Ryhmäpsykoedukaation vaikuttavuus skitsofrenian hoidossa PsM, tutkija Kati Aho-Mustonen Psykologian oppiaine Joensuun yliopisto 2009
Skitsofrenian käypä hoito 1.1.2008 Suomen Psykiatriyhdistus Psykoedukaatio (koulutuksellinen terapia) Psykoedukaatio, jota voidaan toteuttaa sekä yksilö- että ryhmäterapiana, vähentää skitsofrenian oireita, lisää tietoa skitsofreniasta, parantaa lääkehoidon toteutumista, potilaiden sosiaalista toimintakykyä ja heidän perheittensä hyvinvointia sekä vähentää psykoosien uusiutumisen ja sairaalahoitoon joutumisen riskiä. Psykoedukaation yhdistäminen muihin hoitomuotoihin ja psykoosin ennakko-oireiden seurantaan vähentää sairauden uusiutumista ja sairaalahoidon tarvetta. Psykoedukaatio on kustannustehokas hoitomuoto, ja ryhmissä toteutettuna se on yhtä tehokasta kuin yhden perheen psykoedukaatio. Psykoedukaation tulisi kuulua osana skitsofreniapotilaan hoitoon.
PSYKOEDUKAATION VAIKUTTAVUUDESTA Psykoedukaatio-ohjelmien, joissa omaiset ovat mukana, vaikuttavuus on pystytty osoittamaan kliinisten myönteisten vaikutusten sairauden kulkuun säilyessä jopa seitsemän vuotta intervention jälkeen. Tämän vuoksi psykoedukaatio tulisi liittää pakolliseksi osaksi skitsofrenian käytännön hoitoa. (Bäuml ym. 2007, J Clin Psychiatry)
Psykoedukaation haitallisuus? Owens, D.G. Cunningham ym. (2001) Psykoedukaatio parantaa potilaiden sairaudentuntoa, mutta voi tätä kautta altistaa potilaan lisääntyville itsetuhoisille ajatuksille Carroll, Pantelis & Harvey (2004) Lisääntynyt oivalluskyky psyykkisestä sairaudesta voi altistaa toivottomuuden tunteille tulevaisuudessa Abbadi (2005) Psykoedukatiivisten menetelmien käyttö lisää defensiivisyyttä, häiritsee terapeuttista suhdetta ja lisää potilaiden eristyneisyyttä
D.G. Cunningham Owens ym. (2001) Psykoedukaation avulla pystyttiin parantamaan osallistujien sairaudentuntoa, mutta myös itsetuhoiset ajatukset lisääntyivät (24% osallistujista) Interventiolla ei vaikutusta psykoosien uusiutumisen vähenemiseen N=114 vapaaehtoisessa hoidossa ollutta skitsofreniapotilasta, jotka satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin uloskirjoitusvaiheessa Interventio: 15 minuutin opetusvideo, jonka jälkeen tarjottiin mukaan otettavaksi lehtisiä sairaudesta. Jos osallistuja ei huolinut lehtisiä, niitä tarjottiin uudestaan 6kk ja 12kk interventiosta Kirjoittajat toteavat, että psykoedukaatiota toteutettaessa itsetuhoisten ajatusten lisääntyminen oivalluskyvyn parantuessa täytyy huomioida
Potilaspsykoedukaation tehottomuus? Pelkästään potilaille suunnattu psykoedukaatio näyttää meta-analyyttisten tarkastelujen perusteella vaikuttavan myönteisesti ainoastaan potilaiden tietotasoon sairaudestaan, muttei muihin asioihin, joita tutkimuksissa on mitattu. Psykoedukaation rooli säilyy kuitenkin yhä tärkeänä, sillä tiedonsaannin mahdollisuus on aivan olennaista, jotta ihminen pystyisi tekemään omaa hoitoaan koskevia informoituja päätöksiä ja koska psykoedukaatio muodostaa perustan kokonaisvaltaisemmille hoitoohjelmille (Mueser ym., 2002) Lincoln ym. (2007) toteavat meta-analyysissaan, että pelkästään potilaille suunnattua psykoedukaatiota ei ole voitu osoittaa hyödylliseksi tuloksellisuusmittareilla mitattuna, vaikka psykoedukaatiolla käytännön merkitystä onkin. Kirjoittajat toteavat, että lisää todisteita potilaspsykoedukaation vaikuttavuudesta tarvitaan.
