KULTTUURIYMPÄRISTÖSELVITYS

KULTTUURIYMPÄRISTÖSELVITYS TYÖNUMERO: E27046 OULAISTEN KAUPUNKI PYHÄJOEN RANTAOSAYLEISKAAVA, KESKUSTAN ITÄPUOLI 24.11.2014 SWECO YMPÄRISTÖ OY, OULU 1

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 3 2 Aineisto ja menetelmät... 3 3 Inventointialueen kartta ja aluekuvaus... 4 4 Arvottamismenetelmän kuvaus ja arvotus... 6 4.1 Arvojen määrittely... 6 4.2 Luettelo arvokkaista kohteista... 7 4.2.1 Valtakunnallisesti arvokkaat aluekokonaisuudet ja kohteet 7 4.2.2 Maakunnallisesti arvokkaat aluekokonaisuudet ja kohteet. 7 4.2.3 Esitys uusista maakunnallisesti arvokkaista kohteista... 7 4.2.4 Esitys paikallisesti arvokkaista aluekokonaisuuksista ja kohteista 7 5 Pyhäjokivarren asutus- ja kulttuurihistoriaa... 8 5.1 Asutushistoriaa... 8 5.2 Kulttuurihistoriaa... 10 5.2.1 Teitä ja siltoja... 10 5.2.2 Sahoja ja myllyjä... 11 5.2.3 Puutavarauitot... 11 5.2.4 Ravustus ja kalastus... 11 5.2.5 Maatalouden historiaa... 12 5.2.6 Kaupat... 13 6 Kohteiden esittely... 14 6.1 Joen eteläpuoli: Perälä Pokelanmäki... 14 6.2 Matkanivan keskikylä joen eteläpuolella: Lehtimäentie - Takalontie Matkanivan koulun alue... 17 6.3 Joen pohjoispuoli: Käkelä Leppäniva Sillanpää... 23 6.4 Matkanivan kylä joen pohjoispuolella... 26 6.5 Annonen: Matkanivantie Pietiläntie... 42 6.6 Salonsaaren eteläosa: Ministerintie ja Mäyräntie... 47 6.7 Mäyränperä Ohukaisenperä joen eteläpuolella... 51 7 Yhteenveto inventoinnista... 54 8 Suunnittelu ja korjaussuositukset... 55 8.1 Rakennusten ja kulttuurimiljöön suojelu... 55 8.2 Rakennusten korjaaminen ja ylläpito... 55 8.3 Uudisrakentaminen suojelukohteen yhteyteen tai arvokkaaseen kulttuuriympäristöön... 56 8.4 Avustuksista... 57 9 Lähdeluettelo... 57 Kartat: Kulttuuriympäristö 1:20 000 2

1 Johdanto Tämä raportti on yhteenveto Pyhäjoen vanhan rakennuskannan inventoinnista Oulaisten kaupungin alueella. Kulttuuriympäristöselvitys on osa Pyhäjoen rantaosayleiskaavan perusselvityksiä keskustan itäpuoliselle kaava-alueelle. Työ on tehty paikallisesti arvokkaiden kohteiden ja aluekokonaisuuksien inventoimiseksi kesän ja syksyn 2014 aikana. Maastokäynnit suoritettiin 25.6.2014, 31.7.2014, 7.8.2014 ja 12.8.2014. Kulttuuriympäristöselvitys on laadittu Oulaisten kaupungin toimeksiannosta Sweco Ympäristö Oy:ssä. Selvityksen on laatinut arkkitehti Elina Marjakangas. 2 Aineisto ja menetelmät Selvityksen lähtötiedoiksi koottiin aiemmin tehdyt inventoinnit ja kartoitettiin tilaajan toimittamien kiinteistörekisteri- ja rakennuslupatietojen avulla rakennukset ja pihapiirit, jotka on rakennettu ennen vuotta 1960. Vanhoja Maanmittauslaitoksen vanhoja peruskarttoja on ollut käytettävissä vuosilta 1955 ja 1978. Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet on koottu Museoviraston rekisteriin (RKY 2009), joka on saatavissa Museoviraston internet-sivulta. Maakunnallisesti arvokkaat kohteet on inventoitu maakuntakaavoituksen yhteydessä vuonna 1993 ja tiedot niistä saatu Ympäristöhallinnon OIVApaikkatietopalvelusta ja Pohjois-Pohjanmaan liiton käyttämästä Kioskipalvelusta. Uusi maakunnallisten kohteiden RKY 2015- inventointi on edennyt alustavaan esitykseen, jonka kohdetiedot ovat olleet saatavissa Kioskista. Alueen vanhoja rakennuksia on inventoitu myös laajasti Vanhat rakennukset Ylivieskan seutukunnassa projektin yhteydessä ja joitakin kohteita kaupungin toimesta. Kattavaa inventointia, joka käsittäisi myös paikallisesti arvokkaiden kohteiden arvotuksen, ei kuitenkaan ole aiemmin tehty. arvokkaan aluekokonaisuuden. Rakennusten lisäksi huomioidaan vanhat pellot ja tielinjaukset, puukujat, sillat, lossit, myllyt yms. mahdolliset rakenteet. Selvitys sisältää myös lyhyen kuvauksen alueen asutus- ja kulttuurihistoriasta. Kaikki ennen vuotta 1960 rakennetut rakennuskohteet tarkistettiin silmämääräisesti yleispiirteisellä tasolla maastokäyntien yhteydessä ja kohteet valokuvattiin. Joitakin paikalla olleita asukkaita haastateltiin rakennusten vaiheista. Kulttuuriympäristö-kartalle on esitetty ja numeroitu kaikki inventoinnissa tarkistetut kohteet (noin 130 kpl). Tähän raporttiin on koottu tarkemmat kuvaukset vain niistä kohteista, joilla katsotaan olevan kulttuurihistoriallista arvoa (noin 35 kpl). Raportin liitteenä on DVD, jonne on tallennettu tämän raportin lisäksi kaikista kohteista otetut kaikki valokuvat. Myös valokuvat on numeroitu kohdenumeron mukaan. Kohteiden lopullinen arvotus ja päätökset kaavassa suojeltaviksi esitettävistä rakennuksista tehdään yhdessä museoviranomaisen kanssa (Pohjois-Pohjanmaan museo). Maakunnallisesti arvokkaiden kohteiden arvotuksesta vastaa Pohjois-Pohjanmaan liitto. Perinteinen jaotus on ollut kohteen valtakunnallinen, maakunnallinen tai paikallinen arvokkuus. Alustavasta arvottamisesta keskusteltiin tilaajan ja museoviranomaisen kanssa työpalaverissa 14.10.2014. Yleiskaavoitusta palvelevassa selvityksessä painopiste on pihapiirien ja aluekokonaisuuksien tarkastelussa mutta myös yksittäiset rakennukset huomioidaan, sillä ne voivat muodostaa yhdessä muiden kohteiden kanssa 3

