SINULLE ALUEOHJAAJA!

Alueohjaajan ABC

Alueohjaajan ABC Työryhmä: Essi Aarnio-Linnanvuori ja Taina Schildt Taitto: Seela Sorvari Paino: Suomen Printman Oy Julkaisija: Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry OK-opintokeskuksen tuella 2006

SINULLE ALUEOHJAAJA! Onneksi olkoon! Olet ottanut vastaan tärkeän pestin. Alueohjaajana olet hyvin keskeinen henkilö piirisi lippukuntien tukemisessa. Toimit piirin luottamushenkilönä, mutta samalla lähellä lippukuntaa. Olet ohjaamiesi lippukuntien johtajien tärkein tukija. Tämä Alueohjaajan ABC on tarkoitettu avuksi sinulle tehtävässäsi. Se on yhteenveto alueohjaajan tehtävässä tarpeellisista tiedoista. Vihon loppuun on koottu tietolähteitä ja apuvälineitä, joita saatat pestissä toimiessasi tarvita. Toivotamme sinulle työn iloa ja voimia pestisi hoitamiseen! 3

4

SISÄLTÖ 1. Johdatus aluetyöhön 6 1.1 Mitä aluetyöllä tavoitellaan 6 1.2 Avainasemassa alueohjaaja 6 1.3 Aluetyön työnjako 7 1.4 Mistä alueohjaaja saa tukea? 10 1.5 Alueohjaajan tehtävät 11 2. Ohjaaminen 15 2.1 Mitä ohjaaminen on? 15 2.2 Kommunikoimisen haasteet 15 2.3 Yksilön vai ryhmän ohjaaja? 17 2.4 Ohjaajan rooleja 18 2.5 Lippukunnanjohtajan kortti alueohjaajan työkaluna 19 3. Partio-ohjelma ja sen toteutumisen arvioiminen 21 3.1 Partiosta partio 21 3.2 Ohjelman toteutumisen arviointi 24 4. 27 4.1 Partio tapahtuu lippukunnassa 27 4.2 Lippukunnat tilastoissa 28 4.3 Toimiva lippukunta 28 4.4 yhdistyksenä 30 4.5 Johtajat ja aikuiset lippukunnassa 31 4.6 Tietoa lippukunnasta 33 5. Konkreettisesti kiinni pestiin 36 5.1 Ensiaskeleesi alueohjaajana 36 5.2 Alueohjaajan vuosi 37 6. Materiaalit ja tiedonhankinta 38 Liitteet: Alueohjaajan kouluttautumistaulukko 40 Alueohjaajan toimenkuva 42 5

1. JOHDATUS ALUETYÖHÖN 1.1 Mitä aluetyöllä tavoitellaan? Aluetyön tärkein tavoite on auttaa paikallisia lippukuntia onnistumaan hyvän partiotoiminnan järjestämisessä. Tavoite onnistuu, jos lippukunnat pystyvät toteuttamaan partio-ohjelmaa jokaiselle ikäkaudelle. Aluetyössä lippukuntia kohdellaan yksilöinä. Niitähän ne ovat: itsenäisiä yhdistyksiä, joilla kullakin on omat tarpeensa. Lippukunnanjohtajat kokevat usein toimivansa pesteissään varsin yksin. Tavoitteena on, että heitä tuetaan enemmän. Aluetyön avulla on myös mahdollista saada enemmän ja toisenlaista tietoa lippukuntien tilanteesta kuin voidaan kerätä vuosiselosteista ja lippukunnanjohtajabarometreista. Aluetyöllä tavoitellaan sitä, että lippukunnilla olisi edellytykset toimia paremmin ja tehdä samalla laadukasta partiota. Siitä, että partio ei ole jokaisessa maassamme toimivassa ryhmässä riittävän hyvää, on varmaan jokaisella partiojohtajalla havaintoja: lippukunnassa toimineita laumoja, vartioita ja vaeltajaryhmiä, jotka vain kuihtuivat pois, tai tuttavia, jotka erosivat partiosta mitä erilaisimmista syistä. Tästä kertoo myös vuonna 2005 tehty Miksi partiosta erotaan -tutkimus, jonka mukaan tavallisimmat syyt erota partiosta olivat, että siellä oli tylsää tai ettei siellä tehty mitään. Odotukset partion suhteen eivät vastanneet todellisuutta. Aluetyön tuloksena lippukunnan johtajisto saa ohjausta työhönsä sekä tukea partio-ohjelman toteuttamiselle lippukunnassa. Aluetyöllä rakennetaan toimiva kanava lippukunnista piiriin ja keskusjärjestöön sekä päinvastoin. Näin saadaan kattava kuva lippukuntien tilanteesta ja tarpeista. Tavoitteena on, että aluetyön avulla saadaan myös perustettua uusia lippukuntia partion katvealueille. 1.2 Avainasemassa alueohjaaja Aluetyön keskeinen toimija on alueohjaaja. Hän on lippukunnanjohtajan tukihenkilö ja piirin ja lippukunnan välinen viestinviejä, joka tuntee vastuullaan olevien lippukuntien arkisen tilanteen. Hänen suhteensa lippukunnan johtajistoon on avoin ja luottamuksellinen. Alueohjaajan tehtävä on monipuolinen pesti, jossa toimivan henkilön tulee olla: sitoutunut aluetyöhön aloite- ja yhteistyökykyinen luotettava uskottava suhteellisuudentajuinen tilanneherkkä. Alueohjaaja on aikuinen partiojohtaja, joka osaa auttaa lippukunnanjohtajaa tämän tarpeista lähtien. Alueohjaajan tulee 6

olla suorittanut PJ-peruskoulutuksen. Lisäksi lippukuntatoiminnan ja lippukunnanjohtamiskoulutuksen sisältöjen hallinta on erittäin tärkeää. Piirin alueryhmän puheenjohtaja pestaa alueohjaajan tehtäväänsä. Alueohjaajakurssi on peruskoulutus alueohjaajan pestiin. 1.3 Aluetyön työnjako Alueohjaajat toimivat pareittain alueella, jonka koko on noin 8 12 lippukuntaa. Alueen koko riippuu monesta tekijästä, mutta ei ole suositeltavaa kasvattaa sitä kovin suureksi. Kahden henkilön on vaikea tukea tätä suuremman alueen lippukunnanjohtajia henkilökohtaisesti. Alueen ei tarvitse olla maantieteellisesti yhtenäinen, eikä kaikkien alueen lippukuntien tarvitse olla juurikaan tekemisissä toistensa kanssa. Yksi alueohjaaja pitää henkilökohtaisesti yhteyttä noin puoleen alueen lippukunnista. Alueohjaajat toimivat pareittain Yhdellä alueella on yleensä kaksi alueohjaajaa. Pareittain työskennellessään alueohjaajat voivat sekä tukea toisiaan että tarvittaessa toimia toistensa sijaisina. Kun alueella on kaksi ohjaajaa, on tilanne lippukuntien kannalta vakaampi. Alueohjaajapari voi itse sopia keskinäisestä työnjaostaan, kuten siitä, mitä lippukuntia kumpikin ensisijaisesti ohjaa. Ihanteellista olisi, ettei alueohjaajan tarvitsisi ohjata omaa lippukuntaansa. Vähintään toinen alueohjaajaparista kuuluu piirin alueryhmään. Alueryhmä kokoaa eri alueiden kuulumisia, seuraa lippukuntien tilannetta, suunnittelee piirin aluetyötä ja perehdyttää ja kouluttaa alueohjaajia. Alueryhmän apuna piirissä toimii lippukuntajaosto, jonka tehtävä on antaa erityistä tukea uusille ja uudelleen käynnistyville tai muuten haastavissa tilanteissa oleville lippukunnille. Alueryhmä Alueryhmä vastaa piirin tekemästä aluetyöstä. Alueryhmän puheenjohtaja on piirihallituksen jäsen ja näin hyvin perillä koko piirin tilanteesta ja resursseista. Puheenjohtajalla on tärkeä rooli viestinviejänä lippukunnista piirihallitukseen, piirin toisille ryhmille ja toisaalta piirihallituksesta alueohjaajille ja ryhmän muille jäsenille. Alueryhmän puheenjohtaja toimii alueryhmän johtajana ja vastaa ryhmän työskentelystä. Hän edustaa ryhmää sen ulkopuolella. Alueryhmän jäseniä ovat alueohjaajat siten, että yhdestä työparista vähintään toinen kuuluu alueryhmään. Tämän lisäksi alueryhmässä tulee olla jäsen, joka on myös keskusjärjestön aluevaliokunnan jäsen. Yleensä tämä on luonteva tehtävä ryhmän varapuheenjohtajalle. Myös lippukuntajaoston puheenjohtaja 7

