Raimo E. O. Stenberg, 2006 Tuotemerkki: Magna Taledo Information, Lohja, tammikuu, 2014 Internet/sähköpostiversio, s. 56, pdf. ISBN 978-952-93-3414-8.
Vapaamuurariuden ensimmäinen aste - oppilasmuurariaste - on vertauskuvallisesti tarkoitettu kuvaamaan miehen tuloa siihen maailmaan, missä hänestä sittemmin tulee elävä ja ajatteleva toimija. Tullessaan ulkonaisen maailman tietämättömyydestä ja pimeydestä, hänen ensimmäinen kaipauksensa on saada valoa - ei fyysistä, päiviämme valaisevaa auringon valoa - vaan sitä muurarillista, moraalista ja henkistä valoa, mikä saa alkunsa Maailmankaikkeuden Korkeimmalta Arkkitehdiltä - auringon ja kaiken senkin Luojalta, minkä aurinko valaisee. Siten ensimmäisen asteen suuri ja ensisijainen tarkoitus on symboloida tämän henkisen valon syntymää ihmismielessä. Näin oppilasmuurari on uudestisyntymättömän miehen esikuva - miehen, joka hapuilee pimeydessä etsien valoa, mikä ohjaisi hänen askeleitaan ja osoittaisi hänelle polun, joka johtaa hänet hänen tehtävänsä äärelle sekä Hänen luokseen, joka tuon tehtävän palkkioineen antaa. Sisällysluettelo Veljeni oppilasmuurari 3 Katsaus muinaiseen Veljeskuntaan ja sen kasvatus- ja kasvukehikkoihin 5 Pyrkijästä oppilasmuurariksi 25 Oppilasmuurariasteen demonstraatio 29 Oppilasmuurariasteen opetus 49 Oppilasmuurarin velvoitteet ja "toimet" 51 Lähdekirjallisuutta 53 2
Veljeni oppilasmuurari Sinut on nyt vastaanotettu järjestöömme oppilasmuurarina; olet saanut vapaamuurariuden ensimmäisen asteen. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että olet ottanut ensimmäisen askeleen spekulatiivisen muurariuden polulla ja olet saanut oikeuden osallistua oppilasmuurariasteen istuntoihin ja syventyä tämän ikivanhan Veljeskunnan tapoihin ja menoihin sekä sen kasvatusjärjestelmän suomiin opetuksiin. Saamasi asteen yleisperiaate ilmenee sanasta oppilas. Nimitys oppilasmuurari on suomenkielinen vastine englanninkieliselle nimitykselle: Entered Apprentice, joka voitaisiin kääntää: "kirjoihin merkitty oppilas". Tämä saamasi aste ei ole tyhjä muodollisuus. Se on elämässäsi uuden kauden alku - kauden, jossa kaikki velvollisuudet, edut ja oikeudet ovat todellisia. Sinun on ne vain itse - kasvatuksella, pyrkimisellä ja tähän liittyvällä etsimisellä ja kolkuttamisella sekä Korkeimman siunauksella - ansaittava. Olet siis nyt oppilasmuurarina "syntynyt" vapaamuurarilliseen maailmaan aloittaaksesi opiskelun ja perehtymisen muinaisaikaiseen tieteeseemme. Sinut on vastaanotettu asianmukaisin, muurarillisin menoin ja muodoin sen elämänmuodon piiriin, jota vapaamuurarius edustaa ja opettaa. Samalla sinä olet Pyhän Alttarimme äärellä sitoutunut tuohon elämänmuotoon sisältyviä tapoja, normeja, malleja ja oppeja käytännön pyrkimyksissäsi noudattamaan ja toimissasi soveltamaan. Tässä mielessä vapaamuurarius odottaa, että pyrit sen tarjoamia opetuksia harkitusti ymmärtämään sekä niitä sitten vakaalla mielellä noudattamaan. Näin siksi, koska asteesi tarkoitusperän ja sen opetusten omaksuminen on tärkeä, jopa välttämätön perusta seuraavaa askeltasi varten. Mutta huomaa, että näiden opetusten sisäistämistä ei tapahdu ilman niiden harkittua ja päämäärähakuista soveltamista. Edistymisesi toimissasi riippuu siis sinusta itsestäsi. Paitsi, että sinun on kyettävä tarkastelemaan omaa arvomaailmaasi sekä mielesi ja 3
toimintasi suuntia uudesta, muurarillisesta näkökulmasta käsin, sinun tulee myös tutustua saamasi asteen, samoin kuin koko vapaamuurarillisen maailmankuvan käsitteelliseen sisältöön ja tarkoitusperään. Tämä on välttämätöntä voidaksesi oivaltaa, ymmärtää ja sitten sisäistää saamiasi opetuksia henkisen, eettisen ja sosiaalisen kehittymisesi rakennusaineina. Saadaksesi tuntumaa tässä tietopaketissa esitettyyn oppilasmuurariasteen sisältöön, Sinun olisi hyvä ensin tutustua tietopaketin alkuun kirjoitettuun katsaukseen muinaisesta Veljeskunnasta ja sen kasvatus- ja kasvukehikoista vapaamuurariudesta, eli siihen, mitä vapaamuurarius aatteena ja järjestönä on, ja minkälaiseksi sitä voisi olemukseltaan, luonteeltaan ja tarkoitusperiltään luonnehtia. Lohjalla 03.09.2011. R.e.o.s 4
Katsaus muinaiseen Veljeskuntaan ja sen kasvatus- ja kasvukehikkoihin - vapaamuurariuteen Vapaamuurarius - MITÄ SE ON? Vapaamuurarien keskuudessa sanotaan, että ne aatteelliset lähtökohdat, joille muurarius on perustettu ja joihin se tukeutuu, ovat muinaisaikaiset. Aatteena vapaamuurariuden sanotaan olevan universaalin. Sen aate- ja oppisisältöä kantavan ja välittävän viitejärjestelmän elementtien sanotaan olevan yleisuskonnollisia, mutta uskonnollisessa mielessä esoteerisia, mystisiä ja erityisesti kabbalistisia.. Ne moraaliset ja sosiaaliset opit, joita vapaamuurarius opettaa, samoin kuin sen opetuksia määrittävät eettis-sosiaaliset arvot ja arvostukset, kuten humanismi - sivistys ja vapaus - ja humanitaarisuus - ihmisyys ja inhimillisyys -, perustuvat ja ankkuroituvat paitsi uskonnollis-filosofisen aatemaailman arvosisältöön, myös perinteiseen hyve-etiikkaan, jonka toteutettavina lähtökohtina puolestaan ovat Jumalan tahdonilmaisut Hänen säätäminään lakeina, käskyinä ja kehotuksina. Tällaisena vapaamuurarius ilmentää arvojärjestelmää, joka luo nykyisen tieteellis-materialistisen realismimme "uskontunnustuksille" ja analyyttisen filosofiamme pohjalta muodostetuille maailman- ja elämänkatsomuksille laajemmat, transsendenttiset ulottuvuudet. Näin muurarius ihmiskunnan perityn viisauden puitteissa ja uskonnollis-filosofisen aatemaailmansa sisällön kautta kytkee ihmisen henkisen alitajunnan eli ns. luomisen henkisen maailman sisällön hänen arkitietoiseen elämismaailmaansa ja suuntaa hänen havaintotietoisuuttaan avoimenpiin järjestelmiin: ilmenneen psykofyysisen maailman takana oleviin transsendenttisiin todellisuustasoihin. Muinaisen Veljeskunnan alkuperästä Kautta aikojen on maailmassa esiintynyt muinaisen, vuosituhansien takaisen viisauden välittäjiä niin yksityisiä valistajia, saarnaajia, 5