3 Inventointialueen kartta ja aluekuvaus Selvitysalue rajautuu alustavan yleiskaava-alueen mukaan. Selvitysalueen pinta-ala on noin 2100 hehtaaria ja se sijaitsee Oulaisten keskutan itäpuolella Pyhäjokivarressa. selvitysalue käsittää Matkanivan kyläalueen, Salonsaaren sekä muita jokivarren alueita Pokelanmäen, Annosen ja Mäyränperän välillä. Alueen kulttuuriympäristöä leimaa vahva maatalous, jolla on alueella pitkä perinne. Maatilojen määrä on vähentynyt vuosien saatossa ja tilakoot kasvaneet. Alueella on kuitenkin edelleen toimivia tilakeskuksia miltei 40 kpl. Maatalojen pihapiirit ovat suuria ja ne ovat syntyneet ja rakentuneet pitkän, vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen kehityksen tuloksena elinkeinon ja asumisen tarpeiden ehdolla. Pihapiireissä on eri aikakausien rakennuksia, mikä tekee rakennuskannasta melko kirjavaa. Kookkaimmat maatilojen talousrakennukset on usein rakennettu 1960- ja 1970-lukujen aikana. Samassa pihapiirissä saattaa olla mittasuhteiltaan hyvin erikokoisia rakennuksia eri aikakausilta ja pihapiirit ovat suuria ja avoimia. Moni vanha toimintansa lopettanut pientila pihapiireineen on nykyisin joko asuin- tai kesäasuntokäytössä ja pellot on vuokrattu ulkopuolisille viljelijöille. Vanhasta viljelyskulttuurista kertovia aittoja ja latoja on yhä siellä täällä rikastuttamassa avaraa peltomaisemaa tai reunustamassa pihapiirejä, vaikka nämä käyttöarvonsa menettäneet rakennukset ovatkin hiljalleen häviämässä kulttuurimaisemasta. Matkanivan alueella Haapavedentien varressa on vuonna 1958 rakennettu, edelleen koulukäytössä oleva Matkanivan koulu eli ns. Lehtimäen koulu. Vanhastaan Matkanivan koulu on sijainnut joen pohjoispuolella ja tämä koulukäytöstä poistunut, maakunnallisesti arvokas vanha kiinteistö on nykyisin asuinkäytössä. Joen pohjoispuolisella Matkanivan vanhalla kyläalueella on mm. 1930-luvulla rakennettu Matkanivan rukoushuone ja 1900- luvun alkupuolella rakennettu Matkanivan nuorisoseurantalo, jotka ovat edelleen käytössä. Matkanivan 1990-luvulla kyläläisten talkoovoimin rakentama, kyläyhdistyksen omistama kylätalo edustaa uudempaa rakennuskantaa. Mäyränperällä Mäyräntien varressa on vanha vuonna 1926, rakennettu Mäyrän koulu, joka on lakkautettu vuonna 1997. Tämä vanha koulukiinteistö rakennuksineen on nykyään yksityisessä käytössä. Alueella ei ole selkeästi rajattavia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita aluekokonaisuuksia. Sen sijaan alueella on hienoja vanhoja raitteja ja tienvarsia, jotka nostettiin esille selvityskartalla. Alueella havaittiin myös paljon pieniä torppia. Näistä jotkut olisi hyvä säästää esimerkkinä paikallisesta kulttuurihistoriasta. Jälleenrakennuskauden kohteista arvokkaina nähtiin lähinnä erityisen hienot ja alkuperäisinä säilyneet rakennuskokonaisuudet. Tieyhteys Oulaisista Haapaveden suuntaan on kulkenut vanhastaan joen pohjoispuolella nykyistä Matkanivantietä mukaillen. Joen eteläpuoli oli pitkään harvempaan asuttua hiljaisempaa maaseutua ilman kunnollista tieyhteyttä. Nykyinen eteläpuolen pääliikenneväylä Haapavedentie valmistui vasta 1950- ja 60-lukujen taitteessa. Joen ylittäneet lukuisat kevytrakenteiset renkkusillat ovat jääneet historiaan. Vuoden 1978 Matkanivan peruskartassa näkyy vielä viimeiset kolme purettavaksi määrättyä siltayhteyttä. Maastokarttaote ja selvitysalueen likimääräinen rajaus 4

Ote vuoden 1955 peruskartasta, Maanmittauslaitos Vanha, sittemmin purettu 5 siltayhteys

4 Arvottamismenetelmän kuvaus ja arvotus Kohteiden arvottamisperusteissa on käytetty samoja kriteereitä kuin Pohjois-pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden luetteloinnissa. 4.1 Arvojen määrittely Rakennushistoriallisesti tai -taiteellisesti merkittävä kohde saattaa edustaa jotain arkkitehtonista tyyliä tai tyylivaikutteita, jollakin tavalla mielenkiintoista, harvinaista tai tyypillistä rakennusteknistä ratkaisua tai rakennustyyppiä, tai tietylle ajalle tai sosiaaliryhmälle tyypillistä rakentamisen tapaa. Maisemallisesti merkittävässä kohteessa ympäristöarvot ovat tärkeitä. Kohde saattaa olla osa arvokasta ympäristökokonaisuutta, näkyä ympäristöönsä hyvin tai muodostaa oman maisemallisen kokonaisuuden. Yksittäinen rakennus voi olla maisemallinen kiintopiste tai kohteella voi olla merkitystä osana ajallisesti tai tyylillisesti kerroksellista kokonaisuutta. jäänteitä sellaisista jo kadonneista kulttuuripiirteistä, joihin liittyviä ensiluokkaisia kohteita ei ole jäljellä, tai kuvata valtakunnallisesti toissijaisia mutta maakunnallisesti tärkeitä kulttuuripiirteitä. Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin nähden nämä voivat olla toiminnan laajuudeltaan pienempiä, rakenteiltaan tai toiminnoiltaan muuttuneita tai tyylihistoriallisesti epäyhtenäisempiä. Paikallisesti arvokas (PK): Kohde on rakentamisajalleen ja/tai seudulleen tyypillinen, jonka alkuperäiset rakennus- ja tyylipiirteet ovat mahdollisista muutoksista huolimatta nähtävissä. Kohteella saattaa olla rakennushistoriallisen arvon lisäksi myös maisemallista arvoa. Historiallisesti merkittäviksi luokiteltuihin kohteisiin liittyy tapahtuma- tai henkilöhistoriaa tai ne voivat edustaa tiettyä asutushistoriaa tai yhteiskunnan kehityksen vaihetta. Kohde voi liittyä esim. koululaitoksen, yhdistyksen, ja seurojen historiaan, teollisuus- tai taloushistoriaan, elinkeinoihin, uskonnonharjoittamiseen, tapoihin tai henkilöhistoriaan. Kohteet on arvotettu myös hierarkkisesti valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviin. Luokittelussa käytettiin seuraavia kriteereitä: Valtakunnallisesti arvokas (VK): Maakunnan parhaiten säilyneet tyyppikohteet, valtakunnallisiin elinkeino-, sivistys-, hallinto-, kulttuuri-, uskonto-, liikenne- ja sotahistoriallisiin kehityskulkuihin liittyvät, hyvin säilyneet ja huomattavat kohteet, jotka on huomioitu valtakunnallisissa rakennusperinnön luetteloissa. Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeiltään monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Maakunnallisesti arvokas (MK): Maakunnalliset kohteet kuvaavat yleis- ja tyylihistoriallisia kehityskulkuja maakunnan mittakaavassa. Ne voivat olla Takalo MK 6

