Surahammarin kunnan vähemmistöpoliittinen toimintasuunnitelma 2010-2012 Suomen kielen hallintoaluekysymyksistä vastaava johtoryhmä
Sisällysluettelo Tausta...4 Ruotsin vähemmistöpolitiikka...4 Laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä...6 Suomen kielen pitkä historiallinen läsnäolo Ruotsissa...8 Vapaaehtoinen liittyminen suomen kielen hallintoalueeseen...10 Ruotsinsuomalainen osallistuminen...10 Muutto Suomesta Surahammarin kuntaan...11 Neuvonpito...12 Mitä laki sanoo?...12 Kunnan tavoitteet...12 Johtoryhmä...12 Neuvonpito jatkossa...13 Kartoitukset...15 Mitä laki sanoo?...15 Kunnan tavoitteet...15 Toteutetut kartoitukset...15 Kartoitukset jatkossa...16 Suomen kielen käyttöalueet...17 Mitä laki sanoo?...17 Kunnan tavoitteet...17 Kunnan työ useampien suomen kielen käyttöalueiden luomiseksi...17 Tiedotuspanostukset...19 Mitä laki sanoo?...19 Kunnan tavoitteet...19 Toteutetut tiedotuspanostukset...19 Suomenkielinen kotisivu...19 Tiedotus kuntaan muuttaneille...19 Tiedotuspanostukset jatkossa...20 Suomenkieliset esitteet...20 Tiedotuskanavat...20 Suomenkieliset palvelut...21 Mitä laki sanoo?...21 Kunnan tavoitteet...21 Nykyiset suomenkieliset palvelut...21 Laajennettu suomenkielinen palvelu jatkossa...22 Suomenkielinen esikoulu...23 Mitä laki sanoo?...23 Kunnan tavoitteet...23 Suomenkielistä esikoulutoimintaa koskevien toivomusten kartoitus...23 Henkilöstön suomen kielen taitojen kartoitus...24 Ammattitaitoa lisäävät panostukset...24 Esikouluorganisaatio...24 Suomenkielinen viestintä...24 Esikoulutyö jatkossa...24 Tiedottaminen huoltajille...24 Suomenkielisen henkilöstön rekrytointi...25 Ammattitaitoa lisäävät panostukset...25 Peruskoulu...26 2
Mitä laki sanoo?...26 Äidinkielen opetus...26 Kunnan tavoitteet...26 Työ koulussa jatkossa...26 Suomenkielinen vanhustenhuolto...27 Mitä laki sanoo?...27 Kunnan tavoitteet...27 Vanhustenhuoltoa koskevien toivomusten kartoitus...27 Henkilöstön suomen kielen taitojen kartoitus...28 Ammattitaitoa lisäävät panostukset...28 Vanhustenhuollon organisaatio...28 Viestintä suomen kielellä...28 Vanhustenhuoltotyö jatkossa...28 Kartoitus...28 Tiedottaminen ikäihmisille...29 Suomenkielisen henkilöstön rekrytointi...29 Ammattitaitoa lisäävät panostukset...30 Yhdessäolo ja kulttuuri...30 Vapaaehtoinen työ ystäväpalvelu...30 Kulttuuri...31 Mitä laki sanoo?...31 Kunnan tavoitteet...31 Mitä kulttuuri on?...31 Toteutetut panostukset...31 Työ kulttuurin alalla jatkossa...32 Henkilöstöpolitiikka ja henkilöstön koulutus...33 Mitä laki sanoo?...33 Kunnan tavoitteet...33 Nykyinen tilanne...33 Henkilöstön koulutus...33 Henkilöstöpolitiikka ja henkilöstön koulutus jatkossa...34 Valtionavustus...35 Valtionavustus mihin rahat voidaan käyttää?...35 Käyttöalueet jatkossa...36 Muut kansalliset vähemmistöt...37 Työ muiden kansallisten vähemmistöjen kanssa jatkossa...37 Kartoitukset ja neuvonpito...37 Tiedottaminen...38 Toimintasuunnitelman seuranta, arviointi ja päivitys...39 3
Tausta Laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä (Vähemmistölaki) 1 astui voimaan 1.1.2010. Lain mukaan kansallisia vähemmistökieliä on suojeltava ja edistettävä ja kansallisten vähemmistöjen on voitava säilyttää ja kehittää kulttuuriaan. Suomen kieli on yksi kansallisista vähemmistökielistä. Sillä on erityisen vahva suoja niin kutsutulla suomen kielen hallintoalueella. Surahammarin kunta on 1. toukokuuta 2010 lähtien kuulunut hallintoalueeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että suomenkielisillä on erityiset lakimääräiset oikeudet kunnassa. Kunta on muun muassa velvollinen järjestämään esikoulun ja vanhustenhuollon kokonaan tai osittain suomen kielellä. Surahammarin kunnassa on 1. toukokuuta 2010 lähtien toteutettu joukko toimenpiteitä. Kansallisia vähemmistöjä koskevan lain soveltaminen käytäntöön merkitsee kuitenkin pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä. Surahammarin kunta on laatinut tämän toimintasuunnitelman sen vuoksi että on tärkeää täsmentää mitä tähän mennessä on tehty ja mitä pitää tehdä jatkossa. Tässä johdantokappaleessa selvitellään aluksi kansallista ja kansainvälistä vähemmistöpolitiikkaa. Johdannossa kuvataan lyhyesti Ruotsin vähemmistöpolitiikan tausta, kansalliset vähemmistöryhmät ja kansalliset vähemmistökielet keskittyen erityisesti ruotsinsuomalaisiin ja suomen kieleen. 