Rakennusalan vakioehtojen mukaisesta virhevastuusta seuraavat sanktiot ja sopimusketjujen riskit

Rakennusalan vakioehtojen mukaisesta virhevastuusta seuraavat sanktiot ja sopimusketjujen riskit Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta OTM-tutkielma Yleinen velvoiteoikeus Toukokuu 2012 Ohjaaja: Heikki Halila Laatija: Kati Marjasuo

Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Laitos/Institution Department Oikeustieteellinen tiedekunta Tekijä/Författare Author Kati Marjasuo Työn nimi / Arbetets titel Title Rakennusalan vakioehtojen mukaisesta virhevastuusta seuraavat sanktiot ja sopimusketjujen riskit Oppiaine /Läroämne Subject Yleinen velvoiteoikeus Työn laji/arbetets art Level OTM -tutkielma Tiivistelmä/Referat Abstract Aika/Datum Month and year Toukokuu 2012 Sivumäärä/ Sidoantal Number of pages X + 87 s. Tutkielmassa tarkastellaan rakennusalan vakioehtojen mukaista virhevastuuta ja ehtojen välisten erojen vaikutuksia rakennushankkeiden erilaisissa sopimusketjuissa. Käsiteltävät vakioehdot ovat urakkasopimusten YSE 1998 -ehdot, konsulttisopimusten KSE 1995 -ehdot sekä hankinta- ja toimitussopimusten RYHT 2000 -ehdot. Näiden vakioehtojen eri osapuolten virhevastuiden välillä on eroja, jotka vaikuttavat erilaisissa sopimusketjuissa siten, että virheen aiheuttaja ei välttämättä joudu viimesijassa vastuuseen virheestään, vaan lopullinen vastuunkantaja on ketjussa keskelle jäävä niin sanottu välittävä lenkki. Keskeisimmät vakioehtojen väliset erot liittyvät virhevastuun sisältöön, vastuunrajoitusehtojen laajuuteen ja reklamaatiomääräysten tarkkarajaisuuteen. Sopimusketjuja käsittelevään osaan on valikoitunut kuusi erilaista sopimusketjua. Neljässä ketjussa riskialtis välittävän lenkin rooli on jommallakummalla YSE-sopimuksen osapuolella, kun taas kaksi viimeistä ketjua muodostuu RYHT- ja KSE-ehtoisten sopimusten välille. Tarkastelun perusteella on arvatenkin havaittavissa se, että kaikista suurin riski on siellä, missä vastuuta on rajoitettu kaikista vähiten, mikä tarkoittaa YSE-ehtoisia sopimuksia. Sen lisäksi etenkin YSE-urakoitsijan vastuuta kasvattavat siltä edellytetty huolellisuusja asiantuntijuusvelvoite, tarkastusvelvollisuus ja tosiasiallinen mahdollisuus vastuun kantamiseen myös silloin, kun se on varsinaiseen sopimusketjuun nähden ulkopuolinen osapuoli. Tutkielman lopuksi pohditaan myös sitä, voiko rakennushankkeen erilaisten sopimusten eri sopimusosapuolten välille syntyä virheen perusteella yhteisvastuu vai onko vastuu aina kohdistettava kullekin aiheuttajalle erikseen. Kysymystä käsittelevien lausuntojen perusteella päädytään siihen, että virhetilanteiden tyyppitapauksissa perusteet yhteisvastuun mahdollisuutta vastaan ovat uskottavammat kuin yhteisvastuuta puoltavat argumentit, mutta kysymys jää kuitenkin vaille lopullista vastausta ainakin siihen asti, kunnes siihen otetaan laajemmin kantaa oikeuskirjallisuudessa tai oikeuskäytännössä. Tutkielmassa käsitellään ainoastaan osapuolten rakennus- ja takuuaikainen virhevastuu, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi viivästysvastuu ja takuuajan jälkeinen virhevastuu jäävät tutkimusrajauksen ulkopuolelle. Avainsanat Nyckelord Keywords Velvoiteoikeus, sopimusoikeus, vastuu, virhe, rakennusurakka, konsulttisopimus, irtaimen kauppa, sopimusehdot, asiantuntija, yhteisvastuu Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjasto Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information II

Lähteet... V 1 Johdanto... 1 2 Rakennusalan vakiosopimukset ja virheet... 5 2.1 Vakiosopimusoikeus... 5 2.2 Rakennusalan vakioehdot... 8 2.2.1 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 1998)... 8 2.2.2 Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot (KSE 1995)... 10 2.2.3 Rakennustuotteiden yleiset hankinta- ja toimitusehdot (RYHT 2000)... 11 2.3 Rakennushankkeen virheet... 12 2.3.1 Virheen määritelmästä... 12 2.3.1.1 Konkreettinen laatuvirhe... 15 2.3.1.2 Laatuvirhe aineettomassa palvelussa... 17 2.3.2 Rakennusalan vakiosopimusosapuolten virhetyypit... 19 3 Virheestä aiheutuvat sanktiot... 21 3.1 Sanktiot yleisesti... 21 3.2 Sanktiot urakkasopimuksessa (YSE 1998)... 22 3.2.1 Sopimusosapuolten yleinen vastuu... 22 3.2.2 YSE-urakoitsijan virhevastuu... 24 3.2.2.1 Virhevastuu alistetussa urakassa... 30 3.2.3 YSE-tilaajan virhevastuu... 31 3.3 Sanktiot konsulttisopimuksessa (KSE 1995)... 37 3.3.1 KSE-konsultin virhevastuu... 37 3.3.2 KSE-tilaajan virhevastuu... 43 III

3.4 Sanktiot hankinta- ja toimitussopimuksissa (RYHT 2000)... 45 3.4.1 RYHT-myyjän virhevastuu... 45 3.4.2 RYHT-ostajan virhevastuu... 52 3.5 Sopimusosapuolten virhevastuu... 55 4 Sopimusketjut... 57 4.1 Sopimusketjuasetelmasta yleisesti... 57 4.2 Sopimusketju: KSE YSE... 59 4.2.1 YSE-urakoitsija KSE-tilaajana... 59 4.2.2 YSE-tilaaja KSE-tilaajana... 63 4.3 Sopimusketju: RYHT YSE... 66 4.3.1 YSE-urakoitsija RYHT-ostajana... 66 4.3.2 YSE-tilaaja RYHT-ostajana... 69 4.4 Sopimusketju: KSE RYHT... 73 4.4.1 KSE-tilaaja RYHT-ostajana... 73 4.4.2 RYHT-ostaja KSE-tilaajana... 75 4.4.2.1 Sopimusketjutilanne... 75 4.4.2.2 Sopimusasetelmatilanne... 77 4.5 Eri osapuolten yhteisvastuu... 82 5 Yhteenveto ja loppupäätelmät... 85 IV

Lähteet Kirjallisuus ja artikkelit: Aarnio, Aulis: Uusi varallisuusoikeus vai vanha? Lakimies 2002, s. 515 534. Aarnio, Aulis: Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Helsinki, 2011. Ahokas, Inka-Liisa: Tilaajan velvollisuudet. Teoksessa (Ahokas Klementjeff-Sarasma Larsén Lehtonen): Urakoitsijan YSE-opas. Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto. Neljäs, uusittu painos, s. 94 104. Espoo, 2005. Bärlund, Johan: Reklamation i konsumentavtal. Helsinki, 2002. Erma, Reino: Rakennusurakan sopimusehdot I. Helsinki, 1974. Erma, Reino: Urakoitsijan suoritusvirheen vaikutuksista sopimussuhteeseen rakennusurakassa. Teoksessa (Erma Hoppu): Vahingonkorvauksesta ja sopimusvastuusta rakennusurakassa, s. 113 138. Helsinki, 1976. Eskelinen, Krista: Yleisten sopimusehtojen sitovuus kauppatapana oikeudellinen epävarmuus. Oikeustieto 2008/1, s. 10 14. Haapio, Helena: Sopimuslukutaidon ABC: Sopimuksen näkyvä ja näkymätön osa. Teoksessa (Haapio Sipilä Kousa Palmu Koskelainen Nystén-Haarala Lehto Pohjonen Salmi-Tolonen Koivu Leskinen): Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojekteissa, s. 25 48. Helsinki, 2005b. Hakulinen, Y. J: Velkakirjalaki siihen liittyvine lakeineen. Toinen täydennetty painos. Porvoo, 1965. Halila, Heikki: Rakennuttajan tiedonantovelvollisuudesta rakennusurakassa. Helsinki, 1981. Halila, Heikki: Oikeudellinen asiantuntijalausunto Helsingin käräjäoikeudessa käsitellyssä asiassa, 28.10.2011. Hellner, Jan: Linked contracts. Teoksessa (Goode Cranston): Making Commercial Law. Essays in Honour of Roy Goode, s. 167 189. Oxford, 1997. Hellner, Jan & Hager, Richard & Persson Annina H: Speciell avtalsrätt II. Kontraktsrätt, 1 häftet. Särskilda avtal. Neljäs painos. Tukholma, 2005. Hemmo, Mika: Vahingonkorvauksen määräytymisestä sopimussuhteessa. Helsinki, 1994. V

Hemmo, Mika: Sopimus ja delikti. Tutkimus vahingonkorvausoikeuden vastuumuodoista. Helsinki, 1998. Hemmo, Mika: Sopimusoikeus II. Toinen, uudistettu painos. Helsinki, 2003. Hemmo, Mika: Sopimusoikeus III. Helsinki, 2005. Hemmo, Mika: Sopimusoikeus I. Toinen, uudistettu painos. Helsinki, 2007. Hemmo, Mika & Hoppu, Kari: Sopimusoikeus. Päivitettävä Asiantuntija-sarja. Helsinki, 2012 (viimeisin päivitys). Hoppu, Esko: Alistamisesta rakennusurakassa. Sivu-urakoiden alistamista pääurakkaan koskeva oikeudellinen tutkimus. Helsinki, 1972. Hoppu, Esko: Virallisen vastaväittäjän lausunto Juha Laineen väitöskirjasta Rakennusvirheistä. Lakimies 1993, s. 651 656. Hoppu, Esko: Oikeudellinen asiantuntijalausunto Vantaan käräjäoikeudessa käsitellyssä asiassa, 8.7.1997. Hoppu, Kari: Virallisen vastaväittäjän lausunto Olli Norroksen väitöskirjasta Vastuu sopimusketjussa. Lakimies 2007, s. 928 935. Hørlyck, Erik: Enterprise og licitation. Almindelige betingelser for arbejder og leverancer i bygge- og anlægsvirksomhed og Licitationsloven med kommentarer. Neljäs painos. Kööpenhamina, 1993. Iso-Mustajärvi, Pertti: RTEK-3140 Betonitekniikka. Tampere, 2006. Järvinen, Antti & Heikkinen, Kimmo: KKO 2008:19 Urakoitsijan lisä- ja muutostyövaatimukset sekä lisäaikavaatimus rakennusurakassa. Lakimies 2008, s. 981 1002. Järvinen, Marjaana: Komponenttitoimittajan vastuu virhe- ja vahinkotilanteissa. Teoksessa (Haapio af Hällström Järvinen Koivu Lehto Leskinen Lintumaa Nystén-Haarala Pohjonen Salmi-Tolonen Taivalmaa): Yritysten sopimus- ja vastuuketjut. Sopimusten hallinta käytännössä, s. 93 121. Helsinki, 2005a. Klementjeff-Sarasma, Pia: Sopijapuolten vastuu ja Sivu-urakan alistaminen. Teoksessa (Ahokas Klementjeff-Sarasma Larsén Lehtonen): Urakoitsijan YSE-opas. Sähköja teleurakoitsijaliitto. Neljäs, uusittu painos, s. 112 176 ja 257 272. Espoo, 2005. Kolehmainen, Esa: Säänteleekö rakennushankkeen konsultin asemaa kauppakaaren 18 luku? Teoksessa Business Law Forum 2004, s. 193 227. Helsinki, 2004. Koskela, Timo: Pääsuunnittelijan sopimusvastuu: käytännön käsikirja. Helsinki, 2004. VI

Kousa, Marjaana: Häiriötilanteiden, muutosten ja reklamaatioiden hallinta. Teoksessa (Haapio Sipilä Kousa Palmu Koskelainen Nystén-Haarala Lehto Pohjonen Salmi-Tolonen Koivu Leskinen): Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojekteissa, s. 85 107. Helsinki, 2005b. Kärkkäinen, Martti: Rakennusurakoitsijan YSE 33 :n mukainen selonottovelvollisuus. Helsinki, 2005. Laine, Juha: Rakennusvirheistä. Helsinki, 1993. Laine, Juha: Oikeustapauksia kommentteja (KKO 2003:26). Lakimies 2003, s. 1028 1041. Laine, Ville: Rakennusurakka (KKO 2008:19). Defensor Legis 2008, s. 670 693. Lehto, Jukka: Virhevastuun kesto ja ennakoitu virhe. Teoksessa (Haapio af Hällström Järvinen Koivu Lehto Leskinen Lintumaa Nystén-Haarala Pohjonen Salmi-Tolonen Taivalmaa): Yritysten sopimus- ja vastuuketjut. Sopimusten hallinta käytännössä, s. 155 195. Helsinki, 2005a. Lehto, Jukka: Sopimuksen näkymätön osa suoritushäiriötilanteiden arvioinnissa ja hallinnassa. Teoksessa (Haapio Sipilä Kousa Palmu Koskelainen Nystén-Haarala Lehto Pohjonen Salmi-Tolonen Koivu Leskinen): Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojekteissa, s. 190 228. Helsinki, 2005b. Lehtonen, Roger: Urakan sisältö ja laajuus. Teoksessa (Ahokas Klementjeff-Sarasma Larsén Lehtonen): Urakoitsijan YSE-opas. Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto. Neljäs, uusittu painos, s. 80 93. Espoo, 2005. Lindholm, Tomas & Hakoranta, Eeva: Myyjän virhevastuusta ja kaupan kohteen tarkastuksesta yrityskaupassa. Defensor Legis 1997, s. 75 92. Liuksiala, Aaro: Rakennussopimukset: käytännön käsikirja. Kuudes, uusittu laitos. Helsinki, 2004. Liuksiala, Aaro: Viivästyssakon ja viivästystä koskevan vahingonkorvauksen välisestä suhteesta rakennusurakassa oikaisuja Ari Saarnilehdon kirjoitukseen. Defensor Legis 2009, s. 851 860. Mäntysaari, Petri: Lisää myyjän virhevastuusta osakkeiden kaupassa. Defensor Legis 1997, s. 314 320. Norros, Olli: Vastuu sopimusketjussa. Vantaa, 2007. Norros, Olli: Vahingonkorvaus asiantuntijapalveluissa. Lakimies 2008, s. 637 643. Oksanen, Antero & Laine, Ville & Kaskiaro, Kim: Urakkasopimukset. Helsinki, 2010. VII

Palmu, Brita: Suunnittelutoimiston vastuu ja sopimusten hallinta. Teoksessa (Haapio Sipilä Kousa Palmu Koskelainen Nystén-Haarala Lehto Pohjonen Salmi- Tolonen Koivu Leskinen): Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojekteissa, s. 108 126. Helsinki, 2005b. Peltonen, Tommi & Kiiras, Juhani: Projektinjohtorakentamisen kehittäminen, docutech-painos. Helsinki, 2008. Pistemaa, Jouko: Vahingonkorvausvastuu sopimussuhteessa. Oikeustieto 2001/4, s. 11 12. Routamo, Eero: Vastaavuusteoria viisaallekin kivinen? Lakimies 1980, s. 933 937. Routamo, Eero & Ramberg, Jan: Kauppalain kommentaari. Helsinki, 1997. Rudanko, Matti: Rakennuttajan myötävaikutushäiriöistä rakennusurakassa. Helsinki, 1989. Saarnilehto, Ari: Kommentoituja oikeustapauksia korkeimmasta oikeudesta oikeustoimen tulkinta. Oikeustieto 2003/3, s. 3 4. Saarnilehto, Ari: Sopimus ja kahdet vakioehdot. Oikeustieto 2008/3, s. 15 16. Saarnilehto, Ari: Viivästysvastuun rajoitus rakennusurakan YSE 1998 -ehtojen mukaan. Defensor Legis 2009, s. 523 539. Saarnilehto, Ari: Urakkasopimuksen rikkomisen arviointi. Oikeustieto 2011/2, s. 16 17. Sandvik, Tore: Enterprenørrisikoen. Oslo, 1966. Sipilä, Ritva: Vastuutilanteiden ja suunnitelmamuutosten hallinta. Teoksessa (Haapio Sipilä Kousa Palmu Koskelainen Nystén-Haarala Lehto Pohjonen Salmi- Tolonen Koivu Leskinen): Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojekteissa, s. 49 84. Helsinki, 2005b. Takki, Tapio: Konsulttisopimus. Helsinki, 1988. Teriö, Olli: Tilaajan aiheuttamien viivästysten kustannukset betonielementtiteollisuudessa. Tampere, 2008. Tulokas, Mikko: Takuuajan jälkeinen vastuu aliurakoitsijan virheestä. Teoksessa (toim. Halila Hemmo Sisula-Tulokas): Juhlakirja Esko Hoppu 1935 15/1 2005, s. 404 410. Helsinki, 2005. Virtanen, Jenny: Rakennuskonsultin vastuusta. Oikeustieto 2006/1, s. 19 22. Wilhelmsson, Thomas & Sevón, Leif & Koskelo, Pauliine: Kauppalain pääkohdat. Viides, uudistettu painos. Helsinki, 2006. VIII

Wilhelmsson, Thomas: Vakiosopimus ja kohtuuttomat sopimusehdot. Kolmas painos. Helsinki, 2008. Ämmälä, Tuula: Kauppaa koskevista reklamaatioista. Teoksessa (toim. Tammi- Salminen) Omistus, sopimus, vaihdanta: juhlakirja Leena Kartiolle, s. 261 280. Turku, 2004. Virallislähteet: HE 93/1986 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle kauppalaiksi. KM 1990:20. Oikeustoimilakitoimikunnan mietintö. Yleiset sopimusehdot ja sopimuslomakkeet: RT 13-10574: Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 1995. RT 16-10660: Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998. RT 17-10721: Rakennustuotteiden yleiset hankinta- ja toimitusehdot RYHT 2000. RT 80271: Sivu-urakan alistamissopimus. RT 80278: KVR-urakkasopimus. Oikeustapaukset: HelHO 1.12.2000, S 99/1292 HelHO 5.2.2004, S 00/3188 HelHO 16.12.2004, S 02/49 HelHO 19.9.2007, S 06/2374 KKO 1980-II-23 KKO 1980-II-49 KKO 1983-II-33 KKO 1985-II-51 KKO 1987:23 KKO 1989:71 KKO 1991:153 KKO 1992:178 KKO 1993:130 KKO 1994:108 KKO 1995:71 KKO 1995:81 KKO 1997:179 KKO 1998:75 KKO 1999:101 KKO 2001:2 KKO 2001:14 KKO 2001:77 KKO 2003:26 IX

KKO 2005:127 KKO 2006:56 KKO 2007:5 KKO 2007:41 KKO 2008:19 KKO 2009:89 KKO 21.12.1998/4039 KouHO 5.3.2010, S 09/489 RovHO 31.12.2002, S 01/497 TurHO 29.1.1993, S 91/789 VaaHO 11.5.2006, S 04/1162 X

1 Johdanto Rakennusurakka on sopimusoikeuden näkökulmasta harvinaislaatuinen oma sopimustyyppinsä, sillä se voidaan jakaa kahteen sääntelyn kannalta omaan maailmaansa: pakottavin lainsäännöksin säänneltyyn kuluttajarakennusurakkaan ja yritysten väliseen omaa laintasoista sääntelyä vailla olevaan rakennusurakkaan. Tässä tutkielmassa huomio kohdistuu jälkimmäiseen maailmaan ja siihen kiinteästi liittyviin rakennushankkeeseen sisältyviin muihin sopimustyyppeihin, joissa sopimusvapauden ja muiden sopimusoikeudellisten periaatteiden lisäksi suuri merkitys on rakennusalan erilaisia sopimussuhteita varten luoduilla vakioehdoilla. Rakennushankkeen sisällä eri sopimussuhteet muodostavat sopimusketjuja, ja ketjun alkupäässä tapahtunut sopimushäiriö voi vaikuttaa pitkänkin ketjun toiseen päähän asti. Tutkielmassa tarkoituksena onkin perehtyä kyseisiin sopimusketjuihin virheen näkökulmasta. Tutkielman kohteeksi on valikoitunut kolmet keskeiset rakennusalan vakioehdot, joissa määrätään urakkasopimuksista (YSE), konsulttisopimuksista (KSE) sekä hankinta- ja toimitussopimuksista (RYHT). Jokaisissa ehdoissa on määräyksiä osapuolten virheen seuraamuksista, mutta ehdot eivät yleensä edes yhdessä muun sopimusaineiston kanssa ole aukottomia. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset ovat osapuolten sanktiot kyseessä olevien vakioehtojen ja niiden soveltamista selventävän tulkinta-aineiston perusteella ja millaisia riskejä sopimusosapuolille voi koitua erilaisten sopimusketjujen eri rooleissa. Tutkielma kohdistuu siis nimenomaisesti vakioehtojen määräyksiin, vaikka käytännössä rakennushankkeen eri sopimukset sisältävät aina myös muita normilähteitä. Päämääränä on selvittää vakioehtojen virhemääräysten eroavaisuuksia siitä syystä, että ehtojen käyttäminen on yleistä ja niiden väliset riskit saattavat jäädä sopimuksentekovaiheessa huomiotta. Tutkielmassa käsiteltävä virhe on rajattu rakennus- ja takuuaikaiseksi virheeksi, mikä tarkoittaa, että takuuajan jälkeinen virhevastuu on jätetty rajauksen ulkopuolelle. Vaikka rakennus- ja takuuaikaisista virheistä määrätään ehdoissa aina erikseen, niistä seuraavat sanktiot ovat hyvin samankaltaisia. Tyypillistä on kuitenkin se, että rakennusaikainen virhe voi olla helpommin oikaistavissa, kun taas rakennuskohteen 1

