KOTITALOUSVÄHENNYS Muistio verotuksen kehittämistyöryhmälle, Elina Pylkkänen, 13.9.2010, VM / Vero-osasto Sisällys Kotitalousvähennyksen määräytymisperusteet Vähennykseen oikeuttava työ Työn tekemispaikka Vähennyksen saa vain luonnollinen henkilö Tukien vaikutus vähennykseen Vähennyksen perusteena olevat työkustannukset Kotitalousvähennyksen hyödyntäminen Valtaosa vähennyksestä käytetään remontteihin Vähennysten käyttö yhteydessä kotitalouden tulotasoon Verotuki kaikille sama Sosioekonominen asema yhteydessä vähennyksen käyttöön Alueellisia eroja käytössä Vuodelta 2009 kerättyä ennakkotietoa Kotitalousvähennyksen vaikutuksista tehtyjä tutkimuksia Kriittisempiä arvioita kotitalousvähennyksestä Soveltaminen muissa maissa Teoreettisia perusteluja Kotitaloustyö Remontointityö LIITE 1 Kotitalousvähennys verotuksessa, muutokset vuodesta 1997 lähtien KOTITALOUSVÄHENNYKSEN MÄÄRÄYTYMISPERUSTEET (Lähde: Verohallinto) Kotona teetetyn työn kustannukset saa osittain vähentää veroista. Vähentää saa 30 % maksetusta palkasta ja palkan sivukulut, jos työn tekee palkattu työntekijä. Jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys tai yrittäjä taikka yleishyödyllinen yhteisö, vähennys on 60 % laskussa olevasta työn osuudesta, työkorvauksesta. Työkorvauksella tarkoitetaan ennakkoperintälaissa yrittäjälle, yritykselle tai yleishyödylliselle yhteisölle työn tekemisestä maksettua korvausta, joka ei ole luonteeltaan palkkaa. Kotitalousvähennys on henkilökohtainen. Se ei ole kotitalouskohtainen, joten esimerkiksi puolisoista vähennyksen voi saada kumpikin erikseen, jos heillä on riittävästi vähennettäviä kustannuksia. Vuodesta 2009 alkaen vähennyksen enimmäismäärä on 3000 euroa vuodessa. Vähennettävien kustannusten omavastuu vuodessa on 100 euroa. Vähennys tehdään verovelvollisen veroista, jolloin vähennyksestä saatava hyöty on suoraan verrannollinen vähennyksen määrään. Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Tavanomaisuus -vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä. Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä asuvien henkilöiden hyväksi. Kotitalousvähennyksen tarkoitus on ollut parantaa työllisyyttä kannustamalla kotitalouksia teettämään ulkopuolisilla sellaisia töitä, jotka ne aikaisemmin ovat tehneet itse. Lisäksi tarkoitus on ollut edistää asuntojen omatoimista ylläpitotoimintaa ja torjua harmaata taloutta. VÄHENNYKSEEN OIKEUTTAVA TYÖ Kotitaloustyö Hoiva- ja hoitotyö 1
Arvonlisäverosta vapaista terveyden- ja sairaudenhoitopalveluista ei saa vähennystä Sosiaalihuoltopalvelut Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö Asuntoon välittömästi ennen sisään muuttoa tehty remontti Huoltotyöt Piha-alueen kunnostus, vesijohdot, viemäröinti ja sähköistys omakotitalossa Piha-alueelle rakennettavat kattamattomat rakennelmat omakotitalossa Lämmitysjärjestelmät omakotitalossa Uudisrakentaminen ja siihen verrattava työ ei oikeuta vähennykseen Kodin koneiden ja laitteiden korjaus- ja asennustyö ei yleensä oikeuta vähennykseen Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja kunnossapitotyö oikeuttaa vähennykseen TYÖN TEKEMISPAIKKA Vähennykseen oikeuttaa vain kotona tehty työ Mikä kuluu asuntoon Asuminen yhtymän tai kuolinpesän asunnossa Yksityinen palvelutalo Yhteiskäytössä oleva vapaa-ajan asunto VÄHENNYKSEN SAA VAIN LUONNOLLINEN HENKILÖ Asunto-osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukainen kunnossapitovastuun jako Yhtiökokouksen päätökseen perustuvat kunnossapitotyöt Osakkaan teettämät lisätyöt yhtiön teettämän remontin yhteydessä Asunto-osakeyhtiölain 77 :n mukainen osakkaan teettämä muutostyö TUKIEN VAIKUTUS VÄHENNYKSEEN Kotitalouksien saamat korjausavustukset valtion tai muun julkisyhteisön varoista Asunto-osakeyhtiön saamat avustukset VÄHENNYKSEN PERUSTEENA OLEVAT TYÖKUSTANNUKSET Vähennys yritykselle ja yrittäjälle maksetusta työkorvauksesta Palkka Palkkaan liittyvät sivukulut Au pair-työntekijän palkka Ulkomailla maksettu palkka Kotitalouksien työnantajarinki Rajoitetusti verovelvollinen yritys tai yrittäjä Yleishyödyllisen yhdistyksen tekemä kotitaloustyö KOTITALOUSVÄHENNYKSEN HYÖDYNTÄMINEN