Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta Ville Vesterinen, Esa Hynynen, Ari Nummela, Tommi Sipari Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Copyright 2013 KIHU Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN 978-952-5676-66-2 (PDF) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2013

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 2 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 2 TIIVISTELMÄ... 3 1 JOHDANTO... 4 2 PROJEKTIN TARKOITUS... 4 3 KILPAILUSUORITUSANALYYSI... 5 3.1 Mittaukset... 5 3.2 Tulokset ja yhteenveto... 6 4 HARJOITTELUN KUORMITTAVUUDEN SEURANTA KAUDELLA 2010 2011... 9 4.1 Mittaukset... 9 4.2 Tulokset ja yhteenveto... 10 4.2.1 Vierumäen maajoukkueleiri... 10 4.2.2 Muut seurantajaksot... 13 5 HARJOITTELUN KUORMITTAVUUDEN SEURANTA KAUDELLA 2011 2012... 19 5.1 Mittaukset... 19 5.2 Tulokset ja pohdinta... 20 5.2.1 Urheilija 1... 20 5.2.2 Urheilija 2... 22 5.2.3 Urheilija 3... 24 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 28 LÄHTEET... 30 LIITE A. Projektin julkaisut... 31 LIITE B. Harjoitusten kuormittavuus-, onnistuneisuus- ja palautuneisuuskysely... 32 LIITE C. Esimerkki palautumisraportista... 33 LIITE D. Esimerkkiluistelija A:n IZOF-profiilin muutokset lyhyt- ja vapaaohjelmissa verrattuna optimiin... 34 LIITE E. Esimerkki harjoituspäiväkirjasta... 35

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 3 TIIVISTELMÄ Taitoluistelu on taitolaji, joka vaatii monipuolisia ominaisuuksia ja siten suurta harjoittelumäärää. Suuren harjoittelumäärän vuoksi harjoittelun kuormittavuuden arviointi on tärkeä tekijä huipputaitoluistelijoiden harjoittelussa, jotta voidaan ennakoida ja ehkäistä liiallista kuormittumista. Tähän asti harjoittelun kuormittavuuden arviointi taitoluistelussa on perustunut urheilijoiden omaan tuntemukseen ja valmentajien kokemukseen, sillä siihen sopivia menetelmiä ei ole aikaisemmin tutkittu. Tämän projektin tarkoituksena oli selvittää taitoluistelun kilpailusuoritusten fysiologisia vaatimuksia ja kuormittavuutta sekä erilaisten kuormittavuuden seurantamenetelmien soveltuvuutta taitoluisteluharjoitteluun. Kilpailusuoritusmittaukset tehtiin 2010 Jyväskylässä, jossa mitattiin sekä fysiologisia että psyykkisiä vasteita lyhyt- ja vapaaohjelmasuoritusten yhteydessä. Kaudella 2010 2011 harjoittelun kuormittavuuden seurantamittauksia suoritti 12 maajoukkuetaitoluistelijaa neljän seurantajakson aikana (yksi viikon leiri ja kolme 3 viikon seurantajaksoa). Jaksojen aikana harjoittelun kuormittavuutta seurattiin päivittäin harjoitusten aikana ja levossa erilaisilla fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta kuvaavilla menetelmillä. Kaudelle 2011 2012 valittiin toimivimmat kuormituksen seurantamenetelmät (yösykevaihteluseuranta, submaksimaalinen sukkulajuoksutesti) ensimmäisen kauden havaintojen pohjalta. Kuormitusseurantaan osallistui 23 maajoukkueluistelijaa, joita seurattiin keskimäärin 5,5 viikon ajan. Fysiologisten vasteiden perusteella lyhyt- ja vapaaohjelmasuoritusten aikana intensiteetti on korkea. Vapaaohjelman pidempi kesto selittänee hieman suuremman kuormittumisen verrattuna lyhytohjelmaan. Ohjelmien kestot ovat kuitenkin sen verran lyhyitä, että kokonaiskuormitus ei ole erityisen suurta ja palautuminen suorituksista on melko nopeaa. Harjoittelumäärän vähentyessä ja tehon noustessa yösykevaihteluun perustuva palautumisen indeksi ja submaksimaalisen sukkulajuoksun palautussyke nousivat ryhmätasolla harjoituskaudelta kilpailukaudelle. Molemmat muuttujat olivat yhteydessä subjektiiviseen palautuneisuustuntemuksen muutokseen. Havaintojen perusteella näyttää siltä, että kyseiset muuttujat toimivat taitoluisteluharjoittelun kuormituksen seurannassa. Yksilötasolla havaittiin eri luistelijoilla vaihtelevia yhteyksiä sekä psyykkisen suoritusvireen, palautumisen indeksin että suorituksen aikaisten fysiologisten vasteiden välillä. Taitoluisteluharjoittelun kuormituksen seurantaa on siis mahdollisuus toteuttaa eri menetelmin. Kaikki menetelmät vaativat kuitenkin säännöllisyyden, eli yhden mittauksen perusteella ei kuormitustilaa pysty määrittämään. Tämän takia kuormitusseurantamittausten tulisi olla rutiininomainen tapa valmennuksessa riippumatta siitä, mitä seurantamenetelmää käyttää. Avainsanat: taitoluisteluharjoittelu, fyysinen kuormitus, psyykkinen suoritusvire, kuormituksen seuranta