on alueryhmän jäsen. Alueryhmän toimintaa tukee nimetty piiritoimiston toimihenkilö. Alueryhmään kuuluvan alueohjaajan velvollisuus on pitää työparinsa ajan tasalla alueryhmän asioista. Alueryhmän asialistat ja muistiot kannattaa jakaa kaikille alueohjaajille. Alueryhmä kokoontuu säännöllisesti siten, että kokoukset rytmittyvät mielekkäästi piirihallituksen kokousrytmiin. Näin varmistetaan, että lippukunnista nousevat asiat tulevat tarvittaessa ripeästi myös piirihallituksen käsittelyyn. Alueryhmän ei todennäköisesti tarvitse kokoontua ennen jokaista piirihallituksen kokousta, mutta silloin, kun se kokoontuu, on hyvä pitää mielessä mahdollisuus tiedottaa tärkeistä asioista piirihallitukselle nopeasti. Kokouksissaan alueryhmä - käsittelee piirin lippukuntien tilaa, - tekee johtopäätöksiä eri puolilta piiriä esille tulleista ilmiöistä, - käsittelee lippukunnista nousevia ajankohtaisia asioita esim. koulutustarpeita, - keskustelee yhteisistä linjauksista ja toimintatavoista, - vaihtaa kokemuksia ja hyviä toimintatapoja alueohjaajien kesken, - saa tietoa piirin ja keskusjärjestön ajankohtaisista hankkeista ja muista asioista ja - saa tietoa piirin lippukuntajaoston toimenpiteistä ja suunnitelmista. On tärkeää, että alueryhmän keskusteluissa kunnioitetaan alueohjaajien ja lippukuntien luottamuksellista suhdetta ja asioista puhutaan vain niin yksityiskohtaisesti kuin se on mahdollista luottamusta loukkaamatta. jaosto jaosto tukee niitä piirin lippukuntia, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea. Tämä tarkoittaa tilanteita, joissa alueohjaajan ajasta erittäin suuri osa kuluisi pulmalippukunnan tukemiseen, mikä haittaisi alueohjaajan mahdollisuuksia tukea muita vastuullaan olevia lippukuntia. Syitä vahvan tuen tarpeeseen voivat olla esim. syvä johtajuuskriisi, toiminnan käynnistyminen uudelleen ja taloudelliset vaikeudet. jaoston tärkeä tehtävä on uusien lippukuntien perustaminen ja hiipuneiden lippukuntien elvyttäminen. jaosto etsii aktiivisesti uusia paikkakuntia, kaupunginosia ja muita alueita, joissa partiotoiminnan voisi käynnistää. Etsimisessä kannattaa verrata partiolaisten osuutta alueen lapsista ja nuorista. jaostoon kuuluu puheenjohtaja ja tarpeellinen määrä kokeneita lippukuntatoiminnan osaajia. Jaoston jäsenet kokoavat työryhmiä hoitamaan pulmalippukuntien tukemista. Tavoitteena on, että uusi lippukunta saa erityisen hyvää ja tiivistä tukea kol- 8

men ensimmäisen toimintavuotensa aikana. jaosto arvioi, missä vaiheessa uusi lippukunta siirtyy kokonaan alueohjaajan vastuulle. jaosto toimii läheisessä yhteistyössä piirin lippukuntatyötä tekevien toimihenkilöiden kanssa. Piiritoimisto Piiritoimisto käyttää resurssejaan lippukuntien tukemiseen. Piiritoimiston työntekijöistä jonkun toimenkuvaan kuuluu lippukuntien tukeminen. Työntekijä(t) toimivat aluetyötä tekevien luottamushenkilöiden tukena ja apuna sekä hoitavat osaltaan yhteydenpitoa lippukuntiin. Työntekijät(t) osallistuvat myös uusien lippukuntien perustamiseen, hiipuvien elvyttämiseen ja paljon työtä vaativien lippukuntien tukemiseen. Piiritoimisto kerää ja kokoaa kaikkea piirin tarvitsemaa tietoa, myös aluetyön tarvitsemaa. Tietoja voidaan käyttää apuna mm. uusien lippukuntien perustamisessa ja lippukuntien toiminnan suunnittelun avustamisessa. Aluetyön organisaatio Keskusjärjestö HALLITUS ALUEVALIOKUNTA LIPPUKUNTARYHMÄ PIIRIHALLITUS ALUERYHMÄ LIPPUKUNTAJAOSTO Piiri ALUEOHJAAJA- PARI ALUEOHJAAJA- PARI Lippukunnat 9

Keskusjärjestön aluetyö Keskusjärjestön aluevaliokunta on päätöksenteko-, tapaamis- ja keskustelufoorumi. Sen jäsenet toimivat yleensä piiriensä alueryhmien puheenjohtajina tai varapuheenjohtajina. Aluevaliokunnan puheenjohtajana toimii keskusjärjestön hallituksen alueasioista vastaava jäsen. Lisäksi valiokunnassa voi olla muita jäseniä, esimerkiksi lippukuntaryhmän puheenjohtaja. Aluevaliokunnan alla toimii lippukuntaryhmä, joka tukee ja kehittää lippukuntatoimintaa keskusjärjestötasolla, kuten valmistaa koulutusmateriaalia ja kokoaa koko järjestöä koskevaa tietoa lippukuntien tilasta. ryhmä vastaa alueohjaajien koulutuksesta ja ohjaa aluetyöhön liittyviä projekteja. Partiotalossa aluetyötä tekee ja tukee koulutussihteeri, jonka työnkuvasta merkittävä osa on erilaisia lippukuntien tukemiseen liittyviä tehtäviä. Koulutussihteeri avustaa aluevaliokuntaa ja lippukuntaryhmää sekä kokoaa aluetyön tarvitsemaa tietoa. Hän toimii Partiotalossa aluetyön linkkinä. 1.4 Mistä alueohjaaja saa tukea? Alueohjaajan tärkeimmät tukihenkilöt ovat oma ohjaajapari, alueryhmän puheenjohtaja sekä jäsenet. Alueohjaajapari voi sopia keskinäisestä työnjaostaan melko itsenäisesti. Oma pari on alueohjaajan läheisin tuki ja keskustelukumppani silloin, kun eteen tulee uusia tai ongelmallisia tilanteita. Tarvittaessa parit toimivat toistensa sijaisina. Kokenut alueohjaaja voi myös toimia aloittelevan parinsa perehdyttäjänä. Tavoiteltavaa onkin, etteivät saman alueen molemmat alueohjaajat vaihtuisi yhtä aikaa. Alueryhmän puheenjohtaja pestaa alueohjaajan tehtäväänsä ja huolehtii riittävästä perehdytyksestä. Perehdytys järjestetään osittain henkilökohtaisena pestikeskusteluna, osittain työpareittain sekä alueryhmän yhteisenä perehdytyksenä. Perehdytyksen kesto ja laajuus riippuvat pestattujen alueohjaajien kokemuksesta lippukunnassa ja piirissä sekä oman vastuualueen tuntemuksesta. Ryhmän puheenjohtaja myös ohjaa kunkin alueohjaajan tämän tarvitsemaan koulutukseen. Alueohjaajan koulutus koostuu perehdytyksen lisäksi alueohjaajan peruskoulutuksesta sekä yksilöllisesti suunniteltavasta täydennyskoulutuksesta. Alueohjaajan peruskoulutuksen järjestämisestä vastaa keskusjärjestö. Peruskoulutuksen sisällöt koostuvat ohjaamisen, lippukunnan, partio-ohjelman, arvojen sekä partiotoiminnan työnjaon aihepiireistä alueohjaajan työn näkökulmasta tarkasteltuina. Tavallisesti koulutus suoritetaan viikonloppukurssina, mutta myös muut suorittamistavat esimerkiksi ohjattu itseopiskelu voivat tulla kyseeseen. Pestimerkkinsä alueohjaaja saa peruskoulutuksen suoritettuaan. Alueohjaajan täydennyskoulutus suunnitellaan kunkin alueohjaajan omien 10

