Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa

Annamari Ruonakoski ja Annu Korhonen Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa - pilottikohteena Porvoon liikenneturvallisuussuunnitelma Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 22/2008

Annamari Ruonakoski ja Annu Korhonen Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa - pilottikohteena Porvoon liikenneturvallisuussuunnitelma Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 22/2008 Tiehallinto Helsinki 2008

Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/julkaisut) ISSN 1459-1561 TIEH 4000620-v TIEHALLINTO Keskushallinto Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puhelinvaihde 0204 22 11

Annamari Ruonakoski ja Annu Korhonen: Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa. Helsinki 2008. Tiehallinto, Keskushallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 22/2008, 44 s. + liitt. 11 s. ISSN 1459-1561, TIEH 4000620-v. Asiasanat: Liikenneturvallisuus, suunnitelmat, liikennesuunnittelu, asiakaslähtöisyys, tienkäyttäjät, Uudenmaan tiepiiri Aiheluokka: 80 TIIVISTELMÄ Työn tavoitteena on ollut konkretisoida asiakasnäkökulman käyttöä liikenneturvallisuussuunnittelun apuvälineenä. Työ on toteutettu osana Hämeen, Turun ja Uudenmaan tiepiireissä vuodelle 2007 asetettua projektia, jonka tarkoituksena on ollut tuottaa asiakasnäkökulmaa ydinprosesseihin. Esimerkkitapauksena on käytetty Porvoon liikenneturvallisuussuunnitelman laadintaprosessia. Liikenneturvallisuussuunnittelu on hyvä esimerkki asiakasajattelun soveltamisen hyödyistä. Eri asiakasryhmien intressien huomioiminen suunnittelun eri vaiheissa: tarpeiden kartoittamisessa, tavoitteiden määrittelyssä, vuoropuhelussa, toimenpiteiden valinnassa ja seurannassa, on välttämätöntä tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamiseksi. Erilaisten liikkujaryhmien, etenkin lasten, turvallisuusongelmia on toki aiemminkin liikenneturvallisuussuunnitelmissa pohdittu, mutta tietoinen asiakasajattelu mahdollistaa eri asiakasryhmien tarpeiden johdonmukaisen käsittelyn läpi koko suunnitteluprosessin. Asiakasnäkökulman tuominen liikenneturvallisuussuunnitteluun merkitsee käytännössä sitä, että suunnittelun eri vaiheissa punnitaan eri asiakasryhmien tarpeita. Tällä pyritään varmistamaan se, että minkään ryhmän tarpeet eivät pääse unohtumaan ja toisaalta se, että toimenpiteet kohdennetaan nykytilatietojen pohjalta tarkoituksenmukaisessa suhteessa eri ryhmille. Tämä ei sulje pois myös muiden kriteerien käyttöä toimenpiteiden valinnassa. Kyse on pitkälti asiakkaiden näkyväksi tekemisestä. Raportissa käsitellään eri asiakasryhmien ominaispiirteitä ja tarpeita liikenneturvallisuuden kannalta. Porvoon liikenneturvallisuussuunnitelman toimenpiteet jaoteltiin sen mukaan, mitä asiakasryhmää ne palvelevat parhaiten. Vahvimmin asiakasryhmät olivat Porvoon suunnitelmassa esillä liikenneturvallisuustyön toimenpiteiden määrittelyssä. Koska raportissa on käyty läpi asiakasnäkökulman huomioon ottaminen suunnittelun eri vaiheissa niin yleisesti kuin yksittäisessä suunnitelmassakin, on työtä mahdollista käyttää apuna sovellettaessa asiakasajattelua muihin vastaaviin suunnittelutilanteisiin. Tiehallinnon asiakasryhmittelyä voidaan hyödyntää suunnittelussa työkaluna erilaisten tarpeiden hahmottamisessa. Asiakkuuden käsittely ei silti välttämättä tarkoita uusia työvaiheita suunnitelmien laatimiseen vaan pikemminkin totuttujen työvaiheiden tarkastelua uudesta näkökulmasta. Resurssien onnistuneen kohdentamisen lisäksi asiakkuuden käsittelyn hyötynä voi olla suunnitelman tavoitteiden helpompi hahmotettavuus ja hyväksyttävyys.

Annamari Ruonakoski och Annu Korhonen: Kundgruppernas perspektiv i trafiksäkerhetsplanerna. Helsingfors 2008. Vägförvaltningen, Centralförvaltningen. Vägförvaltningens interna publikationer, 22/2008 44 s. + bilagor 11 s. ISSN 1459-1561, TIEH 4000620-v. Nyckelord: Trafiksäkerhet, planer, trafikplanering, kundinriktning, väganvändare, Nylands vägdistrikt SAMMANFATTNING Målet med arbetet har varit att konkretisera användningen av kundperspektivet som ett hjälpmedel i trafiksäkerhetsplaneringen. Arbetet har genomförts som en del av ett projekt som verkställdes år 2007 i Tavastlands samt i Åbo och Nylands vägdistrikt. Projektets syfte har varit att ta fram kundperspektivet i kärnprocesserna. Planeringsprocessen för trafiksäkerhetsplanen för Borgå har använts som exempel. Trafiksäkerhetsplaneringen är ett gott exempel på nyttan av att tillämpa kundtänkande. Beaktande av olika kundgruppers intressen i olika planeringsskeden vid kartläggningen av behoven, vid definieringen av målen, i dialogen, vid valet av åtgärder och vid uppföljningen är nödvändigt för att en balanserad helhet skall kunna uppnås. Olika trafikantgruppers, framförallt barnens trafiksäkerhetsproblem, har visserligen tidigare dryftats i trafiksäkerhetsplaner, men ett medvetet kundtänkande gör det möjligt att konsekvent genom hela planeringsprocessen behandla olika kundgruppers behov. När kundperspektivet inlemmas i trafiksäkerhetsplaneringen betyder det i praktiken att olika kundgruppers behov vägs i olika planeringsskeden. Med detta strävar man efter att säkra att ingen kundgrupps behov glöms bort samt å andra sidan att åtgärderna enligt uppgifterna om nuläget i ett ändamålsenligt förhållande riktas till olika grupper. Detta utesluter inte att också andra kriterier används vid valet av åtgärder. Det är i stor utsträckning fråga om att göra kunderna synliga. I rapporten behandlas olika kundgruppers särdrag och behov med hänsyn till trafiksäkerheten. Åtgärderna i trafiksäkerhetsplanen för Borgå indelades enligt den kundgrupp de betjänar bäst. I planen för Borgå togs kundgrupperna starkast fram när åtgärderna för trafiksäkerhetsarbetet definierades. Eftersom beaktandet av kundperspektivet i olika planeringsskeden har behandlats i rapporten, såväl allmänt som i en enskild plan, kan arbetet användas när kundtänkande tillämpas i övriga motsvarande planeringssituationer. Vägförvaltningens indelning i kundgrupper kan utnyttjas som ett verktyg i planeringen när olika behov gestaltas. Behandlingen av kundrelationer betyder nödvändigtvis inte nya arbetsskeden i planeringen, utan snarare att vedertagna arbetsskeden studeras i ett nytt perspektiv. Nyttan av behandlingen av kundrelationer kan, förutom en lyckad allokering av resurser, vara att målen för en plan lättare kan formuleras och accepteras.

