Veljeskuntien aatteellisessa ja järjestöllisessä nykytilanteessa teitä ehkäpä kiinnostaa tietää siitä,

Transkriptio

1 Ystävällinen tilanneraportti vapaamuurariudesta ja lyhyt mitä tilanteessa pitäisi tehdä -selonteko Helluntaina Raimo E. O. Stenberg mm, Lohja Hyvät vakuutuksensa antaneiden mestarimuurarien ja merkittävän kutsumustehtävänsä vastaanottaneiden Royal Arch muurarien - vaeltajien veljeskunnan jäsenet Veljeskuntien aatteellisessa ja järjestöllisessä nykytilanteessa teitä ehkäpä kiinnostaa tietää siitä, MITÄ VELJESKUNTIEN ALKUPERÄISILLE PERIAATTEILLE KASVATUS- JA TEHTÄVÄLUON- TEISINE TARKOITUSPERINEEN ON TAPAHTUNUT JA MITÄ VELJESKUNTIEN KASVATUS- JA KASVUKEHIKOLLE ON NYT TAPAHTUMASSA? Mikäli kiinnostaa, lukekaapa silloin tämä ystävällinen tilanneraportti ja lyhyt mitä tilanteessa pitäisi tehdä selonteko, joka on tarkoitettu veljeskuntien kaikkien jäsenten luettavaksi. Vapaamuurariudesta Siitä, mitä vapaamuurarius on siitä en ryhdy tässä dokumentissa nyt enää laajemmin kertoilemaan. Olen jauhanut aiheesta jo aivan riittäväsi, mm. kirjoissa Muinainen vapaa ja hyväksytty MUURARIUS ja Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa. (Ks. Siitä, mitä vapaamuurarius alun perin - eilen on ollut ja mitä se on nyt, nykymaailmassamme - tänään -, siitä olen kertonut myös nettiesseessäni: Aihetta täydentävää tietoaineistoa löytyy muurarillisesta tiedostosta: piirustuslauta vm-veljilleni ( Tältä sivulta on linkitetty kirjanen Muinaisen Veljeskunnan uudelleen muodostus, (joka on suoraan klikattavissa osoitteesta: sekä om:n, vsm:n ja mm:n tietopaketit peruskoulutusluennot -, kuin myös joukko muurarillisia esseitä. Johdannoksi tälle ystävälliselle dokumentille sekä sen omistus Lienee syytä todeta johdannon aluksi, että sisältösubstanssi tälle dokumentille löytyy tuon mitä vapaamuurarius on -esseen osion, näin tänään sekä osittain myös osion entä huomenna ja ylihuomenna teksteistä. Itse asiassa ne kattavat jo sellaisenaan raportoinnin nykymuotoisen vapaamuurariuden aatteellisiin, kasvatuksellisiin ja tehtäväluonteisiin tarkoitusperiin, kuin myös järjestöllisiin muotoihin liittyvästä nykytilanteesta. Tilanteeseen liittyen viittaan myös muurarikentälle lähettämääni sähköpostiin: Tiedotusasiaa maamme mestari- ja ra-muurarien veljeskunnille sekä laajemmalla jakelulla lähettämääni sähköpostiin: Turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta. Tuo viisaan miehen Saarnaajan - tokaisu tuli mieleeni ryhtyessäni laatimaan tuota sähköpostiviestiä. Miksi se selviää ainakin osittain em. nettiesseen, em. osioista. Osioiden sanomasubstanssia selvittää vastaavalla, yleisellä tasolla myös kirjaset: Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa sekä Muinaisen Veljeskunnan uudelleen muodostus. Vaikka olenkin käsitellyt tilannetta jo em. viesteissäni itse asiassa jauhanut siitä jo aivan liikaa katson po. viesteistäni saamani palautteen yllyttämänä aiheelliseksi palata asiaan vielä tällä

2 dokumentilla. Eräs yllyke tuli veljeltä, joka kirjoitti: Kirjoitat täyttä asiaa. Valitettavasti suurin osa jäsenistöstä ei ymmärrä sitä. Löytyisikö jokin keino millä saisi edes osan tajuamaan? Eräs toinen veli kirjoitti jotain hatun nostosta työlleni noston lähinnä laatimaani kirjallisuuteen kohdistaen. Varsimaisesti laadin tämän dokumentin eräänlaisena, nykykulttuurin ajankuvaan ja yhteiskunnallisiin tilanteisiin kohdistuvien viestinnällisten sissi-iskujen rinnakkaisprojektina. Kirjoitin tuohon dokumenttiin sen sisältöön kohdistuvan välihuomautuksen, jossa totesin mm.: Koska tässä dokumentissa pyrin sisällöllisesti tarkentamaan ja osin myös konkretisoidusti pelkistämään erilaisia käsitteitä, sen voisi näin ollen määritellä syventäväksi tausta- ja selityskirjoitukseksi sille, mitä mm. kirjassa Vuosisadan Kertomus olen kirjoittanut ja em. käsitteillä viestittänyt. Kehotin lukijaa sukeltamaan rohkeasti laajemman intuitiivisen ymmärtämisen - oivaltavan aivopuoliskonsa - avaruuteen; peilaamaan dokumentin sisältöä tietoisuutensa tieteelliset ja mutkin ulkoiset ulottuvuudet unohtaen sisäisestä henkisestä todellisuudestaan noosfääristä käsin. (Näin kehotan nyt myös tämän muurarillisenkin dokumentin lukijaa tekemään!) Ns. arvo- ja kulttuuriyhteisöille osoittamassani saatteessa totesin, että "tietäminen ja varsinkin uuden tiedon tietämisen verifiointi riippuu tietenkin paljolti siitä, kuinka syvälle vanha tieto on esim. dogmisidonnaisuutena, epä- ja ennakkoluuloina, nykyajan tieteellisinä käsityksinä - sepitteinä, fiktioina ja deluusioina - tai sitten piintyneinä järjestöllisinä muotoina "betoniin upotettu ja valettu..." Totesin jatkoksi näyttävän siltä, että "valettu on ja että lähitulevaisuudessa tarvitaan kiviporaa, - itse asiassa kokemuksen seurauksena saatavaa kovaa oppia - noiden valujen murtamiseksi. (Sanotussa saattaa olla viite myös vapaamuurariuden nykyistä aatteellista ja järjestöllistä tilannetta koskien puhumattakaan tämän henkisen ja eettis-sosiaalisen kasvatus- ja kasvukehikon kasvatus- ja tehtäväluonteisiin pyrkimyksiin liittyvistä tarkoitusperäsidonnaisuuksista.) Omistus. Todettakoon omistuksen aluksi, että mm. noihin tarkoitusperäsidonnaisuuksiin liittyen olen lähes 40-vuoden ajan pyrkinyt keräämään mm. em. kirjoista, dokumenteista ja tietopaketeista ilmenevää - tietoa vapaamuurariudesta, jottei kukaan hyppisi sen suhteen silmilleni. Tiedon kerääminen ja sen jakaminen eivät ole estäneet