2 Seuraavissa kappaleissa kuvataan taustaa sille miksi Surahammarin kunta haki vapaaehtoista liittymistä suomen kielen hallintoalueeseen ja selvitellään kunnan työtä vähemmistökysymyksissä vastuualue kerrallaan. Samalla selvitetään myös mitä kuuluminen suomen kielen hallintoalueeseen merkitsee kunnalle ja sen suomenkielisille asukkaille konkreettisesti. Ruotsin vähemmistöpolitiikka Joulukuussa 1999 valtiopäivät päättivät, että Ruotsi liittyy Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen, jonka tarkoituksena on suojella 1 Lagen om nationella minoriteter och minoritetsspråk (Minoritetslagen). 2 Teksti on pääasiassa hallituksen esityksestä 2008/2009:158 Tunnustamisesta omaan valtaan, mutta myös Tukholman läänin lääninhallituksen ja Kielineuvoston kotisivuilta. 4
kansallisten vähemmistöjen olemassaoloa ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan jonka tarkoituksena on suojella Euroopan monikulttuurisuutta. Sopimuksista selviää, että Euroopassa on suuri määrä vähemmistöjä, jotka ovat asuneet alueella pitkään ja joilla on oma kieli ja kulttuuri. Sopimuksissa todetaan myös, että tietyt kulttuurit ovat vaarassa hävitä. Ruotsin valtiopäivät päättivät myös vähemmistöpolitiikasta ja viiden kansallisen vähemmistön ja niiden kielten tunnustamisesta. Ruotsi tunnusti näin useiden vähemmistöjen historiallisen läsnäolon ja kielten moninaisuuden ja että näillä ryhmillä pitää olla mahdollisuus säilyttää ja vaalia kulttuuriaan ja kieltään. 3 Ruotsin tunnustamat viisi vähemmistöä ovat ruotsinsuomalaiset, tornionlaaksolaiset, saamelaiset (joka on myös maan alkuperäisväestö), romanit ja juutalaiset. Yhteistä vähemmistöryhmille on niiden historialliset ja pitkäaikaiset siteet Ruotsiin sekä selvä yhteenkuuluvuus. Ne ovat myös lukumääräisesti vähemmistönä suhteessa valtaväestöön. Niillä on myös jokin uskonnollinen, kielellinen, perinteellinen tai kulttuurillinen erityspiirre, joka erottaa ne merkittävästi valtaväestöstä. Lisäksi sekä yksilöillä että ryhmällä on halu ja pyrkimys säilyttää vähemmistöidentiteettinsä. On tärkeää painottaa, että jokainen yksilö itse ratkaisee kuuluuko hän kansalliseen vähemmistöryhmään. Ratkaisevaa on siis yksilön oma halu kuulua ja samaistua ryhmään, ei ulkoapäin muiden määräämä kuuluvuus. Kansallisen vähemmistökielen aseman omaava kieli täyttää kaksi tunnusmerkkiä. Ensinnäkin se on kieli eikä murre. Toiseksi sitä on puhuttu Ruotsissa vähintään kolme sukupolvea tai noin sata vuotta. Käytännössä on olemassa myös kolmas kriteeri, nimittäin se että kieltä puhuvat itse haluavat kielelle kansallisen vähemmistökielen aseman. Nämä tunnusmerkit täyttäviä kansallisia vähemmistökieliä on viisi: suomi, meänkieli, saame, jiddiš ja romani chib. Nämä viisi kansallista vähemmistökieltä jaetaan kahteen ryhmään, Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat maanosa- tai vähemmistökielet, jotka ovat suomi, meänkieli ja saame. Näillä kielillä on historiallinen maantieteellinen yhteys Ruotsiin, koska niitä on perinteisesti puhuttu tietyillä alueilla Ruotsissa. Toista ryhmää nimitetään alueellisesti riippumattomiksi kieliksi ja tähän ryhmään kuuluvat jiddiš ja romani chib. 3 Lainio & Leppänen 2005. 5