Esipuhe Tämän työn tavoitteena on ollut konkretisoida asiakasnäkökulman käyttöä liikenneturvallisuussuunnittelun apuvälineenä. Asiakasajattelun merkitystä suunnittelussa ja käytännön tienpidossa on usein vaikea hahmottaa muuten kuin konkreettisten esimerkkien avulla. Liikenneturvallisuus on hyvä esimerkki asiakasajattelun hyödyistä. Siinä eri asiakasryhmien intressien huomioiminen suunnittelun eri tasoilla: tarpeiden kartoittamisessa, tavoitteiden määrittelyssä ja toimenpiteiden valinnassa on tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamiseksi välttämätöntä. Erilaisten liikkujaryhmien, etenkin lasten, turvallisuusongelmia on toki aiemminkin liikenneturvallisuussuunnitelmissa pohdittu, mutta tietoinen asiakasajattelu mahdollistaa eri asiakasryhmien tarpeiden johdonmukaisen käsittelyn läpi koko suunnitteluprosessin. Työ on toteutettu osana Hämeen, Turun ja Uudenmaan tiepiireissä vuodelle 2007 asetettua projektia, jonka tarkoituksena on ollut tuottaa asiakasnäkökulmaa ydinprosesseihin. Projekti on edennyt pilottihankkeiden kautta, joissa on pohdittu miten asiakkaat voidaan kytkeä nykyistä paremmin eri suunnitteluprosesseihin. Uudenmaan tiepiirissä on selvitetty asiakasnäkökulmaa liikenneturvallisuussuunnitelmissa ja pilottihankkeeksi on valittu Porvoon liikenneturvallisuussuunnitelman toimenpiteiden tarkastelu eri asiakasryhmien kannalta. Työtä ovat ohjanneet Mari Ahonen ja Suvi Vainio Uudenmaan tiepiiristä. Työn toteutuksesta ovat vastanneet MMM Annamari Ruonakoski ja DI Annu Korhonen Linea Konsultit Oy:stä.

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 7 Sisältö 1 JOHDANTO 9 1.1 Työn tavoitteet 9 1.2 Toteutunut turvallisuus selville tilastoista, koettu turvallisuus kyselyin 9 1.3 Mihin liikenneturvallisuustyön tavoitteet ja suunnitelmien toimenpiteet perustuvat? 10 1.4 Liikenneturvallisuussuunnitelman merkitys onnettomuuksien ehkäisemisessä 11 2 LIIKKUJIEN RYHMITTELY JA LIIKENNETURVALLISUUS 13 2.1 Yleistä ryhmittelyistä 13 2.2 Ryhmittelyt liikenneturvallisuuden näkökulmasta 13 2.3 Ihmisten liikkumistarpeet -työn ryhmittely 14 2.4 Tiehallinnon asiakasryhmittely 14 3 ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA 17 3.1 Lapset (peruskoululaiset 7-15 v.) 17 3.2 Nuoret (15-21v.) 18 3.3 Työmatkalaiset 19 3.4 Seniorit (65+ v.) 22 3.5 Liikkumis- ja toimintaesteiset 23 3.6 Henkilöliikennepalveluiden tuottajat 24 3.7 Muu elinkeinoelämä 24 3.8 Yhteenveto asiakasryhmien ominaisuuksista liikenneturvallisuussuunnitelmissa 25 4 ASIAKASLÄHTÖISYYS LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMISSA 27 4.1 Liikenneturvallisuussuunnittelu ja vuoropuhelu 27 4.2 Asiakasnäkökulma nykytilanteen selvittämisessä 29 4.3 Asiakasnäkökulma tavoitteiden määrittelyssä 31 4.4 Asiakasnäkökulma toimenpiteiden valinnassa 33 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 38 6 LÄHTEET JA TAUSTAMATERIAALI 43 7 LIITTEET 44

8 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO 1.1 Työn tavoitteet Työn tarkoituksena on tarkastella konkreettisen esimerkin avulla, miten asiakkuus ja eri ihmisryhmien tarpeet voitaisiin ottaa nykyistä systemaattisemmin huomioon liikenneturvallisuussuunnitelmissa. Työssä on pohdittu muun muassa liikenneturvallisuustyöhön sopivia liikkuja- tai asiakasryhmittelyjä sekä asiakasnäkökulman toteutumista liikenneturvallisuussuunnitelmien laadintaprosesseissa. Myös suunnitelmiin sisällytettävien toimenpiteiden valintaperiaatteita sekä vuorovaikutuksen kehittämistarpeita on mietitty. Liikenneturvallisuussuunnitelmien pohtiminen asiakkuuden näkökulmasta tuo esiin monia kysymyksiä, kuten: - Miten suunnitelmissa käsitellään todellista, onnettomuuksina todentuvaa liikenneturvallisuutta ja asukkaiden kokemaa turvallisuutta tai turvattomuutta? - Mihin lähtökohtiin suunnitelmissa laadittavat liikenneturvallisuustyön tavoitteet perustuvat? - Miten liikenneympäristön ja liikenneturvallisuustyön toimenpidesuunnitelmat laaditaan? Mikä merkitys lopputulokseen on tilastoilla, kyselyillä, tavoitteilla ja suunnitelman laadintaprosessilla ja eri vaiheissa käytävällä vuoropuhelulla? Lisäksi tulee pohtia, miten edellä esitetyt kysymykset linkittyvät toisiinsa liikenneturvallisuustyössä ja liikenneturvallisuussuunnitelmia laadittaessa sekä miten asiakasnäkökulma voidaan ottaa tai tulisi ottaa liikenneturvallisuusasioissa huomioon. Laajempana kysymyksenä aiheeseen liittyy vielä se, mikä osuus liikenneturvallisuussuunnitelmilla on liikenneturvallisuuden parantamisen kokonaisuudessa. 1.2 Toteutunut turvallisuus selville tilastoista, koettu turvallisuus kyselyin Liikenneturvallisuutta voidaan lähestyä useilla eri tavoilla. Konkreettisin ja helpoimmin lähestyttävä tarkastelutapa on tapahtuneiden onnettomuuksien laskenta ja luokittelu. Näin voidaan tarkastella onnettomuuksien määrän, tyypin ja vakavuusasteen kehitystä. Tapahtuneiden onnettomuuksien tarkastelun rajoitteena ovat kuitenkin suuret sattumanvaraiset heilahtelut sekä tilastointiin liittyvät puutteet ja epävarmuudet. Esimerkiksi vakuutusyhtiöillä ja poliisilla on selvästi toisistaan poikkeavat tilastot henkilövahinkoon johtaneistakin onnettomuuksista ja lisäksi molemmissa on puutteita etenkin kevyen liikenteen onnettomuuksien suhteen. Myös inhimillisesti katsoen tuntuu kohtuuttomalta, että turvallisuusongelman toteamiseksi tarvittaisiin tapahtuneita henkilövahinkoja tai muita onnettomuuksia. Tilastoja täydentämään käytetäänkin erilaisia liikenneturvallisuuskyselyitä, joilla pyritään selvittämään ihmisten kokemia tai havaitsemia liikenneturvallisuusriskejä. Kyselyissä osa turvattomuudentunteista korreloi toteutuneiden onnettomuuksien kanssa, osa kohdentuu paikkoihin ja asioihin, jotka eivät näy onnettomuustilastoissa. Syynä tähän on toisaalta se, että

