YLÄ-SAVON VERKOSTOPAJAN SELVITYSTYÖ LOPPURAPORTTI

YLÄ-SAVON VERKOSTOPAJAN SELVITYSTYÖ LOPPURAPORTTI Loppuraportti 30.12.2009 SULEVI KOMULAINEN Iisalmen Nuorison Tuki ry

Sisältö 1 Johdanto... 4 2 Selvitystyön tavoitteet ja tehtävät... 6 3 Välityömarkkinat... 7 4 Selvitystyö... 8 4.1 Aloitusseminaari... 8 4.2 Haastattelu - Organisaation verkostoportfolio... 8 4.2.1 Organisaation verkostokuva... 8 4.2.2 Verkostoitumisen hyödyt ja eri verkostojen merkitys organisaatiolle... 8 4.2.3 Verkoston kokoonpano... 8 4.2.4 Yhteenveto... 9 4.3 Haastattelu - Organisaation verkostoroolit... 9 4.4 Haastattelu - Organisaation osaamiskartta... 9 4.4.1 Organisaation oma osaaminen ja sen kehittäminen... 9 4.4.2 Verkoston osaaminen... 10 4.4.3 Yhteenveto... 10 4.5 Haastattelu - Organisaation verkostotaktiikka... 11 4.6 Haastattelu - Verkoston alustava toimintaidea... 11 5 Selvitystyön tulosten arviointi ja johtopäätökset... 12 5.1 Johdanto... 12 5.2 Toimijoiden tarpeita... 12 5.3 Verkoston kyvykkyys ja vaikuttavuus alueen sosiaalisessa työllistämisessä... 13 5.4 Yksilön vai yhteiskunnan (talouden) ehdoilla?... 14 6 Jatkotoimenpiteet ehdotuksia ja vaihtoehtoja... 15 6.1 Jatketaan entisellään... 15 6.2 Lisätään vertaistoimintaa nykyisillä resursseilla... 15 6.3 Kehitetään Ylä-Savon verkostopajaa hanketoiminnalla... 16 Sivu 2 (28)

LIITTEET Liite 1. Työttömyystilanne lokakuu 2009 Liite 2. Sosiaalisen työllistämisen toimialan rakenne Liite 3. VERKA -viitekehys Liite 4. Välityömarkkinoiden jako Liite 5. Ylä-Savon pajaverkoston pikatesti Liite 6. INTRY:n verkostokartta lokakuu 2009 Liite 7. Piiri pieni pyörii Liite 8. Verkostopajan toimintamalli Sivu 3 (28)

1 Johdanto Vuoden 2008 syksyllä Suomeen ja Ylä-Savoon iskenyt taantuma, joka on nyt muuttunut lamaksi, on lisännyt voimakkaasti työttömyyttä ja samalla myös vähentänyt työllisten tekemän työn määrää (Liite 1). Kymmeniä tuhansia työikäisiä ihmisiä on lomautettuina ja ennusteiden mukaan keväällä 2010 moni niistä muuttuu irtisanomisiksi. Erityisesti alle 25 -vuotiaiden nuorten ja yli 50 -vuotiaiden työttömyys on ollut voimakkaassa kasvussa. Molempien ryhmien moniongelmaisuus lisääntyy koko ajan ja se vaikeuttaa omalta osaltaan heidän työllistymistään. Valtio ja kunnat joutuvat uudelleen miettimään toimintamalleja, joiden avulla voidaan vastata kasvaviin sosiaalisen työllistämisen haasteisiin. Suomalainen hyvinvointijärjestelmä pyrkii vastaamaan työttömyyden mukanaan tuomiin haasteisiin tuottamalla monipuolisesti palveluita, joiden tarkoitus on ennalta ehkäistä sosiaalisia ja terveydellisiä uhkia sekä ylläpitää toimintakykyä ja osallisuutta kansalaisena. [ET2007] Hyvinvointiyhteiskuntamme suopea kehittyminen on mahdollistanut kattavan ja monipuolisen palveluvalikoiman syntymisen. Valitettavasti eriytyminen eri sektoreihin ja asiantuntijaorganisaatioihin vaikeuttaa näiden palvelujen kokoamista toinen toisiaan ja yksilön tarpeita tukevaksi kokonaisuudeksi. Näitä palveluja tuottavia organisaatioita ja verkostoja voidaan kutsua sosiaalisen työllistämisen toimialaksi (Liite 2). Yhteiskäsite kattaa asiakkaat, jotka ovat heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä ja erillistyöllistämisen yksiköt, kuten tuotannolliset työkeskukset ja työpajat sekä työllistämistä tukevat projektit ja sosiaaliset yritykset. [YP2005] Sosiaalisen työllistämisen yksiköksi voidaan kutsua mitä tahansa työllistämisen ja laaja-alaisen sosiaalisen tuen palveluita tuottavaa yhteisöä. Tällaisia ovat mm. työpajat tai vastaavat työ- ja yksilövalmennuspalveluita tuottava organisaatiot. Mikäli toiminta koostuu useista yksiköistä, tarkoitetaan sillä näiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta. [OO2005] Toimijoiden määrä ja asiantuntijuus on kasvanut toiminnan myötä ja toimialueelle on tullut paljon uusia toimijoita, jotka tarjoavat palveluitaan työllistämisen tukemisessa. Palveluiden kenttä on pirstoutunut entisestään ja työttömien ohjaaminen yksilöidyille poluille on saanut erilaisia muotoja eri alueilla. Organisaatioiden ja ammattien välisten rajojen ylittäminen ja uusien ohjauskäytäntöjen kehittäminen on haasteellinen tehtävä koko kentälle. [ET2007] Iisalmen seudun ja Ylä-Savon alueellisessa työllisyyspolitiikassa ja sen toimeenpanossa on vahvana painopistealueena sosiaalisen työllistämisen käytäntöjen alueellistaminen, johon pyritään alueella toimivien erityistyöllistämisen yksiköiden, eli työpajojen ja tuotannollisten työkeskusten, yhteistyörakennetta ja toimintaa kehittämällä. Sivu 4 (28)

Työpajatoiminnassa limittyvät työvoima-, koulutus-, nuoriso- ja sosiaalipoliittiset tavoitteet, ja se on esimerkki yli sektorirajojen ja hallinnonalojen ulottuvasta moniammatillisesta toiminnasta. Usein katsotaan, että työpajalle tullaan, kun sektoripalveluiden perustoimet eivät ole olleet riittäviä ja tarvitaan enemmän yksilöllistä tukea tilanteen selvittelyyn. Pajatoiminnan voidaan myös nähdä asemoituvan perus- ja erityistason palvelurakenteiden väliin ja vastaavan tarpeisiin, joihin normaalipalvelut eivät ole kyenneet vastaamaan. [PR2007] Ylä-Savon kunnissa mietitään vaihtoehtoja työllistämisyksiköiden toimintamalleiksi ja miten kunnan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä saadaan työllistettyä ja aktivoitua. Alueellisen sosiaalisen työllistämisen laadukkaan ja tarpeisiin vastaavan palvelujärjestelmän rakentamiselle työpajat ja työkeskukset tarjoavat hyvät alueelliset resurssit. Näiden resurssien yhteistoimintaa ja vaikuttavuutta sosiaalisessa työllistämisessä on jo pitkään kehitetty eri hankkeilla. Vuonna 2004 tehtiin laaja selvitystyö alueellisesta sosiaalisen työllistämistoiminnan säätiöittämisestä Ylä-Savossa [SE2004] ja 2008-2010 toteutettavaan ETAPPI välityömarkkinahankkeeseen liittyy merkittävä sosiaalisen työllistämisen kehittämisosio. Alueellinen yhteistoiminta lisääntyy huomattavasti sosiaali- ja terveyshuollossa. Vuoden 2010 alussa operatiivisen toimintansa aloittavan SOTE -kuntayhtymän vastuulle tulee neljän kunnan sosiaalisen työllistämisen järjestäminen, jolloin palveluja toteuttavalle verkostolle tulee merkittävä kehittymishaaste toimintojen vaikuttavuuden ja taloudellisuuden varmistamisessa. Saarivainion (2004) tekemän selvitystyön raportin otsikon Uudelleen organisoinnin lähtökohdat alla oleva kymmenen kohdan luettelo sosiaalisen työllistämisen toiminnan tavoitteista on edelleen ajankohtainen myös nykyisessä toimialan tilanteessa. [SE2004] Yhteiskunnan rakenteiden muutos on tuonut mukanaan uusia osaamishaasteita, joihin on kyettävä vastaamaan: Sosiaalinen työllistäminen tukee yhtäaikaisesti yhteiskunnan perus- ja erityispalveluja Työpajatoiminta ammatillistuu. Toiminta muotoutuu kohti liiketoiminnallisesti tehokkaampaa ja tarkemmin tiettyjen asiakasryhmien tarpeisiin kohdentuvaa toimintaa Valmennuksen kehittyminen yhdistää ammattimaisuuden ja perinteiset työpajaarvot toisiinsa. Vuorovaikutus, tekemällä oppiminen ja joustava tukeminen tulevat olemaan tulevaisuudessakin työpajatoiminnan peruslähtökohtia. [HJ2005] Tämä selvitystyö rajattiin koskemaan osaa Ylä-Savolaisia työpajoja ja työkeskuksia. Mukaan valittiin toimijat, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana Etappi -hankkeen pajojen kehittämispalavereissa. Toimijoiden näkemykset nykyisistä ja tulevaisuuden haasteista sekä toiminnasta on koottu haastattelemalla toimijoiden valitsemia edustajia. Sivu 5 (28)