järjestöllisen caesarismin sävyttämiä, provokaatioihin ja jopa manipuloiviin eroamis- ja erottamisvaatimuksiin yllyttäviä ja yltäviä silmille hyppimisiä. Vaikka näin onkin tapahtunut, omistan siitä huolimatta tämän dokumentin sekä laatimani kirjallisen tietoaineiston myös näille hyppiville järjestöjen miehille eli järjestöllisten valtarakenteiden tarvesokkeloissa seikkaileville ja järjestöt itselleen uhranneille, mm. Faros -kalabaliikin ja yhdistysoikeudellisesti vielä selvittämättömän Nova Terra -ilmiön kehittäneille - hyppijöille, omistamisessa tällaisiin hyppimisiin puuttumiskyvyttömiä haluttomia järjestötasoja unohtamatta. Wille Shakespeare esittää näille järjestöjen miehille sonetissaan 146 pysäyttävän kysymyksen: "Poloinen sielu, syntien maan keskus, syntien maan, kapinan puku yllä, nälässä miksi riudut sisäisesti ja maalaat ulkoseinät upeat? Sait vuokra-aikaa niukalti, siis miksi niin paljon tuhlaat taloon sortuvaan? Madotko mässäilysi perijöinä kulungit syövät? Siinäkö on loppu?" Koska lähinnä vain Veljeskunnan yksityiset jäsenet toimivat yhteiskunnallisina kosketuspintoina ja kehityssysäysten antajina, omistan dokumentin tässä rytäkässä erityisesti inhimilliseen kulttuuriin ja sen henkisen kulttuurievoluution tarkoitussisältöön sekä sen muutos- ja kehityssuuntaan vaikuttaville MUURARIVELJILLENI. 2 Vapaamuurariuden tehtäväluonteisista tarkoitusperäsidonnaisuuksista Alkuperäisessä rituaalissa kirjoitetaan tästä Veljeskunnastamme: "Vuosisatoja sitten perustettiin järjestömme idän tasangoilla periaatteille, jotka ovat kestävämpiä kuin muinaisten kuninkaiden metallista valetut patsaat. Aikojen vieriessä myrskyt ja rajuilmat ovat singonneet jyliseviä salamoitaan järjestömme ylle; loiston aallot, aallon jälkeen, kuin myös petolliset hiekat ovat kiertyneet sen jalustan ympärille ja kasanneet vieriviä jyväsiään sen sivustoja vasten; ihmiset ovat tulleet ja menneet ohikiitävissä sukupolvissa; ajanjaksot ovat kuluneet kuin tunnit ajan vierivässä rattaassa. Mutta läpi myrskyjen ja rajuilmojen; läpi elämän aaltojen ja hiekan runtelun; läpi hyvien ja pahojen vaiheiden,

3 järjestömme on edelleen jatkanut hyvää tekevän vaikutuksensa levittämistä kaikkialla maailmassa." Järjestömme on edelleen jatkanut hyvää tekevän vaikutuksensa levittämistä kaikkialla maailmassa! Kun näin todetaan ja toteamuksen merkitystä ryhdytään pohtimaan, saatetaan ehkä päästä otsikossa mainittujen, muurariuden tehtäväluonteisten tarkoitussidonnaisuuksien jäljille Ensimmäisen perussäännön kirjoittaja, James Anderson antaa perussääntöönsä kirjoitetussa historiallisessa katsauksessa meille näistä sidonnaisuuksista ja niiden seurausmuodoista joitakin vinkkejä. Hän toteaa mm.: "Jos olisi tarkoituksenmukaista, voitaisiin osoittaa, että sotilaalliset ja myös uskonnolliset seurat ja ritarikunnat ovat aikojen kuluessa lainanneet tältä Muinaisaikaiselta Veljeskunnalta monia juhlallisia menoja; sillä mikään niistä ei ole paremmin järjestäytynyt, kunniallisemmin tehtäväänsä asetettu eikä pitänyt paremmin pyhitettyinä lakejaan kuin Hyväksytyt Muurarit, jotka kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa ovat säilyttäneet ja edelleen kehittäneet tarkoitusperiään tavalla, joka on heille luonteenomainen..." Kirjailija Leo Tolstoi kertoo kirjassaan Sota ja rauha näistä tarkoitusperistä: Puhdistuessamme ja ojentaessamme omia jäseniämme me kolmanneksi pyrimme ojentamaan koko ihmissukua esittämällä sille veljeskuntamme jäsenet hurskauden ja hyvyyden esikuvina, ja niin me koetamme kaikin voimin vastustaa maailmassa vallitsevaa pahuutta. Tämä tarkoitusperä on aikakausiin, niiden sykleihin ja niiden vaihtumisiin sidottuna teemana ollut Veljeskunnan työn keskeinen sisältö, kohde ja velvoite. Tämä vapaamuurariuden syvintä aatteellista olemusta kosketteleva tarkoitusperä sisältää sen perustan, joka oikeuttaa muinaisen Veljeskunnan sekä sen jäsenten vaeltajakonsepteineen esiintymään ja toimimaan täysivaltaisena instituutiona myös koko ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution kasvatuskehikoissa. Tehtäväluonteisissa tarkoitusperäsidonnaisuuksissa on siis viime kädessä kysymys ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon suunnatusta työstä ja toiminnasta. Mutta jotta tällainen sidonnaisuus aktualisoituisi ihmiskunnassa, tulisi tämän kasvatus- ja kasvukehikon primaariksi toiminnaksi asettua miesten henkiseen ja eettis-sosiaaliseen kehittymiseen kohdistuva kasvatusluonteinen tarkoitusperä. Tolstoi nimittää tätä toimintaa veljeskunnan toiseksi tarkoitusperäksi. Hän kirjoittaa: "Sen vuoksi on toisena tehtävänämme valmistaa jäseniämme mahdollisuuksien mukaan ojentamaan sydäntänsä, puhdistamaan ja valistamaan järkeänsä niillä keinoilla, jotka meille ovat perimätietona jättäneet tämän salaisuuden (Mestarin Sanan) etsimisessä uurastaneet miehet, ja tehdä heidät siten kykeneviksi tajuamaan tuota suurta salaisuutta." Kirjoitin turhuuksien turhuus -viestiin, että tämä tehtävä ja tarkoitus voidaan ilmaista pyrkimyksenä saavuttaa elämässämme ns. sisäinen, henkinen ja eettis-sosiaalinen tietoisuus noesis -, ja sen myötä kytkeä elämismaailmaamme siitä nyt puuttuva transsendentti todellisuus noosfääri. Eli ne elämismaailmamme alueet kerrostumat -, joka sisältävät - ensiksikin - tietoisuuden kertymän elämän osaamisen ja hallinnan strategioista, taktiikoista, kuin myös operatiivisen toimintamme, yhteisöllisyyteen