EK:n odotukset ilmasto- ja energiapolitiikalta

EK:n odotukset ilmasto- ja energiapolitiikalta Energiaa riittävästi ja toimitusvarmasti Kilpailukykyiset kustannukset ja hinta Ilmastonmuutoksen torjunta kustannustehokkaasti Monipuolisesti tuotettua kotimaista energiaa edullisesti, luotettavasti, päästöittä Hyödyt yhteiskunnalle: Vahvistaa suomalaista hyvinvointia Houkuttaa yrityksiä sijoittumaan Suomeen Lisää energiaturvallisuutta Parantaa elinympäristöä Edut kansalaisille: Turvaa työpaikat Hillitsee sähkölaskua Vapauttaa ostovoimaa muihin tarkoituksiin Pienentää hiilijalanjälkeä Plussat yrityksille: Edistää kilpailukykyä Kannustaa investoimaan Parantaa työllistämisedellytyksiä Vähentää päästöjä 18.11.2008

Monipuolisesti tuotettua energiaa edullisesti ja luotettavasti Tiivistelmä: Elinkeinoelämän viestit ilmasto- ja energiapolitiikasta 1 Monipuolisesti tuotettua kotimaista energiaa 5 Sähkön tarve kasvaa yritysten toimintaedellytykset turvattava 10 Sähkön tuotantokapasiteetissa kasvava vaje 12 Ydinvoima on edullinen sähköntuotantomuoto 16 Ei päällekkäisiä ohjauskeinoja uusiutuvan energian tukemiseen 18 EU:n päästökauppa voimakas ohjauskeino, jonka vaikutuksia ei vielä tunneta riittävästi 22 Energiatehokkuus kannattaa Suomi edelläkävijä 25 Sähkön hintaa nostavat monet tekijät 30 Energiatehokkuutta liikenteeseen, asumiseen, rakentamiseen 32 Kansainvälisestä ilmastosopimuksesta tulossa kova vääntö 35 Liitekuvat 37

Mikael Ohlström, asiantuntija Helena Vänskä, johtava asiantuntija Tiivistelmä Elinkeinoelämän viestit ilmasto- ja energiapolitiikasta Riittävä, kohtuuhintainen ja toimitusvarma energia on välttämätön edellytys suomalaiselle hyvinvoinnille. Energiaratkaisut vaikuttavat suoraan yritysten menestymiseen ja sitä kautta työllisyyteen ja hyvinvointiin. EU:n ilmastopolitiikka aiheuttaa Suomelle keskimääräistä enemmän kustannuksia, koska teollisuutemme on energiaintensiivistä eli paljon energiaa tarvitsevaa, kuljetusmatkat ovat pitkiä ja ilmasto kylmä. Sen vuoksi kotimaassa tulee tehdä kaikki mahdollinen, jotta voimme pitää energiakustannukset kurissa. Elinkeinoelämä on kiinteä osa yhteiskuntaa ja ihmisten elämää. Kun yritykset tarvitsevat energiaa, se tarkoittaa, että ihmisten tarvitsemien tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen tarvitaan energiaa. Suomi esimerkiksi valmistaa lähes 200 miljoonan ihmisen paperit ja puutuotteet sekä 40 miljoonan ihmisen teräkset. EU:n yksipuoliset ilmastotoimet aiheuttavat vakavan kilpailukykyongelman jäsenmaissa toimivalle teollisuudelle. EU:n osuus maailman päästöistä on vain 14 %, ja osuus pienenee koko ajan. EU ei pysty yksin ratkaisemaan ilmastonmuutoksen ongelmaa, mutta voi pahimmassa tapauksessa ajaa yritykset EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa ei ole päästökaupan aiheuttamaa kustannusrasitetta. Globaali ilmastohaaste vaatii globaalin ratkaisun. Vasta kun päästöjen vähentämisestä sovitaan kansainvälisellä ilmastosopimuksella, pystytään myös yritysten kilpailutilannetta tasapuolistamaan maailmanlaajuisesti. Suomalaiset yritykset ovat tehneet vuosia pitkänteistä työtä energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Perusteollisuuden prosessit sekä yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto ovat maailmanlaajuisessa vertailussa huippuluokkaa. Esimerkiksi metsäteollisuudessa on systemaattisesti tehostettu energiankäyttöä sekä vähennetty päästöjä vuodesta 1990 lähes 40 prosentilla tuotantotonnia kohden. Tällaisesta toiminnasta edelläkävijänä tulisi palkita eikä rangaista. Kohtuuhintainen energia kannustaa kotimaisiin investointeihin Yritykset ja kansalaiset tarvitsevat riittävästi edullista ja päästötöntä energiaa. Energia on tärkeä tuotannontekijä, jonka saatavuutta kilpailukykyiseen hintaan ei saa rajoittaa. Kohtuuhintainen energia kannustaa kotimaisiin investointeihin ja luo edellytykset työllisyyden kasvulle ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Energiaratkaisut tulee tehdä kaukokatseisesti, ei suhdannepoliittisin perustein. Kilpailukykyiset yritykset kehittävät vastakin toimintaansa Suomessa, kun pidämme 1

huolta kaikkien tuotannontekijöiden saatavuudesta. Sen vuoksi energian tarvetta ei saa aliarvioida. Toimitusvarmuus ja monipuolinen tuotanto energiahuollon kivijalat Energian toimitusvarmuus ja tuotannon monipuolisuus ovat keskeisiä tavoitteita, jotta voimme turvata kohtuuhintaisen energian kaikissa tilanteissa. Mitään energiavaihtoehtoa ei saa sulkea pois eikä poliittisin päätöksin rajoittaa kilpailukykyisiä energiavaihtoehtoja, kuten ydinvoiman lisärakentamista. Emme saa laskea sähkön tuonnin varaan, koska sähkön tarve kasvaa naapurimaissakin. Suomi on jo nykyisin kulutuksen huipputilanteissa lähinnä Venäjältä tulevan sähkön varassa. Tehovaje on reservitkin mukaan lukien noin 2 000 MW. Rakenteilla oleva Olkiluoto 3 -yksikkö (1 600 MW) korvaa vain hetkellisesti sähkön tuontiriippuvuuden. Vuonna 2020 tehovaje kasvaa 5 500 MW:iin. Vuonna 2030 vaje on jo yli 8 000 MW, mikä on yli 40 prosenttia tarvittavasta huipputehosta. Suomalaiset yritykset ovat tehneet vuosia määrätietoista työtä energiatehokkuuden parantamiseksi ja sitä kautta energiakustannusten hillitsemiseksi. Sen vuoksi ei pidä yliarvioida energiatehokkuuden ja -säästön vielä jäljellä olevia mahdollisuuksia. Esimerkiksi taajuusmuuttajien jäljellä oleva säästöpotentiaali on VTT:n tuoreen selvityksen mukaan Suomen energiaintensiivisessä teollisuudessa vain murto-osa julkisuudessa aiemmin esitetyistä luvuista. Suomi tarvitsee kaikkia energian tuotantomuotoja, jotta pystymme täyttämään kasvavan vajeen tuotantokapasiteetissa sekä uusiutuvan energian lisäämisvelvoitteet. Lisäkapasiteettia tarvitaan korvaamaan tuontisähkö kotimaisella tuotannolla sekä tyydyttämään sähkön kasvava kysyntä. Myös poistuvan tuotannon, kuten vanhan hiililauhdetuotannon, tilalle on rakennettava korvaavaa kapasiteettia. Sama koskee 2020-luvun loppupuolella poistuvia ydinvoimayksiköitä. Ydinvoima on hiilidioksidipäästötön ja edullisin sähköntuotantomuoto. Sillä tuotetaan välttämätöntä perusvoimaa tasaisella teholla ympäri vuoden koko yhteiskunnan jatkuvaan sähköntarpeeseen. Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan tulevinakin vuosikymmeninä. On välttämätöntä, että kotimainen tuotantokapasiteetti ja edullinen sähkö riittävät kaikissa tilanteissa. Uusiutuva energia ei pysty ratkaisemaan perusvoiman tarvetta. Suomi tarvitsee myös tuulivoimaa, mutta se ei korvaa perusvoimaa, kuten ydinvoimaa. Tuulivoimalla ei voi kattaa sähkön tarvetta kysynnän huippuhetkillä. Tanskasta saatujen kokemusten mukaan 2 000 MW tuulivoimaa vastaa keskimäärin vain 120 MW:n tehoa huippukulutustilanteessa eli tyypillisesti tyynenä pakkapäivänä. Tuulivoima edellyttää siis huomattavasti vara- ja säätövoimaa. 2