2 Selvitystyön tavoitteet ja tehtävät Selvitystyön taustana olivat vuosina 2008-2009 ETAPPI hankkeen toimesta järjestettyjen neljän alueellisen sosiaalisentyöllistämisen laatupäivän tulokset. Laatupäivien pohjalta syntyi tarve toteuttaa yksityiskohtaisempi selvitystyö pajojen ja työkeskusten verkostoitumisen strategioista ja toimenpiteistä. Laatupäiviin ja selvitystyöhön osallistuivat Iisalmen Kehypaja ja Vieremän Kehypaja (Iisalmen Nuorison Tuki ry), Sonkajärven Kehypaja (Sonkajärven Nuorison Tuki ry), Luotsi-paja (Kiuruveden kaupunki), Monitaitoiset ry (Pielavesi)ja Salmituote Oy (Iisalmen kaupunki) sekä YSAO (Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä). Selvitystyön tavoitteena oli määritellä ylä-savolaisten työpajojen ja työkeskusten nykyiset verkostot ja niiden kumppanuuksien merkitys organisaation kestävälle toiminnalle. Tarve- ja osaamiskartoituksen tavoitteina oli kuvata organisaatioiden tulevaisuuden verkostostrategioita ja mahdollisen Ylä-Savon verkostopajan tarpeellisuutta ja toimintaedellytyksiä. Verkosto- ja kumppanuussuhde perustuu toimijoiden väliseen tasa-arvoisuuteen, yhteisten intressien tunnistamiseen sekä keskinäiseen luottamukseen. Kun kyse on monien toimijoiden yhteistyöstä, puhutaan verkostosuhteista. Kahden toimijan keskinäisessä suhteessa on kyse kumppanuudesta. Kuntien ja järjestöjen välillä verkosto- ja kumppanuussuhde on luonteva suhde, koska molempien toimijoita yhdistää tavoite asiakkaiden hyvinvoinnista huolehtimisesta, eikä kumpikaan tavoittele toiminnassaan taloudellista voittoa. [PE2009] Pajojen verkostomaisella toiminnalla tarkoitetaan siirtymistä Ylä-Savon alueella laaja-alaiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön sosiaalisen työllistämisen toimialalla vaikuttavuuden varmistamiseksi. Selvitystyön toteutus: 1. Ohjausryhmän järjestäytyminen. Selvitystyön toteutussuunnitelman hyväksyntä. 2. Selvitystyön aloitusseminaari. Verkoston pikatesti. 3. Pajakohtaiset haastattelut. 4. Väliraportointi ohjausryhmälle ja pajoille. 5. Jatkokysymykset pajoille. 6. Pajojen jatkohaastattelut. 7. YSAO:n haastattelu. 8. Loppuraportointi ohjausryhmälle. 9. Loppuraportin esittely ETAPPI -hankkeen kehittämispäivillä. Loppuraportin jakelu. Näkemysten keräämisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi selvitystyön viitekehyksenä käytettiin VTT:n kehittämään VERKA mallia (Liite 3). Haastattelut tehtiin työkirjan rakennetta ja kysymyspattereita noudattaen. [VK2007] Toimijoiden näkemykset koottiin haastattelemalla pajojen toiminnasta vastaavia henkilöitä. Haastatteluihin osallistui jokaisen organisaation itse tarpeensa mukaan allokoima henkilömäärä. Sivu 6 (28)

3 Välityömarkkinat Ylä-Savon sosiaalisen työllistämisen yksiköiden toiminta-alueena on välityömarkkinat ja niillä olevat ihmiset. Käsitteenä välityömarkkinat on vielä uusi ja sillä on vielä monia eri poikkeavia tulkintoja. Marniemi (2007) paloittelee termin kolmeen osaan väli, työ ja markkinat. Hänen mukaan väli tarkoittaa avoimien työmarkkinoiden ja työttömyyden välistä tilaa. Työ tarkoittaa kyseisessä tilassa tapahtuvaa vastikkeellista aktiviteettia. Markkinat on tila, jossa tilataan työtä, tehdään työtä ja maksetaan tehdystä työstä. Tämä tila on hallinnollisesti monimuotoisten toimenpidekirjojen avulla luotu ei ihan oikeat työmarkkinat. [VA2007] Tupo 2 -työryhmän mietinnössä (Väyliä työhön, 2006) välityömarkkinoiden kehittämisen kohteeksi määriteltiin avointen työmarkkinoiden ja työttömyyden välissä olevat tuetut palvelut, aktiiviohjelmat ja työtilaisuudet niille, joiden sosiaalinen selviytyminen on heikentynyt pitkäaikaisen työttömyyden vuoksi. Välityömarkkinoiden pääasialliseksi kohderyhmäksi määriteltiin sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalisen työllistämisen työryhmän määrittelemät henkilöt, joiden toimintakyky on alentunut sosiaalisista syistä. [JA2008] Välityömarkkinoilla kohennetaan työkykyä ja osaamista, jotta siirtyminen avoimille työmarkkinoille tulisi mahdolliseksi. Tupo 2 -työryhmän ehdotusten tavoitteena on lyhentää työttömyysjaksoja ja estää pitkittyvä työttömyys, puuttua rakenteelliseen työttömyyteen ja viime kädessä välityömarkkinoiden avulla lisätä vaikeimmin työllistyvien yhteiskuntaan osallistumismahdollisuuksia. [JA2008] Tutkimustuloksissa työllistymisen avaimiksi nousivat voimavarojen lisääntyminen, saatu kannustus, positiivinen vuorovaikutus ja yhteisöllisyyden tunne. Aktivoinnilla ja neuvonnoilla on suuri merkitys työttömälle työnhakijalle. Tärkeää on, että hän pääsee mukaan Tekevän kaltaisille siirtymätyömarkkinoille, jotka pystyvät kannustamaan ja rohkaisemaan häntä eteenpäin kohti avoimia työmarkkinoita. [MU2007] Välityömarkkinat voidaan jakaa siirtymätyömarkkinoihin ja välittäviin työmarkkinoihin tavoitteiden ja sisällön mukaan (Liite 4). Työttömien joukko jaetaan yhtäältä suoraan tai nopeasti työmarkkinoille palaaviin sekä toimenpiteisiin osallistuviin (ryhmäpalvelut, koulutus, ohjaus ja tukityö), joita siirtymätyömarkkinat koskevat, ja toisaalta pitkittyvään työttömyyteen ajautuneisiin, joiden palveluista työvoiman palvelukeskukset vastaisivat. [SA2008] Välityömarkkinoilla toimivalla sosiaalisen työllistämisen yksiköllä on periaatteessa neljänlaisia asiakkaita [KJ2009]: Teollisia tuotteita ja alihankintapalveluja ostavat asiakasyritykset ja yksityiset henkilöt Työllistämispalveluiden käyttäjäasiakkaat Työllistämispalveluita ostavat ja toimintaa rahoittavat tahot Työllistämispalveluiden asiakkaita työllistävät yritykset. Sivu 7 (28)