valmistumisen jälkeen oikaisun lisäksi tulee kyseeseen usein mittavia vahingonkorvauksia 1. Sen sijaan sopimuksen purkaminen sijoittuu käytännössä ainoastaan rakennusajalle. Myös eri osapuolten virhevastuu voidaan sijoittaa rakennus- ja takuuajalle eri tavoin. Tässä tutkielmassa virheen määrittelyn lähtökohtana on niin sanottujen suorittajien 2 virhevastuu, joka kestää koko käsiteltävän ajan. Sen sijaan suorittajien vastapuolen, tilaajien, virhevastuu rakentuu tämän suorittajavastuun peilikuvaksi eli tilaajan myötävaikutusvelvollisuudeksi. Tilaajien roolin ja virhetyypin vuoksi tilaajien virhevastuu sijoittuu vain rakennusaikaan, sillä takuuaikana suoritus on jo tehty, eikä siihen siten tarvitse enää myötävaikuttaa 3. Takuuajassa kyse onkin suorittajien antamasta takuuajasta. Tutkimuksen tavoitteena on vallitsevan oikeustilan selvittäminen rakennusalan vakioehtojen avulla. Metodiltaan tutkimus on lainoppia, jossa pyritään argumenttien etsimiseen ja jäsentämiseen sen sijasta, että esitettäisiin tarkkoja tulkintasuosituksia. Tällaisella joustavalla argumentaatiolla on suuri merkitys velvoiteoikeudessa, jossa yksittäiset ratkaisut perustuvat usein tapauskohtaiseen harkintaan. 4 Tavoitteena on tämän lisäksi myös kuvata vakioehtojen osapuolten virhevastuut ja näiden välille muodostuvien vastuuketjujen haasteet systemaattisella tavalla. Tällaista tavoitetta voidaan perustella sillä, että systeemihakuisen tulkinnan seurauksena ratkaistava ongelma voidaan paikantaa johonkin systeemiympäristöön, joka määrittää ne valintamahdollisuudet, joista voidaan yksittäistapauksessa valita jokin vaihtoehto 5. Täten tutkimus voi parhaassa tapauksessa toimia ratkaisun perusteena käytännön tilanteessa. Eri vakioehtojen mukaista sopimusosapuolten virhevastuuta käydään läpi niin itse sopimusehtojen kuin niiden tulkintaa selventävän oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännönkin avulla. Koska merkittävä osa rakennusalan riidoista ratkaistaan välimies- 1 YSE-urakoitsijan, KSE-konsultin ja RYHT-myyjän viivästys on jätetty tämän tutkielman rajauksen ulkopuolelle. Koska rakennusaikainen virhe aiheuttaa usein myös viivästyksiä, tulevat rakennusaikaiset korvaukset enemmän sitä kautta, ja siksi tässä tutkielmassa korvaukset painottuvat takuuajalle. 2 Suorittajilla tarkoitetaan YSE-urakoitsijaa, KSE-konsulttia ja RYHT-myyjää, joskin myös YSE-tilaaja voidaan tietyissä tilanteissa rinnastaa suorittajaan. 3 Myötävaikutusvelvollisuuden sisältöön palataan jäljempänä, mutta yleisesti tässä tutkielmassa se pidetään erillään lojaliteetista, jonka perusteella tilaajilla on myös takuuaikana esimerkiksi reklamaatiovelvollisuus, jonka laiminlyönti johtaa oikeudenmenetyksiin. 4 Metodologinen tausta Norroksen (2007) väitöskirjasta, s. 21 22. 5 Aarnio (LM 2002), s. 532. 2

menettelyssä, perustuu alan tuomioistuinoikeuskäytäntö vain yksittäistapauksiin, eikä se anna kokonaiskuvaa alan oikeuskäytännön linjoista. Tutkielmassa oikeuskäytäntö sijoittuu pääosin alaviitetasolle, jossa sen tehtävä on tuoda esiin käytännön yksittäistilanteita. Suurin osa viittauksista on tehty korkeimman oikeuden ennakkotapauksiin, mutta mukana on myös hovioikeuden ratkaisuja. Hovioikeusratkaisuja ei voida pitää korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen arvoisina, mutta niiden tosiseikastot antavat runsaasti tietoa käytännön elämän ongelmatilanteista. Hovioikeusratkaisujen merkitys laintulkinnassa on tärkeä myös siksi, että monet tapaukset jäävät hovioikeuksien ratkaisujen varaan. Sen vuoksi hyvin perustellun hovioikeusratkaisun on sanottu tarjoavan käyttökelpoisen argumentin lainopille yhdessä muiden perusteluiden kanssa. 6 Koska huomio kohdistuu vakioehtoihin, tutkielman toinen luku alkaa lyhyellä vakiosopimusoikeuden katsauksella ja käsiteltävien vakioehtojen esittelyllä, jossa kolmien pääosassa olevien vakioehtojen, YSE 1998-, KSE 1995- ja RYHT 2000 -ehtojen tausta ja sopimusosapuolet käydään tiiviisti läpi. Sen johdosta, että tutkielmassa vakioehtojen eroja ja niiden välisten sopimusketjujen riskejä käsitellään nimenomaan virhemääräysten avulla, tämän jälkeen perehdytään rakennushankkeiden virhetyyppeihin hieman tarkemmin ja otetaan huomioon sopimusketjuissa siirtyvän virheen erilaiset ilmenemismuodot eli virhetyypit. Kolmannessa luvussa perehdytään tarkemmin vakioehtojen eri osapuolten virhevastuuseen, lähinnä virheen seuraamuksiin, joita yleensä ovat ainakin virheen oikaisu, vahingonkorvaukset ja sopimuksen purkaminen, sekä vastapuolen reklamointiin ja vaatimusten tekemiseen. Neljäs luku on omistettu erilaisten joillain tavoin riskialttiiden sopimusketjujen hahmottamiselle. Siinä käydään läpi sellaiset sopimusketjuasetelmat, joissa yleensä ketjun keskellä oleva, niin sanotun välittävä lenkki, joutuu virhetilanteessa viimesijaiseksi maksumieheksi. Luvun lopussa pohditaan myös sitä, voiko eri sopimusten osapuolten välille syntyä yhteisvastuu. Viidennessä ja viimeisessä luvussa tehdään päätelmiä tutkielmassa ilmikäyneistä riskeistä ja tulkinnanvaraisuuksista. Rakennushankkeessa ilmeneviä ongelmia ei kuitenkaan voida käsitellä rajoittumalla pelkästään rakennusalan sopimusehtoihin, vaan varsinaisen lainsäädännön puuttu- 6 Aarnio (2011), s. 79. 3

minen korostaa yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden merkitystä alan sopimusongelmien ratkaisemisessa 7. Tämän vuoksi tutkielmassa nämä periaatteet kulkevat vakiosopimusmääräyksien rinnalla tulkinnan apuvälineenä. Rakennushankkeessa, jossa sopimusosapuolten toiminta perustuu suurelta osin erilaisiin asiantuntijuusvelvoitteisiin, korostuu etenkin sopimusosapuolten lojaliteettivelvollisuus. 7 Hoppu (LM 1992), s. 653. 4

2 Rakennusalan vakiosopimukset ja virheet 2.1 Vakiosopimusoikeus Yksi sopimusten luokittelutapa on jakaa sopimukset yksilöllisiin sopimuksiin ja vakiosopimuksiin, jolloin erotteluperusteena on se, onko sopimus tehty yksilöllistä tarkoitusta varten vai onko samaa sopimusta tarkoitus käyttää monien eri osapuolten välisissä tilanteissa. Ellei sopimus ole yksilöllinen, sitä sanotaan vakiosopimukseksi, jonka ehdot ovat vakioehtoja tai yleisiä ehtoja 8. Käytännössä sopimukset ovat vain harvoin tyyppitapauksia, sillä niistä monet sisältävät kummankinlaisia ehtoja 9. Rakennushankkeeseen sisältyvät eri sopimukset monine hankekohtaisine asiakirjoineen ja yleisine sopimusehtoineen ovat tästä malliesimerkki. Koska tämä tutkielma kohdistuu jälkimmäiseen normilähteistöön, on sille tyypillisiä oikeudellisia piirteitä syytä käsitellä lyhyesti. Vakioehtojen yleisinä tunnusmerkkeinä on pidetty kolmea piirrettä: ne on laadittu käytettäväksi useissa yleisissä sopimuksissa, ne laaditaan tulevia sopimussuhteita varten, ja niitä on tarkoitus käyttää useiden sopimuskumppanien kanssa. Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole yleisesti ottaen tehty jakoa vakiosopimusten tai -ehtojen ja yksilöllisten sopimusten tai ehtojen välille. 10 Erilaisia vakioehtoja voidaan luokitella sen perusteella, kuka ne on laatinut. Yhden osapuolen laatimien vakioehtojen sitovuus edellyttää enemmän kuin sellaisten, joiden kumpikin osapuoli on osallistunut ehtojen laadintaan. Tällaisista osapuolten kesken yhteisesti laadituista tai kummankin osapuolen etuja edustavien järjestöjen hyväksymistä vakioehdoista käytetään termiä agreed documents, joka tarkoittaa sitä, että ehdot ovat syntyneet yhteisten neuvottelujen tuloksena. 11 Tällaisia ovat muun muassa tässä tutkielmassa käsiteltävät YSE-, KSE- ja RYHT-ehdot. 8 Tutkielmassa käytetään kumpaakin käsitettä, ja niillä viittaan samaan asiaan. 9 Ks. esim. Hemmo (2007), s. 30, Hellner, Hager & Persson (2005), s. 128, ja Wilhelmsson (2008), s. 35. 10 Wilhelmsson (2008), s. 36 ja 47. Mainitsemisen arvoista on se, että Oikeustoimilakitoimikunta ehdotti vuonna 1990 erillisen vakioehdoista annettavan lain säätämistä, mutta lakiehdotusta ei kuitenkaan sellaisenaan toteutettu, ks. Emt., s. 48. Ehdotusta voidaan kuitenkin käyttää yleisesti vakiosopimuksia käsittelevän kirjallisuuden lähteenä. 11 Wilhelmsson (2008), s. 37, ja KM 1990:20, s. 291 292. Agreed documents tyyppisinä ehtoina voidaan joskus pitää myös viranomaisten laatimia yleisiä sopimusehtoja, ks. tarkemmin KM 1990:20, s. 327 329, Hemmo (2007), s. 147 ja Wilhelmsson (2008), s. 37. 5

Vakioehtojen etuna on nähty niiden taloudellisuus transaktiokulujen pienentäjänä, kun resurssit voidaan käyttää pääasian hoitamiseen oikeudellisten kysymysten ratkaisemisen sijasta 12. Positiivisena puolena on myös pidetty sopimuskäytännön yhtenäistämistä, mikä lisää ennalta-arvattavuutta 13. Vakioehtojen avulla on myös mahdollista selventää ja täsmentää tahdonvaltaisen oikeuden epäselviäkin sääntöjä joustavalla ja helposti muutettavalla tavalla sekä sovittaa määräykset sekä kysymyksessä olevaan erityiseen sopimustyyppiin että alan omiin tarkoituksiin 14. Lisäksi on mahdollista, että elinkeinoalalla vakiintuneesti käytettävät ehdot muokkaavat sopimustyyppiä koskevia sopimusoikeuden yleisiä periaatteita niin, että ehtoja muistuttavat normit tulevat sovellettavaksi jo lain perusteella 15. Vakioehtojen hyödyt näkyvät aloilla, joissa tehdään useita toisiinsa liittyviä sopimuksia, sillä standardisoitujen ehtojen avulla voidaan helpottaa toisiinsa liittyvien sopimusten kitkatonta soveltamista 16. Rakennusalalla tämä puoltaa vakioehtojen käyttämistä sopimuksen normilähteenä mahdollisimman vähin muutoksin tai vähintään sen selvittämistä, miten vakioehdoista poikkeaminen vaikuttaa muihin sopimussuhteisiin. Etuja enemmän vakiosopimusoikeutta käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin ollut tapana keskustella vakioehtojen haasteista 17. Vakioehtojen yleisinä haasteina pidetään usein niiden tulkintaan ja liittämiseen liittyviä ongelmia 18. Yhteisesti laadittujen ehtojen liittämiseksi voi riittää pelkkä ehtoihin viittaaminen 19. Tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella oikeuskäytännössä on yksittäisissä tapauksissa hyväksytty myös se, että jokin ehto voi tulla sovellettavaksi ilman viittausta jo kauppatavan perusteella 20. Tulkintaongelmissa tulee huomioida agreed documents 12 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 30. 13 Hemmo (2007), s. 145 147. 14 KM 1998:20, s. 296. 15 Hemmo (2007), s. 147. Hemmo toteaa tässä puhuvansa laista sen laajassa merkityksessä. 16 Hellner (1995), s. 169. 17 Erma (1974), s. 5. 18 Ks. esim. Hemmo (2007), ss. 149, ja Wilhelmsson (2008), ss. 38. 19 Ks. tarkemmin Wilhelmsson (2008), s. 67 ja 71 79. YSE-ehtojen osalta pelkkää viittaamista on pidetty riittävänä, esim. Laine (1993), s. 15 16. KSE-ehtojen osalta kysymys ehtojen sitovuudesta on ollut korkeimman oikeuden ratkaistavana ratkaisussa KKO 2003:26, johon palataan tarkemmin jäljempänä. 20 Oikeuskäytännössä on myös päinvastaisia ratkaisuja, joten yhtenäistä tulkintalinjaa on vaikea löytää. Ks. ratkaisujen kommentointia esim. Eskelinen (OT 2008/1), s. 10 14, Laine (1993), s. 19 20, ja Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 32. KSE-ehtojen kauppatapaa kuvaavaa luonnetta on pohtinut Koskela (2004), s. 32 33, jonka mukaan on mahdollista, että KSE-ehtojen katsottaisiin ilmentävän kauppata- 6

-tyyppisten ehtojen tausta. Koska ehdot on luotu ja hyväksytty yhteisesti, yleisesti vakioehtoihin liitettävän epäselvyyssäännön soveltaminen tulee harvoin kysymykseen 21. Tulkintatilanteessa tarkoituksenmukaista onkin selvittää, mitä ehtoa laadittaessa on tarkoitettu. Selvitystyön ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että lain esitöiden kaltaisia yleisten ehtojen tarkoitusta kuvaavia asiakirjoja ei yleensä laadita, joten tarkoituksen selvittäminen jää saatavilla olevan tiedon varaan. Ehdon sanamuoto voi siis kyseisessä tilanteessa saada ratkaisevan painoarvon, mutta myös historiallisilla tekijöillä on myös merkityksensä. 22 Tulkinnassa voidaan käyttää apuna myös vakioehtojen sisäistä analogiaa silloin, jos jostain yksittäisestä asiasta ei ole omaa määräystään 23. Yksi vakioehtoihin liittyvä ongelma on niin sanottu the battle of forms, jolla tarkoitetaan vakioehtojen kollisiotilannetta. Kollision syntymisen perustilanne on se, että sopimuksentekovaiheessa osapuolet viittaavat automaattisesti omiin vakioehtoihinsa toisilleen toimittamissaan asiakirjoissa ja nämä ehdot ovat keskenään ristiriidassa. 24 Vain toisten ehtojen sitovuuden sijasta saattaa olla mahdollista, että kollisio voidaan ratkaista siten, että kumpienkin ehtojen katsotaan tulleen sopimuksen normilähteeksi ja niiden katsotaan täydentävän toisiaan 25. Rakennusalan vakioehtojen välillä kollisiovaara on mahdollinen, sillä YSE-ehtojen soveltamisala voi olla joissain tilanteissa päällekkäinen niin KSE- kuin RYHT-ehtojenkin kanssa 26. paa suunnittelualalla. Sen sijaan ratkaisussa KKO 2006:56 KSE-ehdot eivät tulleet sopimuksen osaksi, sillä sopimusehtojen sitovuuteen vedonnut kantaja ei pystynyt näyttämään väitettään toteen. Vrt. myös KM 1990:20, s. 292. 21 Epäselvyyssäännöstä tarkemmin, ks. Hemmo (1994), s. 284. Sen sijaan kun sopimukseen otettu yksilöllinen ehto ja vakioehto ovat keskenään ristiriidassa, yksilöity ehto saa etusijan, ks. esim. Hoppu (1997), s. 17, ja KKO 1994:108, jossa sama periaate on lausuttu vakuutussopimukseen liittyvässä ratkaisussa. 22 Saarnilehto (DL 2009), s. 527. Ks. tarkemmin keskustelu YSE-ehtojen tulkinnan periaatteista, emt. ja Liuksiala (DL 2009). 23 Hellner, Hager & Persson (2005), s. 131. 24 Hemmo (2007), s. 170 171. 25 Tällaiseen lopputulokseen päädyttiin hovioikeuden ratkaisussa HelHO 19.9.2007, S 06/2374 (lainvoimainen), jossa kyse oli YSE 1998 -ehtojen ja RYHT 2000 -ehtojen kollisiosta. Ks. tapauksesta tarkemmin Saarnilehto (OT 2008/3), s. 15 16. 26 Kuten RYHT 1.2-kohdassa sanotaan, myös vähäinen ja lyhytaikainen asennustyö saattaa kuulua RYHT-ehdoin tehtyyn hankinta- ja toimitussopimukseen, vaikka yleisesti kaikki työtä sisältävät sopimukset kuuluvat YSE:n soveltamisalaan, ks. Oksanen, Laine Kaskiaro (2010), s. 34. KSE- ja YSE-ehdoilla on rinnakkainen soveltamisala esimerkiksi projektinjohtopalvelu-urakkamuodossa, jossa projektinjohtokonsultin sopimus voidaan tehdä joko YSE- tai KSE-pohjaisena, joskin käytännössä kumpienkin vakioehtojen määräyksistä sovitaan jossain määrin toisin joko KSE-ehtoja laventavasti tai YSE-ehtoja supistavasti, ks. tarkemmin Peltonen & Kiiras (2008), s. 23. 7

Tutkielman keskeinen vakioehtoihin liittyvä ongelma liittyy edellä sivuttuun lähtökohtaan siitä, että käsiteltävillä vakioehdoilla on liityntä toisiinsa eri sopimusketjujen kautta 27. Liitynnällä tarkoitetaan tässä tutkielmassa sitä, että eri vakiosopimusehdot ovat saman sopimusketjun osa, jolloin tutkimuksen kannalta keskeistä on huomioida yksittäisten ehtojen erot, jotka voivat esimerkiksi liittyä edellä mainittuihin ehtojen tulkinta- tai liittämiskysymyksiin 28. Yksi sopimusten liityntään liittyvä tavoite onkin alan vakioehtojen sisältöjen harmonisointi siten, että vakioehtojen erojen aiheuttamat riskit voitaisiin välttää tai niihin voitaisiin ainakin varautua etukäteen 29. YSE-, KSE- ja RYHT-ehtojen laadinnassa tämä harmonisointitavoite on otettu jossain määrin huomioon 30. Yksittäisistä harmonisointionnistumisista huolimatta muutosten tekeminen on vakioehtojen valmisteluun liittyvän etupiiriajattelun vuoksi haastavaa, ja rakennusalalla toisiinsa liittyvien vakioehtojen epäkohtana on yhä se, ettei pitkissä tuotantoketjuissa vastuusta saada kanavoitua virheen alkuperäiselle aiheuttajalle 31. Sen vuoksi on tärkeää, että mahdolliset eri vakioehtojen käyttöön liittyvät riskit ovat ennalta havaittavissa. 2.2 Rakennusalan vakioehdot 2.2.1 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 1998) Rakennusurakan sopimusoikeuden kodifikaatioksi ovat laajan ja pitkäaikaisen soveltamisen seurauksena vakiintuneet yleiset sopimusehdot, joiden tuorein versio on vuodelta 1998. Urakkasopimuksia koskevan erityislain puuttumisen vuoksi rakennusurakkaan sovelletaan yleisiä sopimusehtoja Suomen lisäksi myös muissa poh- 27 Tällaisesta sopimusoikeudellisesta tilanteesta on englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetty termiä linked contracts, joka ei kuitenkaan viittaa johonkin tiettyyn oikeussääntöön tai käsitteeseen, ks. termistä tarkemmin Hellner (1995), s. 167. 28 Tässä tutkielmassa liittämiseen liittyvien erojen tarkastelu jää aiherajauksen ulkopuolelle. 29 Hellner (1995), s. 168. Hellnerin mukaan sopimusten liityntään liittyy myös kaksi muuta ongelmaa, jotka ovat kysymykset sopimussuhteen ylittävästä vastuusta ja riidanratkaisun perusteista sopimusliityntätilanteissa, mutta näiden merkitys tutkielman aiheen kannalta ei ole olennainen. 30 Esim. KSE-konsultin virhevastuu riippuu urakkasopimuksen takuuajasta (KSE 1995: kohta 3.2.5), ja RYHT-myyjän takuu voi enintään olla ostajan takuuajan pituinen (RYHT 2000: kohta 18.1.) Ajallisesti harmonisointi näkyy myös esimerkiksi YSE- ja RYHT-ehtojen välillä, sillä YSE 1998 -ehtojen valmistumisen jälkeen RYHT-ehdot päivitettiin YSE-ehtojen kanssa yhteensopiviksi RYHT 2000 -ehdoiksi. 31 Laine (1993), s. 245 246, ja Hellner (1995), s. 171. Esimerkkinä etupiiriajattelun aiheuttamasta haasteesta rakennusalan vakioehtojen muokkaamisessa ovat ehtomuutosten pitkät laadinta-ajat, mikä näkyy muun muassa tällä hetkellä työn alla olevan KSE-uudistuksen aikataulun venymisenä. 8

joismaissa. 32 Suomessa rakennusurakkasopimusten vakiosopimusoikeuden eräänlainen lähtölaukaus sijoittuu jo 1800-luvun loppupuolelle, joskin yhteisesti laaditut sopimusmääräykset saatiin kuitenkin aikaan vasta vuonna 1916 33. Varsinaisesti ensimmäiset nykyisten YSE-määräysten kaltaiset rakennusurakan yleiset sopimusehdot laadittiin vuonna 1949, mutta monet julkiset ja yksityiset rakennuttajat käyttivät vielä pitkään itse laatimiaan sovelluksia. Viimein vuonna 1983 hyväksyttiin rakennusalan järjestöjen yhdessä laatimat YSE 1983 -ehdot, jotka edelsivät nyt voimassa olevia YSE 1998 -ehtoja. 34 Ehtojen valmistelussa on agreed documents -tyyppisten vakioehtojen tapaan ollut mukana eri sopimusosapuolten edustajajärjestöt 35. Syntyprosessinsa ja laaja-alaisen käytön johdosta YSE-ehdot voidaan rinnastaa jopa dispositiiviseen lainsäädäntöön 36. Käytön laajuuteen vaikuttaa myös nimenomaisen rakennussopimuslainsäädännön puuttuminen. YSE-ehtoja sovelletaan elinkeinonharjoittajien välisten rakennusurakkasopimusten koko urakkaketjuun 37. Ehtojen määräykset koskevat rakennusurakkasopimuksia, joiden osapuolia ovat tilaaja ja urakoitsija. YSE-ehdoissa tilaajalla tarkoitetaan työn tilaajaa, jonka roolissa voi rakennusurakassa olla erilaisia osapuolia sen mukaan, millaisesta urakkasopimuksesta on kyse. Tilaajalla voidaan siis tarkoittaa rakennuttajan synonyymia, mutta myös urakoitsija voi toimia tilaajana. Tilaajan ja urakoitsijan roolit määräytyvät rakennusurakkasopimustyypin mukaisesti: pääurakkasopimuksessa työn tilaaja eli rakennuttaja on tilaajan roolissa ja esimerkiksi rakennusliike urakoitsijan roolissa, kun taas aliurakkasopimuksessa kyseinen rakennusliike onkin tilaajana ja aliurakoitsijayritys urakoitsijana. Käytännössä alkuperäinen tilaaja siis siirtää vastuuta omille sopimuskumppaneilleen erilaisin urakkasopimuksin 38. Täten rakennuttaja on aina tilaaja, mutta tilaaja ei ole aina rakennuttaja. 32 Laine (1993), s. 12. 33 Ks. historiasta tarkemmin, Erma (1974), s. 10 11. 34 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 38 39. 35 YSE 1998 -ehtojen valmistelussa on ollut mukana ehdot vahvistaneen Suomen rakennuttajaliitto RAKLI ry:n lisäksi Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry, Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry sekä Suomen Sähkö- ja Teleurakoitsijaliitto ry. Luonnos sopimusehdoista oli kuulemiskierroksella myös laajemmin, ks. YSE 1998, s. 1. 36 Hemmo (2007), s. 146 147. 37 YSE 1998, s. 1. 38 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 17. 9