Skitsofrenian hoitosuosituksista Lehman ym. 2004 Tarvitaan lisää ymmärtämystä ja tietoa neuropsykologisista häiriöistä ja puutteista, jotka liittyvät skitsofreniaan Hoitoja, jotka keskittyvät suoraan toimintakyvyn puutoksiin ja jotka edesauttavat toipumista Lähestymistapoja, joiden avulla myös ne potilaat, jotka yleensä eivät ole saaneet mahdollisuuksia osallistua tieteellisesti toimiviksi osoitettuihin hoitoihin, pystyvät niihin osallistumaan
Skitsofreniapotilaiden potilaspsykoedukaatio ja sen tavoitteita Kaikilla potilailla on oikeus saada perusteellisia tietoja sairaudestaan, sen hoidosta ja seurauksista Ajanmukaisen tiedon antaminen sairaudesta ja sen luonteesta, aktiivinen osallistuminen omaan hoitoon, hoito- ja lääkemyöntyvyyden parantaminen, oivalluskyvyn parantuminen suhteessa omaan tilanteeseen Psykoosi biopsykososiaalisena ilmiönä, haavoittuvuusstressimalli Stressin- ja oireenhallinta, selviytymis- ja hallintakeinojen löytäminen, varomerkkien ja ensioireiden tunnistaminen, psykoottisten kokemusten normalisointi
Skitsofreniapotilaiden potilaspsykoedukaatio ja sen tavoitteita II Psykoedukaation tulisi vaalia positiivisia odotuksia tulevaisuuden suhteen Elämänlaadun parantaminen, stigman tunteen vähentäminen, masentuneisuuden ja toivottomuuden vähentäminen, realistisen toivon antaminen Psykoedukaatiota tulisi toteuttaa niin, että se ottaisi huomioon yksilölliset tarpeet ja rajoitteet Tietoa tulisi antaa räätälöidysti niin, että se mahdollistaisi yksilöllisten sairauskokemuksia selittävien mallien syntymisen
PSYKOEDUKAATION AJOITTAMINEN Psykoedukaation mahdollisesti optimaalisin ajoitus olisi sen verran varhaisessa vaiheessa sairautta, ettei vahvoja omiin tulkintoihin liittyviä selitysmalleja oireille ja kokemuksille olisi ehtinyt syntyä (Smith & Bircwood 1992) Mitä pidempään sairaus on kestänyt sitä enemmän ihmiselle on ehtinyt muodostua henkilökohtaisia sairautta ja oireita selittäviä mallejaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tietoa sairaudesta annetaan sitä suuremmalla todennäköisyydellä hoitava taho pystyy mahdollisesti vaikuttamaan näihin yksilöllisiin sairauskäsityksiin (Tarrier & Barrowclough, 1986) Psykoosien uusiutumisen näkökulmasta psykoedukaatio vaikutti parhaiten jo jonkin aikaa sairastaneiden ryhmässä, jotka jo hyväksyvät sairauden, mutta eivät ole vielä omaksuneet sairauden pitkään kestäessä muodostuvia fatalistisiakin käsityksiä sairauskokemuksistaan ja tilanteestaan (Feldmann ym.2002)
Psykoedukaation hyväksyttävyys Kansainvälisissä tutkimuksissa osoitettu menetelmän korkea hyväksyttävyys potilaiden joukossa Näkökulman muutos: Hoidon kohteeksi otetaan henkilön sijasta sairaus
Group psychoeducation for forensic long-term patients with schizophrenia: A randomized, controlled study Aho-Mustonen, K. Miettinen, R. Räty, H. Timonen, T. Tiihonen, J. Tiihonen, E. Ryynänen, O-P.
Oikeuspsykiatristen potilaiden psykoedukaatio Psykoedukaatiota pidetään tärkeänä ja suositeltavana osana myös oikeuspsykiatristen potilaiden hoitoa (ks. esim. Müller-Isberner & Hodgins 2000; Cross & Kirby 2001; Repo-Tiihonen ym., 2004). Duncan, E., Nicol, M., Ager, A. & Dalgleich, L. (2006). A systematic review of structured group interventions with mentally ill offenders. Criminal Behaviour and Mental Health, 16, 217-241. Jennings, L., Harris, B., Gregoire, J., Merrin, J., Peyton, J. & Bray, L. (2002). The effect of a psycho-educational programme on knowledge of illness, insight and attitudes towards medication. The British Journal of Forensic Practice, 4, 3-10. Aho-Mustonen, K., Miettinen, R., Koivisto, H., Timonen, T. & Räty, H. (2008). Group psychoeducation for forensic and dangerous non-forensic long-term patients with schizophrenia. A pilot study. The European Journal of Psychiatry, 22(2), 84-92. Aho-Mustonen, K., Miettinen, R., Räty, H. & Timonen, T. (2009). Experienced longterm benefits of rroup psychoeducation among forensic and challenging non-forensic patients with schizophrenia. International Journal of Psychosocial Rehabilitation, 14(1), 51-63.