ja ihmisyyteen humaniteettiin liittyvistä säännöistä ja normeista sekä - toiseksi - elämämme henkisistä arvoista, kuin myös olemassaolomme luovista päämääristä ja tehtäväluonteisista tarkoitusperistä. Tässä pyrkimyksessä näyttäytyy miehen eettis-sosiaaliseen ja henkiseen kehittymiseen johtava mystiikan ja teologian tie. Siinä näyttäytyy myös - kuten viestissäni mainitsin Muinaisen Veljeskunnan lanseeraaman kasvatus- ja kasvukehikon - vapaamuurariuden - kasvatuksellinen ja osin myös tehtäväluonteinen "liikeidea" selkeän pelkistetysti - hengen fenomenologisine sekä struktuuripsykologisine viitejärjestelmineen. Todennettuna siinä näyttäytyy samalla myös kaiken olemassaolo - kuka voi sen vain nykyisten muurarijärjestelmien rikkaudesta, mutta niiden fenomenologisen järjestyksen sekavuudesta löytää Totesin viestissä myös, että monet Muinaisen Veljeskunnan jäsenet ovat tuon kaiken olemassaolon näistä kasvatus- ja kasvukehikoista vaeltajiksi valmistuessaan löytäneet. Tällöin heidät on vaeltajakonsepteineen kutsuttu kuten eräässä rituaalissamme sanotaan - siihen korkeaan asemaan, jossa heidän maineikkaat esi-isänsä olivat. Usein he ovat toimineet eri kulttuurien syntysanoja lausuneina, mm. patriarkoiksi, kuninkaiksi, hierofantiksi, kaldeiksi tai maageiksi kutsuttuina tietäjä- ja pappishahmoina. 3

4 Tässä kasvatustehtävässä ja siihen liittyvässä viitejärjestelmässä astejärjestelmineen on itse asiassa kysymys siis Muinaisen Veljeskunnan muodostamasta ihmisen henkisen kehittymisen evoluution konseptista, jonka tarkoitus on johdattaa ihminen Jumalan tuntemiseen sekä sen myötä tietoisuuteen henkisestä alitajunnastaan, sen sisällöstä ja sisäisestä Itsestään, eli siitä substanssista, jonka kokonaisuutta symboloimme käsitteellä: Kadonnut Sana. Muurariuden näin oivalletun ja ymmärretyn aatesisällön ja ideamerkityksen valossa näemme myös astejärjestelmämme opetukset selkeän tavoitteellisina ja päämäärähakuisina. Niiden opetus on loogisesti etenevää, kohoavaa ja tietoisuutemme "eristäviä kategorioita" poistavaa sekä näin kasvatus- ja kasvukehikkojen tarkoitusperien saavuttamiseen potenttialisoivaa. Todettakoon siitä kulttuuriin ja yhteiskuntaan heijastuvina käytännön seurausmuotoina, että; - oppilasmuurariasteen toimien ja velvollisuuksien oppiminen merkitsee sisimpämme eettiseen järjestykseen saattamista siten, että meistä kehittyisi ihmisiä, jotka pyrkivät koko elämänsä ajan antamaan sisäiselle elämälleen sellaisen suunnan, joka on sopusoinnussa järjen ja yhteiselämän vaatimusten kanssa. Tämän suunnan puitteissa ihminen tavoittelee oikeudenmukaisuutta ajatuksissaan, yleistä hyötyä teoissaan, järkevää ajattelua, jolle valhe on täysin tuntematon, mieltä, joka iloisena tervehtii jokaista välttämätöntä tapahtumaa tietäen sen olevan tulossa ja että sen alkulähteenä on Kaikkeus itse. Yhteiskuntaelämässä tällaisen ihmisen toiminta merkitsee mm. yksityisten ihmisten kautta tapahtuvaa inhimillisen kulttuurin eettistä oikeudenmukaistamista. Tämä merkitsee vallitsevan nykykulttuurin suunnan muutoksen ensimmäistä askelta yhteiskunnallisen toiminnan ankkuroimisena hyve-eettiseen ja uskonnollis-filosofiseen maailmankatsomukseen. - veljesmuurarin muinaisissa velvoitteissa sanotaan: "Vaikka oletkin vain yksi mies monien joukossa, sinä et voi paeta tai laiminlyödä osuuttasi tähän suureen vastuuseen. Sinun henkilökohtaista yhteyttäsi lähimmäisiisi saattavat rajoittaa sen elämänpiirin rajat, jonka puitteissa päivittäisen elämäsi vietät; mutta sinun vaikutuksesi, joka heijastuu tuon elämänpiirisi ympäröimältä alueelta, tulee ulottumaan kauemmaksi kuin mielessäsi kuvitteletkaan." Näin veljesmuurarius kannustaa ja velvoittaa miestä tekemään työtään uskollisesti niiden piirustusten mukaisesti, jotka elämänlakien pystysuorat, vaakasuorat ja suorakulmat ovat piirtäneet hänen tietoisuutensa piirustuslaudalle. Yhteiskuntaelämässä veljesmuurarin toiminta näyttäytyy valtiotaitona ja viisautena, joiden seuraukset ilmenevät inhimillisessä kulttuurissa yhteisöllisyytenä, sopusointuna, yhteistyökykyisyytenä ja rauhana. Tämä konstituoi vallitsevan nykykulttuurimme suunnanmuutoksen toista askelta yhteiskunnallisen elämän ankkuroimisena elämismaailmamme sosiaaliseen sisältöön. Tällöin toteutuu myös tuon yhteisöllisen ponsilauseen sisältö: Meidän tärkein tehtävämme on kääntyä pois nykyiseltä tuhoon johtavalta tieltä ja edelleen: meidän on opittava elämään rauhanomaisesti, paitsi kanssaveljiemme, myös luonnon ja ennen kaikkea niiden korkeampien voimien kanssa, jotka ovat tehneet luonnon ja meidät. - mestarimuurarin itsensä ns. mystisen kuoleman kautta sisäiseen järjestykseen panneen miehen - toiminta toteutuu kulttuurimme ja yhteiskuntaelämämme elävöittämisenä Pyhyyden Kauneutta ja Järjestystä konstituoivilla korkeaeettisillä ja -oikeudellisilla hyveominaisuuksilla. Tämä merkitsee nykykulttuurin suunnanmuutoksen kolmatta askelta yhteiskunnallisen elämän ankkuroimisena elämismaailmamme noosfäärin syvimpään, henkisiä perusarvoja ja eettisen elämän korkeinta ilmennystä, järjestystä ja täydellisyyttä edustavaan keskeiseen sisältöön. - ra-muurarin vaeltajan toiminnan lähtökohdat juontuvat moraalista elämismaailmaamme korkeammilta tasoilta, so. noosfäärin ylimmän tason henkisestä beriah -maailmasta. Kuuluisa psykiatri Viktor E. Frankl kirjoittaa kirjassaan Olemisen tarkoitus: "Mitä pikemmin ihminen ymmärtää elämänsä tehtäväluonteen, sitä