10 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa JOHDANTO riskin kokeminen saa ihmiset käyttäytymään varovaisemmin, mikä osaltaan vähentää onnettomuuksia. Toisaalta riskin kokeminen saattaa perustua muuhun seikkaan kuin onnettomuuden todennäköisyyteen. Näin on myös monien muiden kuin liikenneturvallisuusriskien suhteen. Esimerkiksi lasten liikenneturvallisuudesta ollaan erittäin huolestuneita, mutta tosiasiassa lapsia loukkaantuu ja kuolee liikenteessä ikäluokan kokoon nähden vähän. Huoli perustuukin ehkä enemmän yleiseen lapsista huolehtimiseen ja tarpeeseen suojella heitä riskeiltä. Vastaavasti naiset pelkäävät väkivaltaa usein julkisilla paikoilla, vaikka suurin osa naisten kohtaamasta väkivallasta tapahtuu kotona ja vastaavasti väkivalta julkisilla paikoilla kohdistuu useimmiten miehiin. Myös paikkakunnalla sattunut tyypiltään harvinainen onnettomuus voi kiinnittää vastaajien huomion asiaan, joka ei keskimäärin kuitenkaan ole merkittävä turvallisuusriski. Tilastojen valossa suurin riski joutua liikenneonnettomuuteen on nuorilla miehillä, mutta heidän kohdallaan riskien kokeminen ei yleensä korreloi todellisen riskin kanssa. Tässä työssä on liikenneturvallisuuden parantamisen käsitetty sisältävän sekä onnettomuuksien ehkäisemistä että koetun turvallisuuden parantamista. 1.3 Mihin liikenneturvallisuustyön tavoitteet ja suunnitelmien toimenpiteet perustuvat? Tämän työn tehtävänä on tarkastella Tiehallinnon asiakasnäkökulman toteutumista liikenneturvallisuussuunnitelman laadintaprosessissa ja sen tuloksissa. Tämän ohella kysymykseksi nousee, miten liikenneturvallisuuden lähtökohdat ja suunnitelman tavoitteet näkyvät suunnitelman lopputuloksessa: liikenneympäristön parantamistoimenpiteissä sekä kasvatus-, valistus- ja koulutustehtävien, eli yleisemmin liikenneturvallisuustyön, toimintasuunnitelmassa. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa linja onnettomuustilastoista tavoitteiden kautta toimenpiteisiin ei ole selvä eikä yksinkertainen. Liikenneturvallisuussuunnitelmissa toteutettava asukaskysely tuottaa tulokseksi liikenneympäristön parantamiskohteita, joissa ongelma saattaa liittyä ensisijaisesti koettuun turvallisuuteen (tai turvattomuuteen), ei niinkään onnettomuuksina todentuvaan liikenneturvallisuuteen (tai -turvattomuuteen). Toisaalta ei tapahtuneen liikenneonnettomuuden syykään aina ole vain tai edes lainkaan liikenneympäristössä, vaan onnettomuuksien taustalla on myös liikkujaan ja ajoneuvoon liittyviä syitä. Liikenneturvallisuussuunnitelmien toimenpiteet kohdistuvat kuitenkin pääsääntöisesti liikenneympäristöön ja liikkujaan. Tilastoanalyysien ja asukaskyselyn tuottamista liikenneympäristön ongelmakohteista jatkotarkasteluihin päätyvät suunnitelman laatijan ja työn ohjaajien asiantuntemukseen ja kokemukseen perustuen vaarallisimmat paikat tai helpoimmin korjattavat kohteet. Nykyisin suunnitelmissa haetaan lähtökohtaisesti pieniä, edullisia ja nopeasti toteutettavia liikenneturvallisuustoimenpiteitä. Toimenpiteitä ei ole valittu yksiselitteisesti niiden kustannustehokkuuden perusteella, vaikka kokemusperäinen tieto eri toimenpiteiden tehosta ja toteutettavuudesta suunnitelman laadinnan taustalla vaikuttaakin. Liikennehankkeiden turvallisuusvaikutuksia on arvioitu muun muassa TARVA-ohjelmalla, joka arvioi toimenpiteen kyvyn vähentää onnettomuuksia. Liikenneturvalli-

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 11 JOHDANTO suustoimien vaikutusten arvioiminen on yleisesti tunnustettu haasteelliseksi. Lisäksi monet liikenneturvallisuutta parantavat toimenpiteet ovat luonteeltaan sellaisia, että osa niiden turvallisuutta parantavasta vaikutuksesta saatetaan ulosmitata tielläliikkujien käyttäytymisessä tapahtuvien muutosten myötä. Esimerkiksi valaistuksen parantaminen lisää autoilijoiden turvallisuuden tunnetta, jolloin ajonopeudet nousevat. Näin onnettomuudet eivät vähene niin paljon kuin olosuhteiden parantuminen edellyttäisi. Liikenneympäristön parantamisen osalta turvallisuussuunnitelman laadintaprosessin voikin nähdä kulkevan osin suoraan lähtökohdista toimenpiteisiin. Tavoitteiden asettaminen on osittain tälle rinnakkainen työvaihe. Porvoossa liikenneturvallisuustyön tavoitteiden asettamiseen vaikuttivat ainakin valtakunnalliset tavoitteet, läänin liikenneturvallisuussuunnitelman painopisteet sekä asiantuntijoiden arvostukset Porvoon merkittävimmistä liikenneturvallisuusongelmista. Liikenneturvallisuustyölle asetetut tavoitteet vaikuttivat kuitenkin selvemmin liikenneturvallisuustyön eli niin sanotun KVT-työn (kasvatus, valistus ja tiedotus) toimintasuunnitelman laatimiseen. Porvoossa KVTtoimien valintaan vaikutti vähintään yhtä painavasti myös liikenneturvallisuusryhmän näkemys hallintokunnilleen sopivista, mahdollisista ja mielekkäistä toimenpiteistä. Toimenpiteiden valintaan vaikuttavat ainakin onnettomuustilastot, koettu turvallisuus, toimenpiteiden hintataso, niiden kustannustehokkuus sekä asiantuntijoiden näkemykset. Työlle asetetut tavoitteet vaikuttavat etenkin KVTtyön painopisteisiin. Lisäksi liikenneturvallisuustoimenpiteillä pyritään edistämään muita yhteiskunnallisia tavoitteita kuten viihtyisän ympäristön luomista. Liikenneturvallisuussuunnitelman toimenpiteillä on välillisiä tai välittömiä vaikutuksia myös muihin asioihin kuin liikenneturvallisuuteen, esimerkiksi asuinympäristön viihtyisyyteen, kansanterveyden paranemiseen ja liikenteen sujuvuuteen. Liikenneturvallisuussuunnitelmien toimenpiteisiin sisällytetään helposti myös sellaisia toimia, joiden liikenneturvallisuustehokkuus ei kenties ole suuri, mutta joilla on muita hyviä ja haluttavia vaikutuksia (esim. kevyen liikenteen väylien vaikutus jalankulun ja pyöräilyn määrään, väylät ovat liikuntapaikkoja ). Tässä työssä on tarkasteltu asiakasnäkökulman toteutumista Porvoon liikenneturvallisuussuunnitelman laadintaprosessissa, liikenneturvallisuustyön tavoitteissa sekä liikenneympäristön ja liikenneturvallisuustyön toimenpiteissä. Tässä työssä ei ole laajemmin pohdittu prosessin, tavoitteiden ja toimenpiteiden keskinäisiä syysseuraussuhteita pilottihankkeessa tai yleisesti. 1.4 Liikenneturvallisuussuunnitelman merkitys onnettomuuksien ehkäisemisessä Liikenneturvallisuus syntyy monien tekijöiden summana. Siihen vaikuttavat muun muassa yhdyskuntarakenne, liikennesuunnittelu, ajoneuvojen ominaisuudet sekä ihmisten käyttäytyminen ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Liikkumisympäristön turvallisuuteen vaikuttavatkin usein enemmän muut liikenteen kehittämistoimenpiteet kuin juuri liikenneturvallisuuden nimissä tehdyt parannukset: turvallinen ympäristö syntyy hyvän suunnittelun sivutuotteena. Liikenneturvallisuusongelmia voidaankin pitää rakennetun ympäristön ja

12 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa JOHDANTO kasvavien liikennemäärien sekä nousevien nopeuksien epäsuhdasta kumpuavina sopeutumishäiriöinä. Liikenneturvallisuusongelmia ratkotaan sekä paikallisesti (mm. kuntakohtaiset liikenneturvallisuussuunnitelmat), tiepiireittäin että valtakunnallisesti. Tiepiireissä käsitellään suurin osa pääteitä koskevista ongelmista. Valtakunnallisesti turvallisuudesta huolehditaan muun muassa lainsäädäntöä kehittämällä. Ajoneuvotekniikan ja turvalaitteiden kehitys parantaa liikenneturvallisuutta yli valtioiden rajojen. Ihmisten asenteisiin ja taitoihin vaikutetaan puolestaan koulutuksella, valistuksella sekä erilaisilla kampanjoilla. Liikenneturvallisuussuunnitelman toimenpiteillä pyritään edistämään liikenneturvallisuudelle asetettuja tavoitteita, mutta kunnallinen suunnitelma on kuitenkin vain yksi työkalu muiden joukossa. Kunnallisessa suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tehoavat parhaiten paikallisiin ongelmakohtiin ja niiden ihmisryhmien olosuhteiden parantamiseen, joiden liikkumisesta suurin osa tapahtuu taajamarakenteesta selvästi erotettavilla alueilla, kuten koulujen, päiväkotien tai vanhustentalojen läheisyydessä. Alueellisesti hajautuneisiin tai pääteillä ilmeneviin ongelmiin kunnallisilla toimenpiteillä on vaikeampi vaikuttaa. Kunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman painopisteiden valintaan ja rajauksiin vaikuttaa myös käytettävissä oleva budjetti, joka yleensä ohjaa toimenpiteitä pieniin ja kustannustehokkaisiin kohteisiin. Kunnallinen liikenneturvallisuussuunnitelma on yksi osatekijä liikenneturvallisuustavoitteiden toteuttamisessa. Onnettomuuslukuja koskevien tavoitteiden toteutumista ei voida luotettavasti arvioida etukäteen onnettomuuksiin liittyvän suuren satunnaisuuden vuoksi.

