat hyperbilirubinemiaanvalohoitoa.lapsetjaettiinsatunnaisestikahteenryhmään.toisetsaivat valohoidonsairaalassajatoisetkotona.valohoitolaitteetolivatkaikillasamat.tutkimuksessa havaittiinvalohoidonolevanyhtätehokastamolemmissaryhmissä.kotivalohoitoasaaneista vainkaksi,muttasairaalavalohoitoryhmästäkymmenenlastatarvitsiuudenvalohoitojakson. Lapsen syntymän jälkeinen painonlasku oli hitaampaa kahtena ensimmäisenä elinpäivänä kotivalohoitoryhmässä. Sairaalassa hoidettujen lapsien äideillä todettiin alussa enemmän masennusoireita kuin kotivalohoidossa olleilla. Perheet olivat selvästi tyytyväisempiä kotivalohoitoonkuinsairaalassaannettuunvalohoitoon.

Sisällysluettelo JOHDANTO... 1 AINEISTO JA MENETELMÄT... 4 TULOKSET... 7 POHDINTA... 13 JOHTOPÄÄTÖKSET... 15 LÄHTEET... 16 LIITTEET... 18

JOHDANTO Yli puolella terveistä täysiaikaisista vastasyntyneistä havaitaan jonkin verran keltaisuutta. Merkittävä hyperbilirubinemia kehittyy yhdelle kymmenestä vastasyntyneestä.suurimmanriskiryhmänmuodostavatvähänennenaikaisesti(rv 34-37) syntyneet lapset, joita hoidetaan lapsivuodeosastolla. Toisen tärkeän riskiryhmän muodostavat varhain kotiutuvat täysiaikaiset lapset, joiden kellastumisen seuranta jää usein puutteelliseksi (Grönroos M. et al, 2007). Keltaisuus voi johtua joko fysiologisista tai patologisista syistä, joista ensiksi mainittuonkeltaisuudentavallisinsyy.vastasyntyneenpunasolumassaonsuurija punasolujen hajotessa syntyy runsaasti bilirubiinia. Fysiologinen keltaisuus syntyy, koska bilirubiinin konjugointi maksassa ei vielä ole täysin kehittynyt. Bilirubiinin konjugointi on puutteellista erityisesti ennenaikaisilla lapsilla. Bilirubiini imeytyy suolistosta enterohepaattisen kiertokulun kautta takaisin verenkiertoon, mikäli suolen toiminta ei ole vielä täysin käynnistynyt. Konjugoimaton bilirubiini kertyy iholle, limakalvoille ja verenkiertoon. Vapaa bilirubiinivoiaiheuttaakernikteruksenläpäistenveri-aivoesteen. Aineonneuro- ja ototoksinen. Fysiologinen keltaisuus on havaittavissa yleensä ensimmäisen elinvuorokaudenjälkeenjaonsuurimmillaan3-5vuorokaudeniässä.fysiologinen keltaisuus menee yleensä ohitse kahden viikon ikään mennessä (Kaplan M. et al, 2005). Patologinen hyperbilirubinemia alkaa usein fysiologista aikaisemmin, jo ensimmäisenä elinvuorokautena. Yleisin syy keltaisuuteen on hemolyysi. Hemolyysiä aiheuttavat ABO- tai Rh-immunisaatio, infektio, sferosytoosi ja erityisestimaahanmuuttajillaglukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin(g6pd)puutos. Muitahyperbilirubinemianriskitekijöitäovatäidinaikaisempienlastenvalohoito, kuivuma,asfyksia,syntymäpahka,mustelmat,vuodotjaaasialainenrotu. Keltaisuus näkyy usein ensimmäiseksi lapsen iholla ja skleeroissa. Hyperbilirubinemia todetaan seerumin/plasman bilirubiininäytteellä (TSB). Hyperbilirubinemian kehittymistä voidaan seurata non-invasiivisillä transkutaanimittareilla (TcB). Mittareita ovat JM 102 ja JM 103- Jaundice Meter