Hallituksen tavoitteena on, että Suomeen rakennetaan tuulivoimaa noin 2 000 MW:n edestä vuoteen 2020 mennessä. Tähän tarvitaan lähes 700 tuuliturbiinia, sillä suurimpien voimaloiden teho on nykyisin 3 MW. Uusiutuvan energian tukimuodot selvitettävä tarkkaan Uusiutuvan energian tukimuodot on analysoitava huolellisesti ennen lopullisia päätöksiä. Ne eivät saa kasvattaa yritysten ja kansalaisten sähkölaskua entisestään, sillä sähkön hinta nousee lähivuosina muutenkin erityisesti päästökaupan, mutta myös sähkön tarjonnan vajeen takia. Tukijärjestelmä ei saa johtaa tuotantomuotojen tarpeettomaan tukemiseen. On hyvinkin mahdollista, että päästökaupan aiheuttama sähkön hinnan nousu tekee uusiutuvan energian tuotantomuodot kilpailukykyisiksi lähivuosina. Investointituet ovat kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvaa energiaa. Ne vääristävät vähiten energiamarkkinoita, koska ovat läpinäkyviä eivätkä vaikuta suotaan energian hintaan. Sen vuoksi investointitukien käyttöä tulisikin lisätä entisestään. Vuodesta 2013 lähtien valtio saa vuosittain satojen miljoonien eurojen lisätulot päästöoikeuksien huutokaupasta. Tämä mahdollistaa investointitukien merkittävän lisäämisen. Päästökauppa on voimakas ohjauskeino eikä sen kaikkia vaikutuksia tunneta vielä riittävästi. Sen vuoksi uusia tukimuotoja ei pitäisi ottaa käyttöön nykytilanteessa. Päästökauppa tukee uusiutuvaa energiaa kahdella tavalla: Uusiutuvan energian kilpailuasema paranee, kun fossiilisten polttoaineiden käytölle aiheutuu lisäkustannuksia. Päästökauppa nostaa myös sähkön hintaa ja samalla parantaa uusiutuvan energian kilpailukykyä sähköntuotannossa. Suomessa on pidettävä huolta siitä, ettei uusiutuvan energian kilpailuaseman parantuminen ohjaa metsäteollisuuden kipeästi kaipaamaa jalostuskelpoista puuta energiakattiloihin poltettavaksi. Päällekkäisten ohjauskeinojen käyttöä tulee välttää, koska ne aiheuttavat kustannustehottomuutta eikä sähkön hinnan muodostuminen olisi enää läpinäkyvää. Päällekkäisiä keinoja ovat mm. EU:n päästökauppa, energiaverotus ja mahdollinen uusiutuvan sähkön takuuhintajärjestelmä (ns. syöttötariffi). Syöttötariffi on veronkaltainen lisäkustannus kaikille sähkönkäyttäjille sekä yrityksille että kansalaisille. Se tuntuu jokaisen sähkölaskussa. Jos tariffi otetaan käyttöön, tulee kaikin keinoin välttää virheet, joita monet maat ovat tehneet ottaessaan käyttöön erilaisia syöttötariffijärjestelmiä. Tavoitteena tulee olla, että tariffi nostaa sähkön hintaa mahdollisimman vähän eikä johda tuotannon tarpeettomaan tukemiseen. Myös energiaverotus ja päästökauppa ovat osin päällekkäisiä ohjauskeinoja. Jotta yritysten kasvavaa kustannusrasitusta voitaisiin hieman helpottaa, energiaverotusta tulee laskea EU:n sallimissa rajoissa. Teollisuuden sähkövero on Suomessa 5-kertainen (tuotto n. 110 milj. euroa) ja palvelujen sähkövero 17-kertainen (tuotto yksityisistä palveluista karkeasti arvioiden n. 90 milj. euroa) verrattuna EU:n minimitasoon. 3

Oikeudenmukaista ja tuloksellista ilmastopolitiikkaa EU ei pysty yksin ratkaisemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia, vaan mukaan tarvitaan kaikki eniten päästävät maat. Tästä syystä neuvottelut maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta ovat erittäin tärkeät. Jos neuvotteluissa ei saada aikaan tasapuolista ja kattavaa kansainvälistä sopimusta, EU:n päästökauppajärjestelmä heikentää Euroopassa toimivan teollisuuden kilpailukykyä ja aiheuttaa riskin ns. hiilivuodosta. Se tarkoittaa teollisuuden siirtymistä maihin, joissa ei ole vastaavia päästövähennysmekanismeja. EU:n tulee hyväksyä se, että kansainvälisessä kilpailussa toimiville teollisuusaloille jaetaan jatkossakin ilmaisia päästöoikeuksia. Järjestelmän tulisi palkita tehokkaimpia edelläkävijäyrityksiä. EU:n yritykset eivät pysty siirtämään päästöoikeuksien aiheuttamia lisäkustannuksia hintoihin kilpailuasemaansa menettämättä. Päästökauppajärjestelmässä on päästöjen vähentämisen kannalta olennaista vuosi vuodelta pienenevä päästöoikeuskiintiö. Koska yritykset saavat käyttöönsä entistä vähemmän päästöoikeuksia, ne joutuvat kehittämään ja ottamaan käyttöön yhä parempaa teknologiaa. Tämä vaatii valtavasti investointeja ja on velvoite, jollaista ei myöskään ole Euroopan ulkopuolella toimivilla yrityksillä. Jos suomalainen perusteollisuus joutuisi ostamaan kaikki päästöoikeutensa huutokaupalla vuodesta 2020 alkaen, päästökaupan aiheuttama lisälasku olisi päästöoikeuden hinnasta riippuen 1 2 miljardia euroa vuodessa. Tämä kustannus muodostuisi päästöoikeuksien hankinnasta ja toisaalta sähkön hinnan noususta (kts. PTT:n laskelmat). EU:n on tarkistettava päästökauppasääntöjään ja kilpailukykyä suojaavia toimiaan, jos globaalia ilmastosopimusta ei synny tai jos sopimus ei riittävästi tasapuolista globaalia kilpailutilannetta. 4

