LAPSET KERTOVAT HYVINVOINNISTAAN KUKA KUUNTELEE? Anna- Maija Puroila, DosenO, Yliopistotutkija Elina Viljamaa, KT, Tutkijatohtori Oulun yliopisto Kasvatus-eteiden -edekunta Valtakunnalliset seurakun-en varhaiskasvatuksen neuvo1elupäivät Oulu 19.9.2013
KURKISTUKSIA LAPSEN ARKEEN Parhaat kaverukset Ronin huono aamu 2
TELLIS- HANKE (2010-2013) Children tell of their well- being Who listens? Kuuluu Suomen Akatemian SKIDI- KIDS eli Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tutkimusohjelmaan Kohdistuu lasten kokemaan ja kertomaan hyvinvoin-in erilaisissa kasvuympäristöissä (ko-, päiväko-, koulu) Perustuu kerronnallisuu1a korostavaan narra-iviseen lähestymistapaan Y-messä kertominen ja kuunteleminen
KERTOMISESTA Mitä sinulle tulee mieleen sanoista kertomus ja kertominen? Kertominen on kaikenikäisille ihmisille itsensä ja maailman ymmärtämisen tapa. Kertomalla järjestämme tapahtumia ja kokemuksia itsellemme ymmärre1ävään järjestykseen ja muotoon. Kuka minä olen? Millainen on maailma?
3- vuo-as ei vielä pysty kertomaan loogises- vai e1ä me aikuiset emme enää huomaa emmekä tunnista lapsen kertomisen tapoja ja prosesseja.
MITEN LAPSET KERTOVAT? Lapsilla on paljon kerro1avaa Jo aivan pieni lapsi kykenee kertomaan hyvinvoinnistaan Lapsen monet kertomisen tavat: ilmeet, eleet, kehonkieli, itku, nauru, leikki, piirtely, laulaminen, käsillä tekeminen, liikkuminen, puhe, hiljaisuus, vetäytyminen 6
LASTEN KERRONNASTA OPPIMASSA Päiväko-arki lapsen kertomana 3 pohjoissuomalaista päiväko-ryhmää aineistonkeruu syksy 2009 syksy 2010 tutkija mukana lapsen arkipäivässä, havainnoi, osallistuu, kuuntelee lapsia lapset kanssatutkijoina Eräänä päivänä, ennen lasten yhteistä kokoontumista Lassi (6v) huomau1aa minulle: Sää voit lai1aa päälle [nauhurin]. Si1e kaikki -etää, mitä täällä tapahtuu.
LASTEN KERRONNASTA OPPIMASSA Lasten -edon äärellä kotona äi-nä tutkimusta tekemässä ko-ympäristössä omat ja pihapiirin lapset omaa arkeaan eläen kerronnallisia kohtaamisia ja törmäämisiä Itse kirjoi1amalla, kuvaamalla, tal-oimalla, mieomällä lapset ihme1elemällä, leikkimällä, kommentoimalla, esi1ämällä, väi1elemällä, tulkitsemalla väitöskirjassa miniatyyrikatseella kolme pientä hetkeä tarkemmin katseltavaksi Et voi kyllä sanoa e1ä oot tämän yksin tehny!