Kotitalousvähennyksen hyödyntäminen on lisääntynyt koko vähennyksen voimassaoloajan. Kotitalousvähennys oli kokeiluluontoisesti voimassa 1.10.1997 31.12.2000. Nykyisin sovellettava verotukimalli on ollut voimassa vuoden 2001 alusta. Sekä vähennyksen enimmäismäärää että sovellusaluetta on kasvatettu vähitellen (Liitteessä 1 lainsäädännön muutokset). Viimeksi vuonna 2009 kotitalousvähennyksen soveltamisalaa laajennettiin koskemaan tietoliikenneyhteyksiin liittyviä huoltotöitä ja enimmäismäärää korotettiin 3 000 euroon. Samalla vähennyksen sisällä olleet soveltamisalaa koskeneet rajat remontti- ja hoitotyön väliltä poistettiin. Verovuoden 2009 valmistuneiden tietojen mukaan kotitalousvähennyksenä myönnetyn verotuen määrä nousi 80 prosentilla noin 391 miljoonaan euroon. Vähennystä oli myönnetty yhteensä 2
361 000 henkilölle, mikä on noin 50 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös keskimääräinen vähennys saajaa kohti nousi vajaalla 400 eurolla ja oli 1 083 euroa/vähennyksen saaja. Alla olevassa taulukossa 1 ja kuviossa 1 on vuosittaista tietoa kotitalousvähennyksen tuottamasta rahamääräisestä veroedusta ja käyttäjämääristä sekä niiden kehityksestä koko maan tasolla 2001-2009 (Lähde: Verohallitus, 2010). Etuuden hyödyntäminen on kasvanut tasaisesti vuosittain, mutta suurimmat muutokset ovat aiheutuneet kulloinkin lainsäädäntöön tehdyistä muutoksista. Verovuonna 2003, 2006 ja 2009 vähennyksen enimmäismäärää korotettiin ja vuosina 2003 ja 2005 vähennyksen osuutta kasvatettiin. Soveltamisalaa laajennettiin 2009. Viimeksi mainittu laajennus kasvatti kotitalousvähennyksenä myönnetyn verotuen määrää lähes 80 prosentilla. Taulukko 1. Kotitalousvähennyksen kokonaismäärä ja muutos sekä kotitalousvähennystä saaneiden lukumäärä henkilötasolla ja sen muutos vuosina 2001-2006. Lähde: Verohallitus, 2009. Vuosi Kotitalousvähennys, tuhatta Muutos edellisvuodesta % Vähennyksen saaneiden lukumäärä Muutos edellisvuodesta % Vähennys keskimäärin / saaja 2001 32 765 73 756 444 2002 42 793 31 % 92 121 24,9 % 465 2003 90 462 111 % 143 953 56,3 % 628 2004 110 513 22 % 177 698 23,4 % 622 2005 139 267 26 % 218 967 23,2 % 636 2006 164 728 18 % 243 213 11,1 % 677 2007 181 707 10 % 260 959 7,3 % 696 2008 219 186 14 % 310 942 13 % 705 2009 390 578 78 % 360 800 16 % 1083 Kuvio 1. Kotitalousvähennystä saaneiden määrän kehitys (saajien lukumäärä) ja kotitalousvähennyksen rahamääräinen (tuhatta euroa) kehitys vuodesta 2001. Lähde: Verohallitus, 2010. 450 000 400 000 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 Vähennys, 1 000 Saajia 50 000 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Valtaosa vähennyksestä käytetään remontteihin Perttu Melkas (2008) tutki kotitalousvähennyksen hyödyntämistä Kulutustutkimusta varten kerätyillä haastattelutiedoilla. Kotitalousvähennystä hyödynsi aineiston mukaan 8,5 prosenttia kotitalouksista vuonna 2006. Valtaosa vähennyksistä vuonna 2007 kuten aiempinakin vuosina on käytetty remontti- ja rakennustöihin. Tehdyistä vähennyksistä 76 prosenttia kohdistui asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöhön (n. 140 000 euroa), vajaat 20 prosenttia kotitaloustöihin ja hoitoon tai henkilökohtaiseen apuun vähennystä käytettiin vain neljä prosenttia. 3
Vähennysten käyttö yhteydessä kotitalouden tulotasoon Eniten kotitalousvähennystä käyttivät kaikkein hyvätuloisimmat kotitaloudet. Kotitalouksista suurituloisin kymmenys käytti muita tulokymmenyksiä selkeästi enemmän ja muita useammin vähennystä hyväkseen. Yli neljännes ylimpään desiiliin kuuluvista kotitalouksista hyödynsi vähennystä, ja vähennyksen kokonaismäärästä noin puolet kohdistui juuri ylimpään tulodesiiliin vuonna 2006. Keskituloisista kotitalouksista puolestaan lähes joka kymmenes käytti vähennystä ja pienituloisimman viidenneksen kotitalouksista vain joka sadas. Kuvioissa 2 ja 3 kuvataan kotitalousvähennyksen käyttöä eri tulodesiileihin kuuluvissa kotitalouksissa. Kuvio 2. Kotitalousvähennyksen käyttö vuonna 2006 tuloryhmittäin, käyttäjien osuus (%) tulodesiiliin kuuluvista kotitalouksista. Lähde: Kulutustutkimus 2006, Tilastokeskus, Perttu Melkas. Kotitaloustyöhön