merkityksellisemmäksi hän elämänsä kokee." Hänen mukaansa on ihmisiä, "jotka pääsevät vielä askeleen pidemmälle, ja jotka elävät elämänsä laajemmassa ulottuvuudessa." Hän toteaa, että näille ihmisille tehtävä on jotain transitiivista ja että "he elävät samaa instanssia, josta tehtävä tulee ja saman instanssin ehdoilla, joka tehtävän asettaa." Tällaista näkemystä ilmentänee lännessä fyysisen, aktiivin toiminnan maailmassa tehtävänsä vastaanottavan ra-muurarin replikointi: Täten, teidän Ylhäisyyksienne pukemina. palkitsemina, tunnusmerkit saaneina ja virkatehtävään uskottuina, tulee pyrkimyksenämme aina olemaan teidän jatkuvan hyväksymisenne ansaitseminen täyttämällä uskollisesti ja uutterasti sen merkittävän kutsumustehtävän velvollisuudet, johon olette suvainneet meidät tänään kutsua. Gnostilaisten Pistis Sophiassa tällaisesta vaeltajahahmosta sanotaan osuvasti: Hän ihminen maailmassa onpi, vaan hän kuningas onpi Valossa ja hän ihminen maailmassa onpi, vaan maailmalle 4

5 hän ei kuulu. Professori Antero Rinteeltä saamme vaeltajastamme seuraavan kuvauksen. Kirjastaan Unelma kauneimmasta ihmisestä hän luo tällaisesta ihmisestä esikuvan niistä palasista, joita hän on luodannut esiin 2000 vuotta sitten eläneestä kristinuskon perustajasta, tämän elämästä, kutsumuksesta ja toiminnasta. Tuo esikuva sivuaa edellä osoitetulla tavalla vaeltajan toiminnan tarkoitusta. Rinne toteaa: "On pyrittävä kaikinpuoliseen täydellisyyteen. On pyrittävä oikeaan tietoon maailmasta ja ihmisestä", ja jatkaa: "Mutta oma elämä on täydellistä vain silloin, kun siihen liittyy pyrkimys myös muiden ihmisten, yhteiskunnan ja koko maailman täydellistämiseen. Täydellinen ihminen on tosi täydellinen vain silloin, kun hän on suuri opettaja, suuri reformaattori." Tällainen toiminta edellyttää Rinteen mukaan ihmiseltä muutakin kuin "lempeää lapsenkaltaisuutta ja humaanisuutta": "Se voi edellyttää taistelua ja rautaista ankaruutta, joka väliin voi tuntua suorastaan epäinhimilliseltä kovuudelta. Mutta kuitenkin elää kaiken pohjalla tuo suuri nöyryys, suuri humaanisuus, joka estää taistelun milloinkaan horjahtamasta väärälle pohjalle ja joka taistelun tauottua niin kauniisti ilmenee varsinkin suhteessa hengen ystäviin sekä varsinkin tämän maailman vähäisiin, onnettomiin ja sorrettuihin." Kysyttäköön edellä sanottuun viitaten johdantona varsinaiselle tilanneraportille: - Onko tällä vapaamuurariudeksi nimitetyllä kasvatus- ja kasvukehikolla olemassa ilmeisestä marssiväsymyksestä huolimatta - edelleenkin esiintymisoikeutus koko ihmiskunnan kulttuurikehityksen kasvatus- ja kasvukehikoissa? - Onko tuo Muurariuden syvintä aatteellista olemusta ja kasvatusluonteista tarkoitusperää kosketteleva substanssi noosfääreineen meiltä nyt kadoksissa? Ja jos on, - Onko Veljeskunnalla enää minkäänlaista intentiota tuon, sen työhön liittyvän keskeisen tietoisuuskehän ja -kertymän kirkastamiseksi elvyttävänä, eheyttävänä ja palauttavana, peritystä viisaudesta johdettuna elämisen ja henkisen kehittymisen konseptin muodostamisena. Vapaamuurariudelle ja samalla koko inhimilliselle kulttuurillemme se merkitsisi polun alun näyttämistä Muinaisen Veljeskunnan uudelle muodostamiselle; ja samalla se merkitsisi paluuta muinaisen kasvatusja kasvukehikon alkuperäisiä periaatteita, arvoja ja tarkoitusperiä kunnioittavaan ja toteuttavaan traditioon. 5

6 6 Tilanneraportointia vapaamuurariudesta <eli mitä muinaiselle, luvuilla päivitetylle miesten henkiselle ja eettis-sosiaaliselle kasvatus- ja kasvukehikolle vapaamuurariudelle on nykyisessä pintailmiöiden kulttuurissamme tapahtunut?> Alkusanoina tilanneraportoinnille todettakoon, että turhuuksien turhuus oli mielessäni myös silloin, kun ryhdyin laatimaan veljille tarkoitettua saatetta tuolle Vapaamuurarina Suomessa -kirjaselle ( ) Aloitin saatteen seuraavasti: Olipa kerran näin alkavat sadut. Nyt ei ole kuitenkaan kysymys sadusta, vaikka tämä kirjaani muurariveljille saatteleva kerronta muurarillista legenda- ja satumaailmaa kuvaakin. Kysymyksessä on satumaisuutta vailla olevasta tilinpäätöskertomuksena symboloiduista kirjaa, Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa, saattelevasta, nykymuurariutta luotaavasta ja siitä raportoivasta kerronnasta. Aloitetaanpa luotaus uudelleen: Olipa kerran ja on edelleenkin - järjestö, joka perustettiin vuosisatoja sitten idän tasangoilla periaatteille, jotka olivat kestävämpiä kuin muinaisten kuninkaiden metallista valetut patsaat. Ei en suinkaan tarkoita tällä järjestöllä ns. vapaamuurariveljeskuntaa, jota se James Andersonin perussäännön historiallisesta katsauksesta johdettuna toki sivuaa ja johon se helposti yhdistetään. Tarkoitan ns. Muinaista Veljeskuntaa, jossa erään rituaalimme sanoin - meidän maineikkaat esi-isämme olivat - ja johon Veljeskuntaan myös jotkut meistä ao. tunnusmerkit ja virkatehtävät saaneina ovat ehkä jopa tietoisina tapahtumasta tulleet mankeloiduiksi. He ovat niitä kumppaneita, joiden pyrkimyksenä ilmoituksensa mukaisesti on täyttää uskollisesti ja uutterasti sen merkittävän kutsumustehtävän edellyttämät velvollisuudet, johon heidät on vaeltajina esiisiensä tavoin suvaittu kutsua. Mutta jatketaan luotausta : Olipa kerran ja on useinkin ollut Veljeskunnan muodostamia, ihmisen henkistä ja eettis-sosiaalista kehittymistä konstituoivia kasvatusjärjestelmiä eli ihmisyyskouluja. Usein on tapahtunut niin, että Veljeskunta on joutunut