4.2 Luettelo arvokkaista kohteista 4.2.1 Valtakunnallisesti arvokkaat aluekokonaisuudet ja kohteet Selvitysalueella ei ole valtakunnallisesti arvokkaita aluekokonaisuuksia tai kohteita. 4.2.2 Maakunnallisesti arvokkaat aluekokonaisuudet ja kohteet Selvitysalueella ei ole maakunnallisesti arvokkaita aluekokonaisuuksia. Selvitysalueen maakunnallisesti arvokkaat kohteet (4 kpl): 41. Takalo (RKY 1993) 42. Tirilä (RKY 1993) 43. Matkanivan vanha koulu (RKY 1993) 44. Käkelä (RKY 1993) 4.2.3 Esitys uusista maakunnallisesti arvokkaista kohteista Pohjois-Pohjanmaan liitto on laatimassa uutta maakunnallista RKY 2015 - inventointia ja esittänyt alustavasti seuraavia kohteita lisättäväksi maakunnallisesti arvokkaiden kohteiden joukkoon (3 kpl): 21.Matkanivan uusi koulu (Lehtimäen koulu) 40. Rautiola 115. Mäyrän koulu Tämän inventoinnin esitys: edellä mainituista ainoastaan Rautiolalla on selkeästi maakunnallista arvoa. Matkanivan uuden koulun suojeluarvo on kyseenalainen, koska kohteen arvo liittyy lähinnä sen käyttöön ja käyttöhistoriaan, ja kohteen rakennuksiin on tehty lukuisia muutoksia. Muista nyt inventoiduista kohteista Matkanivan rukoushuone ja nuorisoseurantalo nähdään kaikkein arvokkaimpina ja niillä voisi olla jopa maakunnallista arvoa. 7 4.2.4 Esitys paikallisesti arvokkaista aluekokonaisuuksista ja kohteista Selvitysalueella ei ole selkeästi rajattavia, paikallisesti arvokkaita aluekokonaisuuksia. Paikallisesti arvokkaat kohteet (30 kpl): 1. Pienelä 4. Koivulehto 5. Kotila 8. Keskitalo 16. Alakartano 20. Jokela 22. Pajukangas 33. Puistola 35. Hautala 45. Kauppila 47. Rantatalo 50. Knuutila 1 51. Knuutila 2 57. Matkanivan rukoushuone ( / maakunnallisesti arvokas?) 59. Lepistö 60. Honkala 63. Matkanivan nuorisoseurantalo ( / maakunnallisesti arvokas?) 70. Paja 73. Koistinen 74. Harju 76. Mattila 84. Hantela 86. Remula 91. Herranen 96a. Jaakola 112. Salokangas 116. Laaksoranta 121. Hakala 122. Myllykoski 123. Koivula

5 Pyhäjokivarren asutus- ja kulttuurihistoriaa 5.1 Asutushistoriaa Pyhäjokilaakson keskiosat ovat entistä merenpohjaa, joka alkoi paljastua veden alta noin 6000 vuotta sitten. Alueella on ollut asukkaita jo esihistoriallisena aikana. Keskiajan loppukausi oli Pyhäjokilaakson alaosissa huomattavan vilkasta asutuskautta, mutta alue Oulaisista ylöspäin oli nähtävästi vielä vailla kokonaan vakituista asutusta. Pysyvästi alue asutettiin 1500-luvulla. Vuonna 1548 nykyisen Oulaisten alueen neljästä talosta yksi sijaitsi Matkanivalla. Jokirantojen hedelmällinen savimaa on johtanut siihen, että asutus on levinnyt pitkin joen rantoja. Ainoastaan muutamat kyläkulmat ja perät sijaitsevat kauempana joen pääuomasta tai sivuhaaroista. Hallat, tulvat ja tulipalot ovat aiheuttaneet suurimmat vahingot aluetta viljelleille asukkaille ja asutukselle. Vuonna 1548 Matkanivassa oli vain yksi talo, Äijälä, joka sijaitsi Matkaojan suulla. Tirisen talo perustettiin vuonna 1577 ja Matkaniva eli Mäyrän talo perustettiin vuonna 1608. Vuonna 1635 syntyi kolme uutta taloa: Erkkilä, Karkia ja Koistinen. Lehtolan talo on perustettu vuonna 1641 ja Pirneskosken talo 1648. Näin Matkanivassa oli vuonna 1650 yhdeksän taloa eli savua. Seuraavan vuosisadan aikana Matkanivan taloluku kasvoi neljällä, kun Pyyn, Vongan, Hurnastin ja Herrasen talot perustettiin. Vanhoja taloja ei halottu yhtään, mutta asutus laajeni uudistilojen myötä. Vongan talo oli pitkään autiona ja se yhdistettiin lopulta Lehtolan tilaan. Matkaniva on tiettävästi vanhin kylännimi koko Oulaisten alueella. Vuosien 1750 1860 välillä Matkanivan taloluku lähes viisinkertaistui. Kauden lopussa taloja oli kylässä jo 58 kappaletta. Asutuksen voimistuminen ja siihen liittyvä kyläkuvan muuttuminen tapahtui etupäässä vanhojen talojen jakautumisen myötä, mutta myös uudistiloja perustettiin. Tirinen oli ajanjakson lopulla peräti seitsemänä, Erkkilä viitenä ja Äijälä neljänä osatalona. Kaikkiaan kylään syntyi halkomalla 26 uutta taloa ja uudistiloja perustettiin 20. Vuoden 1860 taloluettelo on esitetty seuraavalla sivulla. 1860-luvulla paikkakunnan ainoa maantie kulki joen pohjoispuolella merenrannikolta Pyhäjärvelle. Oulaistenkosken sillan rakentamisen vuonna 1892 ja rautatien tulon myötä hiljaisesta maalaiskylästä kehittyi nopeasti Pyhäjokialueen liikenteen ja kaupankäynnin keskus. Nauhamainen kylärakenne Oulaisten keskustassa alkoi levitä, ja aseman seutu sekä joen eteläpuoliset alueet alkoivat kehittyä. Ote vanhasta Oulaisten pitäjän kartasta (lähde: Oulaisten historia) 8