4 Selvitystyö 4.1 Aloitusseminaari Aloitusseminaari pidettiin Etapin laatupäivän yhteydessä ja siihen osallistui osa haastateltavista organisaatioista. Osallistujille esiteltiin selvitystyön toteutussuunnitelma ja tehtiin verkoston toiminnan lähtötilanteen kartoitus Verkoston pikatestillä [VK2007]. Testissä määriteltiin kahdeksan verkostotoiminnan osa-alueen kypsyyttä asteikolla 1-4 ja tuloksista tehtiin yhteinen verkkokaavio (Liite 5). 4.2 Haastattelu - Organisaation verkostoportfolio Haastatellut organisaatiot määrittelivät omat nykyiset yhteistyötahonsa ja verkostot, joissa niiden kannattaisi toimia tulevaisuudessa. 4.2.1 Organisaation verkostokuva Organisaatiot kuvasivat omat nykyiset verkostonsa verkostokarttoina. Liitteenä esim. Iisalmen Nuorison Tuki ry:n ja Iisalmen Kehypajan verkostokartta (liite 6). Verkostojen laajuus riippui organisaation toimintakentän laajuudesta, laajimmat verkostot ovat Salmituotteella ja Iisalmen Nuorison Tuki ry:llä. Kaikille yhteisiä verkostotoimijoita ovat mm. kunnat, TE -toimisto, TYP, sosiaalitoimistot ja KELA. Suuria eroja on peruskoulujen, keskiasteen ja korkeakoulujen kanssa tehtävässä yhteistyön syvyydessä. Eroja on myös kolmannen sektorin toimijoiden ja seurakuntien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Yksityis- ja yritysasiakkaiden merkitys vaihtelee organisaation tuote- ja palvelutarjonnan laajuuden ja volyymin seurauksena. Alihankintatoimintaa on laajimmin Salmituotteella ja Iisalmen Kehypajalla. Alihankinnan määrään vaikuttaa olennaisesti tuotantoyksiköiden osaaminen ja käytettävissä oleva kone- ja laitekanta. Verkostojen hallinta ja johtaminen vaihtelevat huomattavasti eri organisaatioiden kesken. Johtamisen tasoon vaikuttaa organisaatioiden koko. Osa organisaatioista suorittaa pääsääntöisesti annettuja päivittäisiä operaatioita ja toisissa johtaminen on strategista sekä tulevaisuuteen suuntautuvaa. 4.2.2 Verkostoitumisen hyödyt ja eri verkostojen merkitys organisaatiolle Organisaatiot kokivat verkostojen tuovan lisää asiakkuuksia toimintaan. Usean tuki- ja avustuskumppanin merkitys koettiin ratkaisevana toiminnan jatkumisen varmistamiseksi. YSAO näki verkoston toimijoiden tuovan tukea erityistukea tarvitsevien opiskelijoiden opetukseen ja aktivointiin. Oman organisaation rooli verkostoissa nähtiin sosiaalisen työllistämisen ammattilaisina. 4.2.3 Verkoston kokoonpano Toimijat näkivät oman toiminta-alueensa rajattuna ja sitä kautta roolinsa selvänä nykyisissä verkostoissa. Jokaisella toimijalla on omat paikalliset tilaajat, toimittajat ja asiakkaat. Salmituotteella ja Iisalmen Kehypajalla on myös alueellista, kansallista ja kansainvälistä verkostotoimintaa. Sivu 8 (28)

Mahdollisuutena nähtiin eri pajojen, työkeskusten ja YSAO:n yhteistyön kehittäminen ja tiivistäminen. 4.2.4 Yhteenveto Verkostopajan kehittämisvaiheessa tahdotaan hyödyntää organisaatioiden nykyisiä kumppanuuksia. Luotettavien uusien kontaktien ja yhteistyötahojen löytäminen korostuu jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuntien kanssa tehtävä yhteistyö korostuu edelleen pajojen ja työkeskusten toiminnassa. Isona haasteena nähtiin SOTE -kuntayhtymän tuomat sosiaalisen työllistämisen prosessien ja toimintatapojen muutokset. Työkeskusten ja pajojen tulevat roolit työllistämisessä ja kuntouttavassa työtoiminnassa ovat edelleen avoimia. 4.3 Haastattelu - Organisaation verkostoroolit Haastatellut organisaatiot määrittelivät vahvimmat roolinsa verkostoissa ja roolit joihin kannattaa panostaa tulevaisuudessa. Organisaatiot mielsivät toimivansa vahvasti asiantuntijoina ja tuottajina omissa verkostoissaan. Organisaatioiden toimintamallina on yhä useammin tilaaja-tuottaja -malli, jossa useimmiten toimitaan asiantuntijatuottajana. Asiakkaan roolissa oltiin avustusten ja tukien vastaanottajina. Tuotteistettujen palvelujen tuottajan rooli nähtiin erittäin merkityksellisenä toimintana tulevaisuudessa. Samoin laajempi yhteistyö ammattiopistojen kanssa nähtiin suurena mahdollisuutena varsinkin nuorten pajatoiminnassa. YSAO näkee oman verkostoroolinsa ammattiosaamisen kehittäjänä ja ohjaajana sekä yhteisten koulutushankkeiden vastuuorganisaationa. 4.4 Haastattelu - Organisaation osaamiskartta Haastatellut organisaatiot määrittelivät omat ydinosaamisensa ja nimesivät osaamisalueet, joihin keskittyvät tulevaisuudessa sekä sen, miten verkoston osaamiset yhdistetään parhaalla mahdollisella tavalla. 4.4.1 Organisaation oma osaaminen ja sen kehittäminen Organisaatiot nimesivät omiksi ydinosaamisiksi valmentamisen ja kuntouttavan työtoiminnan. Tuotannon ja alihankinnan merkitys vaihtelee paljon eri toimijoiden kesken. Eniten kehitettävää koettiin olevan työ- ja yksilövalmennuksen osaamisessa sekä palvelujen tuotteistamisosaamisessa. Lisäksi tuotekehitys- ja markkinointiosaamisessa koettiin olevan kehittämisen varaa. Sivu 9 (28)