EK kansallisesta ilmasto- ja energiapolitiikasta: Monipuolisesti tuotettua kotimaista energiaa edullisesti, luotettavasti, päästöittä Energia on yhteiskunnan toiminnan perusedellytys. On varmistettava, että yritykset ja kansalaiset saavat edullista ja ympäristöystävällistä energiaa riittävästi ja ilman häiriöitä. Tarvitaan uutta energiantuotantoa, energiatehokkuutta ja energian säästöä. Kohtuuhintainen energia turvaa suomalaista hyvinvointia. Tässä muistiossa pohditaan joitakin kriittisiä kysymyksiä ja EK:n näkemyksiä, jotka liittyvät energian saatavuuteen sekä eduskuntakäsittelyyn tulevaan kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan. Näitä asioita koskevilla poliittisilla linjauksilla ja toimenpide-ehdotuksilla on ratkaiseva vaikutus yritysten menestymiseen Suomessa ja sitä kautta työllisyyteen ja hyvinvointiin. o Kohtuuhintainen energia kannustaa kotimaisiin investointeihin Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian lähtökohtana tulee olla, että yritykset ja kansalaiset saavat riittävästi edullista ja ympäristöystävällistä energiaa. Tällä tavoin kannustamme yrityksiä investoimaan Suomeen ja luomme edellytykset työllisyyden kasvulle ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Energian tarvetta ei saa missään nimessä aliarvioida. o Toimitusvarmuus ja monipuolinen tuotanto energiahuollon kivijalat Energian toimitusvarmuus ja tuotannon monipuolisuus ovat keskeisiä tavoitteita, jotta voimme turvata kohtuuhintaisen energian kaikissa tilanteissa. Mitään energiavaihtoehtoa ei saa sulkea pois eikä poliittisin päätöksin rajoittaa kilpailukykyisiä energiainvestointeja, kuten ydinvoiman lisärakentamista. Uusiutuvan energian tuotantomuodot eivät pysty tyydyttämään perusvoiman tarvettamme. Emme saa myöskään laskea sähkön tuonnin varaan, sillä sähkön tarve ja tarjonnan niukkuus kasvavat naapurimaissakin. o Uusiutuvan energian tukimuodot selvitettävä tarkkaan Energian tuotantovaihtoehtoja, niiden tuotantokapasiteettia ja kustannuksia pitää arvioida realistisesti. Uusiutuvan energian tukimuodot ja niiden vaikutukset on selvitettävä huolella ennen päätöksiä käyttöönotosta. Tuet eivät saa kasvattaa yritysten ja kansalaisten sähkölaskua, sillä sähkön hinta nousee lähivuosina muutenkin erityisesti päästökaupan takia. Päästökauppa parantaa joka tapauksessa uusituvan energian kilpailuasemaa, koska se aiheuttaa lisäkustannuksia fossiilisten polttoaineiden käytölle. Suomessa on pidettävä kaikissa tilanteissa huolta siitä, että metsäteollisuuden kipeästi kaipaama jalostuskelpoinen puu ei mene energiakattiloihin poltettavaksi. 5

Sähkön tarve kasvaa energiapolitiikka ei saa olla suhdanneriippuvaista Energia on tärkeä tuotannontekijä, joka vaikuttaa teollisuustuotannon, muun yritystoiminnan ja koko kansantalouden kasvuun. Energian tarve tulee arvioida pitkällä tähtäimellä, ei suhdannepoliittisin perustein eikä yksittäisten tuotantolinjojen sulkemisen pohjalta. Kilpailukykyiset yritykset kehittävät ja laajentavat vastakin tuotantoaan. Kauaskantoinen energiapolitiikka luo uskoa tulevaisuuteen ja kannustaa kotimaisia investointeja. Suomalaiset yritykset ovat tehneet vuosia määrätietoista työtä energiatehokkuuden parantamiseksi ja sitä kautta energiakustannusten hillitsemiseksi. Sen vuoksi ei pidä yliarvioida energiatehokkuuden ja -säästön vielä jäljellä olevia mahdollisuuksia. Esimerkiksi taajuusmuuttajien jäljellä oleva säästöpotentiaali Suomen energiaintensiivisessä teollisuudessa on VTT:n tuoreen (28.10.2008) selvityksen mukaan vain murto-osa julkisuudessa aiemmin esitetyistä luvuista. Teknologian kehittyessä monet toimialat voivat vielä vähentää merkittävästi lämmön ja polttoaineiden kulutusta, mutta sähkönkulutus sen sijaan kasvaa jatkossakin. Sähköllä on merkittävä rooli koko yhteiskunnan energiatehokkuuden parantamisessa ja päästöjen vähentämisessä. Olisi myös varsin rohkeaa olettaa, että sähkön tarve vähenee kotitalouksissa tulevina vuosina. Ainakin tähän saakka uuden elektroniikan rynnistäminen koteihin on kasvattanut aina sähkön kulutusta. Lisäksi monet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät liikenneja lämmitysratkaisut itse asiassa lisäävät sähkön kulutusta (mm. plug-in-hybridiautot sekä maa- ja ilmalämpöpumput). Suomen kokonaisenergiankulutus on kasvanut 13 viime vuoden aikana 20 % ja sähkönkulutus vastaavasti 32 %. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana sähkönkulutus on lisääntynyt peräti 60 %, vaikka jaksoon osui myös paha lama. Energiapolitiikan tulee olla pitkäjänteistä, sillä energiainvestoinnitkin vievät useita vuosia. Pahinta olisi, jos ajautuisimme lyhytnäköisen politiikan ja ennustevirheiden takia akuuttiin energiapulaan ja energian säännöstelyyn. Sähkön tuotantokapasiteetista huutava pula Ilman merkittäviä energiainvestointeja Suomea uhkaa sähköpula. Sähkön toimitusvarmuus heikkenee lähivuosina huomattavasti, sillä meillä on kasvava vaje tuotantokapasiteetista. Tarvitsemme lisää kotimaista tuotantoa, jotta voimme korvata tuontisähkön ja tyydyttää sähkön kasvavan kysynnän. Korvaavaa tuotantoa tarvitaan senkin vuoksi, että tiukentuvien päästömääräysten vuoksi käytöstä poistuu vuoden 2015 jälkeen huomattava määrä vanhaa hiilivoimaa. Myös vuoden 2030 tienoilla käytöstä poistuvien ydinvoimalayksiköiden tilalle on rakennettava korvaavaa tuotantoa. Sähkön tarve on nykyisin huippukulutustilanteessa 15 200 MW, kun käytettävissä oleva tuotantokapasiteetti on enimmillään vain 13 200 MW. Suomessa on siis nykyisinkin kulutuksen huippuhetkillä 2 000 MW:n tehovaje. Tällöin olemme lähinnä Venäjältä ja Ruotsista tulevan sähkön varassa. 6

Ilman uusia tuotantopäätöksiä tehovaje kasvaa vuoteen 2020 mennessä peräti 5 500 MW:iin, vaikka otammekin laskuihin mukaan rakenteilla olevan Olkiluodon kolmosyksikön (1 600 MW). Laskelma: > Sähköntuotannon tehovaje on nykyisin huippukulutustilanteessa 2 000 MW. Lisäksi vanhenevaa tuotantokapasiteettia poistuu noin 2 100 MW vuosina 2008 2020, mistä suurin osa on hiililauhdetuotantoa ja reilu kolmannes yhteistuotantoa. > Tehovaje kasvaa 4 100 MW:iin. Huippukulutuksen kasvu on 3 000 MW vuonna 2020, mikäli sähkönkulutus on tuolloin EK:n ja Energiateollisuuden skenaarion mukaisesti 107 TWh. Sähkönkulutuksen kasvuksi oletettiin edellä mainitussa skenaariossa vain 1 % vuosittain, vaikka kulutuksen kasvu on kymmenen viime vuoden aikana ollut yli 2 % vuodessa. Energiankäytön on siis oletettu tehostuvan merkittävästi. > Vaje ilman investointeja yhteensä 7 100 MW. Rakenteilla olevan Olkiluoto 3 -yksikön tuoma uusi kapasiteetti on +1 600 MW. Vaje ilman uusia tuotantopäätöksiä 5 500 MW vuonna 2020! (Vaikka sähkönkysyntä jäisi 103 TWh:iin, olisi vaje 4 500 MW.) Lähde: Energiateollisuus, Pöyry Rakenteilla oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimalayksikkö korvaa siis vain hetkellisesti sähkön tuontiriippuvuuden. Vuoden 2020 tehovaje 5 500 MW vastaa lähes kolmasosaa Suomen huipputehon tarpeesta kyseisenä vuonna tai yli 40 %:a energian nykyisestä tuotantokapasiteetista. Vuoden 2030 tienoilla ensimmäisten ydinvoimalaitosten poistuessa käytöstä tehovaje kipuaisi peräti 8 400 MW:iin, mikä olisi yli 60 % nykyisestä tuotantokapasiteetista. Suomen sähköntuotannon huoltovarmuus on siis erittäin vakavasti uhattuna. Yksiselitteisenä tavoitteena tulee olla, että niukkuus sähköstä ei saa rajoittaa missään oloissa yhteiskunnan toimintaa. Suomi tarvitsee kaikkia energiavaihtoehtoja tuulivoima ei korvaa perusvoimaa Kasvavan energiantarpeen tyydyttämiseen tarvitaan kaikkia tuotantomuotoja. Sähkön tarve on niin suuri, että kapasiteettivajetta ei pysty täyttämään ilman merkittävää 7

