ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia. Maankäyttöja rakennuslain asetuksenantovaltuudet eivät nykyisin vastaa perustuslain vaatimuksia. Niitä ehdotetaan täsmennettäväksi. Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla olisi mahdollista antaa valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetuksia. Suomen rakentamismääräyskokoelmaan koottaisiin lain nojalla annetut rakentamista koskevat säännökset. Tarkoituksena on jatkaa nykyistä käytäntöä rakentamismääräysten joustavasta soveltamisesta rakennuksen korjaus- ja muutostöissä. Voimassa olevien rakentamismääräysten nykyinen soveltaminen säilyy ennallaan siirtymäkauden ajan. Uusissa asetuksissa säädettäisiin, miltä osin ne koskevat uuden rakennuksen rakentamista ja miltä osin rakennuksen korjaus- ja muutostyötä. Lisäksi tarkoitus on toimeenpanna rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin artiklat, jotka koskevat korjaus- ja muutostöiden energiatehokkuutta sekä lämmitysjärjestelmien arviointivelvoitetta. Direktiivissä edellytetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista rakennuksen korjaus- ja muutostyön yhteydessä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että olemassa olevan rakennuksen energiatehokkuuden parantamista edellytettäisiin luvanvaraisten toimenpiteiden yhteydessä. Energiatehokkuutta olisi parannettava silloin, kun se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Lisäksi ehdotetaan, että rakennusta koskeviin suunnitelmiin olisi eräissä tapauksissa liitettävä lämmitysjärjestelmää koskeva arviointi. Direktiivi oli pantava täytäntöön viimeistään 9 päivänä heinäkuuta 2012. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. 296083

2 SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1 SISÄLLYS...2 YLEISPERUSTELUT...5 1 JOHDANTO...5 2 NYKYTILA...5 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...5 Perustuslaista johtuvat tarkistukset...5 Energiatehokkuuden parantaminen korjaus- ja muutostöiden yhteydessä...6 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö...7 Rakennusten energian käytön ja kasvihuonepäästöjen vähentäminen...7 Euroopan unionin alkuperäinen rakennusten energiatehokkuusdirektiivi...7 Euroopan unionin uudelleenlaadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi...7 Muu Euroopan unionin lainsäädäntö...8 Kansainvälinen kehitys...9 2.3 Nykytilan arviointi...10 Perustuslaista johtuvat tarkistukset...10 Energiatehokkuus korjaus- ja muutostöissä...11 Energiajärjestelmien arviointivelvoite...13 3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET...13 3.1 Tavoitteet ja toteuttamisvaihtoehdot...13 Perustuslaista johtuvat tarkistukset...13 Energiatehokkuuden parantaminen korjaus- ja muutostöiden yhteydessä...14 Energiajärjestelmien arviointivelvoite...14 3.2 Keskeiset ehdotukset...14

3 Rakentamismääräysten säädösperusta...14 Energiatehokkuuden parantaminen korjaus- ja muutostöiden yhteydessä...15 Energiajärjestelmien arviointivelvoite...15 4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...16 4.1 Taloudelliset vaikutukset...16 Vaikutukset kotitalouksien asemaan...16 Yritystaloudelliset vaikutukset...18 Julkistaloudelliset vaikutukset...18 Kansantaloudelliset vaikutukset...18 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan...19 4.3 Ympäristövaikutukset...19 5 ASIAN VALMISTELU...19 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto...19 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen...20 6 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ...20 6.1 Laki rakennuksen energiatodistuksesta, laki Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta annetun lain muuttamisesta ja rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain kumoamisesta...20 6.2 Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä...20 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...22 1 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT...22 2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET...31 3 VOIMAANTULO...31 4 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS...31 4.1 Yleistä...31 4.2 Vastuu ympäristöstä...31

4 4.3 Omaisuuden suoja...32 4.4 Muut perustuslain keskeiset säännökset...32 4.5 Siirtymäsäännökset...32 LAKIEHDOTUS...33 Laki...33 maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta...33 Laki...39 maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta...39

5 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Ympäristöministeriössä on selvitetty, täyttävätkö maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja sen nojalla annetut säädökset, määräykset ja ohjeet rakentamista koskevilta osiltaan nykyisen perustuslain vaatimukset. Erityisesti on selvitetty sitä, ovatko lainsäädännön säädöstasot nykyvaatimusten mukaiset ja asetuksenantovaltuudet riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä riittäviin lain perussäännöksiin perustuvia. Lisäksi on selvitetty nykyistä käytäntöä antaa rakentamismääräykset ympäristöministeriön asetuksina, jotka sisältävät sekä määräyksiä että ohjeita. Viimeksi mainittuun näkökohtaan on valtioneuvoston oikeuskansleri ottanut kantaa 25 päivänä heinäkuuta 2011 antamassaan vastauksessa uudisrakentamisen energiatehokkuusmääräyksiä (Suomen rakentamismääräyskokoelma nro 2/11, D 3) koskevaan kanteluun. Vastauksessa todetaan ohjeiden antaminen asetusmuodossa oikeussääntöjen luonne huomioon ottaen ongelmalliseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta 2010/31/EU, jäljempänä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, on uudelleenlaadittu. Täytäntöönpanotoimia on osin jo toteutettu ja osin ne ovat valmisteltavina. Nyt ehdotetuilla säännöksillä on tarkoitus panna täytäntöön rakennusten energiatehokkuusdirektiivin artiklat, jotka koskevat korjaus- ja muutostöiden energiatehokkuutta sekä lämmitysjärjestelmien arviointivelvoitetta. Direktiivi oli pantava täytäntöön viimeistään 9 päivänä heinäkuuta 2012. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Perustuslaista johtuvat tarkistukset Rakentamista koskeva sääntely perustuu 1 päivänä tammikuuta 2000 voimaan tulleeseen maankäyttö- ja rakennuslakiin ja sen nojalla valtioneuvoston asetuksena annettuun maankäyttö- ja rakennusasetukseen (895/1999) sekä ympäristöministeriön asetuksina annettuihin rakentamismääräyksiin. Perustuslain 80 :ssä säädetään asetuksen antamisesta ja lainsäädäntövallan siirtämisestä. Sen 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan (esimerkiksi PeVL 44/2010) kiinnittänyt huomiota asetuksenantovallan sääntelyyn. Perustuslakivaliokunta on korostanut vaatimusta valtuutussäännösten täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Nykyisiä maankäyttö- ja rakennuslain rakentamista koskevia valtuussäännöksiä, käytännössä rakentamismääräyksien valtuussäännöksiä, ei voida pitää riittävinä ja tarkkarajaisina. Rakentamismääräyksillä on vakiintunut asema rakentamisen ohjauksessa. Aluksi rakentamismääräyksiä annettiin kuntien rakennusjärjestyksissä ja sisäasiainministeriön päätöksillä. Valtuussäännökset määräysten antamiseen sisältyivät tuolloin rakennusasetukseen (266/1959). Sittemmin rakennuslakiin (370/1958) otettiin valtuutus rakentamismääräysten antamiseen. Nykyisin rakentamismääräykset annetaan maankäyttö- ja rakennuslain 13 :n nojalla ympäristöministeriön asetuksina. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on säädetty rakentamista koskevat olennaiset vaatimukset (117 ), joita on tarkennettu maankäyttöja rakennusasetuksessa (50 ). Maankäyttöja rakennuslain 13 ja 117 yhdessä luovat pohjan suurimmalle osalle rakentamismääräyskokoelman sääntelystä. Suomen rakentamismääräyskokoelma on jaettu seuraaviin osiin: A yleinen osa, B rakenteiden lujuus, C eristykset, D LVI ja energiatalous, E rakenteellinen paloturvallisuus, F yleinen rakennussuunnittelu ja G asuntorakentaminen. Lisäksi rakentamista koskevat eurooppalaiset kantavien rakenteiden suunnittelua koskevat standardit, eurokoodit ja niiden kansalliset liitteet. Rakentamismääräykset sisältävät sekä velvoittavia määräyksiä että ei-velvoittavia ohjeita, joissa