kohdennettua vähennystä käytettiin hyvätuloisimmassa kymmenyksessä noin seitsenkertaisesti keskituloisiin kotitalouksiin verrattuna. Kuten kuviosta 3 näkyy, on kotitaloustyöhön kohdistetun vähennyksen osuus merkittävä ainoastaan ylimmän tulodesiilin kotitalouksissa. Remonttiötistä tehtävien vähennysten osalta tuloryhmien väliset erot ovat selvästi pienemmät. Vähennyksen käyttö yleistyy viidennestä desiilistä alkaen ja kasvaa voimakkaasti kahdessa ylimmässä. Suurituloisimman tulokymmenyksen kotitaloudet käyttävät vähennystä 2-3 kertaa useammin kuin keskituloiset kotitaloudet. Kuvio 3. Kotitalousvähennystä käyttäneet tuloryhmittäin ja lajiteltuna kotitalousvähennyksen piiriin kuuluviin remontti- ja kotitaloustöihin. Lähde: Tilastokeskus, Perttu Melkas. Verotuki kaikille sama Verotuen suuruus ei ole riippuvainen verovelvollisen rajaveroasteesta, toisin kuin tuloista tehtävissä vähennyksissä, vaan se on kaikille edunsaajille yhtä suuri kuin vähennys jos maksettavien verojen määrä on vähintään vähennyksen suuruinen. Täysimääräinen kotitalousvähennys alentaa pienituloisten tuloveroa useilla prosenttiyksiköillä ja vastaavasti suurituloisilla vähemmän. Toisaalta kotitalouden käytettävissä olevat tulot määräävät sen, voidaanko ylipäätään palveluja ostaa. 4
Sosioekonominen asema yhteydessä vähennyksen käyttöön Ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjätaloudet käyttävät kotitalousvähennystä kaksi tai kolme kertaa runsaammin kuin muut ansiotyöhön osallistuvat taloudet. Vähennyksen käyttö on yhteydessä talouksien kulutusmenoihin. Em. kotitaloustyyppien kulutusmenot ovat noin neljännekset suuremmat kuin alempien toimihenkilöiden, maatalousyrittäjien ja työntekijöiden kotitalouksissa. Kotitalouden elinvaiheen mukaan tarkasteluna kotitalousvähennystä käyttivät eniten kahden huoltajan lapsiperheet. Myös eläkeläistaloudet käyttävät kotitalousvähennystä aktiivisesti hyväkseen. Nämä kotitaloudet ostavat muita kotitaloustyyppejä enemmän juuri hoito- ja kotitaloustyötä. Myös yksinhuoltajataloudet käyttävät tuloihinsa nähden suhteellisesti enemmän kotitalousvähennystä, vaikka heillä pääosa vähennyksistä kohdistuu remontteihin. Muut ammatissa toimimattomat kotitaloudet eivät kotitalousvähennystä käytä, mikä on ymmärrettävää jos veroja ei ole maksettavana, silloin ei myöskään pääse hyödyntämään verosta tehtäviä vähennyksiä (syrjäytymisvaikutus). Alueellisia eroja käytössä Kotitalousvähennyksen hyödyntäminen vaihtelee alueellisesti. Eniten kotitalousvähennystä käytetään ruotsinkielisillä alueilla (mm. Ahvenanmaalla). Suurin keskimääräinen vähennys saajaa koti oli vuonna 2007 Föglössä (1 167 / vähennyksen saaja). Myös Kauniaisissa, Kökarissa ja Sottungassa keskimääräinen vähennys saajaa kohti oli vähintään tuhat euroa. Keskimäärin vähennystä käytetään enemmän Länsi- Suomessa kuin muualla. Alueelliset erot voivat johtua palvelujen tarjonnasta ja kuten edellä jo todettiin palveluja ostavien taloudellisesta asemasta. Esimerkiksi suuremmissa kaupungeissa käyttö on yleisempää kuin pienissä kunnissa. Myös kaupunkien sisällä on havaittavissa suuriakin eroja vähennyksen käytössä. Vähennystä käytetään ahkerimmin vauraimmilla asuinalueilla, esim. Espoon Westendissä ja Helsingin Lehtisaaressa ja Kuusisaaressa joka viides verovelvollinen hyödyntää kotitalousvähennystä Sen sijaan Helsingin Jokomäessä tai Espoon Otaniemessä asuvista vain joka sadas käyttää vähennystä hyväkseen. Toisaalta myös Savonlinnassa ja Kylmäkosken Sotkiassa käytetään vähennystä yhtä ahkerasti kuin Espoon ja Helsingin vauraimmilla asuinalueilla. Vuodelta 2009 kerättyä ennakkotietoa Vuodelta 2009 (Lähde: Verohallinto) saatujen ennakkotietojen mukaan lähes 60 prosenttia kotitalousvähennyksestä kohdistui yli 35 000 euroa vuodessa ansaitseville (kuvio 4). Tuloryhmien jaottelu pitäisi kuitenkin tehdä vastaamaan kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mukaista desiilijakoa, jotta aikasarjat olisivat vertailukelpoisia. Eri sosioekonomisista ryhmistä eniten verovähennystä hyödynsivät palkansaajat, joiden osuus koko myönnetystä oli 62 prosenttia, toiseksi eniten vähennystä hyödynsivät eläkeläiset, joille kohdentui noin 20 prosenttia vähennyksen kokonaismäärästä. Muille ryhmille tuki kohdentui siten, että maatalouden harjoittajille kohdentui noin 8 ja muille elinkeinonharjoittajille noin 5 prosenttia (ryhmälle muut 5%). Kuvio 4. Kotitalousvähennystä Verohallinnon ennakkotietojen mukaan käyttäneet vuonna 2009. Lähde: Verohallinto. 5