profeettoja, kuin myös perittyä viisautta kantavia yhteisöjä. Sellaisia ovat olleet myös muinaiset mysteeriopohjaiset kultit, joista muinainen Veljeskunta on kasvatus- ja kasvukehikkoineen saanut alkunsa ja joista se on viitejärjestelmäänsä aate- ja arvosisällön elämisen ja kehittymisen konsepteineen omaksunut. Kun puhutaan muinaisesta Veljeskunnasta, puhutaan lähtökohtaisesti siis ihmiskunnan peritystä viisaudesta. Samalla puhutaan ihmisen henkisestä ja eettis-sosiaalisesta kehittymisestä. Tuo peritty viisas oli myös koko ihmiskunnan kulttuurimuistin alku kaikkine elämisen ja kehittymisen henkisen evoluution konsepteineen. Tämän viisauden lähteet avautuivat ihmiskunnalle silloin, kun ihminen vastaanotti Elävän Valon, kun häneen emanoituivat Jumalan attribuutit ns. sefirothpuun (Otz Chiim) mukaisina ominaisuuspotentiaaleina ja kun hän sitten niitä itseensä, itseään taivaallisen ihmisen Adam Kadmonin hahmoksi kehittäen ryhtyi tietoisuudekseen tavoittelemaan ja ominaisuuksikseen sisäistämään. Sanotusta seuraa, että perityn viisauden luonteeseen sekä sitä kautta muinaisen Veljeskunnan alkuperään ja olemukseen liittyy keskeisenä näkemys maailmaa, elämää ja samalla ihmisenä olemista kattavasta kosmisesta järjestyksestä. Tämä järjestys on ihanne, joka saa lähtökohtansa niistä syistä ja tarkoitusperistä, laeista sekä käskyistä ja kehotuksista, jotka Jumalan tahdonilmaisuina on ihmiskunnan edelläkävijöille perityn viisauden mysteerioissa ja eri uskonnoissa, eli elämisen konsepteissa ilmoitettu. Tässä näyttäytyy myös ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution alku evoluutio -, jossa kohtaamme myös Veljeskunnan tehtäväluonteen tarkoitusperineen. Saksalainen filosofi Hegel sanoo tämän evoluution toteutumisen ja toteuttamisen olevan Maailmanhengen ilmentymää ja ilmentämistä, joka toteutuu historian saatossa kulttuurimuodosteina mm. tieteinä ja taiteina. Johann Gottfried Herder puhuu tässä yhteydessä jatkuvasta kehittymisestä, jatkuvasta luomisesta kohti monipuolisempia ja täydellisempiä manifestaation emergentteja muotoja. Luonnossa 6
tätä vielä keskeneräistä luomistyötä toteuttavat erilaiset älylliset tasot, jotka kaikki ovat yhden substanssin Jumalan ilmennyksiä. Tässä näyttäytyy ihmisen tehtäväluonteiseen tarkoitusperään liittyen koko ihmiskunnan kehityksen liikkeellepaneva momentti myös muinaisena Veljeskuntana kasvattajineen, tiennäyttäjineen ja tienraivaajineen, kuin myös kasvatus- ja kasvukehikkoineen sekä vielä keskeneräistä luomistyötä jatkavine ja ihmiskuntaa sivistävine tieteineen ja taiteineen. Tämän, 6011 vuotta sitten käynnistyneen ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution ensimmäistä ilmennystä edusti Adamille annettu maanviljelystehtävä. Todettakoon tässä yhteydessä, että nykymuotoisen vapaamuurariuden ensimmäisen perussäännöstön kirjoittanut James Anderson on liittänyt sääntöönsä historiallisen katsauksen muinaisen Veljeskunnan ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota toteuttavasta työstä. Siinä hän kuvaa Veljeskunnan sen siis vapaamuurariuteen kytkien tarkoitusperiä, työtä, toimintaa ja saavutuksia ihmiskunnan henkiseen rakennustyöhön osallistuneena veljeskuntana. Historiallisessa aikajärjestyksessä Anderson kuvaa Muurarien vanhojen kirjoitusten sisältämiä, ihmiskunnan varhaisia kulttuurihistoriallisia tapahtumia ja saavutuksia sivistyskansojen keskuudessa maailman alusta alkaen. Tämän muurariveljeskunnan toteuttaman henkisen kulttuurievoluution kasvatus- ja kasvukehikoista sekä niihin sisältyvistä laeista, säännöistä ja tarkoitusperistä Anderson toteaa: Jos olisi tarkoituksenmukaista, voitaisiin osoittaa, että sotilaalliset ja myös uskonnolliset seurat ja ritarikunnat ovat aikojen kuluessa lainanneet tältä Muinaisaikaiselta Veljeskunnalta monia juhlallisia menoja; sillä mikään niistä ei ole paremmin järjestäytynyt, kunniallisemmin tehtäväänsä asetettu eikä pitänyt paremmin pyhitettyinä lakejaan kuin Hyväksytyt Muurarit, jotka kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa ovat säilyttäneet ja edelleen kehittäneet tarkoitusperiään tavalla, joka on heille luonteenomainen Tämä tarkoitusperä on aikakausiin, niiden sykleihin ja vaihtumisiin sidottuna teemana ollut veljeskunnan työn keskeinen sisältö, kohde ja velvoite. Tämä muurariuden syvintä aatteellista olemusta 7
kosketteleva tarkoitusperä sisältää sen perustan, joka oikeuttaa muinaisen Veljeskunnan sekä sen jäsenten vaeltajakonsepteineen esiintymään ja toimimaan täysivaltaisena instituutiona myös koko ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution kasvatuskehikoissa. Eräässä muurariluennossa kuvataan tämän instituution syntyä, alkuperää sekä sen aikakausiin ja niiden sykleihin liittyviä vaiheita seuraavasti: Vuosisatoja sitten perustettiin järjestömme idän tasangoilla periaatteille, jotka ovat kestävämpiä kuin muinaisten kuninkaiden metallista valetut patsaat. Aikojen vieriessä myrskyt ja rajuilmat ovat singonneet jyliseviä salamoitaan järjestömme ylle; loiston aallot, aallon jälkeen, kuin myös petolliset hiekat ovat kiertyneet sen jalustan ympärille ja kasanneet vieriviä jyväsiään sen sivustoja vasten; ihmiset ovat tulleet ja menneet ohikiitävissä sukupolvissa; ajanjaksot ovat kuluneet kuin tunnit ajan vierivässä rattaassa. Mutta läpi myrskyjen ja rajuilmojen; läpi elämän aaltojen ja hiekan runtelun; läpi hyvien ja pahojen vaiheiden, järjestömme on edelleen jatkanut hyvää tekevän vaikutuksensa levittämistä kaikkialla maailmassa. Nykymuotoisen vapaamuurariuden synty Veljeskunnan nykymuotoisten kasvatus- ja kasvukehikkojen vapaamuurariuden alkuperää ja syntyä selitettäessä todetaan tavallisesti, että sen varhaisempia muotoja ovat olleet keskiajalla toimineet rakentajakillat. Näiden operatiivisten rakentajayhteisöjen organisaatioiden pohjalta sanotaan kehittyneen se toiminta, jota nykyisin kutsutaan spekulatiiviseksi, eli tieteelliseksi muurariudeksi. Tämän sanotaan tapahtuneen siten, että spekulatiiviset muurarit omivat operatiivisilta killoilta heidän traditioitaan, sääntöjään ja tapojaan organisatorisen struktuurinsa sekä kasvatuksellisen viite- ja opetusjärjestelmänsä rakennusaineiksi opetuksellisiksi symboleikseen. Sitä, miten kiltojen ja heidän loosiensa muodonmuutos spekulatiivisiksi muurariyksiköiksi tuolloin tapahtui, voidaan lähestyä ja tarkastella kahdelta suunnalta: joko järjestöllisen struktuurin rakentumisen, muodostumisen ja kehittymisen suunnalta ns. hitaan evoluution teo- 8