2.2.2 Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot (KSE 1995) Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot ovat muun muassa rakentamisen, tuotannollisen toiminnan sekä yhdyskuntien tutkimus-, suunnittelu- ja valvontatehtävissä käytettäviksi tarkoitetut vakioehdot, joiden sopimusosapuolia ovat konsultti ja tilaaja 39. Ehdoissa on määräyksiä näiden välisistä toimeksiannoista 40. Käytännössä KSEehtoja käytetään rakennusalalla esimerkiksi suunnittelusopimuksissa, joissa tilaajaosapuolena voi urakkamuodon perusteella olla joko rakennuttaja tai pääurakoitsija. Lisäksi konsulttisopimuksia tehdään muun muassa valvonta- ja rakennuskonsulttisopimuksissa 41. Ehtojen mukaan tilaajalla tarkoitetaan tehtävän toimeksiantajaa, jolle konsultti suorittaa erilaisia tehtäviä. Konsulttina voi toimia luonnollinen tai juridinen henkilö, jonka tehtävänä on alan asiantuntijana vastiketta vastaan suorittaa tilaajan tekemän toimeksiannon mukaisia tehtäviä. 42 Vielä tällä hetkellä voimassa olevat konsulttitoiminnan vakioehdot ovat vuodelta 1995 43. Vuonna 2011 on aloitettu KSE-ehtojen päivitystyö, ja uusien mahdollisesti KSE 2012 -ehtojen voimaantuloa on suunniteltu vuoden 2012 syksylle 44. Kuten muutkin rakennusalan yleiset sopimusehdot, myös KSE-ehdot perustuvat järjestötason yhteistyöhön, ja sekä niiden laadinta- että hyväksymisvaiheissa on ollut mukana kummankin osapuolen edustajajärjestöjä 45. On kuitenkin kiintoisaa, että laatimisprosessissa tilaajaa on edustanut pelkkä rakennuttajajärjestö eikä mikään urakoitsijaa edustava järjestö ole ollut mukana. Oikeuskirjallisuudessa on pidetty normaalina, että rakennuskonsulttisuhteen tilaajaosapuolena on lähes poikkeuksetta rakennuttaja, mikä on saattanutkin olla tilanne ajalla, jolloin perinteinen kokonaisurakka oli urak- 39 KSE 1995, s. 1. 40 Konsulttisuhteen toimeksiantoluonnetta on arvosteltu, ks. Kolehmainen (2004), s. 214 215. Tähän palataan myös jäljempänä. 41 Rakennushankkeiden konsulttitehtävistä tarkemmin, ks. Kolehmainen (2004), s. 195. Tosin artikkelissaan Kolehmainen määrittelee konsultin tehtävät rakennushankkeissa suppeasti, sillä hän on jättänyt muun muassa suunnittelusopimukset kokonaan huomiotta. 42 KSE 1995, s. 2. 43 Aiemmat ovat vuosilta 1983 ja 1972. 44 Uudistuksen projektisihteeri Julle Keihäsen mukaan projektissa kyse on kuitenkin nimenomaan ehtojen päivityksestä, eikä niihin ole suunnitteilla sopimus- tai vastuutasapainoa muuttavia uudistuksia. Koska uudet ehdot valmistuvat vasta tutkielman valmistumisen jälkeen, on tutkielman pohjana käytetty vuoden 1995 ehtoja. 45 KSE 1995 -ehdot ovat yhteistyössä laatineet ja hyväksyneet Suomen rakennuttajaliitto RAKLI, Suomen Konsulttitoimistojen Liitto SKOL ry ja Suomen Arkkitehtiliitto Finlands Arkitektförbund ry SA- FA, ks. KSE 1995, s. 1. 10

kamuotona vahva pääsääntö 46. Tavatonta ei kuitenkaan ole, että myös urakoitsijat ovat KSE-ehtoisissa sopimuksissa tilaajaosapuolina esimerkiksi tehdessään suunnittelusopimuksia KVR-urakoissa, joten kysymys KSE-ehtojen todellisesta agreed documents -luonteesta voi urakoitsijanäkökulmasta olla kyseenalainen. YSE-ehtojen tavoin KSE-ehdot paikkaavat lainsäädännön jättämää aukkoa, sillä konsulttisuhteille ei ole olemassa omaa erityislakiaan 47. Sen sijaan toimeksiantosuhteita säännellään, joskin varsin pääpiirteisesti, kauppakaaren 18 luvussa, joka saattaa tulla sovellettavaksi konsulttisuhteessa 48. Kauppakaaren soveltuvuudesta rakennuskonsulttisopimukseen on oltu myös sitä mieltä, etteivät toimeksiantoa koskevat kauppakaaren normit yleensä soveltuisi rakennushankkeen konsultin ja tilaajan väliseen suhteeseen. Todellisen toimeksiantosuhteen muodostuminen konsultin ja tilaajan välille on nähty mahdolliseksi vain tilanteissa, joissa konsultilla on tosiasiallinen oikeus tilaajan puolesta toimimiselle. 49 Tämän tulkinnan perusteella kauppakaaren 18 luku saattaisi siis joissain tapauksissa tulla sovellettavaksi asioista, joista KSE-ehdot vaikenevat. Myös oikeuskäytännön, kauppatavan, eri toimialoilla voimassa olevien hyvien tapojen ja lakien analogisen soveltamisen on sanottu tulevan kyseeseen konsulttisopimusten oikeuslähteinä 50. 2.2.3 Rakennustuotteiden yleiset hankinta- ja toimitusehdot (RYHT 2000) Elinkeinonharjoittajien väliseen rakennusmateriaalien, -tarvikkeiden ja -osien kauppaan on luotu omat vakioehtonsa, joiden uusin versio on vuodelta 2000. Ehdot soveltuvat myös sellaiseen kauppaan, johon voi sisältyä vähäistä ja lyhytaikaista asennus- 46 Ks. Kolehmainen (2004), s. 214 av. 48, ja Liuksiala (2004), s. 23. Urakkamuotojen kirjosta enemmän, ks. esim. Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), ss. 61. 47 Tässä tarkoitetaan nimenomaisesti konsultin ja tilaajan välistä suhdetta. Sen sijaan maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman A2-osassa säännellään suunnittelijan vastuita ja velvollisuuksia suhteessa rakennusvalvontaviranomaisiin, mikä jää tämän tutkielman ulkopuolelle. 48 Koskela (2004), s. 28. 49 Ks. tarkemmin Kolehmainen (2004), s. 226 227. Sen sijaan konsultin toimimista tilaajan edustajana ja sen merkitystä suhteessa ulkopuoliseen urakoitsijaan kuvaa ratkaisu KKO 1995:171, jossa kyse oli siitä, että korkeimman oikeuden mukaan rakennuttajan valvoja tai muu edustaja ei alan käytännön mukaisesti tee sopimuksia omissa nimissään, mikä ammattilaisena toimivan urakoitsijan tuli tietää. Täten urakoitsija ei voinut vaatia maksusuoritusta tilauksen tehneeltä konsultilta. 50 KSE-ehtoja käsittelevässä tutkimuksessa muiden oikeuslähteiden mahdollinen soveltuvuus jääköön tässä kuitenkin pelkän maininnan varaan. Ks. konsulttisopimuksen oikeuslähteistä tarkemmin, Koskela (2004), s. 28. 11

työtä työmaalla (kohta 1). RYHT-ehtojen uusiminen on tullut ajankohtaiseksi nopeammalla syklillä YSE- ja KSE-ehtoihin verrattuna 51. Myös RYHT 2000 -ehdot ovat yhteisesti hyväksytyt vakioehdot, ja niitä sovelletaan yleisesti rakennusalalla tavaranhankkijan eli ostajan ja tavarantoimittajan eli myyjän välisissä toimitus- ja hankintasopimuksissa 52. Käytännössä ostajan roolissa on joko urakoitsija tai rakennuttaja sen perusteella, mikä on hankkeen urakkamuoto 53. Jos RYHT-ehtoihin ei ole nimenomaisesti viitattu, rakennustarvikkeiden kauppaan, kuten muuhunkin irtaimen kauppaan, sovelletaan kauppalakia (355/1987) lain 1.1 :n mukaisesti. Kauppalain tahdonvaltaisuuden vuoksi sen soveltamisesta voidaan aina poiketa. RYHT-ehdoilla on kuitenkin vahva liityntä kauppalakiin niin yksittäisten määräysten sisällön kuin ehdoissa olevan nimenomaisen viittauksenkin vuoksi 54. Vaikka ehdot ovat osa hankinta- ja toimitussopimusta, kauppalakia sovelletaan niiltä osin, kuin RYHT-ehdoissa ei määrätä muuta. Tällaisen liitoksen on sanottu luovan sopimuksiin niin sanotun sopimuksen näkymättömän osan 55. Kauppalain säännökset ja RYHT 2000 -ehtojen määräykset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneväiset, vaan joissain kohdin lain ja vakioehtojen välillä on eroja muun muassa pidemmälle vietyjen velvollisuuksien tai valmistuksen tarkastusoikeuden suhteen. Näihin eroihin palataan tarkemmin jäljempänä RYHT-ehtojen virhevastuuta käsittelevissä kohdissa. 2.3 Rakennushankkeen virheet 2.3.1 Virheen määritelmästä Virhe voidaan yleisesti määritellä yhdentyyppiseksi sopimusrikkomukseksi tai sen synonyymiksi, suoritushäiriöksi. Sopimusrikkomusta käytetään nimityksenä tilanteesta, jossa sopimusvelvoitteita ei ole täytetty sopimuksen edellyttämällä tavalla. 56 Virhettä on määritelty oikeustieteessä monin tavoin ja useissa yhteyksissä, mutta yksi 51 Aiemmat ehdot ovat vuosilta 1996, 1990 ja 1978, ks. Rudanko (1989), s. 14. 52 RYHT 2000 -ehdot ovat laatineet Rakennusteollisuuden keskusliitto RTK ry ja Rakennustuoteteollisuus RTT ry. 53 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 34. 54 Ks. RYHT 2000: kohta 24.1. 55 Ks. määritelmästä tarkemmin, Haapio (2005b), s. 25 48. 56 Norros (2007), s. 11. Sopimusrikkomus- ja suoritushäiriökäsitteistä tarkemmin, ks. Rudanko (1989), s. 3 5. 12

vallitseva näkemys eri virhemäärittelyissä on se, että oikeustieteessä virhe voidaan jakaa alaluokkiin, joita ovat niin sanottu tosiasiallinen virhe eli laatuvirhe, vallintavirhe ja oikeudellinen virhe 57. Tässä tutkielmassa huomio kohdistuu rakennushankkeessa tapahtuvaan laatuvirheeseen, jossa yleisesti kyse on siitä, että suoritus tai tavara ei lajiltaan, laadultaan, määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun 58. Yleisesti virheen määritelmän lähtökohdaksi voidaan ottaa niin sanottu vastaavuusteoria, jonka mukaan virheen olemassaoloon voidaan ottaa kantaa vasta sitten, kun on perehdytty sopimuksen normilähteisiin. Routamon esittämän teorian perusteella ratkaisu vastaavuudesta tai sen puuttumisesta on tehtävä vertaamalla suoritusta mielikuvaan, joka perustuu sopimuksen taustalla oleviin eri normeihin, joita ovat sopimukseen kuuluvan aineiston lisäksi muun muassa kirjoitetut sopimusoikeuden normit, tulkintasäännöt ja yleiset opit. 59 Vaikka vastaavuusteoria on luotu nimenomaan irtaimen kaupan virheen määrittelyksi, voidaan sen soveltuvuutta myös niin muunlaisiin laatuvirheisiin kuin muihinkin virhetyyppeihin puoltaa sillä, että irtaimen kauppaa sääntelevän kauppalain virhesäännökset ovat keskeisiä koko sopimusoikeudelliselle suoritusvirhenormistolle 60. Ennen kaikkea teoria luo menetelmän sille, miten virheen olemassaolo voidaan käytännössä todeta. Virhearvioinnissa on ensin selvitettävä se, mitä sopimusobjektin laadusta on nimenomaisesti sovittu, asettaako lainsäädäntö sille omat vaatimuksensa ja jos sopimus on avoin, tulevatko esimerkiksi yleiset periaatteet sovellettaviksi 61. Rakennusurakassa vastuu siitä, soveltuuko suoritus tarkoitukseensa, liittyy irtaimen kauppaa kiinteämmin juuri asiakirjoihin, joissa määritellään tulevan suorituksen ominaisuudet. Virhetyyppien erona onkin viime kä- 57 Ks. jaottelusta esim. Wilhelmsson, Sevón & Koskelo (2006), s. 99 100, ja Hemmo (2003), s. 120 121. Kauppalaissa vallintavirheellä ei ole omaa säännöstänsä, mutta oikeudellisesta virheestä säännellään KL 41 :ssä. Oikeudellisesta virheestä tarkemmin, ks. HE 93/1986, s. 34 35 ja 95 97. 58 Ks. laatuvirheen määritelmästä yleisesti rakennusurakassa Laine (1993), s. 67, sekä irtaimen kaupassa KL 17 ja sen tulkinnasta komponenttitoimituksissa, ks. Järvinen (2005a), s. 95 98. 59 Routamo (LM 1980), s. 934 937. 60 Hemmo (2003), s. 112 ja 125. Hemmon mukaan tästä ollaan oikeuskirjallisuudessa myös eri mieltä esimerkiksi osakekaupan osalta, mutta tutkielmassa käsiteltävien sopimustyyppien virhemääritelmän perustana ei aiheuta tämän kaltaisia kysymyksiä, ks. tarkemmin osakekaupan virhemääritelmästä, emt., s. 125 126. Kauppalain virhemääritelmän soveltuvuutta osakekauppaan ovat puoltaneet Linholm & Hakoranta (DL 1997), s. 75 76, kun taas sitä vastaan ja velkakirjalain soveltuvuuden puolesta on argumentoinut muun muassa Mäntysaari (DL 1997), s. 314 320. 61 Ks. virhearvioinnista tarkemmin Hemmo (2003), s. 121 125. 13

dessä se, ettei rakennusurakassa suoritusta ole vielä sopimuksentekohetkellä olemassa. 62 Tutkielmassa käsiteltävä virhe on ajallisesti rajattu rakennus- ja takuuaikaiseksi virheeksi. Rakennusaikaisella virheellä tarkoitetaan virhettä, jonka aktualisoitumisaika voidaan määritellä YSE 1998 -ehtojen avulla: rakennusajalla tarkoitetaan aikaa rakennustyön alkamisesta (17 ) siihen hetkeen, jolloin työt on saatettu loppuun eli kohteen vastaanottotarkastukseen tai käyttöönottopäivään (29.4 ja 71 ) 63. Se, että rakennusaikaisen virheen aikarajaus voidaan tehdä pelkästään YSE-ehtojen määräysten perusteella, johtuu tutkimusasetelmasta, jonka perusteella käsiteltävillä eri vakioehdoin tehdyillä sopimuksilla on liityntä toisiinsa. YSE 1998 -ehtojen mukaan takuuaika on aika, jona urakoitsija sopimuksen mukaan vastaa työntuloksessa ilmenneiden virheiden korjauksesta 64. Takuuajat ovat eri vakioehdoissa eripituisia: YSEehdoissa takuu on kaksi vuotta (29 ), KSE-ehdoissa takuu on yleensä YSE:n mukainen (kohta 3.2.5), ja RYHT-ehdoissa se on 36 kuukautta luovutuspäivästä (kohta 18.1) 65. Ajallisesti rajaus jättää tutkielman ulkopuolelle takuuajan jälkeisen virhevastuun, josta kaikissa ehdoissa on omat määräyksensä 66. Koska tämän tutkielman päämääränä on tarkastella rakennushankkeen sopimusosapuolten virheen seurauksena syntyviä seuraamuksia eikä virhettä itseään, ei virheen syväluotaava analyysi ole perusteltu. Virheanalyysin suppeuden puolesta puhuu myös se seikka, että tutkielmassa käsiteltävät vakioehdot eivät sisällä täydellisiä virheen määritelmiä, vaan vastaavuusteorian edellyttämässä virhearvioinnissa huomioon otettava normisto koostuu miltei kokonaan muusta aineistosta kuin vakioehdoista. Jotta tutkielmassa käsiteltävien eri sopimusosapuolten erilaiset virhetyypit 62 Rudanko (1989), s. 117. 63 Ks. YSE 1998 -ehtojen käsitteistö, s. 3. On kuitenkin huomattava, että tutkielmassa käsiteltävistä virhetyypeistä esimerkiksi konsultin virhe saattaa tapahtua jo ennen rakennusajan alkua, mutta tuskin koskaan rakennusajan jälkeen takuuaikana. Tämäntyyppisten virheiden ajoittumisella ei kuitenkaan ole tässä suurta merkitystä, sillä tutkimusasetelmassa päähuomiona ovat konkreettisen virheen seuraamukset, jotka ovat yleensä samoja riippumatta siitä, tapahtuiko virhe vähän ennen rakennusaikaa, sen aikana vai takuuajalla. Olennaista aikarajan kannalta on se, milloin virhe on ilmennyt ja milloin siitä on reklamoitu. 64 Ks. YSE 1998 -ehtojen käsitteistö, s. 3. 65 Tässä esitetty lista on yksinkertaistettu. Näistä kaikista takuuajoista voidaan luonnollisesti sopia toisin, ja vakioehdot asettavat takuuajoille myös erilaisia variaatioita, ks. esim. KSE 1995: kohta 3.2.5 kokonaisuudessaan. 66 YSE 1998: 30, KSE 1995: kohta 3.2.5 ja RYHT 2000: kohta 18.5. 14

kuitenkin erottuisivat toisistaan, seuraavassa on lyhyesti esitelty ne YSE-, KSE- ja RYHT-ehtojen virhetyypit, joiden seurauksena syntyvistä sanktioista on kyse jäljempänä. 2.3.1.1 Konkreettinen laatuvirhe Rakennusurakassa konkreettisella virheellä tarkoitetaan virhettä urakan fyysisissä ominaisuuksissa, joihin sisältyvät sekä urakan laajuus että laatu. Kun laatu määritellään laaja-alaisesti, siihen voidaan sisällyttää muun muassa rakennussuorituksen kestävyys, käyttöominaisuudet, rakenteellinen turvallisuus, terveellisyys ja ulkonäkö. Rakennusurakan konkreettisesta virheestä voidaan puhua osittain eri merkityksissä sen mukaan, mistä virhe alun perin johtuu ja missä se ilmenee. Tässä tutkielmassa konkreettisella laatuvirheellä tarkoitetaan sitä, että sopimuskumppanin aikaansaama työntulos poikkeaa toiselle sopimusosapuolelle epäedullisella tavalla siitä, mihin sopimuskumppani sopimusta koskevien normien perusteella on velvollinen. Voidaan siis puhua sopimuskumppanin suoritusvirheestä. 67 Tämä määrittely pätee myös muihin rakennushankkeisiin liittyviin konkreettisiin virheisiin, kuten tavaran tai suunnitelman laatuvirheisiin. Edempänä on esitelty käsiteltävien sopimussuhteiden osapuolet, joita ovat YSEurakoitsija, YSE-tilaaja, KSE-konsultti, KSE-tilaaja, RYHT-myyjä ja RYHT-ostaja. Kyseisistä osapuolista konkreettisia laatuvirheitä tekevät näissä sopimusrooleissaan lähinnä YSE-urakoitsija, YSE-tilaaja 68, KSE-konsultti ja RYHT-myyjä. Sen sijaan tilaajien virheet ovat yleisemmin aineettomassa palvelussa tapahtuvia virheitä, joita käsitellään jäljempänä 69. Toinen erottelu, joka voidaan tehdä laatuvirhetyyppien kesken, on konkreettisen laatuvirheen jakaminen tulos- ja toimintavelvoitteiden perusteella. Kun tulosvelvoite edellyttää velalliselta tietyn konkreettisen lopputuloksen saavuttamista, toimintavelvoite taas vaatii asianmukaista ja huolellista menettelyä tuloksen 67 Laine (1993), s. 67 68. Laine perustaa tämän määritelmänsä Routamon teoriaan, ks. emt., av. 3. 68 YSE-tilaajan tekemä konkreettinen laatuvirhe tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun YSE-tilaajana toimii pääurakoitsija eli YSE-ehtoinen sopimus on aliurakkasopimus. Pää- ja sivu-urakkasopimuksessa YSE-tilaajan virheet ovat kuitenkin yleensä aineettomia laatuvirheitä. 69 Myös konsultin virhe voidaan määritellä aineettomaksi, kuten jäljempänä käy ilmi. Käytännössä virheen luokitteleminen joko aineelliseksi tai aineettomaksi voi olla keinotekoista, mutta tässä tutkielmassa luokittelun tarkoituksena on erottaa erilaisia rakennushankkeen laatuvirhetyyppejä toisistaan. 15

saamiseksi. Tämän erottelun pohjalta myös tilaajien yleisimmät virheet, joissa kyse on myöhemmin esitettävän tavoin yleensä jonkin menettelyvaatimuksen laiminlyönnistä, voidaan luokitella myös konkreettisiin laatuvirheisiin kuuluviksi. 70 Myös KSEkonsulttina toimivan valvojan tai asiantuntijan velvollisuuksiin kuuluu yleensä tiettyjä menettelyvaatimuksia 71. Kuten aiemmin on todettu, virhemääritelmien taustalla ovat kauppalaki ja siinä säännelty irtaimen kaupan virhemääritelmä. Kauppalaissa tavaran sopimuksenmukaisuudesta säännellään lain 17 :ssä. Lain virhemääritelmä ei kuitenkaan ole tyhjentävä, vaan myös se täydentyy muun normiston avulla, ja sillä on pikemminkin virhemääritelmää selventävä tehtävä, kuten Routamokin on teoriassaan esittänyt 72. Olennaista on sekin, että kauppalain tahdonvaltaisuuden vuoksi määritelmä on tulkintasääntö, jota lain tahdonvaltaisuuden vuoksi voidaan rajoittaa varaumin 73. Tutkielmassa käsiteltävistä vakioehdoista YSE- ja RYHT-ehdoissa virhe on määritelty samantapaisesti kuin kauppalaissa 74. Kummankin ehtojen määritelmät ovat kuitenkin laista poikkeavat: YSE-ehdoissa määritelmä on esimerkkityyppinen, ja ehtojen mukaan virhe on työn tuloksessa oleva ominaisuus, joka ei vastaa sovittua suoritusta. Virhe voi ilmetä esimerkiksi vauriona, puutteena tai haittana 75. YSE-ehtoisessa sopimussuhteessa konkreettisella virheellä tarkoitetaan rakennusvirhettä eli virheellistä työntulosta 76. Virhearviointi siis perustuu lähtökohtaisesti muuhun kuin vakioehtojen tulkintaan. YSE-ehtojen rooli virheen määrittelyssä on se, että ehdot voivat sisältää täydentäviä määräyksiä siltä varalta, että työntuloksen laatu on joiltain osin käynyt sopimusasiakirjoissa määrittelemättä eivätkä viranomaisvaatimuksetkaan aseta omia vaatimuksiaan. 77 70 Hemmo (2003), s. 131. Ks. myös Laine (1993), s. 67. Kumpikin on luokitellut tällaiset toimintavelvoitevirheet konkreettisten virheiden luokkaan. 71 Ks. valvonnan toteuttamisesta esim. YSE 1998 -ehtojen 61. 72 HE 93/1986 vp, s. 60. 73 Wilhelmsson, Sevón & Koskelo (2006), s. 101. 74 Ks. YSE-ehtojen käsitteistö ja RYHT-ehtojen kohdat 10.1 2. 75 YSE 1998 -ehtojen käsitteistö, s. 3. 76 Vastaa Laineen (1992) väitöskirjassaan käyttämää määritelmää, ks. s. 67 68, ja aiemmin mainitun tavoin tällainen virhe voi olla myös YSE-tilaajan tekemä. Ks. virheen määritelmästä myös Sandvik (1966), ss. 381, ja Hørlyck (1993), s. 287 292. 77 Laine (1993), s. 74. Rakennusvirheen arvioinnista tarkemmin, ks. emt., ss. 72. 16