sekäbilicheck.jm-laitteetmittaavatvalonabsorptiotakahdellaaallonpituudellaja BiliCheck usealla aallonpituudella. Ihon ja kapillaarien veren bilirubiinipitoisuus vaikuttaa valon absorptio-ominaisuuksiin. Eri transkutaanimittarien luotettavuutta on verrattu seerumin bilirubiininäytteisiin useissa tutkimuksissa. TcB-mittareiden antamat bilirubiiniarvot ovat seerumin arvoja matalampia. Mittareiden antamien tulosten ero kasvaa seerumin bilirubiinipitoisuuden noustessa(ebbesebf.etal,2012,maiselsm.jetal,2004,szaboetal,2004). Hyperbilirubinemiaahoidetaanvalohoidollasekähuolehtimallalapsenriittävästä ravinnonsaannista. Valohoidossa lapsen iho valaistaan valon sini-vihreällä aallonpituudella(400 480nm)Hoitoannetaanvalohoitolampullataivartalonalle sijoitettavalla fiberoptisella patjalla (Biliblanket ). Menetelmät voidaan myös tarvittaessa yhdistää. Lapsen silmät suojataan valolta hoidon aikana. Valohoidon tehokkuuteen vaikuttaa valosäteilijän etäisyys lapsesta ja paljaana olevan ihon pinta-ala. Valohoito muuttaa bilirubiinin ihon kapillaareissa vesiliukoisiksi isomeereiksi, lumirubiiniksi ja fotobilirubiiniksi. Fotobilirubiini erittyy hitaasti munuaisten kautta ohittaen maksan konjugaation. Osa fotobilirubiinista muuttuu elimistössä takaisin bilirubiiniksi. Lumirubiinia muodostuu hoidon aikana vähemmänkuinfotobilirubiinia.lumirubiinipoistuunopeastimunuaistenkautta, eikä muutu takaisin bilirubiiniksi. Valohoidon seerumin bilirubiinipitoisuutta laskeva vaikutus tulee erityisesti lumirubiinimetabolian kautta. Valohoidon vaikutustaseurataansäännöllisilläbilirubiinimittauksilla. Valohoitoavoidaanantaajokosairaalassataikotona.AAP(AmericanAcademyof Pediatrics) on antanut vuonna 1985 suosituksen lapsista, joiden kellastumista voidaanhoitaavalollakotona(littleetal,1985).lausunnossaonmyösannettu ohjeita hoitavalle kliinikolle, mitkä asiat tulisi ottaa huomioon kotivalohoitoa suunniteltaessa. Suosituksen mukaan vanhemmille tulisi tehdä selväksi hoidon hyödyt,riskitjaselkeätohjeetkäytännöntoteutuksesta. Kotona toteutetun valohoidon vaikutuksia on verrattu sairaalassa annettuun valohoitoon.amerikkalaisessatutkimuksessa 25fysiologistahyperbilirubinemiaa sairastavaa lasta hoidettiin kotona valohoidolla (Lawrence et al, 1984).

Vertailuryhmänä käytettiin 33 sairaalassa valohoidettua lasta. Tutkimusaineistoa eiollutrandomisoitu.tutkijathavaitsivat,ettäsairaalassaannettuvalohoitolaskee bilirubiinipitoisuutta hoidon ensimmäisenä päivänä tehokkaammin kotihoitoon verrattuna.kokohoidonajallelaskettupäivittäinenbilirubiinipitoisuudenlaskuei tuonut eroja hoitoryhmien välille. Kotivalohoidon kesto oli merkitsevästi sairaalassa annettua hoitoa pidempi. Kummassakaan ryhmässä ei havaittu komplikaatioita. Tutkimuksessa ei seurattu lapsen painonkehitystä tai imetyksen onnistumista. Kotona annettu valohoito oli kustannuksiltaan halvempi kuin sairaalassa annettu hoito. Lisäksi valohoito kotona ei häirinnyt lapsen ja vanhemmanvarhaisenvuorovaikutuksenkehittymistä.vanhemmatolivaterittäin tyytyväisiäkotivalohoitoon,muttahoidonvaikutustavarhaisvuorovaikutukseenei tutkittu tarkemmin. Toinen tutkijaryhmä sai muuten edellisen kaltaisia tuloksia, mutta hoitojen kestossa ei havaittu merkitsevää eroa, eikä kumpikaan hoito laskenut tehokkaammin bilirubiinipitoisuutta (Eggert LD et al, 1985). Tutkimukseen osallistui 62 kotivalohoitoa saanutta lasta, jolle valittiin 55 sairaalassavalohoidettuaverrokkia. Sairaalavalohoidon aikana on mahdollista, että äiti ja lapsi joutuvat olemaan erillään. Aiemmin on havaittu, että äidin ja lapsen erillään olo, eri osastoilla, valohoidon aikana vähentää selvästi rintaruokinnan kokonaiskestoa. Rintaruokinnanpituudessaeihavaittueroakontrolliryhmään,josäitijalapsiolivat hoidossa samalla osastolla (Elander et al, 1986). Kotivalohoidon on todettu antavan suotuisamman ympäristön imetykselle. Sairaalassa hoidettujen lapsien äideistäuseampijättiimettämisenkeskenverrattunakotonaolleisiin(jamesjmet al,1993) Hyperbilirubinemia on terveillä täysiaikaisilla lapsilla yleisin syy pitkittyneeseen sairaalahoitoon. Sairaalahoito saattaa vaikeuttaa äiti-lapsi-vuorovaikutuksen kehittymistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa vanhempien tyytyväisyyttä valohoitoon ei ole mitattu mitenkään. Julkaisuissa on kuitenkin raportoitu osallistujien vapaamuotoisia kommentteja hoidosta (Meropol SB et al). Näitä käy ilmi, että vanhemmat ovat tyytyväisiä kotivalohoidon mahdollisuuteen ja toteutukseen. Valohoito on kustannuksiltaan halvempaa kuin sairaalahoito