Tutkimuksen tarkoitus 1) Tutkia psykoedukaation vaikuttavuutta osana moniongelmaisten oikeuspsykiatristen potilaiden hoitoa. Selvitetään: a) Pystytäänkö psykoedukaation avulla lisäämään potilaiden tietoa sairaudestaan ja sen hoidosta? b) Vaikuttaako psykoedukaatio potilaiden lääkeasenteisiin ja hoitomyöntyvyyteen sekä onko sillä vaikutusta potilaiden sairaudentuntoon? c) Mikä on psykoedukaation vaikutus potilaiden psyykkiseen vointiin ja psykopatologisten oireiden määrään, erityisesti depressioon? d) Onko psykoedukaatiolla vaikutusta potilaiden itsetuntoon ja subjektiiviseen elämänlaatuun?
Skitsofrenia ja selviytyminen Kurssiohjelma (Niuvanniemen sairaala 2006) Pohjautuu Skitsofrenian käypä hoito suositukseen ja etenkin seuraaviin skitsofrenian psykoedukatiivisiin hoito-ohjelmiin: Ascher-Svanum, H. & Krause, A. (1991). Psychoeducational Groups for Schizophrenia. Wienberg, G. ym. (2003). Schizophrenie zum Thema machen. Psychoedukative Gruppenarbeit mit schizophren und schizoaffektiv erkrankten Menschen/ PEGASUS. 1. Orientaatiokerta ja tutustuminen. 2. Mitä skitsofrenia on? 3. Skitsofreniatyypit, esiintyvyys, sairastuminen ja sairauden kulku. 4. Skitsofrenian syyt ja ennuste. Sairauden toistuvat oireet. 5. Stressin vaikutus. Psykoosin varomerkit. Alkoholi ja huumeet. 6. Skitsofrenian lääkehoito. 7. Psykososiaaliset hoitomuodot ja lakiin liittyvät asiat. 8. Lopetuskerta. Yhteenvetoa.
Johtopäätöksiä Ryhmäpsykoedukaatio näyttäisi tuottavan myönteisiä vaikutuksia oikeuspsykiatristen potilaiden kohdalla. Aikaisemmat tutkimustulokset psykoedukaation haitallisista vaikutuksista eivät tämän tutkimuksen perusteella saa tukea Psykoedukaatioryhmien suunnittelussa kannattaa kiinnittää mahdollisuuksien mukaan erityistä huomiota potilaiden yksilöllisiin piirteisiin ja tarpeisiin (jaksaminen, kognitiiviset vaikeudet, tietotaso, yksilöllinen tiedon tarve, sosiaaliset pelot jne.) Psykoedukaatio luo pohjaa yksilöllisempien ja intensiivisempien psykososiaalisten hoitomuotojen hyödyntämiselle Potilaspalaute psykoedukaatioryhmistä on ollut positiivista ja myös vaikeammin sairaat potilaat ovat kyenneet osallistumaan ryhmiin Psykososiaalisten hoitomuotojen vaikuttavuuden tutkiminen kokeellisten asetelmien avulla on oikeuspsykiatrisilla potilailla hankalaa, koska aineistot jäävät helposti pieniksi
ACKNOWLEDGEMENTS PSYCHOEDUCATION FOR FORENSIC PATIENTS WITH SCHIZOPHRENIA 2005-2009 Kati Aho-Mustonen, M.A. (Psychology), University of Joensuu, Department of Psychology, P.O. Box 111, FIN-80101 Joensuu, Finland; email: kati.ahomustonen@joensuu.fi; Tel. + 358 13 251 5396 Raili Miettinen, M.A. (Psychology), University of Kuopio, Department of Forensic Psychiatry, Niuvanniemi Hospital, 70240 Kuopio, Finland Hannu Räty, Ph.D (Psychology), University of Joensuu, Department of Psychology, P.O. Box 111, FIN-80101 Joensuu, Finland Tero Timonen, Ph.D (Psychology), University of Joensuu, Department of Psychology, P.O. Box 111, FIN-80101 Joensuu, Finland Jari Tiihonen, M.D., Ph.D., University of Kuopio, Department of Forensic Psychiatry, Niuvanniemi Hospital, 70240 Kuopio, Finland Eila Tiihonen, M.D., Ph.D., University of Kuopio, Department of Forensic Psychiatry, Niuvanniemi Hospital, 70240 Kuopio, Finland