6 esitetään hyväksyttävinä pidettäviä ratkaisuja. Energiatehokkuuden parantaminen korjausja muutostöiden yhteydessä Suomessa rakennusten energiatehokkuussääntely perustuu maankäyttö- ja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen rakentamisen olennaisia vaatimuksia koskevalle sääntelylle sekä ympäristöministeriön asetuksina annetulle Suomen rakentamismääräyskokoelmalle. Kestävä energiankäyttö on yksi maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohdista. Lain tavoitteena on sen 1 :n mukaan järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Ekologisesti kestävä kehitys tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, kestävää energian ja luonnonvarojen käyttöä, ympäristökuormituksen sopeuttamista luonnon sietokykyyn ja kestävää materiaalitaloutta. Rakennusten energiatehokkuutta koskevien kysymysten on perinteisesti katsottu sisältyvän maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan osana alueiden suunnittelua, rakentamisesta ja käyttöä. Maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää rakennetun ympäristön hoitoon liittyvän lupaprosessista erillisen energiatehokkuusvelvoitteen. Maankäyttö- ja rakennuslain 166 :n mukaan rakennus ja sen energiahuoltoon kuuluvat järjestelmät on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne rakennuksen rakennustapa huomioon ottaen täyttävät energiatehokkuudelle asetetut vaatimukset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakennuksen omistajaa edellytettäisiin parantamaan rakennuksen energiatehokkuutta siitä, millaisena lupa on saatu ja millaiseksi rakennus on rakennettu. Rakennusten energiatehokkuudesta on annettu määräyksiä ja ohjeita maankäyttö- ja rakennuslain 13 :n ja sitä ennen rakennuslain nojalla annetuissa Suomen rakentamismääräyskokoelman energiataloutta (D-osat) ja lämmöneristystä (C-osat) koskevissa osissa. Rakennusten energiatehokkuuden kannalta keskeisin rakentamismääräyskokoelman osa on ympäristöministeriön 30 päivänä maaliskuuta 2011 antama asetus rakennusten energiatehokkuudesta (Suomen rakentamismääräyskokoelman n:o 2/11). Asetuksella toimeenpannaan uudelleen laadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi uusien rakennusten osalta, ja se on tullut voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012. Asetuksella annetut energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset koskevat vain uusia rakennuksia ja niissä olevia teknisiä järjestelmiä, eikä niitä sovelleta korjausrakentamisessa. Suurimpana muutoksena uudessa asetuksessa aikaisempiin säännöksiin nähden on siirtyminen rakennuksen lämpöhäviöperusteisista vähimmäisvaatimuksista (U-arvot) energiamuotojen kertoimilla painotettuun rakennuksen kokonaisenergiatarkasteluun (E-luku). U-arvoilla ilmaistaan sallittu lämpöläpäisy määräpintaalayksikköä kohden ja sen tarkoituksena on kuvata rakennuksen rakennusosien lämmöneristyskykyä. Kokonaisenergiatarkastelussa käytetään mittarina E-lukua, joka saadaan kertomalla rakennuksen ostoenergia energiamuotokertoimella. Määräykset tiukentuvat uuden asetuksen myötä siten, että keskimääräinen parannus aiempaan määräysten vaatimaan energiatehokkuustasoon on noin 20 prosenttia. Energiatehokkuusvaatimusten täyttyminen on osoitettava rakennusta suunniteltaessa laadittavalla energiaselvityksellä. Energiaselvitys on päivitettävä ja pääsuunnittelijan on varmennettava se ennen rakennuksen käyttöönottoa. Rakentamiselle asetettavia vaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 117 :n 4 momentin mukaan korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Lain esitöiden mukaan säännöksen tarkoituksena on korostaa hienovaraisen korjaustavan ja käyttötarkoituksen muutoksen merkitystä säännöksiä tulkittaessa. Säännöksellä on myös asetettu

7 alaraja sille, miten rakentamisen laatuvaatimuksia tulee soveltaa. Suomen rakentamismääräyskokoelman teknisiä vaatimuksia sovelletaan ensisijaisesti uusiin rakennuksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 :n 3 momentin mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät. 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö Rakennusten energian käytön ja kasvihuonepäästöjen vähentäminen Rakennusten energiatehokkuuteen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen on globaalisti ja Euroopan tasolla kiinnitetty erityistä huomiota. Euroopan unionissa hyväksyttiin vuonna 2007 kattava ilmasto- ja energiapaketti, joka sisälsi tavoitteet energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisesta. Suomi on Euroopan unionin jäsenvaltiona sitoutunut näihin energia- ja ilmastopoliittisiin tavoitteisiin. Euroopan unionin alkuperäinen rakennusten energiatehokkuusdirektiivi Rakennusten energiatehokkuudesta annettiin 16 päivänä joulukuuta 2002 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY. Alkuperäinen direktiivi edellytti muun muassa vähimmäisenergiatehokkuutta koskevien vaatimusten asettamista uusille rakennuksille sekä sellaisille olemassa oleville yli 1 000 m 2 :n rakennuksille, joissa tehdään laajamittaisia korjauksia. Direktiivi edellytti lisäksi energiatodistuksia ja rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamista koskevia velvoitteita. Alkuperäinen rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on saatettu voimaan lailla rakennuksen energiatodistuksesta (487/2007), lailla rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta (489/2007) ja maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella (488/2007) sekä niiden nojalla annetuilla alemman asteisilla säädöksillä. Rakennusten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten osalta alkuperäinen direktiivi pantiin kansallisesti täytäntöön maankäyttö- ja rakennuslain lain soveltamisalaa ja rakennusten kunnossapitoa koskevien säännösten muutoksella (488/2007). Uudistukset koskivat niin uusia rakennuksia kuin olemassa olevia rakennuksia. Varsinainen energiatehokkuutta koskevien vaatimusten asettaminen toteutettiin kansallisesti Suomen rakentamismääräyskokoelman lämmöneristystä ja energiataloutta koskevien osien C3, D2, D3 ja D5 uudistamisella. Kyseiset ympäristöministeriön asetukset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Euroopan unionin uudelleenlaadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi Uudelleenlaadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi annettiin 19 päivänä joulukuuta 2010. Direktiivin keskeisenä tavoitteena on hyödyntää huomattava osa rakennussektorilla jäljellä olevista mahdollisuuksista saavuttaa kustannustehokkaita energiansäästöjä. Direktiivin toimeenpanolla arvioidaan saavutettavan noin viiden prosentin vähennys Euroopan Unionin loppuenergian kulutuksessa ja neljästä viiteen prosentin vähennys hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2020 mennessä. Uudelleenlaadittu direktiivi edellyttää, että laajamittaisen korjauksen yhteydessä korjattaville rakennuksille tai rakennusten osille tai rakennusosille on laadittava energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset. Energiatehokkuutta koskevat vaatimukset tulee vahvistaa myös sellaisille korjattaville vaipan rakennusosille, joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen (7 artikla). Jäsenvaltioiden on vahvistettava energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset uusien teknisten järjestelmien asentamiselle tai olemassa olevien järjestelmien korvaamiselle tai laaja-

8 mittaiselle jälkiasennukselle (8 artikla). Energiatehokkuus- ja järjestelmävaatimuksia on sovellettava silloin kun tämä on teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa. Uudelleenlaadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi edellyttää, että jos rakennuksen lämmitysjärjestelmänä ei käytetä direktiivin mukaista erittäin tehokasta vaihtoehtoista lämmitysjärjestelmää, liitetään lämmitysjärjestelmää koskeva tekninen, ympäristöön liittyvä ja taloudellinen toteutettavuuden arviointi rakennusta koskeviin suunnitelmiin (6 artikla). Uudelleenlaadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi siis velvoittaa jäsenmaita varmistamaan, että artiklassa tarkoitetut vaihtoehtoiset energiajärjestelmät arvioidaan. Arvioinnin tulee olla saatavilla tarkastamista varten 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden on sellaisten rakennusten osalta, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia, kannustettava siihen, että 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erittäin tehokkaat vaihtoehtoiset järjestelmät arvioidaan ja otetaan huomioon sikäli kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Kustannukset ja tekniset mahdollisuudet huomioon ottaen tämä tarkoittaa käytännössä järjestelmien arvioimista lämmitysjärjestelmän uusimisen yhteydessä. Vaihtoehtoisilla järjestelmillä tarkoitetaan direktiivissä esimerkiksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöön perustuvia hajautettuja energianhuoltojärjestelmiä, kaukolämpöä ja lämpöpumppuja. Suomessa valtaosa (noin 80 prosenttia) lämmitykseen käytettävistä järjestelmistä kuuluu näihin edellä mainittuihin järjestelmiin. Kaukolämmön osuus lämmitysmarkkinoista on hieman alle 50 prosenttia. Yli 90 prosenttia asuinkerrostaloista, noin puolet rivitaloista ja valtaosa maamme julkisista ja liikerakennuksista on kaukolämmön piirissä. Voimassa olevaan lainsäädäntöön ei sisälly uudis- tai korjausrakentamishankkeeseen ryhtyvälle vaihtoehtoisten energiajärjestelmien arviointivelvoitetta. Jäsenvaltioiden on vahvistettava energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset uusien teknisten järjestelmien asentamiselle tai olemassa olevien järjestelmien korvaamiselle tai laajamittaiselle jälkiasennukselle (8 artikla). Vaatimusten olisi oltava johdonmukaisia järjestelmän muodostaviin tuotteisiin sovellettavan lainsäädännön kanssa ja perustuttava siihen, että järjestelmän osat on mitoitettu, asennettu ja säädetty oikein. Näin pyritään varmistamaan koko järjestelmän suurempi tehokkuus, sillä koko järjestelmän teho ei välttämättä ole yhtä korkea, ellei sen erittäin tehokkaita osia ole asennettu ja säädetty oikein. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava täytäntöönpanoa koskevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 9 päivänä heinäkuutta 2012. Säännöksiä on sovellettava viranomaisten käytössä oleviin rakennuksiin viimeistään 9 päivästä tammikuuta 2013 ja muihin rakennuksiin viimeistään 9 päivästä heinäkuuta 2013. Muu Euroopan unionin lainsäädäntö Parhaillaan Euroopan Unionissa valmistellaan ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta (22.6.2011, KOM(2011) 370 lopullinen). Direktiiviehdotus koskee energiatehokkuutta yleisesti ja sisältää myös rakennusten energiatehokkuuteen kohdistuvaa sääntelyä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (2009/28/EY) annettiin 23 päivänä huhtikuuta 2009. Direktiivissä on Suomelle asetettu tavoite nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2005 uusiutuvaa energiaa käytettiin 28,5 prosenttia. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja määräyksissään otettava käyttöön asianmukaiset toimenpiteet, joilla lisätään kaikentyyppisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta rakennusalalla. Jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä rakennussäännöksissään ja - määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kun-