MITÄ LAPSET KERTOVAT HYVINVOINNISTAAN? Aatu silittää En oo enää pieni tyttö! Niilon vääränlainen paita Sikainfluenssarokotus Kato miten ihana kukka! Hello Ki0yt ja Bakuganit Pe0ymys Alakko nää mua? Jonossa, rivissä, yhtä aikaa Saan kertoa! Näkymätön Julius Onko pakko mennä päiväunille? Epätoiveruokaa Hampaat lähtevät Minä osaan! Milloin on minun vuoro kiikkua? Parhaat leikit Sukset ris*ssä Ikioma hoitaja Kaverukset 9
MITÄ LAPSET KERTOVAT HYVINVOINNISTAAN Lapsen hyvinvoin-in lii1yy perustarpeiden tyydy1yminen, sosiaaliset suhteet, arvostetuksi tuleminen ja kasvun mahdollisuus (ks. Allardt, 1976) Lasten materiaalisen ympäristön merkityksellisyys Inspiroiva, mahdollistava ympäristö Leikkivälineet, luonto Markkinat tunkeutuvat lasten arkeen, kaupallisuus Sosiaalisten suhteiden merkityksellisyys Kaverisuhteet, ulkopuolelle jääminen Aikuisen läsnäolo Arvostetuksi tuleminen, kasvun mahdollisuus Mahdollisuus osallistua ja vaiku1aa Ilo osaamisesta ja taidoista
MITÄ ON LAPSEN KUUNTELEMINEN? Kuuntelemme kaikilla aisteillamme - Kuunnella on ak7ivinen verbi. Kuunteleminen on avoimuu9a erilaisuudelle, toisen ihmisen näkökulmien ja tulkintojen arvon tunnistamista. (Rinaldi, 2008)
KUUNTELEMISEN HAASTEITA Minulla on tarve puhua paljon, seli1ää, ope1aa Puhun lapsen puheen päälle; en malta odo1aa, kun lapsi etsii sanoja Kysyn monta kysymystä yhtä aikaa AM: Aa. Onks siinä kaikkein hauskimmat pelit nämä tammi, mylly ja mitä nämä on labyrino? (Ö..) Vai mikä ois kaikkein hauskin peli? [Viivi äännähtää kuin vastatakseen AM ensimmäiseen kysymykseen, mu1a A- M jatkaa puhe1aan toisella kysymyksellä] Kysyn rajaavia kysymyksiä (vrt. kertomaan mo-voivat kysymykset) - Onko Selina sun kaveri? - vrt. Kukahan tässä kuvassa on? Millainen lapsi tässä kuvassa on? Mitä näet? Tarjoilen omia sanojani, omia tulkintojani Lapsi: Yks meni vähä hu AM: Ei se hai1aa. Se ei hai1aa mi1ää vaikka mennee vähä huonos-, ku digikamerassa ei hai1aa mi1ää vaikka o1aa paljo. En huomaa lapsen sana1omia viestejä tai en reagoi niihin Useampi lapsi haluaa kertoa samaan aikaan Erilaiset lapset, erilaiset kertomisen tavat
KERTOMISTA JA KUUNTELEMISTA EDISTÄÄ Aikaa ja -laa lapsen kertomiselle Katsekontak-, fyysinen läheisyys Kehonkieli Kokonaisvaltainen läsnäolo Kanna1elevat kommen-t, palaute Kuullun toistaminen Mo-voivat, avoimet kysymykset Tunteiden ilmaiseminen ja nimeäminen Äännähdykset, nyökkäykset Lapsi: Ja siinä oli se ilkee äijä. AM: Oliko? Lapsi: Oli. AM: Mitenhän sille tapahtu? Lapsi: Mää en tykänny ku mää näkkiin, e1ä siinä täällä leikataan sitä [näy1ää kä1ä]. AM: Sormee lekaoin? Lapsi: Ei ku täällä oli näin täällä sisällä ja oli inho1avan näkönen. AM: Joo. Niin siinä tarinassa oli joku ilkee Lapsi: äijä. AM: Joo. Oliko se sille pojalle ilkee? Lapsi: Oli sille pojalle, mu1a se on niin rohkee, e1ä se voi taistellakki ja siinä oli se taika myös
SEURAAVALLE KIVELLE - tutkimuksesta pitää olla hyötyä niille, joita se koskee (lapset, lasten kanssa työskentelevät, vanhemmat ) Koira ja kirahvi - kuvakirja
Saara Viljamaan kahdeksanvuo-aana kirjoi1ama tarina kertoo jo itsessään, millaista lapsen kertominen on. Mirkka Syrjälä (TaM) on kuvituksessa yhdistänyt Koira ja kirahvi kertomuksen tapahtumia ja TelLis tutkimushankkeen tuloksia. Kirja tarjoaa pysähtymispaikkoja, keskusteltavaa ja katseltavaa. Se innostaa tekemään, toimimaan ja leikkimään Joskus kirahvilla kyllä paleli, koska hänellä ei ollut kaulahuivia. Kuka nyt niin pitkää kaulahuivia rupeaisi tekemään!
KIITOS! Saara Viljamaa & Mirkka Syrjälä (2013) Koira ja kirahvi kustantaja N- Y- T NYT Oy www.nytnyt.fi TelLis tutkimushanke h1p://tellisoulu.wordpress.com/