riana tai muurariuden aatteen sekä sen kasvatuksellisen opetusjärjestelmän kehittämisen suunnalta ns. synnytyskehityksen teoriana. Näistä teorioista riippumatta, lopullisesti voidaan nykymuotoinen vapaamuurarijärjestö organisatorisine rakenteineen katsoa syntyneeksi silloin, kun neljä loosia Coose and Gridiron, Crown, Rummer and Grapes ja Apple-Tree vuonna 1717, kesäkuun 24. päivänä perustivat Lontoossa yhteisen, toimintaansa koordinoivan ja palvelevan hallintoelimen eli suurloosin. Tällöin järjestö organisoitui uudelleen siten, että operatiivisen johdon tilalle asettui luonteeltaan filosofinen, spekulatiivinen johto. Tälle organisaatiolle teologi James Anderson laati operatiivisten loosien vanhoista säännöistä ja muinaisia tapoja koskevista käsikirjoituksista koostetun perussäännön: The Constitution of Free Masons. Tämän perussäännön sanotaan olevan edelleenkin pohjana eri suurloosien laatimille muurarillisille säännöstöille. Todettakoon em. syntyteorioihin liittyen tässä vielä se, että järjestöllisen struktuurin suunnalta muurariuden syntyä hahmottavasta teoriasta ei selviä sitä, miksi operatiivinen muurarius muuttui tai muutettiin tieteelliseksi. Siitä ei selviä täysin sekään, mistä ja miten siihen tulivat muurariuden aatteeseen sekä sen kasvatukselliseen viitejärjestelmään sisältyvät uskonnollis-filosofiset opit sekä sen kasvatus- ja kasvikehikkoihin sisältyvät allegoriset ja symboliset ainekset. Miksi, mistä ja miten kysymyksiin esitetään tavallisimmin vastauksena em. hitaan evoluution teoria, jonka mukaan spekulatiivinen muurarius kehittyi siis kristinuskon hengessä toimineesta operatiivisesta muurariudesta hitaasti satojen vuosien kuluessa. Selitys on naiivi, sillä operatiivisten loosien olemassaolo ja eräät yhtäläisyydet niiden toimintamuodoissa nykyiseen vapaamuurariuteen verrattuina eivät riitä osoittamaan ko. teoriaa oikeaksi. Ratkaisevaa tässä on nimittäin se, oliko näillä kiltaorganisaatioilla tiedossaan ja hallussaan se erityinen uskonnollis-filosofinen oppi opetusmenetelmineen sekä kasvatus- ja kasvukehikkoineen, joka oleellisena rakenteena sisältyy spekulatiivisen muurariuden aatemaailmaan sekä sen toiminnan luonteeseen ja tarkoitusperiin. Kiltalaitoksella oli 9
toki määrättyjä, nykyisessä muurariudessa menetelminä ja organisatorisina rakenteina käytettäviä muotoja ja sääntöjä, mutta siltä puuttui muurariuden sisin aatteellinen luonne ja olemus sekä se tarkoitusperä, joka näyttäytyy sen tavoitteissa sekä sen seremoniallisten opetusrituaalien sisällöissä ja symboliikassa. Oletettavampaa onkin se, että nykymuotoinen vapaamuurarius kehittyi muinaisen Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikkona melko nopeasti 1600-luvun aikana tapahtuneen tahallisen synnytyskehityksen tuloksena. Tässä kehityksessä olisi kiltalaitosta käytetty apuna vain järjestöllisen struktuurin muodostamiseksi muinaiselle, nyt vapaamuurariudeksi nimetylle kasvatus- ja oppijärjestelmälle. Erään vahvistuksen tälle näkökohdalle on antanut em. James Anderson perussääntönsä alkuosassa, jossa hän on kuvannut juuri tätä aihetta muurariuden alku-, synty- ja esihistoriana, jonka hän on koonnut sen virallisista kirjoituksista, pöytäkirjoista sekä uskonnollisista perintötavoista monina aikakausina. Andersonin historia kuvaa joitakin autenttisia historiallisia tapahtumia, mutta siihen sisältyy myös melkoinen määrä legendoja sekä allegorisia kertomuksia ja tapahtumakuvauksia muurariuden alusta, jopa maailman luomisesta ja Adamista lähtien. Tällä historiallaan Anderson antaa allegorisen vastauksen em. kysymyksiimme. Siinä hän osoittaa vapaamuurariuden syvimmän sisällön sen aatteen muodostavan ja arvotodellisuuden sisältävän substanssin olevan peräisin perityn viisauden muinaisilta lähteiltä. Samalla Andersonin historia osoittaa sen, että muurariuden sielu so. sen aate- ja arvosisällön välittävä viitejärjestelmä opetusmenetelmineen ja symboleineen on peräisin muinaisten uskonnollis-filosofisten yhteisöjen yhteisestä myyttisestä traditiosta. Hän kertoo, että se on peräisin niiltä muinaisen tradition kantajilta, tiennäyttäjiltä ja raivaajilta, jotka aikojen kuluessa ovat monin eri keinoin ja menetelmin välittäneet perityn viisauden sisältöä maailman- ja elämänkatsomuksellisena perusaineistona arvoina, ohjeina ja opetuksina, tarkoituksina ja tavoitteina ihmiskunnalle. Samalla hän on myös halunnut osoittaa, että muurarius on vanhempi kuin ihmiskunnan kirjoitettu historia, sillä tarvittaisiin monia 10
laajoja teoksia käsittelemään Muurariuden mahtavan vaikutuksen useita suurenmoisia kohokohtia luomisesta lähtien, jokaisena aikana ja jokaisen kansan keskuudessa. Synnytyskehityksen perusteluksi todettakoon lisäksi, että ne, jotka 1600-luvulla suunnittelivat ja kehittivät nykymuotoiset muurariasteet, olivat tietoisia näiden mysteereiden sisällöstä kuin myös niiden luonteesta, tarkoituksesta ja tavoitteista. Rakentaessaan nykymuotoisen, muinaista uskontoviisautta kantavan vapaamuurariuden ja luodessaan sille sen aatteellista substanssia ilmentävän viitejärjestelmän, nuo rakentajat omaksuivat siihen kasvatus- ja menetelmäkehikot, samoin kuin merkittävän joukon opetussymboleja egyptiläisistä ja kreikkalaisista mysteerioista. Tällainen, muurariuden tarkoituksellinen ja harkittu luominen selittäisi näin ollen myös operatiivisen muurariuden verraten nopean muutoksen spekulatiiviseksi. Tätä teoriaa tukee myös se, että varsinaisessa muutosvaiheessa 1600-luvulla muurariyhteisöjen jäseniksi liittyi ja siinä näkyvästi vaikutti monia hermeettisten ja esoteeristen tieteiden harjoittajia: rosenkreutzilaisia, kabbalisteja ja alkemisteja. Päättelyteitse, vertailuja ja niistä johtopäätössarjoja tehden voidaankin verraten loogisia arveluja kaikkien em. kolmen aatesuunnan osuudesta vapaamuurariuden sekä sen kasvatus- ja oppijärjestelmän syntyyn ja kehitykseen esittää ja ehdottaa. Tällöin voidaan synnytyskehityksen luoneiksi arkkitehdeiksi arvella mm. eräät spekulatiivisen muurariuden muodostumisvaiheessa sekä em. esoteerisissa liikkeissä, että vapaamuurarilooseissa toimineet ja vaikuttaneet henkilöt, kuten Elias Ashmole, Robert Fludd, Robert Moray, Colonel Mainwaring, Robert Boyle, Francis Bacon, John Comenius, William Backhouse ja jopa Isaac Newton. Sanotun vahvistaa myös se, että pääosa vapaamuurariuden muinaisaikaisesta perinnöstä ja sen opetuksellisesta sisällöstä ja symboliikasta periytyy israelilaisten uskonnollisesta kulttuurista ja vielä sitäkin vanhemmilta ajoilta peräisin olevista traditioista. Tämän osoittaa myös Andersonin historiaansa lataama em. toteamus: Jos olisi tarkoituksenmukaista, voitaisiin osoittaa, että sotilaalliset ja myös uskonnolliset seurat ja ritarikunnat ovat aikojen ku- 11
