1
Raimo E. O. Stenberg, 2007 Kansi: Muurariuden emergentteja, Raimo E. O. Stenberg Kustantaja: Perinnekilta Pragma ry, 2007. ISBN 978-952-99677-4-2 (sähköinen julkaisu) 2
M uinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius on aate, järjestelmä ja järjestö, jonka juuret löytyvät ihmiskunnan peritystä viisaudesta. Tuohon viisauteen sisältyvä tieto, siitä johdetut elämän taitoon, sen hallintaan ja osaamiseen liittyvät elämisen ja kehittymisen konseptit ovat peräisin inhimillisen kulttuurin esihistoriallisilta ajoilta. Järjestönä vapaamuurarius on kautta aikojen toiminut näiden konseptien välittäjänä. Tämä kirja kertoo vapaamuurariaatteen alkuperästä, historiasta sekä sen aatteellisesta luonteesta ja järjestöllisestä olemuksesta. Samalla, kun se kertoo ihmisen henkisessä alitajunnassa elävästä ja vaikuttavasta Substanssista, se kertoo myös ihmisen henkisestä, eettisestä ja sosiaalisesta kehittymisestä - jollaiselle kehittymiselle vapaamuurarius on toiminut ja toimii edelleenkin kasvatus- ja kasvukehikkona. Toiminnassaan vapaamuurariutta elähdyttää vahva tunne siitä, että järjestöä ja sen jäseniä sitoo aatteensa ja opetustensa syvimpänä sisältönä oleva, Mestarin Sanana symboloitu Substanssi, joka sisältöineen velvoittaa vapaamuurareita sisäiselle Itselleen ja Elämälleen tulosvastuullisina miehinä aatteensa toteuttamiseen jokapäiväisessä, vaeltajakonseptiaan käytäntöön soveltavassa toiminnassaan. Tämän tehtäväluonteisen tarkoitusperänsä syvimmän merkityksen puitteissa vapaamuurarius tahtoo saattaa jäsenensä yhteen suurten henkisten virtausten kanssa ja samalla koko ihmiskuntaa koskevien Suurten Kysymysten äärelle. Näiden kysymysten puitteissa vapaamuurarius yhdistää jäsenkuntansa pyhäksi liitoksi, jonka tarkoitus on taistella tietämättömyyttä ja erheellisyyttä vastaan ja jonka perimmäisinä tehtävinä ovat: miesten kasvattaminen Jumalan ja ihmiskunnan palvelukseen sekä työskentely ihmiskunnan henkisen ja siveellisen täydellistymisen saavuttamiseksi. 3
Tämä vapaamuurariuden syvintä aatteellista olemusta kosketteleva tarkoitusperä sisältää sen perustan, joka oikeuttaa järjestön esiintymään täysivaltaisena instituutiona koko ihmiskunnan kulttuurielämän kasvatus- ja kasvukehikoissa. 4
Sisällysluettelo Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle 7 Miksi tämä kirja 12 Vapaamuurarius - mitä se on? 15 Vapaamuurariuden alkuperä 17 Nykymuotoisen vapaamuurariuden synty 27 Vapaamuurariuden aatteellinen luonne ja järjestöllinen olemus 37 Vapaamuurariuden tarkoitusperät 45 Vapaamuurariuden kasvatus- ja kasvukehikot 57 Muurarillinen kehittymisprosessi 60 Muurarillisen kehittymisprosessin alkuehdot 68 Usko Jumalan olemassaoloon 69 Usko sielun kuolemattomuuteen 74 Vapaa tahto 79 Ansiokas, kelvollinen ja täysi-ikäinen mies 81 Vapaamuurariuden astejärjestelmä 87 Rituaalit - henkisen kehityksen "simulaattorit" 90 Oppilasmuurariaste 97 Uskonnollis-filosofisen maailmankatsomuksen realiteetti 105 Pyhän ja Muuttumattoman Lain Kirja 110 Hyve-etiikka - vapaamuurariuden moraalifilosofia 115 Oppilasmuurari 123 Veljesmuurariaste 125 Viisaudessa elämän onni 132 Veljesmuurari 135 5
Mestarimuurariaste 140 Mestarimuurariasteen legendan luonne ja olemus 145 Mestarin Sanan aavistettavassa tuntumassa 150 Mestarimuurari 153 Vapaan ja hyväksytyn muurariuden väliasteet 159 Merkkimestarimuurarius 161 Merkkimestarimuurariuden alkuperä 161 Ensimmäisiä merkintöjä merkkimestarimuurariudesta 163 Merkkimestarimuurariaste ja merkkimestarimuurari 165 Past Master -aste 169 Most Excellent Master -aste 171 Royal arch muurarius 173 Royal Arch muurariuden aatteellisesta alkuperästä 175 Royal Arch muurariuden aate- ja oppisisällöstä 177 Royal arch -aste 181 Royal arch muurarina 196 Henkisesti aktualisoitunut vaeltaja 198 Jumalan palvelijana ja maailman kansalaisena 201 Kutsumustehtävä, johon olette suvainneet meidät kutsua 204 Vapaamuurarius nykyaikana 208 Lähdekirjallisuutta 219 6
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle T alvella 1978 vain joitakin päiviä ennen mestarimuurariasteeseen nousuani ajelimme vapaamuurarikummini kanssa Kehä III:sta matkalla jonnekin. Innokkaana ja uteliaana veljesmuurarina peilasin siihen asti kokemaani - tenttasin ja kyselin vapaamuurariudesta. Mieleeni painui vastauksena vakuutus siitä, että kaikki kyllä selviäisi saatuani mestarimuurariasteen. Jäinkin sitä luottavaisena odottelemaan... Mitä tapahtui! Sain asteeni ja nousin loosiyhdistykseni täysvaltaiseksi jäseneksi ja mestarimuurariksi vapaamuurariveljeskuntaan, mutta... siinä olikin kaikki! Jäin ilman selventäviä vastauksia siitä, mistä tässä kaikessa loppujen lopuksi oli kysymys. Olin ymmällä ja ehkäpä hieman pettynytkin. Vastaavia tuntemuksia, vastaavassa tilanteessa lienevät monet muutkin vapaamuurarit kokeneet - ja kokevat vielä tänäkin päivänä. Sain sittemmin monessakin eri yhteydessä kuulla tuon vapaamuurariuden olemuksen ja luonteen hahmotuksena käytettävän kestoselityksen, jonka mukaan sen aatteellinen ja sosiaalinen perusolemus - tavoite ja tarkoitusperä - olisi veljeys. Tätä määrittelyä täydentävinä fraasin omaisina määreinä kuulin myös, että vapaamuurarius on moraalia ja elämäntaitoa opettava miesten koulu ja sellaisena siveellisopillinen kasvatusjärjestelmä ja jopa elämäntapa. Jotkut sanoivat sen ohjaavaan ihmistä henkiseen kasvuun miten, se jäi kuitenkin ilman käsitteellistä määrittelyä ja selitettyä sisältöä. Minulle myös kerrottiin, että vapaamuurariutta, sen aatetta, rituaaleja ja symboliikkaa ei tule ryhtyä tulkitsemaan eikä selittelemään, 7