ydinvoiman lisärakentamista. Lisäksi Euroopan unioni on asettanut Suomelle kovat tavoitteet uusiutuvan energian lisäämisestä. Hallitus on lisäämässä ilmasto- ja energiastrategiassa tuulivoiman määrää 2 000 MW:lla vuoteen 2020 mennessä. Tämä merkitsee nykyisellä maksimikoolla lähes 700 tuulivoimalaa! Tuulivoimaa tarvitaan, mutta se ei voi täyttää kasvavaa energiantarvettamme eikä korvata perusvoimaa, kuten ydinvoimaa. Tuulivoimalla ei ole ns. teho-ominaisuutta; sillä ei voi kattaa sähkön tarvetta kysynnän huippuhetkillä. Tanskasta saatujen kokemusten perusteella 2 000 MW tuulivoimaa vastaa keskimäärin vain 120 MW:n tehoa huippukulutustilanteessa eli tyypillisesti tyynenä pakkaspäivänä. Kun tuulimylly ei pyöri, sähkö on saatava jostakin muusta lähteestä. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä keskeistä on sähkön tuotantorakenne. Sähköstä tuotetaan nykyisinkin jo 60 prosenttia ilman kasvihuonekaasupäästöjä, mutta osuutta voidaan edelleen kasvattaa. Merkittävin näistä päästöttömistä tuotantomuodoista on ydinvoima. Se on myös kokonaiskustannuksiltaan edullisin energian tuotantomuoto. Ydinvoimalahankkeita ei pidä rajoittaa poliittisin päätöksin On tärkeää, että poliittisin linjauksin ei rajoiteta markkinaehtoisesti (ilman yhteiskunnan tukea) syntyviä ydinvoimalahankkeita. Investointien rajoittaminen olisi lyhytnäköistä politiikkaa ja jäädyttäisi nämä pitkäjänteistä suunnittelua edellyttävät energiahankkeet. Linjaus vaikuttaisi suoraan etenkin perusteollisuuden toimintaedellytyksiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, miten pystymme parhaiten tyydyttämään sähkön ja sen tuotantokapasiteetin kasvavan tarpeen. Kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin ja edullisen sähkön pitää riittää kaikissa tilanteissa. On kuitenkin tosiasia, että uusiutuvat energiamuodot eivät riitä tyydyttämään perusvoiman tarvettamme. Julkisuudessa on kannettu huolta Suomen muuttumisesta ydinsähkön nettoviejäksi. Tämä huoli on turha. Suuren kapasiteettivajeen takia olisi erittäin epätodennäköistä, että Suomesta tulisi pysyvästi sähkön nettoviejä. Vuosikymmeniä olemme sen sijaan olleet ydinsähkön tuojia. EU:n asettama uusiutuvan energian tavoite on Suomelle erittäin haastava. Koska uusiutuvan energian osuus on meillä jo nykyisin korkea, noin 28,5 prosenttia loppukulutuksesta laskettuna, merkitsee jokainen lisäprosentti kalliita investointeja. Millään yksittäisellä uusiutuvan energian muodolla ei tavoitetta saavuteta: kaikkien osuutta on lisättävä. Suomen energiatuotannossa on oma paikkansa niin bioenergialla, vesi- ja tuulivoimalla kuin kierrätyspolttoaineilla. Uusiutuvan energian tuet mietittävä tarkkaan EU:n ilmastopolitiikka rasittaa Suomea keskimääräistä enemmän paljon energiaa tarvitsevan teollisuutemme, pitkien kuljetusmatkojen sekä kylmän ilmastomme takia. Sen vuoksi kotimaisessa ilmasto- ja energiapolitiikassa on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta energiakustannuksia ei enää nosteta kotimaisin toimin. 8

Uusiutuvan energian tukimuodot on analysoitava huolellisesti ennen lopullista päätöksentekoa. Tuet eivät saa kasvattaa yritysten ja kansalaisten sähkölaskua, sillä sähkön hinta nousee lähivuosina muutenkin erityisesti päästökaupan takia. Samoin tulee välttää päällekkäisiä ohjauskeinoja, joita ovat mm. EU:n päästökauppa, energiaverotus ja mahdollinen uusiutuvan sähkön takuuhintajärjestelmä eli ns. syöttötariffi. Syöttötariffi on veronkaltainen lisäkustannus kaikille sähkönkäyttäjille. Jos tariffi otetaan käyttöön, tavoitteena tulee olla, että se nostaa sähkön hintaa mahdollisimman vähän eikä johda tuotannon tarpeettomaan tukemiseen. Investointituet tehokkain tapa edistää uusiutuvaa energiaa Nykymuotoiset investointituet ovat kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvan energian tuotantoa. Ne vääristävät vähiten energiamarkkinoita, koska ovat läpinäkyviä eivätkä vaikuta suoraan energian hintaan. On erittäin myönteistä, että hallitus nosti elokuussa energiainvestointien tukea 56 miljoonaan euroon sekä vuoden 2008 budjetissa että vuoden 2009 budjettiesityksessä. Tukien jatkuvuus ja kasvu on turvattava tulevinakin vuosina. Vuoden 2012 jälkeen investointitukien lisäämiseen tulee oivallinen mahdollisuus, kun valtiovallan käytössä ovat sähköntuotannon päästöoikeuksien huutokauppatulot. EU:n päästökauppa on voimakas ja melko uusi ohjauskeino, jonka lopullisia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Päästökauppa nostaa sähkön hintaa ja parantaa uusiutuvan energian kilpailuasemaa, kun fossiilisten polttoaineiden käytölle aiheutuu lisäkustannuksia. On hyvinkin mahdollista, että sähkön kallistumisen takia uusiutuvan energian tuotantomuodot tulevat lähivuosina kilpailukykyisiksi ilman erillistä tukijärjestelmää. Yritysten sähköverosta tulisi luopua EU-säädösten rajoissa Myös energiaverotus ja päästökauppajärjestelmä ovat osin päällekkäisiä ohjauskeinoja. Suomen tulisikin luopua yritysten sähköverotuksesta EU:n säädösten sallimissa rajoissa. Teollisuuden sähkövero on Suomessa 5-kertainen (tuotto n. 110 milj. euroa) ja palvelujen sähkövero 17-kertainen (tuotto yksityisistä palveluista karkeasti arvioiden n. 90 milj. euroa) verrattuna EU:n minimitasoon. Myöskään uusia veroluonteisia ohjauskeinoja, kuten ns. windfall-veroja, ei pidä ottaa käyttöön. Ne nostavat yritysten kustannuksia ja sähkön hintaa, mutta eivät ohjaa päästövähennyksiin. Verotus rankaisisi uusiutuvaa ja päästötöntä energiantuotantoa. Kaikissa tilanteissa on huolehdittava siitä, ettei metsäteollisuuden tarvitsema jalostuskelpoinen puu ohjaudu energiakattiloihin poltettavaksi. Tämä voi olla vaarana, kun päästökauppa parantaa uusiutuvan energian kilpailuasemaa. 9