luessa lainanneet tältä Muinaisaikaiselta Veljeskunnalta monia juhlallisia menoja; sillä mikään niistä ei ole paremmin järjestäytynyt, kunniallisemmin tehtäväänsä asetettu eikä pitänyt paremmin pyhitettyinä lakejaan kuin Hyväksytyt Muurarit, jotka kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa ovat säilyttäneet ja edelleen kehittäneet tarkoitusperiään tavalla, joka on heille luonteenomainen Vaikka muurarius nykymuodossaan syntyi valistuksen ajan kummilapsena, se ei toki syntynyt sen henkeä eikä sen, nyt yhteisöeettisen ja sosiaalisen järjestyksen suhteen epäonnistuneena näyttäytyvää elämisen konseptia seuraavana ja myötäilevänä aatesuuntana. Se syntyi paremminkin sille rinnakkaisena, ihmisen henkistä kehittymistä ja hänen eettistä individualisoitumistaan ohjaavana ja tukevana ilmiönä. Tällaisena se näyttäytyi ja näyttäytyy ihmiskunnan perittyä viisautta vaalivana ja sitä edelleenkin valistusajan aatteellisilta virtauksilta, järkeisuskolta ja rationalistis-empiristiseltä yltiötieteellisyydeltä suojaavana aatesuuntana. Järjestöllisesti siitä muodostui tuolloin tai oli tarkoitus muotoutua suljettu, suppea ja valikoitu esoteerisluonteinen veljeskunta. Vapaamuurariuden järjestöllinen ja aatteellinen luonne ja olemus Edellä kirjoitetuissa teksteissä oli jo runsaasti viitteitä siitä, minkälaista yhteisöä ja minkälaista aatteellisen toiminnan laatua vapaamuurarius luonteeltaan ja olemukseltaan edustaa. Edellä todettiin myös, että nämä vapaamuurariuden aatteellisen toiminnan lähtökohdat ja motiivit arvot on löydettävissä järjestön muinaisaikaisesta perinteestä. Tämän, Veljeskunnan 1600 1700-luvuilla muodostaman kasvatusja kasvukehikon järjestöllisistä ja aatteellista luonnetta ja olemusta kuvaa osuvasti suurmestareiden kokouksessa Washington D.C:ssä helmikuussa 1939 muotoiltu vapaamuurariperiaatteiden julistus, jossa sanotaan mm.: Vapaamuurarius on lähimmäisenrakkautta ja hyväntahtoisuutta edistävä sekä kasvatuksellista ja uskonnollista toi- 12
mintaa harjoittava yhteisö. Sen perusperiaatteita julistetaan avoimesti kaikille niistä tietoa haluaville; sen ainoina salaisuuksina ovat eräät tunnistamisen ja symboliikkaa käyttävän opetuksen muodot. Se on kasvatuksellinen siten, että se opettaa ohjatuilla menetelmillään moraalin ja veljeyden oppeja, jotka perustuvat Pyhään Lakiin. Se on uskonnollinen siten, että se opettaa uskoa yhteen Jumalaan; Pyhän ja Muuttumattoman Lain Kirja on avoinna sen alttareilla merkkinä siitä, että Jumala on aina läsnä sen juhlamenoissa; ja se osoittaa jäsenilleen jatkuvasti moraalisen opin merkitystä, joka ei kuitenkaan perustu lahkolaisuuteen tai jumaluusopillisiin dogmeihin. Se on sosiaalinen yhteisö vain siten, että se sitoo miehet yhteistoimintaan kasvatuksellisissa sekä hyväntekeväisyyteen ja hartauden harjoittamiseen liittyvissä yhteyksissään ja toiminnoissaan. Yksittäisten miesten luonteen kehittämisellä ja valmentamisella vapaamuurarius pyrkii kehittämään koko yhteiskuntaa. Se painottaa jäsenilleen henkilökohtaisen oikeudenmukaisuuden ja vastuun periaatteita, valaisten heitä asioissa, jotka luovat inhimillistä hyvää. Julistuksessa todetaan, että vapaamuurarius opettaa ja ohjaa jäseniään palvelemaan Jumalaa; noudattamaan totuutta ja oikeutta sekä harjoittamaan veljeyttä ja ihmisystävällisyyttä, samalla vaalien valistunutta ja järjestäytynyttä yhteiskunnallista ja henkistä vapautta. Julistuksen mukaan vapaamuurarius velvoittaa jokaista jäsentään olemaan uskollinen ja rehellinen maansa hallitukselle ja tottelemaan sen maan lakeja, missä kulloinkin asuu. Nykymuotoisen muurariuden kasvatusluonteinen tarkoitusperä Edellä kirjoitetuissa teksteissä oli myös runsaasti viitteitä siitä, että vapaamuurariuden aatteelliseen olemukseen kuuluu myös kasvatuksellisten tarkoitusperien harjoittaminen. Tuosta edellä kuvatusta ikivanhasta järjestelmästä ja siihen liittyvästä viisausperinteestä jota perinnettä kaikki ihmiskunnan suuret 13
opettajat ja muinaiset uskonnolliset yhteisöt ovat kautta aikojen opettaneet sekä siitä rituaaliseksi astejärjestelmäksi luonnehdittavasta menetelmästä, jota he ovat opetuksessaan käyttäneet saavat vapaamuurariuden luonne ja olemus syvemmät merkityksensä ja tarkoitusperänsä. Ne saavat siitä samalla myös sisäiset toiminnalliset teemansa kasvatuksellisine ideamerkityksineen ja tavoitteineen. Kysymys on kasvatuksesta, joka konstituoi yksilön henkistä ja eettis-sosiaalista kehittymistä. Tämän kasvatusluonteisen tarkoitusperän peruslähtökohdat on määritelty suomalaisen vapaamuurariuden äitisuurloosin New Yorkin suurloosin perussäännön julistuksissa. Niistä ensimmäinen on Muurarillinen usko: On yksi Jumala, kaikkien ihmisten Isä; Pyhä Raamattu on muurariuden suuri Valo, sääntö- ja käsikirja uskoa ja sen käytäntöön soveltamista varten; ihminen on kuolematon; ihmisen luonteenlaatu määrää hänen kohtalonsa; ihmisrakkaus on, Jumalaan kohdistuvan rakkauden jälkeen, ihmisen ensimmäinen velvollisuus; rukous, ihmisen yhteys Jumalaan, on hänelle avuksi. Toisessa, yksityisen vapaamuurarin opetuksellisia ja kasvatuksellisia tavoitteita koskevassa julistuksessa, Muurarillinen opetus, todetaan: Muurarius opettaa ihmistä harjoittamaan lähimmäisenrakkautta ja hyväntahtoisuutta, varjelemaan siveyttä, arvostamaan ystävyys- ja perhesiteitä, omaksumaan uskon periaatteet ja syvästi kunnioittamaan sen säädöksiä, avustamaan heikkoa sekä lohduttamaan sorrettua, opastamaan tietämätöntä, suojelemaan orpoa, varjelemaan alttaria, tukemaan laillista hallitusta, edistämään moraalia ja kasvatusta, rakastamaan ihmistä, pelkäämään Jumalaa ja hartaasti rukoilemaan Hänen siunaustaan elämän onnellisuutta toivoen. Nämä päämäärät voitaisiin ilmaista myös kulkemisena Valoa kohden. Valo symbolisoi muurariudessa tietoa tietoisuutta. Tieto ja tietoisuus yhdistyvät ihmisen henkisen kehityksen kautta saavutettavaan tietoon ja ymmärrykseen hänen sisäisen, henkisen ali- ja piilotajuntansa sisällöstä. Tämän mukaisesti vapaamuurariuden primaari kehityksellinen tarkoitusperä ja tehtävä on tukea ja ohjata yksilöön kohdistuvan kas- 14