4.4.2 Verkoston osaaminen Verkosto nähdään hyvänä ympäristönä oman toiminnan ja sen vaikuttavuuden mittaamisessa vertaamalla niitä verkoston parhaisiin käytäntöihin. YSAO:n rooli koulutusta ja valmennusta antavana kumppanina nähtiin erittäin merkityksellisenä. YSAO:n toimintamallina on henkilökohtainen ohjaaminen. Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry:n (TPY) rooli valtakunnallisena valmentavana ja kehitystyötä tekevänä kumppanina arvostettiin. 4.4.3 Yhteenveto Organisaatioiden vahvin tilaus ja osaaminen ovat sosiaalisen työllistämisen kentässä. Tuotannollisen toiminnan osaaminen ja resurssit vaihtelevat paljon eri organisaatioiden kesken. Alihankintatoiminnan merkitys säilyy edelleen merkittävänä, mutta omien tuotteiden kehittäminen, valmistaminen ja markkinointi tulevat olemaan yhä suuremmassa roolissa tulevaisuudessa. Tuotteistettujen palvelujen myynnistä saadaan tulevaisuudessa huomattava tulonlähde. Työvalmennusosaaminen on kaikissa organisaatioissa vahvinta osaamista. Työvalmentajilla on yleensä pitkä työkokemus ja jonkin erityisosaamisen koulutus. Työpajoilla on totuttu erilaisuuteen. Työpajalla valmentajat ovat työskennelleet monenlaisten nuorten ja aikuisten parissa, ja valmentajilla on paljon kokemusta erilaisista oppijoista sekä erilaisista tavoista opettaa ja valmentaa. Valmennuksessa käytetyt menetelmät ja opetustyylit ovat hioutuneet omaksi valmennustavakseen, joita jokainen valmentaja käyttää omaan persoonaansa sopivalla tavalla. Valmentajat ovat myös hyvin erilaisia temperamentiltaan ja persoonaltaan. Työtä tehdään omien kokemusten ja persoonan avulla, eikä valmennustyön tekemiseen ole yhtä oikeaa tapaa. [KK2009] Yksilövalmennusosaamisessa koetaan osaamisvajetta. Kaikissa pajaorganisaatioissa ei ole vielä omaksuttu koko käsitettä osana paja toimintaa, rinnakkaiskäsitteenä pidetään ohjaamista. Koulutus- ja pedagoginen osaaminen on vähäistä ja osassa organisaatioita ei ole muodollista osaamista ollenkaan, toisaalta YSAO on koulutuksen ammattilainen. Markkinointia tehdään, jos tehdään ollenkaan, oman työn ohessa. Markkinointiosaaminen on puutteellista, voidaan puhua jopa myyntiosaamisen puuttumisesta. Kaikilla toimijoilla on jonkinlaiset nettisivut, markkinointimateriaalin laatu vaihtelee paljon. Selvänä poikkeuksena on Salmituote, jossa markkinointia tehdään suunnitelmallisesti ja esim. markkinointimateriaalin laatu on ammattimaista. YSAO:lla on oma ammattilaisista koostuva markkinointitiimi. Organisaatioiden kehitystoiminta- ja hanketyön osaaminen on puutteellista, eikä niihin ole tarvittavia henkilöresursseja. Salmituotteella ja Iisalmen Nuorison Tuki ry:llä on pajoista parhaat resurssit kehittämis- ja hanketoiminnalle. YSAO:n kehittämistoiminnan resurssit ja taso ovat erittäin hyvät, jopa valtakunnallisesti. Pajojen ja YSAO:n osaamiset ja osaamisvajeet ovat poikkeavia, mutta samalla osaamiset ovat toisiaan vahvistavia. Sivu 10 (28)

4.5 Haastattelu - Organisaation verkostotaktiikka Haastatellut organisaatiot määrittelivät tavoitteensa verkostoitumiselle ja kumppanit joiden kanssa tavoitteet saavutetaan parhaiten. Yhteistyön tekemisen tasot vaihtelivat eri organisaatioiden kesken. Joidenkin toimijoiden välinen yhteistyön taso ja syvyys mahdollistaisi verkostoyhteistyön. Yleisimmin nähtiin mahdollisuus operatiiviseen yhteistyöhön pajojen, työkeskusten ja ammattiopiston kesken. Selvitystyössä mukana olleiden organisaatioiden taktinen ja strateginen yhteistyö on edennyt pisimmällä Salmituotteen, Iisalmen Nuorison Tuki ry:n ja YSAO:n kesken mm. Etappi -välityömarkkinahankkeelle tarjottavissa valmennuspalveluissa ja niiden yhteiskehittelyssä. YSAO näkee verkostopajan mahdollisuutena kehittää opiskelijoiden hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamista. 4.6 Haastattelu - Verkoston alustava toimintaidea Haastatellut organisaatiot määrittelivät miten esittelevät oman toimintaideansa ja yhteistyötarjouksensa houkuttelevasti muille kumppaneille. Pajat pyrkivät edelleen vahvistamaan yhteistyötään oman kunnan kanssa ja toimimaan sosiaalisen työllistämisen erityisresurssina. Salmituotteen tavoitteena on toimia SOTE -kuntayhtymän sosiaalisen työllistämisen toteuttajaorganisaationa. Iisalmen Nuorison Tuki ry:n tavoitteena on kehittää pajojen roolia ammatillisen koulutuksen toteuttajana. INTRY haluaa toimia aktiivisessa roolissa Ylä-Savon verkostopajan toiminnan kehittämistyössä. YSAO:n tavoitteena on koulutus- ja valmennusresurssien lisääminen ja joustavuuden parantaminen erityisopiskelijoiden opiskeluun ja valmennukseen. YSAO näkee myös verkostopajan mahdollisuutena kehittää opiskelijoiden opetuksen hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamista. Alustavan liikeidean esittäminen verkoston toimijoille jäi verkostoa tulevaisuudessa koordinoivan tahon tehtäväksi. Sivu 11 (28)

5 Selvitystyön tulosten arviointi ja johtopäätökset 5.1 Johdanto Tämän selvitystyön tarkoituksena oli selvittää ylä-savolaisten työpajojen, työkeskusten ja YSAO:n valmius ja halukkuus verkostomaiseen yhteistyöhön. Selvitystyön viitekehyksenä käytettiin VTT:n kehittämään VERKA -mallia. Mallin mukaisesti kartoitettiin toimijoiden omat verkostosuhteet ja tavoitteet verkostomaiselle toiminnalle. Tarkoituksena oli valmistautua etukäteen kumppanien kanssa käytäviin verkostoneuvotteluihin. Samalla kartoitettiin mahdollisia yhteisiä palveluita ja tuotteita. Selvitystyö toi selvästi esille kaksi eri toimintatasoa yksiköiden toiminnoissa ja strategioissa. Ensimmäinen taso on kunnallinen ja toinen on seutukunnallinen tai sitä laajempi taso. Kunnallisella tasolla toimivien pajojen ja työkeskusten toiminta pyrkii tasaiseen ja turvalliseen budjetoitujen määrärahojen käyttämiseen. Seutukunnallisen tai laajemman tason toimijat ovat aktiivisempia uuden kehittämisessä ja ottavat myös riskejä ohi budjetin, eli toimivat enemmän yritysmäisesti. Näiden kahden eri toimintakulttuurin ja strategioiden väliset erot tuovat mielenkiintoisen jännitteen yhteisen verkostopajan kehittämiselle. Moni kysymys etsii vastausta, esim. Kuka haluaa ottaa vetäjän ja kehittäjän roolin? Mitkä toimijat haluavat tosissaan verkoston sisärinkiin? Millä ehdoilla pääsee myöhemmin mukaan? Miten eri tasojen toimijat voivat tehdä yhteistyötä? 5.2 Toimijoiden tarpeita Työpajojen suurin huolenaihe oli toiminnan jatkuvuuden taloudellinen varmistaminen. Työkeskusten toiminnan rahoittaminen näyttää olevan varmemmalla pohjalla. Toiminnan kehittyessä ja nuorten ongelmien muuttuessa pelkästä työkokemuksen puutteesta käsittämään myös erilaisia sosiaalisia ongelmia on puhtaan tuotantotoiminnan rinnalle noussut tarve sisällöllisen toiminnan kehittämisestä. Tämä kehittäminen on tapahtunut alhaalta ylöspäin -periaatetta noudattaen. Kehittämissuunta on ymmärrettävä pajojen rahoituksen kautta. Suurin osa pajoista toimii kuntien jonkin hallinnon alan osana ja toiminta on budjettisidonnaista. Tämä budjettiohjautuvuus "estää" omalta osaltaan pajan pitkäjänteisen toiminnan kehittämisen. [LT2004] Pajojen henkilöstöresurssien vähäisyys ja määräaikaisuudet tuovat haasteita toiminnan systemaattiseen kehittämiseen ja työn vaikuttavuuden varmistamiseen. Työntekijöiden suuri vaihtuvuus lisää omalta osaltaan verkostoitumisen esteitä. Lyhyet työjaksot eivät anna mahdollisuutta luoda hyviä ja kestäviä henkilösuhteita eri pajojen henkilöstöjen välille. Pätkätyösuhteet estävät tehokkaasti sosiaalisten ja vertaisverkostojen synnyn Ylä-Savon pajamaailmassa. Kaikki edellä mainitut seikat hankaloittavat toimijoiden välisen luottamuksen syntymistä. Ilman yhteistä luottamusta verkostomainen ja kumppanuuteen perustuva toiminta ei ole mahdollista. Haastatteluissa nousi esille tarpeita, joihin voidaan löytää ratkaisuja verkostomaista yhteistyötä tekemällä ja yhteiskehittelyllä. Sivu 12 (28)