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 4 1 JOHDANTO Taitoluistelu on taitolaji, jossa yhdistyvät fyysisyys, teknisyys ja taiteellisuus. Luistelijoilta vaaditaan monipuolisia ominaisuuksia, kuten hyvää fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä, monipuolisia motorisia taitoja ja taiteellista liikekieltä. Tämä edellyttää monipuolista fyysistä harjoittelua niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin (Quinney 1990, 327). Taitoluistelun kilpailusuoritus koostuu kahdesta ohjelmasta, lyhyt- ja vapaaohjelmasta, jotka koostuvat eri elementeistä, kuten hypyistä, pirueteista sekä askel- ja liukusarjoista. Lyhytohjelman kesto on enintään 2 minuuttia 50 sekuntia ja vapaaohjelman naisilla 4 ja miehillä 4,5 minuuttia. Tutkimustietoa lajista on melko vähän. Tutkimustieto kohdistuu pääasiassa eri hyppyjen biomekaniikkaan ja lajin harrastajilla syntyneisiin vammoihin. Sen sijaan lajin fysiologisista vaatimuksista ja harjoittelusta ei tutkimustietoa juuri ole. Myöskään harjoittelun kuormittavuuden yhteyksiä psyykkiseen suoritusvireeseen ei ole aikaisemmin kartoitettu. Taitolajit kuten taitoluistelu vaativat suuria toistomääriä, jotta vaativien liikkeiden ja liikesarjojen oppiminen ja automatisointi on mahdollista. Sen vuoksi taitoluistelussa harjoittelun määrä kasvaa usein yli 20 tunnin viikossa. Taitoluistelussa harjoittelun pääpaino on luonnollisesti taidossa ja esittämisessä, minkä vuoksi fyysiseen harjoitteluun ja harjoittelun kuormittavuuden arviointiin ei ole kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin taitoharjoitteluun. Toisaalta harjoittelun kuormittavuuden arviointi ja mittaaminen on vaikeaa, koska taitoluistelussa harjoittelu sisältää paljon erilaisia osioita, joissa kuormittavuuden arviointi on vaikeaa. Vaativien liikkeiden oppimisen yhtenä edellytyksenä on lisäksi optimaalisen psyykkisen vireen saavuttaminen ja ylläpitäminen myös kuormituksessa. Suuren harjoittelumäärän vuoksi harjoittelun kuormittavuuden arviointi on tärkeä tekijä huipputaitoluistelijoiden harjoittelussa, jotta voidaan ennakoida ja ehkäistä liiallista kuormittumista ja rasitusperäisiä vammoja. Tähän asti harjoittelun kuormittavuuden arviointi taitoluistelussa on perustunut urheilijoiden omaan tuntemukseen ja valmentajien kokemukseen, mutta tarve on löytää objektiivisia ja käytäntöön soveltuvia menetelmiä, joiden avulla harjoittelun kuormittavuutta voitaisiin arvioida taitoluistelussa. Harjoittelun kuormittavuutta taitoluistelussa tai siihen sopivia menetelmiä ei ole aikaisemmin tutkittu eikä aiheesta saa apua kirjallisuudesta. 2 PROJEKTIN TARKOITUS Tämän kaksivuotisen projektin tarkoituksena oli tutkia erilaisilla käytäntöön soveltuvilla menetelmillä harjoittelun kuormittavuutta ja sen yhteyksiä psyykkiseen vireeseen huipputaitoluistelijoilla eri harjoituskausilla. Tarkoituksena oli myös selvittää taitoluistelun kilpailusuoritusten (lyhyt- ja vapaaohjelma) kuormittavuutta ja niistä palautumista. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 5 huipputaitoluistelijoiden harjoituskäytäntöjä harjoittelun kuormittavuuden näkökulmasta ja sitä kautta kehittää suomalaista taitoluisteluvalmennusta, kun taitoluisteluun sopivat menetelmät harjoittelun kuormittavuuden seurantaan oli selvitetty projektin ensimmäisen vuoden aikana. 3 KILPAILUSUORITUSANALYYSI Kilpailusuoritusmittauksiin 25. 26.8.2010 Jyväskylässä osallistui 10 maajoukkueluistelijaa (ikä 19 ± 4 vuotta) (Kuvio 1). Maajoukkueleirillä tehtiin mittaukset lyhyt- ja vapaaohjelman kuormittavuuden ja niistä palautumisen arvioimiseksi. Luistelijoille kerrottiin tutkimuksen kulku, jonka jälkeen he allekirjoittivat kirjallisen suostumuksen osallistua tutkimukseen. Alle 18-vuotiailta urheilijoilta pyydettiin lisäksi vanhempien suostumus. Kuvio 1. Luistelija suorittamassa vapaaohjelmaa kilpailusuoritusmittauksissa. 3.1 Mittaukset Sydämen sykettä mitattiin ohjelmien aikana ja minuutin ajalta ohjelmien jälkeen palautussykkeen määrittämistä varten Suunnon t6 sykemittarilla (Suunto Oy, Vantaa, Suomi). Veren laktaattipitoisuus mitattiin sormenpäästä otetusta kapillaarinäytteestä 1 ja 3 min ohjelman jälkeen.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 6 Lisäksi urheilijat suorittivat esikevennyshyppytestin ohjelmaa ennen ja noin 5 min ohjelman jälkeen (Kuvio 2). Urheilijat arvioivat omaa tuntemusta palautuneisuudesta, ohjelmien kuormittavuudesta ja onnistumisesta oheisen kyselyn perusteella 0-10+ (Liite B). Lisäksi he suorittivat optimaalisen psyykkisen suoritusvireen profiloinnin IZOF-menetelmällä (Hanin, 2002). Tällä menetelmällä arvioitiin luistelijoiden yksilölliset, suorituksenaikaiset tuntemukset, jotka luokiteltiin vaikutustensa perusteella neljään ryhmään: hyödyllisiin positiivisiin (P+) ja negatiivisiin (N-) tuntemuksiin sekä haitallisiin positiivisiin (P+) ja negatiivisiin (N-) tuntemuksiin. Luistelijat ohjeistettiin keräämään sykettä myös nukkuessaan ohjelmien jälkeisinä öinä. Yösyketiedostot analysoitiin Firstbeat Sports -analyysiohjelmistolla (Firstbeat Technologies Oy, Jyväskylä, Suomi). Yösykevaihteludatan analyysiin valittiin neljän tunnin jakso siten, että sykevälitiedon analysointi aloitettiin puoli tuntia nukkumaanmenon jälkeen. Palautumistilan määrityksessä käytettiin Firstbeatin palautumisraportin (Liite C) tuottamaa palautumisen indeksiä. Kuvio 2. Esikevennyshyppytesti kilpailuohjelman jälkeen. 3.2 Tulokset ja yhteenveto Vapaaohjelman kesto oli 1 min 12 s (44 %) pidempi kuin lyhytohjelman (Taulukko 1). Taitoluistelijoiden veren laktaattipitoisuus oli 14 % korkeampi vapaaohjelman jälkeen kuin lyhytohjelman. Ohjelmien aikainen syke oli korkeimmillaan samalla tasolla kuin iän perusteella arvioitu maksimisyke (100 ± 4 %). Ohjelmien keskisyke oli 91 ± 4 % arvioidusta maksimisykkeestä.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 7 Maksimi- ja keskisykkeissä ei ollut eroavaisuuksia lyhyt- ja vapaaohjelman välillä, kuten ei myöskään palautussykkeessä (32 ± 6 krt/min vs. 31 ± 5 krt/min). Eroja ei ollut myöskään luistelijoiden onnistumis- ja palautuneisuusarvioissa. Sen sijaan urheilijoiden kokema ohjelmien kuormittavuus oli 28 % suurempi vapaaohjelmassa kuin lyhytohjelmassa. Ohjelmien jälkeisten öiden palautumisindeksissä ei ollut eroa ohjelmien välillä (114 ± 97 vs. 118 ± 92). Taulukko 1. Lyhyt- ja vapaaohjelman fysiologisia muuttujia. Lyhytohjelma Vapaaohjelma Kesto (min:s) 2:50 ± 0:01 4:02 ± 0:24*** Laktaatti (mmol/l) 10,7 ± 2,2 12,0 ± 2,2* Maksimisyke (krt/min) 194 ± 7 195 ± 7 Keskisyke (krt/min) 188 ± 8 188 ± 7 Kuormitustuntemus (0-10+) 6,4 ± 1,4 8,2 ± 1,1** Onnistuminen (0-10+) 6,6 ± 2,4 6,0 ± 2,0 Palautuneisuus (0-10+) 6,6 ± 1,9 6,7 ± 1,8 Esikevennyshyppy ennen (cm) 39,2 ± 6,0 39,4 ± 6,1 Esikevennyshyppy jälkeen (cm) 38,3 ± 5,8 # 38,2 ± 5,2 # Muutos (cm) -0,9 ± 1,1-1,2 ± 1,7 * P < 0,05, ** P < 0,01, *** P < 0,001, tilastollisesti merkitsevä ero verrattuna lyhytohjelmaan. # P < 0,05, tilastollisesti merkitsevä ero verrattuna ennen ohjelmaa. Syke- ja laktaattivasteiden perusteella suorituksen intensiteetti on korkea kilpailuohjelmien aikana. Molempien ohjelmien alussa sydämen syke nousi nopeasti, noin 30 45 sekunnissa, tasolle, jossa se säilyi ohjelmien aikana (Kuvio 3). Vapaaohjelman pidempi kesto selittänee korkeamman veren laktaattipitoisuuden ja koetun kuormittuneisuustuntemuksen verrattuna lyhytohjelmaan. Syke- ja laktaattiarvot ovat lähes samalla tasolla Kjaer & Larssonin (1992) tutkimustulosten kanssa. He raportoivat syketason olleen 93 ± 3 % ja 92 ± 3 % maksimisykkeestä simuloidun lyhyt- ja vapaaohjelman aikana. Vapaaohjelman jälkeen tanskalaisluistelijoiden laktaatti oli keskimäärin 8.0 ± 0.6 mmol/l (Kjaer & Larsson,1992). Tässä tutkimuksessa ohjelmien jälkeen suoritetut esikevennyshypyt heikkenivät merkitsevästi sekä lyhyt- että vapaaohjelman jälkeen. Tämän perusteella näyttää siltä, että hermolihasjärjestelmän toimintakyky oli hieman heikentynyt vielä 5 min ohjelmien jälkeen. Mikäli hyppytesti olisi kyetty tekemään heti ohjelmien jälkeen, muutos olisi oletettavasti ollut suurempi. Näyttäisi siis, että ohjelmien intensiteetti on korkea, mutta ohjelmien kestot ovat sen verran lyhyitä, että kokonaiskuormitus ei ole erityisen suuri ja palautuminen on nopeaa. Tämä on havaittavissa myös ohjelmien jälkeisten öiden sykevaihtelukeräyksissä, sillä niissä ei ollut havaittavissa merkkejä kuormittuneisuudesta. Koska lihasten happamuus ja väsymys kasautuvat ohjelman aikana, on tärkeää että luistelija omaa riittävän aerobisen ja anaerobisen suoritustason pystyäkseen suoriutumaan vaadituista elemen-