vatuksen kokonaisuutta Totuuden ja Valon etsintää. Näissä puitteissa muurarius osoittaa ja valaisee jäsenilleen tien, jota heidän tulee etsinnässään kulkea sekä muodostaa kasvatus- ja kasvukehikot viitejärjestelmineen etsittävän totuuden todellisen Itsen löytämiseksi ja ilmentämiseksi. Tässä yhteydessä on lisäksi muistettava, että vapaamuurariorganisaatio, sen struktuuri, traditiot, tavat, säännöstöt ja rituaalit konstruoivat luovat ja rakentavat vain infrastruktuurin kasvatus- ja kasvukehikot tälle kasvatusjärjestelmälle sekä sen konstituoimalle henkiselle kehittymisprosessille. Tämän kehittymisprosessin luonnetta ja sisältöä voidaan kuvata oppilasmuurariasteen opetusluennosta löytyvällä symbolilla. Muinaiset loosit oli omistettu kuningas Salomolle, koska hänen sanotaan olleen meidän ensimmäinen korkeimmin kunnioitettu suurmestarimme, mutta spekulatiiviset muurarit omistavat loosinsa Johannes Kastajan ja Johannes Evankelistan muistolle. Heidän ajoistaan lähtien on jokaisessa todellisessa ja hyvin hallitussa loosissa ollut kuvattuna ympyrän sisällä oleva tietty piste. Piste edustaa yksittäistä veljeä ja ympyrä rajalinjaa hänen käyttäytymisessään Jumalaa ja ihmistä kohtaan. Tuon rajalinjan sisäpuolella hän ei koskaan joudu kärsimään siitä, että hänen intohimonsa, ennakkoluulonsa tai omanedun tavoittelunsa johtaisivat hänet harhaan. Ympyrää rajaa kaksi yhdensuuntaista pystysuoraa, jotka edustavat Pyhiä Johanneksia, ja ympyrän yläpuolella on Pyhä Raamattu, joka osoittaa ihmisen 15
velvollisuuden kokonaisuudessaan. Kiertäessämme tämän ympyrän kehää sivuamme väistämättä näitä kahta yhdensuuntaista pystysuoraa, samoin kuin Pyhää Kirjaa. Ja niin kauan kuin vapaamuurari pitää itsensä näin ympyröitynä, on mahdotonta, että hän voisi pahoin eksyä. Tämä universaali symboli on tarkoitettu yhdeksi Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikkojen alku- ja perusopasteeksi. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta se kuvaa ihmisen henkisen sekä eettis-sosiaalisen kehittymisen kehityksenlain alaisia kasvatus- ja kasvukehikkoja viite- ja astejärjestelmänsä kehyksineen. Samalla se symboloi ihmisen henkistä kehittymistä prosessimallina. Tämä, muurariuden seremoniallisessa opetuksessa esiintyvä symboli selittää paitsi muurarillisen kehittymisprosessin prosessikehikkoa, myös ihmisen ontologista olemusta ja samalla hänen kehittymisensä ja toimintansa dynamiikkaa henkisesti ja hyve-eettisesti kehittyvänä ja toimivana ihmisenä. Se osoittaa, että kehittyminen Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikoissa on toiminnan tie kohti Elävän Valon ja todellisen Itsen tavoittamista ja tiedostamista sen Itsen, jota symbolissa kuvataan pisteenä ja joka vaikuttaa immanenttina ihmisen henkisessä ali- ja piilotajunnassa luomisen henkisessä maailmassa. Sen sanotaan olleen ruumiillistuneena ihmisessä siitä lähtien, kun hänestä ensimmäisen kerran tuli elävä sielu eli henki. Symbolin ympyrä osoittaa, että eteneminen kasvatus- ja kasvukehikoissa on elämistä, toimimista fyysisessä toiminnan maailmassa, että se on ihmisessä itsessään olevan Totuuden etsintää. Tällaisena se on kulkemista ja toimimista toiminnan kehällä kulkemista sillä rinnakkain oman sisäisen, ohjaavan ja opastavan Itsensä kanssa. Tämä merkitsee, että ihmisen eteneminen kehittymisprosessissaan on hänen tietoisuutensa rakentamista sekä sen valaisemista henkisen alija piilotajuntansa eettisellä arvosisällöllä. Se on hänen kehittymistään vuorovaikutuksessa tekojensa, niiden tulosten ja tietoisuutensa jäsentymisen välillä. 16
Tässä vuorovaikutuksessa eettis-sosiaalinen toiminta on katalysaattori, joka tekee ihmisen ajatuksista, toiveista ja päämääristä pysyvää, omaksuttua ja sisäistettyä hyve-eettistä todellisuutta. Sillä mikäli ihminen työskentelee tarkoitustensa ja päämääriensä hyväksi, ne tekevät puolestaan työtä hänen kehittymisensä hyväksi. Näin muurarillinen kehittyminen on sielun luomista sen itsensä kautta. Toiminnan todellisuuden kehää rajaavat yhdensuuntaiset pystysuorat edustaen Johannes Kastajaa ja Johannes Evankelistaa. Ne edustavat samalla Pyhässä Kirjassa julistettuja ja muodostumisen maailman sisältönä vaikuttavia lakeja, käskyjä ja kehotuksia sekä samassa Kirjassa neuvoina ja ohjeina omaksuttavaksi tarkoitettua imitaatio Dei perusteista viisautta Pyhyyden Kauneuteen kytkeytyvine oikeuden, totuuden ja lähimmäisen rakkauden periaatteineen. Näin tuo muinainen symboli osoittaa, että ihmisen henkinen kehittyminen on elämistä ja toimimista noiden lakien rajoissa ja niistä ilmenevän viisauden varassa niiden mukaisilla luovilla ja rakentavilla, säilyttävillä ja uudistavilla arvoilla itseään elävöittäen ja kehittäen sekä yhteiskuntaa ja sen kulttuuria rikastuttaen. Ne lait ja arvot oikeuden ja totuuden periaatteineen, joita nuo pystysuorat edustavat ja joiden varaan vapaamuurarius rakentaa uskonnollis-filosofisen maailmankatsomuksensa, ovat olleet olemassa aikojen alusta ja säilyvät niin kauan kuin säilyy maailmankaikkeus. Yksikään ihmisen tekemä laki, sääntö, sopimus tai oppirakennelma ei kykene milloinkaan, ei hiukkaakaan muuttamaan näitä periaatteita eikä niitä myöskään kumoamaan. Uskonnollisissa järjestelmissä ja kulttuureissa on kautta aikojen toteutettu erilaisia, em. symbolin allegorisoimia muinaisen Veljeskunnan käyttöönsä luomia ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen menetelmiä ja viitejärjestelmiä. Tällaisia ihmisen henkiseen aktualisoimiseen ohjaavia muutos- ja kehittymisprosesseja pyhiinvaellusmatkoja kohti ihmisyyttä ja ihmisen täydellisyysihannetta kohti kuninkaallisena poikana, eli alkuperäisenä universaalina ihmisenä Adam Kadmonina aktualisoitumista sekä ihmisen henkisen piilotajunnan merkittävän tärke- 17