Ruotsin vähemmistöpolitiikan tarkoituksena on suojella kansallisia vähemmistöjä ja vahvistaa niiden mahdollisuuksia saada vaikutusvaltaa sekä tukea historiallisia vähemmistökieliä siten, että ne säilyvät elävinä. 4 Tämän työn yhtenä vaiheena tuli vuonna 2000 laki oikeudesta käyttää saamea hallintoviranomaisissa ja tuomioistuimissa (SFS 1999:1175), joka on voimassa Arjeplogin, Jällivaaran, Jokkmokin ja Kiirunan kunnissa ja laki oikeudesta käyttää suomea ja meänkieltä hallintoviranomaisissa ja tuomioistuimissa (SFS 1999:1176), joka on koski Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kuntia. Näistä kunnista tuli niin kutsuttu saamen, suomen ja/tai meänkielen hallintoalue. Ruotsin vähemmistötyön kansallinen ja kansainvälinen seuranta vuosien 1999 ja 2009 välillä osoitti, että parannuksia ja jatkotoimenpiteitä vaadittiin. Kritiikkiä saatiin muun muassa siitä, että vähemmistösuoja oli rajoitettu koskemaan harvoja kuntia maan pohjoisosassa, että vähemmistöillä oli liian vähän vaikutusvaltaa ja että Ruotsi ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin kansallisten vähemmistökielten aseman vahvistamiseksi. Vuonna 2009 hallitus esitteli uuden vähemmistöpoliittisen strategian ja toimenpiteet kansallisten vähemmistöjen oikeuksien vahvistamiseksi aloitteessa Tunnustamisesta omaan valtaan - hallituksen kansallisia vähemmistöjä koskeva strategia (esitys2008/2009;158). 5 Osana tätä strategiaa on 1. tammikuuta 2010 voimaan tullut laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä (SFS 2009:724) Laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä Tietyt vähemmistöoikeudet on toteutettava koko maassa, jonka vuoksi kaikki viisi kansallista vähemmistöä kuuluvat kansallisia vähemmistöjä ja vähemmistökieliä koskevan lain piiriin (lakia kutsutaan jatkossa vähemmistölaiksi). Näitä oikeuksia nimitetään perussuojaksi. Seuraava perussuoja koskee täten kaikkia vähemmistöjä koko maassa: hallintoviranomaisten tulee sopivalla tavalla tarpeen vaatiessa informoida kansallisia vähemmistöjä heidän oikeuksistaan, valtiolla ja kunnilla on erityinen vastuu kansallisten vähemmistökielten suojelemisesta ja edistämisestä, ja lisäksi tulee edistää kansallisten vähemmistöjen mahdollisuuksia säilyttää ja kehittää kulttuuriaan Ruotsissa, 4 Esitys 2008/09:158, s.14 5 Från erkännande till egenmakt regeringens strategi för de nationella minoriteterna (prop. 2008/09:158. 6
erityisesti tulee edistää lasten kulttuurisen identiteetin kehittämistä ja oman vähemmistökielen käyttöä, hallintoviranomaisten tulee antaa kansallisille vähemmistöille mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja neuvotella sellaisista asioista vähemmistöjen edustajien kanssa mahdollisimman paljon. Sen lisäksi suomen, saamen ja meänkieltä puhuvilla on erityisiä oikeuksia kyseisillä hallintoalueilla. Näitä oikeuksia ovat muun muassa: yksittäisten kansalaisten oikeus käyttää kieltään asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti viranomaisen kanssa, jos viranomainen on asiassa päätöksentekijä, viranomainen on velvollinen antamaan suullisen vastauksen samalla kielellä sekä vaadittaessa antamaan kirjallisen käännöksen päätöksestä ja sen perusteluista. Viranomainen voi määrätä erityisen ajan ja paikan vähemmistökielisen palvelun antamista varten, hallintoviranomaisen tulee huolehtia siitä, että käytettävissä on vähemmistökielen taitoista henkilökuntaa, kunnilla on erityisiä velvollisuuksia järjestää vanhusten- ja lastenhuoltoa kokonaan tai osittain vähemmistökielellä, jos joku hallintoalueella sitä vaatii. Lainsäädännössä tehdään tietty ero alueellisten ja alueellisesti riippumattomien vähemmistökielten välillä. Suomella, meänkielellä ja saamella on vahvempi suoja kuin jiddišillä ja romani chibillä. Suomen 6, saamen 7 ja meänkielen 8 hallintoalue on laajentunut käsittämään useampia kuntia kuin aikaisemmin. Myös muilla kunnilla on mahdollisuus anoa liittymistä hallintoalueeseen vapaaehtoisesti. Hallitus tekee päätöksen liittämisestä sitä haluavan kunnan hakemuksesta. Suomen, saamen ja meänkielen hallintoalueeseen kuuluvat myös seuraavat maakäräjät: Dalarna, Gävleborg, Jämtland, Norrbotten, Tukholma, Södermanland, Uppland, Västerbotten, Västmanland, Örebro ja Itä-Götanmaa sekä Länsi-Götanmaan alue. 6 Suomenkieliseen hallintoalueeseen kuuluvat seuraavat kunnat: Borås, Botkyrka, Eskilstuna, Jällivaara, Gävle, Göteborg, Hallstahammar, Haninge, Haaparanta, Hofors, Huddinge, Håbo, Hällefors, Kalix, Karlskoga, Kiiruna, Köping, Lindesberg, Norrköping, Norrtälje, Pajala, Sigtuna, Skinnskatteberg, Skövde, Solna, Tukholma, Sundbyberg, Surahammar, Södertälje, Tierp, Trollhättan, Uumaja, Upplands Väsby, Upplands-Bro, Uppsala, Västerås, Älvkarleby, Österåker, Östhammar ja Ylitornio. 