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle koska - näin väitettiin - jokaisen tulee ymmärtää muurarius ja sen sisältö omalla tavallaan. Väitettä perusteltiin perustelemattomalla, hieman arvoituksellisella ja salaperäiselläkin teesillä: "vapaamuurariuden salaisuus on se, kuinka sen itse kokee." Jäinkin epäilemään tätä varsin oudoksi ja ontoksi sekä tavoite- ja tarkoitussisällöltään epämääräiseksi ja määrittelemättömäksi kokemaani lausumaa. Näin varsinkin, koska olin jo tuolloin jossain määrin tutustunut eri uskontojen sekä perityn viisauden filosofisiin ajatus- ja aatesuuntiin ja todennut niissä monia yhteneväisyyksiä ja samankaltaisuuksia muinaisen, vapaan ja hyväksytyn muurariuden rituaalisopillisessa kasvatus- ja kasvukehikoissa näyttäytyviin tarkoitusperiin ja aatesisältöihin. Mielessäni virisikin kysymys: Josko vapaamuurariudella olisi sittenkin jokin veljeyttä ja siihen liittyvää sosiaalisuutta merkittävämpi ja syvempi, em. uskonnollis-filosofisiin aatesuuntiin niveltyvä tarkoitusperä - jokin yhteisesti koettavaa sosiaalista ja humaanista yhteisöllisyyttä kattavampi aatteellinen teema ja kasvatuksellinen tavoite, eli kuten se muurariopetusten aatteelliseen sisältöön viitaten mestarimuurariasteen rituaalin teksteissä sanotaan: sisin yhteys sen eri osien keskinäisen riippuvuuden puitteissa." Tähän kysymykseen ei muurarijärjestöltä tuolloin löytynyt selvää, suoraa eikä tyydyttävää ei suullista eikä suomenkielistä kirjallistakaan vastausta. Eikä tahdo löytyä vielä tänäkään päivänä! Teemaa oli siis ryhdyttävä lähestymään omaehtoisesti, sitä itse tutkien. Tähän työhön löytyi nopeasti samaa kysymystä pohtivia ja muurariuden valoa lisää etsiviä kumppaneita. Mielenkiintoiset keskustelut teemasta kehkeytyivät "sonkaroidien" piirissä, eli Sonkarin koululla, Sompalan kesäseminaareilla - ja sitten muuallakin. Eräänlaisena teleologisena intentiona - päämäärähakuisena pyrkimyksenä - syntyi ajatus filosofiamme syventämisestä suuntautumalla muodosta aatteeseen ja siirtymällä siten muurariuden järjestöllisestä peruskoulusta" sen aatteelliseen lukioon." Erään sysäyksen tämän ajatuksen aktivoinnille antoi loosiyhdis- 8
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle tykselleni tehty kirjastolahjoitus. Tämän seurauksena pääsin "keskustelemaan" teemasta useiden sitä tutkineiden ja näkemyksensä kirjalliseen muotoon paketoineiden muurariveljien kanssa. Keskustelukumppaneikseni asettuivat mm.: Albert G. Mackey, Bernard E. Jones, W. L. Wilmshurst, J. S. M. Ward, P. Castells, George H. Steinmetz, Manly P. Hall, Harry Carr, Joseph Fort Newton ja monet muut vapaamuurarilliseen "lukioon" ja sitäkin pidemmälle edenneet veljet. Edellä sanotusta ilmenee, että koin filosofisen, muurariuden sisäisestä aatteellisesta substanssista käytävän keskustelun muurarijärjestössä pintapuoliseksi ja sitä käsittelevän suomenkielisen kirjallisuuden vähäiseksi sekä aatteellis-opillisesti sumeaksi. Tähän liittyen koin myös muurarillis-aatteellista opetusta, valistusta ja kasvatustoimintaa tukevan koulutuksen järjestön piirissä perin ohueksi. Otinkin siksi rohkean askeleen ja ryhdyin laatimaan - aluksi loosiyhdistykseni puitteissa - asiaan liittyvää kirjallista aineistoa. Laadin aluksi suurloosin toimittamia koulutusmonisteita laajemmat peruskoulutusluennot sekä kysymys- ja vastaussarjamonisteen vapaamuurariudesta. Samassa yhteydessä tein ensimmäisen haparoivan yrityksen peilata muurariuden aatteellista sisältöä ja kasvatuksellista prosessia sekä sen kasvatusluonteisia tarkoitusperiä kirjallisesti. Laadin peilauksesta monisteen Pyrkijästä mestarimuurariksi. Monisteista ja mm. Sompalassa pitämistäni esitelmistä saamani palautteen kannustamana päätin laatia vapaamuurariutta ja sen aatteellista sisältöä käsittelevän Valokeila -kirjasarjan, koskien perusasteiden lisäksi myös ns. merkkimestari- ja royal arch muurariutta. Näistä ensimmäisen, vapaamuurariuden luonnetta, syntyä, siihen liittyviä odotuksia, pyrkijää, veljeyden olemusta ja rituaalin alkuperää käsittelevä kirjanen, Valokeila vapaamuurariuteen, julkaistiin vuonna 1989. 9
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle Tämän kirjan jatkeeksi laadin vuonna 1991 julkaistun, vapaamuurariuden olemusta ja luonnetta mietelauseina peilaavan kirjasen: Mietteitä ja mietelmiä vapaamuurariudesta. Kirjasen toisen, englanninkielisen painoksen Some Views and Ideas about Freemasonry saatetiedotteessa kustantaja ilmaisi laadintamotiivini seuraavasti: "A significant motive has been a struggle for idealism and, at the same time, against secularism which has spread throughout our world, influencing nowadays even among the institution of Freemasonry. The author has stated that his most noteworthy purpose of preparation of this publication was to set forth some views and ideas about the ideological and doctrinal content of Masonry and, in this way, to give some rousing impulses to our brothers in order to open those inner guiding code systems which we all have to bring to the fore within the pursuits of our mental, individual and social development." Kuten sanottu, suuntasin "valokeilan" myös merkkimestarimuurariuteen. Tämän muurariuden silloisten loosisääntöjen 1 :n velvoittamana päätin laatia laajemman dokumentin niistä aatteellis-opillisista suuntaviivoista, joita sen sisällöstä ja tarkoitusperistä oli tuolloin tietoisuuteeni näkemyksinä sekä kokemuksellisina havaintoina ja oivalluksina hahmottunut. Näissä puitteissa laadin aluksi hieman outoja järjestöllisiä vastaanottoreaktioita aiheuttaneen kirjasen, Valokeila Merkkimestarimuurariuteen. Laadin myös kirjasen Valokeila Royal Arch muurariuteen, joka ko. järjestössä määriteltiin "yksityisen veljen mielipidekirjaksi." Teoksen ensimmäinen, suomenkielinen painos julkaistiin vuonna 1992. Sen englanninkieliseen painokseen A Ray of Light to Royal Arch Masonry lisäsin yleisen filosofian, lähinnä metafysiikan, ontologian ja tieteenfilosofian alueilta selventävää tekstiä useita sivuja. Sarjan täydennykseksi laadin myös tietokirjan vapaamuurariuden aatteellis-opillisesta kasvatusjärjestelmästä sekä siihen liittyvän aste- 10
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle järjestelmän kasvatus- ja kasvukehikoista. Tämä viitenä eri painoksena ilmestynyt kirja, Vapaamuurariuden astejärjestelmä sen tarkoitus ja sisältö, oli aivan erityisesti tarkoitettu vapaamuurariuden "juuren, ytimen ja sydämen" - Royal Arch muurariuden - profiilin kohottamiseksi sekä sen todellisen merkityksen ja tarkoitusperän, kuten myös siihen liittyvän vaeltajakonseptin kirkastamiseksi vapaamuurarien tietoisuudessa. Edellä esitetty katsaus olkoon luotaavana taustana muurarillisaatteellisten pyrkimysteni varhaisemmista vaiheista ja samalla tämän tietokirjan esihistoriasta. Antakoon se lukijalle tuntumaa kirjani aihepiiriin ja tarkoitukseen sekä laadintamotiivieni taustoihin. Ehkäpä se myös omalla tavallaan ilmentää paitsi rationaalisia - järkiperäisiä - muuraritieteen ja -taiteen aatteelliseen elvytykseen sekä sen filosofian syventämiseen ja kirkastamiseen tähtääviä pyrkimyksiäni, myös emotionaalisen positiivista, intohimoista ja jopa missioluonteiseksikin yltävää suhdettani vapaamuurariuteen. Yhteiskunnallisen nykykulttuurin aatteellisessa tilanteessa ja arvomaailmassa postmodernissa henkisessä pimeydessä - vaikuttava todellisuus on tuon esihistorian ja sen eri vaiheiden puitteissa omalla, kokemusperäisen koskettavalla tavallaan sävyttänyt näitä muuraritieteen ja -taiteen aatteelliseen syventämiseen tähtääviä pyrkimyksiäni. Murroksen ja muutoksen aikakautena näyttäytyvä sekularisoitunut länsimainen kulttuuritodellisuus on ollut sitä samaa arkitodellisuutta, joka heijastuu myös niissä yleisissä asenteissa, joilla aatteellisiin tavoitteisiin tähtäävään toimintaan - mm. tämänkaltaiseen kirjallisuuteen - nykyisin suhtaudutaan. Tätä henkisen taantuman tragediana, henkisenä arvotyhjiönä ja eettisen neuvottomuuden aikakautena näyttäytyvää nykytilannetta olen käsitellyt myös kirjoissani Ihminen toiminnan todellisuudessa, (1996) ja Tulevaisuuden tasamaa, (1998, toinen painos 2001, sähköinen julkaisu 2006). Vielä syvemmältä tätä asiaa luodattiin syksyllä 2000 (toinen painos 2003) ilmestyneessä, vapaamuurariudestakin kertovassa perityn viisauden perusteoksessa Vaeltajat, josta vuonna 11
