Satafood Kehittämisyhdistys ry MATKAKERTOMUS Sirkka Karikko 28.9 6.10.2012 Tutustumismatka Yhdysvaltojen kalkkunatuotantoon 28.9. - 6.10.2012. Kotimaisten kalkkunantuottajien kilpailukyvyn parantaminen hankkeen puitteissa tehtiin tutustumismatka USA:n kalkkunatuotantoon.. Matkalle osallistui yhteensä 18 henkilöä (suurin osa oli tuottajia sekä muutama henkilö sidosryhmistä). Alun perin matka-ajankohta pyrittiin sovittamaan siten, että sadonkorjuutyöt ovat ohitse näin ei kuitenkaan käynyt, mikä hieman rajoitti lähtijöiden määrää. USA on maailman mahtavin kalkkunatuottaja ja myös kalkkunankulutus on suurta. Vuonna 2010 USA:n kalkkunatuotanto oli 2 560 milj. kg ja kulutus asukasta kohti 7,4 kg. Samaan aikaa Euroopan suurin tuottaja Saksa tuotti 439 milj. kg kalkkunaa kulutuksen ollessa 6 kg henkilöä kohti. Matkan onnistumiseen myötävaikutti suuresti panostus kalkkunajalostaja Aviagen Turkeysiltä, joka järjesti tutustumiskohteemme rapakon takana. Matkalla saatiin tietoa kalkkunan jalostustyöstä ja nähtiin kalkkunankasvatusta tilatasolla. Lisäksi pääsimme tutustumaan paikalliseen nautatilaan. Matkalaiset keräsivät monenlaisia kokemuksia ja elämyksiä. Perjantai 28.9.2012 Yhteinen matka alkoi kokoontumisella Helsinki Vantaan lentoasemalle perjantaiaamuna. Lentoja oli kaksi, ensin Kööpenhaminaan, jossa oli pikainen vaihto Washingtonin koneeseen. Päivästä tuli pitkä: vaikka lennot kestivät vaihtoineen lähes 12 tuntia, olimme saman päivän iltapäivänä jo USA:n pääkaupungissa. Lentomatkojen aikana pidensimme päivää 7 tunnin aikaeron verran. Majoittuminen keskustan hotelliin (Capital Hilton) sujui suurien turvajärjestelyjen saattamana: matkatavaramme tutkittiin pommikoirien avulla ennen sisälle pääsyä. Seuraavana aamuna syykin suureen poliisi- ja turvajärjestelymäärään selvisi: presidentti Obama oli vieraillut samassa hotellissa samana iltana vaalikampanjavarojen luovutustilaisuudessa meistä se tuntui ihmeelliseltä, kun sentään kotinsa (Valkoinen talo) oli parin korttelin päässä. Ilta kuluikin nopeasti lennosta toipumiseen. Aikaeroon sopeutumisvaikeudet olivat tietenkin suurimmillaan ensimmäisenä yönä niillä joilla sopeutumisvaikeuksia oli. Lauantai 29.9.2012 Koska jokainen maa haluaa suojella omaa tuotantoaan ulkopuolelta tulevilta taudeilta, eläintiloille ei pääse, ennekuin on ollut kyseisessä maassa riittävän ajan näin meillä ja myös USA:ssa. Niinpä meille jäi päivä aikaa tutustua Washingtoniin, kun samalla toteutimme karanteenin vaatimuksia. Kävimme Washington DC päänähtävyyksien äärellä oppaan (Tuomas Hiltunen) johdolla. Tämä kierros kesti 4 tuntia bussilla.