än ja suurenmoisen holvin arvosisällön ja luomisen henkisen maailman tuntemista, on samassa merkityksessä ja lähes samoissa muodoissa esitetty muurarillisten kasvatuskehikkojen lähtökohtina ja juurina olleiden ns. mysteeriouskontojen opetuksissa. Samassa tarkoituksessa niitä on esitetty myös muinaisten myyttien ja tarujen allegorioissa. Vapaamuurari J. W. von Goethe sanoo näistä henkisen kehittymisen teistä ja menetelmistä yksinkertaisen ja osuvan pelkistetysti: Vain puhtaana eläös hiljalleen, jos myrskyt soivatkin milloin! Pyri ihmisyyteen täydelliseen; jumaluutta sa lähestyt silloin. Tätä Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikkoihin sisältyvää sekä kehittymisen tavoitteiseen ja tarkoitusperiin niveltyvää sisäistä kehittymisteemaa voisi kaikkine ilmennys- ja seurausmuotoineen kutsua Mestarin Sanan fenomenologiaksi. Tällä filosofisella käsitteellä tarkoitan eräänlaista, ekspressionismiin tukeutuvalla tietoisuusfilosofialla tulkittua ja selitettyä ilmiöoppia, koskien ihmisen sisäisen Itsen Mestarin Sanan laadun ja ominaisuuksien asteittaista ilmenemistä ihmisen normaalille havaitsevalle ja ymmärtämään pyrkivälle arkitietoisuudelle. Tähän liittyy myös kokemusperäisiä ja kehityksellisiä vaikutuksia ja seurausmuotoja muurarin persoonallisessa olemuksessa ja kykyrakenteessa eli hänen kehittyvässä ja muuttuvassa identiteetissään ja sitä kautta hänen asenteissaan ja toiminnassaan. Professori Sven Krohn puhuu tässä yhteydessä kuvailevasta hengentieteellisestä persoonapsykologiasta, jonka hän Edvard Sprangeria siteeraten sanoo olevan eräänlaista struktuuripsykologiaa, jossa pyritään sielullisen kokonaisuuden tavoittamiseen. Tälle kokonaisuudelle on ominaista se, että se muodostaa tavoitteellisuuteen pohjautuvan yhteyden, eli rakenteen, jossa kaikki osasuoritukset vaiheet voidaan ymmärtää siitä kokonaisuudesta käsin, missä tietyt arvot toteutuvat. Tämän ymmärtäminen on tunkeutumista tietyn hen- 18
kisen suhdeyhteyden muurariudessa kehittymisprosessia simuloivan viitejärjestelmän erityiseen arvojärjestelmään ja sisältöön. Kasvatuksen ja kehittymisen päämäärä Näin Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikot kehityksenlain mukaisen kehittymisprosessinsa ja kasvatusluonteisen tavoitteensa puitteissa sekä aate- ja arvomaailmansa syvimmän myyttisen sisällön Mestarin Sanan kautta kytkee ihmisen henkis-psyykkisen ali- ja piilotajunnan hänen arkitietoiseen elämismaailmaansa. Näin se suuntaa hänen tietoisuuttaan avoimempiin järjestelmiin ilmenneen, psykofyysisen maailman takana oleviin muodostumisen ja luomisen henkisen maailman transsendenttisiin todellisuustasoihin. Tähän tavoitteeseen liittyy samalla myös näiden kahden elämismaailman aluksi muodostumisen sekä sitten luomisen henkisen maailman aikuiskypsäksi kansalaiseksi kasvaminen. Kuten sanottu, muurariuden juuret sekä sen aatteellisen toiminnan motiivit arvot ja kasvatusluonteiset tarkoitusperät löytyvät muinaisten, perittyä viisautta edustavien mysteeriouskontojen ikuisista totuuksista. Näin ollen myös nykymuotoisen vapaamuurariuden juuret ovat muinaisen Veljeskunnan traditioissa itse asiassa kabbalistisen elämänpuun sefira sisällöissä. Muinainen mysteeriotraditio kertoo meille myös näistä sisällöistä elämän, ihmisen ja ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden perimmäisistä tarkoituksista. Samalla se kertoo ihmiselämälle asetetuista ihanteista ja arvoista, laeista ja säännöistä sekä siten myös ihmisen ja ihmiskunnan eettis-sosiaalisesta hyve-eettisestä elämästä. Näin se kertoo meille myös ihmiskunnan henkisestä kulttuurievoluutiosta sen sivistämisestä, kasvatuksesta ja kasvusta. Se kertoo ihmisen henkisen tietoisuuden herättämisestä, mielen valaisemisesta sekä jalouden ja hyvyyden virittämisestä hänen sydämessään. Kaiken taustalta se antaa vastauksia myös transsendenttia todellisuutta ja sielun kuolemattomuutta koskeviin kysymyksiin. Henkisen todellisuuden syvintä sisältöä peilaten, peritty viisaus vastaa kysymyksiimme myös Jumalasta, Hänen tahdostaan, ilmoituksistaan sekä 19
siitä pyhyyden Kauneudesta kosmisine järjestyksineen, joka Hänen valtaistuimensa edessä ikuisesti vallitsee. Siinä todellisuudessa, joka Hänen valtaistuimensa edessä vallitsee, on kysymys ns. kadotetuista maailmoista. Vanha viisaus sanoo, että havaittavan maailmankaikkeuden puitteissa elämme kolmessa maailmassa itse asiassa useammassakin. Näin elämme, vaikka se meiltä nykyihmisiltä uskomattomalta tuntuukin. Elämme näissä maailmoissa, mutta emme nykyisin sitä tiedosta Tiedämme vain fyysisen, aistein havaittavan maailman todellisuuden sekä sen olemuksen siltä osin kuin aistimme ja niihin liittyvä havainto- ja mittajärjestelmämme siitä meille tietoa välittävät. Tämä osa perittyä viisautta joka meillä länsimaissa käsitetään juutalaisena kabbalistisena mystiikkana jakaa Jumalan ilmenemisen ja Hänen läsnäolonsa noissa elämismaailmoissa ns. elämän- eli sefirothpuun osina kymmeneen muotoon sefirothiin. Ne ovat ks. edellistä kaaviota Jumalan aspekteja ja symboloivat Hänen ominaisuuksinaan. Ne emanoituvat taivaallisen tason, eli jumalallisen, emanaation virtaamisen maailmasta ulos kolmelle tasolle, kolmen alimman maailman perusmuotoina. Elämänpuun kolmen ylimmän sefiran (Ketter, hokhma ja bina) 20
muodostamaa tasoa kutsutaan ymmärrettäväksi ei siis havaittavaksi ihmisen henkisen ali- ja piilotajunnan fundamentaalisen arvosisällön tarkoitusperineen, ideoineen ja ihanteineen sekä luovan ja rakentavan toiminnan perusperiaatteineen sisältäväksi luomisen henkiseksi maailmaksi (Beriah). Tämä maailma lienee se todellisuuden alue, jota Platon tarkoitti puhuessaan ikuisesta ja tosiolevaisesta ideamaailmasta siitä, jota ja jonka tiedostamista hän kuvasi kuuluisalla luolavertauksellaan. Kirkkoisä Augustinus puhui Platonin ideoiden maailmaan yhteen sopivasti ikuisien totuuksien maailmasta. Tässä maailmassa tapahtuu seuraavissa, alemmissa muodostumisen eli järjestäytymisen ja fyysisen, aktiivin toiminnan maailmoissa olevien eettisten sääntöjen sekä fyysisten konstruktioiden dimensio- tai triangulaatio perusteiseen ajatteluun/geometriaan pohjautuva älykäs (bina) suunnittelu (ns. intelligent design, ID) tai paremminkin viisas (hokhma) design, WD. Seuraavat kolme sefiraa (gevurah, hesed ja tif eret) muodostavat elämän ja toiminnan moraalikoodit ja normit, estetiikan lait sekä muut elämän eettis-sosiaaliset pelisäännöt sisältävän muodostumisen eli järjestäytymisen maailman (Yezirah). Elämänpuun sefirotheista kolmea fyysisen, aktiivin toiminnan maailman (Asiyyah) muodostavaa heijastetta kutsutaan kabbalistisin käsittein ilmaistuina valtakunnaksi (malkhut), voimaksi tai lujuudeksi (netsah) ja kunniaksi tai loistoksi (hod). Tämä sefirothien kolminaisuus edustaa ylempien, henkisten sefirothien eli ihmisen sisäisen Itsen kolminaisuutta niiden aktualisoituneena manifestaationa aineellisessa maailmassa kuin myös ihmisen identiteetissä. Mainittakoon, että malkhut sefira, yhdessä luovaa, miehistä energiaa geniusta kuvaavan kymmenennen jesod sefiran kanssa käsitetään kaikkien sefirothien yhdistelmän pysyväksi, kestäväksi ja immanentiksi vaikutukseksi ja Jumalan aktuaaliseksi läsnäoloksi koko luomakunnassa. Tästä vaikutuksesta käytetään myös nimitystä Šekhina, joka on yksi valtakunta sefiran lisänimityksistä. Salomon kuuluisan valtakunnan mainitaan temppeleineen sekä sen ulko- ja sisäpihoineen, pyhättöineen ja kaikkein pyhimpineen olleen näiden olemassaolon kerrostumien muodostaman ideaalisen si- 21