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle 2006 on julkaistu tarkistettu ja täydennetty sähköinen erikoispainos. Em. trilogian, kuin myös tämänkin kirjan sisällöille kabbalistisia, perityn viisauden ja kadotettujen elämismaailmojen kehyksiä antavaksi sekä tekstien taustoja selvittäväksi tarkoitettu kirja, Unohdettu viisaus - kadotetut maailmat julkaistiin syksyllä 2004. Miksi tämä kirja L aatimani vapaamuurarikirjallisuus on tarkoitettu kuten tämäkin kirja - muurarillis-aatteellisen keskustelun herättämiseksi vapaamuurarijärjestöissä, kuin myös näiden järjestöjen säännöissä ja rituaalisissa opetuksissa esitettyjen henkisten ja eettis-sosiaalisten arvojen ja tarkoitusperien elvytys- ja kirkastamispyrkimyksiksi. Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius on elämisen ja kehittymisen - henkisen evoluution - konsepteineen hyvä asia - aate, järjestelmä ja järjestö. Se on kautta aikojen ollut koulu miesten kasvattamiseksi ihmiskunnan palvelukseen, ihmiskunnan valistajiksi, tiennäyttäjiksi ja -raivaajiksi sekä - kuten se erään muurarirituaalin velvoitteissa sanotaan - tietämättömien oppaiksi ja auttajiksi. Tällaisen tarkoitusperän aktualisoimiseksi elämässään ja toiminnassaan, ihmisen tulee elävöittää tietoisuudessaan muurariaatteen sisin olemus se, joka on luomisen henkisessä maailmassa, kuin myös hänen omassa henkisessä alitajunnassaan elävä ja vaikuttava, Mestarin Sanana symboloitu henkinen Substanssinsa. Parhaiten tämä onnistuu ilmentämällä ja aktualisoimalla tuohon Sanaan sisältyvää henkistä potentiaalia muurarifilosofian syventämisenä sekä vapaamuurariuden henkisen sanoman, eli muurarillisten elämisen ja kehittymisen konseptien elvyttämisenä ja kirkastamisena nykyajan sekularisoituneissa vapaamuurarijärjestöissä. Näissä puitteissa joku saattaa kokea vapaamuurariuden messianismiseksi. Niin juuri... niin pitääkin, sillä vapaamuurariuden kantavat 12
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle elämisen ja kehittymisen konseptit ovat messianismista julistusta. Tässä messianismisuudessa vapaamuurariutta elähdyttää vahva tunne siitä, että järjestöä ja sen jäsenistöä sitoo ihmiskunnan peritystä viisaudesta johdettujen elämisen ja kehittymisen, eli henkisen evoluution konseptien opillisena sisältönä näyttäytyvä henkinen Substanssi. Tuo Substanssi velvoittaa vapaamuurareita sisäiselle Itselleen ja Elämälleen Mestarin Sanalleen - tulosvastuullisina miehinä aatteensa toteutukseen jokapäiväisessä operatiivisessa, oppejaan vaeltajakonseptina käytäntöön soveltavassa toiminnassaan. Tämä ei kuitenkaan onnistu silloin, mikäli vapaamuurarijärjestö on valjastettu palvelemaan vain jäsentensä sosiaalisia tarpeita tyydyttävää sosieteettimuurariutta tai itseään "remelikulttuurilla" karnevalisoivaa statusmuurariutta tai joitain kansalaisjärjestöllisiä, poliittisia tai nationalistisia tarkoitusperiä. Se ei onnistu myöskään silloin, jos vapaamuurarius valistusajan epäonnistuneen elämisen konseptin tavoin irrotetaan uskonnollisesta taustastaan ja järjestötoiminta suunnataan toteuttamaan yltiömäisiä, ateismiin, agnostisismiin tai fallibilismiin kytkeytyviä arvostuksia ja/tai lajittomia liberaalis-humanistisia tavoitteita, alttareiltaan Pyhän Kirjan poistaneiden ateistisluonteisten suurloosien tavoin. Todettakoon tämän pitkän johdannon ja esipuheen lopuksi, että kirjan laadinnassa olen käyttänyt aineistoa useista, niin muurarillisista, kuin myös yleisen filosofian piiriin kuuluvista kirjallisuuslähteistä. Mukana on myös tekstiosuuksia, jotka olen julkaissut jo aikaisemmissa kirjoissani ja jotka olen katsonut liittyvän hyvin myös tämän kirjan aihepiirin ja sanomasisällön kokonaisuuteen. Erinäisiä katkelmia olen editoinut mukaan myös muurarilliselle lähipiirilleni tarkoitetuista esseistä ja heille pitämistäni esitelmistä, kuten myös verraten runsaasta muurarillisesta kirjeenvaihdostani. Totean samalla, että aikaisemmin laatimistani kirjoista ja kirjasista löytyy sopivaa tukitietoa tämän kirjan tekstisisällölle - erityisesti pelkästään vapaamuurareille tarkoitetusta kirjasta Vapaamuurariuden 13
Johdannoksi kirjalle ja esipuheeksi lukijalle astejärjestelmä sen tarkoitus ja sisältö. Yleisen filosofian alueille sisältyvää selitys- ja tukitietoa, jota myös olen käyttänyt lähdeaineistona, löytyy edellä mainitusta perityn viisauden perusteoksesta, Vaeltajat. Kuten edellä totesin, tämän kirjan tematiikan ja sisällön taustoina olevia kabbalistisia elämismaailmoja kuvataan Vaeltajien lisäksi syksyllä 2004 ilmestyneessä kirjassa Unohdettu viisaus kadotetut maailmat, josta siitäkin on vuonna 2006 julkaistu tarkistettu ja täydennetty painos sähköisenä julkaisuna. Lohjalla 05.01.2007 R.e.o.s 14