Yhteisiä tarpeita eli osaamis- ja resurssivajeita ovat: yksilö- ja työvalmentajien valmennusosaaminen palvelujen tuotteistamisen osaaminen tuotesuunnitteluosaaminen myynti- ja markkinointiosaaminen hankinta- ja logistiikkaosaaminen kehittämis- ja hankeosaaminen johtamisosaaminen toiminnalliset tila-, laite- ja koneresurssit ICT -resurssit Tällä hetkellä jokainen toimija pyrkii täyttämään vajeet omilla varoillaan ja resursseillaan, kun niihin voitaisiin etsiä ratkaisuja myös kumppanuutta kehittämällä. 5.3 Verkoston kyvykkyys ja vaikuttavuus alueen sosiaalisessa työllistämisessä Alueellinen sosiaalinen työllistäminen voidaan hoitaa tehokkaasti selvitykseen osallistuneiden toimijoiden verkostomaisella yhteistyöllä. Verkostopajan tärkeitä kumppaneita ovat SOTE kuntayhtymä ja TE toimisto sekä Iisalmen alueen TYP. Neuvoja voi joskus pohtia, onko nuorella alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmia, mutta jos ne eivät tule selkeästi käynnillä esiin, on ongelmaa vaikeaa asiakkuuden alussa todentaa tai lähettää nuorta heti oletettua ongelmaa selvittäviin tutkimuksiin. Juuri tästä syystä nuorten työllistymisessä syntyy usein pitkiä, epäonnistuneita tapahtumaketjuja, joiden lopputulos on kaukana toivotusta. Työhönvalmentajapalveluja tulisi tuotteistaa ja määritellä nykyistä paremmin palvelun sisältö ja laatukriteerit. Palvelua tulee valvoa ja seurata sen laatua. Työhönvalmennukseen kuuluu esim. työpaikan etsiminen ja seuranta sekä tuki työsuhteen alkuun. Työryhmä kannattaa kehitteillä jo olevan työhönvalmentajan erikoisammattitutkinnon käyttöönottoa. [TR2009] Tulevaisuuden kyvykkyyksistä ehkä tärkeimmäksi nousee työhönvalmennuksen osaaminen. Työhönvalmennus vaatii työvalmennuksen ja yksilövalmennuksen saumatonta yhteistyötä, ja näiden moniosaajien kouluttaminen ja tarvittaessa rekrytointi on tulevaisuuden iso haaste. Palvelujen tuotteistaminen on jo tätä päivää ja sen vaatimukset tulevat kasvamaan yhden suuren tilaajatahon hallitessa palvelujen ostotarvetta. SOTE kuntayhtymän ostamien palvelujen laatutasovaatimukset ja harjoitettu ostopolitiikka tulevat olemaan merkittävässä roolissa alueellisessa sosiaalisessa työllistämistoiminnassa. Haastateltavien kokemusten mukaan tuotteistamisesta on hyötyä sekä yritykselle että asiakkaalle: Asiakkaiden mielestä tuotteistettu palvelu viestii kokemuksesta. Tuotteistettua palvelua on helpompi myydä, kun asiakas näkee, mitä palveluun kuuluu ja mitä se maksaa. Tuotteistaminen on lisännyt kasvua ja parantanut katteita ja kannattavuutta. Palvelujen tehokkuus ja laatu on parantunut systematisoinnin myötä. Johtaminen ja seuranta on helpompaa, kun palvelu on tuotteistettu. Tuotteistaminen auttaa siirtämään hiljaista tietoa koko organisaation käyttöön ja lisää oppimista. [JE2009] Sivu 13 (28)

Toiminnan jatkuva kehittäminen ja ajan tasalla pitäminen vaatii myös systemaattista tutkimustyötä. Alueellisesti luonnollisin tapa on yhteistyön tekeminen Savonia AMK:n kanssa. Toimintamuotoina voivat olla opiskelijoiden projekti- ja lopputyöt. Savonia AMK:n ja YSAO:n tutkimus- ja kehittämishankkeisiin osallistuminen mahdollistaa osaltaan pajojen jatkuvan kehitystoiminnan. Valtakunnallinen toimialakohtainen yhteistyö varmistaa tietämyksen parhaista toimintatavoista. Aktiivinen toiminta yhteisissä kehittämishankkeissa ja järjestötoiminnassa antaa mahdollisuuden valtakunnalliseen vaikuttamiseen toimialan kehittämisessä. 5.4 Yksilön vai yhteiskunnan (talouden) ehdoilla? Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa kuntien sosiaalisen työllistämisen palveluiden hankinnassa ja järjestämisessä noudatetaan tilaaja-tuottaja -mallia. Tämä kehitys haastaa pajat ja työkeskukset kehittämään omaa toimintaansa uudella tavalla. Tulevaisuudessa vain taloudellisesti kestävällä pohjalla olevat ja haluttuja vaikutuksia tuottavat toimintamallit turvaavat työllistymispalvelujen saatavuuden kuntalaisille. [PR2009] Björklund (2008) on jaotellut aktivointi- ja kannustinpolitiikan kohteina olevia henkilöitä viiteen eri kohderyhmään sen perusteella, minkälaisia työllistymisen kannustimia heihin kohdistetaan ja minkälaista toimintaa työmarkkinoilla heille suositellaan, taikka yritetään estää. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat ryhmät voivat kuulua mihin tahansa näistä viidestä ryhmästä. aktivointipolitiikan kohteina olevat henkilöt voidaan jakaa edelle esitetyin kriteerein seuraaviin ryhmiin: työlliset, aktiiviset työttömät, passiiviset työttömät, syrjäytyneet, vapaamatkustajat ja väärinkäyttäjät. Ryhmät eivät ole toisensa poissulkevia, vaan henkilö voi kuulua useampaan ryhmään samanaikaisesti. [GH2009] Yksilöllisten työllistämispalvelujen takaamiseksi tarvitaan toimenpiteisiin osallistuvien henkilöiden eritasoisia luokitteluja ja toisaalta luokkia vastaavia palvelutuotteita. Asiakkaat jaetaan neljään eri luokkaan työskentelyvalmiuksien ja elämänhallinnan perusteella. Tarjottavat palvelut ovat luokkakohtaisia ja yksilön elämäntilanteesta lähteviä. [LR2006] Sosiaalisen työllistämisen prosesseihin osallistuvan yksilön tarpeiden kartoittaminen on erittäin tärkeää pitkin työllistymispolun eri vaiheita. Ensi tapaaminen ja lähtötilanteen kartoittaminen vaatii paneutumista ja ammattitaitoa (Liite 7). Hietalan (2005) tutkimuksen tulosten perusteella vaikeimmin työllistyvien asemaa parannetaan parhaiten, jos heidät pystytään identifioimaan ja räätälöimään heille sopivia työtehtäviä, työvalmennusta sekä kuntoutus- ja koulutusmahdollisuuksia. Työllistämistuet tulisi Hietalan mukaan tulkita siten, että ne ovat investointi vaikeasti työllistyvien tulevaan työuraan. [GH2009] Kenen etu on pyörittää liian heikkokuntoisia asiakkaita vuodesta toiseen palveluissa ja luoda uskoa työllistymiseen? [ON2008] Sivu 14 (28)