Osuus koko vähennyksen määrästä eri tuloluokissa vuonna 2009 60,0 % 50,0 % 40,0 % 30,0 % 20,0 % 10,0 % 0,0 % 4.999 9.999 14.999 19.999 24.999 34.999 1-5.000-10.000-15.000-20.000-25.000-35.000 - KOTITALOUSVÄHENNYKSEN VAIKUTUKSISTA TEHTYJÄ TUTKIMUKSIA Kari Niilola et al. (2006) ovat tehneet tutkimuksen kotitalousvähennyksen merkityksestä palvelumarkkinoiden ja työllisyyden kehitykseen. He pitävät kotitalousvähennysjärjestelmää kustannustehokkaana keinona uusien työpaikkojen luomiseksi. Kotitalousvähennyksellä luodut työpaikat maksavat itsensä takaisin ja syntyvä palvelukysynnän lisääntyminen aktivoi talouden toimintaa. Pimeän työn osuus vähenee siinä määrin, että tutkijat arvioivat ainakin neljänneksen annetusta verohyvityksestä palautuvan julkiseen talouteen. Järjestelmä tehostaa yhteiskunnallista työnjakoa palveluita ostavien kotitalouksien käyttäessä enemmän aikaa omaan ansiotyöhönsä ja toisaalta vähentäen palkattoman työn osuutta (vapaa-aikaa lisääntyy). Tämän seurauksena myös naisten työmarkkina-asema paranee. Tutkijat toteavat että, kotitalousvähennyksen merkittävänä ja pysyvänä kokonaisvaikutuksena ja lisäarvona voidaan pitää myös sitä, että se on aktivoinut kotipalveluihin uudenlaista kysyntää satojen miljoonien eurojen verran sekä ainakin siivouspalvelujen osalta käynnistänyt kokonaan uudet palvelumarkkinat. KRIITTISEMPIÄ ARVIOITA KOTITALOUSVÄHENNYKSESTÄ Roope Uusitalo (2005) esitti varauksia Niilolan et al. (2006) tutkimuksessa esitettyihin kotitalousvähennyksen työllisyysvaikutuksiin. Kritiikkiä herätti ensinnäkin se, että Niilolan et al. tutkimus tehtiin kyselytutkimuksen pohjalta ja haastattelutietoina ilmoitetut kotitalouspalveluihin käytetyt rahamäärät poikkesivat merkittävästi verottajan keräämistä rekisteritiedoista. Toiseksi se, että tutkimuksessa käytetty metodi työllisyysvaikutusten arviointiin ei ole validi. Työllisyysvaikutusten arvio tutkimuksessa saatiin jakamalla palveluiden ostoon käytetty rahamäärä kannattavan liiketoiminnan rajana olevalla myynnillä per työntekijä. Uusitalon mukaan ilman tietoa palvelujen hintojen tai alan työllisyyden muutoksista ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä arviota työllisyyden paranemisesta vähennyksen vaikutuksesta. Yli 85 prosenttia kotitalouksien hyödyntämästä kotitalousvähennyksestä käytetään remontointeihin. Koska rakennusalalla vallitsee työvoimapula, on realistista odottaa, että kysynnän lisääntyminen kasvattaa pääasiassa remontointipalvelujen hintaa eikä niinkään kasvata työllisyyttä. Marja Tuovisen (2007) kotitalousvähennyksen käyttöä koskenut selvitys esitti suosituksia, joilla kotitalousvähennys saataisiin paremmin vastaamaan sen alkuperäisiä tavoitteita. Jos kotitalousvähennyksen tavoitteena on tukea heikosti tuottavan työn kysyntää ja työllistymistä, tulisi vähennys rajata siten, että vähennys koskisi vain asiakasta, joka itse palkkaa työntekijän (nk. palkkamalli). Ongelmana viime vuosina on ollut, että pysyvästä rakennusalan työvoimasta on monilla alueilla pulaa eivätkä vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijät ole pienipalkkaisia. Rajoittamalla verotuki palkkamalliin, työn kysyntä kohdistuisi osittain työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin tai työttömiin, jotka eivät asuinpaikan, iän tai muun rajoittavan tekijän 6