Alueohjaajan merkki tarpeiden mukaan. Täydennyskoulutus voi olla jotakin isoa, kuten Ko-Gi-kurssi, tai melko pientä, vaikkapa alueryhmän oma koulutusilta turvallisuuskysymyksistä. Tärkeää on tunnistaa omat kouluttautumistarpeet ja huolehtia täydennyskoulutuksen säännöllisyydestä. Alueohjaajan täydennyskoulutukseksi soveltuvia koulutuksia ja tapahtumia ovat esimerkiksi: - PJ-jatkokoulutus - Koulutusohjaajakoulutus - NTC II -kurssi - Alueryhmien omat koulutustapahtumat ja -tapaamiset - Piirien luottamushenkilöille suunnatut tapahtumat - SP:n Päivät - Nuorten akatemian koulutukset - Muiden järjestöjen tarjoamat koulutukset - Pari- tai pestikeskustelut Yli piirirajojen ulottuvaa alueohjaajien verkostoitumista ja kokemusten vaihtoa varten on olemassa alueohjaajien verkkokeskustelusivu. Alueohjaaja saa tehtäväänsä tukea myös piiritoimiston työntekijältä. Tietoa, neuvoja ja tukea voi pyytää myös muilta piirin ryhmiltä. Alueohjaajat voivat osallistua piirin luottisten yhteisiin koulutustilaisuuksiin. Piirin koulutusryhmä voi auttaa alueohjaajien täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Muilta piirin ryhmiltä kannattaa pyytää apua silloin, kun tarvitaan heidän toiminnanalojensa asiantuntemusta. 1.5 Alueohjaajan tehtävät Alueohjaajan tehtäviin kuuluu: - Pitää yhteyttä lippukunnanjohtajiin. Kuhunkin lippukunnanjohtajaan tulee olla henkilökohtaisesti yhteydessä vähintään kaksi kertaa vuodessa. - Lippukuntien tilan arviointi. - Välittää lippukuntien viestejä piirille ja päinvastoin. - Päivittää omia tietoja piirin ja järjestön palveluista ja projekteista. - Järjestää ajankohtaisista asioista aluetapaamisia yhdessä alueohjaajaparin kanssa. - Toiselle parista: osallistua alueryhmän tapaamisiin ja välittää ryhmän viestit alueohjaajaparille. - Tukea lippukuntien välistä yhteistyötä. Alueohjaaja pitää yhteyttä alueensa lippukuntiin ensisijaisesti lippukunnanjohtajan välityksellä. Alueohjaaja kuuntelee lippukunnanjohtajan huolia ja tukee häntä. Hän kertoo ajankohtaisista asioista piirissä tai keskusjärjestössä sekä lähteistä, joista lippukunnanjohtaja saa tietoa. Alueohjaaja saattaa ehdottaa lippukunnanjohtajalle uusia toimintatapoja, yh- 11

teistyökumppaneita tai lippukuntien välistä yhteistyötä. Tarvittaessa hän kannustaa johtajistoa osallistumaan koulutukseen tai ohjaa kääntymään muiden piirin ryhmien puoleen. Alueohjaaja ja lippukunnanjohtaja voivat yhdessä miettiä ratkaisuja lippukunnan ongelmiin. Alueohjaaja myös tukee lippukunnanjohtajaa lippukunnan toiminnan ja partio-ohjelman toteutumisen arvioimisessa. Alueohjaajan tehtäviin ei kuulu ryhtyä itse toimimaan ohjaamassaan lippukunnassa tai järjestää lippukunnalle tapahtumia Hän ei myöskään tee asioita lippukunnanjohtajan puolesta tai rekrytoi ihmisiä lippukunnan pesteihin. Henkilökohtainen yhteydenpito ja tuki Alueohjaajan tärkein tehtävä on olla lippukunnanjohtajan tukihenkilö. Tukihenkilönä toimimisen edellytys on, että alueohjaajan ja lippukunnanjohtajan välit ovat luottamukselliset. Luottamuksen syntyminen vie aikaa ja vaatii sinnikästä yhteydenpitoa. Tavoitteena on, että lippukunnanjohtaja kokee alueohjaajan henkilöksi, jonka puoleen voi aina tarvittaessa kääntyä. Pestinsä alkuvaiheessa alueohjaaja tutustuu ohjaamiinsa lippukuntiin ja niiden lippukunnanjohtajiin. Tarvittavasta tuesta ja yhteydenpitotahdista sovitaan kunkin lippukunnanjohtajan kanssa erikseen. Pestin päättyessä alueohjaaja osallistuu seuraajansa perehdyttämiseen. Hän myös huolehtii siitä, että alueen lippukunnat tietävät muutoksesta. Kaiken yhteydenpidon alueohjaajan ja lippukunnanjohtajan välillä ei tarvitse tapahtua kahden kesken kasvotusten. Yhteydenpitoa voi täydentää soittelemalla, lähettämällä sähköpostia tai kyselemällä kuulumisia aluetapaamisissa tai muissa partiotapahtumissa. Tiedonvälitys lippukunnille ja lippukunnilta piirille saa ajankohtaista tietoa partiomaailman tapahtumista monta eri reittiä. Alueohjaajan ei tarvitse eikä pidä olla kaiken tiedon tuuttina lippukunnan suuntaan, mutta on tärkeää, että hän on perillä tärkeimmistä tapahtumista, projekteista, teemoista ja muutoksista, jotka koskettavat alueen lippukuntia. Alueohjaaja voi varmistaa, että lippukunnanjohtajat tietävät tai ovat huomanneet tärkeimmät ajankohtaiset asiat. Tarvittaessa hän voi myös viedä tietoa lippukuntiin joko henkilökohtaisissa tapaamissa tai järjestämällä alueelleen tapaamisia, joissa ajankohtaisista asioista kerrotaan. Aluetapaaminen on hyödyllinen työtapa silloin, kun monella lippukunnanjohtajalla / johtajistolla on samaan aikaan samanlaisen tiedon tai osaamisen tarve. Paitsi lippukuntien tukihenkilö, alueohjaaja on myös tutkija, joka kokoaa tietoa lippukuntien tilasta piirille. Hän kuuntelee lippukuntia ja kertoo niiden 12

arjesta alueryhmässä. Alueryhmän puheenjohtaja välittää tietoa muille piirin ryhmille, ja aluevaliokunnan jäsen vie kuulumiset mukanaan keskusjärjestöön. Lippukuntien välisen yhteistyön tukeminen Monet lippukunnat kokevat keskinäisen yhteistyön kannaltaan hyödylliseksi, hauskaksi ja kehittäväksi. Jos alueella on lippukuntia, jotka eivät tee lainkaan yhteistyötä muiden lippukuntien kanssa, kannattaa niitä kannustaa miettimään yhteistyön mahdollisuuksia: yhteistä leiriä, VJ-kurssia, ehkä jopa yhteistä vaeltajatoimintaa. Yhteistyö rikastaa lippukunnan toimintaa ja antaa siihen uutta potkua. Yhteistyö voi myös ratkaista ongelmia: pienet, johtajapulasta kärsivät lippukunnat voivat järjestää yhteistyössä Piiri Alueohjaaja on lippukunnan ja piirin välinen viestinviejä. 13

tapahtumia, jotka muuten jäisivät molemmilta tekemättä. Aluetapaamiset voivat toimia yhteistyön virittelyn paikkana. Yhteistyön tukemisessa on kuitenkin hyvä edetä maltillisesti. Jos yhteistyöhön on perinteitä, niistä kannattaa pitää kiinni ja kehittää niitä edelleen. Jos taas yhteistyötä ei ole ennen tehty, ei ehkä kannata heti aluksi tähdätä kovin kunnianhimoisiin suunnitelmiin. Määrä ei saa korvata laatua eikä yhteistyö syödä resursseja lippukunnan sisällä tapahtuvasta perustoiminnasta. 14