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 8 teistä, kuten vaativat hypyt tai askelsarjat, myös ohjelman loppupuolella. Vaativia elementtejä tulisikin harjoitella myös väsyneessä tilassa. Kuvio 3. Luistelijoiden sydämen syke lyhyt- ja vapaaohjelmien aikana. Psyykkisen suoritusvireen summamuuttujat N-, N+, P+ ja P- laskettiin luistelijakohtaisesta IZOFprofiilista. Esimerkki IZOF-profiilista ja sen yksittäisten muuttujien muutoksista on esitetty liitteessä D. Luistelijoiden psyykkisessä suoritusvireessä havaittiin kahdenlaisia poikkeamia optimaalisesta kilpailutilanteesta. Joko negatiiviset, haitalliset tuntemukset (N-) olivat voimakkaampia optimaaliseen verrattuna, tai positiiviset tuntemukset (P+) olivat heikentyneet optimitasosta. Haninin (2002) mukaan nämä muutokset voivat olla merkkejä puutteellisesta palautumisesta. N+ ja P- -tuntemukset olivat pääsääntöisesti samaa tasoa kilpailuohjelmissa kuin optimissa. Osalla luistelijoista ei havaittu merkittäviä muutoksia suoritusprofiilissa millään osa-alueella. Muutokset suoritusvireessä voi liittyä kilpailua tavanomaisesti edeltävän harjoituksen keventämisen puuttumiseen, poikkeavaan fyysiseen ja psyykkiseen valmistautumiseen tai kilpailuohjelmien ajankohtaan ennen varsinaista kilpailukautta. Luistelijoille ja valmentajille annettiin henkilökohtainen palaute suoritusvireestä kilpailuohjelmissa. Kaksi esimerkkiä suoritusvireen muutoksista on esitetty taulukossa 2. Ryhmätason yhteenvetoja ei tehty suoritusvireiden yksilöllisyyden johdosta. Projektin kilpailusuoritusmittauksista on raportoinut myös Alanen (2012).

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 9 Taulukko 2. Esimerkki psyykkisen suoritusvireen eroavuuksista lyhyt- ja vapaaohjelmissa optimitasoon verrattuna. Optimi Lyhytohjelma Vapaaohjelma Luistelija A Negat. haitalliset, N- 9 21 25 Negat. hyödylliset, N+ 10 14 16 Posit. hyödylliset, P+ 40 42 36 Posit. haitalliset, P- 15 11 10 Luistelija B Negat. haitalliset, N- 10 10 2 Negat. hyödylliset, N+ 13 10 11 Posit. hyödylliset, P+ 43 14 21 Posit. haitalliset, P- 12 1 1 4 HARJOITTELUN KUORMITTAVUUDEN SEURANTA KAUDELLA 2010 2011 Kauden 2010 2011 harjoittelun kuormittavuuden seurantaan valittiin 12 taitoluistelijaa (ikä 19 ± 4 vuotta) maajoukkueryhmästä. Projektin ensimmäisen vuoden aikana taitoluistelijoiden harjoittelun kuormittavuutta seurattiin neljän seurantajakson aikana: harjoittelukaudella 6 vuorokauden Vierumäen maajoukkueleirin aikana kesäkuussa ja 3 viikon harjoittelujakson aikana elokuussa; kilpailukausi I:llä 3 viikon harjoittelujakson aikana joulukuussa; ja kilpailukausi II:lla 3 viikon harjoittelujakson aikana tammi-huhtikuussa. Jaksojen aikana harjoittelun kuormittavuutta seurattiin päivittäin harjoitusten aikana ja levossa erilaisilla fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta kuvaavilla menetelmillä. 4.1 Mittaukset Taitoluistelijat ohjeistettiin käyttämään Suunto t6 sykemittaria (Suunto Oy, Vantaa, Suomi) kaikissa lajiharjoituksissa ja kuormittavissa oheisharjoituksissa. Luistelijat täyttivät harjoituspäiväkirjaa, johon he merkkasivat harjoitustiedot kaikista harjoituksista (LIITE E). Harjoitustietojen perusteella laskettiin harjoittelun kuormittavuutta kuvaava TRIMP (training impulse, Banister, 1991). Vierumäen leirillä suoritettiin lajiharjoitusten yhteydessä myös kevennyshyppy- ja laktaattimittauksia. Luistelijat arvioivat palautuneisuus- ja kuormittavuustuntemuksen (RPE) jokaisesta harjoituksesta asteikolla 0-10+ (Borg, 1982) ja psyykkisen vireystilan (IZOF) kaikista lajihar-

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 10 joituksista. Luistelijat ohjeistettiin keräämään sykettä myös nukkuessaan vähintään 3-4 yöltä viikossa. Palautumisen seurannassa käytettiin Firstbeatin palautumisraportin tuottamaa palautumisen indeksiä. Luistelijat ohjeistettiin tekemään 4 min submaksimaalinen juoksutesti kerran viikossa koko seurantajakson ajan siten, että jakso alkaa submaksimaalisella testillä. Testi juostiin vakiovauhdilla (naiset 10 km/h, miehet 11 km/h) 20 m matkalla edestakaisin päivän ensimmäisen jääharjoituksen alkuverryttelyn yhteydessä. Sykettä mitattiin sekä testin aikana että minuutin ajalta testin päättymisen jälkeen palautussykkeen määrittämiseksi. Urheilijat arvioivat myös testin kuormittavuutta (RPE). Lisäksi ennen ja jälkeen seurantajakson luistelijat ohjeistettiin käymään verikokeissa testosteroni-, kortisoli- ja kreatiinikinaasipitoisuuden määrittämistä varten. Yösykekeräysten palautumisraportit ja juoksutestipalaute lähetettiin seurantajakson aikana urheilijalle ja henkilökohtaiselle valmentajalle mahdollisimman nopeasti mittausten jälkeen. Seurantajakson päätyttyä tarkasteltiin psyykkisen suoritusvireen tilastollisia yhteyksiä harjoittelun kuormittavuuteen (EPOC, kuormittavuustuntemus) ja palautuneisuuteen (palautumisen indeksi, palautuneisuustuntemus). Todetuista yhteyksistä annettiin palaute sekä luistelijalle että valmentajalle. 4.2 Tulokset ja yhteenveto Yhtä luistelijaa lukuun ottamatta kaikki luistelijat toteuttivat vähintään yhden seurantajakson mittaukset. Kaikki seurantajaksot toteutuivat kokonaisuudessaan neljän luistelijan kohdalla. 4.2.1 Vierumäen maajoukkueleiri Leiri ajoittui lajiharjoituskaudelle, jolloin jääharjoituksien painopisteenä oli uusien ohjelmien teko ja niiden sisäänajo sekä eri elementtien taitoharjoittelu. Harjoituksia oli 6 vuorokauden leirin aikana 3-4 krt päivässä, yhteensä keskimäärin 15,8 ± 5,4 tuntia, vaihdellen luistelijoiden välillä 11 tunnista 23 tuntiin. Lajiharjoitusten intensiteetti oli syke- ja laktaattimittausten perusteella melko matala. Lajiharjoittelusta 52 % oli matalatehoista (syke vähintään 40 lyöntiä alle maksimisykkeen), 37 % välialueen (syke 20 40 lyöntiä alle maksimisykkeen) ja 11 % yläalueen (syke korkeintaan 20 lyöntiä alle maksimisykkeen) harjoittelua. Muu oheisharjoittelu oli lähes yksinomaan matalatehoista harjoittelua. Luistelijoiden tuntemus palautuneisuudesta laski leirin aikana merkitsevästi (Kuvio 4). Yösykevaihteluun perustuva palautumisen indeksi ja submaksimaalisen sukkulajuoksutestin palautussyke eivät sen sijaan muuttuneet merkitsevästi ryhmätasolla leirin aikana. Palautumisen indeksin osalta trendinä oli arvon kasvu leirin aikana. Yksilölliset erot olivat kuitenkin todella suuria.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 11 Kuvio 4. Palautumisen seurantamuuttujat Vierumäen leirin alussa ja lopussa. ** P < 0.01, tilastollisesti merkitsevä ero verrattuna leirin alkuun. Palautumisen indeksin kasvu viittaisi autonomisen hermoston parasympaattisen säätelyn lisääntymiseen, jonka on havaittu olevan tyypillistä määräpainotteisen harjoitusjakson jälkeen kertoen lisäksi positiivisesta harjoitusvaikutuksesta (Buchheit ym., 2004; Kiviniemi ym., 2006; Nummela ym., 2010). Leirinaikainen harjoitusten aiheuttama kuormitus lieneekin syntynyt suuren harjoittelumäärän seurauksena. Vaikka urheilijoiden oma kuormittuneisuustuntemus lisääntyi leirin aikana, niin leiri ei osoittautunut erityisen kuormittavaksi ja oli siten tarkoituksenmukainen ajatellen taidon ja tekniikan harjoittelua sekä uusien elementtien oppimista. Yksilöllisiä eroja leirin aikaisessa kuormittumisessa kuitenkin havaittiin luistelijoiden välillä. Yhden luistelijan kohdalla palautumisen indeksi laski selvästi leirin aikana (Kuvio 5) ja kahden luistelijan sykkeen palautuminen hidastui submaksimaalisen testin jälkeen leirin aikana. Näiden perusteella kyseiset luistelijat kuormittuivat leirin aikana enemmän kuin muut luistelijat. Yksityiskohtaisemmin leirin aikaisesta harjoitusten kuormittavuudesta on raportoinut Laksola (2011).