Moni löysi paikalliseen ruokakaupan, joka oli niin herkullisen oloinen, että sieltä ei olisi malttanut lähteä lainkaan pois. Whole Food Market ketju on hyvin tunnettu painottumisestaan luomuun, luonnonmukaisuuteen, korkeaan laatuun ja kestävään maataloustuotantoon. Ketjulla on yli 300 myymälää USA:ssa ja Iso-Britanniassa. Sunnuntai 30.9.2012 Saimme täydennystä ryhmäämme Englannista: Richard Hutchinson, Aviagen Turkeys Euroopan myynti- ja markkinointijohtajan sekä Ranskasta Jerome Noiraultin Aviagen Turkeysiltä. Jerome toimii teknisenä päällikkönä. Molemmat ovat vierailleet Suomessa ja olivat osalle tuottajista jo ennestään tuttuja. Matka jatkui aamiaisen jälkeen bussilla kohti Länsi-Virginiaa, jossa Aviagen Turkeys Amerikan toimipiste ja jalostuspalvelut/tilat sijaitsevat. (Toinen jalostuksen pääpaikoista sijaitsee Englannin Chesihressä.) Bussi ja sen kuljettaja Claude oli meidän käytössä seuraavat 4 päivää. Claude palveli ryhmäämme tunnollisesti pitäen kovaa kuria ja järjestystä yllä koko matkan ajan. Iso maa pitkät ajomatkat. Majoituimme illan suussa pienen kaupungin Lewisburgin WV Hampton Inn hotelliin ja tapasimme meidän isäntämme Aviagen Turkeysilta. He olivat tulleet isolla joukolla toivottamaan meidät tervetulleiksi ja viettämään iltaa kanssamme. Nautimme yhdessä päivällisen idyllisessä Bella Casa ravintolassa. Päivällisellä tutustuimme isäntiimme ja lausuimme kiitokset mahdollisuudesta päästä tutustumaan heidän tuotantoonsa. Tuliaisiksi olimme varanneet Mauri Kunnaksen 7 veljestä ja Kalevala kirjoja sekä suomalaista musiikkia. Maanantai 1.10.2012 Nyt pääsimme vihdoin asiaan. Aviagen Turkeys oli varannut kaupungin näyttelyalueelta tilat sekä luentoja että jalostusvalinnan demonstraatiota varten. Aluksi Bob Edison (Vice President of Operations) toivotti meidät vielä tervetulleiksi ja kertoi meille päivän sisällöstä.
Paige Glover (Program Manager jalostuksen kehityspäällikkö) piti esityksen kalkkunan jalostustoiminnasta ja kehitystyöstä. Tämän esityksen jälkeen siirryttiin näyttelytilaan, jonne oli tuotu kalkkunoita. Näiden avulla meille näytettiin ja kerrottiin, kuinka ja millaisilla apuvälineitä käyttäen jalostusvalinta tehdään. Esivanhemmat haudotaan omassa hautomossaan. Munittamoissa munintaa seurataan ja kirjataan tarkasti. Kanan mentyä pesään munimaan, pesän takaportti lukkiutuu ja vasta munan kerääjä aukaisee sen tunnistettuaan emon. Jokaiseen munittuun munaan merkitään emon tunnus, jonka avulla saadaan siitokseen käytetyn kukon tiedot myös. Jokaisen emon munat haudotaan omassa lokerossaan ja sitä kuoriutuneet untuvikot merkitään omalla koodilla siipeen sijoitettuun tunnistemerkkiin. Tämän jälkeen untuvikot sukupuolilajitellaan ja siirretään nuorikkokasvatustiloille.
Rehuhyötysuhteen mittaamisessa automaatio on tullut avuksi. Yksilötunnistukseen ja ruokinta-asemien käyttöön perustuva rehuhyötysuhdeseuranta alkoi 2006. Jokaisella linnulla on jalassa tunnistin, jonka ruokinta-asemalla oleva vastaanotin tunnistaa ja linnun syötyä rehun määrä siirtyy automaattisesti prosessitietokoneelle. Määräajoin tehtävän yksilöpunnituksen tiedot siirretään ohjelmaan, minkä jälkeen saadaan yksilökohtainen rehuhyötysuhde. Tätä tietoa käytetään yhtenä jalostuslinnun valintaperusteena. Viimevuosina varsinkin rehuraaka-ainehintojen noustua tämän tiedon saaminen ja hyödyntäminen vie jalosteen kehittämistä eteenpäin paremmin rehua hyödyntävänä. RHS mittauksia aloitetaan jo osalla linnuista 6 viikon iässä, pääsääntöisesti mittaukset tehdään 10 viikosta alkaen ja ne päättyvät 22 viikon iässä. Yksilötunnistin Ruokinta-asemat Tiedonkeruu Valinnan apuvälineitä ovat vaakojen lisäksi läpivalaisulaite, joka on erinomainen jalkaterveyden, erityisesti TD:n eli sääriluun kasvuruston luutumishäiriön mittaamisessa, kävelytestin ja jalkapohjien kunnon mittauksen rinnalla. Valitettavasti läpivalaisua meillä ei ollut mahdollisuus nähdä.