(Meropol SB et al, 1993, Lawrence et al, 1984). Aiemmin ei ole tutkittu valohoidon yhteyttä äidin synnytyksen jälkeisiin mielialaongelmiin. Lisäksi yksikään tutkimus ei ole tarkemmin selvittänyt kotivalohoidon mahdollista suotuisaavaikutustaäiti-lapsi-vuorovaikutuksenkehittymiselle. Tutkimuksentarkoituksenaoliosoittaa,että: 1.Kotivalohoitoonyhtäturvallistakuinsairaalassaannettuvalohoito. 2.Bilirubiiniarvolaskeekotivalohoidollayhtätehokkaastikuinsairaalassa annetullavalohoidolla. 3.Kotivalohoidossaolevanlapsenpainonkehitysonsuotuisampaakuinsairaalassa valohoidossaolevanlapsen. 4. Kotivalohoidossa olevan lapsen imetys onnistuu paremmin kuin sairaalassa hoidettavan. 5. Äidillä on vähemmän mielialaongelmia ja äidin kiintymyksen tunteet vauvaa kohtaankehittyvätparemminkotivalohoidossakuinsairaalavalohoidossa. 6. Kotivalohoidossa olevien lasten äidit ovat hoitoon tyytyväisempiä kuin sairaalassavalohoidettujenlastenäidit. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto on kerätty Tampereen yliopistollisessa sairaalassa syntyneistä lapsistavuoden2010alustavuoden2011loppuun.tutkimukseenotettiinmukaan hyperbilirubinemiaa sairastavia lapsia, jotka tarvitsivat valohoitoa. Valohoidon aloittamispäätöksen teki hoitava lääkäri yleisten käytänteiden mukaan, mikäli seerumin bilirubiinipitoisuus ylitti raskausviikkojen mukaisen käyrän tai lähti jyrkästi nousuun. Tiedossa olevien riskitekijöiden olemassa olo vaikutti myös hoidonaloituspäätökseen.lapsetolivatsyntyneetvähintäänrv:lla36+0,eivätkä he tarvinneet muusta syystä sairaalahoitoa kuin hyperbilirubinemian takia. Valohoitopatjojapitiollavapaanatutkimustavarten.Sisäänottokriteerittäyttäviä lapsia kertyi yhteensä 91. Tutkimukseen mukaan otetut lapset satunnaistettiin kahteen ryhmään: kotivalohoitoryhmä ja sairaalavalohoitoryhmä. Tays:n kätilöpoliklinikka järjesti kotivalohoidon lapsille. Poliklinikalta järjestettiin tarvittavat painokontrollit ja verinäytteet hoidon aikana. Sairaalavalohoito

toteutettiin vierihoito- osastoilla. Valohoidossa käytettiin 1-2 hoitolamppua ja bilibediä. Kotivalohoito ja sairaalavalohoito toteutettiin samalla tavalla. Valohoitojaksojen kestot vaihtelivat noin 48 tunnista 72 tuntiin. Valohoitojaksot sijoittuivatlapsenensimmäisenelinviikonajalle.painotiedottuoltaajaltakerättiin lapsenpotilastiedoista. Yleistietolomakkeella (Liite 1) kerättiin tietoja lapsesta ja vanhemmista. Tässä tutkimuksessa sosioekonominen status (SES) määriteltiin erikseen kummallekin vanhemmalle tämän ammattiaseman ja koulutuksen mukaan (Bianchi 1984, Bradley RH et al, 1987, Chapman JW et al, 1990, Gustafson 1994). Vanhemmat määräytyivät ammattiasemiensa mukaan yrittäjiin, ylempiin toimihenkilöihin, alempiin toimihenkilöihin, työntekijöihin sekä opiskelijoihin. Tapausryhmän äideissä oli enemmän ylempiä toimihenkilöitä kuin verrokkiryhmän äideissä. Muuten ryhmät olivat yhtenevät. Yleistietolomakkeella selvitettiin lisäksi imetyksen onnistumista ja lisäruuan tarvetta hoidon aikana. Vanhempien tyytyväisyyttä kotona tai sairaalassa annettuun valohoitoon selvitettiin VAS- mittarilla (visuaalianalogiasteikko, Visual Analogue Scale). VAS- mittari on kymmenensenttimetrinmittainenjana,jokaolipiirrettykyselylomakkeelle.janan toinen pää kuvaa täydellistä tyytyväisyyttä hoitoon ja toinen pää täydellistä tyytymättömyyttähoitoon.vanhemmatilmaisivatomantyytyväisyytensähoitoon piirtämällävapaastirastinjanalle. Äiti-lapsivuorovaikutuksen kehitystä selvitettiin kyselykaavakkeilla. Edinburgh postnatal depression scale- lomaketta (EPDS, Cox et al 1987, Suom. Perheentupa ym, Liite 2) käytetään kansainvälisesti seulomaan äidin synnytyksen jälkeistä masennusta.epdsonkymmenenkysymystäsisältävälomake.testinkysymykset käsittelevät äidin mielialaan liittyviä asioita. Äiti valitsee sopivimman neljästä vastausvaihtoehdosta,jokakuvaakuluneenviikonmielialaajavointia..lomakkeen maksimipistemääräon30.testitulosyli12pistettäviittaasynnytyksenjälkeiseen masennukseen. Lomakkeen pisteytyssuunta on nouseva tai laskeva (0-3). Kansainvälisessä väestötutkimuksessa EPDS- lomakkeen sensitiivisyydeksi on saatu 88 ja spesifisyydeksi 92.5 (Murrey et al 1990). Suomalaisessa