2. OHJAAMINEN 2.1. Mitä ohjaaminen on? Partiojohtaja on tottunut johtamaan, mutta onko hänellä taitoja ohjaamiseen? Mitä eroa ohjaamisella ja johtamisella oikeastaan on? Ero ei ole aivan yksiselitteinen. Hyvä johtaja osaa käyttää ohjaamisen menetelmiä johtamisessa. Olennaisin ero lienee vastuussa: johtajalla on vastuu tekemisestä ja sen lopputuloksesta, kun taas ohjaustilanteessa vastuu on viime kädessä ohjattavalla. Ohjattava tekee itse, ohjaaja vain ohjaa. Ohjaajan vastuu onkin toisen tyyppistä: ohjattavan luottamus on ansaittava. Alueohjaajana tavoittelet lippukunnanjohtajaan suhdetta, jossa on tilaa luottamukselle, kuuntelulle sekä lippukunnanjohtajan omille tavoitteille ja ratkaisuille. Sinun kannaltasi olennaista on halu olla avuksi ammattilainen ei tarvitse olla. Tavoitteena on, että sinun avullasi lippukunnanjohtaja pystyy paremmin käyttämään kykyjään lippukunnan toiminnan pyörittämisessä. Ohjaaminen on - henkilökohtaista - tasaveroinen palvelusuhde - kuuntelemista - oman ajan antamista ohjattavalle - kysymysten esittämistä - ei tulkitsemista, ei kritisoimista - kannustamista, innostamista, tukemista. Ohjaustilanteessa lippukunnanjohtaja on lippukuntansa paras asiantuntija. Sinä alueohjaajana voit auttaa häntä ajattelemaan uudella tavalla ja löytämään ratkaisut itse. 2.2 Kommunikoimisen haasteet Ohjaaminen perustuu pitkälti tasa-arvoiselle keskustelulle, jonka tavoitteena on yhteisesti löytää ratkaisuja. Kehittyäksesi ohjaajana sinun kannattaa pyrkiä kehittämään keskustelu- ja vuorovaikutustaitojasi. Hyvä keskustelu edellyttää osallistujaltaan esimerkiksi - taitoa kysyä - taitoa kuunnella - rehellisyyttä ja avoimuutta - perusteltuja mielipiteitä - kärsivällisyyttä odottaa vastauksia - tilan ja ajan antamista muille keskustelijoille - toisten ajatusten kunnioittamista - omien reaktioiden tunnistamista - keskustelun tietosisällön jäsentämistä. Keskustelutilanne muotoutuu ohjaajan kannalta erilaiseksi riippuen siitä, onko kyseessä kahden henkilön välinen keskustelu vai ryhmäkeskustelu. Monet kielellisen vuorovaikutuksen säännöt pätevät kuitenkin keskustelijoiden lukumäärästä riippumatta. Hyvänä vinkkikirjana toimii Dialogi yhdessä ajattelemisen taito -kirja. 15

Omaa keskustelutaitoa voi parantaa tarkkailemalla itseään ja keskustelukumppanien reaktioita, itsearvioinnilla ja pyytämällä palautetta. Kiinnitä huomiosi etenkin kysymisen, kuuntelemisen ja palautteen antamisen taitoihisi. Missä olet hyvä? Missä olisi parantamisen varaa? Kokeneellakin ohjaajalla on aina parantamisen varaa keskustelutaidoissaan. Kysyminen Hyvä kysymys on ja on aina ollut taitavan ohjaajan väline. Parhaimmillaan kysymys aktivoi ajattelua, herättää mielenkiintoa sekä selvittää, mitä on ymmärretty ja mitä ei. Toisaalta huonosti muotoiltu kysymys saattaa tyrehdyttää keskustelua, jos se esimerkiksi sisältää syytöksen tai muun voimakkaan tunnelatauksen, ennakko-oletuksen vastauksesta tai sen vastaus on sekä kysyjälle että vastaajalle itsestään selvä. Hyvä kysymys on sikäli aito, ettei kysyjällä ole siihen vastausta tai odotusta tietystä vastauksesta. Yksinkertaisenkin asian kysyminen voi olla keskustelun kannalta hedelmällistä, jos kysyjällä on oikea tarve saada tietää asia. Olennaista on myös se, että kysyjän huomio on kiinnittynyt vastaajan tai vastaajien ajatusmaailmaan: mitä muut tästä ajattelevat? Tyhmää kysymystä ei ole olemassa. Kysymystä laadittaessa on tärkeää pystyä pitämään tunteet kurissa: kysymys, joka alkaa Miksi sinä aina? ei ole omiaan herättämään luottamuksellista keskustelua. Omista tunteista ja vaikutelmista voi ja pitää puhua, mutta syyllistämättä keskustelukumppania. Minusta tuntuu siltä, että sinä Mitä arvelet tästä? toimisi ehkä paremmin. Kuunteleminen Kuunteleminen edellyttää taitoa keskittyä toisen kertoman viestin sisältöön. Hyvä kuuntelija on kiinnostunut toisen ajatuksista, ymmärtää toisen perusteluita ja antaa puhujalle tilaa. Kuunteleminenkin on siis aktiivista osallistumista vuorovaikutukseen. Kuunnellessasi pyrit katselemaan maailmaa puhujan näkökulmasta. Omien asioiden ja voimakkaiden tunteiden syrjään paneminen kuuntelemisen ajaksi on tärkeää, jotta et tulkitse toisen puheita omista lähtökohdistasi käsin. Kuunnellessa on tärkeää olla huomaavainen, sillä keskittymällä kuuntelemaan viestität, että välität puhujasta. Puuhailemalla omiasi toisen puhuessa sen sijaan viestität päinvastaista asia tai puhuja ei kiinnosta sinua. Palautteen antaminen Palautetta antaessasi sinun on hyvä muistaa, että siitä tulee olla hyötyä vastaanottajalleen. Parhaimmillaan palaute on, kun sen saa pian suorituksen jälkeen. Myönteinen palaute tuntuu vastaanottajasta kannustavalta ja motivoi jatkamaan työtä. Myönteistä palautetta on usein helpompi vastaanottaa kuin kiel- 16

teistä. Kuitenkin myös kielteisen palautteen antaminen on toisinaan paikallaan. Tämä ei tarkoita haukkumista tai motkotusta, vaan asiallista keskustelua tapahtuneesta sekä siitä, miten jatkossa voitaisiin toimia paremmin. Kehittävässä palautteessa olennaista onkin ratkaisukeskeisyys. Sekä myönteisen että kielteisen palautteen tulee olla rehellistä. Keskity palautetta antaessasi näkyvään toimintaan ja kuvaile omia tunteitasi ja ajatuksiasi tapahtuneesta. Arvioi toimintaa, älä henkilöä! Yleensä on hyvä aloittaa keskustelu hyvistä asioista, siirtyä sitten kehitettäviin asioihin ja palata vielä lopuksi hyviin asioihin. Palautteen antaminen on vuorovaikutustilanne. Muistathan antaa tilaa palautteen saajalle, jotta hän saa itse työstää puutteitaan. 2.3 Yksilön vai ryhmän ohjaaja Roolisi alueohjaajana on hiukan erilainen ohjatessasi lippukunnanjohtajaa henkilökohtaisesti kuin järjestäessäsi vaikkapa aluetapaamista. Lippukunnanjohtajan kanssa kasvotusten istuessasi tilanne vaatii vahvaa henkilökohtaista sitoutumista. Toisaalta tilanne on melko yksinkertainen, kun osallistujia on vain kaksi. Ryhmätilanteessa motiivien, toiveiden ja tarpeiden viidakko kasvaa sitä mukaa, kun ryhmän jäseniä tulee lisää. Ryhmän ohjaamiseen vaikuttaa paljon se, miten hyvin ryhmän jäsenet tuntevat toisensa. Jos alueella on paljon yhteistä toimintaa, lippukuntien johtajat saattavat olla toisilleen hyvinkin tuttuja. Toisaalta etenkin aluetyötä aloitettaessa kaikki saattavat olla toisilleen melko vieraita. Todellisuus asettunee yleensä näiden kahden tilanteen väliin: kymmenen lippukunnan alueella muutamat lippukunnat tekevät tiivistä yhteistyötä, mutta seassa on niitä, jotka ovat jääneet tai jättäytyneet kaiken yhteistyön ulkopuolelle. Sinun ja alueohjaajaparisi tehtävä on huolehtia siitä, että kaikki alueenne lippukunnanjohtajat saavat tukea tehtäväänsä. Henkilökohtaisissa tapaamisissa tämä toteutuu kaikkien kohdalla. Usean lippukunnan tapaamisissa haasteena on saada kaikki lippukunnanjohtajat paikalle ja osallistumaan keskusteluun riippumatta heidän välisistään suhteista. On tärkeää, että toisilleen tutut ryhmän jäsenet eivät jätä vieraampia ulkopuolisiksi. Aluetapaamisen suunnittelu riippuu siitä, mitä tavoitteita tilaisuudella on. Jos tilaisuus on luonteeltaan tiedottava (esimerkiksi piirin talousryhmän jäsen kertoo yhdistysverotuksen muutoksista), on osallistujien rooli melko passiivinen. Jos taas tarkoitus on keskustella ja ideoida lippukunnanjohtajille tärkeästä aiheesta, suunnitteluun liittyy paitsi sisällön valmistelua myös keskustelun ohjausta. Ryhmäkeskustelussa on tärkeää, että kaikkien panosta kunnioitetaan. Eri ihmisillä on erilaiset valmiudet osallistua 17