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 12 Kuvio 5. Esimerkkinä kahden luistelijan palautumisen indeksit Vierumäen leirin aikana. Yösykevaihtelun perusteella luistelija B kuormittui leirin aikana selvästi enemmän kuin luistelija A. Psyykkinen suoritusvire (IZOF) oli yhteydessä harjoittelun kuormittavuuden sekä palautumisen indeksin muutoksiin harjoittelujaksojen aikana. Taulukossa 3 on esitetty esimerkkitapaus psyykkisen suoritusvireen yhteyksistä kuormittuneisuuteen, palautuneisuuteen ja fysiologiseen kuormitukseen. N+ vahvistuvat fysiologisen kuormituksen lisääntyessä. Tämä viittaa negatiivisten tuntemusten käyttöön hyödyllisellä tavalla kuormituksen alaisena oltaessa (Hanin, 2002). Negatiiviset tuntemukset N- ja N+ vahvistavat toinen toisiaan, mikä myös viitannee samaan ilmiöön. Muuttujien väliset käänteiset korrelaatiot huomioiden, P+- tuntemukset näyttävät ikään kuin pitävän loitolla N- ja N+ tuntemuksia. Palautuneisuuden yhteys P- muuttujaan viittaa ilmeisesti onnistuneen suorituksen jälkeisen hyvänolon tunteen vahvistumiseen, millä mahdollisesti voi olla haitallisia vaikutuksia suoritukseen (Hanin, 2002).

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 13 Taulukko 3. Esimerkkiluistelijan psyykkisen vireen yhteydet kuormittavuuteen, palautuneisuuteen ja fysiologiseen kuormittavuuteen. Kuormittavuustuntemutuntemus Palautuneisuus- N N+ P+ P- - EPOC,815*,497* Kuormittavuustuntemus -,476* Palautuneisuustuntemus,690** Negat. haitalliset, N-,710** -,675** Negat. hyödylliset, N+ -,472** * P < 0.05, ** P < 0.01, tilastollisesti merkitsevä yhteys. 4.2.2 Muut seurantajaksot Seurantajaksojen harjoittelumäärä oli korkeimmillaan harjoituskaudella (Kuvio 6). Kilpailukausille viikoittainen harjoittelumäärä laski keskimäärin n. 25 % verrattuna elokuun seurantajaksoon. Kilpailukaudella viikoittainen harjoittelumäärä vaihteli paljon, koska kilpailuviikoilla harjoittelumäärä pieneni huomattavasti. Muun muassa KK I:n seurantajakso päättyi SMkilpailuihin, joka on nähtävissä harjoittelumäärän selvänä pienentymisenä kilpailuviikolle. Todellisuudessa harjoittelumäärät kilpailukaudella olivat hieman suurempia, sillä kaikki luistelijat eivät olleet merkanneet harjoituspäiväkirjaan kaikkia kilpailuverryttelyitä. Kuvio 6. Viikoittainen harjoittelumäärä seurantajaksojen aikana. Vierumäki = maajoukkueleiri; KVK = kilpailuun valmistava kausi; KK I = kilpailukausi I; KK II = kilpailukausi II.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 14 Myös harjoittelun tehojakaumassa tapahtui selviä muutoksia seurantajaksojen välillä. Kun kilpailuun valmistavalla kaudella n. 50 % lajiharjoittelusta oli matalatehoista harjoittelua (syke vähintään 40 lyöntiä alle maksimisykkeen), niin kilpailukaudella vastaava osuus oli noin 30 % (Kuvio 7). Vastaavasti väli- (syke 20 40 lyöntiä alle maksimisykkeen) ja yläalueen (syke korkeintaan 20 lyöntiä alle maksimisykkeen) osuus harjoittelusta kasvoi. Ilman luistimia tapahtuva muu harjoittelu oli lähes yksinomaan matalatehoista harjoittelua. Lajiharjoittelun osuus harjoittelusta oli keskimäärin 75 % pysyen lähes samalla tasolla seurantajaksojen aikana. Myös harjoittelun kuormittavuutta kuvaavan TRIMP-muuttujan osalta, joka ottaa huomioon sekä harjoittelumäärän että tehon, oli selviä muutoksia seurantajaksojen välillä (Kuvio 8). Kuvio 7. Lajiharjoittelun tehojakauma seurantajaksojen aikana. Ala-alue = syke vähintään 40 lyöntiä alle maksimisykkeen; Välialue = syke 20-40 lyöntiä alle maksimisykkeen; Yläalue = syke korkeintaan 20 lyöntiä alle maksimisykkeen. Vierumäki = viikon maajoukkue leiri; KVK = kilpailuun valmistava kausi; KK I = kilpailukausi I; KK II = kilpailukausi II.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 15 Kuvio 8. Harjoittelun kuormittavuus (TRIMP, training impulse) seurantajaksojen aikana. Vierumäki = viikon maajoukkue leiri; KVK = kilpailuun valmistava kausi; KK I = kilpailukausi I; KK II = kilpailukausi II. Ryhmätason muutoksia palautuneisuusmuuttujissa löytyy sekä viikkojen että seurantajaksojen välillä (Kuvio 9). Yösykevaihteluun perustuvan palautumisen indeksi, submaksimaalisessa sukkulajuoksutestissä sykkeen palautuminen ja urheilijan oma palautuneisuustuntemus kasvoivat tasaisesti kilpailuun valmistavalta kaudelta kilpailukaudelle. Palautumisen indeksi ja sukkulajuoksutestin sykkeen palautuminen olivat yhteydessä toisiinsa (r = 0,83, p<0,001). Tämän perusteella kyseiset menetelmät kuvastavat suurelta osin samaa asiaa ja siten ovat toimivia menetelmiä palautumistilan seurantaan taitoluisteluharjoittelussa. Yösykevaihtelu kuvaa autonomisen hermoston tilaa ja sitä kautta elimistön kokonaisvaltaista kuormittuneisuutta/palautuneisuutta. Submaksimaalisen sukkulajuoksutestin syke- ja laktaattitasot kuvaavat elimistön kokonaiskuormituksen lisäksi myös jalkojen paikallista kuormitustilaa. Testosteroni-, kortisoli- ja kreatiinikinaasipitoisuudet eivät muuttuneet seurantajaksojen aikana, lukuun ottamatta kortisolipitoisuudessa tapahtunutta kasvua KVK:n seurantajakson aikana (Taulukko 4). Tämä saattaa johtua siitä, että jakson loppunäyte otettiin maajoukkueleirin yhteydessä, jossa ohjelmassa oli valintakilpailut, jotka saattoivat lisätä psyykkistä stressiä. Lisäksi havaittiin, että kreatiinikinaasipitoisuus kasvoi Vierumäen leirin aikana, mikä viittaa mikrotason lihasvaurioihin. Todennäköisin syy lihasvaurioihin on lisääntynyt hyppyharjoittelu jääharjoituksissa. Testosteroni-, kortisoli- ja kreatiinikinaasipitoisuuksien muutokset seurantajaksojen aikana eivät olleet yhteydessä yösykevaihtelu ja submaksimaalisen sukkulajuoksutestin tuloksiin