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 13 LIIKKUJIEN RYHMITTELY JA LIIKENNETURVALLISUUS 2 LIIKKUJIEN RYHMITTELY JA LIIKENNETURVALLISUUS 2.1 Yleistä ryhmittelyistä Tiehallinnon asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta toimivien ryhmittelyjen löytäminen on ollut haastavaa. Tämän taustalla lienee se, että asiakasryhmittelyn menetelmät ovat lähtöisin yritysmaailmasta, jonka toimintaa leimaa kilpailutilanne ja tuotteiden aktiivinen markkinointi. Näiltä osin Tiehallinnon toimintakenttä on selvästi erilainen. Jotta ryhmittely olisi mielekäs, sen tulee täyttää joukko ehtoja, jotka Joukkoliikenteen houkuttelevuuden ja käytön lisääminen asiakasryhmittelyn avulla kaupunkiseuduilla -tutkimuksessa (LVM 2007) on määritelty seuraavasti. Ryhmien tulee olla: erotettavissa toisistaan määrällisesti riittävän suuria ohjattavissa tavoitettavissa riittävän vakaita riittävän responsiivisia eli ryhmän tapa reagoida toimenpiteisiin erottuu riittävästi muista ryhmistä. Ryhmittelyn käyttökelpoisuus määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin se tuo esiin tutkimusongelman kannalta keskeiset eri ryhmien väliset erot. Ryhmittelyjen yhteydessä ongelmaksi muodostuu usein se, ettei ryhmää koskevia tietoja löydy tilastoista. Tällöin on joko pyrittävä kehittämään tilastointi- tai muita tutkimusmenetelmiä tai vaihtoehtoisesti hyväksyttävä se, että ryhmää kuvataan yleisemmällä tasolla sen todennäköisen käyttäytymisen perusteella. Ryhmittelyn etuna on puolestaan tiettyä asiakassegmenttiä koskevan tiedon kokoaminen ja sitä myötä tehokkaammin tietyn ryhmän tarpeita tai muita intressejä palvelevat toimenpiteet (esim. markkinointi, tuotekehittely). Hallinnon toiminnan kehittämiseksi tehdyn ryhmittelyn käyttö kuitenkin muistuttaa ehkä enemmän intressianalyysiä, jossa käydään läpi eri ryhmien intressit ja tarpeet sekä niihin vastaaminen kohtuullisen oikeudenmukaisesti yhteisiä varoja käyttäen, kuin markkinointiorientoinutta asiakassegmentointia, jossa paitsi selvitetään tarpeet myös pyritään lisäämään hyödykkeen käyttöä. 2.2 Ryhmittelyt liikenneturvallisuuden näkökulmasta Asiakasryhmien käsittely liikenneturvallisuuden yhteydessä on perusteltua silloin, kun ryhmillä on todellisia eroja. Liikenneturvallisuuden kannalta tärkeäksi nousevat liikenneonnettomuuksien taustatekijät, esimerkiksi erot liikennekäyttäytymisen, onnettomuusalttiuden, onnettomuustyyppien, liikkumisajan- ja reittien tai kulkutapojen suhteen. Lisäksi liikenneturvallisuuden kannalta merkitystä on liikkujan valmiuksilla, kuten ajotaidolla tai onnettomuuden seurauksien kestokyvyllä. Käytettävien ryhmien tulee olla tunnistettavissa ja tavoitettavissa, jotta niistä saadaan tilastollista tai muuta tietoa.

14 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa LIIKKUJIEN RYHMITTELY JA LIIKENNETURVALLISUUS Vastaavasti liikenneturvallisuustoimenpiteistä tulisi tietää, minkä ryhmien turvallisuuteen ne vaikuttavat ja kuinka paljon. Käytännössä yksiselitteistä tietoa ei ole ja sattumanvaraisuudet vaikuttavat huomattavasti tilastoista pääteltyihin vaikutuksiin, jolloin niiden luotettavuutta ei aina voida pitää kovin hyvänä. Paras vaikutustietämys tien ja tieympäristön parantamistoimien vaikutuksista on koottu TARVA-ohjelmaan. Monet liikenneympäristön turvallisuutta parantavat toimenpiteet vaikuttavat melko tasaisesti kaikkiin alueella liikkuviin, jolloin vaikutusten kohdentuminen voidaan päätellä vain alueella liikkuvien henkilöiden jakauman perusteella. KVT-työn toimenpiteet kohdistuvat tarkemmin eri ryhmiin, kuten lapsiin ja nuoriin tai ikäautoilijoihin. Toimenpiteiden vaikutusten asiakasryhmäkohtaisen seurannan kannalta onnettomuuksien osallisista tarvittaisiin varsin yksityiskohtaista tietoa. Toisaalta liikenneturvallisuuteen vaikuttavat hyvin laajasti myös muut kuin liikenneturvallisuuden nimissä tehdyt ympäristön ominaisuuksien muutokset. Oma vaikutuksensa on myös ihmisten käytöksellä ja ajoneuvojen laadulla. Näin ollen liikenneturvallisuustoimenpiteiden vaikutusten käsittelyssä tulee hyväksyä tilastotiedon rajoitteet ja laadullisen päättelyn vahva osuus tulkinnoissa. 2.3 Ihmisten liikkumistarpeet -työn ryhmittely Tämän työn lähtökohtana käytettäviksi liikkujien ryhmittelyiksi tarkasteltiin mm. Tiehallinnon asiakasryhmittelyä sekä Astar-ohjelman Ihmisten liikkumistarpeet -tutkimuksen tarvelähtöistä ryhmittelyä. Ihmisten liikkumistarpeet -työssä ihmiset jaetaan: lapsiin ja nuoriin (alle 18-vuotiaat), perhe- ja työsidonnaisiin, pelkästään työsidonnaisiin, pelkästään perhesidonnaisiin sekä riippumattomiin, joihin kuuluvat eläkeläiset ja muista syistä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat täysi-ikäiset henkilöt, joilla ei ole alle 13-vuotiaita lapsia. Edelle esitetty jaottelu kuvaa hyvin liikkumistarpeita ja tehtyjen matkojen syitä, mutta ei erottele esimerkiksi liikenneturvallisuuden kannalta olennaista nuorten, 15 21-vuotiaiden, ryhmää. Toinen jaottelun käyttöön liittyvä ongelma on se, että liikenneonnettomuuksia koskevaa tilastotietoa on saatavissa ikäryhmittäin eikä esimerkiksi matkan tarkoituksen mukaan, joten ryhmittelyn pohjalta on vaikea tehdä tilastollisia vertailuja. Ryhmiä koskevia kuvauksia voidaan kuitenkin hyödyntää osaltaan ikäryhmittäisten havaintojen selittäjinä. 2.4 Tiehallinnon asiakasryhmittely Tiehallinnossa luonnosteltu asiakasryhmittely ottaa paremmin huomioon liikenneturvallisuuden kannalta olennaiset ryhmät, kuten koululaiset, nuoret, seniorit ja liikkumisesteiset. Ryhmittelyssä on hyödynnetty Ihmisten liikkumistarpeet -työn ryhmittelyjä eri ryhmien luonnehdinnoissa. Ryhmittely sisältää myös elinkeinoelämän toimijat (ulkomaankauppa, puunhankinta jne.), joista tämän työn kannalta tärkein ryhmä lienee henkilöliikennepalveluiden tuottajat. Muita elinkeinoelämän toimijoita käsitellään yhtenä ryhmänä.