6 Jatkotoimenpiteet ehdotuksia ja vaihtoehtoja Ylä-Savon työpajojen ja työkeskusten toiminnan kehittämiseen voidaan ottaa ainakin kolme erilaista lähestymistapaa, jatketaan entiseen malliin paikallisina yksinpuurtajina, lisätään toimijoiden työntekijöiden välistä vertaistoimintaa tai kehitetään systemaattisesti ja kokonaisvaltaisesti kumppanuuteen perustuvaa verkostopajan toimintaa. Verkostopajan toiminnan luomiseksi tarvitaan: toimijatason verkostoselvitystyön jatkamista verkostotoimijoiden yhteistyöneuvotteluilla verkoston toimintamallista sopiminen ja tarvittavien sopimusten vahvistaminen yhteistyöneuvottelut ja sopimukset tilaajien ja asiakkaiden kanssa tehokas yhteinen tuotteistamisprosessi niin palveluille kuin tuotteille verkostopajan strategia 2015 resurssit 6.1 Jatketaan entisellään Jokainen paja ja työkeskus jatkavat itsenäistä toimintaansa oman kuntansa esittämien sosiaalisen työllistämisen tarpeiden tyydyttämissä. Toimintaa kuvaa päivittäisten operaatioiden hoitaminen. Toimijat pyrkivät varmistamaan nykyiset avustukset ja tuet toimintansa varmistamiseksi. Jokainen pitää huolta omasta verkostostaan, niin tilaajista, toimittajista ja asiakkaista. Palveluiden ja tuotteiden kehittäminen on yksikkökohtaista ja tehdään sitten kun tilaaja niin vaatii. Tämän toimintamallin valinta on helpoin ja tuska tulee mahdollisesti vasta huomenna, hyvällä tuurilla ja poliittisten päättäjien suopeudella selvitään ilman tuskaa. 6.2 Lisätään vertaistoimintaa nykyisillä resursseilla Pajojen vertaistoiminnan lisääminen on erittäin hyvä tapa aloittaa verkostomainen toiminta. Verkostoituminen aloitetaan operatiivisen tason ihmisten yhteistyön kehittämisellä. Vertaistoiminta on yksinkertaisimmillaan toisten luona kylässä käyntiä. Toiminta aloitetaan yksiköiden välisillä yhteistyövierailulla, joku toimija on isäntänä ja toiset tulevat porukalla kylään. Tutustutaan isäntäyksikön toimintaan ja ihmisiin toiminnan takana. Samalla tavalla kierretään kaikkien toimijoiden yksiköt. Vierailujen yhteyteen voidaan kytkeä jokin koulutus- tai valmennusosio. Seuraavassa vaiheessa yhteistapaamisia järjestävät eri osaamisalueen työvalmentajat ja yksilövalmentajat. Näissä tapaamisissa keskitytään osaamisalueen omiin ongelmiin, mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin. Osana verkostotoimintaa on myös yhteinen kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminta. Tämän toimintamallin valinta on myös helppoa, tarvitaan vain joku toimija ensimmäisen kutsun esittäjäksi ja sovitaan kulujen jakamisesta etukäteen. Toiminnan seurauksena on jo hyvin alulle lähtenyt verkostotoiminta ja parasta siinä on sen käytännön läheisyys. Sivu 15 (28)

6.3 Kehitetään Ylä-Savon verkostopajaa hanketoiminnalla Ylä-Savon verkostopajan strateginen kehittäminen ja yhteisen toiminnan aloittaminen vaativat lisäresursseja. Kehittämistyö ja implementointi voidaan tehdä kahden vuoden kehittämishankkeena ELY - keskuksen tuella. Työelämän muutokset haastavat jatkuvasti erityistyöllistämisen yksiköitä kehittämään omaa toimintaansa. Laitteet ja työtavat muuttuvat, toimialoja katoaa ja uusia syntyy tilalle. Uuden oppimisen paine ei kohdistu vain valmentautujiin, vaan kaikkien organisaatiossa toimivien on kyettävä muuttamaan omia toimintatapojaan ja mieltymyksiään yhteiskunnallisten liikkeiden mukaisesti. Vaihtoehtona on jämähtää, uskoa, ettei ne kuitenkaan työllisty, ja surauttaa vuoden 1950 singeri uudelleen käyntiin. Oppiminen on kollektiivinen tahtotila, ja se vaatii halua ja kykyä tarttua uusiin mahdollisuuksiin. [ON2009] Yksilö- ja työvalmentajien valmennusosaamista nostetaan yhteisillä koulutuksilla. Koulutus voi olla TPY:n valtakunnallisesti järjestämää tai mahdollisesti YSAO:n kanssa yhdessä järjestettävää työhönvalmentajan koulutusta uuden valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti. Palvelujen tuotteistaminen tehdään yhteiskehittelynä vastaamaan mahdollisimman hyvin alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin. Tuotteistamisessa huomioidaan yksilön tarpeet. Tuotteistamisen hyötyjä valmennettavalle: Laadukkaampia palveluja Oma-aloitteinen hakeutuminen itselle sopiviin valmennuspalveluihin mahdollista Parempi ymmärtämys oman valmennusjakson tavoitteista ja sisällöstä Toiminnan ymmärtämisen myötä motivaatio ja vaikuttamismahdollisuudet valmennusjaksolla lisääntyvät. [VA2006] Hankkeessa voidaan keskittyä eri osaamis- ja resurssivajeiden korjaamiseen. 1. Tuotesuunnittelua tehdään yhteistyönä ja alan lisäkoulutusta voidaan antaa yhteistyössä YSAO:n ja Savonia AMK:n kanssa. 2. Myynti- ja markkinointiosaamista nostetaan yhteiskoulutuksilla ja käytännön työtä tehdään verkostomaisesti. Rakennetaan yhteinen Ylä-Savon verkostopaja -portaali. 3. Hankinta- ja logistiikkatoimintoja voidaan yhdistää ja tehostaa. Yhteinen oppisopimuskoulutus. 4. Kehittämis- ja hankeosaamista parannetaan yhteisillä resursseilla. Verkostossa toimii kehittämistyön koordinaattori. 5. Johtamisosaaminen nousee yhteistyön, koulutuksen ja vertaistoiminnan lisääntymisen kautta. 6. Laatu- ja työturvallisuus osaamista voidaan kehittää yhteisillä koulutuksilla. Yhteistyö toimintayksikköjen riskikartoitusten ja toimintasuunnitelmien teossa. 7. Toiminnalliset tila-, laite- ja koneresurssit voidaan hyödyntää paremmin yhteisellä tilojen ja kuormituksen suunnittelulla sekä laitehankintojen yhteissuunnittelulla. 8. ICT -resursseja voidaan hyödyntää paremmin verkoston yhteiskäytöllä. Suunnitteluun, ohjaamiseen ja raportointiin voidaan käyttää yhteisiä sovelluksia. 9. Verkostopajan yhteisestä työpoolista sopiminen ja verkoston sisäinen työntekijöiden vuokraustoiminnan aloittaminen. Työntekijöiden edelleen sijoittamistoiminnan kehittäminen. 10. Yhteisen materiaalihallinnon ja logistiikan kehittäminen. Sivu 16 (28)