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 16 Kuvio 9. Palautuneisuus seurantajaksojen aikana. Vierumäki = viikon maajoukkue leiri; KVK = kilpailuun valmistava kausi; KK I = kilpailukausi I; KK II = kilpailukausi II. Taulukko 4. Verimuuttujat seurantajaksojen aikana. Kortisoli (nmol/l) Testosteroni (nmol/l) Kreatiinikinaasi (U/l) Vierumäen leiri Ennen 601 ± 177 4,6 ± 6,0 164 ± 68 Jälkeen 570 ± 197 4,5 ± 5,6 267 ± 108 Kilpailuun valmistava kausi Ennen 453 ± 42 4,7 ± 5,5 189 ± 204 Jälkeen 687 ± 112* 4,5 ± 7,3 179 ± 72 Kilpailukausi I Ennen 681 ± 264 4,3 ± 5,9 129 ± 32 Jälkeen 647 ± 202 4,7 ± 6,5 180 ± 187 Kilpailukausi II Ennen 538 ± 176 6,0 ± 7,1 140 ± 128 Jälkeen 528 ± 131 6,1 ± 7,2 185 ± 125 * P < 0.05, tilastollisesti merkitsevä ero verrattuna jakson alkuun.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 17 Harjoittelun keventäminen kilpailukaudelle paransi elimistön palautumistilaa, kun tarkastellaan koko ryhmän keskiarvoa. Kuormittumisessa on luonnollisesti ollut luistelijoiden välillä eroja seurantajaksojen aikana, koska urheilijoiden taustat ovat yksilöllisiä ja he ovat harjoitelleet yksilöllisen harjoitusohjelman mukaisesti. Myös muut tekijät kuin harjoittelu vaikuttavat elimistön kuormittumiseen. Kuviossa 10 on esimerkki luistelijasta, jonka palautumisen indeksi ja palautuneisuustuntemus laskivat selvästi KVK:n seurantajakson puolivälissä (harj. päivät 15 19). Kuormitus oli suurelta osin psyykkistä, joka johtui mm. opiskelun aiheuttamasta stressistä. Valmentajan onkin oltava tietoinen myös muun elämän stressitekijöistä, jotta kuormitus yhdessä harjoittelun kanssa ei kasva liian suureksi. KK II:n aikana oleva tilapäinen lasku sekä palautuneisuustuntemuksessa että erityisesti palautumisen indeksissä ajoittui kilpailuviikonlopulle (Harj. päivät 13 15) normaalia korkeammassa ilmanalassa. Asuminen tapahtui 1400 m ja kilpailut 1200 m merenpinnan yläpuolella. Ensimmäisen yön aikana korkeammassa ilmanalassa palautumisen indeksi oli urheilijan seurantajaksojen matalin. Jo tuo 1400 metrin korkeus aiheutti elimistölle normaalista poikkeavaa kuormitusta. Yösykevaihtelumittausten perusteella elimistö sopeutui kuitenkin ilmanalaan nopeasti, sillä jo kolmannen yön aikana palautumisen indeksi palautui lähes normaalitasolle, vaikka kilpailusuoritusten aiheuttama kuormitus saattoi hidastaa palautumista. Merenpinnan tasolle paluun jälkeisenä yönä urheilija saavutti korkeimman palautumisen indeksin koko vuonna. Kuvio 10. Esimerkkiluistelijan palautuneisuustilan muutokset seurantajaksojen aikana. Vierumäki = viikon maajoukkueleiri; KVK = kilpailuun valmistava kausi; KK I = kilpailukausi I; KK II = kilpailukausi II.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 18 Psyykkisen suoritusvire oli yhteydessä muihin muuttujiin kaikilla luistelijoilla. Eri harjoituskausilla yhteydet säilyivät hyvin samankaltaisina, yleensä vahvistuen otoskoon kasvaessa. Yhteyksien määrä ja laatu vaihtelivat eri luistelijoilla, mikä johtunee psyykkisen suoritusvireen yksilöllisyydestä. Todennäköisesti myös luistelijan kokemus ja osaaminen oman suoritusvireen säätelyssä on vaikuttanut sen vaihteluun jakson aikana. Luistelijan kokemuksella on luultavasti myös ollut vaikutusta siihen, miten kuormittavan suorituksen aikana viriäviä, epämiellyttäviäkin tuntemuksia käsitellään ja hyödynnetään. Psyykkisen suoritusvireen komponentit oli useilla luistelijoilla yhteydessä fysiologiseen kuormittuneisuuteen sekä koettuun kuormitukseen ja palautumiseen. On syytä edelleen korostaa, että nämä yhteydet ovat hyvin yksilöllisiä. Eräänä huomionarvoisena havaintona voidaan nostaa esille eräillä luistelijoilla havaitut yhteydet suoritusvireen muuttujien ja seuraavan yön aikaisen palautumisen välillä (Taulukko 5). Tämä viittaa palautumisprosessien ehkä olevan vastavuoroisia. Aikaisemman tiedon (Hanin, 2002) mukaan onnistunut palautuminen mahdollistaa hyvän psyykkisen suoritusvireen, mutta tämän perusteella hyvä suoritusvire voi myös edistää palautumista. Esimerkkiluistelijalla (Taulukko 6) Vierumäen leirin seurannassa havaitut yhteydet säilyivät ennallaan, minkä lisäksi muuttujien välillä havaittiin lisää yhteyksiä. Kuormituksen lisääntyminen näytti vahvistavan N- tuntemuksia, mikä voi viitata heikompaan psyykkiseen palautumiseen (Hanin, 2002). Näyttää siltä, että kuormituksen kokemusta kompensoidaan vahvistuvilla N+ -tuntemuksilla, joita kokemus palautuneisuuden madaltumisesta edelleen lisää. Kuormituksen, N- ja N+ lisääntymisen myötä P+ -tuntemukset heikkenevät, mikä vahvistaa käsitystä N+ -tuntemusten kompensoivasta merkityksestä. Palautuneisuus vahvistaa hyödyllisiä P+ tuntemuksia. Nämä havainnot lisäävät tietoa suoritusvireen osa-alueiden keskinäisestä, yksilöllisestä dynamiikasta sekä niiden kytkeytymisestä kuormittuneisuuden ja palautumisen kokemuksiin sekä fysiologiseen kuormitukseen ja palautumistilaan. Taulukko 5. Esimerkkiluistelijan palautumisen indeksin yhteys psyykkiseen vireeseen, kuormittavuuteen ja palautuneisuuteen. Palautumisen indeksi harjoituksia edeltävältä yöltä Palautumisen indeksi harjoituksia seuraavalta yöltä Posit. hyödylliset, P+,501* Posit. haitalliset, P- -,569* Kuormittavuustuntemus,480* Palautuneisuustuntemus,415* * P < 0,05, tilastollisesti merkitsevä yhteys.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 19 Taulukko 6. Esimerkkiluistelijan psyykkisen vireen yhteydet kuormittavuuteen, palautuneisuuteen ja fysiologiseen kuormittavuuteen Vierumäen maajoukkue leirillä. N- N+ P+ P- Kuormittavuustuntemus Palautuneisuustuntemus EPOC,710**,554* -,512* Kuormittavuustuntemus,411**,483** -,604** Palautuneisuustuntemus -,315* -,331*,362*,361* Negat. haitalliset, N-,813** -,703** -,618** Negat. hyödylliset, N+ -,425** -,326* Posit. hyödylliset, P+,654** * P < 0,05, ** P < 0,01, tilastollisesti merkitsevä yhteys. 5 HARJOITTELUN KUORMITTAVUUDEN SEURANTA KAUDELLA 2011 2012 Kaudelle 2011 2012 harjoittelun seurantaan valittiin kaikki yksinluistelun maajoukkueluistelijat ja kaksi jäätanssiparia, yhteensä 23 luistelijaa (ikä 19 ± 4 vuotta). Taitoluistelijoiden harjoittelua oli tarkoitus tarkastella harjoittelun kuormittavuuden näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää harjoittelun rytmittämisen, palauttavien harjoitusten ja harjoittelun määrän ja tehon vaikutusta harjoittelun kuormittavuuteen ja tarjota tukipalvelua luistelijoilla ja heidän valmentajille kuormituksen ja palautumisen seurantaan. Menetelminä käytettiin ensimmäisen vuoden havaintojen perusteella parhaiten toimivia menetelmiä kuvaamaan harjoittelun kuormittavuutta taitoluisteluharjoittelussa. Kuormitusseuranta tehtiin urheilijan ja valmentajan omavalintaiselta ajankohdalta vähintään kolmen viikon harjoitusjaksolta. 5.1 Mittaukset Taitoluistelijat ohjeistettiin mittaamaan sykettä harjoituksista ja täyttämään harjoituspäiväkirjaa samoin kuin projektin ensimmäisen vuoden aikana sisältäen myös luistelijoiden oman arvioinnin palautuneisuus- ja kuormittavuustuntemuksista ja psyykkisen vireystilan arvioinnin (IZOF) kaikista lajiharjoituksista. Edellisestä kaudesta saadun palautteen perusteella luistelijat arvioivat myös harjoituksen onnistuneisuutta 1 10 asteikolla. Lisäksi luistelijat ohjeistettiin keräämään sykevälitietoa nukkuessaan vähintään 3 4 yöltä viikossa. Lisäksi luistelijoilla oli mahdollisuus tehdä kuormitusseurantamittauksena 4 min submaksimaalinen juoksutesti kerran viikossa sa-