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius VAPAAMUURARIUS - MITÄ SE ON? P äätin edellä olevan johdannon melko mahtavilta vaikuttavien kirjoitustavoitteiden ja -tarkoitusperien asettamiseen. Niille pitäisi nyt luoda sisällöllistä katetta - muutakin kuin fraseologian ja sanahelinän sävyttämää jargoniaa muurarijärjestön historiasta tai hymistelyä sen perusolemukseksi sanotusta veljeydestä. Aloitetaan siis kysymällä: Vapaamuurarius mitä se on? "Vapaamuurariudella tarkoitetaan V. ja H.M eli Vapaiden ja Hyväksyttyjen Muurareiden salaisen veljeskunnan opetuksia." Näin vapaamuurariudesta sanotaan maailmanlaajuisessa Britannica -tietosanakirjassa. Suurmestareiden kokouksessa Washington D.C:ssä helmikuussa 1939 muotoillussa vapaamuurariperiaatteiden julistuksessa sanotaan mm.: Vapaamuurarius on lähimmäisenrakkautta ja hyväntahtoisuutta edistävä sekä kasvatuksellista ja uskonnollista toimintaa harjoittava yhteisö. Sen perusperiaatteita julistetaan avoimesti kaikille niistä tietoa haluaville; sen ainoina salaisuuksina ovat eräät tunnistamisen ja symboliikkaa käyttävän opetuksen muodot. Se on kasvatuksellinen siten, että se opettaa ohjatuilla menetelmillään moraalin ja veljeyden oppeja, jotka perustuvat Pyhään Lakiin. Se on uskonnollinen siten, että se opettaa uskoa yhteen Jumalaan; Pyhän ja Muuttumattoman Lain Kirja on avoinna sen alttareilla merkkinä siitä, että Jumala on aina läsnä sen juhlamenoissa; ja se osoittaa jäsenilleen jatkuvasti moraalisen opin merkitystä, joka ei kuitenkaan perustu lahkolaisuuteen tai jumaluusopillisiin dogmeihin. Yksittäisten miesten luonteen kehittämisellä ja valmentamisella 15
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius vapaamuurarius pyrkii kehittämään koko yhteiskuntaa. Se painottaa jäsenilleen henkilökohtaisen oikeudenmukaisuuden ja vastuun periaatteita, valaisten heitä asioissa, jotka luovat inhimillistä hyvää. Julistuksessa todetaan lisäksi, että vapaamuurarius opettaa ja ohjaa jäseniään palvelemaan Jumalaa; noudattamaan totuutta ja oikeutta sekä harjoittamaan veljeyttä ja ihmisystävällisyyttä, samalla vaalien valistunutta ja järjestäytynyttä yhteiskunnallista ja henkistä vapautta. Julistuksen mukaan vapaamuurarius velvoittaa jokaista jäsentään olemaan uskollinen ja rehellinen maansa hallitukselle ja tottelemaan sen maan lakeja, missä kulloinkin asuu. Todettakoon tässä yhteydessä edellä sanotun negaationa se yleinen käsitys, jonka mukaan vapaamuurarius olisi elitistinen, keskinäistä veljeyttä harjoittavien miesten salaseura, jonka jäsenistö koostuu pääasiassa yhteiskunnan ja talouselämän eliitistä. Jäsenten arvellaan harrastavan looseissaan salaisia rituaaleja, jotta toiminta vaikuttaisi entistäkin arvoituksellisemmalta ja salaperäisemmältä. Englannin Yhtynyt Suurloosi, jota pidetään kaikkien oikeiden vapaamuurariloosien esikuvana ja tunnustajana, on jo vuonna 1984 antanut julkisen tiedotteen vapaamuurariudesta, jossa tiedotteessa sanoudutaan jyrkästi irti salaseuraisuudesta ja muista maailmansotien jälkeisten vuosien aikana syntyneistä, veljesjärjestön imagoa vahingoittaneista uskomuksista ja harhaluuloista. Miten sitten on, löytyykö em. julistukselle ja tiedotteelle sisällöllistä katetta? Tämän selvittämiseksi lienee paikallaan saattaa aluksi tarkasteltavaksi muinaisen, vapaan ja hyväksytyn muurariuden juuret sen esihistoria - sekä sitten myös tuo muurarikirjallisuudessa monen moneen kertaan pureskeltu aihe nykymuotoisen vapaamuurariuden synnystä ja alkukehityksestä. Tämän jälkeen voisi tuon suurmestareiden julistuksen valossa tarkemmin tarkastella tämän muinaiseksi, vapaaksi ja hyväksytyksi sanotun muurariuden luonnetta, olemusta ja tarkoitusperiä. 16
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius Vapaamuurariuden alkuperä M uinaisen, vapaan ja hyväksytyn muurariuden juuret löytyvät ihmiskunnan peritystä viisaudesta, Tähän viisauteen sisältyvä tieto, kuten myös siitä johdetut elämiseen, elämän taitoon, elämän hallintaan ja osaamiseen sekä ihmisen henkiseen evoluutioon - henkiseen, eettiseen ja sosiaaliseen kehittymiseen - liittyvät konseptit ovat peräisin esihistoriallisilta ajoilta. Löydämme ne jo ihmiskunnan varhaiskulttuureista neljän - viiden tuhannen vuoden takaa. Eräs vapaamuurari kirjoitti sähköpostissaan tuon muinaisen viisauden synnystä todeten: Ajattelevan ihmisen luominen oli Luojan teko, jolloin Hän puhalsi fyysisesti melko valmiiseen ihmiseen hengen, eli assosiaatio-, oppimis-, luomis-, ym. kyvyt. Tämä on perityn viisauden ja sen luomien kulttuurien kehittymisen alku. Siitä juontaa persoonallisen temppelin rakentaminen kuin myös pyhyyden kauneuden taju ja sen ulkoistaminen, eli karisma. Tämä oli perityn viisauden ihmiskunnan kulttuurimuistin alku kaikkine elämisen ja kehittymisen henkisen evoluution - konsepteineen. Perityn viisauden lähteet avautuivat ihmiskunnalle silloin, kun ihminen vastaanotti Elävän Valon, kun häneen emanoituivat Jumalan attribuutit ns. sefirothpuun mukaisina ominaisuuspotentiaaleina - ja kun hän sitten niitä itseensä, itseään kuninkaallisen pojan eli taivaallisen ihmisen - Adam Kadmonin - hahmoksi kehittäen ryhtyi tietoisuudekseen tavoittelemaan ja ominaisuuksikseen sisäistämään. Nykymuotoisen vapaamuurariuden ensimmäisen, vuonna 1723 julkaistun perussäännön laatija James Anderson sanoo tämän perussääntöön laaditun historiallisen osan alussa näin: Jumalan, Maailmankaikkeuden Suuren Rakennusmestarin, kuvaksi luodulla ensim- 17
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius mäisellä esi-isällämme Adamilla on täytynyt olla Vapaitten Tieteiden, erityisesti geometrian, tuntemus sydämeensä kirjoitettuna, sillä jo syntiinlankeemuksen jälkeen voidaan otaksua hänen jälkeläistensä omanneen sen perustiedot, jotka aikojen kuluessa ovat kehittyneet selväpiirteiseksi väittämien järjestelmäksi James Anderson antaa em. historiassaan noihin muurariuden muinaisiin juuriin viittaavan vihjeen todetessaan, että "tarvittaisiin monia laajoja teoksia käsittelemään Muurariuden mahtavan vaikutuksen useita suurenmoisia kohokohtia luomisesta lähtien, jokaisena aikana ja jokaisen kansan keskuudessa." ja edelleen, että "muurarien vanhat kirjoitukset sisältävät laajasti viitteitä heidän sivistyskansojen keskuudessa olleista Looseistaan maailman alusta alkaen, eritoten hyviltä ajoilta ja niiltä jolloin tyranniaa ja orjuutta vastustavat valtiolliset voimat antoivat viisaalle ja vapaalle neroudelle asiaankuuluvaa liikkumatilaa onnellisten tarkoitusperien toteuttamiseksi." Samassa yhteydessä Anderson kirjoittaa myös, että "muurarit ennen muita taitoniekkoja ovat olleet hallitsijain suosimia ja käyneet välttämättömiksi heidän suurille toimeksiannoilleen." Muurariuden muinaisaikaiseen, mysteeriopohjaiseen laatuun ja luonteeseen viittaa myös hänen toteamuksensa: "Jos olisi tarkoituksenmukaista, voitaisiin osoittaa, että sotilaalliset ja myös uskonnolliset seurat ja ritarikunnat ovat aikojen kuluessa lainanneet tältä Muinaisaikaiselta Veljeskunnalta monia juhlallisia menoja; sillä mikään niistä ei ole paremmin järjestäytynyt, kunniallisemmin tehtäväänsä asetettu eikä pitänyt paremmin pyhitettyinä lakejaan kuin Hyväksytyt Muurarit, jotka kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa ovat säilyttäneet ja edelleen kehittäneet tarkoitusperiään tavalla, joka on heille luonteenomainen..." Sitä, mitä tuo peritty viisaus on, mitä se sisältää, mihin se tähtää, minkälaisena sen olemus, luonne ja sisältö ovat ymmärrettävissä, sitä olen eri yhteyksissä hahmottanut seuraavasti: Kysymyksessä on ihmiskunnan kulttuurimuisti ja ihmisen syntyperäksi sanottu perinne. Tämä kulttuurimuisti sisältää ihmissuvun käyttöön luovutetun sekä sukupolvilta toisille kasvatuksen ja opetuk- 18