Ylä-Savon verkostopajan liiketoimintamalleina ovat arvopaja palveluiden tuottamisessa ja arvoketju tuotteiden tekemisessä. Tulevaisuudessa on myös mahdollisuus arvoverkon virittämiseen joillakin toimintaalueilla. Kaksi liiketoimintamallia vaatii kahdenlaista organisoitumista. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Porterin arvoketjumalli on ollut tärkeä työkalu analysoitaessa arvontuottamista ja sen ansaitsemista. Malli soveltuu erittäin hyvin tuotannollisiin yrityksiin, joissa painopiste on tuotteiden tuottamisessa asiakkaille mahdollisimman tehokkaasti. Muille toimialoille se ei sovellu erityisen hyvin. Se ei ole myöskään kovin käyttökelpoinen teollisuusyritysten pohtiessa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, mm. palveluliiketoiminnan liiketoimintamalleja. Tämän vuoksi arvoketjumallia tulee laajentaa. Arvoketju luo arvoa muuntamalla panokset tuotoksiksi. Arvopaja luo arvoa ratkaisemalla asiakkaiden ainutkertaisia ongelmia ja organisoimalla niiden ratkaisuun resursseja ja toimintoja. Fjekstadin valueshop käsite on sukua käsitteelle työpaja. Arvoverkko puolestaan luo arvoa mahdollistamalla ja välittämällä kontakteja asiakkaiden välillä. Arvoverkko ei tässä yhteydessä tarkoita samaa kuin liiketoimintaverkko tai alihankintaverkko. Kyseessä siis ei ole joukko yrityksiä, joista jokainen erikoistuu arvoketjun johonkin vaiheeseen ja jotka tuottavat yhdessä tuotteita tai palveluita. On huomattava, että arvoketju, -paja ja verkko ovat perustavanlaatuisesti erilaisia lähestymistavassaan samoin kuin organisoinnissaan. [PM2006] Ylä-Savon verkostopajan toiminnan tukena on toimijoiden yhteinen verkostostrategia. Strategiassa määritellään toiminnan yhteiset tavoitteet ja menestystekijät osaamistarpeineen. Verkostopajan toiminnan vaikuttavuuden varmistaminen edellyttää jatkuvaa toiminnan kehittämistä. Kumppaneiden kehittämis- ja investointihankkeiden tulee olla linjassa verkoston yhteisten tavoitteiden kanssa ja toimijoiden tulee olla sitoutuneita jatkuvaan kehittämiseen. Tämän toimintamallin valinta johtaa ammattimaiseen ja vaikuttavaan yhteistyöhön Ylä-Savon sosiaalisen työllistämisen toimialalla. Suurin este onnistumiselle voi olla aidon yhteisen näkemyksen puuttuminen ja halu verkoston kehittämiseen. Sivu 17 (28)

Selvitystyöhön osallistuneet Organisaatio Nimi Toimi / rooli Iisalmen kaupunki Riitta Topelius kehittämispäällikkö, ohjausryhmän jäsen Iisalmen kaupunki Harri-Pekka Luomi projektipäällikkö, Etappi hanke ohjausryhmän jäsen Iisalmen kaupunki Esa Saarivainio toimitusjohtaja Salmituote Iisalmen kaupunki Väinö Lappalainen työnjohtaja Salmituote Iisalmen kaupunki Tuula Rautaparta työnjohtaja Salmituote Iisalmen Nuorison Tuki ry Iisalmen Kehypaja Sulevi Komulainen toiminnanjohtaja, selvitystyön tekijä, ohjausryhmän sihteeri Iisalmen Nuorison Tuki ry Kyösti Kauppinen pajan johtaja Iisalmen Kehypaja Iisalmen Nuorison Tuki ry Leila Kaarakainen talousvastaava Iisalmen Kehypaja Keiteleen kunta Merja Tissari sosiaaliohjaaja ohjausryhmän jäsen Kiuruveden kaupunki Erkki Strömmer kaupunginjohtaja Kiuruveden kaupunki Jorma Konttinen kunnansihteeri ohjausryhmän puheenjohtaja Kiuruveden kaupunki Tapio Knuutinen sivistysjohtaja Kiuruveden kaupunki Anne Rytkönen nuorisosihteeri Kiuruveden kaupunki Hanne Hämäläinen vastaava ohjaaja Luotsi -paja Monitaitoiset ry Aimo Lipponen hallituksen puheenjohtaja Pielavesi Monitaitoiset ry Eija Niskanen hallituksen jäsen Pielavesi Monitaitoiset ry Helvi Lätti toimistosihteeri Pielavesi Monitaitoiset ry Pekka Rautkorpi metallipajan työvalmentaja Pielavesi Pielaveden kunta Sami Miettinen vs. kunnanjohtaja Pielaveden kunta Urpo Suvanto perusturvajohtaja ohjausryhmän jäsen Sonkajärven kunta Outi Heusala sosiaalityöntekijä ohjausryhmän varapuheenjohtaja Sonkajärven Nuoriso Tuki ry Ella Juntunen toiminnanjohtaja Sonkajärven Kehypaja Vieremän kunta Susanna Siponen sosiaalityöntekijä ohjausryhmän jäsen YSAO Outi Rautiala aikuiskoulutusjohtaja Sivu 18 (28)

Lähteet [ET2007] Era, Taina & Koskimies, Helena (toim.), 2007, Wirettä työttömien palveluihin. Jyväskylän AMK, Tutkimusraportti palveluiden kehittämisestä Jyväskylän seudulla, Jyväskylä, Jyväskylän Yliopistopaino. [GH2009] Grönlund, Henrietta & Björklund, Liisa, 2009, Kirkko heikoissa työmarkkina-asemassa olevien työllistäjänä. Työ-ja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 28/2009, Helsinki, Edita publishing Oy. [HJ2005] Hassinen, Jukka (toim.), 2005, Työ- ja yksilövalmennuksen käytäntöjä. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Helsinki, Edita Prima Oy. [JA2008] Jolkkonen, Arja & Roivas, Seppo, 2008, Välityömarkkinoiden laajuus ja kehittämisen tarve Pohjois- Karjalassa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen raportteja, N:o 2/2008, Joensuu. [JE2009] Jaakkola, Elina & Orava, Markus & Varjonen, Virpi, 2009, Palvelujen tuotteistamisesta kilpailuetua Opas yrityksille. Tekes, Helsinki, Libris Oy. [KJ2009] Kujanpää, Jarmo, 2009, Tuotannollisten työkeskusten kehittämishaasteet. VATES-säätiö, Kerava, Savion Kirjapaino Oy. [KK2009] Koskinen, Karoliina (toim.) & Hautaluoma, Marja (toim.), 2009, Valmennuksessa erilainen oppija Välineitä työ- ja yksilövalmennukseen. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Tampere, Domus Print Oy. [LR2006] Lauttamus, Reijo, 2006, Valmentautujan ohjaus Jupiter-säätiön työvalmennuksessa. Jyväskylän AMK, kehittämishankeraportti, Jyväskylä. [LT2004] Leinonen, Tuomas & Pekkala, Terho, 2004, Kannattaako työpajatoiminta tutkimus työpajojen taloudellisesta ja sosiaalisesta toiminnasta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:23, Helsinki, Yliopistopaino. [MU2007] Mutanen, Ulla, 2007, Askel askeleelta kohti työllistymistä Työvalmennussäätiö Tekevän valmennuksen tarkastelua. Jyväskylän AMK, opinnäytetyö, ylempi amk-tutkinto, Jyväskylä. [ON2008] Ollikainen, Anne-Mari, 2008, Marginaalin marginaalissa? Vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt työllistämispalveluiden reunoilla. VATES-säätiö, Kerava, Savion Kirjapaino Oy. [ON2009] Ollikainen, Anne-Mari, 2009, Marginaalista maailmalle Työllistämispalvelut oppimisympäristönä. VATES-säätiö, Kerava, Savion Kirjapaino Oy. [OO2005] Oosi, Olli & Virtanen, Petri, 2005, STL - Sosiaalisen Työllistämisen Laadunarviointimalli. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Helsinki, Edita Print Oy. [PE2009] Pietikäinen, Reetta & Vogt, Ellen & Hautaluoma, Marja (toim.), 2009, Yksilön vai talouden ehdoilla? Tilaaja-tuottaja-toimintatapa sosiaalisen työllistämisen kentällä. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Kaarina, Repro-Seppo. [PM2006] Pulkkinen, Matti & Rajahonka, Mervi & Siuruainen, Riikka & Tinnilä, Markku & Wendelin, Robert, 2007, Liiketoimintamallit arvonluojina ketjut, pajat ja verkot. Teknologia teollisuus, Vantaa, Dark Oy. [PR2007] Pietikäinen, Reetta, 2007, Palveluiden väliin putoamisesta yhtenäisiin palvelupolkuihin? - Tutkimusinventaari nuorten nivelvaiheen palveluja koskevista tutkimuksista. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 13, Helsinki. Sivu 19 (28)