takia ole täysin kilpailukykyisiä työmarkkinoilla. Myös siivouspalveluissa työvoiman rekrytointiongelmat ovat pahenemassa ja rajoittamassa alan kasvua. Tuovisen mukaan tässä tilanteessa ei verotukea nostamalla kannattaisi lisätä kysynnän kasvua entisestään. Tuovisen mukaan kotitalousvähennyksellä katetaan laskennallisesti noin 10 000 henkilötyövuoden työpanos. Työpaikoista noin 80 prosenttia olisi asuntojen korjauksessa ja kunnostuksessa. Vaikka kotitalousvähennys on luonut alalle uusia työpaikkoja, sen työllisyysvaikutuksia koko talouden tasolla on vaikea arvioida puutteellisten tilasto- ja muiden seurantatietojen takia. Kokoaniskuvan saamiseksi pitäisi arvioissa ottaa huomioon välittömien vaikutusten lisäksi kotityöpalvelujen verotuen ja kysynnän kasvun välillisiä vaikutuksia muilla sektoreilla. Kotitalousvähennyksen kokonaistaloudelliset, työllisyyttä ja tuottavuutta parantavat vaikutukset riippuvat lähinnä työmarkkinoiden tilasta. Jos työvoima on vajaakäytössä ja sitä on saatavilla mm. työttömistä, vajaatyöllisistä ja pimeästi työskentelevistä, vähennystä kannattaa laajentaa. Jos alalla sen sijaan on työvoiman saatavuusongelmia eikä palvelujen kysynnän kasvuun pystytä vastaamaan, osa verotuesta menee palvelujen hintojen nousuun. Alkuvaiheen edulliset työllisyysvaikutukset ovat jo toteutuneet, kun kotipalvelutyö on vakiintunut yritystoiminnaksi ja harmaan työn osuus on vähentynyt. Nykyistä suuremmallakaan tuella ei enää saada aikaan samoja vaikutuksia kuin vuosikymmenen alkupuoliskolla Tuovisen selvityksen mukaan. SOVELTAMINEN MUISSA MAISSA Muista Euroopan maista ainakin Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa on sovellettu kotitalousvähennystä. Perusteluina on esitetty, että korkea verokiila veronalaisen ja verottamattoman työn välillä estää tai hidastaa palvelujen kysynnän voimistumista. Tämä näkyy siinä, että kotitalouksissa itse tehty ja pimeänä teetetty työ estävät tiettyjen palvelutoimialojen veronalaisen ja markkinaehtoisen toiminnan. Keinoina tiettyjen rajattujen palveluelinkeinojen tukemisessa on käytetty verohyvitystä tai verovähennystä, yrityssubventioita tai palveluseteleitä, joilla on haluttu edistää markkinaehtoisen palvelutuotannon kysyntää ja tarjontaa. Näillä toimilla on tavoiteltu edellä mainittujen päämäärien lisäksi myös matalatuottoisen työvoiman työllistymistä sekä pimeänä tehdyn työn saattamista veronalaiseksi. Ruotsissa otettiin käyttöön kotitalousvähennys läheisesti kotitaloustyötä korvaaville palveluille, RUTavdraget (rengöring, underhåll och tvätt), vuonna 2007. Vuoden 2008 lopulla laajennettiin verotuki koskemaan myös korjausrakentamista, ROT-avdraget (reparationer och underhåll, ombyggnad och tillbyggnad). Verohyvitys (skattereduktion) on 50 prosenttia työkorvauksesta ja enintään 50 000 kruunua vuodessa henkilöä kohti. Verotukien perusteluina hallitus tavoittelee työn tarjonnan kasvua sekä pimeänä tehdyn työn vähenemistä. Perustelu estää muiden palvelualojen vaatimukset verotuen soveltamisen laajentamisesta. Samoin kuin meillä Suomessa, tukien työllisyysvaikutuksista on hyvin niukalti näyttöä muissakaan maissa. Tanskassa hallitus lakkautti järjestelmän, koska vähennyksen avulla luodut työpaikat tulivat liian kalliiksi. Ruotsissa ei kotitalousvähennyksen työllisyysvaikutuksia ole vielä arvioitu reformin toteuttamisen jälkeen. Etukäteisarviointien perusteella kotitalouspalveluihin suunnattu verotuki tuottaisi noin 10 000 uutta työpaikkaa Öbergin (2007) selvityksen mukaan. Lisäksi selvityksen mukaan veroetu maksaisi itse itsensä samalla kun verotulot kasvavat ja tulonsiirtomenojen määrä pienenee. Jos työllisyys kasvaisi arvioitua enemmän, valtio hyötyisi vähennyksen käyttöönotosta, jos taas vähemmän, niin valtio menettäisi. Reformin oltua voimassa kolme vuotta, Öberg (2010) edelleen arvioi, että reformi on todella pystynyt luomaan työllisyyttä ilman kustannuksia. Vähennysten suosio Ruotsissa kasvaa vuosi vuodelta. RUTvähennyksen käyttäjien määrä kasvaa koko ajan ja on tuplaantunut vuoteen 2008 verrattuna. Toisaalta työpaikkojen luomista tärkeämpi verovähennysten motivoija saattaa olla palvelujen siirtyminen pimeältä sektorilta veronalaiseksi. Jos verotuet lopetettaisiin, alettaisiin näitä palveluja tuottaa entistä enemmän pimeästi. 7
Kuvio 4. Kotitalousvähennystä (RUT-avdraget) saaneiden osuus ikäryhmästä (%). Lähde: Finanspolitiska rådet (2010). Kuvio 5. Kotitalousvähennystä (RUT-avdraget) saaneiden osuus tuloluokasta (%). Lähde: Finanspolitiska rådet (2010). Kuvio 6. Keskimääräinen myönnetty kotitalousvähennys (RUT-avdraget) henkilöä kohti tuloryhmittäin (SEK). Lähde: Finanspolitiska rådet (2010). 8