7 Saamelainen hallintoalue käsittää seuraavat kunnat: Arjeplog, Arvidsjaur, Berg, Dorotea, Jällivaara, Härjedalen, Jokkmokk, Kiiruna, Krokom, Lycksele, Malå, Sorsele, Storuman, Strömsund, Uumaja, Vilhelmina, Åre, Älvdalen ja Östersund. 8 Meänkielen hallintoalue käsittää seuraavat kunnat: Jällivaara, Haaparanta, Kalix, Kiiruna, Pajala ja Ylitornio. 7
Yksityishenkilöillä on myös oikeus käyttää suomen kieltä kirjallisissa yhteyksissään valtiopäivien asiamiehiin, oikeuskansleriin, vakuutuskassaan, verovirastoon ja syrjintäasiamieheen asioissa, joissa yksityishenkilö on osapuoli tai osapuolten sijainen. Suomen kielen pitkä historiallinen läsnäolo Ruotsissa Kun Ruotsi allekirjoitti Euroopan neuvoston sopimukset, se merkitsi maan historiallisten vähemmistöjen ja niiden kielten tunnustamista. Näillä ryhmillä on historiallinen kotipaikkaoikeus maan asukkaina samalla tavoin kuin väestön enemmistöllä. Ruotsi on muun muassa ottanut vastuun vähemmistöryhmien kielen ja kulttuurin aktiivisesta suojaamisesta ja edistämisestä. On olemassa joitakin väärinkäsityksiä kansallisista vähemmistöistä. Yksi tavallisimmista on se, että ne nähdään maahanmuuttajina, koska ei tiedetä olevan kysymys ryhmistä, jotka ovat aina olleet Ruotsissa. Toinen väärinkäsitys on se, että luullaan ettei Ruotsissa ole koskaan puhuttu muita kieliä kuin ruotsia. Sen vuoksi sanottakoon tässä pari sanaa suomen kielen pitkästä historiallisesta läsnäolosta Ruotsissa. Ruotsilla ja Suomella on pitkä yhteinen historia. Ne kuuluivat yli 600 vuotta samaan valtakuntaan, jossa puhuttiin ruotsia, suomea ja monia muita kieliä. Venäjää vastaan käydyn sodan seurauksena Ruotsi menetti valtakunnan itäisen puolikkaan Suomen Venäjälle vuonna 1809. Haminan rauhassa Venäjään liitettiin kolmasosa kuningaskunnasta, jonka pääkaupunki oli Tukholma. Suomi on täten yksi Ruotsissa kauan puhutuista kielistä. Suomen ja Ruotsin kuuluessa samaan valtakuntaan Tukholma, Mälarinlaakso, Vermlanti, Taalainmaa ja Tornionlaakso olivat alueita, jonne suomen kieli oli levinnyt eniten. 9 Ihmiset muuttivat valtakunnan puolikkaiden välillä. Osa jäi asumaan uusille kotiseuduilleen ja osa palasi takaisin. Ruotsinsuomalaisten historia on mitä suurimmassa määrin historiaa muutosta maiden välillä eri ajanjaksoina. Myös myöhemmin ja meidän omana aikanamme on tapahtunut muuttoa Ruotsin ja Suomen välillä. Sodanjälkeinen muutto Suomesta Ruotsiin on ajallisesti vielä hyvin lähellä. Sen ansiosta suomea puhuvan väestön lukumäärä Ruotsissa on lisääntynyt. 9 www.sprakradet.se. 8
Suomea puhuvien lukumäärästä Ruotsissa ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen arvioidaan olevan noin 300 000 500 000 henkeä. 10 Vähemmistölain tarkoituksena, kuten jo aikaisemmin mainittiin, on suojata ja edistää kansallisia vähemmistökieliä. Kyseessä on pitkäjännitteinen ja jatkuva työ, jotta vähemmistökielet säilyisivät ja kehittyisivät elävinä kielinä. Tässä tehtävässä erityisesti esikoululla ja koululla on ratkaiseva osa. 10 www.minoritet.se ilmoittaa luvun 300 000 500 000 ja www.sprakradet.se luvun 300 000. 9