keskusteluun. Jos tuntuu, että vain muutamat ovat aina äänessä ja toiset eivät koskaan, voit pyrkiä ohjaamaan keskustelua eri ihmisille esitetyillä kysymyksillä tai erilaisilla työtavoilla. Pari- tai pienryhmäkeskustelu saattaa houkutella ujompia kuorestaan isoa ryhmää helpommin. Ideointikeskustelua kannattaa pohjustaa aivoriihellä tms. aktivoivalla menetelmällä esimerkiksi Partiojohtajan käsikirjasta löydät kuvauksen useasta ideointimenetelmästä. Voimakkaat erimielisyydet tai huonosti keskenään toimeen tulevat henkilöt saattavat olla haaste ryhmän toiminnalle. Jos tällaista ilmenee pitkäaikaisesti, asia kannattaa nostaa avoimesti esille. Ryhmän erimielisyyksiä ratkottaessa on tärkeää, ettei menneitä vatvota loputtomiin tai kenestäkään tehdä syntipukkia, vaan pyritään miettimään vaihtoehtoja sille, miten tästä päästään eteenpäin. 2.4 Ohjaajan rooleja Erilaiset tilanteet ja ohjattavat vaativat ohjaajalta kykyä muuttaa ohjaustyyliä ja -roolia. Esimerkiksi aloittelevan lippukunnanjohtajan kanssa ohjaaja omaksuu erilaisen toimintatavan kuin kokeneen lippukunnanjohtajan kanssa. Ohjaajan rooleja voi kuvata ja jaotella monella tavalla. Alla kuvattu jaottelu pohjautuu Grow n kuvaukseen erilaisista ohjaajan rooleista. Löydät sen mm. materiaaliluettelossa mainitusta kirjasta Kasvava aikuinen. Tyypillinen aloittelevan lippukunnanjohtajan kanssa tarvittava rooli on motivoijan tai oppaan rooli. Sitä käytetään, kun ohjattava ei vielä osaa mutta on innostunut ja luottaa kykyynsä selviytyä tehtävistään. Motivoija antaa tarvittaessa melko tarkkojakin ohjeita, kuitenkin O H J A T T A V A Itsenäinen Sitoutunut, kaipaa rohkaisua Kiinnostunut, kaipaa ohjeita Ongelmia Kaikki sujuu hyvin Riippuva Ongelmia Auktoriteetti Motivoija, opas Avustaja Konsultti, delegoija O H J A A J A 18

kannustaen selviytymään itse. Hän perustelee, selittää ja tarkentaa, vastaa kysymyksiin, keskustelee ja rohkaisee lippukunnanjohtajaa. Ohjattavan omat motiivit ovat tärkeitä innostus täytyy pystyä säilyttämään samalla kun taidot karttuvat. Auktoriteetin roolia alueohjaajan ei toivottavasti tarvitse kovin usein omaksua. Joskus sekin saattaa olla tarpeellista. Tämän roolin ohjaaja omaksuu, kun ohjattava on ohjaajastaan riippuvainen: hän ei tunne tehtävää lainkaan, ei ole sitoutunut tai ei osaa eikä luota itseensä. Auktoriteettia kaipaavan lippukunnanjohtajan voisi kuvitella olevan jonkinlaisessa kriisissä tällaista voi tapahtua, jos lippukunnanjohtaja on joutunut tehtäväänsä tahtomattaan, tai jossakin poikkeuksellisessa tilanteessa, kuten lippukunnan jäsenen kuolemantapauksen yhteydessä. Auktoriteetti antaa ohjattavalleen tarkat ohjeet ja valvoo, että niitä noudatetaan. Hän opastaa ohjattavaansa koko tehtävän suorittamisen ajan ja rohkaisee tätä. Kun ohjattavan taidot karttuvat, avustajan roolista tulee alueohjaajalle luonteva. Avustaja pystyy auttamaan etenkin silloin, kun ohjattava osaa paljon, mutta on ehkä epävarma. Avustaja rohkaisee, tekee yhteistyötä, ideoi, tekee yhteenvetoja sekä etsii tarkkuutta ja täsmennyksiä, kuvia ja vertauksia. Avustajalle ohjattavan omat havainnot ovat tärkeitä. Ohjaamisen tarkoituksena on kirkastaa tavoitteet. Hyvin kokenut lippukunnanjohtaja, joka osaa ja on sitoutunut tehtäväänsä, saattaa avustajan sijaan kaivata konsulttia. Konsultti antaa lippukunnanjohtajalle haasteita hän kritisoi, etsii erimielisyyden syitä, liittää asiat kokonaisuuteen, kysyy perusteluita, tutkii sekä tuottaa pidemmälle meneviä vastauksia. Vastuu päätöstilanteesta on kuitenkin selkeästi ohjattavalla. Konsultille keskeistä on realistisuus. Kriittisen konsultin roolin riskinä on se, että ohjattava ei olekaan valmis ottamaan vastaan kritiikkiä. Konsultin roolin käyttäminen edellyttää osaamista ja itseluottamusta sekä ohjaajalta että ohjattavalta, eikä sitä pidä omaksua ellei ohjaajan ja ohjattavan välinen suhde ole kunnossa. 2.5 Lippukunnanjohtajan kortti ohjaajan työkaluna Lippukunnanjohtajan kortti on työkalu, jolla lippukunnanjohtaja voi arvioida omaa osaamistaan. Se toimii samalla lippukunnanjohtajan kouluttautumiskorttina. Kortti on tarkoitettu nimenomaan alueohjaajan ja lippukunnanjohtajan yhdessä käytettäväksi. Lippukunnanjohtaja saa kortin aina alueohjaajalta. Korttia ei ole tarkoitettu jaettavaksi kursseilla tai tapahtumissa, vaan sen luovuttamiseen liittyy aina henkilökohtainen tapaaminen lippukunnanjohtajan ja alueohjaajan kesken. Tapaamisessa käydään läpi kortin asiat ja keskustellaan niistä. Kortin sisältö koostuu neljästä aihepiiristä, jotka ovat ihmisten johtaminen, asioiden johtaminen, lippukunta ja partio. 19