Edellä mainitun tavoin RYHT-ehdot sisältävät oman virhemääritelmän. Ehdoissa RYHT-myyjälle asetetaan kauppalakia pidemmälle meneviä velvollisuuksia erilaisten asiakirjojen toimittamiseksi. RYHT-ehtoisessa sopimussuhteessa kauppalain säännösten merkitys kuitenkin korostuu ainakin kahdesta syystä: ensinnäkin RYHT-ehdot on tarkoitettu irtaimen kauppaan, joten ne rinnastuvat kauppalakiin soveltamisalansa puolesta, ja toiseksi ehdoissa on nimenomainen määräys kauppalain soveltumisesta 78 Täten RYHT-myyjän vastuulla olevan virheen olemassaolon arvioinnissa on RYHT-ehtojen ohella huomioitava myös kauppalain tulkintakannanotot ja soveltamiskäytäntö. KSE-ehdoissa virhe on määritelty eri tavoin: suoranainen virhemääritelmä puuttuu, ja se on luettavissa ehtojen suoritusvelvollisuusmääräyksestä 79. Ehdoissa puhutaan yleisesti sopimuksen ja voimassa olevien säädösten mukaisuudesta. KSE-konsultin konkreettinen virhe voi olla esimerkiksi suunnitelman virhe, joka on havaittavissa rakennettavassa rakennuksessa tai sen osassa, jolloin kauppalain virhesäännösten analogista soveltamista on pidetty mahdollisena 80. Sen sijaan on vaikea kuvitella, että muunlainen KSE-konsultin laiminlyönti voisi johtaa konkreettiseen virheeseen, vaan muissa tilanteissa kyse on ennemminkin aineettomista laatuvirheistä. 2.3.1.2 Laatuvirhe aineettomassa palvelussa Laatuvirheestä voidaan puhua myös silloin, kun velvoitteena ei ole ollut fyysisen kohteen luovutus, kuten esimerkiksi RYHT-myyjän tavarantoimitus, taikka aineellisen työntuloksen aikaansaaminen, kuten YSE-urakoitsijan tai YSE-tilaajan urakkasuoritus tai KSE-konsultin suunnitelma 81. Tällainen virhevastuu voidaan määritellä asiantuntijavastuuksi, sillä siinä on kyse erilaisten aineettomien palvelujen suorittamisesta ja 78 Ks. RYHT 2000 -ehtojen kohta 24.1. 79 Ks. KSE 1995 -ehtojen kohta 3.2.1. 80 Koskela (2004), s. 60. Vastaavanlaisena virheenä voitaneen pitää myös suunnitelman virhettä, joka havaitaan jo itse suunnitelmasta, mutta tällainen virhe voidaan toisaalta luokitella myös aineettomammaksi asiantuntijuusvelvoitteen laiminlyönniksi. Rajanveto ei ole yksiselitteinen. Kärkkäisen (2005), mukaan suunnitelmavirheet voidaan rinnastaa pitkälti KL 17 :n mukaisiin konkreettisiin ja abstrakteihin virheisiin, emt. s. 96, av. 291. Abstrakti virhe on kyseessä silloin, kun suoritus on virheellinen lain perusteella, ja konkreettinen virhe sopimusmääräyksen tai sopimuksenmukaisten edellytysten perusteella, eli erottelulla kuvataan suoritukselle asetettavien vaatimusten erilaista normatiivista perustaa, ks. Hemmo (1994), s. 49. 81 Hemmo (2003), s. 134. 17

suorituksen ydinsisältönä on asiantuntemuksen tarjoaminen 82. Tässä tutkielmassa aineeton sopimusrikkomus voidaan yleensä luokitella myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönniksi, sillä kyseessä olevassa tilanteessa sopimusrikkomus johtuu siitä, että sopimusosapuoli ei ole täyttänyt sille kuuluvaa velvollisuutta myötävaikuttaa toisen osapuolen pääsuoritusvelvollisuuteen 83. Tällainen myötävaikutusvelvollisuus on YSEtilaajalla 84, KSE-tilaajalla 85 ja RYHT-ostajalla 86. Myös KSE-konsultin aineettomasta toiminnasta voi seurata laatuvirhe, jollaisesta on kyse silloin, kun virhe ei ilmene konkreettisena. Syynä siihen, että konsultin virheet voivat olla hyvin erityyppisiä, on KSE-ehtojen laaja soveltuvuus erilaisiin sopimustyyppeihin 87. Tällainen virhe liittyy konsultin suorituksen asiantuntijapalveluluonteeseen. Asiantuntijapalveluksissa suorituksen olennainen osa on tavallisesti informaation välittäminen, joka kuuluu myös myötävaikutusvelvollisuuteen, mutta kysymys voi myös olla esimerkiksi asiakirja-aineiston laatimisesta. Näissä tapauksissa virhevastuu ilmenee usein sen arvioimisena, onko konsultti antanut tilaajalle oikeat ja riittävät tiedot tilaajan kannalta tärkeistä asioista tai onko palvelu muuten toteutettu tilaajan edun mukaisella tavalla. 88 Virhearviointiin liittyy myös kysymys siitä, onko asiantuntija sitoutunut tietyn tavoitteen saavuttamiseen sinänsä vai ainoastaan huolelliseen toimintaan tavoitteen saavuttamiseksi. Koska etenkin konsultin asiantuntijapalvelulle on tyypillistä, että tilaajan tavoitteen toteutuminen riippuu konsultin toiminnan lisäksi myös erilaisista ulkopuolisista seikoista, konsultti pyrkii ulottamaan vastuunsa ainoastaan huolelliseen toimintaan, jolloin tavoitteen toteutumatta jääminen ei itsessään merkitse sopimusrikkomusta. 89 82 Norros (LM 2008), s. 637. Tutkielmassa puhutaan myös asiantuntijuusvelvoitteista ja -velvollisuuksista. 83 Myötävaikutusvelvollisuuden käsitteestä rakennusurakassa, ks. Rudanko (1989), s. 1 3, irtaimen kaupassa, ks. Wilhelmsson, Sevón & Koskelo (2006), s. 172, ja konsulttisopimuksissa, ks. Takki (1988), s. 28 29. 84 Ks. YSE 1998: 8, jossa tilaajan myötävaikutusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole määritelty tyhjentävästi. 85 Ks. KSE 1995: kohdat 2.1.1, 2.1.2 ja 2.1.4. 86 Ks. RYHT 2000: kohdat 14.1 3. Myös kauppalaissa säännellään ostajan myötävaikutusvelvollisuutta, joka voidaan jakaa varsinaiseen myötävaikutusvelvollisuuteen (50.1 ) ja ostajan velvollisuuteen noutaa tai vastaanottaa tavara (50.2 ). Näiden erona ovat velvollisuuden laiminlyöntien seuraamukset ja virheen olennaisuuden merkitys, ks. tarkemmin HE 93/1986 vp, s. 109 110. 87 KSE-ehtoja käytetään laajasti eri aloilla ja erilaisissa tehtävissä, joissa kyse voi olla täysin erilaisista sopimuskohteista. Kohteena voi olla esimerkiksi konkreettinen suunnitelma tai abstrakti valvontatyö. 88 Hemmo (2003), s. 134. 89 Norros (LM 2008), s. 639. 18

Asiantuntijan velvoitteiden sisältöön liittyy erityispiirteitä, sillä sopimustyypin oikeudelliset kysymykset poikkeavat paljon esimerkiksi tavarakaupasta ja vastaavista fyysisiä kohteita koskevista sopimuksista 90. Nämä erityispiirteet liittyvät muun muassa tiettyjen oikeusperiaatteiden korostumiseen. Yksi asiantuntijan velvoitteiden sisällön määrittelyssä korostuva periaate on lojaliteettivelvollisuus, jolla on merkitystä etenkin silloin, kun asiantuntijan ja tämän asiakkaan tai asiantuntijan eri asiakkaiden keskeiset edut ovat ristiriitaisia. Tällaisissa tapauksissa asiantuntijan on luovuttava tehtävän hoitamisesta, ellei tämä ole mahdollista lojaalisuusvaaraa aiheuttamatta. Tyypillistä asiantuntijavastuulle on myös asiantuntijan velvoitteiden laajentava tulkinta, mikä tarkoittaa sitä, että asiantuntijan on vähintään huomautettava asiakkaalle seikoista, joihin voi liittyä riskejä toimeksiannon kannalta. Huomautusvelvoitteeseen liittyvät myös asiantuntijan varottamisvelvollisuus ja velvollisuus ottaa asiakkaan tavoitteet huomioon, mikä saattaa edellyttää asiantuntijalta huomauttamista myös sellaisista riskeistä tai erityishuomiota kaipaavista kysymyksistä, joiden hoitaminen ei kuulu toimeksiannon piiriin. 91 Kuten edempänä käy ilmi, myös urakoitsijan YSE-ehtojen mukaiseen vastuuseen liittyy vastaavanlainen asiantuntijuusvastuu, vaikka lähtökohtaisesti urakoitsijan suoritus on konkreettinen 92. Vaikka ensisilmäyksellä voidaan havaita, että rakennushankkeen eri osapuolten virheet ovat erityyppisiä, lähempi tarkastelu osoittaa, että virhetyypit kuitenkin sekoittuvat ja sisältävät elementtejä erilaisista vastuuperusteista. 2.3.2 Rakennusalan vakiosopimusosapuolten virhetyypit Luvun lopuksi tutkielmassa käsiteltävien vakioehtojen osapuolten virhetyypit on esitetty taulukossa (Taulukko 1), josta ilmenee, että yhtäältä jokaisessa vakiosopimuksessa on samantyyppinen tilaaja suorittaja-asetelma, jossa suorittajan virhe on lähtökohtaisesti konkreettinen ja tilaajan aineeton laatuvirhe, mutta toisaalta virhetyypit menevät myös päällekkäin sen mukaan, mitkä vakioehdot ja sopimustyyppi sekä sen 90 Hemmo & Hoppu (2012), 16. Asiantuntijapalvelujen tarjoaminen / Asiantuntijapalvelu oikeudellisena ilmiönä / Palvelun sisältö. 91 Hemmo & Hoppu (2012), 16. Asiantuntijapalvelujen tarjoaminen / Asiantuntijan velvoitteiden sisältö. 92 Seuraavassa taulukossa tällainen vastuu on merkitty sulkuihin, koska YSE-urakoitsijan asiantuntijavastuuta voidaan pitää vain osana YSE-ehtojen mukaista laatuvirhevastuuta. 19

sopimusosapuolet ovat kyseessä. Kun tämä eroavaisuus otetaan huomioon, näiden vakioehtojen sopimusosapuolten roolia ei voi suoraan samastaa toisiinsa, vaan huomio on kiinnitettävä jokaiseen sopimusosapuoleen erikseen. Myös jäljempänä käsiteltävät virheen seuraamukset ovat ehtojen välillä erilaisia. Taulukko 1. Vakioehtojen sopimusosapuolten virhetyypit. 20

3 Virheestä aiheutuvat sanktiot 3.1 Sanktiot yleisesti Sopimussidonnaisuuden tosiasiallisen merkityksen on sanottu ratkaisevan se, millaisilla oikeuskeinoilla sopimusvelvoitteiden täyttämistä tehostetaan 93. Rakennushankkeessa suoritushäiriöseuraamusten järjestelmä on monin tavoin yhteydessä lojaliteetin vaatimuksiin. Tämä näkyy muun muassa reklamaatiovelvollisuuksien korostamisena ennen varsinaisia rankempia seuraamuksia ja maltillisena suhtautumisena rakennusurakan purkamis- tai keskeyttämisvaatimuksiin alan oikeuskäytännössä. Lojaliteettiperiaatteen mukainen sopimuskumppanin etujen huomioiminen ei siis rajoitu vain sopimuksenmukaiseen suoritukseen, vaan ne on otettava huomioon myös silloin, kun sopimuskumppani on aiheuttanut sopimusrikkomuksen. 94 Oikeuskeinot vaikuttavat myös sopimusosapuolten väliseen riskin jakamiseen, ja ne määräävät sopimussidonnaisuuden merkityksen siten, että osapuoli on tietoinen oikeuksistaan tilanteessa, jossa sopimuksen luontoissuoritus ei toteudu 95. Ensisijaisesti sopimuksenmukainen suoritus turvataan luontoissuorituksella tai virheen oikaisulla. Suoritustasapainon palauttamisen keinoja ovat sen sijaan hinnanalennus ja vahingonkorvaus. Sopimuksenmukaisen suorituksen saamisen lisäksi oikeuskeinoilla turvataan reaktiokustannuksia ja sopimukseen perustuvaa luottamusta, joista aiheutuneiden vahinkojen hyvityskeinoina on ainoastaan vahingonkorvaus. 96 Sanktioiden määräytymiseen vaikuttaa myös se, mistä virhetyypistä on kyse 97. Kun sovitun tulosvelvoitteen täyttämättä jättäminen antaa velkojalle oikeuden vaatia edellä mainittuja seuraamuksia, toimintavelvoitteiden laiminlyöntiä ei sen sijaan voida tarkastella velalliseen kohdistuvista huolellisuusvelvollisuuksista irrallaan 98. Sen vuoksi virhevastuuta on tarkasteltava myös erilaisten sopimusosapuolelta edellytettyjen asiantuntijuuteen liittyvien velvoitteiden kautta. 93 Hemmo (1994), s. 2. 94 Rudanko (1989), s. 43 44. 95 Hemmo (1994), s. 2 3. 96 Hemmo (2003), s. 174. 97 Ks. luku 2.3. 98 Hemmo (2003), s. 132. 21

Urakka-, konsultti- sekä hankinta- ja toimitussopimusten oikeusseuraamusjärjestelmät sisältävät edellä esitetyt oikeuskeinot, joskin ehtojen välillä on myös eroja esimerkiksi erilaisten vastuunrajoitusehtojen vuoksi. Seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan tarkemmin eri vakioehtojen sanktiomääräyksiä. Sanktioiden erojen merkitys näkyy sopimusketjuissa, joita käsitellään luvussa 4. 3.2 Sanktiot urakkasopimuksessa (YSE 1998) 3.2.1 Sopimusosapuolten yleinen vastuu Sopimustasapainolla on rakennusurakassa erityinen merkitys 99. YSE-osapuolten yhteisen edun lähtökohta on se, että kumpikin pyrkii minimoimaan riskit ja niiden haittavaikutukset 100. YSE 1998 -ehdoissa sopimustasapaino on huomioitu muun muassa siten, että ehdot sisältävät kaksi kumpaakin sopimusosapuolta koskevaa vastuumääräystä (24 ja 25 ), joiden mukaan sekä osapuolten yleinen vastuu toisiaan kohtaan että vastuun sisältö ovat lähtökohtaisesti samat, ellei sopimuksessa tai yleisissä sopimusehdoissa määrätä erityisellä määräyksellä toisin. Tämä vastuu on täysimääräistä vastuuta sopimusrikkomuksesta toiselle sopijapuolelle aiheutuneiden vahinkojen johdosta lukuun ottamatta vahinkoja, joita ei ole voitu kaikkea mahdollista huolellisuutta noudattamallakaan välttää (25.1 2 ). Vastuu on siten tuottamusvastuuta 101. Korvauksen arvioinnissa tulevat sovellettaviksi vahingonkorvauksen yleiset periaatteet, ja lähtökohtana on positiivisen sopimusedun korvaaminen 102. YSE-osapuolten yhteisten vastuumääräysten tausta-ajatuksena on siten se, että urakoitsijan ja tilaajan vastuu toisiaan kohtaan olisi tasapainossa, mutta on selvää, että osapuolten erilaiset roolit urakkasopimuksessa edellyttävät erilaisia yksittäisiä määräyksiä siitä, mitkä ovat sopimusrikkomuksia ja millaisia oikeusseuraamuksia vastapuoli voi näiden määräysten perusteella saada. Vastuunjaossa merkityksellisiä ovat myös tilaajan tie- 99 Rudanko (1989), s. 259. 100 Ks. tarkemmin Sandvik (1966), s. 85 98. 101 Esim. Hemmo (1994), s. 9 10. 102 Ks. esim. Hemmo (1994), s. 89. Sopimusoikeudelliseen vahingonkorvaukseen läheisesti liittyviä positiivisen sopimusedun määritelmää, vahingonkorvauksen edellytyksiä ja korvausta rajoittavia tekijöitä ei tässä ole mahdollisuutta käsitellä laajemmin. Ks. näistä tarkemmin, esim. emt. kokonaisuudessaan. 22

donanto- ja urakoitsijan selonottovelvollisuudet, joiden kautta riskinjako suoritetaan subjektiivisin perustein. Näitä velvollisuuksia voidaan pitää käsitteinä, joiden avulla arvioidaan kunkin osapuolen tuottamus. 103 Riskinjaon subjektiivisuus näkyy siten, että osapuolten erilaiset roolit ja niihin liittyvät velvollisuudet otetaan huomioon sen määrittelyssä, onko toiminta ollut huolellista. Vastuuta koskevat yleismääräykset ovat YSE-ehtojen keskeinen osa, sillä samalla, kun niissä todetaan osapuolen velvollisuus korvata rikkomuksesta aiheutunut vahinko sopimusehtojen ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti, määräyksissä myös havainnollistetaan tarkemmin niitä velvollisuuksia, joita osapuolille kuuluu 104. Näitä määräyksiä voidaan siis pitää tilaajan ja urakoitsijan sopimustasapainon lähtökohtana, jonka kautta voidaan lähteä selvittämään yksittäisten sopimusrikkomusten vastuunkantajaa. YSE-ehdoissa lähtökohtana on myös sopimusoikeuden yleinen periaate apulaisvastuusta, joka perustuu siihen, ettei sopimusvelvoitetta ole mahdollista ilman velkojan suostumusta siirtää toisen täytettäväksi itsensä samalla vastuusta vapauttaen 105. Yksitäisten vastuumääräysten lisäksi merkittävänä tekijänä sen arvioinnissa, kummalla osapuolella on YSE-ehtojen mukaisesti vastuu, on osapuolille asetettujen reklamaatiovelvoitteiden täyttäminen. YSE-ehtojen logiikassa reklamaatiovelvoitteet on kirjoitettu erikseen seuraamusmääräystensä yhteyteen, eivätkä ne siten ole osapuolille yhteisiä. Kantavana taustaperiaatteena on sopimusosapuolten lojaliteettiperiaate, jonka perusteella reklamaatiovelvollisuuden täyttämisellä ei ainoastaan varjella omia etuja, vaan varmistetaan myös vastapuolen suorituksen onnistumista 106. Lojaliteettiperiaatteen edistäjänä reklamaatio mahdollistaa sekä sen, että sopimusrikko- 103 Sandvik (1966), s. 297. Velvollisuuksiin palataan myöhemmin yksittäisissä kohdissa, mutta velvoitteiden laajempi käsittely ei tutkielman rajallisen sivumäärän vuoksi ole mahdollista. Tilaajan tiedonantovelvollisuudesta tarkemmin, ks. esim. Halila (1981), ja urakoitsijan selonottovelvollisuudesta esim. Kärkkäinen (2005). Tässä tutkielmassa nämä velvollisuudet sisältyvät asiantuntijuus- ja huolellisuusvelvollisuuden käsitteisiin. 104 Klementjeff-Sarasma (2005), s. 113 116, ja Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 124. 105 Ks. tarkemmin esim. Tulokas (2005), s. 408 410. Apulaisvastuu pätee myös muissa sopimustyypeissä. Tämän tutkielman aiheen kannalta apulaisvastuulla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä tutkimuskysymys kohdistuu niihin riskeihin, joita sopimusketjut ja niiden sisältämät erilaiset sopimusehdot aiheuttavat juuri sen vuoksi, että järjestelmä perustuu apulaisvastuulle eli vastuulle omista sopimuskumppaneista. 106 Lojaliteetista huomautus- ja ilmoitusvelvollisuuden taustaperiaatteena tarkemmin ks. Rudanko (1989), s. 38 41. 23

muksen tehnyt osapuoli saa tiedon virheestään ja voi alkaa kerätä todistusaineistoa tulevaa prosessia varten, että sen, että osapuolella on mahdollisuus virheen vaikutusten rajoittamiseen. Sen lisäksi reklamaatiota voidaan yleisesti tarkastella myös muiden oikeusperiaatteiden näkökulmasta, kuten status quon säilyttämisen, kohtuullisuuden, konfliktinrajoittamisen, pacta sunt servanda -periaatteen ja heikomman osapuolen suojan lähtökohdista. 107 Seuraavissa alaluvuissa eri reklamaatiotilanteita on esitelty aina tietyn oikeusseuraamuksen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan YSE-ehdoissa on määräyksiä useista kymmenistä eri reklamaatiota velvoittavista tilanteista, joista tässä käsiteltävänä on vain murto-osa 108. 3.2.2 YSE-urakoitsijan virhevastuu YSE-ehtojen 1 :n mukaan urakoitsijan päävelvollisuuteen kuuluu saada aikaan sopimusasiakirjojen ja voimassa olevan lainsäädännön mukainen työntulos. Lain tasolla rakentamiselle asetettavista vaatimuksista säännellään MRL 117 :ssä, jossa viitataan myös hyvän rakennustavan 109 noudattamiseen. Urakoitsijan vastuuseen liittyy kiinteästi myös sille asetettu asiantuntijuus- ja huolellisuusvelvoite, ja YSE-ehdoissa on omat määräyksensä siitä, että urakoitsijaa pidetään rakennusalan ammattilaisena (1.3 ja 33 ) 110. YSE-ehdoissa urakoitsijan virhevastuusta määrätään eri tavoin muun muassa sen perusteella, koska virhe havaitaan tai kuka on vahingonkärsijä 111. Tämän tutkielman käsittelyn kohteena on kuitenkin rakennus- ja takuuaikainen virhevastuu (26 27 ja 29 ). Urakoitsijan virhevastuuta arvioidaan sen mukaan, vastaako fyysinen työntulos laadultaan ja laajuudeltaan urakka-asiakirjoja ja urakkaan liittyviä muita täydentäviä asiakirjoja, ja ellei työntulosta ole näissä määritelty, verrataan työntulosta julkisoikeudellisiin määräyksiin ja hyvään rakennustapaan (15 ) 112. 107 Ks. tarkemmin Bärlund (2002), ss. 475. 108 Kattava lista YSE 1998 -ehtojen eri reklamaatioista, ks. Liuksiala (2004), s. 146 148. 109 Hyvästä rakennustavasta tarkemmin esim. Laine (1993), ss. 85. 110 Tarkemmin YSE-urakoitsijan huolellisuusvelvoitteesta, ks. Kärkkäinen (2005), s. 87 94. Asiantuntijuus- ja huolellisuusvelvoitetta on korostettu myös oikeuskäytännössä muun muassa ratkaisuissa KKO 2007:5, KKO 1993:130, KKO 1983-II-33 ja KKO: 1980-II-49. 111 YSE 1998 -ehdoissa on tässä käsiteltävän virhevastuun lisäksi määräykset muun muassa urakoitsijan tuotevastuusta (28 ) ja vastuusta takuuajan jälkeen (30 ) sekä vastuusta kolmannelle henkilölle (31 ). 112 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 130. Ks. myös Hellner, Hager & Persson (2005), s. 133. 24