Vapaaehtoinen liittyminen suomen kielen hallintoalueeseen Ruotsinsuomalainen osallistuminen Vuoden 2009 alussa Ruotsin hallitus teki esityksen suomen kielen hallintoalueen laajentamisesta. Surahammarin kunta ei liittynyt tässä vaiheessa mukaan hallintoalueeseen. Kuten aikaisemmin mainittiin, kunnilla on kuitenkin oikeus anoa vapaaehtoista liittämistä hallintoalueeseen. Tämän Surahammarin kunta teki. Kaksi kunnassa toimivaa suomalaisseuraa ja kaksi suomenkielistä PRO-yhdistystä oli erittäin toimekkaasti mukana prosessissa jonka pyrkimyksenä oli saada Surahammarin kunta hakemaan vapaaehtoista liittämistä suomen kielen hallintoalueeseen. Ne käynnistivät nimien keräyksen vaatien kuntaa liittymään vapaaehtoisesti suomenkieliseen hallintoalueeseen. Kerätyt nimet ja yhteinen kirjelmä kaikilta neljältä yhdistykseltä ja vaatimus kunnan liittämisestä suomenkieliseen hallintoalueeseen jätettiin Surahammarin kunnalle huhtikuussa 2009. Toukokuussa 2009 kunnanhallitus asetti työryhmän selvittämään ja laatimaan raportin siitä kuinka Surahammarin kunta voi vahvistaa suomen kielen asemaa kunnassa. Työryhmään kuului poliitikkoja, virkamiehiä ja ruotsinsuomalaisen vähemmistön edustajia. Marraskuussa 2009 kunnanhallitus päätti esittää kunnanvaltuustolle, että se tekisi päätöksen, jonka mukaan Surahammarin kunta anoisi liittymistä suomen kielen hallintoalueeseen. Kunnanhallitus päätti edelleen esittää kunnanvaltuustolle, että se päättää johtoryhmän perustamisesta suomen kielen hallintoaluetta varten ja että siihen kuuluisi neljä jäsentä suomalaisseuroista ja suomenkielisistä PRO-yhdistyksistä sekä kolme edustajaa kunnanhallituksesta. Myös kouluja huolehdintapäällikkö kuuluisi ohjausryhmään asiantuntijana. Johtoryhmän tarkoituksena olisi seurata suomenkielisten palvelujen toimintaa ja esittää parannuksia sekä tehdä aloitteita ja suunnitella suomenkielisten palvelujen kehittämistä. Hakemus liittymisestä suomenkieliseen hallintoalueeseen jätettiin hallitukselle, joka päätti maaliskuussa 2010, että Surahammarin kunta kuuluu 1. toukokuuta 2010 lähtien hallintoalueeseen. 10
Muutto Suomesta Surahammarin kuntaan Muutto Suomesta Ruotsiin lisääntyi toisen maailmansodan jälkeen. Yksi monista paikkakunnista, jonne muuttajia tuli, oli Surahammarin kunta. Kiitos oli sana, jota käytettiin usein kunnassa, näin lukee Surahammarista kertovassa kirjassa. 11 Kirjassa kuvataan oman aikamme muuttoa Surahammarin kuntaan 12, lähinnä Suomesta. Toisen maailmansodan aikana Surahammarin kuntaan tuli joitakin sotalapsia. 13 Tällä tavoin Surahammarin kunta joutui mukaan Euroopan dramaattiseen historiaan. Toisen maailmansodan jälkeen Ruotsissa vallitsi suuri työvoimapula. Jo 1940-luvulla Surahammarin kuntaan tuli suomalaisia, mutta vasta 1950-luvulla muutto pääsi vauhtiin. Ennen kaikkea ruukit houkuttelivat suurin joukoin suomalaisia kuntaan. Monet ruotsalaiset yritykset, kuten esimerkiksi Wirsbo Bruks AB, tekivät rekrytointimatkoja Suomeen. Kohta näitä värväysmatkoja ei enää tarvittu! Suomalaisten omat sosiaaliset verkostot näyttelivät tärkeää osaa muuttoliikkeen jatkossa. Ruotsiin muuttaneet lomailivat usein entisillä kotipaikkakunnillaan. He saivat ennen kesälomaa työnantajaltaan tehtäväksi houkutella mukaansa perheenjäseniä, sukulaisia ja entisiä naapureita, jotka asuivat vielä Suomessa. Suomalainen muuttoliike sai ketjumuuttoliikkeen luonteen. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset suhtautuivat ensi alkuun empien ja kokeillen oloonsa Ruotsissa, he eivät sulkeneet ovia Suomeen. Monilla oli suunnitelma palata takaisin Suomeen. Mutta aika kului. Pidettyään aluksi asumistaan Ruotsissa enemmän tai vähemmän tilapäisenä, monet muuttivat mieltään ja päättivät jäädä tänne. Heidän tulevaisuudensuunnitelmansa orientoituivat yhä enemmän Ruotsiin. Tilastot osoittavat, että noin 30,5 % av tämän päivän Surahammarin kunnan asukkaista on suomalaistaustaisia. Lukuina ilmaistuna tämä tarkoittaa sitä, että lähes 1200 surahammarilaista on syntynyt Suomessa. Osa heistä on suomenruotsalaisia. Noin 1100 henkeä on syntynyt Ruotsissa, mutta heidän vanhemmistaan vähintään toinen on syntynyt Suomessa. Noin 800 henkeä on syntynyt Ruotsissa, mutta vähintään yksi heidän isovanhemmistaan on syntynyt Suomessa. Sitä kuinka moni heistä, jotka tilastollisesti voidaan ryhmitellä ruotsinsuomalaisiksi, samaistaa itsensä ruotsinsuomalaiseksi, ei tiedetä. 11 Från brukssamhälle till bruk och samhälle. Surahammars kommun 1950-2000, s.263. 12 I Surahammarin kunnassa on kolme taajamaa, Surahammar, Virsbo ja Ramnäs. Vuoteen 1963 ne olivat kaksi eri kuntaa, Sura ja Ramnäs (mukaan lukien Virsbo). Asian yksinkertaistamiseksi käsitettä Surahammarin kunta käytetään myös edeltävästä ajasta. 13 Ruotsi otti vastaan 70 000 sotalasta Suomesta. 11