Sähkön tarve kasvaa yritysten toimintaedellytykset turvattava Sähkön toimitusvarmuus ja kilpailukykyinen hinta ovat elinehtoja yritysten toiminnalle, laajennusinvestoinneille sekä laajemmin koko yhteiskunnalle. Kansallisen ilmasto- ja energiapolitiikan tulee antaa yrityksille vahva signaali siitä, että Suomessa on hyvät edellytykset toimia tulevaisuudessakin. Kun huolehdimme energian erityisesti sähkön saatavuudesta kilpailukykyisin kustannuksin, kannustamme samalla yrityksiä kehittymään ja investoimaan Suomeen. Teollisuus käyttää 53 % Suomessa kulutetusta sähköstä. Sähkön kysyntä kasvaa elinkeinoelämän arvion mukaan 18 % vuoteen 2020 mennessä (107 TWh/v) ja noin 27 % vuoteen 2030 mennessä (115 TWh/v) vuoden 2007 tasosta (Energiateollisuus ry ja EK, marraskuu 2007, ks. kuva). o Arviossa oletetaan energian tuotannon ja loppukäytön tehostuvan huomattavasti. Sähkönkulutuksen kasvuvauhti on ollut 10 viime vuoden aikana yli 2 % vuodessa, mutta elinkeinoelämän arviossa kasvuksi oletetaan ainoastaan noin 1 % vuosittain. Sähkö on tärkeä tuotannontekijä, jonka saatavuutta ei saa rajoittaa poliittisin linjauksin. Teollisuustuotanto kasvaa ja kehittyy kilpailukykyisillä tehtailla tulevaisuudessakin, kun kaikki tuotannontekijät ovat kunnossa. Venäjältä tulevan tuontisähkön varaan ei voida jättäytyä, kuten IEA:n Suomea koskeva maaraporttikin painotti. Kasvava Pietarin seutu tarvitsee pian kaiken saatavilla olevan sähkön, jolloin sitä ei riitä vientiin. Erityisesti talvipakkasten huippukulutustilanteissa Suomen on jatkossa pärjättävä omalla tuotannollaan. Sähkön tarjonnan lisääminen pitää sähkön markkinahinnan nousupaineet kurissa, mikä edistää energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä sekä varmistaa uusien investointien pysymisen Suomessa. Sähkön hintaa uhkaavat entisestään nostaa vuonna 2013 alkava päästökaupan 3. jakso, siihen mahdollisesti sisältyvä päästöoikeuksien huutokauppa sekä kalliimman uusiutuvan energian kovat lisäämisvelvoitteet. Sähkön käyttöä lisäämällä voidaan kokonaisenergian kulutusta (loppukulutusta) alentaa, mikä on tärkeää mm. uusiutuvan energian velvoitteiden täyttämisessä. Esimerkkejä: o Sähköpistokkeesta ladattavat plug-in-hybridiautot voisivat kattaa 20 50 % henkilöautojen ajosuoritteesta, mikä vähentäisi liikenteen päästöjä 1 2 Mt/v ja energian loppukulutusta arviolta 3 7 TWh/v. Sähkön kulutusta se vastaavasti lisäisi 1 2 TWh/v, joten kokonaisenergian säästö olisi noin 2 5 TWh vuodessa. o Maalämpöpumput voisivat korvata öljylämmitystä. Jos öljylämmitysrakennuksista korvautuisi 35 % sähköön perustuvilla lämmitystavoilla (maalämpö- ja ilmalämpöpumput), sähkön kulutus 10

lisääntyisi arviolta 2 TWh/v, mutta vuotuiset päästöt vähenisivät yli miljoonalla tonnilla. o Mitä pienemmäksi kiinteistöjen lämmöntarve saadaan, sitä kilpailukykyisemmäksi investointikustannuksiltaan edullisin sähkölämmitys tulee polttoaineisiin perustuvaan lämmitykseen verrattuna (vrt. ns. passiivienergiatalot). 11

Sähkön tuotantokapasiteetissa kasvava vaje Suomella on lähivuosikymmeninä edessään merkittävä vaje sähkön tuotantokapasiteetissa, mikä heikentää toimitusvarmuutta. Lisäkapasiteettia tarvitaan korvaamaan tuontisähkö kotimaisella tuotannolla sekä tyydyttämään sähkön kasvava kysyntä. Korvaavaa kapasiteettia on rakennettava myös päästömääräysten vuoksi poistuvan hiililauhdetuotannon sekä vuoden 2030 tienoilla käytöstä poistuvien ydinvoimayksiköiden tilalle. Sähköntuotantokapasiteetin tarve on Suomessa nykyisin huippukulutustilanteissa 15 200 MW, kun käytettävissä oleva tuotantokapasiteetti on enimmillään vain 13 200 MW. Suomessa on siis nykyisin kulutuksen huippuhetkillä 2 000 MW:n tehovaje. Tällöin olemme lähinnä Venäjältä ja Ruotsista tulevan tuontisähkön varassa. o Molemmat maat ovat rajoittaneet sähkön vientiä Suomeen silloin, kun niiden oma sähkötase on heikko. On varsin todennäköistä, että tällainen huippukulutustilanne (esim. talvipakkaset) sattuu lähes yhtä aikaa kaikkiin kolmeen maahan. Rakenteilla oleva Olkiluoto 3 -yksikkö korvaa sähköntuontitarpeen vain hetkellisesti. Ympäristömääräysten vuoksi poistuva vanha hiililauhdekapasiteetti kasvattaa tehovajeen vuonna 2020 jo 5 500 MW:iin (ks. kuva). Vuonna 2030 vaje on jo yli 8 000 MW (yli 40 prosenttia tarvittavasta huipputehosta), kun ensimmäiset ydinvoimalayksikötkin poistuvat käytöstä. Kaikkia tuotantomuotoja tarvitaan, sillä niillä on oma roolinsa ja omat käyttökohteensa: o perusvoimaa (ydinvoima, teollisuuden yhteistuotanto) yritysten ja yhteiskunnan jokapäiväisiin tarpeisiin, o yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa yhdyskuntien energiahuoltoon (kaukolämpö, kaukokylmä, sähkö), o erillistä sähköntuotantoa (mm. hiililauhdetuotantoa) huippukulutustilanteisiin (mm. sähkölämmitys, kesämökkien peruslämpö), o säätövoimaa (vesivoima, hiililauhde) vaihtelevan kulutuksen tasaamiseen (mm. tuulivoiman rakentaminen lisää säätö- ja varavoiman tarvetta). Ilmastonmuutoksen ja päästöjen kannalta keskeistä on energian tuotantorakenne. Suomessa tuotetusta sähköstä tuotetaan nykyisin jo 60 % ilman kasvihuonekaasupäästöjä (ks. kuva). Osuutta voidaan edelleen merkittävästi kasvattaa seuraavilla keinoilla: o ydinvoima, bioenergia, tuulivoima, vesivoima, kierrätyspolttoaineet ja myös aurinkoenergia erikoiskohteissa, o turve on tärkeä energiantuotannon seospolttoaine puun kanssa jatkossakin. 12

Suuren, 1 600 MW:n ydinvoimalayksikön tuottama sähkömäärä, 13 miljardia kilowattituntia vuodessa (13 TWh/v), on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2020 tavoiteltu kunnianhimoinen tuulivoimatavoite 6 TWh/v. Tavoite edellyttää vähintään 2 000 MW:n edestä tuulivoimaloita. Niiden suurin yksikkökoko on tällä hetkellä 3 MW, joten tämänkokoisia tuuliturbiineja tarvitaan lähes 700 kappaletta. o Tyynen talvipakkasen aikaan vain 6 % tuulivoimakapasiteetista voidaan laskea käytössä olevaksi, jolloin 2 000 MW kutistuu 120 MW:iin. Vara- ja säätötehoja siis tarvitaan. Vesivoiman lisääminen olisi myös edullista ja hyödyllistä. Vesivoima on paras tuotantomuoto tehojen säätämiseen. Näin voidaan vastata sähkön jatkuvasti vaihtelevaan kysyntään. Puuperäisen energian tarjontaa voidaan vielä lisätä merkittävästi. Puun kysyntä kasvaa kuitenkin voimakkaasti eri käyttötarkoituksiin, mm. liikenteen biopolttonesteen valmistukseen. Tärkeintä on turvata metsäteollisuuden tarvitseman jalostuskelpoisen puun saanti, jolloin myös energiakäyttömahdollisuudet kasvavat. Yli kaksi kolmannesta nykyisestä uusiutuvasta energiasta tulee metsäteollisuuden prosessien sivutuotteena. o Myös turpeella on jatkossakin oma roolinsa kotimaisena energiaraakaaineena. Se on muun muassa tärkeä rinnakkaispolttoaine poltettavaksi puun kanssa. Myös liikenteen biopolttonestevalmistuksessa turpeella olisi paljon potentiaalia. Sähköntuotantoa koskevilla strategisilla päätöksillä on suora yhteys etenkin perusteollisuuden toimintaedellytyksiin Suomessa. Markkinaehtoisesti Suomeen olisi syntymässä paljon uutta tuotantokapasiteettia, ja tätä ei pidä poliittisin toimin rajoittaa. o Energiainvestoinnit ovat pitkäjänteisiä, ja viivästykset voivat johtaa sähköpulaan viimeistään ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen. o Jos sähköstä näyttää tulevan niukkuusresurssi, ei teollisuus uskalla toteuttaa suunniteltuja investointejaan. o Tarjonnan niukkuus nostaa sähkön hintaa. o Energian toimitusvarmuus ja tuotannon monipuolisuus ovat keskeisiä tavoitteita, jotta voimme turvata kohtuuhintaisen energian kaikissa tilanteissa. 13