Linnun rakenteen tarkastelu Lintu tunnistetaan ja tiedot kirjataan paneeliin. Oikealla kävelytesti. Valintaa/karsintaa suoritetaan linjasta riippuen tiettyjen kriteerien mukaan. Liitteenä olevassa Paigen esityksessä enemmän valintaperusteista. Valintaan vaikuttaa yksilön ja sen sukulaisten ominaisuudet. Viereisessä kuvassa olevat kanat ovat 22 viikon ikäisiä. Vasemmalla oleva emonuorikko on kevyen linjan esivanhempi ja oikealla oleva kana on kukkolinjan esivanhempi. Käynnit nuorikko- ja munitustiloilla Windshieldissä Pääsimme käymään yhdellä nuorikkotilalla ja yhdellä munitustilalla. Toki vain näimme rakennukset ulkoapäin, sillä sisällä käynti olisi vienyt aikamme kokonaan suihkussa: rakennuksen sosiaalitiloissa on vain yksi suihku ja 20 hengen ryhmällä sen läpimeno olisi kestänyt. Olimme kuitenkin saaneet erittäin hyvän kuvan aamun demonstraatiossa käytännön työstä jalostuksen valinnassa. Nuorikkokasvatustiloja on 9. Ne on rakennettu noin 20 vuotta sitten ja kaikki tilat ovat samankokoisia. Yhdellä tilalla on 2 rakennusta, joissa kasvatetaan 4 viikon haudonnan untuvikot. Rakennuksen keskellä on käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsee karsinat. Yksi henkilö hoitaa aina yhtä tilaa, jossa on n. 2100 kukkoa ja n. 2000 kanaa. Untuvikkokasvatus on 6 viikkoa. Linnut kasvatetaan noin 15 linnun ryhmäkarsinoissa. Nuorikkokasvatusaikana tiloilla tehdään valinta- ja karsintatyötä ja kaikki tiedot kirjataan ja tallennetaan tietoihin tarkasti.
Kuvassa nuorikkotila Munitusta tehdään 14 eri tilalla. Yhdellä tilalla on aina 4 rakennusta, joista yksi on kukkola ja loput kolme kanaloita. Kukkoja yhdellä tilalla on noin 1000 ja kanoja 3000 3500 per rakennus. Ilmastointi toimii alipaineisena - korvausilma otetaan sivuseinistä ja poistot ovat rakennuksen jokaisessa kulmassa sivuseinissä. Kuva alla. Päivän aikana olimme saaneet hyvän kuvan kalkkunan jalostustoiminnasta. Tutustuminen panimoon, Smooth Ambler Illalla meidät vietiin tutustumaan paikalliseen panimoon. Panimo olivat perustaneet nelja vuotta sitten ystävykset, joilla oli kova halu yrittäjiksi. He halusivat yrittää kotiseudullaan ja tehdä jotain sellaista mistä pitävät. Messumatkalle he saivat idean panimon perustamisesta: he pitävät itse viskistä ja yrityksen tuotteilla olisi varma menekki, koska kaikki juovat
Viskin valmistus vaatii aikaa saadakseen yrityksen tuottamaan nopeammin, he ottivat viskin rinnalle myös vodkan ja ginin tuottamisen, koska näiden valmistuminen myyntikuntoiseksi ei vaadi niin pitkää aikaa kuin viski. Raaka-aineena käytetään paikallista viljaa, erikoisuutena heillä oli ruisviski. Yritys oli neljässä vuodessa päässyt hyvin vauhtiin. Samaisilla messuilla, josta idea oli vuosia sitten saanut alkunsa, heidän tuotteitaan palkittiin viime vuonna. Tuotteita viedään nyt jo 22 eri osavaltioon. Vienti eri osavaltioihin vaatii paljon lupia ja paperityötä. Meille tarjottiin maalaishenkinen päivällinen: grillattua nautaa ja broileria, lohkoperunoita, parsaa ja salaattia. Ja tietenkin saimme maistaa yrityksen omia tuotteita. Ruokailimme panimolaitteiden keskellä kantrimusiikin soidessa. Tunnelma on rento ja paikalliseen kulttuuriin sopiva: olimme selvästi Hillbillyjen alueella.