Neuvonpito Mitä laki sanoo? 5 Hallintoviranomaisten on annettava kansallisille vähemmistöille mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin kysymyksiin ja niiden on neuvoteltava vähemmistöjen edustajien kanssa tällaisista asioista mahdollisimman paljon (Vähemmistölaki) Vähemmistöjen oikeudet vaikutusvaltaan on säännelty selkeästi sekä puiteyleissopimuksessa että vähemmistökielisopimuksessa. Kunnan tavoitteet Ruotsinsuomalaiselle vähemmistölle on annettava vaikutusvaltaa heitä koskevissa kysymyksissä. Kunnan on neuvoteltava vähemmistöjen edustajien kanssa sellaisissa kysymyksissä. Johtoryhmä Yksi tärkeä syy siihen, että vähemmistöllä tulee olla vaikutusvaltaa, on se, että vähemmistöryhmä itse tietää parhaiten oman ryhmänsä tarpeet ja toivomukset. Tämän vuoksi on tärkeää käydä keskustelua kunnan ja ruotsinsuomalaisen vähemmistön kesken. Vähemmistön tarpeet voidaan näin huomioida paremmin ja toimivan neuvonpidon avulla päätöksentekoaineistosta saadaan parempi. Neuvonpito vahvistaa ruotsinsuomalaisen vähemmistöryhmän olemassaolon paikallisessa yhteisössä. Hallituksen esityksessä, Tunnustamisesta omaan valtaan painotetaan, tähdennetään, että neuvonpito laaditaan kunnallisella tasolla tapauskohtaisesti. Keskeisintä on kansallisten vähemmistöjen mielipiteiden huomioiminen. Tämä on erityisen tärkeää esikoulu- ja koulukysymyksissä, nuorisokysymyksissä, vanhustenhuollossa, kirjasto- ja muussa kulttuuritoiminnassa, toisin sanoen alueilla, joilla kunnalla on tiettyjä velvoitteita vähemmistötaustaisia kansalaisia kohtaan. 14 Surahammarin kunnassa neuvonpito tapahtuu johtoryhmässä, joka asetettiin vuonna 2009 kunnan anoessa vapaaehtoista liittymistä suomen kielen hallintoalueeseen. Johtoryhmän 14 Esitys 2008/09:158. 12
tehtävänä on seurata vähemmistötoimintaa, ehdottaa parannuksia, tehdä aloitteita ja suunnitella toimenpiteitä, jotta kunta täyttää vähemmistölain tarkoitukset. Johtoryhmässä on edustajat kunnassa toimivista kahdesta suomalaisseurasta ja kahdesta suomenkielisestä PRO-yhdistyksestä sekä kolme edustajaa kunnanhallituksesta. Yksi heistä on kunnanneuvos. Johtoryhmällä on siten vankka poliittinen tuki. Koulu- ja huolehdintapäällikkö on ohjausryhmässä asiantuntijana. Näin johtoryhmä on myös ankkuroitu siihen kunnan organisaatioon, joka vastaa lastenpäivähoito-, koulu- ja vanhustenhuoltokysymyksistä. Tällä tavoin lainsäädännön keskeiset alueet heijastuvat myös ohjausryhmän kokoonpanoon. Ryhmään kuuluu myös prosessinjohtaja, joka työskentelee suomen kielen hallintoaluetta koskevien kysymysten parissa ja jolla on koordinointivastuu vähemmistötoiminnasta. Prosessinjohtaja raportoi säännöllisesti ohjausryhmälle. Neuvonpito tapahtuu johtoryhmässä ja sitä leimaa jäsentynyt ja säännöllinen työtapa. Ryhmä kokoontuu noin kuusi, seitsemän kertaa vuodessa. Tähän mennessä suomiseuroissa ja PRO-yhdistyksissä sekä Ruotsin kirkon suomenkielisen työn parissa järjestetyt kokoukset ovat myös olleet luonteeltaan neuvonpitokokouksia. Tällöin prosessinjohtajalla on ollut mahdollisuus informoida kunnan vähemmistötyöstä ja kuunnella kokouksissa esitettyjä mielipiteitä. Neuvonpito jatkossa Johtoryhmä jatkaa työtä samojen kokonaisvaltaisten työtehtävien parissa, kuten tähänkin asti. Yhtä tärkeää on, että kunta pitää jatkuvasti yhteyttä suomalaisseuroihin ja suomenkielisiin PRO-yhdistyksiin sekä Ruotsin