14

15

Ydinvoima on edullinen sähköntuotantomuoto Ydinvoima on hiilidioksidipäästötön ja vesivoiman jälkeen selvästi edullisin sähköntuotantomuoto. Kilpailukykyisiä ja ilman yhteiskunnan tukea syntyviä ydinvoiman lisätuotantohankkeita ei saa rajoittaa poliittisin linjauksin, jotta sähkön saatavuus ja toimitusvarmuus eivät vaarannu. Ydinvoimalla tuotetaan välttämätöntä perusvoimaa täydellä teholla ympäri vuoden koko yhteiskunnan tarpeisiin. Sähkö on yrityksille elintärkeä tuotannontekijä, jonka hinnalla on suuri vaikutus yritysten menestymiseen Suomessa ja sitä kautta laajasti työllisyyteen ja hyvinvointiin. Ydinvoima on edullisin sähköntuotantomuoto. Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kohtuuhintaisen ja ilmastoystävällisen perusvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Lisäkapasiteettia tarvitaan korvaamaan tuontisähkö kotimaisella tuotannolla sekä tyydyttämään sähkön kasvava kysyntä. Myös poistuvan hiililauhdetuotannon sekä 2020-luvun loppupuolella käytöstä poistuvien ydinvoimayksiköiden tilalle on rakennettava korvaavaa kapasiteettia. Perusvoiman lisäämisellä voimme korvata tuonnin ja merkittävän osan lauhdevoimasta. Lisäksi tarvitaan vesivoimaa säätövoimaksi, kun muu säätävä kapasiteetti (hiililauhde) vähenee ja toisaalta säädön tarve kasvaa erityisesti tuulivoiman lisäämisen vuoksi. o Yhden suuren ydinvoimalayksikön (1 600 MW) tuottaman sähköenergian teoreettiseen korvaamiseen tarvittaisiin 1 333 kpl 3 MW:n merituulivoimalaa tai lähes 2 000 kpl 3 MW:n maatuulivoimalaa hajalleen laajoille alueille. Kustannustehokkuudesta ei voitaisi puhua, ja sähkön loppukuluttaja toimisi maksumiehenä. o Toisaalta tuulivoimalla ei ole vaihtelevasta tuotannosta johtuen tehoominaisuutta, joka on ympäri vuoden täydellä teholla pyörivällä ydinvoimalla. Sen vuoksi tuulivoima ei edes soveltuisi teollisuuden perusvoimaksi. Tanskasta saatujen kokemusten perusteella esimerkiksi 2 000 MW tuulivoimaa vastaa keskimäärin vain 120 MW:n tehoa kulutuksen huippuhetkellä eli tyypillisesti tyynenä pakkaspäivänä. Kun tuulimylly ei pyöri, sähkö on saatava muista lähteistä. Lisäydinvoimalla tuotettu sähkö ei juuri vaikeuta pääsemistä energian loppukulutuksesta laskettavaan uusiutuvan energian tavoitteeseen. Sähkö edustaa energian loppukulutuksesta vain noin 28:aa prosenttia. Sähköllä voidaan korvata polttoaineiden suoraa loppukäyttöä vielä merkittävästi (lämpöpumput, ladattavat sähköautot, passiivienergiatalojen sähkölämmitys). Tietonurkka: EU:n 27 jäsenvaltiosta 15:llä on omaa ydinvoimaa, yhteensä 147 yksikköä, jotka tuottavat 32 % EU:n sähköstä. Ydinvoimalla säästetään vuosittain 720 miljoonan tonnin edestä hiilidioksidipäästöjä. 16

17

Ei päällekkäisiä ohjauskeinoja uusiutuvan energian edistämiseen Euroopan unionilta on tulossa kovat velvoitteet uusiutuvan energian lisäämiseksi. Näin se puuttuu kyseenalaisesti jäsenmaiden oikeuteen määrätä omasta energiantuotannostaan. Päätavoitteena tulisi olla kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, kun taas keinojen pitäisi olla mahdollisimman joustavia kustannustehokkuuden varmistamiseksi. Suomi on uusiutuvan energian käytössä EU:n kärkimaita. Uusiutuvan energian osuus energian loppukäytöstä on Suomessa peräti 28,5 %, kun se on EU:ssa keskimäärin noin 8,5 %. Uusiutuvan energian lisäämistavoitteet ovat niin haastavia, että markkinaehtoisesti ne eivät kokonaisuudessaan toteudu. Tämä tarkoittaisi kalliiden tukikeinojen käyttöönottoa. Sen vuoksi energiansäästön ja uusiutuvan energian lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös muuhun päästöttömään energiantuotantoon, kuten ydinvoimaan. Sekin edistää ilmastopolitiikan ykköstavoitetta eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Uusiutuvan energian tukimuodot on analysoitava huolellisesti ennen lopullisia päätöksiä. Tuet eivät saa johtaa tuotannon tarpeettomaan tukemiseen eivätkä kasvattaa yritysten ja kansalaisten sähkölaskua entisestään. Suomessa on myös pidettävä erityistä huolta siitä, että uusiutuvan energian tuet eivät ohjaa metsäteollisuuden tarvitsemaa kuitupuuta energiakäyttöön. Puun jalostaminen metsäteollisuudessa työllistää 13 kertaa enemmän ja luo yhteiskunnalle lisäarvoa 8 kertaa enemmän kuin puun pelkkä polttaminen. Tällöin myös energiakäyttömahdollisuudet kasvavat. Kaksi kolmannesta nykyisestä uusiutuvasta energiasta tulee metsäteollisuuden prosessien sivutuotteena. Jo käytössä oleva päästökauppa on voimakas ohjauskeino, joka nostaa sähkön hintaa edelleen lähivuosina. Sen lopullisia vaikutuksia emme vielä tunne. Päästökauppa parantaa näin uusiutuvan energian kilpailuasemaa fossiilisiin polttoaineisiin nähden. Uusia, päällekkäisiä tukimuotoja ei pitäisi ottaa käyttöön ennen kuin tunnemme päästökaupan lopulliset vaikutukset. Ohjauskeinojen läpinäkyvyys, pitkäjänteisyys ja kustannustehokkuus kärsivät päällekkäisten tukimuotojen lisääntyessä. Takuuhintajärjestelmä eli ns. syöttötariffi olisi veronkaltainen lisäkustannus kaikille sähkönkäyttäjille. Syöttötariffeja ei pitäisi ottaa käyttöön, elleivät nykymuotoiset investointituet osoittaudu riittämättömiksi. Jos tariffi kaikesta huolimatta halutaan, se tulee räätälöidä niin, että sähkön hinta nousee mahdollisimman vähän eikä tariffi johda tuotannon tarpeettomaan tukemiseen. Investointituet ovat kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvaa energiaa, ja niiden käyttöä tulisikin lisätä. Vuodesta 2013 lähtien uusiutuvan energian investointitukia voidaan merkittävästi lisätä myös päästökaupasta valtiolle syntyvillä huutokauppatuloilla. 18