Tässä tutkielmassa YSE-urakoitsijan virhe on kuitenkin aina alun perin jonkin urakoitsijan vastuupiirissä kuuluvan kolmannen osapuolen aiheuttama 113. YSE-ehdot tarjoavat erilaisia oikeusseuraamuksia urakoitsijan virheen johdosta. Ensisijaisena on urakoitsijan korjaamisvelvollisuus (27.1 ) 114. Vastaavasti urakoitsijalla on yleensä myös oikeus korjata virheensä (11.1 ), mikä ei kuitenkaan ole oikeusseuraamus vaan eräänlainen urakoitsijan puolustuskeino 115. Vaihtoehtona virheen korjaamiselle se voidaan myös korvata uudella suorituksella, jolla tarkoitettaneen rakennusosan purkamista ja uudelleen rakentamista 116. Virheiden korjaaminen ei aina ole mahdollista tai järkevää, jolloin tilaajan on turvauduttava muihin keinoihin 117. Tällaisessa tilanteessa urakoitsija voi olla velvollinen hyvittämään tilaajalle arvonalennuksen (27.2 ). Ellei urakoitsija suostu tilaajan esittämiin vaatimuksiin eikä kohtuullisessa ajassa tilaajan huomautuksesta täytä velvollisuuttaan, tilaajalla on oikeus korjauttaa virheet urakoitsijan kustannuksella (91 ) 118. Samanlainen sanktiojärjestelmä samoine oikeuskeinoineen pätee myös takuuaikaiseen vastuuseen, joskin erona on se, että urakoitsijan vastuu ei ulotu rakennuskohteen kulumisesta tai muusta tilaajan vastuulla olevasta vauriosta aiheutuneisiin vikoihin, joiden kuuluminen tilaajan vastuulle on kuitenkin asetettu urakoitsijan toteen näytettäväksi (29.1 3 ) 119. YSE-ehtojen mukainen urakoitsijan takuuaika on kaksi vuotta (29.1 ). Urakoitsijan takuuaikaisen virhevastuun laajuus on ollut ratkaistavana korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO: 1980-II-49, joka koski puhdistamon vesiaseman paalutus- ja maansiirtotöitä sisältänyttä urakkaa, jossa maamassat olivat siirtyneet ennen vastaanot- 113 Käytännössä tämä tarkoittaa, että seuraavassa luvussa käsiteltävissä sopimusketjuissa urakoitsijan virhe on aiheutunut joko KSE-konsultin tai RYHT-myyjän virheestä. 114 Virheen korjaamisen laajuutta on määritelty ratkaisussa KKO 2001:14, jossa korkein oikeus totesi, että rakennusurakoitsijan on vakiintuneesti katsottu olevan velvollinen suorittamaan kaikki rakennustekniset työt, jotka ovat välttämättömiä urakoitsijan vastuulle kuuluvan rakennusvirheen korjaamiseksi. YSE-ehtojen mukaisesta urakoitsijan korjaamisvelvollisuudesta tarkemmin, ks. Laine (1993), s. 146 150. 115 Laine (1993), s. 139, ja Liuksiala (2004), s. 95. Urakoitsijan korjaamisoikeudesta tarkemmin ks. Laine (1993), ss. 198. 116 Ks. tarkemmin Laine (1993), s. 141. Virheen korjaamisesta ja korjauttamisesta tai irtaimen kaupan uudesta toimituksesta puhutaan tässä tutkielmassa yhteisesti myös virheen oikaisuna, ks. esim. Wilhelmsson, Sevón & Koskelo (2006), s. 117. 117 Liuksiala (2004), s. 95. 118 Teettämiskorvauksen määräytymisestä, ks. Laine (1993), s. 164 170. 119 Esimerkkinä ratkaisusta, jossa takuuajalla tapahtuneet vahingot eivät johtuneet urakoitsijan puolella olevasta syystä, on KKO 1980-II-23, jossa kyse oli urakoitsijan vedenpuhdistuslaitokseen asentamien laitteiden rikkoontumisesta. 25

totarkastusta ja sen jälkeen. Siinä urakoitsija oli vastuussa myös takuuaikana kallistuneiden paalujen korjaamisesta, sillä urakoitsija ei ollut näyttänyt, että maamassojen siirtyminen olisi aiheutunut jostain muusta urakoitsijasta riippumattomasta syystä. Yhteistä edellä mainituille oikeusseuraamuksille on se, että ne eivät edellytä urakoitsijan syyllistymistä tuottamukseen. Sen sijaan edellytyksenä vahingonkorvaukselle, joka voi olla urakoitsijan virheen ainoa tai muiden seurausten kanssa rinnakkainen sanktio, on urakoitsijan tuottamus. 120 Koska korvattavien vahinkojen määrää ei ole ehdoissa rajattu (25 ), esimerkiksi urakkahinnan suuruudella ei ole vaikutusta urakoitsijan korvattaviksi tulevien vahinkojen määrään. Esimerkkinä urakoitsijan vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoitumisesta on hovioikeuden ratkaisu HelHO 1.12.2000, S 99/1292 (lainvoimainen), jossa kyse oli YSE 1983 -ehtojen mukaisesta uimalaitoksen venttiilien asennusurakasta. Tapauksessa itse urakoitsijan suorituksessa ei ollut fyysistä virhettä, vaan virhe johtui asennetun venttiilin toimivuudesta, jota hovioikeus piti urakoitsijan vastuupiiriin kuuluvana. Hovioikeus perusti ratkaisunsa urakoitsijan asiantuntijaroolin edellyttämään huolellisuusvaatimukseen, jonka mukaisesti urakoitsijan oli varauduttava siihen, että yksittäisestä rikkoontumisesta saattaa aiheutua suurikin vahinko. Urakoitsija velvoitettiin korvaamaan uimalaitoksessa tapahtunut vesivahinko kokonaisuudessaan. 121 Takuuajan vastuusta määräävässä YSE 1998 -ehtojen 29 :ssä ei ole mainittu mitään vahingonkorvauksesta, joten ehdoissa ei oteta suoraan kantaa siihen, soveltuuko 25 :n vahingonkorvausmääräys myös takuuaikana. Tulkintaa voidaan puoltaa kumpaankin suuntaan, mutta ehtojen kokonaisuuden kannalta on loogisempaa, että urakoitsijan täysimääräinen vahingonkorvausvastuu ulottuu myös takuuaikaan. 122 Urakoitsijan vastuuta omasta suorituksestaan korostavat urakoitsijan laadunvarmistus- ja -valvontavelvollisuudet (10 11 ). Urakoitsijan erillistä ilmoitusvelvollisuutta 120 Liuksiala (2004), s. 94 ja 98. 121 Ks. ratkaisusta kirjoitettu kommentti, Pistemaa (OT 2001/4), s. 11 12, jonka mukaan ratkaisussa kyse on myös tutkielmassa aiemmin luvussa 2.3 esillä olleesta virheen määrittelyn ongelmallisuudesta, sillä virheellisyys ei ilmennyt suorituksen fyysisistä ominaisuuksista, vaan virhettä määriteltiin muun muassa urakoitsijan tietämyksen ja venttiilin käyttökelpoisuuden avulla. 122 Ks. perusteluita tarkemmin Klementjeff-Sarasma (2005), s. 148 150. Perusteluissa on mainittu myös hovioikeuden ratkaisu (RovHO 31.12.2002, S 01/497, lainvoimainen), jossa urakoitsijan vahingonkorvausvastuu ulottui myös takuuajan jälkeiseen aikaan, mikä puoltaa määräyksen soveltuvuutta myös takuuaikana. 26

oman suorituksensa virheestä on perusteltu tilaajan merkittävällä intressillä saada tietoonsa kaikki rakennustyön lopputulokseen vaikuttavat tekijät 123. Tilaajan huomautusvelvollisuudesta tavallisen virheen johdosta ja reklamaatiomenettelystä vakavan virheen johdosta on kuitenkin määrätty ehtojen 61.4 5 :ssä 124. Tilaajalla on huomautusvelvollisuus urakoitsijan virheistä, mutta ehtojen mukaan ainoastaan vastuu urakoitsijan vakavasta virheestä saattaa siirtyä myös tilaajan kannettavaksi tuottamuksensa osilta tilanteessa, jossa tilaaja käytännössä tilaajan valvoja ei ole huomauttanut tällaisesta ilmeisestä virheestä kirjallisesti eikä virhe ole aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta, tai jos se ei ole seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Ehdon sanamuodonmukaisen tulkinnan perusteella valvojan passiivisuutta tavallisen virheen osalta ei siten voida pitää hiljaisena hyväksymisenä sopimuksenmukaisesta suorituksesta poikkeamiselle 125. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä tällöin valvonnan oikeusperiaatteena ei voitaisi pitää tilaajan lojaliteettia urakoitsijaa kohtaan, vaan valvontavelvollisuus perustuisi vain tilaajan etuihin 126. Tilaajan reklamaatiolle urakoitsijan virheen vuoksi ei ole rakennusaikana annettu tiettyä virheen havaitsemisen jälkeistä määräaikaa, vaan urakoitsijan vastuu on periaatteessa voimassa normaalin vanhentumisajan, ellei tilaaja ole menettänyt puhevaltaansa laiminlyödessään reklamoinnin vastaanottotarkastuksessa (71 ) 127. Rakennusaikana tilaajalla ei siis ole YSE-ehtoihin perustuvaa velvollisuutta vedota virheeseen viipymättä, vaan se voi odotella kohteen valmistumiseen asti ja reklamoida kaikista virheistä vasta silloin. Toisaalta rakennusaikana tilaajalla ei välttämättä ole moninaisia keinoja virheen korjaamisesta kieltäytyvää urakoitsijaa vastaan, sillä käytännössä tilaajan mahdollisuudet tässä vaiheessa korjata virhe itse tai korjauttaa se toista urakoitsijaa käyttämällä on hankalaa siksi, että työmaa on urakoitsijan hallussa ja virheen vaikutus maksusuhteisiin on hankalasti arvioitavissa 128. Siten tilaajan reklamointioikeuden säilymisen perusteena voidaan nähdä ainakin käytännön syitä. Myös 123 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 96 97. 124 Määräykset liittyvät tilaajan valvontaan. 125 Sandvik (1966), s. 311. 126 Rudanko (1989), s. 67. YSE 1998 -ehtojen 62.2 :ssä mainittu tilaajan tuottamusvastuu vakavasta virheestä on otettu ehtoihin tämän tulkinnan jälkeen. 127 Liuksiala (2004), s. 99. 128 Erma (1976), s. 126. 27

takuuvastuun piiriin kuuluvat virheet todetaan tavallisesti takuuajan jälkeisessä tarkastuksessa (74 ) lukuun ottamatta virheitä, jotka urakoitsija on tilaajan vaatimuksesta korjannut takuuaikana viipymättä (29.2 ) 129. Lojaliteettivelvollisuuden perusteella tilaajan on kuitenkin pyrittävä esittämään reklamaationsa mahdollisimman ajoissa, sillä urakoitsijan virhevastuuta saattaa kaventaa se, jos tilaajan reklamaation viivyttelemisen vuoksi vahingot ovat suurempia kuin silloin, jos tilaaja olisi reklamoinut heti virheen havaittuaan 130. Siinä tapauksessa, että syntynyt tai syntymässä oleva virhe jo rakennusaikana osoittautuu tilaajan mielestä laadultaan ja vaikutuksiltaan sellaiseksi, että työntuloksen voidaan katsoa valmistuvan virheen johdosta olennaisesti sopimuksenvastaiseksi, tilaajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin purkaa sopimus. Olennaisella sopimuksenvastaisuudella tarkoitetaan, että työntulos on joko arvoltaan sopimuksenmukaisen työntuloksen arvoa huomattavasti alhaisempi tai tavalliseen tai sopimuksenmukaiseen tarkoitukseen kelvoton. 131 YSE-ehtojen mukaan tilaajalla on oikeus sopimuksen purkuun, jos rakennustyö muodostuu rakennustavaroiden, rakennusosien tai työn osalta tai muuten olennaisesti sopimuksen vastaiseksi tai jos urakoitsija ei muuten noudata sopimusasiakirjoissa olevia määräyksiä (78.1 b ). Ennen sopimuksen purkamista tilaajan on ilmoitettava urakoitsijalle purku-uhasta kirjallisesti ja annettava tälle mahdollisuus laiminlyönnin korjaamiseen kohtuullisessa ajassa (78.2 ). Vaikka purkuperusteista määrätään ehdoissa nimenomaisesti, voidaan niitä selvittää myös purkamista koskevien yleisten periaatteiden avulla. Urakkasopimuksen purkamiseen tulisi urakoitsijan virheen vuoksi ryhtyä vain tilanteessa, jossa kyse on merkittävästä laatuvaatimuksista poikkeamisesta tai virheiden suuresta määrästä, ja silloinkin ratkaisevaa on se, missä määrin olosuhteet osoittavat urakoitsijan puuttuvaa halua tai kykyä rakennustyön asianmukaiseen suorittamiseen. 132 YSE-tilaajalla ei täten ole oikeutta urakkasopimuksen purkamiseen, jos urakoitsija on halukas ja kykenevä korjaamaan aiheuttamansa virheen 133. 129 Klementjeff-Sarasma (2005), s. 142. 130 Ks. tarkemmin Sandvik (1966), ss. 420, ja Hørlyck (1993), s. 313 316. 131 Erma (1976), s. 126. 132 Sandvik (1966), s. 411. 133 Laine (1993), s. 202. Oma kokonaisuutensa on kuitenkin YSE-tilaajan vetäytymisoikeus, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa tilaaja purkaa urakkasopimuksen voimatta vedota urakoitsijan sopimusrikkomukseen, mutta jota ei tässä tutkielmassa voida tarkastella laajemmin. Ks. vetäytymisoikeudesta esim. emt, s. 141 145 ja 202 204. 28

Purkutilanteessa tilaajalla on ehtojen 83 :n mukaan oikeus saada korvatuksi kaikki sopimuksen purkamisesta aiheutuneet kustannukset, jotka rakennustyötä loppuun saatettaessa syntyivät yli sovitun urakkahinnan, ja muut tilaajalle purkamisesta aiheutuneet, urakoitsijan tahallisuudesta tai tuottamuksesta aiheutuneet vahingot 134. Tämä tarkoittaa urakoitsijan täysimääräistä vahingonkorvausvastuuta 135. Urakoitsijan suorittamaa työtä vastaava korvaus kuitenkin vähentää urakoitsijan maksettavaksi tulevaa korvaussummaa (83.2 ). Yhteenvetona YSE-urakoitsijan virhevastuun keskeinen sisältö on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 2). Taulukko 2. YSE-urakoitsijan (U) virhevastuu YSE-tilaajalle (T). 134 Huomionarvoista on kuitenkin ratkaisussa KKO 1995:81 lausuttu oikeusohje siitä, ettei tilaaja voinut vaatia urakoitsijalta urakkasopimuksen sopimusrikkomuksesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista ennen YSE-ehtojen mukaista loppuselvittelyä. Ratkaisu korostaa ehtojen menettelymääräysten merkitystä. 135 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 263. Ks. myös Hellner, Hager & Persson (2005), s. 140. 29

3.2.2.1 Virhevastuu alistetussa urakassa Urakoitsijan virhevastuuseen liittyy myös vastuu, joka sille syntyy sivu-urakan alistamisen seurauksena 136. Sivu-urakan alistamisella tarkoitetaan omaan vakiosopimukseensa 137 perustuvaa menettelyä, jossa rakennuttajan tekemät sivu-urakat alistetaan pääurakkaan, eli pää- ja sivu-urakoitsija tulevat keskenään sopimussuhteeseen, jossa he eivät ole ilman alistamista. Yleensä pääurakoitsijaksi määrätään keskeisimmän hankkeen osan toteutuksesta vastaava rakennusurakoitsija. 138 Kirjallisesti tehtävällä alistamissopimuksella pääurakoitsijalle siirretään vastuu töiden yhteensovittamisesta (kohta 3.2), mutta maksuvelvollisuus säilyy rakennuttajalla (kohta 5) 139. Alistamissopimuksella kaikki urakoitsijat tulevat keskenään sopimussuhteeseen, mutta se ei muuta pää- ja sivu-urakkasopimusten määräyksiä muilta kuin alistamissopimuksessa nimenomaisesti määrätyiltä osin (kohta 3.1). Alistamissuhteessa olevien urakoitsijoiden välillä ei siis sellaisenaan sovelleta YSE-ehtoja 140. On pidettävä mielessä myös se, että alistamis- ja urakkasopimukset ovat muutoinkin osapuolten välillä itsenäisiä ja rinnakkaisia vastuuperusteita, joten jokaista sopimusrikkomusta on arvioitava erikseen molempien vastuuperusteiden perusteella 141. Sivu-urakan alistamisehtojen mukainen vastuu lisää urakoitsijan vastuuta suhteessa tilanteeseen, jossa rakennuttajan tekemiä sivu-urakoita ei ole alistettu 142. Ehtojen mukaisesti pää- ja sivu-urakoitsijat sitoutuvat korvaamaan toisilleen tahallisesta tai 136 Tässä tutkielmassa sivu-urakan alistaminen käsitellään vain suppeasti, sillä tarkoituksena on lähinnä vain muistuttaa urakoitsijan virhevastuun laajuudesta tarkemmin käsiteltävien KSE- ja RYHTehtojen virhevastuiden lisäksi. Alistamissopimuksen riskeihin palataan sopimusketjuja käsittelevässä 4 luvussa eri sopimusketjujen ohella, mutta alistettua sivu-urakkaa ei käsitellä omana ketjunaan, vaikka siihenkin liittyy omat riskinsä. 137 RT 80271. 138 Ks. esim. Hoppu (1972), s. 14 18, Klementjeff-Sarasma (2005), s. 257 259, ja Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 65 66. 139 Alistamissopimus huomioidaan YSE 1998 -ehtojen 8.2 :ssä, jossa todetaan, että ellei alistussopimusta ole, tilaaja vastaa aikataulun noudattamisesta myötävaikutusvelvollisuutensa osalta. Ks. alistetun sivu-urakan eri osapuolten vastuunjaon argumentointia ratkaisun KKO 1992:178 perusteluista ja eri mieltä olleen jäsenen lausunnosta. 140 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 66. Myös korkein oikeus on ratkaisunsa KKO 2007:41 perusteluissa todennut sen, että rakennusurakan yleisten sopimusehtojen sitovuus on sopimuksenvaraista, eikä ehtojen kyseisessä tilanteessa voitu katsoa velvoittavan myöskään kauppatapana, ks. tuomion perustelujen kohta 13. 141 Rudanko (1989), s. 207. 142 Toisaalta YSE 31 :n perusteella urakoitsija saattaa joutua viimekädessä vastuuseen myös kolmannelle henkilölle ja sen omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta. 30

tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä aiheutuvat vahingot, jotka voivat syntyä esimerkiksi huonosti yhteen sovitetusta työstä tai ala-arvoisten aineiden tai tarvikkeiden käytöstä (kohta 6) 143. Urakoitsijoiden vastuu toisilleen on siten täysimääräistä 144. Sen lisäksi, että urakoitsijat ovat vastuussa viivästysvahingoista toisilleen, on vahingonaiheuttajan maksettava myös rakennuttajalle sovittu viivästyssakko (kohta 8). Virhetilanteiden varalta ei vastaavaa määräystä ehdoissa ole annettu, mutta lienee selvää, että virhevastuu rakentuu vastaavalla tavalla 145. Alistamisehtojen mukaan pääurakoitsijan oikeudet ja velvollisuudet lakkaavat, kun pääurakka luovutetaan rakennuttajalle (kohta 1). Vaikka ehdoissa puhutaan vain pääurakoitsijan asemasta, oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että sama pätee myös sivu-urakoitsijoiden asemaan ja että ennen pääurakkaa luovutettuihin sivu-urakoihin liittyvät alistamissopimukset päättyvät kunkin sivu-urakan luovuttamisajankohdan mukaisesti. Tämän vuoksi esimerkiksi takuuaikaisissa töissä alistamissopimus ei enää ole voimassa. 146 3.2.3 YSE-tilaajan virhevastuu Tässä tutkielmassa käsiteltävällä tilaajan virheellä tarkoitetaan virhettä, joka alun perin on tilaajan vastuupiiriin kuuluvan, mutta urakkasopimuksen ulkopuolisen osapuolen aiheuttama. Kyse on joko YSE-ehtojen 8 :n mukaisen tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnistä tai ehdoissa vailla omia määräyksiään olevasta tilaajan konkreettisesta rakennusvirheestä 147. YSE-ehdoissa on oma määräyksensä tilaa- 143 Urakoitsijan vahingonkorvausvelvollisuudesta ja muista seuraamuksista tarkemmin, ks. Hoppu (1972), s. 79 83. 144 Esimerkkinä pääurakoitsijan maksettavaksi tulleesta täysimääräisestä vahingonkorvauksesta sivuurakan alistamissopimuksen perusteella on hovioikeuden ratkaisu (TurHO 29.1.1993, S 91/789, lainvoimainen), jossa kyse oli viivästysvahinkojen korvaamisesta. 145 Syy siihen, miksi vastuusta määrätään tällä tavoin vain viivästyksen osalta, johtunee YSE-ehtojen nimenomaisesta sopimussakkolausekkeesta urakoitsijan viivästyksen varalle (YSE 1998: 18 ). Koska virheet pyritään ensisijassa korjaamaan mikä voi aiheuttaa viivästystä on pelkkä viivästysmääräys perusteltu ja käytännön mukainen. 146 Klementjeff-Sarasma (2005), s. 257. 147 Tässä tutkielmassa tarkoitetut tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnit johtuvat käytännössä virheellisistä suunnitelmista tai tavarantoimituksista. Tilaajan konkreettinen rakennusvirhe on sen sijaan mahdollinen esimerkiksi tilanteessa, jossa YSE-tilaajana toimii pääurakoitsija ja jossa pääurakoitsija tekee KSE- tai RYHT-sopimuskumppanistaan johtuvan virheen, jonka tuloksena YSE- 31