tutkimuksessatodetutvastaavatarvotovat;sensitiivisyys64jaspesifisyys96 (Tamminen1990). Postnatalbondingquestionnaire(PBQ,Brockingtonetal2001,Liite3)kyselyssä kartoitetaan äiti-lapsi suhteen vaikeuksia ja äidin kiintymyksen tunteita vauvaa kohtaan. Lomakkeessa on yhteensä 19 väittämää. Väittämistä 12 käsittelee lieviä äiti-lapsi suhteen ongelmia. Maksimipistemäärä 12:sta väittämästä on 60. Loput seitsemän väittämää selvittää kiintymyssuhteen vakavampia häiriöitä (maksimipistemäärä 35). Lomakkeen kysymykset eivät ole järjestyksessä ja pisteytyssuunta on nouseva tai laskeva (0 5). Englantilainen tutkimus on selvittänyt lomakkeen sensitiivisyyttä (Brockington et al 2006). Lomake tunnisti lieviäongelmia(pisteet>11)herkkyydellä82javakavampiaongelmia(pisteet >12) sensitiivisyydellä 86 %. PBQ- lomake on kansainvälisesti käytössä. KyselylomakeonrutiinikäytössämyösTampereenhyvinvointineuvoloissa. Äidit täyttivät EPDS- ja PBQ-lomakkeet heti valohoidon päätyttyä ja uudelleen kolmenkuukaudenkuluttuavalohoidosta.lomakkeetlähetettiinkotiin.yhdeksän äitiä jätti vastaamatta kolmen kuukauden kohdalla kotiin lähetettyyn kyselyyn. Nämä äidit ja lapset poistettiin lopullisesta tutkimusaineistosta. EPDSlomakkeessa yleisesti käytetty masennuksen katkaisupistemäärä >12 pistettä. Kuitenkin tämä pisteraja tunnistaa heikosti ongelmia normaalissa väestössä. Tämäntakiakatkaisupistemääräälaskettiin>8,tämäpisterajaontodettuvalidiksi tutkimuksissa(mattheyetal,2001). Imetyksenonnistumistaselvitettiinyleistietolomakkeenkysymyksillä.Äiditsaivat valita kolmesta vaihtoehdosta, mikä kuvasi parhaiten imetyksen onnistumista hoidon aikana. Vaihtoehto yksi oli säännöllisesti ilman lisäruoan tarvetta, vaihtoehto kaksi oli epäsäännöllisesti ja vaihtoehto kolme oli ei ollenkaan. Imetyksen onnistumista mitattiin myös lisäruuan antokertojen lukumäärällä ja lisäruuanmäärällä. KerättytutkimustietoanalysoitiinIBMSPSSforwindows20-ohjelmalla.Muuttujat, joiden jakauma ei eronnut merkitsevästi normaalijakaumasta, analysoitiin

käyttämällä keskiarvoihin perustuvaa T-testiä. Jos muuttujan jakauma erosi selvästinormaalijakaumasta,analysoitiinryhmienmediaalinienvälistäeroamann- Whitneyn U-testillä. Luokitellut muuttujat analysoitiin Fisher s exact-testillä. Kaikki testit olivat kaksisuuntaisia ja p<0.05 määritettiin tilastollisesti merkitseväksirajaksi. TULOKSET Aineistossa oli yhteensä 74 lasta. Kotivalohoitoryhmään tuli 45 lasta ja sairaalavalohoidossaoli29lasta.kotivalohoitoryhmässäoli29(64.4%)poikaaja 16 (35.6 %) tyttöä. Vastaavasti sairaalassa hoidetuista oli poikia 18 (62.1 %) ja tyttöjä 11 (37.9 %). Tutkimukseen kieltäytyi osallistumasta 17 äitiä., osallistumisprosentti oli 81%. Heidän lapsensa olisivat joutuneet sairaalavalohoitoon. Tutkimuksen keskeyttäneitä ei ollut. Yksikään lapsi ei joutunutkeskenkotivalohoidonsairaalaan.kotivalohoitoryhmässäolikaksilasta, jotka olivat saaneet jo aiemmin kotivalohoitojakson. Vastaavasti sairaalavalohoitoryhmässä oli 15 lasta, jotka olivat saaneet aiemmin sairaalassa valohoitojakson. Kotona valohoitoa saaneista lapsista kaksi joutui uudelleen kotivalohoitoon tutkimusjakson jälkeen. Sairaalavalohoito ryhmästä 10 lasta tarvitsiuudenvalohoitojakson(p=0.000).yhdenkääntutkimukseenosallistuneen lapsenpainoeiollutlaskenutyli10%syntymäpainosta,kunvalohoitoaloitettiin. Kummassakaan ryhmässä ei ollut SGA lapsia. Ryhmät olivat erikokoiset, mutta muutenyhtenevät(taulukko1). Kaikkitutkimukseenosallistuneetvanhemmatolivatlapsenbiologisiavanhempia. Kummassakaan ryhmässä ei ollut äitejä, jotka olisivat käyttäneet alkoholia raskauden aikana. Tupakoitsijoita oli kotivalohoitoryhmässä neljä ja sairaalavalohoitoryhmässäyksiäiti.