Myös energiaverotus ja päästökauppa ovat osin päällekkäisiä ohjauskeinoja. Yritysten sähköverosta on luovuttava EU:n sallimissa puitteissa kustannusrasitteen keventämiseksi. Teollisuuden sähkövero on Suomessa 5- kertainen (tuotto n. 110 milj. euroa) ja palvelujen sähkövero 17-kertainen (tuotto yksityisistä palveluista karkeasti arvioiden n. 90 milj. euroa) verrattuna EU:n minimitasoon. Uusiutuvaa energiaa voidaan lisätä investointituilla 25 30 TWh (jopa 30 %) vuodessa loppukulutuksena laskettuna vuoteen 2020 mennessä, vaikka emme ota käyttöön erittäin kallista merituulivoimaa: - metsähake 3-kertaiseksi reiluun 10 miljoonaan kiintokuutioon, muu puun pienkäyttö ja pelletit (+ 16 TWh) - vesivoimaa + 1 TWh tehonkorotuksin ja allashankkein - kierrätyspolttoaineet ja jätteenpoltto energiaksi (+ 3 TWh) - rannikko- ja maatuulivoima yli 10-kertaiseksi reiluun tuhanteen megawattiin (+ 3 4 TWh) - maa- ja ilmalämpöpumpuilla tuotettavan hyötyenergiamäärän 2 3-kertaistaminen (+ 2 4 TWh) - biopohjaiset öljytuotteet lämmitykseen ja liikenteeseen (+ 0 6 TWh). Energian loppukulutuksesta vuonna 2020 riippuu, riittääkö tämä Suomelle tulossa olevaan 38 %:n tavoitteeseen. Jos ei riitä, niin jokainen puuttuva prosenttiyksikkö maksaa merituulivoimalla katettuna 2 3 miljardia euroa (noin 500 kolmen megawatin tuulivoimalan investointikustannukset). Puuna yksi prosenttiyksikkö vastaa likipitäen yhden sellutehtaan käyttämää puumäärää (noin kaksi miljoonaa kuutiometriä). Tavoitteet ovat siis valtavia. 19

20

21

EU:n päästökauppa voimakas ohjauskeino, jonka vaikutuksia ei vielä tunneta riittävästi EU:n puheenjohtajamaa Ranska on kohdannut monia vastoinkäymisiä unionin ilmasto- ja energiapoliittisten päätösten toimeenpanossa. Jo valmiiksi hankalan kokonaisuuden vaikeusaste on moninkertaistunut syksyn aikana heikkenevän taloustilanteen takia. Erityisesti EU:n päästökaupan aiheuttamat lisäkustannukset ovat saaneet jäsenmaat huolestumaan unionin kilpailukyvystä ja työpaikkojen säilymisestä. EU:n ilmasto- ja energiapaketista on tarkoitus löytää poliittinen sopu joulukuussa 2008 Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Onnistumisen tärkeä mittari on, miten hyvin päästökauppadirektiivin lopullinen muotoilu turvaa maailmanlaajuisessa kilpailussa mukana olevan EU:n perusteollisuuden kilpailukyvyn. Komission ehdotus uudeksi päästökaupan malliksi koskee EU:n päästökaupan kolmatta kautta vuosina 2013 2020. Uudessa päästökauppajärjestelmässä on tarkoitus luopua jäsenmaakohtaisista päästökiintiöistä ja jakaa päästöoikeudet keskitetysti EU-tasolla. Toinen suuri muutos on päästöoikeuksien jako pääosin maksullisesti huutokaupalla. Komission ehdotuksen mukaan koko sähköntuotanto olisi vuodesta 2013 lähtien täyden huutokaupan piirissä. Muilla toimialoilla huutokauppaan siirryttäisiin asteittain. Tietyille hiilivuodon vaarassa oleville toimialoille olisi mahdollista jakaa ilmaisia päästöoikeuksia, kunnes syntyy kansainvälinen ilmastosopimus tasapuolistamaan globaalia kilpailutilannetta. Komissio selvittää parhaillaan, mitkä alat voisivat saada erityiskohtelun. Joka tapauksessa ilmaisjako on tarkoitus rakentaa niin, että sillä palkittaisiin yrityksiä, jotka ovat jo aiemmin panostaneet paljon energiatehokkaisiin ja vähäpäästöisiin tuotantoprosesseihin. Elinkeinoelämän näkökulmasta päästökauppadirektiiviehdotuksen avainkysymys liittyy siihen, miten ilmaisia päästöoikeuksia jaetaan teollisuusaloille, jotka ovat kansainvälisessä kilpailussa eivätkä pysty siirtämään maksullisten päästöoikeuksien aiheuttamia lisäkustannuksia tuotteiden hintoihin ilman kilpailuaseman menettämistä. Energiaa paljon tarvitsevalle perusteollisuudelle päästökauppa aiheuttaa valtavat lisäkustannukset toisaalta maksullisten päästöoikeuksien hankinnan takia ja toisaalta sähkön hinnannousun kautta. Vuodesta 2020 eteenpäin suomalaiselle perusteollisuudelle kertyvä lisälasku olisi päästöoikeuden hinnasta riippuen 1 2 miljardia euroa vuodessa (kts. PTT:n arvio jäljempänä). Metsäteollisuudelle aiheutuu muita aloja enemmän lisäkustannuksia, koska puuraakaaineen hinta kallistuu päästökaupan ohjausvaikutuksesta. Päästökauppa parantaa uusiutuvan energian kilpailuasemaa fossiilisiin polttoaineisiin nähden. Tämän vuoksi ei tulisi ottaa käyttöön uusia ja päällekkäisiä uusiutuvan energian tukimuotoja ennen kuin tunnetaan päästökaupan lopulliset vaikutukset. 22

Vuoden 2013 alusta lähtien EU:n päästökauppa synnyttää valtioille merkittävät huutokauppatulot, jotka ovat Suomessakin 30 päästöoikeushinnalla laskettuna karkeasti arvioiden 600 miljoonaa euroa vuodessa. Täysimääräisen huutokaupan tilanteessa vuonna 2020 tulot vähintään kaksinkertaistuvat. Komissio on esittänyt, että jäsenmaat voivat halutessaan korvamerkitä 20 % huutokauppatuloista ilmastonmuutosta hillitseviin hankkeisiin. Parlamentti on muutosesityksissään vaatinut tulojen 100 %:n korvamerkintää niin, että puolet käytettäisiin EU:n sisäisiin ilmastonmuutosta hillitseviin hankkeisiin ja puolet kansainvälisiin projekteihin. Elinkeinoelämän kannalta on tärkeää, että yrityksiltä kerätyt huutokauppatulot kohdennetaan pääosin hankkeisiin, jotka hyödyttävät myös elinkeinoelämää. Huutokauppatulot ovatkin merkittävä mahdollisuus lisätä esimerkiksi uusiutuvan energian investointitukia. On tärkeää, että päästökauppadirektiivissä varaudutaan myös tilanteeseen, jossa EU:n teollisuuden kilpailukyvyn turvaamistoimia on jatkettava kansainvälisestä ilmastosopimuksesta huolimatta. Jos kansainvälinen ilmastosopimus ei pysty riittävästi tasapuolistamaan globaalia kilpailutilannetta, on EU:n päästökauppasääntöjä tarkistettava myöhemmässä vaiheessa. EU:n puheenjohtajamaa Ranskalla on edelleen kunnianhimoinen tavoite päästä sopuun EU:n ilmasto- ja energiapaketista vuoden 2008 loppuun mennessä. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että sekä neuvostosta että parlamentista löytyy viimeaikaisesta talouskehityksestä huolimatta poliittista tahtoa saada ilmasto- ja energiapakettiin kuuluvat lainsäädäntöehdotukset nopeasti käsiteltyä. Eurooppa-neuvosto on päättänyt, että EU:n ilmasto- ja energiapaketista on löydettävä sopu joulukuun Eurooppa-neuvostossa 11. 12.2008. Tällöin parlamentin täysistunto äänestäisi paketista alkuvuodesta 2009. Sekä neuvosto että parlamentti ovat pysytelleet suurissa kysymyksissä komission linjoilla, joten lopulliset säädökset noudattanevat pitkälti komission alkuperäisiä ehdotuksia. Tosin päästökauppaa koskevan ehdotuksen osalta kireä käsittelyaikataulu ja taloustilanteen takia lisää painoarvoa saaneet kilpailukykynäkökohdat voivat aiheuttaa jäsenmaiden riveissä hajontaa. Tällöin erilaisista poikkeuksista saatetaan käydä poliittista kauppaa konsensuksen löytämiseksi. 23