jan myötävaikutusvelvollisuudesta, mutta kuten edempänä luvussa 2.3.1.2 on mainittu, määräys ei ole tyhjentävä. Tilaajan myötävaikutusvelvollisuus suunnitelmien osalta on kirjattu ehtojen 8.2 b :ään. Määräyksen mukaan tilaajan myötävaikutusvelvollisuuteen kuuluu: huolehtia siitä, että hänen toimittamiensa suunnitelmien yhteensopivuus ja sisältö on verrattu ja tarkastettu sekä suunnitelmat päivätty ennen niiden toimittamista urakoitsijalle ja että ne täyttävät viranomaisten, lakien, asetusten, rakentamismääräysten ja muiden vastaavien säännösten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Tilaajan myötävaikutusvelvollisuus tämän vastuulla olevista tavarantoimituksista on kirjattu 8 :ään vastuuna toimittaa tavarat ajoissa, mutta lisäksi tilaajan vastuu sisältää myös tavarantoimitusten sisältövastuun (24.2 c ), johon voidaan soveltaa samoja seuraamus- ja riskinjakomalleja kuin suunnitelmiin liittyvän vastuun yhteydessä 148. Tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti on sanktioitu YSE 1998 -ehtojen 19 :ssä, joissa tilaajalle on asetettu tuottamuksesta riippumaton velvollisuus lisäajan myöntämiseen, kun myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti johtaa työn viivästymiseen. Lisäksi tilaaja on velvollinen korvaamaan urakoitsijan osoittamat lisäkustannukset (35.1 ), joka on lähellä positiivisen edun mukaista vahingonkorvausta, sillä se sisältää tuottamusmallin piirteitä. Tällaiset lisäkustannukset johtuvat esimerkiksi suunnitelmien muuttamisesta ja materiaalien vaihtamisesta. 149 Saadakseen pidennyksen urakoitsijan on kuitenkin huomautettava tilaajalle viipymättä (19.2 ). Lojaliteetin perusteella toisinaan ajanpidennyksen ja lisävastikkeen sijasta urakoitsijalta voidaan vaatia työn nopeuttamista, jos silloin selvitään vähemmin lisäkustannuksin 150. Pidennyksen laskemisesta, viivästyksen rajoittamisesta ja muista menettelytapamääräyksistä on myös omat ehtonsa, joiden tunteminen on osoittautunut riitatilanteissa ratkaisevaksi 151. urakoitsijan suoritus vaikeutuu tai estyy kokonaan. Tällainen virhe on myös esimerkiksi rakennuttajan vastuulla olevan sivu-urakoitsijan tekemä vastaavanlainen virhe. 148 Rudanko (1989), s. 162. 149 Rudanko (1989), s. 241, 247 ja 266 267. 150 Sandvik (1966), s. 288 ja 307 sekä ss. 345. 151 YSE 1998: 21 23. Etenkin menettelytapamääräysten luonteesta on käyty keskustelua niin oikeuskirjallisuudessa kuin -käytännössäkin. Tuoreimpana ratkaisuna on KKO 2008:19, jossa kyse oli muun muassa YSE 1983:n menettelytapamääräysten noudattamisesta tavoite- ja kattohintaisessa urakassa. Ks. tarkemmin ratkaisun merkityksestä menettelytapamääräysten asemaan, Järvinen & Heikkinen (LM 2008), s. 990 991, ja Laine (DL 2008), s. 689 690. Myös korkeimman oikeuden julkaisemattomassa ratkaisussa (KKO 21.12.1998/4039) menettelytapamääräykset saivat korostetun aseman. Tapauk- 32

Oikeuskirjallisuudessa on kiinnitetty huomiota siihen, että YSE 1998 -ehdoissa tilaajan vahingonkorvauksen suuruus on määritelty ristiriitaisesti, sillä 35.1 :ssä puhutaan lisäkustannuksista, jotka terminologisesti viittaavat lähinnä työmaan kustannuksiin, kun taas YSE 1998 -ehtojen tilaajan vastuun laajuudesta määräävässä 34 :ssä viitataan vastuun sisällön suhteen 25 :ään, jonka 1-kohdan mukaan vastuu on täysimääräistä 152. Jos tilaajan korvausvastuu on täysimääräistä, se tarkoittaa, että urakoitsijalla olisi viivästystilanteessa mahdollisuus korvaukseen myös esimerkiksi saamatta jääneestä voitosta 153. Tällaisessa tilanteessa korvausvastuun epäselvyyden lisäksi ongelmia tuottaa useimmiten myös viivästysvahinkojen suuruuden arvioiminen 154. YSE-ehdoissa ei ole nimenomaista määräystään tilaajan konkreettisen rakennusvirheen varalle, mutta myötävaikutusvelvollisuusmääräys sisältää yleisen huolehtimisvelvollisuuden siitä, etteivät tilaajan tekemät työt häiritse urakoitsijan suoritusta (8.2 d ). On siis selvää, että tilaajalla on virhevastuu myös omista rakennusvirheistään. Tilaajalle ei kuitenkaan ole asetettu urakoitsijan rakennusvirheen ensisijaisten oikeusseuraamusten kaltaisia seuraamuksia, kuten tilaajan korjaamis- tai korvaamisvelvollisuutta, mikä selittyy jo tilaajan ja urakoitsijan eriluontoisilla pääsuoritusvelvollisuuksilla. Käytännössä tilaajan myötävaikutusvelvollisuus päättyy rakennusajan päätyttyä, sillä takuuajassa kyse on nimenomaan urakoitsijan takuuajasta. Tilaajan virhevastuuseen liittyy myös 24 25 :n määräykset osapuolten vahingonkorvausvelvollisuudesta. Määräysten mukainen vahingonkorvaus edellyttää tuottamusta, joten asianmukaista huolellisuutta noudattaen toiminut tilaaja ei ole korvausvelvollinen. sessa tilaajan katsottiin laiminlyöneen myötävaikutusvelvollisuutensa, mutta se vältti korvausvastuun sillä perusteella, että urakoitsijan työmaakokousten pöytäkirjoihin merkitsemien huomautusten ei katsottu täyttävän urakoitsijalle asetettua kirjallista ilmoittamisvelvollisuutta. Ratkaisua on kritisoinut esimerkiksi Liuksiala (2004), s. 124 125 ja 148. Toisenlaiseen ratkaisuun päädyttiin kuitenkin tapauksessa KKO 1998:75, jossa hyväksyttiin rakennuttajan suullinen reklamaatio, vaikka sopimusehtojen mukaan se olisi tullut tehdä kirjallisesti. 152 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 146 149. 153 Tilaajan korvauksen täysimääräisyyteen on päädytty hovioikeuden ratkaisussa (KouHO 5.3.2010, S 09/489, lainvoimainen), johon palataan jäljempänä. Myös muissa käytännön YSE-oppaissa tilaajan vastuuta on pidetty täysimääräisenä, ks. Liuksiala (2004), s. 132, ja Klementjeff-Sarasma (2005), s. 168 169. 154 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 147. 33

Esimerkkinä tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnistä, joka johti tilaajan vahingonkorvausvastuuseen, on tapaus HelHO 5.2.2004, S 00/3188 (lainvoimainen), jossa hovioikeus katsoi tulleen näytetyksi, että urakoitsijan viivästyminen ja töiden vaikeutuminen oli johtunut tilaajasta, eikä urakoitsija ollut voinut kohtuudella ottaa huomioon häiriöstä aiheutuneita lisäkustannuksia. Tilaaja velvoitettiin korvaamaan ylimääräisten töiden osuus YSE 1983 -ehtojen 34 :n 155 mukaisesti. 156 Tilaajan virheen arviointiin ja riskinjakoon liittyy ehtojen 9 :n mukainen tilaajan laadunvarmistusvelvollisuus, jota se käytännössä hoitaa valvonnan avulla (60 63 ) 157. Toisin kuin urakoitsijalta, tilaajalta ei edellytetä mitään kirjallista selvitystä laadunvarmistuksestaan 158. Riskinjaon kannalta olennaista on myös huomioida urakoitsijan 33 :n mukainen huomautuksentekovelvollisuus tilaajan virheistä, jota voidaan pitää niin sanottuna urakoitsijan reklamoinnin yleismääräyksenä 159. Määräyksen mukaan urakoitsijan on ilmoitettava tilaajalle rakennustyön sopimuksenmukaisen täyttämisen vaarantumisen uhasta viipymättä todistettavasti. Lisäksi jos urakoitsija ei ole havainnut virhettä, mutta se on ollut niin ilmeinen, että urakoitsijan olisi se kohtuuden mukaan pitänyt havaita ja ilmoittaa virheestä tilaajalle, urakoitsija on vastuussa tällaisesta virheestä omaa tuottamustaan vastaavilta osin. Urakoitsija ei siis voi vain seurata vierestä havaitessaan, että virhe on tilaajan vastuulla, vaan urakoitsijalle saattaa langeta vastuu myös alun perin tilaajan aiheuttamista virheistä 160. Huomautuksentekovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi koko vas- 155 YSE 1983 -ehtojen 34 :ssä oli määräys tilaajan velvollisuudesta korvata sopimushäiriöstä johtuvia lisäkustannuksia, ja se vastaa YSE 1998 -ehtojen 35.1 :ää. 156 Ratkaisua on kommentoinut Ahokas (2005), s. 97 99. 157 YSE-ehtojen mukaisesta tilaajan suorittamasta valvonnasta tulee erottaa MRL 124 :n mukainen viranomaisvalvonta. Esimerkkeinä viranomaisvalvonnan virhevastuusta korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä ovat ratkaisut KKO 2001:2 ja KKO 1987:23, joissa rakennustarkastaja on välttänyt korvausvastuun. Ratkaisut korostavat rakennushankkeen osapuolten asiantuntijavastuuta. Tässä tutkielmassa rakennustöiden valvonta jää kuitenkin kokonaisuudessaan vain maininnan tasolle. Ks. valvonnasta tarkemmin esim. Liuksiala (2004), s. 182 187. 158 Ahokas (2005), s. 99. 159 Liuksiala (2004), s. 145. Urakoitsijan YSE 33 :n mukaista selonottovelvollisuutta on tulkittu oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä laajasti, ks. mm. Laine (1993), s. 110 127, Kärkkäinen (2005), s. 70 76, ja Sandvik (1966), s. 299 305. Toisaalta määräyksen sanottu olevan sovellettavissa vain ääritapauksissa, ks. Klementjeff-Sarasma (2005), s. 171 174, millä tarkoitettaneen, että siihen tuskin useinkaan vedotaan ainoana perusteena, vaan useimmiten se lienee muiden perusteiden lisänä. 160 Rudanko (1989), s. 123, ja Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 144. Tällaisesta asetelmasta on ollut kyse tapauksessa KKO 1993:130, jossa rakennuttaja oli tehnyt alkuperäisiin suunnitelmiin muutoksia, jotka urakoitsijan tieten johtivat siihen, ettei rakennuskohde täyttänyt sille asetettuja tavoittei- 34

tuuta ei kuitenkaan yleensä tule siirtää urakoitsijalle, jos sopimusrikkomus on alun perin tilaajan 161. Vastuu jakautuu tällöin sen perusteella, että tuottamusta katsotaan olevan sekä tilaajan että urakoitsijan puolella 162. Reklamaatio voidaan tehdä aluksi neutraalina, elleivät virheen vaatimukset ole vielä selvillä. Urakoitsijan on käytännössä kuitenkin yksilöitävä virheet mahdollisimman tarkasti ja tehtävä vaatimukset mahdollisimman pian oikeuksiensa säilyttämiseksi 163. Vaatimusten esittämisen viimeiset ajankohdat ovat YSE-ehtojen mukaan samat kuin tilaajalla, eli vaatimukset on esitettävä perusteiltaan yksilöityinä viimeistään virheen ilmenemisajankohdan mukaisesti joko vastaanotto- tai takuutarkastuksissa (71 ja 74 ). Vaikka urakkasuhteen purkautuminen on epäedullinen ja siten viimesijainen seuraamus, voi tilaajan virhe johtaa YSE-ehtojen mukaisesti myös urakkasopimuksen purkamiseen. Urakoitsijan oikeudesta purkaa sopimus tilaajan virheen johdosta ja urakoitsijan reklamaatiosta purku-uhkatilanteessa määrätään 84.1 :ssä: Urakoitsijalla on oikeus purkaa sopimus, ellei tilaaja täytä sopimuksen mukaisesti [ ] urakan suorittamiseen olennaisesti vaikuttavaa muuta velvollisuuttaan taikka jos tilaaja toimenpiteillään estää urakkasuorituksen täyttämisen sopimuksen mukaisesti. Ennen sopimuksen purkamista urakoitsijan tulee kirjallisesti huomauttaa tilaajaa ja ilmoittaa urakkasopimuksen purkamisen uhasta, ellei laiminlyöntiä kohtuullisessa ajassa korjata. Urakoitsijan purkuperusteita ei ole määritelty tyhjentävästi, mutta tässä käsiteltävän virhemääritelmän sisällä selvin purkuun johtavista virheistä on suunnitelmien puutta. Urakoitsija oli siten vastuussa tällaisen virheen aiheuttamista seurauksista ja joutui vahingonkorvausvastuuseen. Tapauksessa kyse oli KVR-sopimusehdoista, joiden asiassa ratkaisevan merkityksen saanut määräys 1.2.1.3 oli samansisältöinen YSE 1998 -ehtojen 33.1 :n kanssa. On kuitenkin huomattava, että myös urakoitsija voi vedota määräykseen omaksi edukseen esimerkiksi tilanteessa, jossa se on tehnyt varauman työmaapäiväkirjaan ja toiminut kuitenkin toisin, mutta virheen ilmaannuttua vetoaa huomautuksentekovelvollisuutensa täyttämiseen. Tällaisia tilanteet liittyvät yhteisiin toimituksiin, joista tarkemmin esim. Liuksiala (2004), s. 138 144. 161 Sandvik (1966), s. 314 316. 162 Ks. esim. Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 144, ja Rudanko (1989), s. 165. Esimerkkinä tuoreesta oikeuskäytännöstä on edempänä mainittu hovioikeuden ratkaisu (KouHO 5.3.2010, S 09/489, lainvoimainen), jonka perusteella vastuu jakautui urakoitsijan ja rakennuttajan välillä siten, että 98 viivästyspäivästä 43:n katsottiin tapahtuneen urakoitsijasta johtuvista syistä. 163 Aiemmin mainitussa ratkaisussa KKO 2008:19 kokonaiskestoltaan noin vuoden pituisen tavoite- ja kattohintaisen urakan kohtuullisena yksilöidyn vaatimuksen esittämisen aikana on pidetty yhtä kuukautta, joskin siinä vaatimukset liittyivät lisä- ja muutostöistä maksettaviin korvauksiin, ks. erityisesti tuomion perustelujen kohdat 44 46. Myös toisessa edellä mainitussa ratkaisussa KKO 21.12.1998/4039 urakoitsija menetti oikeutensa korvauksiin liian ylimalkaisen reklamointinsa vuoksi. 35

tuminen kokonaan 164. Vaikka käytännössä harvemmin lienee näin asian laita, purkamisen syynä voi myös olla tilaajan rakennusvirhe, jos se on olennainen. Olennaisuuden on oltava sillä tasolla, että rakennushankkeen loppuunsaattamiselle ei ole riittävästi edellytyksiä 165. Jos urakoitsija purkaa sopimuksen tilaajasta johtuvasta syystä, sillä on oikeus saada suoritettua osaa vastaavan vastikkeen lisäksi korvaus todistettavista vahingoista, jotka sopimuksen purkaminen sille aiheutti ja jotka sisältävät myös kohtuullisen korvauksen saamatta jääneestä voitosta (86.2 ). Lisäajan myöntämisseuraamuksen tavoin purun johdosta maksettava korvaus ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti objektiiviseen vastuuseen perustuvaa, vaan sisältää vahingonkorvauksen ja tuottamusvastuun piirteitä 166. Käytännössä ehtoa voidaan tulkita siten, että tehtyä työtä vastaavan korvauksen lisäksi urakoitsija on oikeutettu saamaan positiivisen sopimusedun mukaisen vahingonkorvauksen eli korvauksen, jolla se saatetaan asemaan, jossa se olisi ollut, jos sopimus olisi täytetty oikein 167. Purkamisen sijasta tai sen ensiasteena urakoitsijalle on annettu mahdollisuus väliaikaiseen töiden keskeyttämiseen (84.3 ), joka yhtäältä ilmentää yleistä sopimusoikeudellista oman suorituksen pidättämistä vastapuolen sopimusrikkomuksen vuoksi ja toisaalta taas sopimussuhteen jatkamisen tendenssiä 168. Myös keskeyttämistilanteessa tilaajalle on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen, mutta tilaajan korjausmahdollisuutta ei sanamuodon mukaan ole annettava. Silloin, kun keskeytys ei johda sopimuksen purkuun, urakoitsijalla on oikeus saada pidennystä suoritusaikaansa ja korvaus keskeytymisestä aiheutuneista lisäkustannuksista (86.3 ), joiden suuruuden määräytyminen arvioitaneen samalla tavoin kuin aiemmin mainittuja 35.1 :n mukaisia tilaajan viivästymisestä johtuvia lisäkustannuksia. YSE-tilaajan virhevastuun keskeinen sisältö ilmenee seuraavasta taulukosta (Taulukko 3). 164 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 266, ja Rudanko (1989), s. 246. 165 Rudanko (1989), s. 323. 166 Rudanko (1989), s. 267 268. 167 Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 269. Ks. myös Hellner, Hager & Persson (2005), s. 144. 168 Rudanko (1989), s. 246. 36

Taulukko 3. YSE-tilaajan (T) virhevastuu YSE-urakoitsijalle (U). 3.3 Sanktiot konsulttisopimuksessa (KSE 1995) 3.3.1 KSE-konsultin virhevastuu KSE 1995 -ehtojen mukaan konsultti vastaa luovuttamansa suunnitelman tai suorittamansa tehtävän sopimuksenmukaisuudesta ja siitä, että se täyttää lainsäädännön mukaiset vaatimukset. Tämän asiantuntijuusvelvoitteen vuoksi konsultin vastuu saattaa yksittäistapauksissa olla varsin ankara 169. Konsultin asiantuntijaominaisuudesta seuraa edelleen, että konsultin on kiinnitettävä erityistä huomiota taloudelli- 169 Esimerkkejä suunnittelijoiden virhevastuun aktualisoitumisesta ovat ratkaisut KKO 2006:56 ja KKO 1985-II-51. Vaikka ratkaisuissa konsultin vastuuta soviteltiin, vahingonkorvaukset olivat tapauksissa moninkertaiset verrattuna suunnittelijoiden palkkioihin. Konsultin laajaa virhevastuuta kuvastaa myös verokonsultointia antaneeseen tilintarkastusyhtiöön liittyvä ratkaisu KKO 1999:80. Ratkaistuissa tapauksissa ei sovellettu KSE-ehtoja, mutta ne ovat omiaan kuvaamaan sitä, kuinka ankarasta vastuusta ja suurista vahingoista voi erilaisissa konsulttisopimusten virheissä olla kyse. 37

suuteen, sillä kustannusvastuu voi aktualisoitua, jos konsultti huolimattomuuttaan tai ajattelemattomuuttaan esittää tilaajalle liian kalliita ratkaisumalleja. 170 Oikeuskäytännössä KSE-konsultin asiantuntijuusvelvoitetta on korostettu hovioikeuden ratkaisussa (HelHO 16.12.2004, S 02/49, lainvoimainen), jossa lihansavustamo A oli palkannut konsultti B:n rakennusprojektinsa konsultiksi ja valvojaksi. Valmiissa rakennuksessa ilmeni puutteita, joiden katsottiin johtuvan B:n tuottamuksellisesta toiminnasta urakan valvomisessa ja suunnitelmien tarkastamisessa. Koska B oli sitoutunut toimeksiantoon nimenomaan alan asiantuntijana, A:lla oli oikeus luottaa B:n asiantuntemukseen. B oli syyllistynyt tuottamukseen jo sillä perusteella, että se oli vailla puuttuvaa ammattitaitoa ottanut valvonnan hoitaakseen. Hovioikeus myös piti virheitä niin ilmeisinä, että B:n olisi pitänyt huomata ne. 171 Jos konsultin suorituksessa havaitaan virheitä tai puutteita, konsultilla on ensisijaisesti oikeus ja velvollisuus korjata ne. Ellei konsultti kohtuullisessa ajassa tilaajan huomautuksen jälkeen korjaa virhettä, tilaajalla on oikeus korjauttaa ne konsultin kustannuksella (kohta 3.2.1). Konsultin vastuu siis vastaa mainituilta osin YSEurakoitsijan virhevastuuta samanlaisine virheen oikeusseuraamuksineen lukuun ottamatta mahdollisuutta arvonalennukseen 172. Mainittujen seuraamusten lisäksi konsultilla on tilaajaa kohtaan vahingonkorvausvelvollisuus, jota on kuitenkin KSE-ehdoissa selvästi rajattu YSE-ehtojen kaltaiseen täysimääräiseen vastuuseen verrattuna. Sopimusoikeudelliselle vahingonkorvaukselle tyypilliseen tapaan konsultin vahingonkorvaus edellyttää tuottamusta. Konsultin huolellisuutta arvioidaan yleensä objektiivisin perustein niin sanotun keskimitan täyttävään konsulttiin vertaamalla, joskin esimerkiksi tilaajan poikkeuksellisen suuri intressi saattaa edellyttää konsultilta normaalia suurempaa huolellisuutta. 173 Konsultin vahingonkorvausvelvollisuus on jaoteltu KSE-ehdoissa välittömiin ja välillisin vahinkoihin. Ehdoissa ei määritellä tarkemmin välittömiä vahinkoja, mutta yleen- 170 Liuksiala (2004), s. 35. 171 Ratkaisua on kommentoinut Virtanen (OT 2006/1), s. 19 22. 172 Mahdollisuus arvonalennukseen voisi tulla kyseeseen lähinnä pienissä suunnitteluvirheissä, joita ei kannata tai voi korjata. Nyt tällaisten virheiden ainoana oikeuskeinona on tuottamusta edellyttävä vahingonkorvaus. 173 Takki (1988), 54 56. 38