Taulukko1.Taulukossaonvertailtukotivalohoito-jasairaalavalohoitoryhmienvälisiä eroja.ryhmätolivatyhdenmukaiset.

Taulukko2.Hoitoryhmienväliseterotvalohoidoissa,imetyksessäjalisäruuanmäärässä. Sairaalassahoidetutlapsetjoutuivatvarhaisemminvalohoitoonjaheillävalohoitokertojaoli enemmänkuinkotivalohoitoryhmässä.

Kotivalohoitoryhmässä valohoitovuorokausien korkein bilirubiiniarvo oli 330 ja matalin 155. Vastaavat arvot sairaalavalohoitoryhmässä olivat 361 ja 159. Ensimmäisenä valohoitovuorokautena sairaalavaloissa olevilla lapsilla bilirubiinitason lasku oli nopeampaa kuin kotona valohoidetuilla (p= 0.024, T- testi).toisenavalohoitovuorokautenakotivalohoidossaolevienlastenbilirubiinin lasku oli nopeampaa (p= 0.05). Koko valohoidon aikainen bilirubiinilasku oli ryhmienvälilläyhtänopeaa(p=0.627)(kuva1,kuva2).valohoitoryhmienvälisiä eroja valohoitovuorokausissa, imetyksen onnistumisessa, lisäruuan määrässä ja antokerroissa ja valohoidossa käytettyjen valojen määrässä on koottu yhteen (Taulukko2). 0 Bilirubiiniarvonlasku -10-20 -30-40 -50-60 -70-80 p=0.05 Kotivalohoito p=0.05-90 0.päivä 1.päivä 2.päivä Valohoitovuorokaudet Kuva 1. Bilirubiinitason laskun keskiarvo valohoitovuorokausien aikana molemmissahoitoryhmissä 10

Lapsenbilirubiiniarvo 290 280 270 260 250 240 230 Kotivalohoitoryhmä Sairaalavalohoitoryhmä 220 210 0.vrk 1.vrk 2.vrk Valohoitovuorokaudet Kuva 2. Hoitoryhmien bilirubiiniarvojen keskiarvot valohoitovuorokausien aikana. Kotivalohoitoryhmässäkahdenensimmäinenelinvuorokaudenaikanapainonlasku verraten syntymäpainoon oli vähäisempää verraten sairaalassa hoidettuihin (1. päivänä p= 0.013 ja 2. päivänä p= 0.001). Ensimmäisen elinviikon lopussa molemmissaryhmissäpainonkeskiarvoolinoin2.2allesyntymäpainon(kuva 2). 3550 3500 Kotivalohoito Lapsenpaino(g) 3450 3400 3350 3300 3250 1 2 3 4 5 6 7 Lapsenikä(vrk) Kuva3.Hoitoryhmienlastenpainonkehitysensimmäisenvrk:naikana. 11

Imetys onnistui molemmissa ryhmissä yhtä hyvin. Kotivalohoitoryhmässä 53,3 %:lla (n=23) ja sairaalassa hoidetuista 44,8 %:lla (n=14) imetys onnistui säännöllisesti ilman lisäruuan tarvetta (p= 0.559). Lisäruuan antokertoja oli kotona hoidetuilla keskimäärin 2.71 (SD= 3,64) valohoitovuorokautta kohden, mediaani 0. Sama keskiarvo sairaalassa olleilla oli 2.31 (SD= 2,84). Tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välille ei tullut (p= 0.967). Lisäruuan määrässä ei myöskäänolluteroaryhmienvälillä(p=0.330).kotivalohoitoryhmässälisäruokaa kuluikeskimäärin26,3ml/kg(sd=38,3,mediaani0)hoidonaikanajasairaalassa hoidetuilla16,8ml/kg(sd=21,7,mediaani11,0)(p=0,895)(taulukko2). Kotona ja sairaalassa toteutetun valohoidon yhteyttä äidin mielialaan testattiin kahdellaepds-lomakkeenantamallapisterajalla.yleensätutkimuksissakäytetyllä masennusta kartoittavalla katkaisupistemäärällä (>12 pistettä) tuli eroa eri hoitoryhmien välille. Ryhmien välinen ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä.tulosnäyttäisiviittaavansiihen,ettäkotivalohoidossamasennukseen viittaavia oireita oli vähemmän kuin sairaalavalohoidettujen äideillä: kahdella äidillä (4,4 %, n=2/45) ja sairaalavalohoidossa viidellä äidillä (17,2 %, n= 5/29) (p= 0.078). Tutkimuksissa normaaliin väestöön soveltuvalla rajalla (>8 pistettä) tuli esiin sairaalahoidossa olleilla äideillä enemmän masennusoireilua. Kotivalohoidossa alemmalla katkaisupisteellä masennus oireita esiintyi seitsemällä äidillä (15,6 %, n=7/45) ja sairaalavalohoidossa 11 äidillä (37,9 %, n=11/29)(p=0.029).pistemääriätutkittiinmyösjatkuvanajakaumanajaryhmien välistä eroa tutkittiin Mann-Whitneyn testillä. Samansuuntainen ero saatiin esiin myösnäin(p=0.046).kotivalohoitoryhmässämediaani5,0jasairaalavalohoidossa 7,0.Kyselyuusittiinkolmenkuukaudenkuluttua.Tuolloinryhmienvälilläeitullut tilastollisestimerkitsevääeroakummallakaankatkaisupisterajalla. ÄidinkiintymyksentunteitaarvioitiinPBQ-lomakkeenavullakahdessaryhmässä, lievemmät ja vakavammat vuorovaikutusongelmat. Lomakkeen perusteella kummastakaan ryhmästä ei löytynyt vakaviin ongelmiin viittaavia tuloksia. Lievempiä ongelmia oli yhdellä äidillä kotivalohoitoryhmässä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei tullut ryhmien välille (p= 0.608). Vuorovaikutusongelmia etsittäessä lomakkeen pistemääriä on myös määritelty uudelleen, jotta ongelmat 12