näitä järjestelmiään kasvatuskehikkoineen - olosuhteiden vaatiessa - elvyttäen, eheyttäen ja palauttaen päivittämään. Näin tapahtui viimeksi ihmiskunnan tietoisen uuden, henkisen kulttuurievoluution aikakauden kynnyksellä luvuilla. Tällöin uudelleen muodostettua kehikkoa - kuten olen jo usein todennut - ryhdyttiin kutsumaan vapaamuurariudeksi. Olipa siis kerran vapaamuurarius! Oli, mutta onko enää! (Kysymyksen viimeiset tuhmat sanat juontuvat vapaamuurarina -kirjasta.) Paradoksaaliset, toisaalta po. kasvatuskehikon aatteellisen sisällön ehtymiseen ja tehtäväluonteisten tarkoitusperien katoamiseen sekä toisaalta sen järjestöllisen muodon sirpaloitumiseen ja yhdistystoiminnalliseen sameuteen viittaavat ei ole -vastaukset kysymykseen löydämme niin ikään em. dokumenteista. Ei siis ole enää! Miksi ei ole, eli mitä po. kasvatus- ja kasvukehikolle on tapahtunut? Vastaus löytyy epäsuorana, symbolisena viitteenä erään rituaalimme repliikistä (puuttuu suomalaisista teksteistä): Veli mestaritarkastaja, minun raskas velvollisuuteni on nuhdella sinua huolimattomuudestasi mitä ankarimmin. Olet kadottanut osan piirustuksistasi ja siten vakavasti vaarantanut rakentamisen etenemisen. Minulla on vakavia epäilyjä sinun sopivuudestasi siihen korkeaan asemaan, jota nyt pidät hallussasi. Toivon kuitenkin, että tämä kokemus tulee olemaan sinulle opetus ja että tulevaisuudessa opit antamaan harkintasi käydä oikeudesta. Repliikki päättyy määräykseen: Toimitettakoon kiven kiireellinen ja uuttera etsintä; se on tärkein kivi rakennuksessa; ja runsaasti palkitaan hän, joka sen löytää. (Miettiköön lukija kohdallaan sitä, mitä kaikkea kadonneet piirustukset ja kadonnut kivi tässä yhteydessä ja tilanteessa itse asiassa merkitsee ja mitä kaikkea ne edustavat )

7 7 Kasvatuksellisen tarkoitusperän kadonneet piirustukset Eräiltä osaltaan vastaus katoamiseen on ilman pohdintojakin helppo. Vastaus nivoutuu em. Tolstoin mainitsemaan toiseen tarkoitukseen. Suurin katoamistragedia tilanteessamme on se, että meiltä on kadonnut aatteellista ja kasvatuksellista tehtävää konstituoivat piirustukset ja vielä suurempi tragedia on se, että näitä kadonneita piirustuksia so. alkuperäistä rituaalista opetusmetodia - ei edes pyritä etsimään eikä löytämään. (Ks. Ei, vaikka piirustusten löytäminen pitäisi olla suurempi huoli kuin se, kenestä helsinkiläisestä, espoolaisesta tai tamperelaisesta professorista, dosentista tai tekniikan tohtorista tulee seuraava suurmestari Edellä saatteesta poimitut tekstit antavat yhdessä näin tänään -dokumenttien kanssa jo sellaisinaan selvän ja pelkistetyn tilanneraportin siitä, mitä muinaiselle, luvuilla päivitetylle miesten henkiselle ja eettis-sosiaaliselle kasvatus- ja kasvukehikolle vapaamuurariudelle on nykyisessä pintailmiöiden kulttuurissamme tapahtunut. Lisättäköön tästä huolimatta tähän tilanneraporttiin kuitenkin vielä jokunen lisämauste : Ensimmäisenä lisämausteena on syytä todeta, että muurarina -kirjasen laadintamotiivit virisivät tuosta pitkään vaikuttaneesta aatteellisesta tilanteestamme sekä yhdistysoikeudellisesti vakavista järjestöllisistä komplikaatioista, joista eräät olivat oikeuskannekelvollisia silmille hyppimisiä. Näis-sä tilanteissa ja komplikaatioissa suhdeyhteydet vapaamuurariuden kasvatus- ja tehtäväluonteisiin tarkoitusperiin olivat sen toiminnallisessa todellisuudessa täysin katkenneet. Tuossa todellisuudessa vallitsi ja vallitsee edelleenkin toiminnallinen ponnettomuus, tietämättömyyden ja saamattomuuden syndroomineen sekä täydellinen aatteellinen ja kasvatuksellinen tyhjiö. Tyhjiöstä saa kuvan kirjasen osioista Suomalaisen rituaaliperinnön kohtelut ja kohtalot ja Rituaalikeskustelu vakava järjestöllinen syndrooma sekä Aatteen ja muodon välinen ristiriita. Järjestöllisen muodon ja toiminnan sameutta kuvaa muurarina -kirjasen luku: Vapaamuurarius yhdistystoiminnallisena kulttuurina Suomessa. Tämä yhdistystoiminnallisen tietämättömyyden ylistystä ilmentävä kulttuuri maisemineen on useasti liian useasti aktualisoitunut eri muurarijärjestöissä vakaviin yhdistystoiminnallisiin ja -oikeudellisiin komplikaatioihin. Tätä järjestötautia kaikkine paiseineen ja pukamineen kuvaa myös nettimuistio, Vapaamuurarius yhdistystoimintana osoitteessa: Ennen kuin jatkan aiheesta, on syytä kysyä: Miten tällainen tilanne on ns. sivistyneessä pohjoismaisessa oikeusvaltiossa mahdollista? Päällimmäisenä tulee mieleen se, että meiltä puuttuu nyt todella elämäämme ja sen tulevaisuutta suuntaava tila-, tilanne ja seuraustietoinen ajattelukyky sekä siihen liittyen sisäinen, toimintaamme säätelevä henkisen ja moraalisen tietoisuuden kehä ja kertymä. Seuraavana tulee havaittavaksi se, että tällaisia puutteita näyttävät seuraavan eri hallintoyhteisöjen demokraattisesti ja toiminnallisesti vinoutuneet rakenteet ja niihin pesiytynyt, lain luonnetta omaamattomilla ohje- ja perussäännöillä konstituoitu järjestöbyrokratioiden caesarismi. Niissä se näyttäytyy näennäisesti demokratiaan mm. näytelmällisiin jäsenyyspäätöksiin mukautuvana ja alistuvana yli- ja itsevaltaisuutena. Paikallisten loosiyhdistysten toiminnassa tuo sameus kuvitteellinen, caesarismilla sävytetty järjestötoiminta - ilmentää yhdistystoiminnallista ja -oikeudellista mahdottomuutta. Paradoksi tässä on se, että tällaisen, yhdistysten itsemääräämisoikeuteen kajoavan "suurloosimuurariuden" matkassa harhaanjohdettu, pelokas, avuton ja suurloosiveronsa henkisen kehittymisensä forumista" rekisteröimättömälle suurloosille nöyränä maksava muurarikenttä ei kykene synnyttämään tarvittavaa muutosvirtaa eikä omin, sisäisin toimin palauttamaan järjestöllistä toimintaansa yhteiskuntakelpoiseen ja lailliseen, yhdistysoikeudelliseen muotoon. Tällainen, caesarismin muurarillisten perinteiden pirstoma yhdistystoiminnallinen tilanne on saattanut monet loosiyhdistykset aatteellisen ja muurarillis-toiminnallisen mätkähdyksen partaalle. Tilanne on ottanut vangeikseen jopa monet muurarillisesti valveutuneet veljemme ja kumppanimme. Pahimpia pelkoja vangeiksi joutuneille aiheuttaa kollektiivin identiteetin, eli veljeyden, sen tuen ja