kirkon suomenkieliseen toimintaan ja kehittää uusia yhteyksiä ruotsinsuomalaiseen vähemmistöön. Toimiva neuvonpito on edellytys vähemmistölain tarkoitusten toteuttamiselle. Tätä tukee Tukholman lääninhallituksen laatima seurantaraportti. Kyseinen lääninhallitus on yhdessä Saamelaiskäräjien kanssa saanut tehtäväkseen seurata vähemmistölakia ja tehdä vuosittain kokonaisarvion lain noudattamisesta. Ensimmäisessä seurantaraportissa todetaan, että hallintoviranomaisilla, jotka ovat päässeet pisimmälle vähemmistökysymyksissä, on kolme yhteistä nimittäjää: Ensinnäkin on oltava toimiva neuvonpito kyseessä olevien kansallisten vähemmistöjen kanssa. Toiseksi on oltava selkeä koordinoiva toiminto 13
vähemmistötoiminnalle. Kolmanneksi vähemmistötoiminnalla on oltava selvät tavoitteet ja selkeä ankkurointi sekä poliittiseen, että toiminnalliseen johtoon. 15 Neuvonpitoryhmän tulee olla mahdollisimman edustava, jollainen se on Surahammarin kunnassa sikäli, että siinä on edustajat kaikista neljästä ruotsinsuomalaisten yhdistyksestä. Kaikki ruotsinsuomalaiset eivät kuitenkaan ole mukana suomalaisseuroissa tai suomenkielisissä PRO-yhdistyksissä. Kunnan tärkeänä tehtävänä tulevaisuudessa on myös tarjota yhdistyksiin kuulumattomille tilaisuus tulla mukaan neuvonpitoon ja löytää uusia neuvonpitomuotoja ja neuvonpitoareenoja. Uusi neuvonpitomuoto voi olla neuvonpitotapaamisten järjestäminen kirjastossa ja muilla julkisilla paikoilla kunnassa. Esikoulua ja koulua koskevissa kysymyksissä voidaan järjestää neuvonpitotilaisuuksia lasten huoltajien kanssa. Toinen uusi neuvonpitomuoto voi olla asettaa kunnan asukkaiden saataville laatikoita, joihin he voivat jättää mielipiteitään. Nämä laatikot voivat olla myös virtuaalisia, esimerkiksi sähköpostiosoitteen muodossa. 15 http://www.lansstyrelsen.se/stockholm/sitecollectiondocuments/sv/manniska-ja-samhalle/nationellaminoriteter/minoritet_arsrapportering_2010.pdf. Besökt 2011-05-23. 14
Kartoitukset Mitä laki sanoo? Esitys (2009:1299) kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä sisältää säädöksiä valtiontuesta. 8. pykälästä käy ilmi, että valtiontuki maksetaan kunnille ja maakäräjille vuosittain. Valtiontuki on tarkoitettu käytettäväksi sellaisiin lisäkustannuksiin, jotka aiheutuvat kunnissa ja maakäräjissä sen seurauksesta, että yksittäisillä on kansallisia vähemmistöjä ja vähemmistökieliä koskevan lain tuomia oikeuksia. Valtiontuki on myös tarkoitettu toimenpiteisiin jotka tukevat suomen, meänkielen ja saamen käyttämistä. Jokaisen kunnan on yhdessä kansallisten vähemmistöjen kanssa kartoitettava kunnassa sellaisten toimien tarpeet joita suomen, meänkielen ja saamen tueksi tarvitaan. 12. pykälässä puolestaan määrätään se, että kunta tai maakäräjät jotka ovat vastaanottaneet tukea, ovat velvollisia jättämään taloudellisen selonteon saaduista rahoista ja tekemään selonteon mihin rahoja on käytetty. Kunnat ovat myös velvollisia tekemään selonteon siitä miten kartoitus on suoritettu. Selonteko jätetään sille viranomaiselle joka on maksanut valtiontuen. Kunnan tavoitteet Kunnan on yhdessä ruotsinsuomalaisen vähemmistön kanssa tehtävä toistuvasti kartoituksia ruotsinsuomalaisen vähemmistön suomen kielen käytön tukemisen vaatimista toimenpiteistä, varsinkin lastenhoidon, koulun ja vanhustenhuollon alalla. Jos kartoitukset antavat tulokseksi mielipiteitä esimerkiksi muiden viranomaisten kuin kunnallisten viranomaisten toiminnasta, nämä tulee toimittaa asianomaisille viranomaisille. Toteutetut kartoitukset Kartoitus on vaatimus Surahammarin kunnalle, joka ottaa vastaan vähemmistölain soveltamisen lisäkustannuksiin tarkoitettua valtionavustusta. Yksi kunnan ensimmäisistä tehtävistä on ollut yhdessä ruotsinsuomalaisen vähemmistön kanssa kartoittaa ruotsinsuomalaisen ryhmän tarpeet ja toivomuksen. Tämä kartoitus 15