tunnistettaisiin paremmin. Käytimme katkaisupistemäärinä yläkvartiileja. Näiden avullakatkaisupistemäärätolivat>4ja>5.myöskääntällätavoinanalysoimallaei ryhmienvälilletullutesilletilastollisestimerkitsevääeroa(p=0.186jap=0.608). Äidin kiintymyksen tunteita kartoittava kysely uusittiin kolmen kuukauden kuluttua.tuolloineimyöskääntulluteroaryhmienvälille. Kotona valohoitoa saaneiden lasten vanhemmat olivat tyytyväisempiä hoitoon kuin sairaalassa valohoidettujen lasten vanhemmat. Kotivalohoitoryhmässä mediaani9,0(q18,5jaq9,8).sairaalassahoidetuillamediaani8,2,(q16,7jaq 9,2;p=0.03). POHDINTA Tutkimustulokset osoittavat, että valohoito kotona ja valohoito sairaalassa ovat yhtä tehokkaita bilirubiinitason laskussa. Tulokset ovat yhdenmukaiset aikaisempientutkimustenkanssa(lawrenceetal,1984,eggertldetal,1985). Kaikistaryhmienlapsistaeisaatupainoakokoensimmäiseltäelinviikolta.Lapsista eimyöskäänpystyttykeräämäänpainotietojasyntymäpainonsaavuttamiseenasti, koska suurimmalla osalla lapsista hoito ja seuranta oli tuolloin päättynyt. Tutkimusryhmät eivät olleet yhtä suuret: kotivaloryhmään tuli enemmän lapsia, mikä voi vaikuttaa tuloksiin. Kotivalohoitoryhmästä tuli suurempi, koska se oli halutumpi. Synnytysonäidillefyysisestijapsyykkisestirankkakokemus.Synnytyksenjälkeen äideillä on mielialan vaihtelua. Lähes 80% äideistä kokee mielialan laskua ensimmäisten synnytyksen jälkeisten päivien aikana. Äideillä on riski sairastua synnytyksenjälkeiseenmasennukseen.äidinsynnytyksenjälkeisenmasennuksen riskitekijöitä ovat nuori- ikä, alhainen koulutus ja sosiaaliluokka, vähäinen puolison tuki, kuormittavat elämäntilanteet, synnytyskomplikaatiot, raskausdiabetes (Mishina H. et al, 2009). Tuloksemme osoittavat, että kodin ympäristö on suotuisampi äidin mielialalle ja näin myös äiti-lapsivuorovaikutuksen kehittymiselle kuin sairaalaympäristö. Sairaalassa valohoidettujen vauvojen äideillä todettiin enemmän masennusoireilua. Kolmen kuukauden kuluttua mielialassa ei enää todettu merkittäviä eroa hoitoryhmien 13