Taloluettelo vuodelta 1860 (lähde: Luomateitä ja renkkusiltoja) 9

5.2 Kulttuurihistoriaa 166 kilometriä pitkä Pyhäjoki saa alkunsa Pyhäjärvestä, joka on 130 metriä Pohjanlahtea korkeammalla. Pyhäjoen lukuisiin koskiin ovat asukkaat aikojen saatossa rakentaneet vesimyllyjä ja kotitarvesahoja. Pyhäjoki oli ennen myös tärkeä kulkureitti Savosta Pohjanmaalle. Vesistöjen ylitys oli aina ollut oma pulmansa. Aiemmin ylityskeinona oli yleisesti venekyyti. Sittemmin ryhdyttiin rakentamaan kevytrakenteisia renkku- eli pukkisiltoja, jotka oli aina jäidenlähdön ja kevättulvan ajaksi purettava pois ja tulvan mentyä jälleen rakennettava uudestaan. 5.2.1 Teitä ja siltoja (lähde: Luomateitä ja renkkusiltoja) Matkanivan kautta kulkeva maantie on rakennettu jo 1790-luvulla. Pyhäjoen pohjoispuolinen maantie oli pitkään ainoa Matkanivassa, ja sen linjaus on säilynyt nykypäivään saakka pääosin alkuperäisenä. Pahimmat mutkat Käkelän ja Tukalan metsätaipaleiden kohdalla on oikaistu 1970-luvun perusteellisten kunnostusten yhteydessä, joiden jälkeen tie myös kestopäällystettiin. 1920-luvun taitteessa alkoi ns. luomateiden rakentaminen. Luomatie syntyi siten, että tiepohja tasattiin ja tien toiselle puolelle kaivettiin oja, josta saatu maa-aines levitettiin tien pinnaksi. 1920-luvulla rakennettu Perikankaantie on Matkanivan toiseksi vanhin maantie. Nykyisen Mäyräntien kohdalla oleva maantie Annosesta Mäyränperälle ja edelleen Haapaveden Ollilanperälle rakennettiin 1930-luvun alussa. Oulaisten ja Haapavedentien välisen eteläpuolen maantien rakentaminen käynnistyi vuonna 1955 ja tie valmistui vasta 1950- ja 60-lukujen taitteessa. 1970- ja 80-luvuilla rakennettiin alueelle runsaasti maataloutta palvelevia yksityisteitä, jolloin valtio ja kaupunki tukivat avustuksin useita tarpeelliseksi todettuja yksityistiehankkeita. Tirilän ja Haaran sillat, joiden purkamisen jälkeen renkkusillat ovat jääneet historiaan. Matkanivan alueella on Pyhäjoen ylitys tapahtunut parhaimmillaan jopa yhtätoista renkkusiltaa pitkin. Ne olivat alajuoksulta lähtien Pokelan, Rautiolan, Tirilän, Haaran, Siltalan, Pietilän, Hyytisen, Hautalan, Annosen, Mäyrän ja Lepistön sillat. Kylän renkkusillat saivat vähitellen tehdä tilaa kiinteille silloille. Nykyisistä Pyhäjoen ylittävistä silloista ainoastaan Siltalan, Annosen ja Mäyrän pysyvät sillat on rakennettu vanhojen renkkusiltojen paikoille. Ensimmäisen pysyvän sillan sai Annonen jo 1920-luvulla. Se oli puurakenteinen. Nykyaikainen teräskaitein ja niskoin varustettu silta rakennettiin 1980-luvulle tultaessa. Mäyränperän pysyvä silta rakennettiin vuoden 1938 tienoilla ja nykyinen silta vuonna 1974. Renkkusillat olivat kevytrakenteisia puusiltoja, jotka purettiin aina ennen jäiden lähtöä ja rakennettiin uudelleen jäiden ja kevättulvan mentyä. Rannalla kirvesmiehet tekivät renkunjalat katkottujen tilalle ja asettivat jalkojen alapäihin levikepuut, jotta jalat eivät painuisi pohjaliejuun. Niin oli renkku valmis kannettavaksi lautta- tai venemiehille, jotka kuljettivat ja asensivat sen omalle paikalleen. Renkkuun naulattiin sivuilta viistoon asetetut pönkäpuut, jotta renkku ei painon alla menisi linkkuun. Kun renkku oli pystyssä, kannettiin sen päälle kannikeniskat ja niiden päälle ryhdyttiin latomaan lavapuita. Näin jatkettiin renkunväli kerrallaan. Siltalavan reunoille naulattiin lopuksi painopuut, jotka pitivät sillankannen koossa. Rautiolan suvanto ja renkkusilta. Kuva Lauri Lehtikangas (Luomateitä ja renkkusiltoja, s.18) Matkanivan keskikylällä elettiin renkkusiltojen aikaa 1970-luvun puoliväliin. Silloin tietöiden yhteydessä rakennettiin nykyinen Siltatien luja silta kylän keskeisimmälle paikalle. Se korvasi tuohon asti käytössä olleet Rautiolan, 10