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 20 moin kuin projektin ensimmäisen vuoden aikana. Palautumisraportit lähetettiin seurantajakson aikana urheilijalle ja henkilökohtaiselle valmentajalle mahdollisimman nopeasti mittausten jälkeen. Yhteenvedot psyykkisen suoritusvireen yhteyksistä muihin muuttujiin lähetettiin luistelijoille ja valmentajille seurantajakson jälkeen, joissakin tapauksissa palautetta annettiin myös jakson aikana. Edellisen kauden kokemusten perusteella sanallisen yhteenvedon tueksi liitettiin visuaalinen esitys havaituista merkitsevistä yhteyksistä (esim. Kuvio 12). 5.2 Tulokset ja pohdinta Kaikkiaan 14 luistelijaa toteuttivat harjoittelun seurantajakson. Osalta luistelijoista seurantajakso jäi toteuttamatta mm. loukkaantumisten takia. Seurantajakson pituus oli keskimäärin 5,5 viikkoa, vaihdellen 2,5 viikosta 12 viikkoon (Taulukko 7). Jaksot ajoittuivat syyskuun 2011 ja maaliskuun 2012 välille, eli kilpailukaudelle tai kilpailuun valmistavalle kaudelle juuri ennen kilpailukautta. Harjoittelumäärä ja harjoittelun tehojakauma olivat lähes samalla tasolla kuin edellisen kauden KVK:n seurantajakson aikana. Koska luistelijoiden seurantajaksojen ajankohta ja pituus vaihteli paljon, tuloksia käsiteltiin vain yksilöittäin ilman ryhmätarkastelua. Taulukko 7. Harjoittelun seurantajakson harjoitustietoja. Harjoittelun seurantajakso ka ± kh Kesto (vrk) 38 ± 19 Harjoitusmäärä (h) 46 ± 29 (h/vrk) 1,4 ± 0,4 Lajiharjoittelunosuus (%) 75 ± 15 Ala-alueen harjoittelun osuus lajiharjoittelusta (%) 54 ± 21 Väli-alueen harjoittelun osuus lajiharjoittelusta (%) 39 ± 19 Ylä-alueen harjoittelun osuus lajiharjoittelusta (%) 8 ± 5 Ala-alue = syke vähintään 40 lyöntiä alle maksimisykkeen; Välialue = syke 20-40 lyöntiä alle maksimisykkeen; Yläalue = syke korkeintaan 20 lyöntiä alle maksimisykkeen. 5.2.1 Urheilija 1 Ensimmäisen esimerkkiluistelijan neljän viikon seurantajakso ajoittui syyskuulle eli kilpailuun valmistavalle jaksolle. Harjoittelua oli keskimäärin kaksi tuntia päivässä harjoitusjakson aikana. Harjoittelusta 60 % oli jääharjoittelua. Jääharjoittelusta 43 % oli matalatehoista, 52 % välialueen ja 5 % yläalueen harjoittelua. Harjoitusviikot sisälsivät tavallisesti kuusi harjoituspäivää, jotka koostuivat pääosin kahdesta harjoituksesta. Viikkoon sisältyi yksi lepopäivä. Kuviossa 11 harjoittelun päivittäinen kuormittavuus on kuvattu TRIMP-muuttujalla. Luistelijan palautumistilan muutoksia on kuvattu palautuneisuustuntemuksen ja yösykevaihteluun perustuvan pa-