äitien välillä. Äidit olivat jo tottuneet perheeseen tulleeseen vauvaan, eikä synnytyksen aiheuttama herkkyys ja psyykkinen stressi vaikuttanut enää. Normaalisynnytyksenjälkeinenmielialanlaskuvoinäkyähoidonalussatehdyissä kyselykaavakkeissa herkemmin. Kuitenkin kyseessä oli satunnaistetut ryhmät, jotka täyttivät samat kyselyt. Kotivalohoitoryhmässä ei havaittu mielialanongelmia. Aikaisemmissatutkimuksissaontodettu,ettävastasyntyneensairaalahoitosaattaa vaikeuttaa äiti-lapsi-kiintymyssuhteen kehittymistä (Miles et al, 2007). Tutkimuksessamme sen sijaan ei havaittu hoidon aikana tai sen jälkeen vakavia äiti-lapsi-kiintymyssuhteen ongelmia. Äidin kiintymyssuhde vauvaan alkaa nykyisen ymmärryksen mukaan kehittyä raskauden aikana ja kiintymys vauvaan vahvistuu vauvan syntymän jälkeen (Broden M, 2006). Koti antaa paremmat valmiudet vuorovaikutuksen kehittymiselle. Kotona äiti ja lapsi saavat viettää selvästienemmänaikaayhdessäkuinsairaalassa. Perheetolivatselvästityytyväisempiäkotonaannettuunvalohoitoon.Kotiontuttu ja turvallinen ympäristö vanhemmille. Säännölliset kätilön tekemät käynnit lisäsivät hoitotyytyväisyyttä ja turvallisuutta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on raportoitu yksittäisiä palautteita kotivalohoidosta (Meropol SB et al, 1993). Vanhemmat ilmaisivat turhautumista ja huolestumista kotivalohoidon onnistumisesta. Vanhemmat eivät saaneet pidettyä lasta paikallaan valohoidon aikana. Tutkimuksemme kotivalohoitoryhmässä ei mitään ongelmia ilmennyt. Laitteidenkäyttöjalapsensilmiensuojaaminenonnistuiilmanongelmia. Ei ole mitään estettä siihen, että kotivalohoito otettaisiin käyttöön laajemmin Suomensynnytyssairaaloissa.Valohoitolaitteidenkäyttäminenonyksinkertaistaja hoitohenkilökunnalla on olemassa riittävä koulutus myös kotona annetun valohoidon ohjeistamiseen. Kotivalohoito vähentää sairaalahoitovuorokausien määrää. Kotivalohoitoryhmän lapsilla oli vähemmän sairaalahoitovuorokausia kuinsairaalassahoidetuilla. 14

JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksemmeosoittaa,ettäkotivalohoitotarjoaaturvallisenjayhtätehokkaan vaihtoehdon sairaalassa annettavalle valohoidolle. Kotivalohoito lyhentää sairaalassa oloaikaa ja kotona valohoitoa saaneet lapset joutuivat selvästi harvemminuudelleenvalohoitoonkuinsairaalavalohoidossaolleetlapset.imetys näyttää onnistuvan hyvin sekä kotivalohoidossa, että sairaalassa annetun hoidon aikana. Myöskin lapsen painonkehitys oli ensimmäisen viikon aikana yhtenäinen molemmissa valohoitoryhmissä. Kodin ympäristö tukee äiti-lapsikiintymyssuhteen vahvistumista syntymän jälkeen ja näyttäisi vähentävän äidin mielialaoireilua. 15

LÄHTEET Bianchi S. Children progress through school: Research Note. Sociology of education1984;57:184-192. BradleyRH,CaldwellBM.Earlyenvironmentandcognitivecompetence:TheLittle Rockstudy.EarlyChildDevelopment1987;27:307-341. Brockington IF, Fraser C, Wilson D. The Postpartum Bonding Questionnaire: validation.archwomensmenthealth2006;9:233-242. BrockingtonIF,OatesJ,GeorgeS,TurnerD,VostanisP,SullivanM,LohC,Murdoch C.ScreeningQuestionnaireformother-infantbondingdisorders.ArchWomens MentHealth2001;3:133-140. BrodenM.Raskausajanmahdollisuudet,2006. ChapmanJW,LambourneR,SilvaPA.Someantecedentsofacademicself-concept: longitudionalstudy.britishjournalofeducationalpsychology1990;60:142-152. CoxJL,HoldenJM,SagovskyR.Detectionofpostnataldepression.Developmentof the 10-item Edinburg Postnatal Depression Scale. Br Psychiatry 1987;150:782-786. Ebbesen F, Vandborg PK, Trydal T. Comparison of the transcutaneous bilirubinometers BiliCheck and Minolta JM-103 in preterm neonates. Acta Paediatrica2012;doi:10.1111/j.1651-2227. EggertLD,PollaryRA,FollandDS,JungAL.Homephototherapytreatmentof neonataljaundice.pediatrics1985;76:579-584. Elander G, Lindberg T. Hospital routines in infants with hyperbilirubinemia influencethedurationofbreastfeeding.actapediatricascandinavica.1986;75(5): 708-712. GrönroosM,KoskinenP,LehtonenL.Vastasyntyneenhyperbilirubinemian hoitokaaviot.sll2007;18(62):1837-1841. Gustafson S. Female underachievement and overachievement: Parental contributions and long-term concequences. International Journal of Behavioral Development1994;17:469-484. JamesJM,WilliamsSD,OsbornLM.DiscontinuationofBreast-FreedingInfrequent AmongJaundicedNeonatesTreatedatHome.Pediatrics1993;92:153. KaplanM,HammermanC.AmericanAcademyofPediatricsguidelinesfordetecting neonatal hyperbilirubinaemia and preventing kernicterus. Arch Dis Child Fetal NeonatalEd 2005;90:F448 9. 16