5.2.2 Sahoja ja myllyjä (lähde: Luomateitä ja renkkusiltoja) Vuonna 1840 Matkanivan alueella oli yhdeksän pientä vesimyllyä, joista viisi sijaitsi Matkanivankosken, kaksi Honkakosken sekä yksi Jylhänkosken ja Pukinnevankosken partaalla. Myllyjen määrä väheni vuosisadan loppua kohti laitosten rappeutumisen, tulvavahinkojen sekä myllyjen koon ja tehon kasvun myötä. Vanhojen vesimyllyjen ja sahalaitosten rakenteita ei ole enää nykypäivänä jäljellä, mutta vanhoissa peruskartoissa näkyneet vanhat myllyjen paikat on merkitty selvityskartalle. Matkanivan Jylhänkoski oli perinteinen myllynpaikka. Annonen- nimisen myllynomistajan mukaan koko Jylhänkosken ympärillä olevaa seutua alettiin nimittää Annoseksi. Jylhänkosken myllyn yhteyteen perustettiin saha 1890-luvun alussa. Laitos tuhoutui ensimmäisen kerran tulipalossa vuonna 1898. Uusi sahamylly rakennettiin paikalle vuosina 1905 1906. Laitoksella ehti olla useita omistajia, kunnes Matkanivan mylly- ja sahaosuuskunta perustettiin vuonna 1918. Annosen sahamylly oli koko toimintansa ajan merkittävä työnantaja ja kiistatta Matkanivan ja lähiseudun huomattavin teollisuuslaitos. Laitoksessa oli 20-luvulla jopa 50 työntekijää. Matkanivan kylä sähköistettiin Annosen sahalta Niemen taloa myöten. Saha paloi vuonna 1946, jonka jälkeen rakennettiin uusi suuri sahamyllyrakennus. Sahamyllyn toiminta loppui ja laitos autioitui 1950- ja 60-lukujen taitteessa. Sahamylly purettiin 1970-luvun puolivälissä. Matkanivassa on toiminut 1950-luvulta muutaman vuosikymmenen ajan myös Lahtisten tiilitehdas, jossa harjoitettiin tiilien teollista tuotantoa omalta maalta löytyneestä tasalaatuisesta savesta. Annosen sahamylly 1970-luvun alkupuolella, joitakin vuosia ennen laitoksen purkamista. Kuva Heino Tukala (Luomateitä ja renkkusiltoja, s. 16) 11 5.2.3 Puutavarauitot (lähde: Luomateitä ja renkkusiltoja) Pyhäjoki oli aikanaan merkittävä uittoväylä. Vilkkaimpaan aikaan kesällä 1934 uitettiin joessa yli 500 000 tukkia. Tuolloin uitto oli hyvin merkittävä ansiopaikka seudun asukkaille. Pyhäjoen Uittoyhdistyksen työntekijämäärä liikkui useissa sadoissa. Sotien välisenä aikana uittajina olivat seutukunnan omien sahalaitosten ohella Metsähallitus ja suuret puunjalostusyhtiöt. Purouitto käynnissä lähellä Pirnesojan suuta. Taustalla Virtasen kaksikerroksinen talo, jossa aikoinaan toimi kylän ensimmäinen kauppa, postipysäkki sekä leipomo. Kuva Marjatta Ylikivelä. (Luomateitä ja renkkusiltoja, s.20) 5.2.4 Ravustus ja kalastus (lähde: Luomateitä ja renkkusiltoja) Pyhäjoki oli erityisesti 1950-luvulla antoisa rapujoki. Rautatien rakentajien Oulaistenkoskeen vuonna 1885 istuttamat ravut olivat 1920-luvulle tultaessa levinneet ylävirtaan aina Matkanivaan saakka. Matkanivassa ravunpyynti oli mainio ansionlähde, jota myös lapset harjoittivat. Pyhäjoen rapukantaa kohtasi täydellinen kato vuonna 1960, mutta vuodesta 1975 rapukanta elpyi vähitellen, kunnes vuonna 1978 rapuja kohtasi uusi tuho. Rapukantaa on elvytetty ja pidetty yllä vuosittaisilla istutuksilla vuodesta 1985. Kalastus on ollut Matkanivassa harrastusluontoista. Pyhäjoki on ollut aika vähäkalainen joki, sillä puutavarauitot estivät osaltaan kalojen keväisen kudun onnistumisen. Matkanivan kalastuskunta on vuodesta 1984 pyrkinyt parantamaan istutuksin joen kalakantaa. Jokeen on istutettu merilohia, meritaimenta ja pienempiä määriä harjusta.