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 21 lautumisen indeksin avulla. Molempien muuttujien perusteella urheilijan palautumistaso laskee harjoitusviikkojen aikana eli harjoittelun aiheuttama kuormitus kasautuu, mutta lepopäivän ansiosta palautumistaso nousee uuden harjoitusviikon alkaessa lähtötasolle. Palautumistason muutokset ovat selvästi yhteydessä harjoittelun kuormittavuuteen. Tästä voikin päätellä, että kyseisen luistelijan seurantajakson aikana ei ole ollut muita merkittäviä stressitekijöitä vaan kuormitus on tullut hyvin suurelta osin harjoittelusta. Palautumisen indeksi (Firstbeat Sports) Kuvio 11. Esimerkkiluistelijan harjoittelun kuormittavuus (TRIMP, training impulse), palautuneisuustuntemus ja palautumisen indeksi harjoittelun seurantajakson aikana. Ensimmäisellä esimerkkiluistelijalla havaitut tilastollisesti merkittävät yhteydet psyykkisen suoritusvireen, fysiologisten muuttujien sekä omien kokemusten välillä on esitetty Kuviossa 12. Näiden yhteyksien perusteella tällä luistelijalla fysiologinen kuormittavuus, palautumisindeksi ja koettu palautuneisuus ovat suoraan ja välillisesti yhteydessä keskenään, jolloin muodostuu eräänlainen kehävaikutus. Palautumistason kohotessa myös oma kokemus palautuneisuudesta näyttää vahvistuva, mikä puolestaan näyttää vahvistavan psyykkisen suoritusvireen N+, P+ ja P- -muuttujia, jotka puolestaan vahvistavat toinen toisiaan. Kilpailutilanteeseen perustuneen profiloinnin perusteella N+ ja P+ -tuntemukset ovat suoritusta edistäviä ja P- haittaavia. Ilmeisesti kuitenkin harjoitustilanteessa P- tuntemukset eivät ole samalla tavalla suorituksen kannalta epäsuotuisia. Huomionarvoisia ovat N- muuttujan käänteiset yhteydet koettuun palautuneisuuteen sekä muihin psyykkisen suoritusvireen muuttujiin. Toisin sanoen vahvistuessaan nämä muuttujat näyttävät heikentävän suorituksen kannalta haitallisia negatiivisia tuntemuksia.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 22 Sykevaihtelupohjaiset Oma tuntemus Psyykkinen suoritusvire muuttujat harjoituksesta IZOF Kuvio 12. Esimerkkiluistelijalla havaitut yhteydet psyykkisen suoritusvireen, harjoittelun kuormittavuuden (EPOC, oma kuormittavuustuntemus), palautuneisuustuntemuksen ja palautumisen indeksin välillä harjoittelun seurantajakson aikana. Selitteet: EPOC = fysiologinen kuormitus harjoituksen aikana, Palautumisindeksi = yön aikainen palautuminen, N- = negatiiviset haitalliset tuntemukset, N+ = negatiiviset hyödylliset tuntemukset, P+ = positiiviset hyödylliset tuntemukset, P- = positiiviset haitalliset tuntemukset, Vihreä viiva = positiivinen korrelaatio, Punainen viiva = negatiivinen korrelaatio 5.2.2 Urheilija 2 Toisen esimerkkiluistelijan kuuden viikon seurantajakso ajoittui marras-joulukuulle eli kilpailukaudelle. Harjoittelumäärä oli keskimäärin 1 tunti 20 min päivässä. Harjoittelusta 76 % oli jääharjoittelua ja siitä ala-alueen harjoittelua oli 19 %, välialueen 68 % ja yläalueen 13 %. Kuvioon 13 on otettu seurantajaksosta n. 1,5 viikon kilpailuun valmistava jakso joulukuulta.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 23 Ensimmäisten päivien aikana harjoittelua oli kaksi kertaa päivässä. Palautumisen indeksi laski kyseisten päivien aikana, joka viittaa harjoittelun aiheuttaman kuormituksen kasaantumiseen. Lepopäivän seurauksena palautuminen kääntyi nousuun. Seuraavien kolmen päivän aikana ennen kilpailua harjoittelu oli kevyttä ja oletuksena oli, että palautumistaso nousee jakson lähtötasolle. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan palautumisen indeksi laski yö yöltä ennen kilpailuja ja oli kilpailua edeltävänä yönä varsin matala. Luistelija arvioi kilpailusuorituksen onnistumisen melko heikoksi (4; asteikko 0-10). Luistelijalla oli ollut jalkavaivoja syys-lokakuussa aiheuttaen kolmen viikon harjoittelutauon. Kilpailu oli ensimmäinen tauon jälkeen ja oli myös viimeinen näyttökilpailu nuorten olympialaisiin. Nämä tekijät aiheuttivat luistelijalle paineita ja stressiä, joka selittänee palautumisen indeksin laskun kilpailua edeltävinä päivinä. Eli kyseessä ei ollut harjoittelun aiheuttamasta fyysisestä kuormituksesta vaan psyykkisestä stressistä. Yösykevaihteluseuranta ei pysty menetelmänä erottamaan kuormituksen lähdettä vaan antaa kokonaiskuvan elimistön palautumistilasta. Tämän takia sekä valmentajan että palautumisanalyysien tekijän on hyvä olla tietoinen harjoittelutaustasta ja mahdollisista muista stressitekijöistä. Kuormittavaa harjoittelua Lepo Kevyttä harjoittelua Kilpailu Kuvio 13. Esimerkkiluistelijan palautumistilan muutokset kilpailuun valmistautuessa. Toisella esimerkkiluistelijalla havaitut tilastollisesti merkitsevät yhteydet eri muuttujien välillä on esitetty Kuviossa 14. Fysiologinen kuormitus vahvistaa koettua kuormitusta, ja nämä molemmat näyttävät heikentävän palautuneisuuden tuntemusta. Vastaavasti palautuneisuuden tuntemus vahvistuessaan heikentää näitä kahta muuttujaa. Onnistuneisuus ja P+ vahvistavat toisiaan ja jälkimmäinen vahvistaa P- -muuttujaa. Onnistuneisuuden yhteys N- muuttujaan on käänteinen ts. nämä näyttävät vahvistuessaan heikentävän toisiaan. Jos N- vahvistuu, sitä näyttää kompensoivan samaan aikaan vahvistuva N+. Nähtävästi tämä luistelija siis minimoi haitallisen negatiivisten tuntemusten vaikutusta suoritukseen hyödyllisillä negatiivisilla tuntemuksilla.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 24 Sykevaihtelupohjaiset Oma tuntemus Psyykkinen suoritusvire muuttujat harjoituksesta IZOF Kuvio 14. Esimerkkiluistelijalla havaitut yhteydet psyykkisen suoritusvireen, harjoittelun kuormittavuuden (EPOC, oma kuormittavuustuntemus) palautuneisuustuntemuksen ja palautumisen indeksin välillä harjoittelun seurantajakson aikana. Selitteet: EPOC = fysiologinen kuormitus harjoituksen aikana, Palautumisindeksi = yön aikainen palautuminen, N- = negatiiviset haitalliset tuntemukset, N+ = negatiiviset hyödylliset tuntemukset, P+ = positiiviset hyödylliset tuntemukset, P- = positiiviset haitalliset tuntemukset, Vihreä viiva = positiivinen korrelaatio, Punainen viiva = negatiivinen korrelaatio 5.2.3 Urheilija 3 Kolmannen esimerkkiluistelijan neljän viikon seurantajakso ajoittui kilpailuun valmistavaan kauteen syys-lokakuulle. Harjoittelua oli pääsääntöisesti kerran päivässä keskimäärin 1 tunti 8 min. Harjoittelusta 70 % oli jääharjoittelua ja siitä ala-alueen harjoittelua oli 49 %, välialueen 40 % ja yläalueen 11 %. Syyskuun yösykekeräysten palautumisraportit olivat suurelta osin vihreitä, joka kuvaa yön aikaista palautumista (Kuvio 15.a). Marraskuussa keräysten väri muuttui suurelta osin punaiseksi (Kuvio 15.b) ja palautumisen indeksi laski selvästi aiempaa matalalle tasolle (Kuvio 16).

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 25 A) B) Kuvio 15. Luistelijan esimerkkipalautumisraportit (Firstbeat Sports) syyskuulta (A) ja lokakuulta (B). Palautumisen indeksi (Firstbeat Sports) Kuvio 16. Esimerkkiluistelijan palautumisen indeksi syys-lokakuussa. Valmentajallekin heräsi kysymyksiä, että mistä yökeräysten punaisuus ja matalat palautumisen indeksit johtuivat, sillä harjoittelua oli melko vähän (kerran päivässä) ja se oli melko matalatehoista. Jääharjoittelu ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla. Tilanne jatkui samankaltaisena lokakuun puoliväliin saakka, kunnes 13-14.10. keräykseen yökeräyksen väri muuttui lähes täysin vihreään (Kuvio 17) ja palautumisen indeksi nousi huomattavasti. Tämän keräyksen jälkeen valmentajalta tuli viesti, että keräystä edelsi psyykkisen valmentajan tapaaminen ja sitä seurannut onnistunut jääharjoitus. Vaikuttaisi, että syyt matalaan palautumisen indeksiin ja keräyksien punaisuuteen liittyivät odotuksiin nähden huonommin toteutuneisiin jääharjoituksiin aiheuttaen psyykkistä kuormitusta.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 26 13-14.10 Psyykkisen valmentajan tapaaminen Palautumisen indeksi (Firstbeat Sports) Kuvio 17. Esimerkkiluistelijan palautumisen indeksissä tapahtuva muutos psyykkisen stressitekijän helpottaessa. Kolmannen esimerkkiluistelijan eri muuttujien väliset on esitetty kuviossa 18. Fysiologinen kuormituksen yhteys koetun kuormituksen kanssa on odotettu löydös, hieman yllättävänä voidaan pitää sen yhteyttä onnistuneisuuteen ja P+ -tuntemuksiin sekä käänteistä yhteyttä N- kanssa. Mahdollisesti tällä luistelijalla kuormittava suoritus edellyttää tai vaihtoehtoisesti edistää suoritusta tukevien P+ tuntemusten aktivoitumista. Fysiologinen kuormitus, kuormittavuus, onnistuneisuus, N+ ja P+ vahvistavat keskenään toisiaan kehämäisesti. Tähän kehään liittyy palautuneisuus onnistuneisuuden kautta. Tämän kehän aktivoituminen näyttäisi myös vaikuttavan heikentävästi haitallisiin N- ja P- muuttujiin.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 27 Sykevaihtelupohjaiset Oma tuntemus Psyykkinen suoritusvire muuttujat harjoituksesta IZOF Kuvio 18. Esimerkkiluistelijalla havaitut yhteydet psyykkisen suoritusvireen, harjoittelun kuormittavuuden (EPOC, oma kuormittavuustuntemus), palautuneisuustuntemuksen ja palautumisen indeksin välillä harjoittelun seurantajakson aikana. Selitteet: EPOC = fysiologinen kuormitus harjoituksen aikana, Palautumisindeksi = yön aikainen palautuminen, N- = negatiiviset haitalliset tuntemukset, N+ = negatiiviset hyödylliset tuntemukset, P+ = positiiviset hyödylliset tuntemukset, P- = positiiviset haitalliset tuntemukset, Vihreä viiva = positiivinen korrelaatio, Punainen viiva = negatiivinen korrelaatio