9 nostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa. Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä, joka tuotetaan käyttämällä merkittävää uusiutuvien energialähteiden määrää. Kansainvälinen kehitys Eri jäsenmaiden ratkaisumallit uudelleenlaaditun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin voimaan saattamisessa korjausrakentamisessa ovat vaihdelleet merkittävästi. Erilaiset tukijärjestelmät ovat energiansäästötavoitteiden toteuttamiskeinoina keskeisessä asemassa Norjassa ja Saksassa. Energiatehokkuussäännösten täytäntöönpano ja soveltaminen on Ruotsissa ja Tanskassa joustavaa. Ruotsissa rakentamista koskeva keskeinen sääntely muodostuu maankäyttö- ja rakennuslaista (Plan- och bygglag, 2010:900) ja sitä täydentävästä asetuksesta (Plan- och byggförordning, 2011:338) sekä Asuntohallituksen (Boverket) asetuksina annetuista rakentamismääräyksistä (Boverkets byggregler 19, BFS 2011:26, BBR 19). Ruotsin rakentamissäännöksissä rakennuksen energiatehokkuutta tarkastellaan kokonaisuutena. Määräyksin on asetettu energiatehokkuusvaatimukset rakennuksen ulkovaipalle ja muille rakennuksen osille, mutta rakennuttajalle on jätetty lähes rajoittamaton valinnan mahdollisuus toteutustavalle. Rakentamismääräysten vaatimukset koskevat muun muassa rakennuksen energiankäyttöä, rakennuksen lämmöneristyksen vähimmäistasoa, tehokasta sähkön käyttöä sekä mittausjärjestelmän asentamista rakennuksen energiakäytön seurantaa varten. Lähtökohtana on, että korjausrakentamisessa käytetään uudisrakentamisen vaatimustasoja rakennuksen korjatuille osille. Määräysten soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu kasvihuoneet ja vastaavat tilat, joiden käyttö olisi mahdotonta vaatimusten vuoksi, vapaa-ajan asunnot, jotka ovat käytössä vain osan ajasta sekä rakennukset, jotka eivät tarvitse lämmitystä tai jäähdytystä suurena osana vuodesta. Korjausrakentamista koskevat energiatehokkuustasot eivät kuitenkaan ole vähimmäisvaatimustasoja vaan tavoitetasoja, joihin tulee pyrkiä. Korjaus- ja muutostoimenpiteelle tarvitaan rakennuslupa ainakin, jos käyttötarkoitus muuttuu tai jos asemakaava-alueella muutetaan merkittävästi rakennuksen julkisivun tai katon väriä, materiaalia tai olemusta. Ruotsissa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 6 artiklan 2 kohdan jäsenvaltiolle osoitettu velvoite on kansallisesti täytäntöönpantu kaavoitus- ja rakennuslain (plan- och bygglag, 2010:900) 10 luvun 23 pykälällä sen 4 kohdassa. Pykälässä säädetään vaihtoehtoisia energiajärjestelmiä koskevan selvityksen esittämisvelvollisuudesta. Säännös sisältää myös viittauksen energiatodistuslain (Lag om energideklaration för byggnader, 2006:985) 23 pykälään. Norjassa rakentamista säännellään maankäyttö- ja rakennuslailla (Lov om planlegging og byggesaksbehandling, 2008:71) ja asetuksina annetuilla rakentamismääräyksillä (Forskrift om tekniske krav til byggverk, FOR 2010:489 TEK 10). Norjassa energiatehokkuussäännöksiä tarkastettiin viimeksi vuosina 2007 ja 2010, kun vaatimustasoa kiristettiin ja siirryttiin kokonaisenergian nettotarkasteluun. Rakentamismääräyksiä sovelletaan periaatteessa sekä uudis- että korjausrakentamiseen eikä soveltamista ole sidottu luvanvaraisuuteen. Käytännössä lähes kaikki merkittävät korjaus- ja muutostyöt ovat kuitenkin luvanvaraisia ilman määrä- tai arvorajaa. Poikkeuksena luvanvaraisuudesta ovat pienet muutokset rakennuksen sisäpuolella ja rakennuksen ilmettä muuttamattomat julkisivumuutokset. Rakennuslupaa edellyttämättömille korjauksille ei ole asetettu mitään vaatimuksia. Korjausrakentamisessa rakentamismääräyksiä sovelletaan vain perusteellisten korjausten yhteydessä. Perusteelliseksi korjaukseksi katsotaan korjaustyö, jonka seurauksena rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu tai, jos korjaus vastaa paikallisten rakennusviranomaisten mielestä uudisrakentamista joko rakennuksen sisäosan, rakenteiden tai tekniikan osalta. Uudisrakentamisen säädöksiä noudatetaan rakennusosakohtaisesti, mikäli korjauksessa koko rakennusosa uudistetaan esimerkiksi purkamalla julkisivu ja vanhat eristeet. Käytännössä paikallistasolla rajat säännösten so-

10 veltamiseen korjausrakentamisessa ovat olleet yleisluontoisia ja suurin osa hankkeista ei ole ylittänyt perusteellisen korjauksen rajaa. Yleensä korjaushankkeissa ei vaadita lainkaan energiatehokkuuden parantamista ja jopa mahdollisuutta määrätä parannuksia vain uusituissa osissa käytetään harvoin. Suojelukohteet määritellään kohdekohtaisella päätöksentekoprosessilla ja energiatehokkuutta koskevia määräyksiä sovelletaan vain niiltä osin kuin se on sopivaa. Tanskassa rakentamista säännellään rakennuslailla (Bygglov 2010) ja rakentamismääräyksillä (Bygningsreglementet 2010, BR 10). Rakennuslakia uudistettiin viimeksi vuonna 2010, minkä jälkeen rakentamismääräysten vaatimukset koskevat kaikkia korjaushankkeita. Poikkeuksia rakentamismääräysten soveltamisessa on myönnetty esimerkiksi suojelluille rakennuksille ja muille säilyttämisen arvoisille kohteille. Laajamittaiset korjaukset ovat yleisesti ottaen luvanvaraisia, mutta pienet muutokset eivät edellytä rakennuslupaa tai -ilmoitusta. Lähtökohtaisesti uudisrakentamisen vaatimuksia sovelletaan rakennuksen korjattaviin osiin, mutta rakennusosan tulee täyttää uudisrakentamisen energiavaatimustaso vain, jos se on kustannustehokasta. Olemassa olevien rakennusten muuttaminen lähes nollaenergiarakennuksiksi ei ole tavoitteena. Omakotitalojen kohdalla laajamittaisen korjauksen määritelmää ei käytetä, sillä Tanskan uudet rakentamismääräykset sisältävät määräyksiä myös pienemmille korjauksille. Saksassa sääntely perustuu liittovaltion tasolla rakennuslakiin (Baugesetzbuch, BauGB) ja standardeihin. Nämä standardit vastaavat Suomen asetustasoisia rakentamismääräyksiä. Osavaltioiden lainsäädäntö eroaa toisistaan jonkin verran ja se on yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Saksassa energiatehokkuuden parantaminen perustuu Energiansäästölakiin (Energieinsparungsgesetz - EnEG). EnEG 2009 keskittyy rakennusten lämmöneristämiseen ja talotekniikan tehokkaaseen käyttöön. Laissa on myös olemassa olevia rakennuksia koskevat säädökset. Energiansäästöasetus ((Energieeinsparverordnung - EnEV) koskee kaikenkokoisia rakennuksia. Vaihtoehtoisesti voidaan noudattaa rakennusosille asetettuja U-arvoja tai koko rakennusta koskevalle primäärienergian kulutuksen tasolle. Suojelluista kohteista säädetään erillisellä lailla, joka on liittovaltiokohtainen. Liittovaltion erityislailla suojellut ja niitä vastaavat rakennukset on jätetty energiatehokkuusvaatimusten ulkopuolelle, samoin historialliset kohteet, historialliset kaupunkikeskustat, korttelit ja kadut. Uudisrakennuksissa tulee rakennuksen lämmitysenergiasta olla 10 prosenttia uusiutuvaa energiaa (Erneuerbare-Energien- Wärmegesetz - EEWärmeG). Lakia voidaan osavaltiokohtaisesti soveltaa myös olemassa oleviin rakennuksiin rakennuksen lämmitysjärjestelmän muutosten yhteydessä. Yleisesti ottaen kaikki rakennustoimenpiteet vaativat rakennusluvan. Korjaustoimenpiteet vaativat yleensä rakennusluvan. Luvanvaraisuus vaihtelee osavaltioittain, mutta pääsääntö on, että korjaus vaatii rakennusluvan paitsi, jos käyttötarkoitus pysyy samana, muutokset ovat kaikki rakennuksen sisäpuolella tai kun ei puututa kantaviin rakenteisiin. 2.3 Nykytilan arviointi Perustuslaista johtuvat tarkistukset Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä maankäyttö- ja rakennusasetus on säädetty ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa. Suomen rakentamismääräyskokoelman voimassa olevat osat on annettu ympäristöministeriön päätöksinä ennen perustuslain uudistusta ja ympäristöministeriön asetuksina perustuslain uudistuksen jälkeen. Perustuslain 80 :ssä säädetään asetuksen antamisesta ja lainsäädäntövallan siirtämisestä. Sen 1 momentin mukaan valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Maankäyttö- ja rakennuslain valtuutussäännökset antaa alemmanasteisia rakenta-