8 suojan menettämisen uhka - uhka tulla leimatuksi ja kompromettoiduksi sekä suurloosin "kolhimaksi" tässä arvostetussa seurustelu- ja veljespiirissä. Tilanteeseen liittyvän jurare in verba magistri -tyhmistämisen ja järjestötason caesarismin sävyttämän vallankäytön vakavana seurauksena on useita veljiä jo liikaakin - eronnut seurapiirin toiminnasta. Tämän enempää ei ole tässä yhteydessä tilanteestamme aihetta eikä tarvetta raportoida - eikä sitä em. dokumenttien sisällöillä kerrata. Ei siksikään, koska dokumenteissa kerrottu, vapaamuurariuden järjestöllinen nykytilanne, vapaamuurariuden olemukseen ja luonteeseen, kuin myös sen kasvatuksellisiin ja tehtäväluonteisiin tarkoitusperiin kohdistuvine aatteellisine mielenväisteineen ja tietämättömyyden syndroomineen konvergoituu - kulkeutuu yhteen noissa dokumenteissa kuvaamani yleisen yhteiskunnallisen tilanteen kanssa. Lopputoteamuksena kaikesta tässä raportissa sanotusta juontuu se näkemys, että tässä länsimaisen nykykulttuurin arkitodellisuudessa luomisen henkisen maailman myyteistä ja elämän perusperiaatteista - joita myös vapaamuurari-instituutio on perinteisesti edustanut - on tullut subjektiivisia, transsendentin todellisuuden hahmoa vailla olevia abstraktioita. Olemassa olomme myyttinen tuonpuoleisuus ei elämän sisältönä vaikuta inhimillisen kulttuurimme todellisuudessa. Tilanteessa ei myöskään po. veljeskunnan edustamalle aate- ja arvomaailmalle eikä siihen sisältyville, eettisillä normeilla koodatuille kasvatus- ja tehtäväluonteisille tarkoitusperille löydy enää tilaa - ei edes filosofisen spekuloinnin kohteina, mikä tarkoittaa sitä, että me nykyihmiset emme kykene sitoutumaan vapaamuurariuden kaltaisten aatteellisten instituutioiden tarkoitusperiin emmekä omaksumaan niihin sisältyviä aatteita, arvoja ja opetuksia, kuten emme niistä johdettuja elämisen ja kehittymisen konsepteja ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon tähtäävine tarkoitusperineen. Sanottu tarkoittaa sitä, että nyt, koko inhimillisen kulttuurimme jouduttua valinkauhaan, ei aatteelliseen ja järjestölliseen hajoamisprosessiin joutunut muurariveljeskuntakaan kykene enää ratkaisemaan, ei määrittelemään eikä selittämään sitä, mitä se itse asiassa on ja mitä se toiminnallisesti edustaa ei siis sitäkään, mitä sen nyt, ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uutena tulevana aikakautena tulisi edustaa. Kysyttäköön lopuksi seuraavalle luvulle johdantona: Onko siis niin, että tällainen alkuperäisen vapaamuurariuden palauttaminen tehtäväluonteisine tarkoitusperineen jos se haluttaisiin toteuttaa asettuisi nykyisin vaikuttavan muurarillisen entropian paikkauksena pitkäksi, intensiivisyyttä vaativaksi - vaikkakaan ei täysin toivottomaksi - kasvatus- ja opetustehtäväksi sellaiseksi tehtäväksi, jonka lähtökohtina tulisi olla ja olisi muurarillisten perinteiden ja tarkoitusperien kunnioittaminen, noudattaminen ja toteuttaminen. 8

9 9 Lyhyt mitä tilanteessa pitäisi tehdä -selonteko TK-veli Pentti Antila kirjoittaa Annales Minervae N:o 5:ssä profeetallisesti: "Jos veljet eivät kykene näkemään eri asteissa ja eri viroissa muuta kuin henkilökohtaisia kunnianosoituksia ja niiden tavoittelussaan unohtavat sovinnon voiman, on muurariudelle vaikea kuvitella mitään tulevaisuutta. Muurariuden on jokaisen kohdalla oltava hyvin toteutettua ja toteuttamisen arvoista voidakseen antaa toteuttajalleen niitä henkisiä arvoja, joiden avulla hän voi rakentaa yhteiskuntaa. Tulevan nuorison mahdollinen pettyminen vapaamuurariuteen tulee merkitsemään liikkeellemme vaikeaa laskukautta, ellei häviötä. Jos nykyisin yhä voimakkaammin päätään nosteleva intrigointi korkeilla virkapaikoilla ja kauniilla kaulureilla jatkuvasti vahvistuu, on seurauksena ennen pitkää vaikeita takaiskuja järjestömme toiminnassa, joka tekee saavutettujen arvojen merkityksen kyseenalaiseksi. Takaiskujen välttämiseksi tulee meidän jatkuvasti pyrkiä kirkastamaan toisillemme vapaamuurariuden henkistä sanomaa." Siinä se oli, lyhyt mitä tilanteessa pitäisi tehdä -selonteko: Meidän tulee jatkuvasti pyrkiä kirkastamaan toisillemme vapaamuurariuden henkistä sanomaa. Emmekö sitten ole näin tehneet, tai jos olemme, emmekö ole siinä onnistuneet? Vastaus näyttäytyy tämän dokumentin edellä olevissa teksteissä, so. emme ole! Emme ole -vastaus, samoin kuin Pentin kirkastamiskehotus kohdistuu yhteisötason toimintaan. Kysymys ei ole kuitenkaan jos kirkastamista tarkastellaan em. tehtäväluonteisen tarkoitusperäsidonnaisuuden suunnalta - yhteisöllisistä tasoista. Kysymys kirkastamisessa, kuten myös tarkoitusperäsidonnaisuudessa on yksityisistä miehistä.. Näin ollen vastaus siihen, mitä tilanteessa pitäisi tehdä, tulisi kaivaa esiin omasta