[SA2008] Suikkanen, Asko, 2008, Selvitys välityömarkkinoista. Päivitys 4.5.2009, SATA-komitea, Helsinki. [SE2004] Saarivainio, Esa, 2004, Selvitys työtoiminnan säätiöittämisestä Ylä-Savossa. Ylä-Savon Kehitys Oy ja Iisalmen kaupunki, raportti, Iisalmi. Linkki: http://www.etappi.eu/etusivu/raportti.pdf [TR2009] Työryhmä, 2009, Nuoret miehet työelämään mitä palveluja ja toimenpiteitä tarvitaan TEtoimistoissa. Työ-ja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 34/2009, Helsinki, Edita publishing Oy. [VA2007] Virtanen, Annukka (toim.) & Hautaluoma, Marja (toim.), 2007, Kadonneet ja pudonneet syrjäytymisen sietämätön raskaus. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Helsinki, Toukinprint Oy. [VA2006] Välimaa, Anne (toim.), 2006, Työ- ja yksilövalmennuspalvelujen tuotteistaminen. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Helsinki, Edita Prima Oy. [VK2007] Valkokari, Katri & Hakanen, Taru & Airola, Merja, 2007, Yritysverkoston strateginen kehittäminen. VTT, työkirja, Helsinki, Edita Prima Oy. [YP2005] Ylipaavalniemi, Pasi & Sariola, Leena & Marniemi, Janne & Pekkala, Terho, 2005, Sosiaalisen työllistämisen toimialan käsitteet. VATES-säätiö ja Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Kerava, Savion Kirjapaino Oy. Sivu 20 (28)

Liite 1. TYÖLLISYYSTILANNE ETAPPI -kunnat Työttömät työnhakijat (ml. henkilökoht. lomautetut) Toimenpitein sijoitettuna Koul.olev. Vuor.vap. Työh.tm- Avoimet Kunta Työvoima Tyött.-% Työttömät Miehet Naiset Alle 25 Yli 50 Yli v työt. Yhteensä Kunta Valtio (pl.ryh) olevat tuella työpaikat Iisalmi 2005 10 775 14,8 % 1 595 807 788 238 569 408 294 94 10 189 30 97 112 2006 10 640 13,3 % 1 420 725 696 198 540 353 325 99 13 169 41 97 102 2007 10 560 12,0 % 1 270 628 642 173 509 283 325 89 13 187 41 84 154 2008 10 498 10,7 % 1 125 585 540 164 458 237 317 81 8 158 44 64 145 31.10.2009 10 645 15,5 % 1 645 978 667 254 566 257 69 muutos (08-09) 147 4,8 % 520 393 127 90 108 20-76 muutos-% 46,2 % 67,2 % 23,5 % 54,9 % 23,6 % 8,4 % -52,4 % Keitele 2005 1 205 13,2 % 159 89 70 17 77 32 26 8 1 23 1 9 7 2006 1 200 11,8 % 141 78 63 12 73 34 29 7 1 17 3 9 7 2007 1 200 9,8 % 118 66 52 11 64 25 20 5 1 19 4 5 6 2008 1 169 9,5 % 111 60 50 12 55 22 17 7 0 13 3 3 7 31.10.2009 1 135 10,7 % 121 68 53 15 58 27 3 muutos (08-09) -34 1,2 % 10 8 3 3 3 5-4 muutos-% 9,0 % 13,3 % 6,0 % 25,0 % 5,5 % 22,7 % -57,1 % Kiuruvesi 2005 4 087 13,3 % 544 293 252 75 193 81 92 19 2 53 11 42 35 2006 4 013 11,7 % 470 254 216 63 181 79 123 34 2 52 7 35 27 2007 3 982 10,0 % 398 209 189 50 171 58 107 25 2 58 8 27 32 2008 3 904 9,6 % 377 193 183 49 157 60 85 20 1 37 11 21 24 31.10.2009 3 879 12,3 % 477 285 192 54 182 72 12 muutos (08-09) -25 2,7 % 100 92 9 5 25 12-12 muutos-% 26,5 % 47,7 % 4,9 % 10,2 % 15,9 % 20,0 % -50,0 % Pielavesi 2005 2 155 13,1 % 283 162 121 30 123 40 36 4 1 43 2 20 16 2006 2 141 11,7 % 250 135 116 23 114 38 47 4 1 33 5 23 13 2007 2 112 10,2 % 216 121 95 23 109 33 41 5 1 28 6 19 11 2008 2 026 10,6 % 215 132 83 25 104 30 35 5 1 24 8 10 18 31.10.2009 1 993 11,3 % 226 145 81 27 102 37 1 muutos (08-09) -33 0,7 % 11 13-2 2-2 7-17 muutos-% 5,1 % 9,8 % -2,4 % 8,0 % -1,9 % 23,3 % -94,4 % Sonkajärvi 2005 2 097 15,5 % 324 194 130 32 124 81 52 15 3 24 2 17 14 2006 2 090 14,5 % 303 173 130 27 116 77 69 23 1 21 5 14 18 2007 2 065 12,9 % 267 150 117 20 113 53 61 22 3 25 6 10 21 2008 2 051 12,3 % 252 145 108 19 116 48 55 19 1 25 6 9 15 31.10.2009 2 029 13,4 % 271 172 99 17 122 56 1 muutos (08-09) -22 1,1 % 19 27-9 -2 6 8-14 muutos-% 7,5 % 18,6 % -8,3 % -10,5 % 5,2 % 16,7 % -93,3 % Vieremä 2005 1 819 10,8 % 197 105 92 15 84 50 35 9 0 16 3 9 30 2006 1 800 9,3 % 168 93 75 11 78 38 40 15 1 15 4 10 13 2007 1 814 8,3 % 151 81 70 11 64 32 40 11 1 16 3 8 18 2008 1 827 8,2 % 150 81 70 15 66 29 42 14 1 13 5 6 12 31.10.2009 1 826 11,1 % 203 120 83 18 91 32 3 muutos (08-09) -1 2,9 % 53 39 13 3 25 3-9 muutos-% 35,3 % 48,1 % 18,6 % 20,0 % 37,9 % 10,3 % -75,0 % YHTEENSÄ 2005 22 138 14,0 % 3 102 1 650 1 453 407 1 170 692 535 149 17 348 49 194 214 2006 21 884 12,6 % 2 752 1 458 1 296 334 1 102 619 633 182 19 307 65 188 180 2007 21 733 11,1 % 2 420 1 255 1 165 288 1 030 484 594 157 21 333 68 153 242 2008 21 475 10,4 % 2 230 1 196 1 034 284 956 426 551 146 12 270 77 113 221 31.10.2009 21 507 13,7 % 2 943 1 768 1 175 385 1 121 481 89 muutos (08-09) 32 3,3 % 713 572 141 101 165 55-132 muutos-% 32,0 % 47,8 % 13,6 % 35,6 % 17,3 % 12,9 % -59,7 %

Sivu 22 (28) Liite 2.

Liite 3. Lähde: Yritysverkoston strateginen kehittäminen, VTT 2007 Sivu 23 (28)

Sivu 24 (28) Liite 4.

Sivu 25 (28) Liite 5.

Sivu 26 (28) Liite 6.

Sivu 27 (28) Liite 7.

Sivu 28 (28) Liite 8.