5.2.5 Maatalouden historiaa (lähde: Luomateitä ja renkkusiltoja) Kaskiviljely oli täydessä voimissaan 1600-luvulla. Alueella viljeltiin yleisesti ohraa, ruista. Tärkeä asema oli myös nauriilla, joka väistyi hitaasti perunan tieltä 1700-luvun lopulta alkaen. Heinä korjattiin luonnonniityiltä. Ensimmäinen kylvöheinän viljelijä Matkanivassa oli Jaakko Tirilä 1880-luvulla. Tämän jälkeen heinän viljely yleistyi. Koko Oulaisten pitäjän suurin lypsykarja oli vuonna 1880 matkanivalaisella Matti Karkialla. Tuohon aikaan Matkanivassa oli myös paljon hevosia ja jonkin verran lampaita. Matkanivan talolliset perustivat vuonna 1894 Tirilän meijeriyhtiön, joka toimi vuokratiloissa Tirilän talossa. Osakkaana oli 21 maanviljelijää tai torpparia. Vuosisadan vaihteessa alkoivat isommat talolliset hankkia separaattoreita koteihinsa. Viimein koko yhtiömeijeri hajosi. Oulun osuusmeijeri aloitti toimintansa vuonna 1918, johon myös Matkanivalaisia liittyi osakkaiksi. Vuosisadan vaihteen tienoilla ryhdyttiin yhä enemmän raivaamaan suoviljelyksiä ja kauran viljely lisääntyi nopeasti. Myös maatalouden koneellistuminen sai vauhtia. Vuonna 1916 perustettiin Matkanivan ensimmäinen puimakoneosuuskunta. Mäyränperällä oli jo 1930-luvun lopulla useamman henkilön yhteisesti omistama traktori. Jorma Kosola osti Matkanivan ensimmäisen traktorin vuonna 1948. Ensimmäiset leikkuupuimurit hankittiin vuonna 1961 Takaloon ja Rautiolaan. Tirilään hankittiin muutama vuosi myöhemmin osakkaiden yhteiseen omistukseen isompi Sampo-merkkinen puimuri. Alueen ensimmäiset viljankuivaamot rakennettiin vuonna 1961 Rautiolaan, Lehtimäelle, Häkkilälle ja Tirilään. Pietilänmäelle rakennettiin vuonna 1965 iso noin kymmenen osakkaan omistama kuivaamo, jonne tuotiin viljaa kuivattavaksi naapurikylistäkin. 1950-luvun lopulla tehtiin monia mittavia kuivaus- ja perkaushankkeita maanviljelyn toimintaedellytysten parantamiseksi. Esimerkiksi Matkaojan ja sen sivuhaara Viilto-oja perattiin 20 km matkalta. Paikkakunnan ensimmäinen salaojasuunnitelma tehtiin Isomaan tilalle vuonna 1935. Salaojituksen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 1960-luvulla ja 1970-luvulla seudun salaojitus pääsi varsinaisesti vauhtiin, kun Kalle Rautiola hankki salaojakoneen. Peltojen salaojitus lisäsi merkittävästi viljelypinta-alaa. Alueella on viljelty myös erikoisempia lajeja, mistä Ruokokosken vuonna 1920 Kalliokankaan talossa aloittamat sipuliviljelmät on hyvä esimerkki. Myöhemmin sipulinviljelyinnostus levisi erityisesti Mäyränperälle ja Antikanperälle. Sokerijuurikkaan viljelyssä oli edelläkävijänä 1950-luvulla Simo Lahtinen. Alueella on ollut myös turkistarhoja. Matkaojan sillan tienoilla toimi minkkitarha vuodesta 1963 lähtien noin vuosikymmenen ajan. Samaan aikaan myös Annosella ja Ohukaisenperällä on ollut pienemmät minkkitarhat. Viimeisin alueen turkistarha oli Matti Kortesojan omistama kettutarha, joka lopetettiin 2000-luvun alussa. Vuonna 1912 perustettu Matkanivan maamiesseura on aktiivisesti myötävaikuttanut alueen maatalouden kehitykseen. Maamiesseura järjesti paljon erilaisia kilpailuja, kursseja ja koetoimintaa maanviljelyyn, karjatalouteen ja metsänhoitoon liittyen. Maamiesseuran rinnalle perustettiin vuonna 1934 maa- ja kotitalousnaisten osasto. Maamiesseuran toimii alueella yhä tänä päivänä. Seura mm. vuokraa koneita ja omistaa yhteisen viljankuivaamon. Aarne Ahlholm rakensi ensimmäisen varsinaisen rehutornin vuonna 1952. Jo 1970-luvulla lähes jokaisessa alueen karjataloudessa lypsykarjan ruokinta perustui AIV-rehuun. Karjanjalostustyön ja valkuaispitoisen tuorerehun käytön ansioista lehmien keskituotokset ovat likipitäen kaksinkertaistuneet siitä, mitä ne olivat 1950-luvulla. 12

5.2.6 Kaupat (lähde: Luomateitä ja renkkusiltoja) Alueen ensimmäinen kauppa sijaitsi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Pirnesojan sillan pielessä sijainneessa Soinin talossa. Kaupan lisäksi talossa oli postipysäkki ja leipomo. Soinin kuoltua kaupanteko kiinteistössä jatkui uuden omistajan toimesta, joka myi kuitenkin pian kauppavarantonsa Annosiin kaupan perustaneille Isokankaan veljeksille. Matkanivalla Lepistön talossa on toiminut vuonna 1911 perustettu Lepistön kauppa, jonka paikalla sijaitsi myöhemmin osuuskaupan myymälä ja Leenan Puoti. Oulaisten osuuskauppa perustettiin vuonna 1916 ja sen toiminta jatkui Lepistön talossa aina 1990-luvun loppuun. Tämän jälkeen Leenan Puoti aloitti talossa kyläläisten toiveesta. Leenan Puoti lopetti toimintansa loppuvuodesta 1997, viimeisenä kaikista Oulaisten kyläkaupoista. Lepistön talo nykyasussa (kohde 59) Matkanivalla on vuosikymmenien kuluessa toiminut myös useita yksityiskauppiaita. Nykyisen rukoushuoneen paikalla on ollut yksityiskauppa, joka tulipalossa vuonna 1938. Sota-ajan jälkeen Pekka Korhonen rakensi liiketalon Mattilasta ostetulle tontille. Kaupanteko tällä paikalla alkoi vuonna 1947. Myöhemmin paikalla toimi Saara Viion pitämä sekatavarakauppa, ja Lumiahojen pitämä yksityiskauppa. Pihalla oli myös kioski. Kaupanpito talossa jatkui yksityiskauppiaiden toimesta aina 1970-luvun loppuun saakka, minkä jälkeen Matkanivan ainoaksi kaupaksi jäi Oulaisten Osuuskaupan myymälä. Kauppatoiminnan jälkeen liiketalossa toimi myös Matkisbaari. Myöhemmin baarinpito loppui ja talo oli muutaman vuoden autiona, kunnes se ostettiin asunnoksi. 13 Vas. Pekka korhosen ja Rauha Viion jälkeen tulivat Matkanivaan yksityiskauppiaiksi Hilja ja Pentti Lumiaho vuonna 1959. Sunnuntaisin riitti asiakkaita kioskilla. Kuva Pentti Lumiaho (Luomateitä ja renkkusiltoja, s. 53) Oik. sama mineriittivuorauksen saanut kaupparakennus nykyään (kohde 56) Annosen kylällä on parhaimpina aikoina ollut kolme kauppaliikettä, postiasema sekä kahvila. Salonpään kauppa toimi Nurkkalan talossa 1920- luvulla. Osuuskaupan myymälä avattiin Annoseen Rantalan taloon vuonna 1922. Kauppatalon lähelle rakennettiin vuonna 1938 varastorakennus. Kulmalassa, harjatehtaan talossa on puolestaan pidetty kahvilaa ja sekatavarakauppaa 1930-luvulla. Kahvilassa riitti hyvin asiakkaita Annosen sahamyllyn ansiosta. Vuonna 1946 osuuskaupan myymälä siirtyi Aunolan taloon. Aunolassa kauppa toimi toistakymmentä vuotta lakkauttamiseensa asti. Annonen jäi lopulta vaille myymälää vuonna 1971. Myymälätalo purettiin pois vuonna 1979. Rantala puolestaan tuhoutui tulipalossa vuonna 1961. Myös Mäyränperällä on ollut pieniä kotimyymälöitä. Kauppaa on pidetty mm. Törmin, Tuomikosken ja Mäyrän taloissa. Pitempiaikaiseksi kauppapaikaksi muodostui Lenni Pahkasalon talo, jossa Oulaisten osuuskauppa avasi myymälän vuonna 1955. 1960-luvun alussa osuuskauppa rakennutti myymälälle uudet tilat. Osuuskauppa fuusioitui Osuuskauppa Lokkiin, joka lopetti toimintansa 1980-luvun puolivälin jälkeen. Tämän jälkeen kylällä on toiminut jonkin aikaa Erkkilöiden perustama Mäyrän Kyläpuoti.