yksityisestä itsestämme omasta kehittymisestämme. Mutta miten kaivaa Wille Shakespeare antaa kaivamiseen ohjeensa edellä siteeratun sonettinsa loppusäkeistössä: "Siis sielu, hyödy palvelijastasi, rikastu kun se riutuu verkalleen, lunasta taivaan vuodet sakkatunnein, sisältä höysty, kuori hyläten; Syöt silloin syöjäämme, syöt kuolemaamme; kun kuolee Kuolema, me saamme elää." Yhteiskunnalle laatimani dokumentin - tilanneraportin ja mitä pitäisi tehdä -selonteon - selontekoluvussa annoin vastauspuheenvuoron futurologi E. F. Schumacherille kysymykseen: Mitä minä voin oikeastaan tehdä? Vastaus on yksinkertainen, mutta hämmentävä: Jokainen meistä voi panna oman sisimpänsä järjestykseen. Schumacher toteaa lisäksi, että siinä meitä ei voi opastaa tiede eikä teknologia, joiden arvo riippuu kokonaan niistä päämääristä, joita ne palvelevat, mutta meitä voi yhä opastaa ihmiskunnan peritty viisaus. Samansuuntaisia vastauksia olemme kautta aikojen saaneet monilta muiltakin perittyä viisautta edustavilta tahoilta. Professori Antero Rinne sanoo tästä itsensä järjestykseen panemisesta ja siihen liittyvästä henkisestä heräämisestä näin: Tie Jumalan valtakuntaan on ihmisen herääminen sisäiseen itsenäisyyteen, oman sydämensä lakien seuraamiseen, hänen heräämisensä henkiseen elämään ja sen äärettömän arvon käsittämiseen. Veljille ei kai liene mikään uutinen se, että tätä sisimpänsä järjestykseen panemista ohjaa ja opastaa sekä uskonnollis-filosofiseen maailmankuvaan liittyvinä arvoina ja aatteina käsittelee, kuin myös koko kirjollaan opettaa tuo muinainen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen kasvatusja kasvukehikko, jota nykyisin kutsutaan vapaamuurariudeksi. Tuollaisena ihmisyyskouluna, ihmisen henkistä ja eettis-sosiaalista evoluutiota konstituoivana kasvatus- ja kasvukehikkona vapaamuurarius edustaa, tai ainakin pitäisi edustaa muinaista tiedettä, joka perityn, mutta nykymaailmassamme unohdetun viisauden valossa luo kuvaa ihmisen koko in-

10 himillisestä elämästä kaikkine pyrkimyksineen ja tavoitteluineen. Tästä ikivanhasta järjestelmästä ja siihen liittyvästä viisausperinteestä - jota perinnettä kaikki ihmiskunnan suuret opettajat ja muinaiset uskonnolliset yhteisöt ovat kautta aikojen opettaneet - sekä siitä rituaaliseksi astejärjestelmäksi luonnehdittavasta menetelmästä - jota he ovat opetuksessaan käyttäneet - saavat vapaamuurariuden institutionaalinen luonne ja olemus syvemmät merkityksensä. Ne saavat siitä samalla myös sisäiset toiminnalliset teemansa kasvatuksellisine ideamerkityksineen, tarkoitusperineen ja tavoitteineen. Tuosta kasvatuskehikosta ja sen perusyksiköistä loosi- ja chapteryhdistyksistä - sekä niiden kasvatustyössään käyttämästä symbolisesta viite- ja opetusjärjestelmästä olen todennut Mietteissäni ja mietelmissäni seuraavaa: "Sääntömme ja toimintaperiaatteemme osoittavat, että vapaamuurariloosilla on toimintayksikkönä yhteisöllinen luonne ja että se on itsenäinen perusyksikkö ja yhteisö, jonka tehtävänä on muinaisen muurariperinteen säilyttäminen ja kasvatukselliseen tarkoitusperään liittyvän toiminnan harjoittaminen. Kasvatuksellisissa pyrkimyksissään vapaamuurariloosit ja niiden jäsenet ovat tiennäyttäjiä ja -tekijöitä, jotka ohjaavat itsensä ja ympäristönsä näkemään, kohtaamaan ja kokemaan arvonsa, tarkoituksensa ja kehittymisensä ehdot valintoja ja ratkaisuja tekevinä sekä mahdollisuuksiaan toteuttavina yhteisöinä ja yksilöinä. Toiminnassaan loosit ovat moniarvoisia yhteisöjä. Moniarvoiset yhteisöt suosivat jäsentensä yksilöllisyyttä sekä siihen liittyvää luovuutta, vapautta ja vastuuta. Vain tämän laatuisissa yhteisöissä on yksilöllisellä olemassaololla, vapaudella ja vastuulla tarkoituksensa sekä yksilön henkisellä, eettisellä ja sosiaalisella kehittymisellä kasvupohjansa. Ilman yhteisöjen suomaa yksilöllistä vapautta ja vastuuta, ei ihmisillä ole mahdollisuutta tietoisiin, henkilökohtaisiin valintoihin eikä tarkoituksellisesti suunnattuun ja ohjattuun henkiseen, eettiseen ja sosiaaliseen kehitykseen." Sanotun valossa muurariloosin kasvatusluonteinen tarkoitusperä on siis konstituoida yksilöön kohdistuvaa kasvatusta irrottaen - tai pyrkien irrottamaan - hänet joukko- ja tyyppisidonnaisuuksista yksilölliseen ja yhteisölliseen vapauteen, vastuuseen ja henkiseen kasvuun. Näin loosi luo kasvupohjaa yksilön itsensä toteuttamalle henkiselle, eettiselle ja sosiaaliselle kehittymiselle. Se suo hänelle raamit ja normit - perinteet ja perustat -, joiden puitteissa yksilön kehittyminen elämäänsä hallitsevaksi ja sitä osaavasti käyttäväksi ihmiseksi on mahdollista. Ennen kaikkea se luovuttaa hänen käyttöönsä kehittymisen ehtoja ja edellytyksiä osoittavan sekä sen edistymistä ohjaavan ja tavoitteita määrittelevän menetelmän, so. muuttumattomana ja muuttamattomana säilytetyn rituaaliperintönsä muinaisaikaisine viite- ja oppijärjestelmineen. Näin loosi luo kasvatus- ja kasvukehikot säännönmukaiselle yksilökehitykselle. Tätä kehitystä loosi voi ohjata ja antaa siitä tietoa, mutta se ei voi sitä säädellä! Kehityspyrkimyksensä on jokaisen yksilön itse, vapaita omakohtaisia valintoja ja ratkaisuja tehden toteutettava ja todennettava. Kuten jo aikaisemmin totesin, tämän kasvatus- ja kasvukehikon kasvatusluonteinen tarkoitusperä on mankeloida jäseniä Muinaiseen Veljeskuntaan - tai paremminkin ohjata ja auttaa heitä itse mankeloitumaan - ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution kulttuurimuodosteiden toteuttajiksi. Tällaiseen mankelointiin nykymuotoisella vapaamuurariudella on aatteellisesti elvytettävine - rekonstruoitavine elämisen ja kehittymisen konsepteineen ja eheytettävine opetuksineen edelleenkin potentiaalia. Ja ellei ole kuten em. tilanneraportista voitaisiin päätellä -, se on silloin palautettava kouluksi miesten kasvattamiseksi Muinaiseen Veljeskuntaan kasvattamiseksi ihmiskunnan palvelukseen, ihmiskunnan valistajiksi ja tiennäyttäjiksi sekä - kuten se erään muurarirituaalin velvoitteissa sanotaan - tietämättömien oppaiksi ja auttajiksi. Palautuksessa ei ole kysymys mistään täydellisestä mullistuksesta, vaan aatteellisesta elävöittämisestä ja kirkastamisesta Onko siis vai eikö ole potentiaalia? Ellei ole, silloin nykymuotoisella vapaamuurarilla on edessään pysähtymisen aika! Silloin on tullut aika ryhtyä rakentamaan tätä kasvatus- ja kasvukehikkoa ehyeksi. Kysymys on vain siitä, halutaanko palata muinaisen arvojärjestelmän, alkuperäisten periaatteiden sekä alkuperäisen aatteellisen ja kasvatuksellisen opetusmetodin rituaaliperinnön - piiriin, ne rehabilitoimalla ja ottaa niihin liittyvät totuudet ja muurarilliset periaatteet ohjeiksemme ja opasteiksemme. Vai olemmeko niin itseriittoisia, että hylkäämme ne ajallemme vanhentuneina mahdottomuuksina. Mikään reformi ei kuitenkaan onnistu silloin, mikäli Veljeskunnalle luodut kasvatus- ja kasvukehikot on valettu betoniin ja valjastettu edelleenkin palvelemaan vain kasvatettaviensa sosiaalisia 10

11 tarpeita tyydyttävää sosieteettimuurariutta tai itseään ja asemaansa karnevalisoivaa statusmuurariutta tai joitain kansalaisjärjestöllisiä, poliittisia tai nationalistisia tarkoitusperiä. Niin tai näin ihmisen henkistä kehittymistä konstituoivan muutoksen aikakausi on jo alkanut; se on alkanut palauttaville, elvyttäville ja eheyttäville kehittymisen konsepteille tilaa tuovina puhdistusprojekteina. Tällaista puhdistusta edustavat, mm. puuskittaisina ilmiöinä esiintyvät yhteiskunnalliset kriisit ja ahdinkotilat. Tällaisten vaiheiden kautta ja myötä myös tämä kasvatus- ja kasvukehikko on siirtymässä valmistelemaan uutta toimintansa aikakautta, joka aikakausi perustarkoituksineen tulee kääntämään nykyisen järjestötoiminnan ulkoisten muotojen kulttuurista henkisten virikkeiden, arvojen ja tarkoitusperien sekä niiden konstruoimien kasvatuksellisten kulttuurimuodosteiden toteuttamisen suunnille. Kuten olen todennut, rakennustelineet ja rakennuselementitkin uudelle perityn viisautemme arkkitehtuurin konstituoimalle kaudelle ja sen rakenteille ovat jo valmiina arkkitehdit ja rakennusmiehet ovat vielä valitsematta ja kouluttamatta. Näin tämän kasvatus- ja kasvukehikon ideainen sielu perusmuoto ja -tarkoitus -, joka ilmaisee kehikon tarkoitussidonnaisuuden, herää ja vapautuu edellisessä vaiheessaan toteuttamiensa muotojensa sidonnaisuuksista. Näin kehikko saa uuden vaiheensa alun ja uuteen kehitysvaiheeseen johtavan energiansa. Tällöin se synnyttää itsensä, sisäisen maailmansa muodot ja ideaiset virtauksensa sisältään päin. Suunnan ja ulottuvuuden sen uudelle kaudelle antaa kehittymisen lain välttämättömyys. Uudessa vaiheessa on kysymys kehikon nykyiset ulkoiset muodot syrjäyttävästä sisäisestä tiedosta noesis -, joka on vaiheen ratkaiseva roolihahmo. Tuo sisäinen tieto on ihmisen omia henkisiä pyrkimyksiään toteuttamalla kaivettava esille, todennettava ihmismielen havaintotietoisuudessa ja sitten aktualisoitava identiteettiin. Vain yksityinen ihminen itse voi tämän tehdä, ei mikään yhteisö ei siis mikään kasvatus- ja kasvukehikkokaan sellaisenaan. Kuten olen todennut ja todettakoon se vielä tämän luvun lopuksi -, että nuo elvyttävät, eheyttävät ja palauttavat kehittymisen konseptit on toteutettu yleensä yhteiskunnallisina kosketuspintoina toimivien yksilöiden toimesta. Vaikka näin tapahtuu, voivat henkistä kulttuurievoluutiota toteuttaa myös ajatusten yhtenäisyyttä ja yhteisyyttä edustaviksi yhteisöiksi liittyneiden ihmisten ryhmät. Aatteellista tai filosofista tehtävää suorittavina yhteisöinä ne antavat jäsentensä pyrkimyksille suuntia. Muovaavina tekijöinä tällaiset yhteisöt kohottavat jäsenensä keskuuteen jotain korkeampaan, kosmopoliittiseenkin kutsumukseen johtavaa sisältöä. Tällaista sisältöä voi myös Herra Välttämättömyys käyttää Tarkoitustensa toteuttamisessa vaikkapa po. kaltaisena kasvatus- ja kasvukehikkona. 11 PS 1. Jotta tuo kaivamisemme tai - kuten se Koilliskulman pääkirjoituksessa sanotaan - purjehtimisemme saaristoväylällä, leppoisan tuulen vallitessa, merimerkkejä seuraten kohti kaukaista määräsatamaa - onnistuisi, tulisi nyt vihdoin ilman suurhybriksiä ja silmille hyppimisiä veljien opetuksellinen tyhmistäminen lopettaa ja asettaa rituaalin alkuperäiset reimarit ja kummelit reitillä paikoilleen eli saattaa alkuperäinen rituaalinen opetus suomalaistenkin veljien kasvatustyössä käytettäväksi. (Suomennettuna se on ollut kohta jo hämmästyttävät 20-vuotta!) PS 2. Myös tuolle seurapiirin yhdistystoiminnalliselle funktiolle tarttis tehrä jotain. (Viittaan muurarina -kirjasen osioon: Järjestyneeseen muotoon ja rauhalliseen olotilaan.) Näin runoilijan sanoin: Työ katoava kaikkois, suunta olis totuuden kaipuu ja unhohon haihtuis jo maallisten harhojen mahti. Ja maineesta maailman, vapaiksi pyyteen ja vallan, teot totuuden helmiksi vaihtuis, kun valkeus varjot nyt voittais!