sä sellaisina voidaan pitää itse konsultin suoritukselle syntyneitä vahinkoja eli korjauskustannuksia. Vahingon laadun määrittelyongelma saattaa kuitenkin syntyä silloin, jos konsultin virhe johtaa koko projektin kaatumiseen. 174 Olennaisin konsultin vahingonkorvausvelvollisuutta rajoittava määräys on kohdassa 3.2.3, jonka ensimmäisessä osassa konsultin vastuu välillisistä vahingoista rajataan käytännössä kokonaan pois: Konsultti ei ole vastuussa vahingosta, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä taikka muusta tulon menetyksestä eikä voitosta, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein eikä muusta samankaltaisesta vaikeasti ennakoitavasta vahingosta tai muusta välillisestä vahingosta. (Korostus on kirjoittajan.) Ehdon toisessa osassa määrätään konsultin vahingonkorvauksen ylärajasta, joka on enintään konsultin kokonaispalkkion suuruinen, ellei ole toisin määrätty. Ehdon kolmannessa osassa lausutaan vastuunrajoituslausekkeisiin jo muutoinkin voimassaoleva periaate siitä, etteivät rajoitukset ole voimassa silloin, kun kyse on konsultin tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta 175. Selvästä sanamuodostaan huolimatta kyseinen vastuunrajoitus sivuutettiin tapauksessa KKO 2003:26, jossa konsulttiyritys oli tehnyt tilaajan kanssa rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen, jossa konsulttipalkkioksi valvontatehtävän osalta oli sovittu 46 000 markkaa. Sopimussuhteeseen sovellettiin konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja (KSE 1983). Ehtojen mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrättiin sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttui, vahingonkorvaus oli enintään konsulttipalkkion suuruinen. Sopimuksen kohtaan "Muut ehdot" oli otettu sekä viittaus edellä mainittuihin sopimusehtoihin että seuraava maininta: "Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5 000 000 markan konsulttivastuuvakuutuksen. Tapauksessa kysymys oli sopimuksen tulkinnasta siltä osin, mikä merkitys viimeksi mainitulla maininnalla oli konsultin vahingonkorvauksen ylärajan kannalta. Perusteluissaan 174 Palmu (2005b), s. 117. Välittömien ja välillisten vahinkojen erottelu voi olla haastavaa, vaikka erottelulla on pitkäaikainen historiallinen tausta, ks. tarkemmin esim. Hemmo (1994), ss. 286. KSEkonsultin vahingonkorvausta arvioitaessa luokittelun haasteilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä seuraavaksi esiteltävän välillisien vahinkojen määrää rajoittavan ehdon vuoksi. Joissain tilanteissa sillä saattaa kuitenkin olla merkitystä, pidetäänkö sivulliselle maksettuja välittömiä vahinkoja välittöminä myös varsinaisessa sopimussuhteessa, ks. tarkemmin Hemmo (1994), s. 287, ja jäljempänä RYHTmyyjän vastuun yhteydessä luvussa 3.4.1 sanottu. 175 Ks. esim. Hemmo (2005), s. 254. Vastuurajoitusehdon suppeaa tulkintaa rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa on käsitellyt esim. Saarnilehto (DL 2009) ja Liuksiala (DL 2009). Oikeuskäytännössä periaate on ollut esillä alistamisehtojen tulkintaa koskevassa ratkaisussa KKO 1992:178. 39

korkein oikeus totesi, että vastuuvakuutuksen suuruutta koskeva ehto oli omiaan antamaan B:lle aiheen otaksua, että A oli tarjouksensa perusteella sitoutunut siihen, että vahingonkorvauksen yläraja on 5 000 000 markkaa. Täten sopimusta oli tulkittava niin, ettei konsultin vastuu rajoittunut palkkion määrään. 176 Toisin kuin tapaukseen sovelletuissa KSE 1983 -ehdoissa, KSE 1995 -ehtojen vastuunrajoitusmääräykseen sisältyy maininta siitä, että ehdoista poikkeavan vastuun vaikutuksesta konsultin saamaan korvaukseen ja vastuun kattamisesta vakuutuksella määrätään sopimuksessa. Tällaisen lisäyksen tarkoituksena lienee KSE-ehtoisia sopimuksia tekevien sopimusosapuolten muistuttaminen niistä asioista, joista epäselvyyksien välttämiseksi kannattaa sopia erikseen 177. Sen sijaan muutosta konsultin vahingonkorvausvastuun laajuuteen ei liene tiedossa, vaikka se onkin rakennusalalla laajaa keskustelua herättänyt vastuutasapainon epäkohta 178. Konsultin virhevastuuta on rajoitettu myös esimerkiksi tiettyjen tilaajan vaatimien muutosten tai suunnitteluperusteen muuttumisen taikka sovitun asiantuntijavalvonnan puuttumisen osalta (kohdat 3.2.7 8). Konsultin vastuu rajoittuu silloinkin, jos vahinko on aiheutunut tilaajan antaman informaation heikkoudesta tai epätarkoituksenmukaisuudesta tai muusta tilaajasta johtuvasta syystä 179. Tilaajan myötävaikutus konsultin vahingonkorvausvelvollisuutta rajoittavana seikkana on merkittävä niistä käytännön syistä, että ainakin tilaajana toimivalla rakennuttajalla voi usein olla sekä suuri intressi että myös mahdollisuudet osallistua rakennushankkeen etenemiseen jo suunnitteluvaiheessa 180. Myös tilaajan asiantuntemukselle voidaan antaa merkitystä esimerkiksi konsultin vahingonkorvausvastuun sovittelua puoltavana seikkana 181. Konsultin virhevastuu on yleensä voimassa koko rakennus- ja takuuajan, sillä vastuun päättyminen on sidottu urakoitsijan ja rakennuttajan väliseen takuutarkastukseen 176 Ratkaisusta on kommentoinut myös Saarnilehto (OT 2003/3), s. 3 4. Ratkaisua on arvosteltu muun muassa sillä perusteella, että siinä KSE-tilaajalta olisi asiantuntijuutensa perusteella pitänyt edellyttää rakennusalan sopimuskäytäntöjen tuntemusta, ks. Laine (LM 2003), s. 1032. 177 Ks. Palmu (2005b), s. 116. Tämäntyyppisiä avonaisia ja lähinnä sopimisesta muistuttavia määräyksiä KSE 1995 -ehdoissa on runsaasti, mikä on yksi syy siihen, että ehtoja käytetään hyvin erilaisissa ja myös rakennusalan ulkopuolisissa konsulttisopimuksissa. 178 KSE-ehtojen vastuunrajoitusehdon kritiikistä, ks. esim. Palmu (2005b), s. 116, ja Koskela (2004), s. 83. 179 Takki (1988), s. 58. 180 Koskela (2004), s. 84. 181 Liuksiala (2004). s. 36. 40

(kohta 3.2.5) 182. Ehtojen mukaan tilaajalta saatu hyväksyminen suunnitelmille tai toimenpiteille ei vapauta konsulttia virhevastuustaan (kohta 3.2.6). Poikkeuksen virhevastuun rakennusaikaiseen kestoon saattaa tuoda se, jos suunnitelmaa ei toteuteta välittömästi. Tällöin vastuun kesto on korkeintaan viisi vuotta (kohta 3.2.5), mikä tarkoittaa, että tilanteessa, jossa rakentaminen aloitettaisiinkin esimerkiksi vasta parin vuoden päästä suunnitelmien tekemisestä, konsultin virhevastuu saattaa päättyä kesken rakennus- tai takuuajan. KSE-ehdoissa tilaajalle asetetaan reklamointivelvollisuus syntymässä olevasta tai syntyneestä virheestä välittömästi ja todistettavasti (kohta 3.2.4). Korvausvaatimuksensa tilaajan on ilmoitettava perusteeltaan yksilöityinä viipymättä ja viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä lukien, kun konsultin virhe on ilmennyt ja viimeistään vuoden kuluttua konsultin vastuuajan päättymisestä (kohta 3.2.9). Tilaajalle voi syntyä oikeus konsulttisopimuksen purkamiseen konsultin virheen johdosta, jos virhe on olennainen. Purkamisen syyn on kuitenkin oltava niin sanotusti tärkeä, ja tämän arvioinnissa on otettava huomioon myös vastapuolen intressi pysyä sopimussuhteessa. 183 Esimerkiksi konsulttisuhteessa olevan suunnittelijan olennaisesta virheestä voisi olla kyse tilanteessa, jossa tälle on useasti huomautettu suunnitelmien yhteensopimattomuudesta ja toteuttamiskelvottomuudesta 184. KSE-ehdoissa tilaajan oikeudesta purkaa sopimus konsultin olennaisen virheen johdosta määrätään yleisesti kohdassa 8.1.2 d. Määräyksen mukaan konsultille on kuitenkin ensin annettava tilaisuus korjata virhe kohtuullisessa ajassa siitä, kun tilaaja on huomauttanut siitä sille kirjallisesti. Tällaisessakin purkutilanteessa konsultilla on oikeus saada hyvitys suorittamastaan työstä (kohta 8.1.5). Jos purkuun johtava virhe johtuu konsultin tuottamuksesta, konsultille syntyy yleisen velvoiteoikeudellisen periaatteen mukainen velvollisuus korvata kaikki kohtuulliset lisäkustannukset, jotka tilaajalle aiheutuvat tehtävän suorittamisesta loppuun sopimuksessa määrätyn palkkion, erityisten korvausten ja kulujen ylittäviltä osin (kohta 182 Koskela (2004), s. 63. KSE-ehtojen kohdan 3.2.5 mukaan konsultin vastuu päättyy vuoden kuluttua suunnittelukohteen valmistumisesta, ellei suorittajalla ole omaa takuuaikaa. Tässä tutkielmassa lähtökohta kuitenkin on se, että tässä tarkoitetussa suorituksessa noudatetaan YSE-ehtoja ja niiden mukaista takuuaikaa, joten konsultin vastuu ei tällaisissa tilanteissa jää YSE-ehtoista takuuaikaa lyhyemmäksi. 183 Takki (1988), s. 76 77. 184 Koskela (2004), s. 71. 41

8.1.6) 185. Määräystä on tulkittava kuitenkin täyttä vahingonkorvausvastuuta rajoittavaksi, sillä siinä puhutaan tehtävän loppuun suorittamisesta aiheutuvista lisäkustannuksista 186. Sanamuodon perusteella konsultin vahingonkorvausvastuun myös sopimuksen purkamistilanteessa voidaan katsoa rajoittuvan vain korvaavan sopimuksen tekemisestä aiheutuviin välittömiin kustannuksiin, kun kyse on tuottamuksesta muttei kuitenkaan törkeästä tuottamuksesta 187. Periaate kvalifioidusta tuottamuksesta aiheutuvaan korvausvastuuseen, jota ei sopimuksin voida rajoittaa, pätee luonnollisesti myös purusta aiheutuvaan vahingonkorvausvastuuseen, vaikkei sitä ole erikseen ehdon purkumääräyksissä mainittu. KSE-konsultin virhevastuun keskeiset osat on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 4). Taulukko 4. KSE-konsultin (K) virhevastuu KSE-tilaajalle (T). 185 Takki (1998), s. 79 80. 186 Ks. esim. Hemmo (2005), s. 239. Ks. vastaavanlaisen sanamuodon tulkinnasta myös Oksanen, Laine & Kaskiaro (2010), s. 147. 187 Ks. esim. Liuksiala (2004), s. 37. 42

3.3.2 KSE-tilaajan virhevastuu KSE-tilaajan virhevastuu syntyy tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnistä, sillä on vaikea ajatella tilannetta, jossa tilaajan tekemä konkreettinen virhe, vaikka sekin on mahdollinen esimerkiksi tilaajan ollessa pääurakoitsija, vaikuttaisi tilaajan KSE-sopimussuhteeseen. Tässä tutkielmassa asetelma on kuitenkin se, että käsiteltävät KSE-tilaajan virheet ovat seurausta tämän ulkopuolisen sopimuksen sopimuskumppanin virheestä 188. Tilaaja on KSE-ehtojen mukaan vastuussa konsultille vahingoista, jotka johtuvat tilaajan tekemistä virheistä tai laiminlyönneistä (kohta 2.2.1). Lisäksi tilaaja vastaa myös konsultille antamistaan tiedoista sekä sitovista ohjeista ja määräyksistä (kohta 2.2.2). Tiedonantovelvollisuutta pidetään sitä laajempana ja yksityiskohtaisempana, mitä enemmän tilaus sisältää tavanomaisesta tilauksesta poikkeavia piirteitä 189. Tämä tilaajan tiedonantovelvollisuus tulee yleensä kysymykseen konsulttisuhteen alussa, mutta velvollisuus on voimassa myös suhteen kestäessä 190. Tilaaja vastaa ehtojen mukaan lisäksi tutkimuksessa aiheutuvista väistämättömistä haitoista ja vahingoista (kohta 2.2.3). Tilaajan vastuu on näiltä osin täysimääräistä, sillä ehdoissa ei ole erillistä vastuunrajoitusehtoa 191. Tilaajan sanktiona on velvollisuus lisäajan antamiseen, kun tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti aiheuttaa töiden viivästymisen. Viivästystilanteessa tilaaja on myös velvollinen korvaamaan viivästyksestä johtuvat konsultin osoittamat palkka- ja yleiskustannukset, erityiset korvaukset ja kulut (kohta 7.2). Näihin korvauksiin konsultti on kuitenkin oikeutettu enintään kahdeksan viikon ajan siitä lähtien, kun se on saanut ilmoituksen keskeytyksestä (kohta 7.3). Sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti reklamaatiovelvollisuus sopimuskumppanin viivästyksen johdosta on eri asemassa kuin virhetilanteissa, sillä viivästyneen osapuolen voidaan kat- 188 Tällainen ulkopuolinen sopimuskumppani on tässä tutkielmassa RYHT-myyjä, jonka kanssa KSEtilaaja on RYHT-ehtoisessa hankinta- ja toimitussopimuksessa. Ketjua käsitellään jäljempänä luvussa 4.4.1. 189 Palmu (2005b), s. 110 111. Tilaajan tiedonantovelvollisuuden tarkempaa sisältöä määrittävät myös KSE 1995 -ehtojen kohdat 2.1.1 2.1.2, joissa määrätään muun muassa asiakirjojen luovuttamisesta, lupien hankkimisesta ja kokonaisuuden johtamisesta. 190 Takki (1988), s. 29. 191 Kuten sopimusvastuuta yleisestikin, myös tilaajan vastuuta rajoittavat vahinkojen ennakoitavuutta ja adekvaattisuutta painottavat kriteerit, ks. Hemmo (1994), s. 124. 43

soa olevan tietoinen suorituksensa viivästymisestä 192. Tilaajan viivästyessä intressi ilmoittaa siitä on tilaajalla itsellään. KSE 1995 -ehdot asettavat myös konsultille tilaajan velvollisuutta vastaavan reklamaatiovelvollisuuden tilaajan virheen johdosta (kohta 2.2.1). Konsultin on reklamoitava tilaajan virheestä heti ja todistettavasti, mutta erillistä oikeudenmenetysuhkaista vaatimusten esittämismääräystä ei konsultille ole annettu. Koska reklamoinnin päämääränä on kuitenkin virheellisen suorituksen tehneen luottamusta suoritustoimen sopimuksenmukaisuuteen, on sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti selvää, että reklamaatiota tai vaatimusten esittämistä ei varsinaisten sopimusehtojenkaan puuttuessa voi viivytellä kohtuuttomasti. Siten sekä virheen että viivästyksen osalta vaatimusten esittäminen on tehtävä kohtuullisessa ajassa. 193 KSE-ehtojen suurpiirteisemmät tilaaja-osapuolen sopimusrikkomusmääräykset johtunevat konsulttisopimuksen luonteesta nimenomaan konsultille konkreettisia velvoitteita luovana sopimustyyppinä sen sijaan, että kyse olisi suoritustensa perusteella tasapuolisista sopimusosapuolista. KSE-ehtojen tilaajapuolen sanktiosääntely vastaakin monelta osin YSE-tilaajaa koskevia määräyksiä, joskin YSE-ehdot ovat kokonaisuudessaan KSE-ehtoja yksityiskohtaisempia 194. Ehdoissa ei ole nimenomaista määräystä, jonka perusteella lähtökohtaisesti tilaajan virhevastuu voisi joissain tilanteissa siirtyä myös konsultin kannettavaksi, mutta konsultin asiantuntijuusvelvoitteen perusteella tällainen saattaisi olla tietyissä tilanteissa mahdollista 195. KSE-ehtojen mukaan myös konsultilla on oikeus purkaa sopimus tilaajan olennaisen virheen johdosta (kohta 8.2.2 d). Konsultin on kuitenkin ensin tehtävä tilaajalle kirjallinen huomautus, jonka jälkeen tilaajalla on kohtuullinen aika korjata virheensä (kohta 8.2.2). Purkaessaan sopimuksen tilaajasta johtuvasta syystä konsultilla on oikeus saada korvaus osoittamastaan vahingosta ja purkamisesta aiheutuvista menetyksistä (kohta 8.1.4). Tilaajan olennaisesta virheestä johtuvassa purussa konsultilla on siis oikeus saada korvatuksi positiivinen sopimusetu, kun taas konsultin virhevastuussa 192 Hemmo (2003), s. 165. 193 Hemmo (2003), s. 164 165. 194 Ks. YSE-tilaajan sanktiot, luku 3.2.3. 195 Konsultin asiantuntijuus- ja ammattitaitovelvoitteesta tarkemmin, ks. Takki (1988), s. 55 56. 44

kyseeseen tulevat vain kohtuulliset lisäkustannukset 196. Yksittäisten määräysten tarkemman tutkailun avulla voidaankin tehdä se huomio, että KSE-ehdot ovat ainakin virhevastuun suhteen erittäin konsulttiystävälliset merkittävin vastuunrajoitusehdoin ja lievin sanamuodoin. KSE-tilaajan virhevastuun keskeinen sisältö on kuvattu alla olevassa taulukossa (Taulukko 5). Taulukko 5. KSE-tilaajan (T) virhevastuu KSE-konsultille (K). 3.4 Sanktiot hankinta- ja toimitussopimuksissa (RYHT 2000) 3.4.1 RYHT-myyjän virhevastuu RYHT 2000 -ehdoissa myyjän virhevastuusta on määrätty melko yksityiskohtaisesti sekä rakennusaikaisen että takuuaikaisen vastuun osilta (kohdat 15.1 5 ja 18.1 4). Myyjän virhevastuu perustuu tavaran toimituskunnosta määrättyyn laatuvaatimuk- 196 Ks. esim. Takki (1988), s. 81. 45

seen, eli siihen, että toimituksen on oltava lainsäädännön vaatimusten ja sopimuksessa sovitun mukainen (kohdat 10.1 2). Kuten luvussa 2.3.1.1 on esitetty, myyjällä on vastuu konkreettisesta laatuvirheestä. RYHT-ehtojen tulkintaan vaikuttavassa kauppalaissa tavaran virhettä on määritelty lisäksi erikseen sellaisissa tilanteissa, joissa sopimuksessa ei ole tavarasta sovittu muutoin (KL 17.2 ). Säännös sisältää muun muassa maininnan myyjän asiantuntijavastuusta virheestä, joka johtuu siitä, ettei tavara sovellu tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää ja myyjä oli tästä selvillä 197. Vaikka laissa säännelty myyjän asiantuntijuusvelvoite täydentää RYHTehtoja, joista nimenomainen asiantuntijuusmääräys puuttuu, käytännössä laissa asetettu velvoite ei useinkaan vieritä vastuuta RYHT-myyjälle 198. Ehtojen mukaan myyjä vastaa tavaran virheestä, joka tavarassa on ollut vahingonvaaran siirtyessä (kohta 15.1). Olennaista on siis vahingonvaaran siirtymishetki, josta on omat määräyksensä kohdissa 8.1 2. Siirtymishetki on ehtojen mukaisesti luovutushetki ostajalle tai itsenäiselle rahdinkuljettajalle, ja siinä on omaksuttu kauppalain tavoin myös se, että ostajan viivästyessä luovutuksesta vaaranvastuu siirtyy silloin, kun myyjä on täyttänyt sen, mitä siltä sopimuksen mukaan edellytettiin (kohta 8.2) 199. RYHT-ehdossa ostajalle on asetettu velvollisuus ilmoittaa virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta tai siitä, kun se olisi pitänyt havaita (kohta 15.1). Ehto vastaa KL 32 :n neutraalin reklamaation säännöstä, jonka esitöissä esitettyjen perustelujen mukainen kohtuullinen aika voi olla varsin lyhytkin, esimerkiksi vain muutama päivä, kun kyse on elinkeinotoiminnasta. Myös sen arvioinnissa, milloin virhe olisi pitänyt havaita, voidaan ostajan asiantuntijuudelle antaa merkitys- 197 Säännöstä on tulkittu tiukasti rakentamiseen liittyvässä ratkaisussa KKO 1991:153, jossa myyjä oli tullut tietoiseksi toimittamansa maa-aineksen soveltumattomuudesta tuodessaan aineksen rakennuspaikalle. Koska myyjä ei asiantuntijuusvelvoitteensa perusteella huomauttanut asiasta ostajalle tässä vaiheessa, tavaraa pidettiin KL 17.2 :n mukaisesti virheellisenä. 198 Kauppalain esitöissä on katsottu, ettei myyjän asiantuntijuudesta seuraisi vastuuta siinä tapauksessa, jos ostajan asiantuntemus ja tiedot olosuhteista, joissa tavaraan aiotaan käyttää, ovat paremmat kuin myyjällä. Myös silloin, kun ostaja on itse toimittanut yksityiskohtaiset tekniset spesifikaatiot tavaran ominaisuuksista, voidaan katsoa, että ostaja ei ole tukeutunut myyjän asiantuntijuuteen KL 17. :n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ks. HE 93/1986 vp, s. 61. Usein RYHT-ehtoisissa hankinnoissa kyse on tämäntyyppisistä tilanteista. 199 Vrt. KL:n 2 ja 3 luvut. 46