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius sen kautta periytyvän tieto-taidon, eli kaikkeen inhimilliseen elämään, eettis-sosiaaliseen toimintaan sekä kehitykseen ja kasvatukseen sovellettavaksi tarkoitetun viisauden. Tällaisena viisautena muinainen mysteeriotraditio kertoo meille Suurista Kysymyksistä - elämän, ihmisen ja ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden perimmäisistä tarkoituksista. Se kertoo ihmiselämän sisällöstä, sille asetetuista ihanteista ja arvoista, laeista ja säännöistä sekä siten myös ihmisen ja ihmiskunnan eettissosiaalisesta elämästä - oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Näin se kertoo meille ihmiskunnan henkisestä kulttuurievoluutiosta sen sivistämisestä, kasvatuksesta ja kasvusta. Se kertoo ihmisen henkisen tietoisuuden herättämisestä, mielen valaisemisesta sekä jalouden ja rakkauden, hyvyyden, oikeuden ja totuuden virittämisestä hänen sydämessään. Muinaiseen traditioon sisältyy siis tietoa ihmisen kehittymiseen sekä elämän hallintaan ja elämästä selviytymiseen liittyvistä strategioista. Siihen sisältyy tietoa myös näihin strategioihin sisältyvistä metafyysisistä perusoletuksista ja transsendenteistä lähtökohdista. Näissä puitteissa tuo viisaus vastaa kysymyksiin ihmisolemuksen rakenteesta, luonteesta ja laadusta. Kaiken tämän taustalta se antaa vastauksia myös transsendenttia todellisuutta, sielun kuolemattomuutta, ikuista elämää ja ihmisen kohtaloa koskeviin kysymyksiin. Henkisen todellisuuden syvintä sisältöä peilaten peritty viisaus vastaa kysymyksiimme myös Jumalasta, Hänen tahdostaan, ilmoituksistaan sekä siitä pyhyyden Kauneudesta kosmisine järjestyksineen, joka Hänen valtaistuimensa edessä ikuisesti vallitsee. Siinä todellisuudessa, joka Hänen valtaistuimensa edessä vallitsee, on kysymys ns. kadotetuista maailmoista, joista erääseen luomisen henkiseen maailmaan - kirjan johdannossa viittasin. Näistä maailmoista olen kirjoittanut yksityiskohtaisemmin kirjassa: Unohdettu viisaus kadotetut maailmat. Kirjan esipuheessa totesin mm. Vanha viisaus sanoo, että havaittavan maailmankaikkeuden puitteissa elämme kolmessa maailmassa - tai itse asiassa use- 19
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius ammassakin. Näin elämme, vaikka se meiltä tieteellis-materialistisen maailmankatsomuksen omaavilta nykyihmisiltä uskomattomalta tuntuneekin Elämme näissä maailmoissa, mutta emme enää nykyisin sitä tiedosta... Tiedämme vain - tai luulemme tietävämme - fyysisen, aistein havaittavan maailman todellisuuden sekä sen olemuksen siltä osin kuin aistimme ja niihin liittyvä havainto- ja mittajärjestelmämme siitä meille tietoa välittävät. Tämä osa perittyä viisautta - joka meillä länsimaissa käsitetään juutalaisena kabbalistisena mystiikkana - jakaa Jumalan ilmenemisen ja Hänen läsnäolonsa noissa elämismaailmoissa ns. elämän- eli sefirothpuun (Otz Chiim) osina kymmeneen muotoon - sefirothiin. 20
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius Ne ovat ks. edellistä kaaviota - Jumalan aspekteja ja symboloivat Hänen ominaisuuksinaan. Ne emanoituvat taivaallisen tason, eli jumalallisen, emanaation virtaamisen - maailmasta ulos kolmelle tasolle, kolmen alimman maailman perusmuotoina. Elämänpuun kolmen ylimmän sefiran (Ketter, hokhma ja bina) muodostamaa tasoa kutsutaan ymmärrettäväksi - ei siis havaittavaksi ihmisen henkisen ali- ja piilotajunnan fundamentaalisen arvosisällön tarkoitusperineen, ideoineen ja ihanteineen sekä luovan ja rakentavan toiminnan perusperiaatteineen sisältäväksi luomisen henkiseksi maailmaksi (Beriah). Tämä maailma lienee se todellisuuden alue, jota Platon tarkoitti puhuessaan ikuisesta ja tosiolevaisesta ideamaailmasta siitä, jota ja jonka tiedostamista hän kuvasi kuuluisalla luolavertauksellaan. Kirkkoisä Augustinus puhui Platonin ideoiden maailmaan yhteen sopivasti ikuisien totuuksien maailmasta. Tässä maailmassa tapahtuu seuraavissa, alemmissa muodostumisen eli järjestäytymisen ja fyysisen, aktiivin toiminnan maailmoissa olevien eettisten sääntöjen sekä fyysisten konstruktioiden dimensio- tai triangulaatio -perusteiseen ajatteluun/geometriaan pohjautuva älykäs (bina) suunnittelu (ns. intelligent design, ID) tai paremminkin viisas (hokhma) -design, WD. Seuraavat kolme sefiraa (gevurah, hesed ja tif'eret) muodostavat elämän ja toiminnan moraalikoodit ja normit, estetiikan lait sekä muut elämän eettis-sosiaaliset pelisäännöt sisältävän muodostumisen eli järjestäytymisen maailman (Yezirah). Elämänpuun sefirotheista kolmea fyysisen, aktiivin toiminnan maailman (Asiyyah) muodostavaa heijastetta kutsutaan kabbalistisin käsittein ilmaistuina valtakunnaksi (malkhut), voimaksi tai lujuudeksi (netsah) ja kunniaksi tai loistoksi (hod). Tämä sefirothien kolminaisuus edustaa ylempien, henkisten sefirothien - eli ihmisen sisäisen Itsen - kolminaisuutta niiden aktualisoituneena manifestaationa aineellisessa maailmassa - kuin myös ihmisen identiteetissä. Mainittakoon, että malkhut -sefira, yhdessä luovaa, miehistä energiaa geniusta - kuvaavan kymmenennen jesod -sefiran kanssa käsitetään kaikkien sefirothien yhdistelmän pysyväksi, kestäväksi ja immanentiksi vaikutukseksi ja Jumalan aktuaaliseksi läsnäoloksi koko 21