11 mista koskevia säännöksiä eivät vastaa perustuslain 80 :n vaatimuksia. Valtuutussäännökset ovat puutteellisia eikä voimassa oleva sääntely muodosta riittävää perustaa asetuksilla annettaville tarkemmille säännöksille. Suomen rakentamismääräyskokoelmaa koskeva maankäyttö- ja rakennuslain 13 on ollut keskeisin valtuutussäännös rakentamismääräyksille. Käytännössä lähes kaikki rakentamismääräykset, jotka on annettu nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, viittaavat 13 :n valtuutukseen. Poikkeuksena tästä voidaan mainita rakentamismääräyskokoelman A5 määräykset, ympäristöministeriön asetus maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä, joka on annettu maankäyttö- ja rakennuslain 206 :n 2 momentin nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 säädettiin ennen perustusalain 80 :n 1 momentin voimaantuloa. Lain 13 :n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa maankäyttöja rakennuslakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Valtuutussäännöstä täydentää selittävä 13 :n 2 momentti, jonka mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset. Pykälän 3 momentti sisältää rakennuksen korjaus- ja muutostöitä koskevan soveltamissäännöksen. Valtuutussäännöksen sisältöä voidaan joiltain osin pitää perustuslain 80 :n 1 momentin mukaisena, mutta siinä käytetty terminologia on vanhentunutta ja valtuutuksen täsmällisyys ja tarkkarajaisuus eivät ole riittäviä. Ohjeiden antaminen asetusmuodossa on ongelmallista oikeussääntöjen luonne huomioon ottaen. Valtuutussäännöksessä käytetään myös ilmaisua lakia täydentäviä, mitä ei voida pitää nykyisen perustuslain mukaisena. Asetuksella ei voida antaa lakia täydentäviä säännöksiä, mikä viittaa käytännössä lain sisällön laajentamiseen, vaan asetuksella voidaan ainoastaan antaa lakia tarkempia säännöksiä, kuten perustuslain 80 :n yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi. Toistaiseksi rakentamismääräyksiä on annettu yksinomaan ympäristöministeriön asetuksina, vaikka eräiltä osin on tarve antaa asetuksia muistakin kuin ainoastaan teknisistä seikoista. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt perustuslakiuudistuksen jälkeen enenevässä määrin huomiota asetuksenantovaltuuksien täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen. Lakiin otettavat asetuksenantovaltuudet on laadittava niin, että valtuuden sisältö selvästi ilmenee laista ja että se rajataan riittävän tarkasti. Olennaista tällöin on, että säänneltävästä asiasta on riittävä perussäännös laissa. Hyväksi käytännöksi on katsottu myös se, että asetuksenantovaltuus sijoitetaan lain asianomaisen pykälän momentiksi. Energiatehokkuus korjaus- ja muutostöissä Rakennuksien ja rakentamisen osuus Suomen loppuenergiankulutuksesta ja kasvihuonepäästöistä on noin 40 prosenttia. Rakennusten energiankulutuksella, energiatehokkuudella ja päästöillä on näin ratkaiseva merkitys ilmastonmuutoksen hillintää koskevien tavoitteiden saavuttamisessa sekä Suomen EU:ssa tekemien sitoumusten ja Suomen kansainvälisten sitoumusten täyttämisessä. Rakennuksissa pääosa energiasta kuluu lämmitykseen, jäähdytykseen, lämpimän veden tuottamiseen sekä valaistukseen. Suomen rakennuskanta uusiutuu hitaasti, noin 1,5 prosenttia vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoiteltaessa tulevaisuuselonteon (Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea, 2009) mukaisia päästövähennyksiä ja matalahiiliyhteiskuntaa vuonna 2050, on uudisrakentamisen lisäksi kiinnitettävä huomiota olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantumiseen siihen kohdistuvien korjausten sekä käytön ja ylläpidon yhteydessä. Riittävän vaikuttavuuden aikaansaamiseksi on korjausrakentamiselle säädettävä energiatehokkuusvaatimukset. Kirjaus kustannustehokkaista korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräyk-

12 sistä sisältyy pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan. Rakennuksen energiatehokkuus perustuu luonnonvarojen säästeliääseen kulutukseen ja kestävään käyttöön. Luonnonvarojen ekologisesti kestävällä käytöllä pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuutta sekä sopeuttamaan ihmisen toiminta hyödynnettäviin luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Rakennuksessa on välttämätöntä pyrkiä käyttämään uusiutuvaa energiaa olosuhteiden niin salliessa. Muissa pohjoismaissa rakennuksen korjaamista koskevat energiatehokkuuden parantamisvaatimukset ovat jo voimassa ja niillä pyritään täyttämään varsin korkeat säästötavoitteet. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostöitä koskevia säännöksiä on vähän. Korjausrakentamisen sääntelyn keskeisenä periaatteena on ollut joustavuus, mikä näkyy muun muassa rakennuksen ominaisuuksien huomioon ottamisen edellyttävissä säännöksissä. Lähtökohtaisesti rakentamismääräyksiä sovelletaan rakennuksen korjaus- ja muutostöissä vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät, jollei määräyksissä nimenomaisesti toisin määrätä. Maankäyttö- ja rakennuslain 118 :n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Turmelemiskiellolla on tarkoitettu rakentamisen ajallisen kerrostuneisuuden kunnioittamista. Rakentamiselle asetettavia vaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 117 :n 4 momentin mukaan korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakentamisen viranomaisvalvonnassa lähtökohtana on rakennushankkeen tarpeeseen suhteutettu valvonta. Uuden rakennuksen rakentaminen edellyttää aina rakennuslupaa. Vaatimattomammissa rakennushankkeissa, kuten rakennelman tai laitteiden osalta, edellytetään toimenpidelupaa ja joissain tapauksissa voi kunnan rakennusjärjestyksen perusteella riittää ilmoitusmenettely. Maankäyttöja rakennuslainsäädännön valvontajärjestelmä nojaa hyvin pitkälti lupamenettelyn kautta toteutettavaan ennakkovalvontaan. Korjaus- ja muutostyöhön tarvitaan rakennuslupa, jos hanke on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen sekä rakennuksen laajentamiseen tai kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen. Lisäksi lupa edellytetään, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin toimenpiteen laajuudesta tai arvosta riippumatta. Rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamiseen tarvitaan myös rakennuslupa. Vaatimattomammissa korjaushankkeissa riittää toimenpidelupa. Luvanvaraisuuden tulkinta vaihtelee kunnittain, koska säännösten käytännön soveltaminen perustuu pitkälti rakennuslupaviranomaisten laajaan harkintavaltaan. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 :n 2 momentissa säädetään rakentamiselle asetettavista olennaisista teknisistä vaatimuksista. Sen mukaan rakennuksen tulee täyttää käyttötarkoituksensa edellyttämällä tavalla rakenteiden lujuuden ja vakauden, paloturvallisuuden, hygienian, terveyden ja ympäristön, käyttöturvallisuuden, meluntorjunnan sekä energiatalouden ja lämmöneristyksen perusvaatimukset. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 50 :ssä säädetään tarkemmin rakennuksen olennaisista teknisistä vaatimuksista. Sen mukaan energiataloudelle ja lämmöneristykselle asetetut vaatimukset koskevat rakenteita sekä lämmitys-, jäähdytys- ja ilmanvaihtolaitteita. Näiden tulee olla sellaisia, että energiankulutus rakennuksia käytettäessä jää alhaiseksi. Rakentamista koskevien olennaisten teknisten vaatimusten noudattamista ei ole rajattu koskemaan vain luvanvaraisia toimenpiteitä, mutta säännösten noudattamisen valvonta perustuu lähinnä rakennusvalvontaviranomaisen ennakkovalvontaan lupaprosessien yhteydessä. Viime kädessä vastuu säännösten