Kustakin aihepiiristä on lueteltu koko joukko erilaisia osaamisia, kuten Osaan toteuttaa toimivan työnjaon lippukunnassani, tehtävät on määritelty ja ne ovat kaikilla tiedossa. Lippukunnanjohtaja arvioi omaa osaamistaan näissä asioissa kortissa annetun asteikon mukaisesti. Erityisen tärkeät kehityskohteet voidaan nostaa erikseen esiin. Keskustelun lopuksi laaditaan yhdessä lippukunnanjohtajalle kehityssuunnitelma. Kortissa on sarakkeet myös seurantakeskustelua varten. Korttikeskustelu voidaan siis ottaa uusiksi seuraavana vuonna, katsoa missä on edistytty ja mitä pitäisi edelleen kehittää. Lippukunnanjohtajakorttia johtajalle viedessäsi sinun on hyvä ottaa huomioon seuraavia seikkoja: - Keskusteluun on hyvä varata riittävästi aikaa (n. 2 h). Kortissa on pienestä koosta huolimatta yllättävän paljon asiaa. - Luottamuksellinen ja kannustava ilmapiiri on tärkeä. Kortin ei pidä tuntua testaamiselta tai urkkimiselta vaan mahdollisuudelta omien taitojen kehittämiseen. - Tutustu korttiin huolellisesti ennen ensimmäistä korttikeskusteluasi. Varmista, että osaat itse käyttää korttia. Kortin käyttämisen helpottamiseksi on olemassa alueohjaajan tukimateriaalipaketti, josta löydät taustatietoa kortin sisältöihin ja vinkkejä kehityssuunnitelman tekemiseen. Materiaalipaketin saat joko omasta piiristäsi tai alueohjaajakurssilta. Varsinais-Suomen Partiopiirissä on tapana, että alueohjaajat tekevät korttikeskustelun yhteydessä itselleen muistiinpanoja tätä tarkoitusta varten laaditulle lomakkeelle. Näin saadaan piirille tietoa esimerkiksi lippukunnanjohtajien kouluttautumistarpeista. 20

3. PARTIO-OHJELMA JA SEN TOTEUTUMISEN ARVIOIMINEN 3.1 Partiosta partio Mikä tekee partiosta partion? No tietenkin partiomainen tekeminen ja hyvä porukka. Vai mikä sitten? Partio ei ole mikä tahansa puuhailukerho, johon vanhemmat tuovat lapsensa yhtenä iltana viikossa. Se on kasvatusjärjestö, jonka toiminta on tavoitteellista. Partiotoiminta on puoluepoliittisesti sitoutumatonta ja kaikille avointa. Toiminnan tavoitteena on kasvattaa nuorista vastuuntuntoisia ja itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä. Partioihanteet - kehittää itseään ihmisenä - kunnioittaa toista ihmistä - auttaa ja palvella - tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa - rakastaa ja suojella luontoa - olla uskollinen ja luotettava - rakentaa ystävyyttä yli rajojen - etsiä elämän totuutta. Sama keskeinen viesti vaikkakin eri sanoin löytyy myös Suomen Partiolaisten peruskirjasta. Partiotoiminnan päämääränä on nuoren kasvaminen tasapainoiseksi, terveeksi, vastuuntuntoiseksi ja itsenäisesti ajattelevaksi yhteiskunnan jäseneksi. Partioliikkeen visio 2015 Partio on Suomen vahvin ja suurin nuorisoliike. Partiolainen kasvaa omien kykyjensä mukaisesti yhteisön vastuulliseksi jäseneksi. Partio on merkityksellistä toimintaa, jota lapset ja nuoret toteuttavat turvallisessa ympäristössä. Partion kasvatustavoitteita ollaan parhaillaan määrittelemässä uudelleen. Jäsenkokous päättää uusista kasvatustavoitteista marraskuussa 2006. Ehdotus yleisiksi kasvatustavoitteiksi määrittelee partiotoiminnan tavoitteita mm. seuraavasti: Yleiset kasvatustavoitteet Partio on monipuolista harrastustoimintaa, jonka tarkoituksena on tukea ihmisen kasvua ottaen huomioon ihmisen kehitysvaiheet ja yksilölliset ominaispiirteet. Partiokasvatuksen tavoitteena on, että yksilö toimii aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa omaan itseensä, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Partiossa oppii taitoja, tietoja, asenteita ja arvoja, jotka auttavat elämään kokonaista ja täysipainoista elämää. Suhde itseen Partiolainen kehittää itseään ihmisenä. Hän pitää huolta itsestään ja terveydestään (terveet elintavat). Partiolainen pyrkii monipuoliseen ja tasapainoiseen elämään. Partiossa saa aineksia oman identiteetin, elämänkatsomuksen ja jumalasuhteen ra- 21

kentamiseen. Partiolaiselle muodostuu käsitys eettisesti oikeasta ja väärästä sekä kyky ja halu toimia oikeaksi pitämiensä asioiden puolesta. Partiolainen uskaltaa heittäytyä uusiin ja erilaisiin tilanteisiin, ja hän käyttää luovuuttaan. Hän leikkii, käyttää mielikuvitustaan ja löytää toimivia ratkaisuja erilaisiin pulmatilanteisiin. Partiolainen tarttuu toimeen. Partiolainen osaa antaa ja hyödyntää saamaansa palautetta. Hän suhtautuu tulevaisuuteensa toiveikkaasti ja tavoitteellisesti. Suhde toisiin ihmisiin Partiolainen auttaa ja pitää huolta toisista ihmisistä, vaikkei se olisi oman, välittömän edun mukaista. Hän ymmärtää, että yhdessä tekemällä saa aikaan suurempaa. Partiolainen arvostaa erilaisuutta ja ymmärtää, että on monenlaisia ihmisiä ja maailmankatsomuksia. Partiolainen osaa toimia erilaisten ihmisten kanssa. Hän osaa ilmaista tunteitaan ja mielipiteitään tilanteeseen sopivalla tavalla. Partiolainen on rehti ja rehellinen. Oikeudenmukaisuus ja sen edistäminen ovat partiolaisille tärkeitä. Suhde yhteiskuntaan Partiolainen osaa toimia yhteiskunnassa, ottaa selvää asioista arkielämässä ja vaikuttaa niihin. Hän osaa ottaa erilaisia rooleja johtajana ja johdettavana erilaisissa organisaatioissa ja yhteisöissä. Partiolainen ymmärtää virallisia ja epävirallisia päätöksentekojärjestelmiä (organisaatiolukutaito). Partio kehittää johtamis- ja vaikuttamistaitoja, kuten aloitteellisuutta, vastuullisuutta, järjestelmällisyyttä, tavoitteenasettelua ja organisointikykyä. Partiolaista kiinnostaa yhteisten asioiden hoituminen. Hän huomaa epäkohdat ja tarttuu niihin asioiden korjaamiseksi. Partiolainen haluaa sitoutua osaksi yhteisöjään ja yhteiskuntaa. Partiolainen tuntee ja viljelee omaa kulttuuriaan. Hän on kiinnostunut ja arvostaa myös muita kulttuureja. Partiolainen mieltää olevansa osa ihmiskuntaa ja tuntee globaalia vastuuta. Suhde ympäristöön Partiolainen osaa liikkua ja toimia erilaisissa toimintaympäristöissä. Hän kunnioittaa ja tuntee luontoa. Partiolainen kokee olevansa osa luontoa ja viihtyy siellä. Partiolainen on kiinnostunut myös asuinja toimintaympäristönsä hyvinvoinnista, siisteydestä ja viihtyisyydestä. Hän huolehtii elinympäristön säilymisestä myös tuleville sukupolville (eli kestävän kehityksen periaate). Kasvatustavoiteprojekti tuo mukanaan ikäkausijaon tarkistuksen ja uudet ikäkausiohjelmat. Tavoitteena on, että uudet ohjelmat valmistuvat syksyksi 2008. Tavoitteet kullekin ikäkaudelle täsmentyvät, ohjelmat saavat lisää särmää, mutta keskeiset, tärkeät asiat ovat edelleen samat. Partio on jatkossakin partiota! Kasvatustavoitteisiin järjestössämme pyritään sillä partiomaisella tekemisellä eli partio-ohjelmalla. Sanalla voidaan viitata pelkästään ikäkausiohjelmien suorituksiin. Mutta sillä tarkoitetaan myös kaikkea sitä, mitä lapset ja nuoret partiossa tekevät ja miten ja miksi he sen tekevät. 22