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 15 LIIKKUJIEN RYHMITTELY JA LIIKENNETURVALLISUUS Taulukko 1. Tiehallinnon asiakasryhmittely liikenneturvallisuuden kannalta Asiakasryhmä Peruskoululaiset (7-15v.) Työmatkalaiset Henkilöliikennepalveluiden tuottajat Nuoret (15-21v.) Perustelut - Liikenneturvallisuuden näkökulma: Lasten kuolemaan johtavista onnettomuuksista suuri osa syntyy kevyen liikenteen onnettomuuksissa. - Sosiaalisen tasa-arvon näkökulma: Lapset ja nuoret tekevät yli puolet matkoistaan kävellen tai pyörällä. Kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttö liittyvät sekä koulu- että vapaa-ajanmatkoihin. - Kansantaloudellisesti merkittävä ryhmä (potentiaali). - Kansantaloudellisesti merkittävä ryhmä. - Liikenteen sujuvuus Työsidonnaisten sekä perhe- ja työsidonnaisten ryhmät ovat merkittäviä liikenteen muodostajia (lähes 70 % kokonaismatkasuoritteesta). Työhön liittyvät matkat muodostavat suuren osan kokonaismatkasuoritteesta. Työmatkat ajoittuvat varsin kapeisiin ruuhkahuippuihin, joten niiden vaikutus liikenteen sujuvuuteen on huomattavan suuri. - Ympäristövaikutukset: Ryhmässä potentiaalisia julkisten liikennevälineiden käyttäjiä. - Tienkäyttäjiltä kerätyn asiakastyytyväisyystiedon perusteella tienkäyttäjät ovat tyytymättömimpiä liikennejärjestelmän toimivuuteen työhön liittyvien matkojen osalta. - Työhön liittyvien matkojen osalta tienkäyttäjät ovat mahdollisesti myös kriittisempiä, sillä matkan tarkoitus asettaa usein liikkumiselle muita matkoja tarkempia reunaehtoja. - Henkilöliikennepalveluiden tuottajat ovat tärkeitä sujuvuuden lisäksi myös liikenneturvallisuuden ja ympäristövaikutusten hallinnan näkökulmasta. - Joukkoliikenteen matkoista suurin osa on tieliikennettä (linjaautoliikennettä). - Henkilöliikennevirtojen rationalisoijia ( vähentää liikennetarvetta tarjoamalla vaihtoehdon henkilöautoilulle). - Merkittävä ja kattava Tiehallinnon informaatiolähde (tietointensiivinen toimija henkilökuljetusten suunnittelussa, ohjauksessa ja seurannassa) ja operatiivisen toiminnan mittari. - Henkilöliikenteen palveluilla on merkittävä rooli ja potentiaali työmatkaliikenteessä, alueiden elinvoimaisuuden säilyttämisessä ja matkailutoimialalla. - Erityistarveryhmä asenteisiin vaikuttamisen osalta (liikenneturvallisuus, joukkoliikenteen- ja kevyen liikenteen käyttö). - Liikenneturvallisuuden näkökulma: Liikennekuolemien määrä, etenkin moottoroidulla ajoneuvolla kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osalta, on nuorilla 15 20 - vuotiailla huomattavan suuri suhteessa väestöryhmän kokoon. - Sosiaalisen tasa-arvon näkökulma: Lasten ja nuorten matkustussuoritteesta yli 90 % syntyy opiskeluun ja vapaa-aikaan liittyvillä matkoilla. Lapset ja nuoret tekevät yli puolet matkoistaan kävellen tai pyörällä. Kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttö liittyvät sekä koulu- että vapaa-ajanmatkoihin. - Ympäristönäkökulma: Vapaa-ajan matkoista merkittävä osa tehdään henkilöautolla. Lasten ja nuorten etenkin harrastetoimintaan liittyviä henkilöautolla tehtyjä matkoja arvioidaan pystyttävän vähentämään merkittävästi, mikäli omaehtoista joukkoliikenteen käyttöä pystytään lisäämään. - Kansantaloudellisesti merkittävä ryhmä (potentiaali).

16 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa LIIKKUJIEN RYHMITTELY JA LIIKENNETURVALLISUUS Seniorit (65+ v.) Liikkumis- ja toimintaesteiset - Erityistarpeena liikkumisympäristön selkeys. - Turvallisuusnäkökulma Yli 65 -vuotiailla liikennekuolemien määrä on suhteessa väestöryhmän kokoon huomattavan suuri. Senioreiden liikennekuolemissa korostuu nuorista poiketen joutuminen onnettomuuteen polkupyörällä tai jalankulkijana liikkuen. - Väestön ikärakenteen muutoksen myötä kasvava ryhmä. - Sosiaalisen yhdenvertaisuuden näkökulma. - Väestön ikärakenteen muutos tulee todennäköisesti lisäämään erilaisten liikkumis- ja toimintaesteisten osuutta liikenteessä. - Ryhmän erityistarpeiden huomioiminen määrittää normi/minimi -tason. - Pysyvästi liikkumis- tai toimintaesteisiä on Suomessa väestöstä noin kymmenesosa. - Lisäksi huomattava määrä ihmisiä vammautuu tilapäisesti. - Liikkumisesteisiksi voidaan katsoa myös raskaiden kantamusten tai pienten lasten kanssa liikkuvat henkilöt. Edellä olevassa taulukossa kuvattujen ryhmien ominaisuuksia liikenneturvallisuuden näkökulmasta käsitellään seuraavassa luvussa. Ryhmien käsittelyä on kuitenkin laajennettu liikenneturvallisuuden tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat huomioon ottaen. Eri ihmisryhmille ovat eri kulkumuodot keskeisiä ja heille sattuu myös erityyppisiä onnettomuuksia. Siten eri liikenneturvallisuustoimenpiteet hyödyttävät ryhmiä toisistaan poikkeavissa suhteissa. Seuraavaan on koottu eri asiakasryhmien ominaispiirteitä ja niiden perusteella pääteltyjä tehokkaimmin kyseiseen ryhmään vaikuttavia toimenpiteitä. Toimenpiteen tyypin lisäksi on otettava huomioon se, minne se alueellisesti sijoittuu. Suojatien rakentaminen koulun kohdalle parantaa eri ryhmän turvallisuutta kuin suojatie vanhainkodin tai vammaislaitoksen läheisyydessä.