13 noudattamisesta on rakennushankkeeseen ryhtyvällä maankäyttö- ja rakennuslain 119 :n nojalla. Rakennusluvanvaraisista toimenpiteistä on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 125 :ssä ja toimenpideluvanvaraisista toimenpiteistä lain 126 :ssä, jota täydentää toimenpideluvanvaraisten toimenpiteiden luettelo maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 :ssä. Kunta voi vapauttaa kyseisen luettelon mukaiset toimenpiteet rakennusjärjestyksessä vapauttaa luvanvaraisuudesta maankäyttö- ja rakennusasetuksen 63 :n mukaisesti. Uudelleenlaaditun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kansallinen täytäntöönpano edellyttää korjausrakentamisen energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön tarkistamista ja täsmentämistä. Uuden rakennuksen rakentamista koskevan sääntelyn joustava soveltaminen toimii korjaus- ja muutostöitä edistävällä tavalla. Nimenomaisesti rakennuksen korjaus- ja muutostöitä koskevia säännöksiä on lainsäädännössä vähän. Lähtökohtana korjaus- ja muutostöissä ovat rakennuksen ominaisuudet, erityispiirteet ja rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Käytännössä järjestelmä toimii, mutta ei ole uudelleen laaditun energiatehokkuusdirektiivin mukainen. Energiatehokkuuden parantamisvelvoitteen lisäksi jo tällä hetkellä pyritään kannustavuuteen eli siihen, että energiatehokkuutta parannettaisiin vapaaehtoisesti. Käytännössä esimerkiksi ikkunoita vaihdetaan energiatehokkaampiin, vaikka sitä ei aina vaadittaisikaan. Energiajärjestelmien arviointivelvoite Tällä hetkellä energiajärjestelmiä ei arvioida. Jatkossa rakennushankkeeseen ryhtyvä selvittää suunnittelijoiden avulla lämmitysjärjestelmän rakennuksen suunnittelun yhteydessä. Mikäli valitaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä tarkoitettu erittäin tehokasta vaihtoehtoinen lämmitysjärjestelmä, valinta tallentuu rakennusta koskeviin suunnitelmiin eikä laajempi vertailu ole tarpeen. Sen sijaan niissä hankkeissa, joissa direktiivissä tarkoitettua energiajärjestelmää ei valita, vaikka sellainen olisi saatavilla ja kustannustehokkaasti toteutettavissa, eri järjestelmien arviointi tulee jatkossa tehdä ja arviointi sisällyttää suunnitteluasiakirjoihin. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet ja toteuttamisvaihtoehdot Perustuslaista johtuvat tarkistukset Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa maakäyttö- ja rakennuslain säädöshierarkia ja erityisesti asetuksenantovaltuudet vastaamaan nykyisen perustuslain mukaisia vaatimuksia. Tarkoituksena on säätää maankäyttö- ja rakennuslaissa rakentamista koskevista yleisistä velvollisuuksista ja periaatteista nykyistä täsmällisemmin siten, että lain säännökset muodostavat riittävän perussäännöstön asetuksilla annettaville tarkemmille rakentamista ohjaaville säännöksille. Tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä korjausrakentamisen joustavaa soveltamista. Samalla tarkastetaan nykyisten rakentamismääräysten säädöshierarkkinen taso ja erotetaan eivelvoittavat ohjeet velvoittavista asetuksista. Näin varmistetaan, että rakentamisen ohjaus täyttää perustuslain vaatimukset. Tavoitteena on säilyttää joustavuus korjaus- ja muutostöiden sääntelyssä, selkeyttää uuden rakennuksen rakentamisen ja korjausja muutostöiden sääntelyn ja säädösten soveltamisen erilaisuutta ja yhtenäistää soveltamiskäytäntöä. Joustavuus korjaus- ja muutostöiden sääntelyssä säilyy nykyisten, voimassa olevien rakentamismääräysten osalta entisellään. Siirtymäsäännöksen mukaan kumottavaa 13 :n 3 momenttia voidaan soveltaa viiden vuoden ajan olemassa olevien rakentamismääräysten tulkinnassa. Nykyisten rakentamismääräysten soveltamiskäytäntö ei siten muutu tämän maankäyttö- ja rakennuslain johdosta millään tavalla. Perustuslain mukaan säännöksen tulee olla täsmällinen ja tarkkarajainen. Sen vuoksi uusien olennaisiin teknisiin vaatimuksiin liittyvien asetuksenantovaltuuksien yhteyteen ei

14 voida enää kirjoittaa aikaisemman kaltaista yleistä asetuksen soveltamisalaa koskevaa valtuutusta. Korjaus- ja muutostöitä koskeva jousto on sen vuoksi kirjoitettu uusien säännösten yhteyteen eri tavalla kuin aikaisemmin. Olennaisiin teknisiin vaatimuksiin liittyvä asetuksenantovaltuus mahdollistaa asetusten antamisen niin uuden rakennuksen rakentamisen kuin rakennuksen korjaus- ja muutostyön osalta. Asetuksen soveltamisalassa voidaan määritellä, miltä osin annettava asetus koskee uuden rakennuksen rakentamista ja miltä osin rakennuksen korjaus- ja muutostyötä. Aivan kuten tähänkin asti, on mahdollista antaa asetus ainoastaan uuden rakennuksen rakentamista koskien. Toisaalta mahdolliseksi tulee antaa asetus myös pelkästään rakennuksen korjaus- ja muutostöille. Asetuksenantovaltuus mahdollistaa eriasteisten vaatimusten antamisen uuden rakennuksen rakentamiselle ja rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön. Asetuksenantovaltuuksien tarkastelussa on harkittu, säädetäänkö asetuksenantovalta valtioneuvostolle vai ympäristöministeriölle. Valmistelussa on päädytty siihen, että osa asetuksenantovaltuuksista on vaikuttavuutensa perusteella tarpeen säätää valtioneuvostolle ja osa ympäristöministeriölle. Valtioneuvoston asetuksella säädetään laaja-alaisista tai yhteiskunnallisesti merkittävistä asiakokonaisuuksista ja ympäristöministeriön asetuksella teknisluonteisista seikoista. Suomen rakentamismääräyskokoelmaan ehdotetaan koottavaksi rakentamista koskevat säännökset, hallinnolliset määräykset sekä ympäristöministeriön ohjeet. Myös muiden viranomaisten rakentamista koskevia määräyksiä voidaan koota Suomen rakentamismääräyskokoelmaan, jonka ylläpitovelvoitetta esitetään ympäristöministeriölle. Energiatehokkuuden parantaminen korjausja muutostöiden yhteydessä Hallituksen esityksen tavoitteena on osaltaan toteuttaa Euroopan unionin ilmastopoliittisia tavoitteita. Lisäksi Suomelle on EUtasolla asetettu tavoite nostaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2005 uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta oli 28,5 prosenttia. Vastaavasti vuonna 2010 osuus oli noin 3132 prosenttia. Esityksen tavoitteena on rakennusten energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpano siltä osin, kuin se on tarpeen rakennuksen korjaus- tai muutostyön taikka käyttötarkoituksen muutosta sekä energiajärjestelmien arviointivelvoitetta koskien. Uudelleen laaditun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kansallinen täytäntöönpano edellyttää energiatehokkuuden parantamista olemassa olevassa rakennuskannassa korjaus- ja muutostöiden yhteydessä. Toteuttamisvaihtoehtona oli uuden rakennuksen rakentamista koskevien säännösten ulottaminen sellaisenaan myös korjaus- ja muutostöihin. Toisena vaihtoehtona oli erillinen sääntely korjaus- ja muutostöissä. Näistä valittiin jälkimmäinen vaihtoehto. Uuden rakennuksen rakentamista koskevaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osaa D3 Rakennuksen energiatehokkuus ei ole tarkoitus soveltaa rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön, vaan tarkoitus on antaa erikseen asetus energiatehokkuuden parantamisesta rakennuksen korjaus- ja muutostyön yhteydessä. Energiajärjestelmien arviointivelvoite Hallituksen esityksen tavoitteena on tältä osin panna täytäntöön uudelleenlaaditun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 6 artiklan 2 kohta uuden rakennuksen energiajärjestelmän arvioimisesta sekä 7 artiklan kohta 2 järjestelmän vaihtamisesta. 3.2 Keskeiset ehdotukset Rakentamismääräysten säädösperusta Hallituksen esityksen keskeisinä ehdotuksina on uudistaa maankäyttö- ja rakennuslain säädöshierarkia ja asetuksenantovaltuudet rakentamisen osalta vastaamaan perustuslain vaatimuksia sekä tarkentaa Suomen rakentamismääräyskokoelmaa koskevaa sääntelyä.