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 28 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän projektin tavoitteina oli selvittää taitoluistelun kilpailusuoritusten fysiologisia vaatimuksia ja kuormittavuutta sekä erilaisten kuormittavuuden seurantamenetelmien soveltuvuutta taitoluisteluharjoitteluun. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia huipputaitoluistelijoiden harjoituskäytäntöjä harjoittelun kuormittavuuden näkökulmasta ja sitä kautta kehittää suomalaista taitoluisteluvalmennusta. Fysiologisten vasteiden perusteella lyhyt- ja vapaaohjelmasuoritusten aikana intensiteetti on korkea. Vapaaohjelman pidempi kesto selittänee hieman suuremman kuormittumisen verrattuna lyhytohjelmaan. Ohjelmien kestot ovat kuitenkin sen verran lyhyitä, että kokonaiskuormitus ei ole erityisen suurta ja palautuminen on nopeaa, eikä kuormitusta ollut havaittavissa ohjelmien jälkeisten öiden sykevaihtelukeräyksissä. Koska lihasten happamuus ja väsymys kasautuu ohjelman aikana, on tärkeää että luistelija omaa riittävän aerobisen ja anaerobisen suoritustason, jotta pystyy suoriutumaan vaadituista elementeistä, kuten vaativat hypyt tai askelsarjat, myös ohjelman loppupuolella. Taitoluistelijoiden harjoittelun muutokset harjoituskaudelta kilpailukaudelle olivat hyvin selvät. Harjoittelumäärä pieneni ja -teho suureni selvästi harjoituskaudelta kilpailukaudelle. Luistelijoiden palautuneisuus lisääntyi kohti kilpailukautta, joka on tarkoituksenmukaista ajatellen valmiutta kilpailusuorituksiin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että vaikka harjoittelun aiheuttama fyysinen kuormitus kevenee kilpailukaudella, psyykkistä kuormitusta kilpailukaudella voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten kilpailut tai jääharjoitusten sujuminen alle odotusten. Yksilölliset erot sekä harjoittelussa että palautumisessa olivat suuria, joten kuormitusseurannan tuleekin olla ensisijaisesti yksilöllistä. Yösykevaihteluun perustuva palautumisen indeksi ja submaksimaalisen sukkulajuoksun palautussyke olivat linjassa toisiinsa ja subjektiiviseen palautuneisuustuntemukseen. Näyttäisi siis siltä, että kyseiset muuttujat kuvaavat samaa asiaa ja toimivat harjoittelun seurannassa. Yösykevaihtelu kuvaa autonomisen hermoston tilaa ja sitä kautta kokonaisvaltaista kuormitustilaa. Mittausta on helppo toteuttaa tarvittaessa useamman kerran viikossa, jolloin saa säännöllisesti tietoa elimistön tilasta. Submaksimaalinen sukkulajuoksutesti on helposti toteutettavissa esim. jääharjoitusten alkuverryttelyiden yhteydessä. Testin palautussyke kuvaa autonomisen hermoston tilaa. Lisäksi testistä saadaan tietoa jalkojen paikallisesta kuormituksesta sekä kestävyysominaisuuksien kehityksestä. Kuormituksen seurantamenetelmänä esikevennyshyppy on helposti ja nopeasti toteutettavissa. Testin avulla saadaan tietoa jalkojen paikallisesta kuormitustilasta ja hermo-lihasjärjestelmän suorituskyvystä. Testi toimii myös nopeusvoimaominaisuuksien kehityksen seurannassa. Urheili-

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 29 jalla tulee kuitenkin olla riittävästi kokemusta hypyn suorittamisesta, jotta suoritustekniikka on vakioitunut ja kuormitustilan määritys on mahdollista. Fysiologinen kuormittuneisuuden, palautumisen tason, harjoitukseen liittyvin tuntemusten sekä psyykkinen suoritusvireen väliset yhteydet ovat rakentuneet yksilöllisesti. Usein nämä yhteydet ovat monisäikeisiä, ja muuttujien välillä voidaan havaita kehämäisyyttä. Näitä havaintoja voidaan hyödyntää psyykkisessä valmentautumisessa. Psyykkinen suoritusvire ei ole ainoastaan palautumistilan seurausta, vaan sillä voi olla myös vaikutusta palautumisprosessiin. Taitoluisteluharjoittelun kuormituksen seurantaa on mahdollista toteuttaa eri menetelmin. Kaikki menetelmät vaativat kuitenkin säännöllisyyden, eli yhden mittauskerran perusteella ei kuormitustilaa pysty määrittämään. Tämän takia kuormitusseurantamittausten tulisi olla rutiininomainen tapa valmennuksessa, riippumatta siitä, mitä seurantamenetelmää käyttää.

Taitoluisteluharjoittelun kuormittavuuden seuranta 30 LÄHTEET Banister, E.W. 1991. Modelling elite athletic performance. Teoksessa: MacDougall JD, Wenger HA, Green HJ. (toim). Physiological testing of the high performance athlete. Champaign, IL: Human Kinetics Pulishers Ltd., 403 424. Borg, G.A. 1982. Psychophysical bases of perceived exertion. Medicine and Science in Sports and Exercise, 14, 377-381. Buchheit, M., Simon, C., Piquard, F., Ehrhart, J., Brandenberger, G. 2004. Effects of Increased Training Load on Vagal-Related Indexes of Heart Rate Variability: A Novel Sleep Approach. American Journal of Physiology - Heart and Circulatory Physiology, 287, H2813-8. Hanin, Y.L. (toim) 2000. Emotions in Sport, Human Kinetics, Champaign, IL. Hanin, Y.L. 2002. Individually Optimal Recovery in Sports: An Application of the IZOF Model. Teoksessa: Kellman, M. (toim.) Enhancing Recovery preventing underperformance in athletes. Human Kinetics, Champaign. Kiviniemi, A.M., Hautala, A.J., Makikallio, T.H., Seppanen, T., Huikuri, H.V., Tulppo, M.P. 2006. Cardiac Vagal Outflow After Aerobic Training by Analysis of High-Frequency Oscillation of the R-R Interval. European Journal of Applied Physiology, 96, 686-692. Kjaer, M., Larsson, B. 1992. Physiological profile and incidence of injuries among elite figure skaters. Journal of Sports Sciences, 10, 29-36. Laksola, N. 2011. Taitoluistelun leiriharjoittelun kuormittavuus kilpailuun valmistavalla kaudella yhden kesäleiriviikon ajan. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma, opinnäytetyö. Nummela, A., Hynynen, E., Kaikkonen, P., Rusko, H. 2010. Endurance Performance and Nocturnal HRV Indices. International Journal of Sports Medicine, 31, 154-159. Quinney, H. 1990. Sport on ice. Teoksessa: Reilly, T., Secher, N., Snell, P., Williams, C. (toim). Physiology of Sport. E. & F.N. Spon. London.