Partio-ohjelman käsitetään sisältävän myös partiomenetelmän ja partion tavoitteet. Suomalaisessa partio-ohjelmassa on nykyisin kolme ikäkautta, joille jokaiselle on omat ikäkausiohjelmansa ja -materiaalinsa: on sudenpentu-, vartio- ja vaeltajaohjelma. Koska partiotoiminnan kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, aikuisille ei ole omaa ohjelmaa, vaan heidän roolinsa järjestössä on toimia partiotoiminnan mahdollistajina. Sudenpentujen ja vartiolaisten ohjelma on kirjoitettu suoritusluetteloiksi ja taitomerkeiksi. Ohjelman toteuttamisen tukena toimivat Lauman- ja Vartionjohtajan käsikirjat. Vaeltajaohjelma perustuu ryhmän omaan tavoitteelliseen toimintaan. Se on luonteeltaan projektipainotteista eli eri laajuisten hankkeiden suorittamista. Vaeltajatoiminnan ideapankkina toimii Vaeltajan toimintakansio. Joillakin lippukunnilla on myös omia ikäkausiohjelmia tai ohjelman osia, kuten yksittäisiä taitomerkkejä tai suorituksia. Niitä käytetään lippukunnassa yhteisen ohjelman rinnalla tai sijasta. Ikäkausiohjelmissa yhteisiä tavoitteita toteutetaan hiukan eri tavoin. Keskeistä on nousujohteisuus: ikäkaudet käsittelevät samoja aihepiirejä itselleen sopivalla tasolla. Kansainvälisyyttä tai luonnossa liikkumista toteutetaan vaeltajaryhmässä haasteellisemmin kuin vartiossa tai sudenpentulaumassa. Vaikka sudenpennulle, vartiolaiselle ja vaeltajalle ohjelma näyttäytyy konkreettisesti suorituskirjana tai pelkkänä tekemisenä, johtajan tulisi ymmärtää partio-ohjelma laajassa merkityksessä. Toiminnan tulisi olla kokonaisvaltaisesti partio-ohjelman mukaista, sillä partio-ohjelman toteuttamisessa jokaisella lippukunnan tapahtumalla lupauksenannosta kesäleiriin on oma tehtävänsä. Kaikella, mitä lippukunta tekee, on merkitystä pelkkä mitä (suoritusluettelo) ei riitä, täytyy myös ottaa huomioon, miten tehdään (menetelmät) ja miksi (tavoitteet). Partio-ohjelma ei toteudu, vaikka toimittaisiin suorituskirjan mukaan, jos menetelmät sotivat partion periaatteita vastaan. Partiomenetelmä on partion kasvatuskeinojen kokonaisuus, joka perustuu kansainvälisten järjestöjen partiomenetelmäkäsitykseen. Sen viisi ominaispiirrettä ovat tekemällä oppiminen, elämykset ja seikkailut, yhdessä päättäminen, henkilökohtainen kehitys sekä toiminta luonnossa. Menetelmäkuvan ytimeen on koottu Partiomenetelmä Toiminta luonnossa Johtajat, Lpk-kulttuuri Henkilökohtainen kehitys Tekemällä oppiminen Aate, Ihanteet, Henki Ohjelmat, Mitä tehdään Elämykset, seikkailut Ystävät, Oma ryhmä Yhdessä päättäminen 23

partiolaiselle tärkeitä asioita. Onnistuneessa partiotoiminnassa sovelletaan menetelmän kaikkia osa-alueita. Aloittaessasi pestisi alueohjaajana sinun on hyvä pohtia hetki omia arvojasi ja suhdettasi partion arvoihin. Mitkä ovat motiivejasi toimia alueohjaajana? Mikä sinua edelleen vetää partiotoimintaan? Mitkä partion arvoista ovat sinulle läheisimpiä? Entä onko partion tavoitteissa jokin, johon et ole yhtä sitoutunut kuin muihin? Asemasi alueohjaajana on paitsi antoisa, myös velvoittava. Olet sitoutunut edustamaan sitä kokonaisuutta, mitä partio Suomessa on. Tehtävässäsi tuet partioohjelman toteuttamista riippumatta siitä, mitä mieltä olet kaikista ohjelman yksityiskohdista. Tästä syystä sinun on hyvä tarkastella myös omaa arvomaailmaasi suhteessa partion arvomaailmaan. 3.2 Ohjelman toteutumisen arviointi Alueohjaajana tärkein tehtäväsi on tukea partio-ohjelman toteutumista alueesi lippukunnissa. Avaimena tähän on se, että tunnistat ne tilanteet, joissa partio-ohjelma toteutuu, sekä ne tilanteet, joissa se ei toteudu. Aloitetaanpa pienellä aivojumpalla: Ensiksi verryttelyä: Mieti tilanteita ja tapahtumia, joissa partio-ohjelma on toteutunut mielestäsi erityisen hyvin. Mikä niistä teki onnistuneita? Miksi juuri ne ovat jääneet mieleen? Sitten vaativampaa venyttelyä: Millaisessa tilanteessa partio-ohjelman toteutuminen on jäänyt vajaaksi? Tuleeko mieleesi tapahtumia, joissa on toimittu partio-ohjelman vastaisesti? Entä muistatko ryhmiä, joiden toiminnassa joku partio-ohjelman osa-alue jäi kovin kepeälle käsittelylle? Veikkaan kymmenen yhtä vastaan, että erityisen onnistunutta partiotapahtumaa muistellessasi mietit joko tapahtumaa, jossa tavoitettiin useita partio-ohjelman ja -menetelmän osa-alueita, tai tapahtumaa, jossa tavoitettiin onnistuneesti osa-alue, jonka käsittely lippukunnassasi tai muussa ryhmässäsi on usein jäänyt vajaaksi. Partio-ohjelman toteutumista lippukunnassa tai missään ryhmässä ei voi arvioida pelkästään yhden tapahtuman perusteella. Toisin sanottuna: yhdessä laumaillassa tai yhden vartion retken aikana ei tarvitse tavoittaa kaikkea partioohjelmaan sisältyvää. Arvioiminen täytyykin ulottaa kaikkeen toimintaan ja viikkoa tai viikonloppua pitemmälle ajanjaksolle. Yhden toimintavuoden aikana tapahtuneista asioista saa jo hyvän käsityksen partio-ohjelman toteutumisesta lippukunnassa. Useamman vuoden tapahtumia, luokkasuorituksia ja toimintatapojen kehittymistä vertailemalla ollaan vielä vankemmalla pohjalla. 24

Partio-ohjelmavihon testi Apuvälineeksi partio-ohjelman toteutumisen arvioimiseen soveltuu esimerkiksi Partio-ohjelma -vihon lopussa oleva testi. Testissä arvioidaan partio-ohjelman eri osa-alueiden toteutumista oman lippukunnan retkillä, leireillä, muissa tilaisuuksissa sekä ryhmien viikkotoiminnassa. Kysymyksiin voi vastata monella tavalla, joten kahden lippukunnan saamia tuloksia ei kannata verrata toisiinsa. Testi on kuitenkin hyödyllinen ajatustenherättäjä esimerkiksi sinun ja ohjaamasi lippukunnanjohtajan välisessä keskustelussa. Voit myös kannustaa lippukunnanjohtajaa teettämään testin johtajiston kesken ja vertaamaan kunkin saamia tuloksia toisiinsa. Tehtävä: Tee partio-ohjelmatesti omasta tai hyvin tuntemastasi lippukunnasta. Millaisen tuloksen sait? Nostiko testi esille mitään odottamatonta? Eräässä lippukunnassa koko johtajisto teki testin ja kunkin saamia tuloksia verrattiin toisiinsa. Lippukunnan vanhemmat johtajat olivat vastanneet keskenään melko samalla tavalla, mutta vartionjohtajat antoivat monesta aihepiiristä paljon vähemmän pisteitä kuin lippukunnan johto. Tästä saatiin hyvä keskustelu koko johtajiston kesken. Vuosiselostekooste Partio-ohjelman toteutumisen arvioimisessa pitemmällä aikavälillä kannattaa hyödyntää myös lippukunnan vuosiselostekoostetta. Kooste perustuu lippukunnan vastauksiin vuosiselosteessa sekä jäsenrekisteritietoihin. Koosteet alueesi lippukuntien vuosiselosteista saat oman piirisi toimistosta tai Partiotalolta. Selostekoosteet tulevat myös selosteen täyttäneille lippukunnille SP:n lippukuntapostin mukana aina toukokuussa. Koosteesta näet lippukunnan jäsenmäärän ja -rakenteen kehityksen viiden viime vuoden aikana. Saat tietoja myös lippukunnassa suoritetuista luokka- ja taitomerkeistä sekä järjestetyistä retkistä ja leireistä samalta ajalta. Suoritettujen merkkien lukumäärä ei tietenkään kerro kaikkea partio-ohjelman toteutumisesta. Jotakin se kuitenkin kertoo: jos merkkejä ei suoriteta lainkaan tai niitä suoritetaan hyvin vähän, voi hyvin kysyä, käytetäänkö lippukunnassa ikäkausiohjelmia ollenkaan. Mitähän ryhmät tekevät kokouksissaan, jos vuoden aikana ei suoriteta yhtään luokkasuoritusta tai taitomerkkiä? Sama pätee retkiin: yhtä oikeaa määrää retkille vuodessa ei ole, mutta ei ollenkaan retkiä ei kuulosta kovin partiomaiselta. Koska vuosiselostekoosteessa on tietoja useammalta vuodelta, on sen avulla mahdollista tutustua lippukunnan lähimenneisyyteen. Onko jäsenmäärä pysy- 25