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius luomakunnassa. Tästä vaikutuksesta käytetään myös nimitystä Šekhina, joka on yksi valtakunta -sefiran lisänimityksistä. Huomautettakoon, että mainittu Kabbala - "vastaanottaminen" - ei sisällä yhtä ainoata absoluuttista totuutta. Mm. nuo maailmat suhteessa sefirotheihin ovat päällekkäisiä ja toisiinsa kietoutuneita. Eikä Kabbalan viisaus ole filosofisen sisältönsä osalta yksinomaan juutalaista alkuperää. Se sisältää samaa vanhaa perimätietoa, joka on ollut ja vaikuttanut kantavana traditiona ja oppisisältönä perityn viisauden muissakin uskonnollisissa konsepteissa - mm. hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja zarathustralaisuudessa, kuten myös muinaisessa egyptiläisessä ja assyrialais-kaldealaisessa uskontokulttuurissa. Esimerkiksi intialaisessa traditiossa sefirotheista käytettiin ilmausta prajāpati, Brahman kymmenen ensiksi luoman olennon nimenä. Myös germaanisessa mystiikassa nämä olivat tunnettuja sefirothpuuta vastaavaan Aas-puuhun liittyvinä jumalallisina olemuksina. Salomon kuuluisan valtakunnan mainitaan temppeleineen sekä sen ulko- ja sisäpihoineen, pyhättöineen ja kaikkein pyhimpineen olleen näiden olemassaolon kerrostumien muodostaman ideaalisen sivilisaation tyyppimallin. Kirjan The Genuine Secrets in Freemasonry kirjoittaja P. Castells sanoo Alkuperäiset vapaamuurarisalaisuudet ovat yksinkertaisesti ne, mitä kabbalistit opettivat: Jumalan luontoa ja nimeä sekä tietoja kuningas Salomon temppelistä. Todettakoon sanottuun liittyen kuten useat lukijat ehkä tietävätkin - että noiden elämismaailmojen todellisuutta symbolisoi myös royal arch -chapter toimintaansa avatussa muodossaan. Todettakoon edelleen, että tämän, vapaamuurariuden aatesisältöön liittyvän kabbalistisen ideamerkityksen tiedostavat muurarijärjestöjen omassa piirissäkin nykyisin vain harvat jäsenistä ja hekin sen julkilausumista välttäen. Sillä kerronta tästä olisi nykykristillisyyden sävyttämässä kulttuuriympäristössä kansalaisille ja joillekin rappareille itselleenkin - kuten Paavali heprealaiskirjeensä luvun 5, 22
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius jakeessa 12, sanoo - vahvaa ruokaa. Varovaisuus on hyve, ja tässä yhteydessä varsinkin, koska julkilausujat saattaisivat joutua - jopa omassa järjestössäänkin - frontaalin hyökkäyksen kohteina leimatuiksi ja kompromettoiduiksi hereetikoiksi sekä omien lahkolaisten oppiensa julistajiksi ja levittäjiksi. Näitä maailmoja sanotaan symboloivan myös Hesekielin näyn neljine elävine, valtaistuimen ympärillä olevine pyhine Olentoineen. Tässä kristillisessäkin traditiossa eri evankeliumeiden symboleina käytetyssä näyssä mies symboloi jumalallisen maailman tasoa, kotka luomisen henkistä maailmaa, leijona valvoo muodostumisen ja suursiipinen härkä pitää silmällä fyysistä, aktiivin toiminnan maailmaa. Todettakoon, että perittyyn mysteeriviisauteen perehtynyt kirkkoisä Augustinus (354-430) oli tietoinen näistä maailmojen kerrostumista todetessaan De civitate Dei -kirjassaan Jumalan järjestäneen todellisuuden hierarkkisiksi tasoiksi. Hänen mukaansa todellisuuden ylemmät tasot jotka eivät vielä ole Jumalan valtakuntana emergoituneet maan päällä - ovat enemmän todellisia kuin alimpana oleva aistittava aineellinen maailma. Muinainen traditio kuvaa näiden maailmojen ilmentämää todellisuutta myös puulla, joka kasvaa alaspäin ja jonka juuret ovat Absoluutissa - taivaallisen tason maailmassa. Puun runko emergoi luomisen henkistä maailmaa. Sen oksat on nähtävissä "Eedenin puutarhassa", eli muodostumisen maailmassa ja sen lehdet ja hedelmät näyttäytyvät fyysisen, aktiivin toiminnan maailman todellisuudessa. Laajemmassa mielessä tuo elämänpuu ja sen osat ovat siis ulosvirtauksia yhdestä suuresta kokonaisuudesta, jota kutsutaan siis jumalalliseksi eli, taivaalliseksi emanaation maailmaksi Azilut. Veljesmuurariksi eli muodostumisen maailman erään tason kansalaiseksi - kehittymisen ja vihkiytymisen muurarillisessa luennossa todetaan: "Ympärillämme on lukematon määrä maailmoja, jotka liikkuvat läpi suunnattoman avaruuden; ne kaikki ovat jumalallisen 23
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius Luojan töitä ja niitä kaikkia ohjaavat Luonnon erehtymättömät lait." Tässä muinaisen, vapaan ja hyväksytyn muurariuden juurena olevassa perityn viisauden todellisuudessa on kysymys paitsi ihmisen tietoisuudestaan kadottamista elämismaailmoista, myös kabbalistisen elämänpuun mukaisesti täysihmiseksi kehittyvän muurarin identiteetistä sekä sen kehityksellisestä toteutumisesta henkisenä evoluutiona. Näin peritty viisaus sisältää siis myös tiedon ihmisen kehittymisen tiestä - joka on Jumalan ja oman Itsensä tuntemisen kautta ihmisyyden, inhimillisyyden ja viisauden löytämisen ja toteuttamisen tie. Kuten huomataan, perityn viisautemme olemukseen ja luonteeseen sekä sitä kautta muinaisen, vapaan ja hyväksytyn muurariuden juuriin liittyy keskeisenä näkemys maailmaa, elämää ja samalla ihmisenä olemista kattavasta kosmisesta järjestyksestä - elämän ja koko maailmankaikkeuden perusideasta. Tämä idea ja järjestys on ihanne, joka saa lähtökohtansa niistä syistä ja tarkoitusperistä, laeista sekä käskyistä ja kehotuksista, jotka Jumalan tahdonilmaisuina on ihmiskunnan edelläkävijöille perityn viisauden mysteerioissa ja suurelle seurakunnalle eri uskonnoissa, eli elämisen konsepteissa ilmoitettu. Edellä sanottu osoittaa, että perityn viisauden sisältö on laadultaan uskonnollista perinnetietoa. Samalla se on käytännölliseen elämään ja toimintaan sovellettavaa moraalifilosofiaa - hyve-etiikkaa. Tällaisena se sisältää uskonnollis-filosofisen elämän- ja maailmankatsomuksen perusaineksia, kuten arvoja, normeja sekä kasvatuksellisia, eettis-sosiaalisia käyttäytymiskoodeja. Kautta aikojen on maailmassa esiintynyt perityn, vuosituhansien takaisen, mutta nyt unohdetun viisauden välittäjiä - niin yksityisiä valistajia, saarnaajia, profeettoja, kuin myös tuota viisautta kantavia yhteisöjä. Muinaisen, perityn viisauden puitteissa ihmiskunnalla on siis ollut käytettävissään elämänsä moraalisiin ja sosiaalisiin periaatteisiin liittyviä arvojärjestelmiä ja elämisen konsepteja - vuosisatojen aikana 24
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius kehittyneinä, vuosituhansien takaa. Tällaisia perityn viisautta sekä sen konsepteja välittäviä yhteisöjä ovat perinteisesti olleet maailman eri uskonnot. Niitä ovat olleet myös monet uskonnolliset seurat ja aatteelliset yhteisöt. Sellaisia ovat olleet myös muinaiset mysteeriopohjaiset kultit, joista muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius on perusasteissaan - kabbalistisesti - muodostumisen maailman ja ns. royal arch -asteessa luomisen henkisen maailman aate- ja arvosisältöjä välittävänä pyhänä liittona saanut alkunsa. Vapaamuurarijärjestön synnystä todetaan sen opetusluennoissa: "Vuosisatoja sitten perustettiin järjestömme idän tasangoilla periaatteille, jotka ovat kestävämpiä kuin muinaisten kuninkaiden metallista valetut patsaat. Aikojen vieriessä myrskyt ja rajuilmat ovat singonneet jyliseviä salamoitaan järjestömme ylle; loiston aallot, aallon jälkeen, kuin myös petolliset hiekat