TEOREETTISIA PERUSTELUJA Työn verottaminen vaikuttaa henkilöiden ajankäyttöpäätöksiin. Koska työmarkkinoilla tehtyä työtä verotetaan, mutta ei vapaa-aikaa eikä omaa kotitaloustyöhön suunnattua aikaa tai pimeästi tehtyä työtä, voi verotus tuottaa yhteiskuntaan sellaisen ajankäytön allokaation, joka on tehottomampi kuin olisi ilman verotusta. Verotus ohjaa kotitalouksia tekemään enemmän työtä itse kuin olisi yhteiskunnallisesti tehokasta. Kuluttajat ostavat siten vähemmän haluamiaan tuotteita, jotka voidaan korvata omalla työllä tai hankkia verottomasti, siitäkin huolimatta että ne tuotettaisiin tehokkaammin markkinoilla. Veronalaiseen työhön liittyy verokiila, joka muodostuu työntekijän marginaaliveroasteesta (t w ), työnantajan sosiaalimaksuista (t a ) sekä arvonlisäveroasteesta (t vat ). Verokiila = 1 (1 - t vat )(1 - t w ) / (1 + t a ) Verokiilasta voidaan johtaa myös työmarkkinoille suunnatun lisätyön nettokorvaus (nettoverokiila= 100- verokiila). Bruttokorvauksen ja nettokorvauksen suhde muodostaa tuottavuustekijän (bruttokorvaus / nettokorvaus), joka ilmaisee tuottavuuden asteen lisän, joka vaaditaan jotta verollinen työ olisi kilpailukykyinen verottoman työn kanssa (taulukossa 1 viimeinen sarake). Mitä suurempi suhdeluku on, sitä suurempi on yhteiskunnallinen tappio pimeästä työstä, koska veroton työvoima voi olla näin paljon tehottomampi kuin verollinen työvoima. Kilpaillessaan samoilla markkinoilla veroton työvoima saa merkittävän kilpailuedun. Taulukossa 1 on laskettu verokiila eri tuloryhmissä vuosien 1995 ja 2009 veroperusteilla (Viitamäki, 2000 ja 2009). Jotta keskituloinen ansaitsija pystyisi palkkaamaan ulkopuolista apua esim. kotitaloustöihinsä 1 000 eurolla, pitää hänen itsensä ansaita ensin 2 811 euroa pystyäkseen maksamaan tälle (vuonna 2009). Vaihtoehtoisesti työn voi tehdä itse, jolloin välttäisi verotuksen. Muussa tapauksessa ulkopuolisen avun tulisi olla vähintään 2,8 kertaa tuottavampi kuin on itse ko. työssä. Tuottavuuserovaatimusta ja verokiilaa voidaan pienentää kun työvoimavaltaisille aloille annetaan työvoimakustannuksiin verotukea. Taulukko 1. Verokiila eri tulotasoilla vuosina 1995 ja 2009. Lähde: Heikki Viitamäki, 2009. Tuloryhmä t w Bruttokorvaus Verokiila Nettokorvaus Tuottavuuskerroin 1995 0,67*APW 48,7 100 64,75 35,25 2,837 APW 53,1 100 71,57 28,43 3,517 1,67*APW 58,8 100 74,99 25,01 3,998 2009 0,67*APW 43,3 100 56,97 43,03 2,324 APW 44,5 100 64,43 35,57 2,811 1,67*APW 48,3 100 66,86 33,14 3,017 Tehokkuussyistä voi olla perusteltua, että eri verokantoja sovelletaan kotitalouksien kulutushyödykkeille. Verohuojennukset kotitaloustyöhön liittyviin palveluihin voi parantaa resurssien allokoinnin tehokkuutta jos se vapauttaa kotitalouteen suunnattua työaikaa työmarkkinoille. Lisää yhteiskunnallista tehokkuutta koituu myös siitä, että kotitalouspalvelujen tuotantoa siirtyy verotukselta piilossa olevalta sektorilta verotuksen piiriin. Nämä vaikutukset yhdessä kasvattavat veronalaisesti tehtyjä työtunteja. Verohelpotukset aiheuttavat kuitenkin yhteiskunnallisia tappioita jos verotuksen piirissä jo olevilla sektoreilla resursseja siirtyy niiltä sektoreilta, joita ei tueta niille sektoreille, joita tuetaan. Verosubventiot myös lisäävät viranomaisten ja verohallinnon kustannuksia sekä lisäävät kontrollin tarvetta. Tämän lisäksi verosubventio saattaa aiheuttaa muualla yhteiskunnallisia hyvinvointitappioita, kun kohdennettu kevennys on rahoitettava muita veroja korottamalla jos työllisyys ei kasva verohelpotuksen vuoksi niin paljon, että kasvaneet verotulot ja pienentyneet tulonsiirtomenot kuittaavat verohuojennuksen kustannukset. 9