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 17 ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA 3 ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA 3.1 Lapset (peruskoululaiset 7-15 v.) Lapset ovat liikenneturvallisuuden suhteen erityisen huolenpidon kohteina. Lasten kohdalla vaihtoehtona turvalliselle liikkumisympäristölle on liikkumisen rajoittaminen vain turvallisiksi koetuille reiteille ja vanhempien tai yhteiskunnan järjestämät kuljetukset. Vaarallisiksi koettuihin paikkoihin lapsia ei päästetä. Lapsille sattuukin varsin vähän kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia suhteessa heidän osuuteensa väestöstä. Vuonna 2006 liikenneonnettomuuksissa alle 15-vuotiaita lapsia kuoli 5, mutta vuosien 2002-2006 keskiarvo oli 16. Liikenneturvan tilastokatsauksen mukaan vuosittaisista tieliikenteen henkilövahingoista vuosina 2002-2006 lasten osuus oli keskimäärin alle 8 %. Vastaavasti lasten osuus väestöstä vuonna 2006 oli Tilastokeskuksen mukaan 17,1 %. Liikkumisen rajoittaminen haittaa kuitenkin sekä lähiympäristöön tutustumista että lasten mahdollisuuksia oppia itsenäiseen liikkumiseen liittyviä taitoja. Kävelyn ja pyöräilyn rajoittaminen vähentää myös hyötyliikunnan määrää. Vanhempien toteuttamat kuljetukset puolestaan lisäävät henkilöautoliikennettä ja samalla heikentävät näin välillisesti liikenneturvallisuutta. Lasten liikkumisen turvallisuuteen panostetaan, ja erityisesti koulumatkoista pyritään tekemään turvallisia rakentamalla kevyen liikenteen väyliä ja suojateitä sekä kartoittamalla koulumatkojen liikkumisympäristöä. Lapsille tarjotaan liikennevalistusta sekä päiväkodeissa, kouluissa että useimmissa kodeissakin. Pienemmät lapset liikkuvat pääasiassa aikuisen seurassa. Lasten vakavimmat onnettomuudet tapahtuvat usein heidän ollessaan auton matkustajina. Lasten liikennekuolemista 77 prosenttia ja loukkaantumisista 36 prosenttia tapahtuu taajamien ulkopuolella. Kevyt liikenne Kouluikäisten lasten onnettomuuksista lähes puolet tapahtuu pyöräillessä tai jalankulkijoina ja heidän loukkaantumisriskinsä on näiden kulkutapojen osalta noin kaksinkertainen verrattuna muuhun väestöön. Lasten kyvyt havainnoida liikennettä, arvioida nopeuksia ja toimia johdonmukaisesti ovat heikommat kuin aikuisilla. Lasten kannalta tärkeitä liikenneympäristön kehittämistoimenpiteitä ovat kevyen liikenteen väylien rakentaminen erityisesti koulumatkoille, ajonopeuksien rajoittaminen taajama-alueilla, tienylitysten turvallisuuden parantaminen esimerkiksi alikuluin, hidastein tai liikennevaloin sekä liikenneympäristöä selkeyttämällä. Myös näkemäesteiden poistaminen on tärkeää, sillä pienen kokonsa vuoksi lapset eivät näe matalienkaan esteiden yli. Joukkoliikenne Joukkoliikenteen ympäristön kehittäminen turvalliseksi ja selkeäksi sekä joukkoliikenteeseen liittyvien matkaketjujen turvallisuuden parantaminen helpottavat peruskoululaisten mahdollisuuksia käyttää joukkoliikennettä itsenäisesti. Näin vanhempien henkilöautoilla toteutettu vapaa-ajan matkojen kuljetukset vähenevät. Henkilöautojen suoritteen väheneminen vaikuttaa

18 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA kulkutapajakaumaan ja sitä kautta myös liikenneturvallisuuteen. Muut myönteiset vaikutukset kohdentuvat ympäristöön sekä kehittyvän lapsen valmiuksiin käyttää joukkoliikennettä myös tulevaisuudessa. Autoilu Tieliikenteessä lapsia kuolee eniten auton matkustajana. Pienimpien lasten kohdalla (so. tämän ryhmän ulkopuolella olevat alle kouluikäiset) tämä on lähes ainoa liikenneonnettomuusmuoto. Näihin onnettomuuksiin voidaan vaikuttaa parantamalla autoilun turvallisuutta yleensä sekä valvomalla turvaistuinten ja -vöiden käyttöä. Koulutus, tiedotus ja valistus Päiväkoti- ja peruskouluikäiset ovat liikennekasvatuksen parhaiten tavoitettava ryhmä. Lapset ovat tulevaisuudessa ajoneuvojen kuljettajia, joten heidän asenteisiinsa vaikuttaminen parantaa liikenneturvallisuutta kokonaisuudessaan pitkällä aikajänteellä. Turvallinen liikkumisympäristö mahdollistaa itsenäisen liikennetaitojen opiskelun käytännössä. Koulujen liikennevalistus osuu ikään, jolloin alttius oppia sääntöjä ja normeja on suurin. Toisaalta ryhmässä toimiminen voi houkutella myös sääntöjen rikkomiseen ja rajojen kokeiluun. Vaikuttavuus Kun otetaan huomioon lapsille tapahtuvien liikenneonnettomuuksien pieni määrä, vaikuttaa osa lasten liikenneturvallisuuteen kohdistuvista parannuksista ehkä enemmän turvallisuuden tunteeseen kuin onnettomuuksien määrään. Turvallisessa liikenneympäristössä lapset voivat kuitenkin liikkua vapaammin ja oppia monipuolisempia taitoja kuin sellaisella alueella, jossa liikkumista on turvallisuussyistä rajoitettava. Muihin teollistuneisiin maihin verrattuna Suomessa lapset liikkuvat suhteellisen paljon ja vapaasti, joten panostusta voidaan pitää onnistuneena. Turvalliselta tuntuva liikenneympäristö helpottaa samalla kaikkien ihmisryhmien liikkumista ja tukee näin kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvua, jolloin syntyy myös välillisiä turvallisuusvaikutuksia. 3.2 Nuoret (15-21v.) Nuoret profiloituvat liikenneturvallisuuskeskustelussa ongelmaryhmäksi suuren onnettomuusalttiutensa vuoksi. Onnettomuusalttiuteen vaikuttavat siirtyminen moottoriajoneuvojen kuljettajaksi, vähäinen ajokokemus, usein keskimääräistä heikkokuntoisemmat ja vanhemmat ajoneuvot sekä itsenäistymistä painottavaan elämänvaiheeseen liittyvä riskinotto. On kuitenkin muistettava, että vain osa nuorista on asenteiltaan ja käytökseltään riskihakuisia kuljettajia, ja hiljainen enemmistö pyrkii noudattamaan turvallista ajotapaa kuten muissakin ikäryhmissä. Kevyen liikenteen kulkijoina nuoret ovat huomiokykyisiä ja fyysisesti vahvoja. Kevyt ja joukkoliikenne Nuoret tekevät pääasiassa opiskelu- ja vapaa-ajan matkoja. He käyttävät paljon joukkoliikennettä tai kulkevat pyörällä tai jalan etenkin alle 18-