ovat kiertyneet sen jalustan ympärille ja kasanneet vieriviä jyväsiään sen sivustoja vasten; ihmiset ovat tulleet ja menneet ohikiitävissä sukupolvissa; ajanjaksot ovat kuluneet kuin tunnit ajan vierivässä rattaassa. Mutta läpi myrskyjen ja rajuilmojen; läpi elämän aaltojen ja hiekan runtelun; läpi hyvien ja pahojen vaiheiden, järjestömme on edelleen jatkanut hyvää tekevän vaikutuksensa levittämistä kaikkialla maailmassa." Erään muuraririitin luennossa tämä alkuperä kerrotaan uudelle jäsenelle seuraavasti: Siihen velvoitukseen, jonka jo olet kuullut, voidaan vielä lisätä, että me emme johda vapaamuurariutta ensi sijassa keskiajan rakentaja-ammattikunnista, vaan muinaisajan mysteereistä, jotka kerran olivat jokaisen suuren uskonnon sydän. Tästä, tosimuinaisille lähtökohdille perustetusta instituutiosta sanotaan järjestön opetusteksteissä myös: Mitään instituutiota ei ole koskaan rakennettu paremmalle periaatteelle ja vankemmalle perustukselle; ei missään ole säädetty oivallisimpia säädöksiä eikä hyödyllisimpiä elämänohjeita kuin ovat ne, jotka sisältyvät muurarillisiin luentoihin. Kaikkien aikojen huomattavampia ja parhaimpia miehiä on toiminut taiteemme suosijoina ja tukijoina, eivätkä he ole pitäneet arvoaan alentavana astua itsekin veljeskuntamme piiriin, vastaanottaa sen etuoikeuksia ja käydä sen kokouksissa. 25
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius Vapaan ja hyväksytyn muurariuden muinaisaikainen perinne juurineen on siis peräisin siitä kasautumattomasta ja muuttumattomasta tiedosta, jota kutsutaan perityksi viisaudeksi ja ihmiskunnan alkuperäksi. Tämä vanha perinne on kaikkine arvoineen, elämisen konsepteineen, kuten myös sisältönsä tavoittamiseen tarvittavine tietoineen ja menetelmineen - kehittymisen henkisen evoluution - konsepteineen - sisällytetty vapaamuurariuden aatteellis-opilliseen perintöön henkisen kehittymistien avaamiseksi sekä eettis-sosiaalisten arvo- ja moraalikoodien antamiseksi vapaamuurarin elämälle. Vaeltajakonseptina tuon perinteen sisältö konstituoi hänen ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution hyväksi suunnattua toimintaansa. Kirjani Valokeila vapaamuurariuteen johdannossa toimittaja Asko Vuorjoki kirjoitti näistä vapaamuurariuden hengen juurista vaikuttavasti: "Vapaamuurariuden hengen juuret ovat syvässä filosofiassa, joka tajuaa hengenheimolaisuuden maailman eri osissa, eri maailmojen ja henkisten tasojen välillä. Tämä henki on nähnyt aikakausien nousevan ja aikakausien häviävän, ja tulee elämään nähdäkseen kuolemattomien sielujen työn täyttyvän." 26
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius Nykymuotoisen vapaamuurariuden synty V aikka nuo edellisessä luvussa mainitut muinaisen, vapaan ja hyväksytyn muurariuden juuret on näinkin selvästi ilmaistu, ei tuo vapaamuurariuden muinainen, ihmiskunnan perittyyn viisauteen kytkeytyvä lähtökohta ole nykyisin yleisesti tiedossa ei edes vapaamuurarien omassakaan keskuudessa. Tiedossa se ei ole siltikään, vaikka vapaamuurarien säännöissä ja opetuksissa sanotaan selvästi, että ne aatteelliset lähtökohdat, joille vapaamuurarius on perustettu, ovat tosimuinaiset. Huomio vapaamuurariudeksi kutsutun veljeskunnan syntyä ja kehitystä tarkasteltaessa kiinnitetään tosimuinaisuuden sijasta sen nykyaikaiseen, keskiajalla kehittyneeseen järjestömuotoon. Tämä järjestömuoto organisaatioineen ja viitejärjestelmineen perustuu lähinnä 1600- ja 1700-luvuilla kehittyneeseen muuraririittiin, josta kahden kilpailevan englantilaisen suurloosin Unionissa 27.12. 1813 annettiin seuraava julistus: "Julistetaan ja kuulutetaan, että puhdas muinainen Muurarius koostuu kolmesta asteesta, ei enemmästä: oppilasmuurari-, veljesmuurari- ja mestarimuurariasteesta, sisältäen ylimmän asteen Pyhän Royal Arch'in." Nykymuotoisen vapaamuurariuden alkuperää ja syntyä selitettäessä todetaan tavallisesti varsin yleisenä käsityksenä, että järjestön varhaisempia muotoja ovat olleet viime vuosituhannen alusta läpi keskiajan toimineet kirkonrakentajien killat. Nämä olivat ns. operatiivisten muurareiden yhteisöjä, joiden toiminta-ajatukseen sisältyivät kirkkojen ja katedraalien rakentamisen lisäksi toimiminen jäsentensä ammatillisena yhdyssiteenä ja heidän etujaan turvaavina yhteisöinä - 27
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius korporaatioina - sekä samalla heidän keskinäisen sosiaalisen kanssakäymisensä foorumeina. Näiden eri maissa toimineiden operatiivisten, alansa ammattikasvatusta harjoittaneiden sekä uskonnollistakin opetusta antaneiden rakentajayhteisöjen organisaatioiden pohjalta sanotaan kehittyneen toiminta, jota nykyisin kutsutaan spekulatiiviseksi, eli tieteelliseksi muurariudeksi - vapaamuurariudeksi. Tämän sanotaan tapahtuneen siten, että spekulatiiviset muurarit omivat operatiivisilta killoilta heidän traditioitaan, sääntöjään ja tapojaan organisatorisen struktuurinsa sekä kasvatuksellisen viite- ja opetusjärjestelmänsä rakennusaineiksi - kuten myös omivat heidän työvälineitään, ne sitten opetuksellisiksi symboleikseen moralisoiden. Koska spekulatiivinen muurarius tarkalleen syntyi, ja/tai miten operatiivinen muurarius vaihtui spekulatiiviseksi, sitä ei historiallisen aineiston puuttuessa voida täydellä varmuudella sanoa. Vanhimmat tästä asiasta viitteitä - joskaan eivät suoria vastauksia - antavat ns. goottilaisiksi tai yorkilaisiksi perussäännöiksi kutsutut käsikirjoitukset kuten The Regius Poem - ovat peräisin 1300- ja 1400-lukujen vaihteesta. Vaikka löydettyjä käsikirjoituksia on seuraavilta vuosisadoilta moniakin, voidaan nykymuotoisen vapaamuurariuden kehitystä ja leviämistä katkeamattomasti seurata kuitenkin vasta 1700-luvun alusta lähtien. Sitä, miten kiltayhteisöjen ja heidän loosiensa muodonmuutos spekulatiivisiksi vapaamuurariyksiköiksi tuolloin tapahtui, voidaan lähestyä ja tarkastella ainakin kahdelta suunnalta - joko järjestöllisen struktuurin rakentumisen, muodostumisen ja kehittymisen suunnalta ns. hitaan evoluution teoriana, tai sitten vapaamuurariuden aatteellisen sisällön eli sen sisältämien elämisen ja kehittymisen konseptien - sekä sen kasvatuksellisen viite- ja opetusjärjestelmän - eli kasvatusja kasvukehikon kehittämisen - suunnalta ns. synnytyskehityksen teoriana. Mikäli vapaamuurariutta pidetään vain 1700-luvulla syntyneenä ja hitaasti kehittyneenä fyysisenä järjestöstruktuurina, löytyvät sen 28