Kohdennettu verosubventio herättää myös poliittisia paineita muiden alojen subventoinneille. Jo nyt on vaikea vetää kunnolla rajaa siihen, mitkä palvelutyöt ovat vähennyksen piirissä. Myös tämä tuottaa tarpeen kontrolloin lisäykseen. Koska yksi tärkeä motiivi vähennyksen toteuttamiselle on pimeän sektorin kitkeminen pois kilpailullisesti, on tärkeää, että vähennys rajataan tarkasti, jotta muu verollinen toiminta ei sekoitu verotuen piiriin. Kotitaloustyö Verotus aiheuttaa vääristymän kun työmarkkinoilla tehtyä työtä verotetaan, mutta ei työtä, joka tehdään oman kotitalouden hyväksi. Verotuksen aiheuttama vääristymä on sitä suurempi, mitä helpompi työ on korvata omalla työpanoksella. Yhteiskunnallisen tehokkuuden kannalta julkiselle subventiolle on teoreettisia perusteita, kun on kyseessä helposti itse tehtävissä oleva työ ja hintaan herkästi reagoiva kysyntä. Markkinoilta ostettu palvelu vapauttaa henkilön siltä osin tekemään työmarkkinoilla enemmän työtä tai viettämään enemmän vapaa-aikaa. Helposti tehtävien kotitaloustöiden verosubventiota on perusteltu sillä, että se voisi palvelujen kysynnän kasvun myötä lisätä työvoiman kysyntää näillä vähän koulutusta vaativilla, matalapalkkaisilla aloilla ja helpottaa matalatuottoisen työvoiman työmarkkinoille pääsyä. Kotitaloustyön verotukea voidaan perustella myös tämän tyyppisten palvelualojen vakiinnuttamisella markkinapohjaisiksi, jolloin myös työmarkkinoiden rakenteellista kehitystä vauhditetaan. Remontointityö Remontointi- ja perusparannustyöt vaativat erityistä osaamista, jolloin subventio näihin töihin ei ole yhtä perusteltua työn tarjonnan lisäämisen näkökulmasta, koska ne eivät ole helposti korvattavissa omalla työpanoksella. Toisaalta erityistä ammattitaitoa vaativilla sektoreilla pimeän työvoiman osuus voi kasvaa, koska omalla työpanoksella ei voi korvata työsuoritteita. Perusteluna verotuelle on pimeänä tehdyn työn saattaminen veronalaiseksi. Palvelujen ostajalle verollisen ja verottoman hinnan välinen ero kutistuu ja veronkierrosta saatu etu sekä riski jäädä veropetoksesta kiinni pienenevät. Remontointityöhön kohdistettuja verotukia on perusteltu usein suhdannepoliittisesti, kun tarkoituksena on soveltaa verotukea vain väliaikaisena toimenpiteenä, jolloin palvelujen kysyntä lisääntyy tiettynä ajanjaksona, koska tuen voimassaoloaika on rajallinen. Kotitalousvähennys vaikuttaa positiivisesti talouteen: Työvoiman kysyntä Työvoiman tarjonta Harmaan talouden supistuminen yksityisessä palvelutuotannossa, verotulojen kasvu Tiettyjen palveluelinkeinon vakiinnuttaminen markkinapohjaisiksi, työmarkkinoiden rakenteellinen uudistaminen Helpottaa matalatuottoisen työvoiman työmarkkinoille pääsyä Talouden elvytystoimena (suhdanteita tasaavana määräaikainen) Varauksia Empiiriset arviot: kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvien palvelujen hinnat nousseet Mitä sektoreita tai toimialoja tuetaan verosubventioilla? subventoidaan tiettyjä palveluja muuhun suuntautuvan kulutuksen kustannuksella (riski, että muut alat vaativat myös subventioita) Verotukena myönnetty subventio lähtökohtaisesti vähentää verotuloja 10
Uusien työpaikkojen luominen kotitalousvähennyksen avulla voi tulla erittäin kalliiksi Teoria ei kerro kuinka suuri vähennyksen pitäisi olla Kaikki eivät voi hyödyntää kotitalousvähennystä, vähennys kohdistuu lähinnä hyvätuloisiin kotitalouksiin Verosubventiot lisäävät hallinnollisia kustannuksia ja kontrollin tarvetta Veronalennukset yhtäällä tuottavat veronkorotuksia toisaalla, jos subventio tehdään verotuottoneutraalisti Verotuen piiriin kuuluvien palvelujen rajaus vaikeata 11
LIITE 1 Kotitalousvähennys verotuksessa (Lähde: Verohallinto) KOTITALOUSVÄHENNYS VUODESTA 1997 ALKAEN Kotitalousvähennystä koskeva laki kotitaloustyön väliaikaisesta verotuesta (728/1997) oli kokeiluluontoisesti voimassa ajalla 1.10.1997 31.12.2000. Tätä ns. verotukimallia sovellettiin Etelä- Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä. Samanaikaisesti oli Länsi- ja Itä- Suomen lääneissä kokeiluluontoisesti voimassa ns. yritystukimalli, joka perustui lakiin kotitaloustyön väliaikaisesta tukijärjestelmästä (839/1997). Sen mukaan tuki myönnettiin suoraan kotitaloustyötä myyvälle yritykselle. Vuoden 2001 alusta luovuttiin ns. yritystukimallista ja verotukimalli laajeni koko maahan. Säännöksiä sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Tällöin myös vähennykselle säädettiin 100 euron omavastuu ja vähennyksen saattoi saada myös kunnallisverosta. Vähennys myönnettiin edelleen samassa laajuudessa kuin aikaisemmin voimassa