tä. 200 Myös takuuaikana ostajan on ilmoitettava virheestä viipymättä (kohta 18.3). Virheen havaitsemiseen liittyy ostajan tarkastusvelvollisuus, joka RYHT-ehtojen mukaan sisältää luovutuksen jälkeisen silmämääräisen tarkastuksen ja ennen tavaran käyttämistä tehtävän asianmukaisen tarkastuksen (kohdat 13.2 3). Näissä havaittavista virheistä ilmoitus on tehtävä kunkin tarkastuksen jälkeen heti, ensimmäisessä lisäksi kirjallisesti. Kauppalakiin verrattuna ostajan tarkastusvelvollisuus on määritelty RYHT-ehdoissa lakia yksityiskohtaisemmin 201. RYHT-ehdoissa ei sen sijaan erikseen määrätä reklamaation jälkeisestä vaatimuksen esittämisestä, kuten KL 35 :ssä. Kyseisessä kauppalain pykälässä olevaa vaatimusten esittämiselle annettavaa kohtuullista aikaa on pidetty pidempänä kuin 32 :ssä mainittua kohtuullista aikaa 202. RYHT-ehtojen mukaan rakennusaikaisen virheen viimesijainen vaatimusten esittämisaika on vastaanottotarkastuksessa, mutta sekin vain niiden virheiden osalta, joita ei kohtuudella ole voitu havaita aiemmissa tarkastuksissa (kohta 13.4). Sen sijaan takuuajalle ei ole annettu erillistä vaatimusten esittämisen aikaa. Viimeinen aika vaatimusten esittämiselle on kuitenkin luonnollisesti takuuajan päättyminen 36 kuukauden päästä luovutuspäivästä lukien (kohta 18.1). Oletettavaa on kuitenkin se, että kauppalain säännöksillä on tässä merkitystä ja myös vaatimukset olisi esitettävä kohtuullisessa ajassa eli käytännössä silloin, kun vahinkojen määrä on selvillä 203. Myös lojaliteetin perusteella vaatimusten esittäminen on tehtävä sellaisessa ajassa, että sopimusosapuolelle jää todellinen mahdollisuus sille kuuluvien oikeuskeinojen käyttämiseen 204. Myyjän virheen ensisijaiset sanktiot virhereklamaation vastaanotettuaan ovat virheen oikaisu eli sen korjaaminen tai virheellisen toimituksen uusiminen (kohta 15.2). Käytännössä virheen korjaaminen ja uusi toimitus ovat toistensa vaihtoehtoja, mutta 200 HE 93/1986 vp, s. 84, Hemmo (2005), s. 213, ja Ämmälä (2004), s. 267 273. Vrt. kuluttajasopimuksen neutraalin reklamaatioajan kohtuullisuudesta, Bärlund (2002), s. 170 181. 201 Vrt. KL 31. 202 HE 93/1986 vp, s. 88. Vaatimuksentekoaika on kuitenkin lyhyempi kuin kuluttajakaupassa, jossa hyväksyttävänä on pidetty vielä kahden tai kolmen kuukauden pituista aikaa vaatimusten esittämiselle, ks. Bärlund (2002), 300 ja 302. 203 Reklamaation ja yksilöityjen vaatimusten esittämisajan kohtuullisuutta kauppalain perusteella on arvioitu asuntokaupan virheeseen liittyvässä ratkaisussa KKO 2005:127, jossa vähän yli kahden vuoden aikaa vaatimusten esittämiselle ei pidetty enää kohtuullisena. 204 Hemmo (2003), s. 167. 47

ne saattavat tulla kyseeseen myös peräkkäin 205. Jos kuitenkin myyjä laiminlyö velvollisuutensa, ostajalla on oikeus korjata tai korjauttaa virhe myyjän kustannuksella. Ennen ostajan oma-aloitteista korjaamista tai korjauttamista ostajalle on kuitenkin asetettu velvollisuus ilmoittaa tästä myyjälle kirjallisesti (kohta 15.3). Vaikka ehdoissa ei ole tästä mainintaa, kohdan 15.3 sanamuodosta on pääteltävissä, että määräys sisältää myös myyjän oikeuden korjata virheensä. Kauppalaissa tästä on nimenomainen säännös (KL 36 ). Perusteena myyjän korjausoikeudelle on katsottu olevan ainakin se, että myyjän kannalta tämä voi olla kannattavampaa kuin muut mahdolliset oikeusseuraamukset 206. RYHT-ehdoissa on myös myyjän virhevastuuta rajoittavia määräyksiä, joista 15.4 liittyy siihen, että tavaraa ei ole suunniteltu siihen, missä virhe on aiheutunut, tai jos tavaraa on käytetty käyttöohjeen vastaisesti tai sen huolto on laiminlyöty. Määräys liittyy läheisesti aiemmin mainittuun ehtojen kohtaan 10.2, jossa myyjälle on annettu velvollisuus erilaisten asiakirjojen, kuten käyttö- ja huolto-ohjeiden, toimittamiseen. Takuuaikana myyjän vastuuta on rajoitettu siltä osin, kun virheet johtuvat tavanomaisesta kulumisesta tai ostajan tuottamuksesta (kohta 18.2). Virheen oikaisun lisäksi myyjä voi joutua vahingonkorvausvelvolliseksi. RYHTehdoissa erotetaan kauppalain tavoin välittömät ja välilliset vahingot, ja koska ehdoissa ei ole erikseen asiasta määrätty, pätee vahinkojen korvattavuuden suhteen kauppalain logiikka vahinkojen korvattavuudesta: välittömät vahingot tulevat korvattaviksi, elleivät ne johdu virheen aiheuttajan vaikutusmahdollisuuden ulkopuolisesta syystä, ja välilliset vahingot edellyttävät tuottamusta (KL 40.2 3 ) 207. Ehdoissa ei lausuta välittömien vahinkojen määrästä, mutta myyjän vahingonkorvausvelvollisuutta välillisistä vahingoista on selvästi rajoitettu (kohta 15.5). Ehdon mukaan myyjän vahingonkorvausvelvollisuus välillisistä vahingoista voi olla enintään myyjän toimituksen hinnan suuruinen. Sen lisäksi korvattavien välillisten vahinkojen ulkopuolelle on listattu vahinko, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä sekä voitto, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen 205 Wilhelmsson, Sevón & Koskelo (2006), s. 123. 206 Ks. tarkemmin HE 93/1986 vp, s. 88. 207 Ks. myös HE 93/186 vp, s. 91. Kauppalain mukaista välittömien ja välillisten vahinkojen rajanvetoa on määritelty oikeuskäytännössä muun muassa ratkaisussa KKO 2009:89, ks. etenkin perustelujen kohta 10. 48

kanssa on rauennut tai jäänyt täyttymättä oikein. Tämä rajaus on hieman suppeampi kuin KSE-konsultin vastaava rajaus, joka sisältää mainittujen lisäksi myös muun tulon menetyksen ja muun samankaltaisen vaikeasti ennakoitavan vahingon tai muun välillisen vahingon 208. Tällainen välillinen mutta RYHT-ehtojen mukaan korvattava vahinko voisi olla esimerkiksi vahinko, joka johtuu muun omaisuuden kuin toimitetun tavaran vahingoittumisesta 209. Rajoitus ei myöskään koske vahingon johdosta sivulliselle suoritettavaa vahingonkorvausta, joten jäljempänä käsiteltävissä sopimusketjuissa syntyvät vahingot tulevat korvattaviksi laatunsa puolesta. Siihen, tuleeko sivulliselle suoritettava vahingonkorvaus RYHT-ehtojen perusteella korvattavaksi määränsä puolesta, vaikuttaa se, millaisiksi vahingoiksi tämäntyyppiset vahingot luokitellaan. Koska kyse on irtaimen kaupan ehdoista, vahinkojen määrittelyssä on syytä seurata KL 67 :n määritelmää 210. Kauppalain tulkintakannanottojen perusteella ei ole selvää, luokitellaanko vahinkoa kärsineen sopimuskumppanin sivulliselle suoritettavien vahingonkorvauksien suhteen välittömiksi vai välillisiksi vahingoiksi 211. RYHT-myyjän vastuu voisi muodostua erittäin riskialttiiksi, jos sen sopimuskumppanille aiheutuva vahinko esimerkiksi urakkasopimukselle voi tulla maksettavaksi pelkän kontrollivastuun perusteella välittömänä vahinkona, joita ei RYHTehdoissa ole rajoitettu. Yleisesti vastuurajoitusehdoissa on kuitenkin pidetty tällaista vahinkoa välillisenä, joten näin voidaan olettaa olevan myös RYHT-ehdoissa 212. Lisäksi korvattavuuden arvioinnissa vaikuttaa se, voidaanko sivulliselle suoritettavia korvauksia pitää ennalta-arvattavina ja alan yleisen tavan mukaisena 213. Sopimuksen purkaminen on RYHT-ehtojen mukaan mahdollista, jos sopimusosapuoli syyllistyy sopimusvelvollisuuksiensa olennaiseen laiminlyöntiin (kohta 22.1). Olen- 208 Ks. luku 3.3.1. 209 Sipilä (2005b), s. 75. Ks. myös HE 93/1986vp, s. 128, jonka mukaan kauppalain vahingonkorvaussäännöksiä voidaan soveltaa sellaisiin tuotevahinkoihin, jotka joko liittyvät läheisesti ja ennalta arvattavasti myydyn omaisuuden käyttötarkoitukseen tai jos vahinko kohdistuu omaisuuteen, jonka työstämiseen myyty tavara on tarkoitettu tai jolla on muu samankaltainen yhteys siihen. 210 Hemmo (1994), s. 291. 211 Ks. tarkemmin Routamo & Ramberg (1997), s. 510 516. 212 Hemmo (1994), s. 287. 213 Hemmo (1994), s. 156 157 ja siinä mainitut sopimussakkojen korvaamiseen liittyvät ratkaisut. Myös tuoreemmassa ratkaisussa KKO 2001:77 kyse oli kauppalain mukaisesta vahingonkorvauksesta myyjän virheen vuoksi. Siinä korvattavaksi tulivat kuluttajien reklamaatioiden perusteella maksetut hyvitykset, joskin ratkaisuun saattoi vaikuttaa kuluttajansuojalain 31 :n mukaisesta aikaisemman myyntiportaan virhevastuusta ja tämän myyntiportaan regressio-oikeudesta alkuperäistä virheenaiheuttajaa kohtaan. 49

naisuuden määrittämisessä kyse on kokonaisarvioinnista, jossa virheen laadun lisäksi otetaan huomioon mahdollisuudet korjata tai poistaa virhe tai muutoin hyvittää se ostajalle muiden seuraamusten avulla 214. RYHT-ehdoissa ei kuitenkaan kauppalain tavoin ole määräyksiä siitä, että virheen olennaisuuden olemassaolon lisäksi sopimusosapuolen olisi pitänyt myös käsittää sen merkitys toiselle osapuolelle 215. RYHTehtojen purkukynnys on sanamuotonsa mukaan täten hieman kauppalaissa asetettua kynnystä alhaisempi. Ostajan aikoessa purkaa sopimuksen myyjän olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi ostajan on ensin ilmoitettava myyjälle tästä kirjallisesti ja annettava kohtuullinen määräaika virheen korjaamiseen (kohta 22.1). Purusta johtuvasta vahingonkorvauksesta määrätään RYHT-ehtojen kohdassa 22.3, jonka mukaan sopimusosapuolella on oikeus saada korvaus sopimuksen täyttämättä jättämisestä johtuvista kuluista ja vahingoista. Määräyksessä mainitaan myös rikastumiskieltona tunnettu periaate siitä, että korvaukset eivät saa ylittää kärsityn vahingon määrää 216. Tämä ehto on kummallekin sopimusosapuolelle yhteinen. Ehtojen rakenne viittaa siten siihen, että purusta aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta on haluttu määrätä erikseen, eikä edellä mainittu vastuunrajoitus päde vahingonkorvauksiin purkutilanteessa. Ehtojen kokonaisuuden kannalta on kuitenkin yllättävää, jos purkaminen voi aiheuttaa sopimuksen arvoon verrattuna huomattavan korvausvastuun. Jos sanamuotoa tulkitaan niin, että siinä sopimuksen täyttämättä jättämisestä johtuvilla kuluilla ja vahingoilla viitataan vain välittömiin vahinkoihin, korvattavaksi tulevat kauppalain logiikan mukaisesti lähinnä kateostosta aiheutuneet kulut 217. Kauppalain perusteella kateoston kuluja suurempi vahingonkorvaus on mahdollinen, mutta kateoston erotuksen ylittävät osat luokitellaan välilliseksi vahingoksi 218. Vahingonkorvauksen laajuus ei siis ole ehdon perusteella täysin yksiselitteinen. Tämä koskee kuitenkin vain tuottamuksella, muttei törkeällä tuottamuksella aiheutuneita vahinkoja, sillä aiemmin mainitun tavoin kvalifioidusta huolimattomuudesta seuraa täysimääräinen korvausvastuu 219. 214 Ks. kauppalain osalta HE 93/1986 vp, s. 90. 215 Vrt. KL 39.1. 216 Ks. rikastumiskiellosta esim. Hemmo (2003), s. 265. 217 Wilhelmsson, Sevón & Koskelo (2006), s. 142. Tällaiseen tukintaan päädyttäneen myös luvussa 2.1 mainitun ehtojen sisäisen analogian perusteella. 218 Routamo & Ramberg (1997), s. 522 ja 529 530. 219 Ks. konsultin vastuusta sanottu, luku 3.3.1. 50

RYHT-ehdoissa ei ole määräyksiä myyjän velvollisuudesta antaa hinnanalennusta 220. Koska hinnanalennuksella on kuitenkin perusteltu paikkansa virheen seuraamusjärjestelmässä sellaisessa tilanteessa, jossa virheen oikaisu ei syystä tai toisesta onnistu kohtuullisessa ajassa, mutta jossa virhe ei kuitenkaan ollut olennainen, jotta purkukynnys ylittyisi, hinnanalennusseuraamuksen paikkaa voidaan puoltaa RYHT-ehtojen näkymättömänä osana 221. Tällöin hinnanalennus voisi tulla sovellettavaksi ilman nimenomaista määräystäkin 222. Kauppalain mukainen hinnanalennus on purkamisen vaihtoehto, ja ostaja voi vaatia sitä ainoastaan silloin, kun se pitää tavaran. Hinnanalennuksen tarkoituksena on nähty sopimustasapainon palauttaminen myyjän virheellisen suorituksen ja ostajan maksaman vastikkeen välillä, mutta se ei kuitenkaan poista ostajan mahdollisuutta saada vahingonkorvausta muilta kuin hinnanalennuksella kompensoitavin osin. 223 Toisaalta hinnanalennuksen puuttumista RYHT-ehtojen seuraamusjärjestelmästä voidaan pitää myös merkkinä siitä, että sellainen seuraamus on nimenomaisesti jätetty seuraamusvaihtoehtojen ulkopuolelle, ja olennaisuuskynnyksen alittavien, mutta oikaisukelvottomien vahinkojen osalta ostaja voi tyytyä ainoastaan vahingonkorvauksen vaatimiseen 224. Käytännössä hinnanalennusmahdollisuuden tarve on kuitenkin ajateltavissa esimerkiksi tilanteessa, jossa rakennustarvike ei ole sopimuksenmukainen, mutta kuitenkin käyttökelpoinen ja rakennusalalle tyypillisen kiireen vuoksi uusi toimitus ei ole mahdollinen. Yhteenvetona RYHT-myyjän virhevastuun keskeiset osat on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 6). 220 Vrt. KL 37 ja 38. 221 Ks. Haapio (2005b), s. 31. 222 Hemmon mukaan hinnanalennus voi tulla kyseeseen ilman lisäedellytyksiä aina, kun suorituksessa on virhe, vaikka sopimuksessa ei ole otettu kantaa siihen, ks. Hemmo (2005), 237. 223 HE 93/1986 vp, s. 89 90. 224 Hinnanalennuksen sopimattomuutta on perusteltu sillä, ettei se sovellu urakkasopimukseen itsenäisenä seuraamuksena erillään taloudellisesta selvittelystä, ks. Rudanko (1989), s. 170. 51

Taulukko 6. RYHT-myyjän (M) virhevastuu RYHT-ostajalle (O). 3.4.2 RYHT-ostajan virhevastuu RYHT-ostajan virhevastuu johtuu luvussa 2.3.1.2 esitellyin tavoin ostajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Tutkielmassa käsiteltävissä sopimusketjuissa RYHT-ostaja ei ole alkuperäisen virheen aiheuttaja, vaan sen virheet johtuvat hankinta- ja toimitussopimuksen ulkopuolisessa sopimuksessa aiheutuneita virheistä 225. Ostajan velvollisuuksista määrätään RYHT-ehtojen kohdissa 14.1 4, joiden perusteella ostajan vastuulla on huolehtia omalta ja alihankkijoidensa osalta sovitussa aikataulussa pysymisestä, työmaateiden ja purkauspaikan kunnosta sekä pakkausjätteestä. Aihepiiriltään kyseiset RYHT-määräykset vastaavat KL 50 :ää, jossa ostajan myötävaikutusvelvollisuudet on määritelty RYHT-ehtoja yleisemmin. 225 Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa RYHT-ostaja on myös KSE-tilaaja ja virheen alkuperäinen aiheuttaja on KSE-konsultti. Tähän palataan luvussa 4.4.2. 52

Kuten YSE- ja KSE-tilaajienkin virhevastuu, myös RYHT-ostajan virheen ensisijaisena sanktiona on viivästyksestä vastaaminen, sillä ostajan myötävaikutusvelvollisuuksiin kuuluvien velvoitteiden laiminlyönti johtaa ensisijaisesti aikataulun viivästymiseen. Ostajan ensimmäisenä velvollisuutena tällaisessa tilanteessa on tehdä kirjallinen ilmoitus, josta ilmenevät viivästyksen syy ja uusi toimitusajankohta (kohta 16.2). Lisäksi ostajan vastuulla olevan viivästyksen varalle RYHT-ehdoissa on määräys myyjän oikeudesta laskuttaa toimitus sovitun aikataulun mukaisesti ja saada korvaus viivästyksen aiheuttamista välittömistä kustannuksista (kohta 16.4). Tämä rajanveto välittömien ja välillisten vahinkojen välillä ei ole helppo, mutta tällaisia viivästymisestä johtuvia ja välittömästi laskutettavia kustannuksia ovat toimitussopimukseen suoraan kohdistettavat kustannukset, jotka aiheutuvat esimerkiksi työnjohdolle ja työntekijöille aiheutuvasta ylimääräisestä työstä, kuten tuotannon uudelleen suunnittelusta 226. Toinen RYHT-ehdoissa määrätty ostajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin seuraus on sopimuksen purku, jota koskevat myyjän kanssa samat, aiemmin käsitellyt sopimuksen purkamista koskevat määräykset virheen olennaisuusvaatimuksesta purkukynnyksenä, ilmoitusvelvollisuudesta ja rikastumiskiellon mukaisesta, joskin laajuutensa perusteella jossain määrin tulkinnanvaraisesta vahingonkorvauksesta (kohdat 22.1 ja 22.3) 227. Rakennustavaroiden kaupassa ostajan myötävaikutusvelvollisuuden olennainen laiminlyönti voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei tämä voi ottaa vastaan sille valmistettua ja toimitettua tavaraa. Kauppalain mukaisesti ostajan sopimusrikkomuksesta aiheutunut vahingon määrä voidaan tällöin laskea myyjän voiton ja sopimusrikkomuksesta aiheutuneiden kustannusten perusteella, sillä korvausmäärän arvioita ei voida tehdä kateoston perusteella 228. Muista ostajan sanktioista ei RYHT-ehdoissa määrätä, mikä eroaa kauppalaista, jossa myyjälle on annettu nimenomainen oikeus muun muassa vaatia luontoissuoritusta tai vahingonkorvausta 229. Näiltä osin kauppalaki tullee noudatettavaksi, sillä ei olisi tarkoituksenmukaista, jos ostajan sanktiot rajoittuisivat ainoastaan rajattuun viivästysvastuuseen ja kaupan 226 Teriö (2008), s. 15. 227 Kuten edellä RYHT-myyjää käsittelevässä alaluvussa kävi ilmi, purkamisesta aiheutuvan korvauksen täysimääräisyyttä voidaan pitää epäselvänä, vaikka ehtojen sanamuoto siihen viittaakin. 228 Routamo & Ramberg (1997), s. 501. 229 Vrt. KL:n 10 luku ja sen perustelut, HE 93/1983, ss. 104. 53

purkuun. Kauppalain perusteella ostajan vahingonkorvausvelvollisuus virheensä johdosta sisältää välittömät vahingot, kun vahinko ei ole johtunut ostajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolisista seikoista, ja välilliset vahingot silloin, kun kyse on ostajan tuottamuksesta 230. RYHT-ehdoissa ei myöskään ole määräyksiä myyjän reklamaatiovelvollisuudesta ostajan lisäajan myöntämiseen johtavan virheen johdosta, vaan asetelma on pikemminkin päinvastainen, sillä ilmoitusvelvollisuus viivästyksestä on asetettu vain viivästyjälle itselleen (kohta 16.2) 231. Myyjän asiantuntijuusvelvoite perustuu edellä mainituin tavoin kauppalakiin, mutta koska tutkielman asetelmassa ostajat ovat alan asiantuntijoita, on RYHT-myyjän asiantuntijuusvelvoite käytännössä vailla merkitystä 232. Myyjän reklamaatiovelvollisuusmääräys puuttuu myös vahingonkorvauksen osalta. Kauppalaissa on sen sijaan säännelty siitä, että myyjä menettää oikeutensa vaatia ostajaa myötävaikuttamaan kauppaan, jos myyjä viivyttelee kohtuuttoman kauan vaatimuksiensa esittämisessä (KL 53.3 ). Mikäli kauppalaki tulee noudatettavaksi ostajan vahingonkorvausvelvollisuuden sisällön määrittelemisessä, on johdonmukaista, että myös myyjän reklamaatioaikaa rajaava säännös saa saman RYHT-ehtoja täydentävän aseman. RYHT-ostajan virhevastuun keskeinen sisältö on kuvattu kokonaisuudessaan seuraavassa taulukossa (Taulukko 7). 230 Ks. edellytyksistä tarkemmin HE 93/1986 vp, s. 113 ja 73 81. Kauppalain mukaista ostajan vahingonkorvausvastuun laajuutta on määritelty ratkaisussa KKO 1997:179, jonka mukaan ostaja ei ollut vastuussa maksuviivästyksestään johtuneesta, myyjälle aiheutuneesta hinnankorotuksesta, sillä tällainen sopimusrikkomuksen seuraamus oli ostajan kannalta ennalta arvaamaton. 231 Perusteluna tässäkin lienee se, että viivästyksen aiheuttaja yleensä tietää viivästyneensä, ks. Hemmo (2003), s. 165, ja lojaliteettiperiaatteen mukaisesti viivästyksestä ilmoittaminen on viivästyksestä kärsivän osapuolen etujen mukaista. 232 Tähän palataan jäljempänä luvussa 4.4.2.2. 54

Taulukko 7. RYHT-ostajan (O) virhevastuu RYHT-myyjälle (M). 3.5 Sopimusosapuolten virhevastuu Kolmien eri sopimusehtojen ja niiden eri sopimusosapuolten virhevastuun erojen hahmottamiseksi luvun lopussa virhevastuut esitellään yhdessä taulukossa (Taulukko 8). Seuraavassa luvussa siirrytään yksittäisten sopimusketjujen arviointiin, jonka taustana ovat tässä luvussa läpikäydyt virhevastuumääräykset ja niiden tulkinnat. Koska ei ole tarkoituksenmukaista, että asiat käytäisiin perinpohjaisesti läpi uudestaan, sopimusketjujen käsittelyssä viitataan aiempaan tekstiin. Seuraavalla sivulla esitellyn virhevastuutaulukon on myös tarkoitus toimia tulevien sopimusketjujen käsittelyn apuvälineenä 233. 233 Kuten luvussa 2.1 on mainittu, tietyissä tilanteissa rakennusalan vakioehdoilla on keskenään yhteinen soveltumisala, joten näitä sopimuksia tehdessä voidaan valita, mitä vakioehtoja siinä sovelletaan. Seuraavan sivun taulukko voi toimia apuvälineenä myös tällaisessa päätöksenteossa. 55

Taulukko 8. YSE-, KSE- ja RYHT-sopimusosapuolten virhevastuu. 56