15 Tarkoituksena on säätää lakitasolla rakentamista koskevista yleisistä edellytyksistä ja vaatimuksista nykyistä täsmällisemmin siten, että lain säännökset muodostavat riittävät perussäännökset asetuksilla annettaville tarkemmille rakentamista ohjaaville säädöksille. Suomen rakentamismääräyskokoelman rakennetta selkiytetään. Tarkoituksena on, että siihen kootaan rakentamisesta ympäristöministeriön asetuksina annetut säännökset. Lisäksi siihen voidaan koota myös muiden hallinnonalojen säännöksiä. Maankäyttö- ja rakennuslain rakentamisen vaatimuksia koskevia säännöksiä täsmennetään ja kunkin pykälän yhteydessä säädetään asetuksenantovaltuuksista. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 pykälässä tarkoitettuja olennaisia teknisiä vaatimuksia koskevat säännökset sijoitetaan lakiin omiksi pykäliksi (117 a 117 g ), joiden yhteydessä säädetään asetuksenantovaltuuksista. Aiemmin vastaavat vaatimukset ovat sisältyneet maankäyttö- ja rakennusasetuksen 50 :ään. Edellä mainitut asetuksenantovaltuudet koskevat sekä uuden rakennuksen rakentamista että olemassa olevan rakennuksen korjaus- ja muutostyötä tai käyttötarkoituksen muutosta. Tavoitteena on säilyttää joustavuus korjaus- ja muutostöiden sääntelyssä, selkeyttää uuden rakennuksen rakentamisen ja korjausja muutostöiden sääntelyn ja säädösten soveltamisen erilaisuutta. Tavoitteena on yhtenäistää soveltamiskäytäntöä. Korjaus- ja muutostöiden sääntelyn joustavuus on säilytetty hallituksen esityksessä kahdella tavalla. Ensinnäkin viiden vuoden siirtymäsäännöksellä turvataan nykyisten rakentamismääräysten soveltamiskäytännön jatkuminen sellaisenaan. Uusien asetuksenantovaltuuksien mukaisesti annettavassa asetuksessa voidaan määritellä, miltä osin säännökset koskevat uuden rakennuksen rakentamista ja miltä osin rakennuksen korjaus- ja muutostyötä. Asetus on mahdollista antaa myös ainoastaan uuden rakennuksen rakentamista tai rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten ja vaatimukset voivat olla erilaisia uuden rakennuksen rakentamista sekö rakennuksen korjaus- ja muutostyötä koskien. Energiatehokkuuden parantaminen korjausja muutostöiden yhteydessä Hallituksen esityksellä toimeenpannaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin artiklat, jotka koskevat rakennusten energiatehokkuuden parantamista rakennuksen korjaus- ja muutostöissä. Maankäyttö- ja rakennuslain ja sen nojalla annettavilla alemman asteisilla säännöksillä pantaisiin täytäntöön edellä mainittu direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta olemassa olevia rakennuksia (7 artikla) ja niiden teknisiä järjestelmiä (8 artikla) sekä erittäin tehokasta vaihtoehtoista lämmitysjärjestelmää (6 artikla) koskevilta osin. Lähtökohtana on, että rakennuksiin tehtävät energiatehokkuuden parantamista koskevat toimenpiteet tehdään muiden luvanvaraisten korjausten yhteydessä silloin, kun se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Velvoitteet rajataan kohdistumaan vain korjaus- tai muutostyön kohteena olevaan osaan rakennusta, rakennusosaa, rakennuksen osaa tai sen teknistä järjestelmää. Energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden säätäminen luvanvaraisiksi (rakennuslupa 125 ja toimenpidelupa 126 ) laajentaisi jossain määrin lupavelvollisuuden piiriä nykyisestään. Energiajärjestelmien arviointivelvoite Uudelleen laaditun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kansallinen täytäntöönpano edellyttää rakennushankkeen vaihtoehtoisten energiajärjestelmien arviointia ja että tämä arviointi on saatavilla tarkastamista varten uuden rakennuksen rakentamisessa. Tällainen arviointi kuuluu tavanomaisesti rakennuksen suunnittelussa eri energiajärjestelmävaihtoehtojen tarkasteluun. Hankkeeseen ryhtyvä valitsee sen energiajärjestelmän, joka rakennukseen asennetaan. Sääntelyvaihtoehtojen harkinnassa on päädytty mahdollisimman joustavaan menettelyyn, jossa velvoitteet voidaan yksinkertaisesti todeta täyttyvän suunnitteluratkaisusta, joka vastaa direktiivissä esitettyjä lämmitysjärjestelmiä. Milloin kyseessä olevan direktiivin mukaisia menetelmiä ei ole käytetty,

16 laaditaan tarvittava arvio, joka dokumentoidaan osaksi rakennuskohteen suunnitelmia. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset kotitalouksien asemaan Maankäyttö- ja rakennuslain soveltamispykälien ja asetuksenantovaltuuksien täsmentämisestä ei aiheudu kotitalouksille taloudellisia vaikutuksia. Tavoitteena on, että korjaamisen yhteydessä tehtävä energiatehokkuuden parantaminen olisi kustannustehokasta. Energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet on useimmiten perusteltua ajoittaa muista syistä tehtävien korjausten yhteyteen ja ne ovat silloin myös taloudellisesta näkökulmasta perusteltuja. Suurin osa Suomen rakennuskannasta on kotitalouksien käytössä. Suomessa kaikista kiinteistöistä asuinrakennuksia on noin 1 246 000 ja muita kuin kotitalouksien asumiseen käyttämiä rakennuksia noin 214 000. Korjausrakentamiseen käytetään vuosittain arviolta yli 10 miljardia euroa. Niissä hankkeissa, joissa energiatehokkuutta voidaan parantaa, energiatehokkuuteen panostamisen on arvioitu lisäävän korjauskustannuksia keskimäärin 5 15 prosenttia. Taloudellisti tämän on arvioitu tarkoittavan noin 300 500 miljoonan euron kustannuksia suhdanteista riippuen. Vastaavasti rakennuksen energiatehokkuuden parantaminen voi tuoda säästöjä energiakustannuksiin pitkällä tähtäimellä ja sillä on positiivinen vaikutus rakennuksen markkinaarvoon. Kustannukset poikkeavat hankekohtaisesti toisistaan. Kiinteistön omistajien kannalta useimmiten kustannustehokkaita energiatehokkuuteen vaikuttavia korjaustoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi kyseessä olevan rakenteen tai järjestelmän muun korjauksen yhteydessä toteutettava yläpohjan lisälämmöneristys, energiatehokkaat uudet ikkunat, seinien tiiviyden parantaminen, lämmitystapamuutokset, kun entinen järjestelmä on tullut käyttöikänsä päähän. Eri selvitysten (muun muassa VTT) mukaan neliöittäin laskettuna likimääräisiä esimerkkikustannuksia toteutetuista rakennuskohteista ovat: lisälämmöneristys ulkoseinien peittävän korjauksen yhteydessä rivi- ja kerrostaloissa 90 170 /kerros-m², lämpörappaus vanhan rakenteen päälle 80 /kerros-m², lisälämmöneristys ulkoseinien peittävän korjauksen yhteydessä kerrostaloissa 105 /kerros-m², ikkunoiden uusiminen 35 80 /kerros-m² ja ilmanvaihdon uudistaminen koneelliseksi tulo-poistoilmanvaihtojärjestelmäksi lämmön talteenotolla 90 225 /kerros-m². Esimerkkinä tavallisten pientalojen (140 m²) korjauskustannuksista yläpohjan lisäeristys yläpuolelta ilman rakennemuutoksia maksaa suuruusluokaltaan noin 2 000, ulkoseinän lisäeristys ulkopuolelta noin 7 000, rossipohjan alapohjan lisäeristys alapuolelta noin 9 000 ja ikkunoiden uusiminen 3- lasisiksi noin 11 000. Edellä mainitut summat sisältävät työkustannukset. Koneellisen poistoilmanvaihtojärjestelmän päivittämisestä koneelliseksi tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmäksi aiheutuva lisäkustannus noin 3 500. Koneellisen poistoilmanvaihtojärjestelmän päivittäminen koneelliseksi tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmäksi maksaa kaiken kaikkiaan noin 4 000 6 000, josta laiteinvestoinnin (kone ja tuloilmakanavisto) osuus on noin 2 900 3 000 ja työkustannuksen osuus noin 2 000 2 500. Kaiken kaikkiaan maalämpöjärjestelmään siirtymisen kokonaiskustannukset ovat suuruusluokaltaan keskimäärin noin 10 000 25 000 riippuen siitä, onko tavanomaisessa rakennuksessa jo valmiiksi vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä vai ei. Laiteinvestoinnin osuus on noin 6 000 15 000 ja työkustannusten osuus noin 4 000 10 000. Investointien vastapainona ovat säästöt energiakustannuksissa, mitkä alentavat asumiskustannuksia investoinnin takaisinmaksun loputtua. Suunnitteluun käytettävien kustannusten osuus on noin neljä prosenttia kaikista rakennuskustannuksista. Energiatehokkuuden parantamista koskeva suunnittelu on osa näitä kustannuksia eikä energiatehokkuuden parantaminen lisää suunnittelukustannuksia,