nyt tasaisena, vai onko se laskenut tai kasvanut? Miten jäsenten jakautuminen eri ikäkausiin on muuttunut? Onko tapahtunut jokin äkillinen muutos suuntaan tai toiseen jäsenmäärässä, suorituksissa tai retkien ja leirien määrässä? Lippukunnan johto osaa luultavasti kertoa selosteessa näkyvien muutosten taustoista. Arvioiminen yhdessä lippukunnanjohtajan kanssa Yksi tärkeimmistä tehtävistäsi alueohjaajana on tukea lippukunnan johtoa partioohjelman toteutumisen arvioimisessa ja kehittämisessä. Partio-ohjelma -vihon testi on tähän yksi apuväline. Lippukunnan toimintasuunnitelma kertoo mm. yhteisten tapahtumien monipuolisuudesta. Voit myös käydä vuosiselostekoosteen läpi yhdessä alueesi lippukunnanjohtajan kanssa vaikkapa joka vuosi. Arvioimisessa on tärkeää lähteä siitä, että se tehdään yhdessä ja lippukunnan toiminnan kehittämiseksi. Todennäköisesti partio-ohjelman toteutumisen arvioiminen ja lippukunnan yleisen toimivuuden arvioiminen kulkevat käsi kädessä. Tämähän on lippukuntien todellisuutta: jos vartiot eivät suorita ikäkausiohjelmaa, on vartionjohtajien tukemisessa ja motivoimisessa todennäköisesti ongelmia ja päinvastoin. Jos ryhmien toiminta ei ole laadukasta, jäsenet lopettavat partion ja lippukunnan jäsenmäärä laskee. Samalla iskee useimmiten myös vartion- ja partiojohtajapula. Toimivassa lippukunnassa taas ryhmien johtajat saavat tarvitsemansa tuen ja koulutuksen ja ryhmissä pystytään toteuttamaan partio-ohjelmaa. Lippukunnan toiminnan kehittäminen on laaja prosessi, jossa partio-ohjelman toteuttamista ja lippukunnan hallintoa ei voi irrottaa toisistaan. Toimivaa lippukuntaa käsitellään lisää luvussa 4. 26

4. LIPPUKUNTA 4.1 Partio tapahtuu lippukunnassa Laadukkaan partiotoiminnan perustana on toimiva lippukunta. an kuuluvat niin sudenpennut, vartiolaiset, vaeltajat kuin johtajatkin, nuoremmat ja vanhemmat. Heille pitää tarjota mahdollisuus hyvään partiotoimintaan. Partioohjelma on lippukunnan työkalu, sisältö toiminnalle. Vastuu ohjelmien käytöstä ja soveltamisesta paikallisiin oloihin on lippukunnalla. Suomessa on noin 850 toimivaa lippukuntaa, ja niissä toimivat johtajat tekevät merkittävää kasvatustyötä vapaaehtoisesti. Suurimmassa osassa lippukuntia on jäseniä 80 120, joskin lippukuntien koko vaihtelee suuresti, 30 350 jäsenen välillä. Partiotoiminta tapahtuu ensisijaisesti lippukunnissa partiopiirit ja keskusjärjestö ovat olemassa tukeakseen lippukuntien toimintaa. Lippukunnan tehtävänä on varmistaa, että pienryhmässä toimivalla nuorella on tilaa ja puitteet henkilökohtaiselle kasvulle. Ikäkausiohjelmien ja lippukunnan yh- Lippukunnan toimintaympäristö MAAILMANJÄRJESTÖT SUOMEN PARTIOLAISET PIIRI TOIMINTAYMPÄRISTÖ LIPPUKUNTA Lauma Lauma Lauma Vartio Vartio Vartio Vaeltajaryhmä(t) Vartionjohtajaneuvosto Laumanjohtajaneuvosto vanhat partiolaiset JOHTAJISTO Sihteeri ja johtajisto Lippukunnanjohtaja Kalustonhoitaja ym. tukihenkilöitä Ulkopuoliset asiantuntijat Ympäristö (Yritykset, yhteisöt...) Taustayhteisöt Vanhemmat Vanhempainneuvosto 27

teisen toiminnan avulla lippukunta tarjoaa eri-ikäisille nuorille juuri heille sopivaa toimintaa. Lippukunnan vastuulla on, että siirtymävaiheet sudenpennusta vartiolaiseksi ja vartiolaisesta vaeltajaksi onnistuvat hyvin. Lippukunnan johtajat organisoivat eri ryhmien toimintaa ja seuraavat niiden kehitystä. Lisäksi aikuisia on mukana erilaisissa tukitehtävissä, mahdollistajina. On tärkeää, että nuorille johtajille annetaan tilaa ja haasteita. Toisaalta on myös tärkeää, että aikuisia, esimerkiksi lasten vanhempia, otetaan mukaan auttamaan ja nuoret johtajat saavat tukea. 4.2 Lippukunnat tilastoissa Vuoden 2005 tilastoista voidaan päätellä lippukuntien tilanteista mm. seuraavaa: Lippukunnissa tapahtuu kokomuutoksia sekä toiminta-alueen väestömuutosten seurauksena että lippukunnan omasta toiminnasta johtuen. Jokaisessa merkittävästi pienenevässä lippukunnassa on jotain ongelmia, jotka ratkaisemalla pienentyminen saataisiin pysäytettyä. Jäsenmäärän muutos on indikaattori lippukunnan toiminnan laadusta. Vuosiselosteiden mukaan 25 % lippukunnista toimii hyvin ja 6 % huonosti, loput siltä väliltä. Lippukunnista 65 % tarjoaa toimintaa kaikille ikäkausille. Partio-ohjelma toteutuu lippukunnissa vaihtelevasti. Sudenpentutoiminta on hyvää. Sudenpennuista suorittaa vuosittain 70 % vaihemerkin ja taitomerkkejä suoritetaan keskimäärin yksi vuodessa. Noin 70 % laumoista toimii hyvin. Vartioikäisten ohjelma toimii välttävästi; luokkamerkin suorittaa vuosittain 36 % ja taitomerkin 84 % vartioikäisistä. Noin 55 % vartioista toimii hyvin. Vaeltajaohjelma toimii huonosti; 28 % vaeltajista osallistui hankkeisiin ja noin 20 % vaeltajaryhmistä toimii hyvin. Se, miten ikäkausijohtajia tuetaan, on avainasemassa; tilastojen mukaan vjn on vain puolessa lippukunnista. Riihityksiä järjestetään lippukunnissa vaihtelevasti: III-luokan riihitystä tarjoaa 2/3 lippukunnista ja I-luokan osalta vain 1/3. Pykällyksiä tarjoaa 1/7 lippukunnista. Koulutus lippukunnissa on riittävää vartionjohtajakoulutuksen osalta. Lippukunnat järjestävät VJ-peruskurssin usein yhdessä toisen lippukunnan tai lippukuntien kanssa. Lippukunnanjohtajista 70 % on käynyt PJ-peruskurssin, alle 30 % lippukunnanjohtamiskurssin ja 10 % PJjatkokurssin. 4.3 Toimiva lippukunta Jokainen lippukunnanjohtaja haluaisi johtaa hyvää ja toimivaa lippukuntaa. Tosiasia on, että lippukunnan toiminta on aaltoliikettä, nousuja ja laskuja, tilanne elää. Hyvällä suunnittelulla osa liikkeistä voidaan ennakoida. Elinvoimaisen lippukunnan salaisuus lienee se, että muutamat yksinkertaiset asiat tehdään hyvin. Tärkeää on aito innostus. Kun niin sanottuja 28