toteutettiin vuodenvaihteessa 2010/2011 kyselytutkimuksen muodossa. Kyselyssä tiedusteltiin vastaajien taustaa, kuten synnyinvuosi ja synnyinmaa, heidän suomen kielen taitojaan ja kielen käyttöään. Edelleen kysyttiin missä asioissa vastaajat toivoivat voivansa käyttää suomen kieltä yhteyksissään kuntaan. Lopuksi oli pari kysymystä siitä miten he haluavat suomenkielistä kulttuuria tuettavan ja miten suomen kielen pitää olla näkyvillä kunnassa. Kyselylomake sisälsi myös informaatiota suomen kielen hallintoalueesta. Kuten edellä mainittiin, kartoitus toteutettiin läheisessä yhteistyössä suomalaisseurojen ja suomenkielisten PRO-yhdistysten, mutta myös Ruotsin kirkon suomenkielisen toiminnan kanssa. Kysely jaettiin paperiversiona, mutta se oli myös kunnan kotisivulla. Kysely oli saatavilla myös kirjastoissa ja suurimmilla työpaikoilla. Myös kunnanhenkilöstön suomen kielen taidot on kartoitettu. Esikoulutoiminnassa kartoitettiin lapset, joiden vanhemmat ovat ilmoittaneet lapsen äidinkieleksi suomen ja vanhustenhuollossa on kartoitettu suomenkielisten palvelunsaajien lukumäärä. Lisää tästä kohdissa Suomenkielistä esikoulutoimintaa ja Suomenkielistä vanhustenhuolto. Kartoitukset jatkossa On erittäin tärkeää ottaa säännöllisesti selvää ruotsinsuomalaisen vähemmistön tarpeista ja mielipiteistä ennen kaikkea esikoulutoiminnassa, koulussa, vanhustenhuollossa ja kulttuuritoiminnassa, koska kunnalla on näillä alueilla lakimääräisiä velvoitteita ruotsinsuomalaista vähemmistöä kohtaan. Kuten kohdassa Neuvonpito mainittiin, kaikki ruotsinsuomalaiset eivät ole mukana kunnassa toimivissa suomalaisseuroissa tai suomenkielisissä PRO-yhdistyksissä. Koska kartoitus tehtiin yhteistyössä mainittujen yhdistysten kanssa, tavoitettiin ennen kaikkea yhdistysaktiivit. Toivottavasti uudet neuvonpitomuodot tuovat esiin myös sellaisten vähemmistöön kuuluvien tarpeita ja toiveita, jotka eivät ole mukana yhdistyselämässä. 16
Suomen kielen käyttöalueet Mitä laki sanoo? 4 Kielilaissa (2009:600) sanotaan, että yhteiskunnalla on erityinen vastuu suojella ja edistää kansallisia vähemmistökieliä. Yhteiskunnan on myös muutoin edistettävä kansallisten vähemmistöjen mahdollisuuksia säilyttää kulttuurinsa Ruotsissa ja kehittää sitä. Lasten kulttuuri-identiteetin kehitystä ja oman vähemmistökielen käyttöä on edistettävä erityisesti (Vähemmistölaki). Kunnan tavoitteet Kunnan tulee työskennellä rakentaakseen vähitellen lisää kielen käyttöalueita, toisin sanoen käyttöalueita tai tilanteita, joissa suomen kieltä käytetään julkisesti. Tavoitteena on nostaa suomen kielen statusta, elvyttää kieltä ja tehdä se näkyväksi. Kunnan työ useampien suomen kielen käyttöalueiden luomiseksi Hallituksen esityksessä Tunnustamisesta omaan valtaan vahvistetaan, että Ruotsin kansallisten vähemmistöjen, mukaan lukien ruotsinsuomalaiset, keskuudessa on käynnissä kielenvaihtoprosessi. Kielentutkijoiden mukaan vähemmistöt eivät monista eri syistä itse pysty kääntämään meneillään olevaa kielenvaihtoprosessia. Tämän johdosta kunnan on tehtävä työtä suomen kielen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi elävänä kielenä. Hallituksen esityksessä todetaan, että: Jos yhteiskunta- ja ryhmätasolla on suotuisat edellytykset kielen säilymiselle, yksilö voi tällöin yksilötasolla tehdä tietoisia kielen säilymiselle tärkeitä päätöksiä. Tällaiset kieltä säilyttävät tekijät yksilötasolla koskevat kielen valintaa (esim. missä määrin ja millä alueilla yksilö valitsee puhua vähemmistökieltä) ja sosialisaatiota (esim. minkä kielen yksilö haluaa siirtää lapsilleen). 16 Surahammarin kunnassa suomalaisilla tulee olla mahdollisuudet rakentaa useampia kielen käyttöalueita julkisen kielen käytön kautta. On luotava suomen kieltä säilyttävä ilmapiiri, jossa suomen kielellä on mahdollisuudet kehittyä. Esikoululla ja koululla on ratkaiseva rooli, jotta suomesta kehittyy kieli, jota voidaan käyttää useilla tärkeillä yhteiskunnan alueilla. 16 Tunnustamisesta omaan valtaan, toteamus sivulla 36. 17