vilisaation tyyppimallin. Kirjan The Genuine Secrets in Freemasonry kirjoittaja P. Castells sanoo Alkuperäiset vapaamuurarisalaisuudet ovat yksinkertaisesti ne, mitä kabbalistit opettivat: Jumalan luontoa ja nimeä sekä tietoja kuningas Salomon temppelistä. Tässä muurariuden aatteellisen sisällön juurena olevassa perityn viisauden todellisuudessa on siis kysymys paitsi ihmisen tietoisuudestaan kadottamista elämismaailmoista, myös kabbalistisen elämänpuun mukaisesti täysihmiseksi kehittyvän muurarin identiteetistä sekä sen kehityksellisestä toteutumisesta henkisenä evoluutiona. Veljeskunnan muinaiset kasvatus- ja kasvukehikot sisältävät siis tiedon ihmisen kehittymisen tiestä joka on Jumalan ja oman Itsensä tuntemisen kautta ihmisyyden ja viisauden löytämisen ja toteuttamisen tie. Tässä näyttäytyy myös Veljeskunnan nykymuotoisen kasvatus- ja kasvukehikon vapaamuurariuden aatteellinen olemus sekä sen kasvatusluonteisen tarkoitusperän lähdesuoni. Tästä lähdesuonesta juontuu myös kasvatus- ja kasvukehikossa vaikuttava kehittymisen astejärjestelmä kehittymisen simulaattoreineen riitteineen ja rituaaleineen, jotka ovat vapaamuurariuden kasvatus- ja opetusmenetelmiin liittyvän astejärjestelmän keskeiset välineet. On sanottu, että rituaali on vapaamuurariuden sielu ja että vapaamuurarius elää ja jatkuu ajassa eteenpäin yksinomaan ja vain rituaalin varassa. Rituaalit sisältävätkin tärkeimmän osan muurariuden luonnetta ja olemusta kuvaavasta tiedosta. Tämän ja siihen sisältyvien uskonnollis-filosofisen perusainesten lisäksi ne samalla sisältävät tarkat kuvaukset ihmisen henkisen kehittymisen prosessista, sen kehityksenlain mukaisista lähtökohdista, alkuehdoista, edellytyksistä ja tavoitteista sekä kehittymisen säännönmukaisista etenemis- ja välivaiheista seurausmuotoineen. Rituaalien ideamerkitys on siinä, että ne mukailevat simuloivat ihmisen henkisen kehittymis-, eli individualisoitumisprosessin ja siihen sisältyvän arvojärjestelmän sisältöä. Sellaisina ne ovat tuon prosessin symbolisia jäljennöksiä ja malleja. Sellaisina ne 22
auttavat ja ohjaavat ihmisen sitoutumista siihen työhön, prosessiin ja niihin tavoitteisiin joita ne kuvaavat. Näin rituaalien avulla tuotetaan vapaamuurariuden henki luomisen henkisestä maailmasta tavoitettava Mestarin Sana arvomaailmoineen ja järjestelmineen ihmisen psykofyysisen aisti- ja ajattelutodellisuuden piirissä esille; näin niiden avulla kohotetaan inhimillistä ihmismieltä lähemmäksi niitä tarkoitusperiä ja päämääriä, jotka tuossa henkisessä maailmassa henkisessä alitajunnassamme muodostavat vapaamuurariaatteen keskeiset tavoitteet. Muurariuden olemukselle olennainen rituaali ei siis ole vain sarja juhlamenoja, vaan se on kuten kuuluisa tutkija ja kirjoittaja Manly P. Hall siitä toteaa: elämä, joka on elettävä ja joka elettynä muuttaa spekulatiivisen pohtivan muurariuden tulevaisuuden käytännölliseksi operatiiviseksi muurariudeksi, jossa jokainen rakentaja tiedostaa oman paikkansa ja vastaanottaa oman tehtävänsä. Kirjansa, Muurariuden kadonneet avaimet, johdannossa Hall sanoo, että rituaaliin on kätketty luonnon salattuja totuuksia ja että muurarius ei ole aineen asia, se on sielun tiede; se ei ole mikään uskonto tai uskonkappale, vaan jumalaisen viisauden kaikkiallinen ilmennys se on jumalallinen vertauskuvallinen kieli. Muurariuden kasvatus- ja kasvukehikon ja sen astejärjestelmän päämäärän kirjailija ja muurari Gotthold Ephraim Lessing on tiivistänyt yleväksi lausumaksi vapaamuurarista kehittymisprosessin tuotoksesta : Vapaamuurari on jokainen, joka rakentaa oman elämänsä niin, että hän voi myötävaikuttaa sen taideteoksen täydellistämiseen, jonka muodostaa koko inhimillinen elämä. Ihmiskunnan parhaaksi ei kukaan voi tehdä työtä ellei hän pyri tekemään itsestään sitä, mitä hänestä voi ja pitää tulla. Vapaamuurariuden tehtäväluonteinen tarkoitusperä Tuo ihmiskunnan parhaaksi toimiminen ja samalla edellä kuvattu muurariuden syvintä aatteellista olemusta kosketteleva kehittymisen tarkoitus viittaa Veljeskunnan jäseniksi edenneitä vapaamuurareita 23
sitovaan tehtäväluonteiseen tarkoitusperään. Se sisältää ne toiminnalliset teemat, jotka oikeuttavat miehen työskentelemään kutsumusasemastaan ja -tehtävistään tietoisena vaeltajana. Muurariluennossa mainitaan tästä tarkoitusperästä: Jumalan jalo työ, ihminen, luotiin yhteiskunnallista ja aktiivista elämää varten ja häntä, joka niin alentaisi itsensä, ettei pyrkisi lisäämään yhteisen tiedon ja ymmärryksen määrää, voidaan pitää hyödyttömänä jäsenenä yhteiskunnassa ja arvottomana muurarien keskuudessa. Perussäännön kirjoittaja James Anderson antaa em. historiassaan tähän tehtäväluonteiseen tarkoitusperään viitteen todetessaan, että muurarien vanhat kirjoitukset sisältävät laajasti viitteitä heidän sivistyskansojen keskuudessa olleista Looseistaan maailman alusta alkaen ja että muurarit ennen muita taitoniekkoja ovat olleet hallitsijain suosimia ja käyneet välttämättömiksi heidän suurille toimeksiannoilleen. Kuten edellä mainitsin, hän myös toteaa, että tarvittaisiin monia laajoja teoksia käsittelemään Muurariuden mahtavan vaikutuksen useita suurenmoisia kohokohtia luomisesta lähtien, jokaisena aikana ja jokaisen kansan keskuudessa. Tämän tehtäväluonteisen tarkoitusperänsä syvimmän merkityksen puitteissa muurarius tahtoo saattaa jäsenensä yhteen suurten henkisten virtausten kanssa ja samalla koko ihmiskuntaa koskevien Suurten Kysymysten äärelle kysymysten, jotka kaikkina aikoina ovat askarruttaneet ihmismieltä. Näiden kysymysten puitteissa vapaamuurarius sitoo jäsenkuntansa pyhäksi liitoksi, jonka tarkoitus on työskennellä ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution edistämiseksi ja siten koko ihmiskunnan siveellisen täydellistymisen saavuttamiseksi. Vapaamuurariuden astejärjestelmään liittyvien asteiden sisältöjä alkuehtoineen, etenemisvaiheineen ja seurausmuotoineen käsitellään seuraavaksi oppilasmuurariasteen osalta tässä dokumentissa - veljesja mestarimuurariasteiden osalta erikseen laadituissa tietopaketeissa. 24