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 19 ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA vuotiaina. Vanhemmat voivat edelleen kyyditä ryhmän nuorimpia etenkin puutteellisten joukkoliikenneyhteyksien alueella. Joukkoliikenteen käyttöä saattavat rajoittaa opiskeluajan pienet tulot. Mopoilu ja autoilu Nuoret ovat fyysisesti ja huomiokykynsä puolesta vahvoilla liikkumisessa. He ovat kuitenkin kokemattomia kuljettajina ja osalla nuorista kuljettajista ajokäyttäytymiseen sisältyy riskinottoa, ylinopeuksia ja päihtyneenä ajamista. Nuorille tyypillisiä onnettomuuksia ovatkin suistumis- ja kohtaamisonnettomuudet. Näitä voidaan ehkäistä jonkin verran lähinnä keskikaiteiden rakentamisella ja muilla suhteellisen kalliilla rakenteellisilla ratkaisuilla. Usein suurin ongelma ei kuitenkaan piile liikenneympäristössä vaan asenteissa ja kokemattomuudessa. Koulutus, tiedotus ja valistus Useimpien suomalaisten nuoruuteen kuuluu siirtyminen moottoriajoneuvon kuljettajaksi. Tähän liittyy autokoulun käyminen, jolloin nuori saa perustiedot myös liikenneturvallisuudesta. Myös mopokortin hankkiminen sisältää liikennekasvatustilaisuuden. Silti mopoilijoiden onnettomuudet ovat viime vuosina lisääntyneet. Asenteisiin voidaan pyrkiä vaikuttamaan lisäämällä koulutusta, tiedotusta ja valistusta myös muissa yhteyksissä. Ulkomailla on kokeiltu usein rikkeisiin syyllistyvien kuljettajien lisäkoulutusta liikenneturvallisuuden ja liikennesääntöjen suhteen. Tuloksia pidetään positiivisina. Nuoret on vielä kohtuullisen helppo tavoittaa liikenneturvallisuustiedotuksen kohteeksi myös keskiasteen koulutuksen kautta. Vaikuttavuus Turvallisella ja toimivalla joukko- sekä kevyen liikenteen ympäristöllä vaikututetaan nuorten liikkumistottumuksiin. Niillä on vaikutusta myös aikuisiän käyttäytymiseen. Turvallisen ajotavan omaksuminen on keskeisessä asemassa nuorten kuljettajien liikenneturvallisuuden parantamisen kohdalla. Tällä on liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamisen kannalta huomattava vaikutus. Kuitenkin ajoneuvojen kehittämisellä sekä etenkin tieliikenteen turvallisuuden parantamisella vaikutetaan niin nuorten kuin muidenkin liikenneturvallisuuteen. 3.3 Työmatkalaiset Työmatkalaiset kuuluvat Ihmisten liikkumistarpeet -tutkimuksessa työ- tai työ- ja perhesidonnaisiin. He ovat ns. aktiivi-ikäisiä ja tekevät työmatkojen lisäksi sekä perheen asiointiin liittyviä että omiin tai lasten harrastuksiin liittyviä matkoja. Osa auttaa säännöllisesti myös ikääntyviä vanhempiaan. Liikenneturvallisuusnäkökulmasta pelkkien työmatkojen käsittely on ongelmallista, sillä onnettomuustilastoissa ei ole tietoja matkatyypeistä. Työmatkoihin liittyy usein poikkeamisia asioinnin tai perheenjäsenten kyyditsemisen vuoksi, jolloin matkatyypin määrittely vaikeutuu. Tosin onnettomuuden ajankohdan ja -paikan perusteella voitaneen tehdä päätelmiä myös matkan tyypistä. Myös joidenkin liikenneturvallisuustoimenpiteiden voidaan nähdä vaikuttavan erityisesti työmatkaliikenteen ruuhkahuippujen turvallisuuteen. Lii-

20 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA kenneturvallisuuskontekstissa voisi silti olla perusteltua käsitellä työssäkäyviä yhtenä ryhmänä erottamatta eri matkatyyppejä toisistaan (vrt. 3.1 peruskoululaiset, ei koulumatkalaiset). Työikäisten osuus liikenneonnettomuuksien uhreista on tavallisesti pienempi kuin heidän osuutensa väestöstä, toisin sanoen heille sattuu keskimääräistä vähemmän onnettomuuksia. Kevyt liikenne Työikäiset selviytyvät yleensä hyvin kävelijöinä ja pyöräilijöinä. Kevyen liikenteen käytön lisääminen on hyvä tavoite niin työmatkoilla kuin muussakin liikkumisessa myönteisten terveys- ja kulkumuotojakaumaan kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Kevyen liikenteen turvallisuutta tai ainakin turvallisuuden tunnetta voidaan parantaa rakentamalla kevyen liikenteen väyliä työpaikkakeskittymien tuntumaan. Joukkoliikenne ja autoilu Työmatkaliikenteessä joukkoliikenteen osuus on usein suurempi kuin muilla matkoilla, sillä säännölliset liikkumistarpeet on helpoin huomioida joukkoliikennetarjonnassa. Samalla parannetaan välillisesti liikenneturvallisuutta, kun osa autoilijoista siirtyy joukkoliikenteen käyttäjiksi. Autoilijoina työmatkalaiset ovat tavallisesti kokeneita. Matkantekoon liittyy usein kiire, joka voi aiheuttaa kärsimättömyyttä etenkin, jos liikenne ruuhkautuu. Työmatkalaiset ajavatkin usein ruuhkassa, jota etenkin aamuisin voivat huonot keliolosuhteet pahentaa entisestään. Liukkaudentorjunta ja lumenpoisto ovatkin työmatkalaisten kannalta tärkeitä turvallisuustoimia. Autoilun sujuvuus ei kuitenkaan ole liikenneturvallisuuden kannalta yksinomaan hyvä asia. Sujuvassa liikenteessä nopeudet voivat nousta korkeiksi, jolloin onnettomuudet ovat seurauksiltaan usein pahempia kuin hitaammassa ruuhkaliikenteessä tapahtuvat turmat.

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 21 ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA Kuva 1. Erityyppisten matkojen osuudet. Kuva 2. Eri ikäryhmien kulkutavat.

22 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA Työmatka on matkatyyppi, jossa henkilöauton kulkutapaosuus on suurin (kuva 1). Toisaalta työmatkojen osuus kaikesta liikkumisesta on vain noin kolmannes. Työmatkansa autoilevat työikäiset tehnevät merkittävän osan myös suuren ostos- ja vapaa-ajan matkaryhmän automatkoista (kuva 2). Koulutus, tiedotus ja valistus Työikäisten tavoittaminen KVT-työssä on vaikeaa. Pienten lasten ja koululaisten vanhemmat tavoitetaan neuvoloiden sekä päiväkotien ja koulujen vanhempainiltojen kautta. Muutoin aikuisväestön tavoittaminen on enemmänkin valtakunnallisten kampanjoiden varassa. Työnantajan merkitys voisi olla nykyistä suurempi. Usein liikenneturvallisuussuunnitelmien KVT-osissa pohditaankin kuntatyönantajan (joka on monissa kunnissa suurimpia työnantajia ja julkisyhteisönä sopiva esimerkin antaja) mahdollisuuksia liikenneturvallisuustyössä tai liikenneturvallisuuden sitomista työsuojelun piiriin. Työnantajia motivoimaan tarvittaisiin napakampaa tietoa onnettomuuksien kustannuksista työnantajille sairauspoissaoloina jne. Vaikuttavuus Työikäiset ovat liikenneturvallisuuden suhteen jo nyt varsin hyvässä asemassa onnettomuustilastoissa suhteellisen vähäisen onnettomuusalttiutensa vuoksi. Toisaalta he ovat yhteiskunnallisesti merkittävä voimavara, joiden loukkaantumisten inhimilliset ja taloudelliset kustannukset säteilevät laajasti perheeseen ja kansantalouteen. Siten heihin kohdistuvat turvallisuustoimenpiteet ovat hyvin perusteltuja mutta toisaalta vaikeasti määriteltävissä. 3.4 Seniorit (65+ v.) Iän myötä tapahtuvat toimintakyvyn muutokset vaikuttavat myös kykyyn toimia liikenteessä. Havaintokyky hidastuu ja liikkumisongelmat tekevät esimerkiksi teiden ylityksistä vaikeita. Lisäksi fyysinen haurastuminen pahentaa onnettomuuksissa syntyviä vammoja ja vaikeuttaa niiden paranemista. Ikääntyneiden osuus liikenneonnettomuuksien uhreista nousee 70 ikävuoden tuntumassa yhtä suureksi tai suuremmaksi kuin heidän osuutensa väestöstä, toisin sanoen onnettomuudet tämän ikäluokan keskuudessa yleistyvät. Noin 75 ikävuodesta eteenpäin onnettomuusalttius jälleen laskee, suurelta osin siksi että liikkuminen ja etenkin autoilu vähenevät. Kevyt liikenne Suhteellisen suuri osa ikääntyneiden onnettomuuksista tapahtuu jalankulkijoille. Liikenteessä 2000-luvulla kuolleista yli 65-vuotiaista oli jalankulkijoita 24 prosenttia, kun kaikista liikenteen uhreista jalankulkijoita oli 13 prosenttia. Pyöräilyonnettomuuksien osuudet ovat osapuilleen samanlaiset. Teiden ylitykset tuottavat vaikeuksia hitaan kävelynopeuden, heikentyvien aistien ja havaintokyvyn vuoksi. Ikääntyville tarkoitettujen palveluiden lähiympäristön liikenneratkaisut ovat tärkeitä. Iäkkäiden jalankulkijoiden kannalta merkittävää on myös jalankulkureittien kunnossapito ja talvihoito, sillä kaatumisia sattuu paljon ja liukkaus saa ikääntyneet rajoittamaan liikkumistaan, jolloin toimintakyky helposti heikkenee entisestään. Jalankulkijoille sat-

Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa 23 ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA tuneet kaatumisonnettomuudet eivät näy liikenneonnettomuustilastoissa. Risteysonnettomuudet ja kaatumiset ovat tyypillisiä myös iäkkäille pyöräilijöille. Ikääntyneiden tulisi ottaa kypärä vakiovarusteeksi pyörämatkoilleen. Joukkoliikenne Joukkoliikenne on ikääntyneille turvallinen liikkumisvaihtoehto, mutta sen käytön edellytyksenä on usein joukkoliikenteen esteettömyys. Pysäkkien ja niille johtavien kevyen liikenteen väylien turvallisuus ovat iäkkäille tärkeitä asioita. Valitettavasti joukkoliikenteen tarjonta on tavallisesti heikompaa epäsäännöllisillä vapaa-ajan matkoilla, joita ikääntyneet pääasiassa tekevät. Autoilu Iäkkäille autoilijoille onnettomuuksia aiheuttavat maantieajossa sairaskohtaukset sekä etenkin risteysajotilanteet, joissa pitäisi kyetä havaitsemaan monia asioita samanaikaisesti. Ikäkuljettajat ovat tavallisesti asenteiltaan varovaisia ja valitsevat usein ajoreitit ja matkojen ajankohdat turvallisuusperustein. Iäkkäitä kuolee auton kuljettajina tai matkustajina pienempi osuus kuin muiden ikäryhmien liikenteessä kuolleista, mikä johtuu paljolti siitä, että iäkkäät ajavat vähemmän autoa. Ajokilometriä kohti lasketut riskit ovat kuitenkin keskimääräistä suuremmat. Koulutus, tiedotus ja valistus Iäkkäät liikkujat tavoitetaan parhaiten eläkeläisjärjestöjen tai terveydenhoitopalveluiden yhteydessä. Tärkeä kosketuspinta liikennevalistukseen syntyy myös ajokortin uusimisen yhteydessä. Erilaiset turvallisuuskampanjat otetaan yleensä hyvin vastaan ikääntyneiden keskuudessa. Vaikuttavuus Ikääntyneiden liikenneturvallisuutta koskevat asenteet ovat usein kohdallaan ja ongelmat aiheutuvat alenevasta toimintakyvystä. Näin etenkin liikenneympäristön selkeyttäminen ja koko liikennejärjestelmän kehittäminen paremmin virheitä sietäväksi parantaa erityisesti ikäihmisen turvallisuutta. 3.5 Liikkumis- ja toimintaesteiset Liikkumis- ja toimintaesteisille tapahtuvia onnettomuuksia ei tilastoida erikseen. Ryhmän käsittely on ongelmallista myös siksi, että niin iän, työssäkäynnin, päivittäisten toimintojen, perhesuhteiden kuin toimimisrajoitteiden laadunkin suhteen ryhmä on hyvin heterogeeninen. Yleensä he kuitenkin käyttävät terveys- ja vammaispalveluita muuta väestöä useammin. Usein liikkumis- ja toimintaesteiset rinnastetaan lapsiin ja vanhuksiin hyvän liikenneympäristön ominaisuuksia määriteltäessä. Tämän ryhmän erillisen käsittelyn tavoitteena on liikkumisympäristön esteettömyydestä huolehtiminen. Esteetön ympäristö puolestaan on helppo ja turvallinen kaikille liikkujille. Niinpä esteettömyyskartoituksia on usein tehty liikenneturvallisuuskartoitusten yhteydessä, sillä näiden kahden ympäristön ominaisuuden voidaan nähdä liittyvän läheisesti toisiinsa.

24 Asiakasryhmien näkökulma liikenneturvallisuussuunnitelmissa ASIAKASRYHMIEN OMINAISPIIRTEET LIIKENNETURVALLISUUDEN KANNALTA 3.6 Henkilöliikennepalveluiden tuottajat Linja-autojen liikenneturvallisuustutkimuksen (2004) mukaan Linja-autolla liikkuminen on turvallista, sillä matkustajien henkilövahinkoriski on vain noin yksi kuudesosa henkilöautojen riskistä. Vain 0,4 prosenttia kaikista tieliikenteen kuolemista tapahtuu linja-autoissa. Kuitenkin ajoneuvokilometreihin suhteutettu riski on linja-autoilla henkilöautoa suurempi. Yksittäiset suuronnettomuudet voivat vaikuttaa tilastollisiin riskeihin merkittävästi. Suuronnettomuuksien mahdollisuus nostaa henkilöliikennepalveluihin kohdistuvan liikenneturvallisuustyön merkitystä. Harvaan asutuilla alueilla koulu- ja muut sosiaalitoimen kuljetukset voivat muodostaa huomattavan osan henkilöliikenteen suoritteesta, joten niiden merkitys liikenneturvallisuudellekin on suuri. Suurin osa henkilövahingoista kohdistuu muihin tielläliikkujiin kuin linjaautossa olijoihin silloin, kun linja-auto on osallisena onnettomuudessa. Näissä onnettomuuksissa kuolleita on muissa asiakasryhmissä 9,1 kertaa enemmän kuin linja-autossa olijoita. Suistuminen on puolestaan matkustajien kannalta vaarallisin onnettomuustyyppi. Liikenneturvallisuuteen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota linja-autojen reiteillä ja pysäkkien ympäristössä. Liikenneturvallisuus tulisi ottaa huomioon myös uusia reittejä suunniteltaessa. Suistumisonnettomuudet ovat usein yhteydessä liukkauteen, jolloin liukkaudentorjunta nousee merkittävään rooliin bussireiteillä. Lisäksi vaarallisiksi osoittautuneiden kaarteiden geometriaa on ehdotettu parannettavaksi. Linja-autopysäkkien turvallisuudesta huolehtiminen on tienpitäjän vastuulla. Myös pysäkeillä liukkaudentorjunta on tärkeää. Muita keinoja turvallisuuden parantamiseksi ovat mm. kaluston kehittäminen, kuljettajien soveltuvuuden testaaminen ja ennakoiva työterveyshuolto sekä parempi aikataulusuunnittelu. Koulutus, tiedotus ja valistus Linja-autojen liikenneturvallisuustutkimuksessa kuljettajat on nimetty linjaautojen liikenneturvallisuuden tärkeimmäksi osatekijäksi. Kuljettajakoulutus onkin merkittävä tekijä julkisen liikenteen liikenneturvallisuuden parantamisessa. Kuljettajille tehdyn kyselyn mukaan he myös suhtautuvat myönteisesti koulutuksen lisäämiseen ja kehittämiseen. Koulutetut kuljettajat ovat yrittäjälle myös kilpailuvaltti. Koulukuljetukset toimivat osana peruskoululaisten liikennekasvatusta ja luovat osaltaan mallin liikennekäyttäytymiselle. Tämä lisää kuljettajien koulutuksen ja vastuullisen liikennekäyttäytymisen tärkeyttä entisestään. Koulutaksit ja linja-autot ovat sopiva ensimmäinen askel alkolukkojen käytön laajentamisessa henkilökuljetuksiin. Julkisen sektorin toiminnassa voitaisiin alkolukko asettaa hankinnan kilpailutekijäksi tai -vaatimukseksi. 3.7 Muu elinkeinoelämä Raskas liikenne on riskitekijä liikenteessä jo ajoneuvojen suuren koon vuoksi. Varsin harvoin raskas liikenne on kuitenkaan syyllinen osapuoli onnettomuuksissa. Tavaraliikenne aiheuttaa etenkin haja-asutusalueilla turvattomuuden tunnetta liikenteessä. Runsas raskas liikenne mielletään yleisem-