Lawrence S, Frederick Brewer M. Home versus Hospital Phototherapy for Term InfantswithHyperbilirubinemia:Comparativestudy.Pediatrics1984;73(4):515-519. LittleA,FreemanM,KattwinkelJ,LevyL,MerensteinC,PolandR,RhodesP,Sisson T; Committee on Fetus and Newborn, American Academy of Pediatrics. Home Phototherapy.Pediatrics1985;76:136-137. MaiselsM.J,OstreaE.M,TouchS,CluneS.E,CepedaE,KringE,GraceyK,JacksonC, Talbot D. and Huang R. Evaluation of New Transcutaneous Bilirubinometer. Pediatrics2004;113:1628 1635. MattheyS,BarnettB,KavanaghDJ,HowieP.ValidationoftheEdinburghPostnatal Depression Scale for men, and comparison of item endorsement with their partners.affectdisord2001;64:175-184. MilesM,Holditch-DavisD.,SchwartzT,Scher,M.DepressiveSymptomsinMothers of Prematurely Born Infants. Journal of Developmental Behavioral Pediatrics 2007:28(1);36-44. Mishina H, Takayama J.I. Screening for maternal depression in primary care pediatrics.currentopinioninpediatrics2009;21:789-793. MeropolS.B,LubertiA.A,DeJongA.R,WeissJ.C.HomePhototherapy:Useand AttitudesAmongCommunityPediatricians.Pediatrics1993;91(1):97-100. MooreE.R,AndersonG.C,BergmanN.Earlyskin-to-skincontactformothersand theirhealthynewborninfants.cochranedatabaseofsystematicreviews.1,2009. MurrayL,CarothersAD.ValidationoftheEdinburghpostnataldepressionscaleon communitysample.brpsychiatry1990;157:288-90. Perheentupa A. Synnytyksen jälkeinen masennus Onko vika hormoneissa? SuomenLääkärilehti2003;58(4):387-391. SzaboP,WolfM,BucherHU.Assessmentofjaundiceinpretermneonates: Comparison between clinical assessment, two transcutaneous bilirubinometers andserumbilirubinvalues.actapaediatrics2004;93:1491 5. Tamminen T. Äidin masennus, imetys ja vuorovaikutus. Tampere: Väitöskirja, Tampereenyliopisto,1990. 17

LIITTEET Liite YLEISTIETOLOMAKELAPSESTAJAVANHEMMISTA Tutkimukseenosallistuvanlapsennimi Tutkimukseenosallistuvanäidinnimi Lomakkeentäyttäjännimi Lomakkeentäyttöpäivämäärä PyydämmeTeitävastaamaanseuraaviinkysymyksiinkirjoittamallavastaustyhjällerivilletai ympäröimälläsopivanvastauksennumero. 1. Montakolastaperheessänneasuu? 2. Montakolastaperheessänneonollutkaikkiaan 3. Lastensukupuolijasyntymäaika(tyttöT,poikaP.Esim.80, 82jne.) 4. Tutkimukseenosallistuvanlapsenhoidostavastaavatvanhemmatovat 1 lapsenbiologisetvanhemmat 2 biologinenäitijakasvatusisä(äidinuusiavo-taiaviopuoliso) 3 biologinenäitiyksin 4 biologinenisäjakasvatusäiti(isänuusiavo-taiaviopuoliso) 5 biologinenisäyksin 6 adoptiovanhemmat 7 sijaisvanhemmat 8 muu,kuka 5. Äidintaiäidinasemassaolevan: Isätaiisänasemassaoleva: syntymävuosi syntymävuosi ammatti ammatti koulutus koulutus a)peruskoulutus a)peruskoulutus 1.kansakoulu 1.kansakoulu 2.perus-taikeskikoulu 2.perus-taikeskikoulu 3.ylioppilas 3.ylioppilas 4.keskeytynytkansa-,perus- 4.keskeytynytkansa-,perus-, taikeskikoulu taikeskikoulu b)ammatillinenkoulutus b)ammatillinenkoulutus 1.eiammattikoulutusta 1.eiammattikoulutusta 2.ammattikurssi/kursseja 2.ammattikurssi/kursseja 3.ammattikoulu,kauppakoulu, 3.ammattikoulu,kauppakoulu, taimuukouluasteenoppilaitos taimuukouluasteenoppilaitos 4.opistoasteenkoulutus 4.opistoasteenkoulutus 5.yliopistoasteenkoulutus 5.yliopistoasteenkoulutus 6.muu,mikä 6.muu,mikä 18

Kysymyksiähoidonaikaisestaimetyksestä,lisäruoantarpeestajavanhempien tyytyväisyydestäannettuunhoitoon. 6. Onnistuikoimetyshoidonaikana Säännöllisestiilmanlisäruoantarvetta Epäsäännöllisesti Eiollenkaan 7. Joslapsitarvitsilisäruokaahoidonaikana,niinkuinkamontakertaa.Määränä yhteensänoin ml. 8. Arvioikaatyytyväisyyttännelaittamallarastiviivallesiihenkohtaan,jokaparhaitenvastaa arviointianne;rastivoiollamuuallakinkuinmerkittyjenpisteidenkohdalla. Tyytymätön Tyytyväinen KIITÄMMEAVUSTANNE! 19

Liite 20

Liite 21