17 kun rakennuksen energiatehokkuutta parannetaan muiden korjausten yhteydessä. Taloteknisen suunnittelun kustannukset ovat uuden rakennuksen rakennuskustannuksista noin puolitoista prosenttia ja korjaamisessa hieman enemmän riippuen rakennustyön laadusta ja laajuudesta. Lupakustannusten osalta suuri vaikutus on sillä, onko rakennuksen energiatehokkuutta parantava toimenpide rakennusluvan vai toimenpideluvanvarainen. Koska rakennuksen energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet ajoitettaisiin kustannustehokkaasti luvanvaraisen korjaustyön yhteyteen, tulisi korjaukseen ryhtyvälle lupakustannuksia myös ilman energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitäkin. Ohessa seuraa esimerkinomaisia ikkunoiden ja ovien vaihtamisesta aiheutuvia lupakustannuksia suuressa, suurehkossa ja mediaanissa kunnassa laskettuna 150 m 2 :n omakotitalolle ja 1 500 m 2 :n kerrostalolle. Ikkuna pinta-alana on käytetty 15 prosenttia vertailurakennuksen pinta-alasta. Kerrostaloon kohdistuvina toimenpiteinä suuressa kunnassa ikkunoiden ja ovien lupamaksu olisi rakennuslupana 1 543 euroa, toimenpidelupana, 1 053 euroa ja toimenpideilmoitukseen verrattavana menettelynä 318,50 euroa. Suurehkossa kunnassa rakennusluvan hinta olisi 600 euroa, toimenpideluvan 270 euroa ja toimenpideilmoituksen 80 euroa. Mediaanikunnassa rakennusluvan kustannus olisi 431 euroa, toimenpideluvan 116 euroa ja toimenpideilmoituksen 65 euroa. Pientaloon kohdistuvina ikkunoiden ja ovien vaihtamisesta aiheutuva maksu olisi suuressa kunnassa rakennuslupana 1 543 euroa, toimenpidelupana 220 euroa ja toimenpideilmoitukseen verrattavana menettelynä 176,75 euroa. Suurehkossa kunnassa rakennusluvan kustannukset olisivat 195 euroa, toimenpideluvan 120 euroa ja toimenpideilmoituksen 80 euroa. Mediaanissa kunnassa rakennusluvan hinta olisi 147,50 euroa, toimenpideluvan 116 euroa ja toimenpideilmoituksen 65 euroa. Pitkällä tähtäimellä kuntien rakennuslupamaksut saattavat nousta, sillä kunnat rahoittavat rakennuslupamaksuilla rakennusvalvonnan toimintaa. Lupatyypillä on vaikutuksia kustannusten osalta. On mahdollista, että jotkin aiemmin toimenpideluvalla ratkaistut asiat nousevat rakennuslupaharkintaan ja toisaalta toimenpideilmoituksella hyväksytyt toimenpiteet nousevat toimenpideluvan alaisiksi. Luvanvaraisuuden tulkinta vaihtelee kunnittain, koska säännösten käytännön soveltaminen perustuu pitkälti rakennuslupaviranomaisten laajaan harkintavaltaan. Luvan hinta nousee, mikäli luvan taso nousee, koska viranomaisen työmäärä kasvaa siinä yhteydessä. Luvan tason nousu aiheuttaa myös suunnittelukustannuksia, lähinnä erityissuunnitelmien osalta, mutta sillä voidaan pyrkiä varmistamaan rakentamisen perusasioihin kuuluva hyvä suunnittelu ja huolellinen suunnitelmien mukainen toteutus, mikä puolestaan tuo myös taloudellista säästöä pitkällä aikavälillä. Tyypillisesti rakennuslupaa vaativia ovat yleensä esimerkiksi julkisivun raskas korjaus, linjasaneeraus, rakennuksen peruskorjaus ja perusparannus sekä käyttötarkoituksen olennainen muutos, ilmanvaihdon asentaminen ja laajentaminen. Yleensä sellaiset toimenpiteet, joihin tarvitaan erityissuunnitelmia tai niillä voi ilmeisesti olla vaikutusta terveellisyyteen ja turvallisuuteen. Toimenpideluvan ja ilmoituksen alaisia yleensä ovat esimerkiksi ikkunoiden ja ovien vaihto, julkisivun kevyt korjaus, rakennuksen julkisivun muuttaminen, kattomuodon, katteen tai sen värityksen muuttaminen. ARA on teettänyt asuntokannan energiakulutuksen skenaariot (Pesola, 2011). Skenaarioissa on oletettu, että 2,5 prosenttia yli 30 vuotta vanhasta asuntokannasta korjataan vuosittain. Korjauksen kohteena olisi aikavälillä 2010 2050 vuosittain 50 60 000 asuntoa. Korjauksia, joille haetaan rakennuslupa, tehdään vähän. Rakennus- ja huoneistorekisteriin (RHR) päätyvien korjauslupien määrä on vain murto-osa toteutuvasta korjausrakentamisesta. Kuluneilta 10 vuodelta (2001 2010) rekisteristä löytyy vain runsas 2 000 rakennuslupaa. Suurin osa sen tyyppisistä korjauksista, joiden yhteydessä voidaan parantaa energiatehokkuutta, olisi tyypillisesti toimenpideluvan alaisia tai kunnasta riippuen joltain osin toimenpideilmoituksen alaisia.

18 Yritystaloudelliset vaikutukset Korjausrakentamisen energiatehokkuutta koskevat uudet velvoitteet tulevat koskemaan yritysten omistuksissa olevia korjauskohteita. Velvoitteet nostavat korjausten investointikustannuksia korjaushankkeen laajuudesta ja luonteesta riippuen. Korjausrakentamista koskevat velvoitteet lisäävät korjausrakentamisen arvoa ja lisäävät tarvittavaa kohdekohtaisen suunnittelun määrää. Velvoitteet lisäävät energiatehokkuuteen vaikuttavien rakennustuotteiden ja järjestelmien kysyntää. Korjausrakentamisella on työllistävää vaikutusta. Esimerkiksi energiatehokkaaseen korjaamiseen erikoistuneet suunnittelutoimistot ja rakennusliikkeet saavat lisää liiketoimintamahdollisuuksia korjausrakentamisen määrän ja laadun kehittyessä. Hallituksen esityksenä ehdotettu lainsäädäntö mahdollistaa lisääntyvän energiatehokkaan korjaamisen osaamisen ja tuotteiden kehittämisen lisäämällä energiatehokkaiden rakennustuotteiden kysyntää. Tämä voi edistää yritysten kilpailukykyä myös Euroopan markkinoilla. Julkistaloudelliset vaikutukset Hallituksen esityksellä ei ole suoria valtiontaloudellisia vaikutuksia. Kuntien rakennusvalvonnalle arvioidaan aiheutuvan lisätyötä energiatehokkuusnäkökulman aikaisempaa laajemmasta huomioon ottamisesta. Mikäli kunnat eivät voi lisätä rakennusvalvonnan resursseja, arvioidaan lupien käsittelyaikojen pidentyvän. Energiatehokkuusnäkökulman huomioinen aiheuttaa rakennusvalvonnan henkilöstön koulutustarvetta. Lisäksi esitys lisää rakennusvalvonnan neuvontatehtäviä. Lisäkustannusten suuruutta on vaikea arvioida. Valtion talousarvioesitykseen ei sisälly lisämäärärahaa tämän esityksen aiheuttamien kustannusten korvaamiseksi kunnille. Ympäristöministeriö seuraa tästä esityksestä kunnille aiheutuvia lisäkustannuksia. Seurantamenettelyssä arvioidaan yhtäältä kunnille energiatehokkuusnäkökulman huomioimisesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja toisaalta mahdollisuutta keventää rakennuslupamenettelyjä kuntien hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Jos energiatehokkuusnäkökulman huomioimisesta johtuvat lisäkustannukset osoittautuvat merkittäviksi, pyritään varautumaan niiden kompensoimiseksi kunnille. Korjausrakentamisen energiatehokkuutta koskevat uudet velvoitteet tulevat koskemaan valtion omistuksessa olevia korjauskohteita. Samat velvoitteet koskevat myös kuntien omistuksessa olevien kiinteistöjen korjaamista energiatehokkaammiksi. Velvoitteet nostavat korjausten investointikustannuksia korjaushankkeen laajuudesta ja luonteesta riippuen. Kuntien omistamaa rakennuskantaa on noin 35 miljoonaa m². Vuosittain siitä korjataan noin 1,5 prosenttia eli 525 000 k-m². Kiinteistöjen korjauskustannukset ovat noin 2 000 /m², mistä aiheutuu noin 1 050 miljoonan euron kustannukset. Kustannusten nousu on noin 5 15 prosenttia, eli 52,5 157,5 miljoonaa. Kuntien omistuksessa on noin 250 000 vuokra-asuntoa, joiden koko on keskimäärin 50 m². Näin ollen pinta-alaa on noin 12,5 miljoonaa k-m². Myös tästä korjataan vuosittain noin 1,5 prosenttia eli 187 500 k-m². Korjauskustannukset ovat noin 1 500 /m², mistä aiheutuu noin 281,3 miljoonan euron kustannukset. Kustannusten nousu on noin 5 15 prosenttia, eli 14 42,2 miljoonaa. Yhteensä korjauskustannuksia aiheutuu vuodessa 66,5 199,7 miljoonaa. Kustannusten takaisinmaksuajaksi arvioidaan noin 17 50 vuotta. Kansantaloudelliset vaikutukset Rakennukset muodostavat runsaat puolet Suomen kansallisvarallisuudesta. Rakennuskannasta asuinrakennuksien osuus on yli 60 prosenttia. Maassamme on noin kolme miljoonaa rakennusta, joten niiden tila vaikuttaa merkittävästi kansallisvarallisuuden arvon säilymiseen. Koko talonrakentamisen vuotuinen arvo Suomessa vuonna 2011 oli 23 miljardia euroa. Rakentamisen painopiste on siirtymässä uudisrakentamisesta korjausrakentamiseen ja korjausrakentamiseen käytetty rahamäärä on jo puolet koko talonrakentamisen arvosta.