Päästökaupan aiheuttamat vuotuiset lisäkustannukset suomalaiselle perusteollisuudelle Laskettu päästöoikeuden hinnoilla 30 50 /t Täyden huutokaupan tilanne eli vuodesta 2020 lähtien Vuotuinen lisäkustannus perusteollisuudelle 1 2 miljardia euroa vuodessa Päästökauppadirektiivin suorat kustannukset päästöoikeuksien ostosta Päästöoikeuksien hinnan siirtyminen sähkön hintaan Muiden bioperäisten aineiden hintojen nousu (raakapuu, kierrätyspaperi) METSÄ METALLIEN JALOSTUS KEMIA SEMENTTI KALKKI 160 250 210 350 180 290 70 120 100 310 80 230 30 100 10 20 190 380 YHTEENSÄ milj. euroa vuodessa 450 950 290 580 210 390 80 140 Lähde: PTT 24

Energiatehokkuus kannattaa Suomi edelläkävijä Elinkeinoelämässä energiansäästö merkitsee energiatehokkuutta, eli tuotteen tai palvelun tuottamista mahdollisimman pienellä energian käytöllä. Energian kulutus sinänsä ei ole kenenkään tavoite. Sillä tuotetaan valoa ja lämpöä, pyöritetään teollisuusprosesseja ja tuotetaan palveluita. Energian käytön tehostamista edistävät saavutetut kustannussäästöt, suotuisat ympäristövaikutukset sekä tuotteen tai palvelun hyväksyttävyyden lisääntyminen markkinoilla. Suomalaiset yritykset ovat tehneet vuosia määrätietoista työtä energiatehokkuuden parantamiseksi ja sitä kautta energiakustannusten hillitsemiseksi. Sen vuoksi ei pidä yliarvioida energiatehokkuuden ja -säästön vielä jäljellä olevia mahdollisuuksia. Esimerkiksi taajuusmuuttajien jäljellä oleva säästöpotentiaali Suomen energiaintensiivisessä teollisuudessa on tuoreen VTT:n arvion (28.10.2008) mukaan vain murto-osa aiemmin eräiden tahojen julkisuudessa esittämistä luvuista. Suomessa on maailman tehokkaimmat teräs- ja paperitehtaat (ks. kuvat). Tämä on seurausta pitkäjänteisestä, omaehtoisesta prosessien kehitystyöstä. Päästökaupan takia uhkaava hiilivuoto olisikin nurinkurista energiatehokkuusmielessä. Jos pidämme tärkeänä energiatehokkuutta ja päästöjen vähentämistä, Suomessa tulisi tuottaa mahdollisimman suuri osuus maailman energiaintensiivisestä teollisuustuotannosta. Kansainvälisesti vertaillen sähköntuotannon hyötysuhde on Suomessa korkea. Tehokkuus perustuu pääasiassa yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon suureen osuuteen: noin kolmasosa sähköstä tuotetaan yhdistetyn tuotannon laitoksissa. Yhdistettyä tuotantoa käytetään laajasti energiavaltaisessa teollisuudessa ja kaukolämpövoimalaitoksissa. Sähköllä on jatkossa merkittävä rooli energiatehokkuuden parantamisessa. Sähkön käyttöä lisäämällä voidaan kokonaisenergian kulutusta (loppukulutusta) alentaa, mikä on tärkeää mm. EU:n uusiutuvan energian velvoitteiden täyttämisessä. Esimerkkejä: o Sähköpistokkeesta ladattavat plug-in-hybridiautot voisivat kattaa 20 50 % henkilöautojen ajosuoritteesta, mikä vähentäisi liikenteen päästöjä 1 2 Mt/v ja energian loppukulutusta arviolta 3 7 TWh/v. Sähkön kulutusta se vastaavasti lisäisi 1 2 TWh/v, joten kokonaisenergian säästö olisi noin 2 5 TWh vuodessa. o Maalämpöpumput voisivat korvata öljylämmitystä. Jos öljylämmitysrakennuksista 35 % ottaisi käyttöön sähköön perustuvan lämmitystavan (maalämpö- ja ilmalämpöpumput), sähkön kulutus lisääntyisi arviolta 2 TWh/v, mutta vuotuiset päästöt vähenisivät yli 25

miljoonalla tonnilla. o Mitä pienemmäksi kiinteistöjen lämmöntarve saadaan, sitä kilpailukykyisemmäksi investointikustannuksiltaan edullisin sähkölämmitys tulee polttoaineisiin perustuvaan lämmitykseen verrattuna (vrt. ns. passiivienergiatalot). Energiantuotannon ja -käytön tehokkuus on kehittynyt Suomessa maailman parhaaksi omaehtoisella toiminnalla. Jatkossakin on vältettävä pakkokeinoja ja toimittava joustavasti ja kustannustehokkaasti yritysten omien intressien mukaan ja kilpailukyky turvaten. Uusi energiatehokkuussopimusjärjestelmä (ks. alla) on hyvä jatko tämänsuuntaiselle toiminnalle. Sen sijaan esimerkiksi kodinkoneissa energialuokan merkintä on vauhdittanut energiatehokkuutta. Erityyppiseen kulutukseen sopivat erilaiset ohjauskeinot. o Teollisuuden energiansäästösopimuksella (TESS, 1997 2007) saavutettiin miljardin kilowattitunnin (1 TWh) sähkönsäästö ja yli 5 TWh:n lämmön ja polttoaineiden säästö. Nykyisin hinnoin puhutaan yli 150 miljoonan euron vuotuisista säästöistä. Energiatehokkuussopimus Yritysten vapaaehtoinen energiansäästö on saanut kattavaa jatkoa uudesta energiatehokkuussopimuksesta. Elinkeinoelämän ja valtiovallan välinen energiatehokkuuden puitesopimus on voimassa 2008 2016. Energiatehokkuussopimuksella täytetään elinkeinoelämän osuus EU:n energiapalveludirektiivin velvoitteesta, jonka mukaan energian loppukäyttöä tulee tehostaa 9 prosenttia. Teollisuuden suuret energiankäyttäjät ja merkittävä joukko pienempiä yrityksiä ovat olleet mukana energiansäästötyössä jo toistakymmentä vuotta. Nyt energiatehokkuusajattelua viedään systemaattisesti entistä suuremmalle yritysjoukolle ja uusille toimialoille, kuten kauppaan sekä matkailu- ja ravintolapalveluihin. Tavoitteena on, että mahdollisimman suuri osa elinkeinoelämän energiankäytöstä saadaan mukaan vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimukseen. Energiatehokkuussopimukseen mukaan lähtevät yritykset sitoutuvat vähentämään omaa energian käyttöään selvittämällä ensin energiakatselmuksin, missä niillä on parantamisen varaa ja sitten toteuttamalla taloudellisimmat säästötoimet. Energiatehokkuuden puitesopimus, jota EK hallinnoi, sisältää 10 alakohtaista energiatehokkuuden toimenpideohjelmaa. Alakohtaisia ohjelmia on laadittu elintarviketeollisuudelle, energiapalveluihin, energiantuotantoon, energiavaltaiselle teollisuudelle, kaupalle, kemianteollisuudelle, matkailu- ja ravintolapalveluihin, muoviteollisuudelle, puunjalostusteollisuudelle ja teknologiateollisuudelle. Näiden lisäksi on yleinen toimenpideohjelma. Sitä voivat käyttää yritykset, jotka toimivat toimialoilla, joille ei ole tehty omaa toimenpideohjelmaa. 26

TEM tarjoaa tukea energiakatselmuksiin (max. 40 %) ja energiatehokkuusinvestointeihin (10 20 %). Tukien saamisen ehtona on liittyminen energiatehokkuussopimukseen. Tietonurkka: Lisätietoa työ- ja elinkeinoministeriön, EK:n ja toimialaliittojen välisestä Energiatehokkuussopimusjärjestelmästä: http://www.ek.fi/www/fi/energia/energiatehokkuussopimus.php. 27