6 Kohteiden esittely 6.1 Joen eteläpuoli: Perälä Pokelanmäki Joen eteläpuoli on ennen Haapavedentien valmistumista ollut se harvaan asuttu ja hiljaisempi puoli jokea, jossa on harjoitettu perinteistä maataloutta. Pokelanmäki on vanhaa perinteistä kumpareastusta ja se on edelleen harvinaisen vahva maatalouskeskittymä. Vanhaa raittimaista tielinjausta ei ole enää jäljellä, vaan tiiviisti rakentuneen mäen halkaisee vilkas suoralinjainen maantie. Tietä reunustavat lukuisat suurikokoiset, eri-ikäiset talousrakennukset, jossa on seassa siellä täällä myös vanhaa rakennuskantaa. Pokelanmäen päälle keskittynyt asutus erottuu maisemassa kauas ja on viljelysten saartama. Muut vanhat rakenuspaikat sijaitsevat hajallaan siellä täällä pitkien peltoteiden päässä jokirannassa. Rakentamista on edelleen Pokelanmäkeä lukuun ottamatta varsin vähän ja valtaosa alueista on viljelyskäytössä. 1. Pienelä 402-21-32 PK Rakentamisajankohta:1958 Kuvaus ja säilyneisyys: Hyvin alkuperäiset tyylipiirteet säilyttänyt rakennuskokonaisuus, johon kuuluvat harmaahirsiset vapaa-ajan asunto, turvekattoinen rantasauna ja pienempi tiilikattoinen pihatupa. Saunan takana on myös lato ja pihassa pieni maakellari. Rakennukset ovat luultavasti kaikki peräisin samalta aikakaudelta. Päärakennuksessa ulkoneva pieni kuisti, joka on saatettu tehdä jälkikäteen. Ikkunat, ovet ja rakennusten muotokieli ovat pääosin alkuperäiset. Päärakennukseen on uusittu peltikatto. Vain saunassa ja pikkutuvassa on ulkonevat hirsinurkat. Päärakennuksen hirsiseinät on salvottu näyttävin lukkonurkka-liitoksin. Nykyinen käyttö: loma-asuntona, mikä on todennäköisesti myös alkuperäinen käyttötarkoitus. Arvokkaat kohteet: päärakennuksen, saunan ja pihatuvan muodostama yhtenäinen kokonaisuus Pokelanmäki 14 Pienelä

Pienelän päärakennus ja pihatupa Pienelän turvekattoinen sauna ja vaja 4. Koivulehto 401-89-102, Rauhanrannantie PK Rakentamisajankohta: 1949 Kuvaus ja säilyneisyys: Paikka ollut rintamamies-/ pika-asutustila. Aiempi tilan nimi oli Suviranta. Jälleenrakennuskauden tyylipiirteet ja rakennuksen alkuperäinen muotokieli ovat säilyneet. Talossa puurunko ja lautaverhous. Pihapiiriä rajaa pitkä vanha navettarakennus samalta aikakaudelta. Pienimuotoista viljely- ja karjataloutta harjoitettu 1970, luvulle, jolloin talo jäi pois vakituisesta asuinkäytöstä. Pihapiirissä ei ole muita rakennuksia. Rakennuksiin on vaihdettu peltikatot. Nykyinen käyttö: kesänviettopaikka Arvokkaat kohteet: talon ja piharakennuksen muodostama alkuperäinen rakennuskokonaisuus Kotiseutumme s. 571 Koivulehto 15

5. Kotila 401-64-1, Haapavedentie 435 PK Rakentamisajankohta: 1957 Kuvaus ja säilyneisyys: Kohde sijaitsee Pokelanmäellä osana tienvarren kulttuurimaisemaa. Pihapiiri on eheä hyvin rakennusten rajaama vanha neliöpiha aivan Pokelantien varressa. Kohteeseen kuuluu päärakennus ja L-kirjaimen muotoinen vanha navetta. Taloon on tehty muutoksia, mm. lisälämmöneristys vuonna 1994. Talossa on puurunko ja lautaverhous. Tilalla on pidetty sekä lypsy- että lihakarjaa. Toiminta tilalla on lakkautettu vuonna 1984. Nykyinen käyttö: asuttu Arvokkaat kohteet: eheä hyvin rajautuva pihapiiri rakennuksineen. Kohteella on arvoa etenkin osana tienvarren kulttuurimaisemaa. Kotiseutumme, s.? Kotila Muut inventoidut kohteet alueella: 2. Kotipelto (Välipelto 402-21-22) 6. Pokela 401-3-45 7. Laasanen 401-3-54 16

6.2 Matkanivan keskikylä joen eteläpuolella: Lehtimäentie - Takalontie Matkanivan koulun alue Alueella on perinteistä rinne- ja raittiasutusta, joka on asettunut kulttuurimaisemassa hienosti maaston pinnanmuotojen mukaillen. Takalontie on Haaranmäen ja Korkiakankaan rinteiden alaosaan sijoittuva vanha erityisen hieno raittimainen tieyhteys, jonka varteen sijoittuu alueen arvokkaimpiin kulttuurikohteisiin lukeutuva Takalon pihapiiri. Myös Lehtimäentien varsi on hieno raittimainen vanha yhteys, joka on edelleen johtanut rantaan perinteiselle joenylitys- ja siltapaikalle. Lehtimäki erottuu erityisen hienosti kulttuurimaisemassa rakennettuna puustoisena saarekkeena viljelysten keskellä. Yksittäisiä hyvin tyylipiirteensä säilyttäneitä vanhoja rakennuksia alueella on vähänlaisesti, mutta vanhat raittimaiset tieympäristöt ja asutuksen perinteinen sijoittuminen niiden varsille muodostaa edelleen hienoa kulttuuriympäristöä. Varsinainen Matkanivan kyläkeskus on sijainnut joen toisella puolella ja Takalontieltä on ollut vielä 1950-luvulla peräti kolme joen ylittävää siltayhteyttä. Alueella on myös kaksi melko kookasta, tyhjilleen jäänyttä vanhaa asuinrakennusta 1900-luvun alkupuolelta (kohteet 16 ja 20). Vanha maatalousrakennus ja pikkutorppa Takalontien varressa (kohde 30) Takalontien ympäristöä Lehtimäen kohdalla Lehtimäentieltä rantaan johtava vanha siltatie, vastarannalla Rautiola Lehtimäentie 17