olleen määräaikaisen lain mukaan. Kotitalousvähennyksen saamisen edellytyksenä on, että työn tekevä yrittäjä tai yritys on merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoittaa tuloveronalaista toimintaa. Kotitalousvähennyksen saa vain teetetystä työstä aiheutuneista kustannuksista. Vähennystä ei saa työhön liittyvistä laitteista, tarvikkeista tai matkakuluista. Kotitalousvähennystä ei myönnetä verovelvollisen itse tekemästä työstä eikä työstä, jonka on tehnyt vähennystä vaativan verovelvollisen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. Vuonna 2003 voimaan tulleet muutokset Vähennystä on sen voimassa ollessa laajennettu useaan otteeseen. Vähennyksen enimmäismäärä nousi vuoden 2003 alusta 900 eurosta 1150 euroon. Samalla ennakkoperintärekisteriin merkitylle yrittäjälle tai yritykselle sekä yleishyödylliselle yhdistykselle maksetusta työkorvauksesta myönnettävä vähennys nousi 40 prosentista 60 prosenttiin. Lisäksi vähennys myönnettiin myös itse palkasta 10 prosentin suuruisena. Vuonna 2005 voimaan tulleet muutokset Vuoden 2005 alusta alkaen vähennyksen on voinut saada myös työstä, joka on tehty verovelvollisen, hänen ja hänen puolisonsa tai edesmenneen puolison vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Lisäksi maksetusta palkasta on voinut vähentää vuodesta 2005 alkaen aikaisemman 10 prosentin sijasta 30 prosenttia. Vuonna 2006 voimaan tulleet muutokset Vuoden 2006 alusta kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä tavanomaisesta kotitalous-, hoivaja hoitotyöstä nousi 1 150 eurosta 2 300 euroon henkilöä kohden. Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä vähennyksen enimmäismäärä säilyi 1 150 eurona. Vähennyksen yhteinen vuotuinen enimmäismäärä ei kuitenkaan voinut ylittää 2300 euroa. Toinen muutos koski vähennyksen estäviä tukia. Vain välittömästi kotitaloudelle maksetut tuet ovat estäneet vähennyksen vuoden 2006 alusta alkaen. Vuonna 2007 voimaan tulleet muutokset Vuoden 2007 alusta kotitalousvähennyksen on voinut saada, vaikka kotitalous olisi saanut samaa lämmitysjärjestelmän perusparannustyötä varten asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain (1184/2005) mukaista pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettävää energia-avustusta. Tämä on poikkeus säännöstä, ettei kotitalousvähennystä saa asunnon kunnossapito- tai korjauskustannuksista, jos asunnon korjaukseen on myönnetty korjausavustusta julkisista varoista. Energia-avustusta koskevaa muu- 12
tosta sovellettiin jo vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa. Vuonna 2009 voimaan tulleet muutokset Vuoden 2009 alusta kotitalousvähennyksen enimmäismäärää nousi 3 000 euroon ja sisäinen jako remonttija kotitaloustyön väliltä poistettiin. Enimmäismäärä koskee myös asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyötä. Lisäksi vähennyksen soveltamisalaa laajennettiin kodin tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus-, kunnossapito- ja opastustyöhön. Lähteet Finanspolitiska rådet (2010), RUT och ROT-avdragen, Svensk finanspolitik, Finanspolitiska rådets rapport. Kotitalousvähennyksen määriä ja tilastotietoa eri vuosilta saatavissa Verohallinnon sivustoilta: www.vero.fi Melkas Perttu (2008), Hyvätuloiset käyttävät eniten kotitalousvähennystä, Hyvinvointikatsaus 1 / 2008, Tilastokeskus. Niilola, Kari, Mikko Valtakari ja Ilkka Kuosa (2006), Kotitalousvähennys. Kotitalousvähennys kotipalvelumarkkinoiden luojana ja työllisyyden lisääjänä. Työpoliittinen tutkimus 310/2006. Tuovinen, Marja (2007), Yksityiset kotityöpalvelut ja kotitalousvähennys, Valtiovarainministeriö. Uusitalo, Roope (2005), Kasvattiko kotitalousvähennys todellakin työllisyyttä?, Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2005, katsauksia ja keskusteluja s. 82-85. Valtiovarainministeriö (2008), Valtion talousarvioesitys 2009, Helsinki. Verohallitus (2008), Maksuunpanon tilasto vuodelta 2007. Luonnollisten henkilöiden tulot vuodelta 2007 toimitetussa verotuksessa. Öberg, Ann (2005), Samhällsekonomiska effekter av skattelättnader för hushållsnära tjänster, Specialstudie Nr 7, Konjunkturinstitutet, Stockholm. 13