Pyrkijästä oppilasmuurariksi Jokainen meistä pyrkii löytämään olemassaolonsa merkityksen, paikkansa ja tarkoituksensa maailmassa. Samalla jokainen meistä on etsinyt ja etsii tietä parempaan elämään ja onnellisempaan tulevaisuuteen. Useimmat ovat kuitenkin suunnanneet etsintänsä väärille tahoille noita tärkeitä päämääriä tavoitellessaan. Jotkut meistä etsivät elämäntarkoitustaan erilaisista oppirakennelmista, uskonnollisista aatteista tai inhimillisen tieteen foorumeilta, tavoittaen kuitenkin vain latistetun idealismin tai tieteellisen itseriittoisuuden teorioidensa kaaoksineen. Monet meistä ovat omaksuneet materialismin etsien sen arvoilla - rahalla, tavaralla ja viihteellä - laskettua ja mitattua hauskanpitoa ja mielihyvää, mutta ovat ennen pitkää joutuneet haaveettomuuden ja aatteettomuuden tielle havaitessaan henkisen arvotyhjiön aistittavan aineellisen "onnen" mielihyvässä ja yltäkylläisyydessä. Heikko omanarvontunto, narsistisuus ja kademielisyys ovat saaneet monet ihmiset etsimään onnea elämänsä koristelusta ja statusarvoista - vallasta ja maineesta. Heidän saavutuksenaan on ollut kokonaisuuden kannalta tarkoitukseton, omalle egolle omistettu ja uhrattu sekä ihmisyyden, sopuisuuden ja rauhan kieltävä varjoelämä. Muutamat meistä ovat tavoitteluissaan omistautuneet erilaisten poliittisten intressiryhmien ideologioille ja menettäneet siten henkisen ja sosiaalisen vapautensa, yksilöllisyytensä ja kehitysmahdollisuutensa kollektiivisten aate- ja joukkosidonnaisuuksien sitovuuteen. Näiden pyrkimysten edessä nousee esiin ihmetteleviä kysymyksiä: Miksi suuri osa ihmiskunnasta potee mentaalista agnosiaa - henkistä sielunsokeutta? Miksi moni meistä elää henkisessä arvotyhjiössä ja aineellisen arvomaailman ansassa ja miksi kollektiivien identiteetteihin sitoutuneena yrittämättäkään saavuttaa mitään olemassaolonsa 25
kannalta yksilöllisempää, merkittävämpää ja jalompaa? Vastaus on: Siksi, koska nykyihminen etsii iloa ja mielihyvää ilman todellista onnea; onnea ilman adekvaattia tietoa maailmasta ja itsestään, ja tietoa ilman sisäisen, henkisen Itsensä viisautta! Materialistisen arvomaailmansa tarvesokkeloissa seikkaileva nykyajan ihminen on henkisesti ja jopa eettisesti eksyksissä! Hän ei lainkaan tiedosta sitä, mihin toiminnallaan pyrkisi eikä sitä, mitä elämässään todella tavoittelisi... ja mitä hänen pitäisi tavoitella. Ranskalainen Alexis Carrel kirjoittaa tästä pintailmiöiden kulttuurista kirjassaan Elämän ikuiset lait osuvasti: "Olemme kääntäneet selkämme puille, kukille, veljillemme eläimille ja sille ihanalle laaksolle, jossa aamuautereessa joskus enkelit käyskentelivät rinnallamme. Tyydymme olemaan häviävän pieniä mikrobeja, jotka viettävät surkeata varjoelämää maailmankaikkeuden ammottavassa tyhjyydessä harhailevalla tomuhiukkasella. Olemme muukalaisia tässä salaperäisessä kaikkeudessa, jossa ilomme, kaipuumme ja tuskamme ei koskaan herätä vastakaikua ja josta kaikki henki on suljettu pois." Jos haluamme muuttaa elämäntilannettamme ja etsiä sille uusia suuntia ja päämääriä, meidän on ryhdyttävä etsimään tietä mainittua viisautta sisältävän, pätevän ja oikean tiedon lähteille. Meidän on avattava henkistä kehitystä laukaisevat ja sitä konstituoivat "koodit". Näin meidän on aloitettava muutos itsestämme käsin, sillä vain me itse olemme tekemiemme valintojen ja ratkaisujen kautta oman elämämme ja kohtalomme arkkitehteja. Professori Antero Rinne toteaa kirjassa Unelma kauneimmasta ihmisestä tästä muutoksesta - henkisestä heräämisestä - vaikuttavasti: "Tie Jumalan valtakuntaan on ihmisen herääminen sisäiseen itsenäisyyteen, oman sydämensä lakien seuraamiseen, hänen heräämisensä henkiseen elämään ja sen äärettömän arvon käsittämiseen." Tällainen tie on meille avoinna vapaamuurariudessa. Kutsu heräämisen ja henkisen kehittymisen sekä tätä kautta Itsensä löytämisen ja tuntemisen tielle on kuulunut ja kuuluu yhäkin henkisen alitajuntamme sisäisestä todellisuudesta. Tuo sisäisen Itsemme 26
kutsu - on jatkuvasti voimassa ja vaikuttamassa mielemme hiljaisuudessa. Sitä julistavat kaikki uskonnot; sitä julistetaan temppeleissä; ja siitä löytyy sanoma myös pyhien kirjojemme lehdiltä. Selväsanaisena se on ilmaistu oman Pyhän Kirjamme teksteissä: "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille (ihmisen pojille) kaikuu minun ääneni." Näin kutsuu meitä Viisaus, näin Hän antaa äänensä kuulua Sananlaskujen luvun 8, jakeessa 4. Näin antaa äänensä kuulua Herran töitten esikoinen, joka ikiajoista on ollut Jumalan tykönä, joka on asettunut ylös kummuille, tien vierelle ja polkujen risteykseen ja joka porttien pielissä, kaupungin porteilla ja oviaukoissa avaa huulensa jalosti puhumaan siitä, "mikä oikein ja totuutta on." Autuaaksi Hän sanoo ihmistä, joka Häntä kuulee ja autuaiksi niitä ihmisiä, jotka noudattavat Hänen teitänsä - ja se, joka Hänet löytää, "löytää elämän." Tässä sisäinen Itsemme ilmaisee myös olemuksensa itseään "viisaudeksi" kutsuen, "joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä." Sananlaskujen luvussa 2, jakeissa 1-4 ilmaistaan kutsun noudattamiseen liittyvät edellytykset. Ne ilmaistaan kehittymisprosessin toiminnallisina alkuarvoina. Jakeissa 5-9 kerrotaan kutsun noudattamisesta saatavat Viisauden hyvät hedelmät: "Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen, ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon - niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden - hyvyyden tien kaiken." Sananlaskujen luvussa 3, jakeissa 13-18 luvataan lisäksi: "Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rau- 27