41. Takalo 401-107-4, MK (RKY 1993, RKY 2015) Rakentamisajankohta: Hirressä merkintä 1885, Rakennus- ja huoneistorekisterissä vuosi 1875. Nykyinen käyttö: asuttu Kohteen tiedot: Kioski, Museoviraston inventointilomake O/126, Kotiseutumme s. 678 8. Keskitalo 401-18-18, Haapavedentie 699 PK Rakentamisajankohta: Vanha puutalo olisi rakennettu Kotiseutumme - kirjan mukaan jo 1800-luvun lopulla ja peruskorjattu vuonna 1978. Kuvaus ja säilyneisyys: talo vaikuttaa ryhdikkäältä ja hyväkuntoiselta ja vanha pihapiiri on säilynyt. Tontilla rannan puolella oleva uusi omakotitalo on piilossa vanhasta pihapiiristä tarkasteltuna. Vanhoja ruutuikkunoita ei enää ole, ja siksi talon ilme muistuttaakin enemmän jälleenrakennuskautta, vaikka talon koko, muoto ja matala perustus kielivät vanhemmasta rakentamisajankohdasta. Katemateriaalina on huopakatto, mikä sopii vanhalle kohteelle peltikattoa paremmin. Pihapiiriä rajaa kaksi vanhaa punamullattua talousrakennusta. Nykyinen käyttö: Vanha puutalo vapaa-ajan käytössä osana asuttua tonttia. Tilalla harjoitetaan maanviljelystä ja lisäksi tilalla sijaitsee mehiläistarhayritys Hur Mur Ky, joka on perustettu vuonna 1999. Arvokkaat kohteet: vanha pihapiiri rakennuksineen Kotiseutumme s.444 Takalo. ks. myös kuva sivulla 6 Keskitalo 18

Keskitalon pihapiiriä ja vanhoja piharakennuksia 16. Alakartano 401-15-33 PK Rakentamisajankohta: Ei tiedossa. Ulkoasun perusteella noin 1920-l? Kuvaus ja säilyneisyys: Pihapiirin muita rakennuksia ei ole enää jäljellä eikä pihaan ole kulkuyhteyttä. Hirsirunkoinen vaakalaudoitettu rakennus näyttää olevan hyvin tolpillaan ja alkuperäisessä asussa ikkunoita myöten. Taloon on vaihdettu peltikatto. Julkisivun punamultaus on haalistunut. Talo liittyy edelleen Lehtimäen vanhaan raittiin ja rakennuksen takajulkisivu näkyy peltomaiseman päätteenä Takalontien suunnasta. Nykyinen käyttö: Tyhjillään Arvokkaat kohteet: asuinrakennus Alakartano 20. Jokela 401-15-37 PK Rakentamisajankohta: Ei tiedossa. Ulkoasun perusteella noin 1920-l? Kuvaus ja säilyneisyys: Rakennus on huomattavan kookas vanha hirsitalo, joka sijaitsee aivan jokitörmällä lähellä nykyistä Siltatietä. Rakennus erottuu kuitenkin huonosti maisemassa, koska joen penkka on kasvillisuuden ja puuston valtaama ja talon maalit ovat haalistuneet pois / talon pystylaudoitusta ei ole käsitelty. Vanhoja piharakennuksia ei ole säilynyt. Talon edusta on niittyä, jonka keskellä on pystyssä vanha lipputanko. Ikkunat ja ovet ovat alkuperäiset. Tosin talon kuisti alkaa olla tiensä päässä ainakin rikkinäisten ikkunoiden ja ovien osalta. Taloon on vaihdettu peltikatto jossain vaiheessa ja talo tuntuu olevan hyvin tolpillaan ja katto vaikuttaa suoralta. Talossa on korkea kiviperustus. Rakennuksen historia ei selvinnyt, mutta rakennuksen koosta ja sijainnista päätellen kohteella saattaa olla rakennustaiteellisten arvojen ohella myös historiallista merkitystä. Myös Maisemallinen merkitys on palautettavissa. Rakennus tulisi pyrkiä säilyttämään, mikäli talon kunto sen sallii. 19 Nykyinen käyttö: Ei käytössä, ollut ilmeisesti pitkään tyhjillään.

Samalle kiinteistölle alavirran puolelle on rakennettu uudempi lomakäyttöön tarkoitettu pikkumökki / saunatupa arviolta 1970-luvulla. Arvokkaat kohteet: vanha asuinrakennus Uudempi mökki Jokelan kiinteistöllä 21. Matkanivan uusi koulu (Lehtimäen koulu) (Kansakoulu 401-15-34), Haapavedentie 800 (MK RKY 2015, liiton alustava esitys) Rakentamisajankohta: valmistunut 1958 Jokela Kuvaus ja säilyneisyys: Koulu sijaitsee aivan Haapavedentien varressa. Kohde koostuu vuonna 1958 rakennetusta koulurakennuksesta sekä opettajien asumiskäyttöön tarkoitetusta rivitalosta. Näitä kahta yhdistää katettu yhdyskäytävä. Vuonna 2000 kohteeseen on rakennettu uusi liikuntasali. Koulurakennus on yksikerroksinen ja siinä on peltipäällysteinen satulakatto. Runko on vaakalaudoitettu ja perusta betonia. Myös opettajien asuntona toiminut rivitalo on yksikerroksinen ja siinä on peltipäällysteinen satulakatto. Perusta on betonia ja runko on vaakalaudoitettu. Rivitalon päätyjen ikkunoissa on koristeellisia yksityiskohtia. Pihapiiriin kuuluu myös hieman kauempana sijaitseva varastorakennus. (lähde: Kioski) Kesällä 2014 RKY 2015 inventoinnin jälkeen koulurakennuksen vanhaan osaan on vaihdettu ikkunat. Nykyinen käyttö: koulu- ja päiväkotikäytössä Arvokkaat kohteet: Vanhojen koulurakennusten arvo liittyy etenkin koulun käyttöön ja käyttöhistoriaan, minkä vuoksi kohde on korkeintaan paikallisesti arvokas, tai sitä ei esitetä suojeltavaksi ollenkaan. Kohteen säilymisen kannalta tärkeintä olisi rakennusten säilyminen koulu- ja päiväkotikäytössä. 20