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius juuret lähinnä em. kiltalaitoksen perinteistä ja muodoista. Jos vapaamuurariutta sen sijaan tarkastellaan aatteiden historian valossa uskonnollisena ja filosofis-aatteellisena järjestönä ja järjestelmänä, ei juurien esiin kaivaminen enää olekaan varsin helppoa. Tarkasteltaessa vapaamuurariuden syntyä ja kehitystä sen järjestöllisen muodostumisen suunnalta, voidaan sen järjestöpohjaksi silloin mainita - kuten jo edellä todettiinkin - keskiaikaiset operatiiviset rakentajakillat sekä niihin liittyvät muotoseikat: säännöt, työtavat ja seremoniat sekä arkkitehtuuriin ja rakentamiseen sisältyvät tieteet, taiteet ja traditiot. Kehityksen ensiaskeleet muodostuivat tällöin siitä, että käytännön muurariuden piiriin oli alkanut - syystä tai toisesta - liittyä henkilöitä, jotka eivät olleet rakennusalan varsinaisia ammattilaisia. Tällainen henkilö oli mm. maanomistaja John Boswell, joka otettiin operatiivisen loosin jäseneksi 8.6.1600, Edinburghissa, Skotlannissa. Näiden askelten seurauksena nämä spekulatiivista muurariutta harjoittavat henkilöt ottivat vähitellen käyttöönsä ja sovelsivat tarkoituksiinsa operatiivisten muurarien loosijärjestelmän organisaatioineen ja tapakulttuureineen. Seurauksena oli se, että operatiivisten rakentajayhteisöjen luonne muuttui, jolloin niistä kehittyi filosofisten keskustelujen foorumeita sekä jäsentensä eettis-sosiaalisen kehityksen ja henkisen kasvun opinahjoja. Todettakoon, että useat historioitsijat katsovat tämän tapahtuneen - operatiivisen muuttuneen spekulatiiviseksi - silloin, kun operatiiviseen rakentajayhteisöön kuulumaton rosenkreutzilaisena tunnettu Elias Ashmole 16. päivänä lokakuuta, vuonna 1646 vastaanotettiin vapaamuurariksi Warringtonissa, Lancashiressa. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös ns. "Acception" -ryhmään, joka toimi 1600-luvulla The Company of Masons of the City of London yhteydessä. Tämän ryhmän on arveltu olleen vapaamuurareita. On myös arveltu, että ryhmä olisi ollut silta ja linkki, joka yhdisti spekulatiivisen ja operatiivisen muurariuden ja joka varsinaisesti sai aikaan vapaamuurariuden nousun järjestöllisenä, organisoituna ja aatteellisena toimintana. Tähän viittaa mm. vuonna 1631 29
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius London Masons Companyn rahastonhoitajan tileistä löytynyt todiste siitä, että loosissa toimi kaksi muurariutta: operatiiviset ja acception masons. Acception oli suljettu yhteisö ja heillä oli Companyn asioissa tietty kontrolli. Useat tutkijat ovat taipuvaisia ajattelemaan, että tämä suljettu veljeskunta olisi ollut asemaltaan samassa suhteessa Companyyn kuin nykyiset, vapaaseen ja hyväksyttyyn muurariuteen kuuluvat royal arch -chapterit ovat ns. sinisiin peruslooseihin. Vuonna 1703 St. Paul -loosi teki päätöksen, että muurariuden etuisuuksia ei enää myönnetä yksistään ammattimuurareille, vaan että ne ovat kaikkien miesten saavutettavissa heidän ammattiinsa katsomatta edellyttäen, että he ovat sääntöjen mukaisesti hyväksytyt ja vihityt vapaamuurareiksi. Lopullisesti voidaan nykymuotoinen vapaamuurarijärjestö organisatorisine rakenteineen katsoa syntyneeksi silloin, kun neljä loosia - Coose and Gridiron, Crown, Rummer and Grapes ja Apple-Tree - vuonna 1717, kesäkuun 24. päivänä perustivat Lontoossa, tavernassa Lyre and Swan yhteisen, toimintaansa koordinoivan ja palvelevan hallintoelimen - eli suurloosin. Todettakoon mainintana, että perustettu suurloosi jakaantui vuonna 1751 erinäisten oppiriitojen seurauksena kahtia, ns. muinaisiin ja moderneihin. Suurloosin perustamisen yhteydessä järjestö organisoitui uudelleen siten, että operatiivisen johdon tilalle asettui luonteeltaan filosofinen, spekulatiivinen johto. Tälle suurloosiorganisaatiolle teologi James Anderson laati operatiivisten loosien vanhoista säännöistä ja muinaisia tapoja koskevista käsikirjoituksista koostetun perussäännön: The Constitution of Free - Masons. Tämän perussäännön sanotaan olevan edelleenkin pohjana eri suurloosien laatimille muurarillisille säännöstöille ja menettelytapaohjeistoille. Tämän jälkeen, jo 1700-luvulla, vapaamuurarius levisi varsin nopeasti ympäri maailmaa, aluksi Englannissa ja sen alusmaissa. Pian syntyi muurarilooseja myös Manner-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, missä ensimmäinen säännön- ja asianmukainen loosi aloitti 30
Muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius toimintansa 30.7.1733 Bostonissa, Massachusetts ssa. Suomeen vapaamuurarius tuli ensimmäisen kerran vuonna 1758 Ruotsista. Tällöin ns. St. Johannes looseihin kuuluva loosi St. Augustin aloitti toimintansa Turussa, jatkaen sitten neljä vuotta myöhemmin toimintaansa Helsingissä. Suomen jouduttua vuonna 1809 Venäjän vallan alle, päätti loosi heikkojen toimintaolosuhteiden vuoksi keskeyttää toimintansa vuonna 1813. Tämän päätöksen sinetöi keisaria Aleksanteri I vuonna 1822 kieltämällä kaikki salaseurat, myös vapaamuurariuden valtakunnassaan. Toisen kerran vapaamuurarius tuli Suomeen, kun vuonna 1922 eräiden amerikansuomalaisten vapaamuurareiden myötävaikutuksella ja New Yorkin valtion suurloosin myöntämällä peruskirjalla Suomi loosi 1 aloitti toimintansa Helsingissä. Seuraavana vuonna perustettiin vapaamuurariloosit myös Tampereelle ja Turkuun. Itsenäinen ja täysivaltainen Suomen suurloosi syntyi vuonna 1924. Edellä olevasta lyhyestä, järjestöllisen struktuurin suunnalta vapaamuurariuden syntyä hahmottavasta esityksestä ei selviä sitä, miksi operatiivinen muurarius muuttui tai muutettiin spekulatiiviseksi, tieteelliseksi muurariudeksi. Siitä ei selviä täysin sekään, mistä ja miten siihen tulivat vapaamuurariuden aatteeseen sekä sen kasvatukselliseen viite- ja opetusjärjestelmään sisältyvät uskonnollis-filosofiset opit sekä sen kasvatus- ja kasvukehikkoihin sisältyvät allegoriset ja symboliset ainekset. Tätä ei selittäisi mainitulta suunnalta laadittu pitempikään esitys. Noihin "miksi, mistä ja miten" -kysymyksiin esitetään tavallisimmin vastauksena ja selityksenä em. hitaan evoluution teoria. Sen mukaan - kuten sanottu - spekulatiivinen muurarius kehittyi keskiaikaisesta, kristinuskon hengessä toimineesta operatiivisesta muurariudesta hitaasti satojen vuosien kuluessa. Selitys on naiivi, sillä operatiivisten loosien - eli kokoontumispaikkojen - pelkkä olemassaolo ja eräät yhtäläisyydet niiden toimintamuodoissa nykyiseen vapaamuurariuteen ja sen toimintaan verrattuina eivät riitä osoittamaan ko. teoriaa oikeaksi. 31