19 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Hallituksen esityksellä ei ole vaikutusta viranomaisten keskinäisiin suhteisiin, sillä toimivallan jako valtion hallinnon ja kuntien välillä säilyisi entisellään. Suurin muutos viranomaistoimintaan on Suomen rakentamismääräyskokoelman rakenteen uudistamisesta johtuva ohjetason poistuminen asetuksesta. Ohjetaso on aikaisemmin antanut esimerkin yhdestä hyväksyttävästä ratkaisusta, jonka rakennusvalvontaviranomaisen on edellytetty hyväksyvän. Tämä rakennusvalvontaviranomaisen tulkinnan ohjaus poistuu, minkä vuoksi rakennusvalvontaviranomaiset voivat tarvita muuta ympäristöministeriön ohjeistusta sekä koulutusta tulkintojen yhdenmukaistamiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 126 muutetaan lisäämällä niihin säännökset rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta. Rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttavien toimenpiteiden tulo luvanvaraisiksi aiheuttaa kuntien rakennusvalvontaviranomaisille lisätyötä ja siten voi aiheuttaa lisäresurssitarvetta kunnan koosta ja sen rakennuskannan luonteesta riippuen sekä osaamisen parantamista muun muassa koulutuksella. Rakentamismääräykset ovat perinteisesti koskeneet ainoastaan uuden rakennuksen rakentamista. Uuden rakennuksen rakentamista annettuja säännöksiä on sovellettu rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön vain siltä osin, kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa ovat edellyttäneet, ellei asetuksessa ole nimenomaisesti toisin määrätty. Aikaisempi periaate säilyy hallituksen esityksen mukaan edelleen voimassa. Asetuksenantovaltuuksia selkiytetään siten, että annetaan valtuus ympäristöministeriön asetuksen antamiseen sekä uuden rakennuksen että rakennuksen korjaus- ja muutostyön tai käyttötarkoituksen muutoksen osalta. Näin asetusta valmisteltaessa voidaan harkita, onko tarpeen säännellä uusia vai olemassa olevia rakennuksia vai molempia. Viranomaisten tarve tulkita uusien rakennusten rakentamisesta annettuja asetuksia korjausrakentamisen yhteydessä vähenee. 4.3 Ympäristövaikutukset Rakennuksissa käytettävän ja rakentamiseen kuluvan energian osuus energian loppukäytöstä on yli 40 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöistä lähes 40 prosenttia. Koska rakennuskanta uusiutuu hitaasti ja koska rakentamisen painopiste on siirtymässä korjausrakentamiseen, energiatehokkuuden kannalta olennaisen tärkeää on rakennusten energiatehokkuudesta annetut säännökset. Energiatehokkuudella on suotuisia vaikutuksia luonnonvarojen riittävyydelle. Rakennusten energiatehokkuus paranee ja päästöt pienenevät. Korjaustoiminnassa käytettävät rakennustuotteet lisäävät materiaalin käyttöä. Laskelmien mukaan rakennuksen käytön aikaiset päästöt ovat kuitenkin merkittävästi isompia kuin materiaalien valmistuksesta aiheutuvat päästöt ja lisämateriaalin käyttö on perusteltua. 5 Asian valmistelu 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Ympäristöministeriö asetti helmikuussa 2012 työryhmän, jonka tavoitteena oli saattaa rakentamista koskeva sääntely valtuutuksineen perustuslain mukaiseksi sekä yksinkertaistaa ja selkeyttää maankäyttö- ja rakentamislainsäädännön ohjausjärjestelmää. Korjausrakentamisen energiatehokkuudesta on käynnissä ja valmiina lukuisia selvityksiä, kuten VTT:n selvitys Rakennuskannan korjaamisen ja kunnossapidon energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi energiansäästön, CO 2 ekv päästöjen, kustannuksien ja kannattavuuden näkökulmasta sekä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys korjausrakentamisen energiatehokkuussääntelyn vaikutusten arvioinnista. Muita selvityksiä ovat muun muassa: EPAT Energiansäästömahdollisuudet rakennuskannan korjaustoiminnassa, FRAME Future Envelope Assemblies and HVAC Solutions, KORMA Kosteusteknisesti toimivat

20 korjausrakentamisen malliratkaisut, KIMU Kerrostalon ilmastonmuutos, MRL ja energiatehokkuudesta säätäminen sekä Rakennusten korjaustöiden lupakäytännön päivittäminen korjausrakentamisen yhteydessä tehtävän energiatehokkuuden parantamisen teknisistä vaatimuksista tulevat tarpeet. 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen Hallituksen esityksestä pyydettiin 127 lausuntoa ja saatiin 54. Lausuntopyynnöt osoitettiin muun muassa toimialalle, kunnille, joillekin ministeriöille ja alueellisille ympäristökeskuksille. Suurin osa lausunnon antajista piti maankäyttö- ja rakennuslain muutosta tarpeellisena ja hallintoa selkiyttävänä. Toimivaa asetuksenantovaltuutta sekä määräysten ja ohjeiden välistä selkeyttä pidettiin viranomaisohjauksen ja yhtenäisten tulkintojen kannalta erittäin tärkeänä. Ehdotetuilla muutoksilla katsotaan olevan myönteistä vaikutusta rakennuskannan arvon säilymiseen ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Energiatehokkuuden parantamiseen suhtauduttiin myönteisesti ja nähtiin, että energiatehokkuuden parantamien Suomessa tulisi olla kaikkien tavoite ja siihen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Olennaisena energiatehokkuuden parantamisessa on pidetty kustannustehokkuutta ja parannusten kytkemistä muiden korjaus- ja muutostöiden yhteyteen. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota ohjetason poistumiseen rakentamismääräyksistä ja siitä mahdollisesti aiheutuviin muutoksiin tulkinnoissa. Lisäksi huolta aiheutti rakennusvalvonnan resurssien riittävyys. Olennaisten teknisten vaatimusten erottelua pidettiin hyvänä. Huolta aiheutti lähinnä se, että yleispykäliin vedottaisiin ohi niiden perusteella annettujen rakentamismääräysten. Lausunnoissa kannettiin huolta korjausrakentamisen jouston säilymisestä. Saaduista lausunnoista ilmeni tarve koulutukselle ja informaatioohjaukselle korjausrakentamisen osalta. Myös hallituksen esityksen perusteluja on tältä osin täsmennetty. Saatujen lausuntojen perusteella on tehty tarkennuksia pykäliin ja perusteluihin sekä pidetty kokous Suomen Kuntaliiton ja valtiovarainministeriön kesken. 6 Riippuvuus muista esityksistä 6.1 Laki rakennuksen energiatodistuksesta, laki Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta annetun lain muuttamisesta ja rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta annetun lain kumoamisesta Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rakennuksen energiatodistuksesta, kumottavaksi voimassa oleva samanniminen laki ja muutettavaksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta annettua lakia. Lisäksi ehdotetaan kumottavaksi laki rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta. Ehdotetulla uudella lailla ja ehdotetuilla vaihtoehtoisilla neuvontamenettelyillä täytäntöönpantaisiin osittain uudelleenlaadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta. Siltä osin, kuin uudelleenlaadittu direktiivi aiheuttaa muutostarpeita maankäyttö- ja rakennuslakiin, ehdotukset annetaan erillisellä hallituksen esityksellä. Maankäyttö- ja rakennuslain asetuksenantovaltuuden nojalla annettavia asetuksia energiamuotojen kertoimista käytetään rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain energiatehokkuuden laskennassa. 6.2 Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä Syyskuussa on tarkoitus antaa eduskunnalle hallituksen esitys uudeksi laiksi eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä. Laki koskee rakentamisessa käytettävien rakennustuotteiden hyväksymistä silloin, kun rakennustuote ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai rakennustuotteelle ei ole eurooppalaista teknistä arviointia. Näin ollen ehdotettu tuotehyväksyntälaki koskee tilanteita, joissa rakennustuote ei ole edellä mainituilla tavoilla CE-merkittävissä. Euroopan parlamentin ja neuvoston rakennustuoteasetuksen (EU) N:o 305/2011 mu-