Tiistai 2.10.2012 Vuorossa oli nautakarjatilaan tutustuminen. Tila sijaitsi Lewisburgissa kauniiden kumpuilevien maisemien keskellä. Tilaa esitteli meille sen emäntä Jennifer H. Jones, jonka ruotsalainen isoisä oli ostanut tilan 1930. Emäntä on menettänyt taitelijapuolisonsa ja hoitaa tilaansa yksin lapset (tytär 28 v ja poika 20 v) ovat muualla eikä ole vielä tietoa, jatkavatko he tilan tuotantoa. Tilalla oli maata 150 eekkeriä (61 ha). Tilan tuotantorakennukset on rakennettu 2. maailmansodan aikana saksalaisten sotavankien toimesta päärakennus oli reilut sata vuotta vanhempi 1830- luvulla orjat olivat olleet sitä rakentamassa. Nyt päärakennus oli juhlakäytössä sitä vuokrattiin erilasten juhlien pitopaikaksi. Rakennuksessa oli paljon tilan menehtyneen isännän taideteoksia. Laajassa pihapiirissä kasvoi upeita vanhoja vaahteroita, joista valutettiin vaahterasiirappia. (Swift Level, Route 2 BOX 269, Herns Mills Road, Lewisburg, WV 24901). Kuva oikealla: tilan emäntä Jennifer Jones vasemmalla ja Sandi Hoffman Aviagenilta. Tilalla on joskus ollut kalkkunoita, mutta nykyisin tuotantosuuntana on naudanliha.
Ennen paluuta päätoimiseksi viljelijäksi emäntä oli ollut töissä, jossa oli tekemisissä mm. alkionsiirron kanssa. Tilalla kasvatettiin aikaisemmin ratsuhevosia, jotka myytiin 3-4 vuoden ikäisinä. Ratsujen kasvatus jätettiin 6 vuotta sitten heikon tuottavuuden ja pitkäaikaisen pääoman sitovuuden vuoksi. 20 vuotta sitten Jennifer oli aloittanut naudankasvatuksen ja samalla siirtynyt pelkkään viherrehuruokintaan. Väkirehun käyttö jätettiin ja peltojen väkilannoitus lopetettiin kokonaan pellon lannoitus hoituu naudanlannalla ja kompostilla. Vasikat ostetaan kahdelta eri tilalta 6 ja 12 kuukauden ikäisinä ja niiden kasvatusaika on noin 2 vuotta. Painoa tuossa ajassa kertyy 1300 paunaa (n. 600 kg). Eläimiä punnitaan säännöllisesti ennen teuraaksi laittoa, jotta teuraaksi saadaan sopivan painoinen nauta. Ennen teurastustausta laitumen lisäksi annetaan lisäviherrehua (mm. sinimailasta), etenkin kun ilmat kylmenevät nurmen ravintoarvo heikkenee. Talvella voi olla paljon lunta, joskin talvi on lyhyt maaliskuu on kuukausista märkä ja kurainen. Naudat ovat ympäri vuoden ulkona laitumella - niillä on mahdollisuus mennä suojaan sisätiloihin. Emännän mukaan tätä mahdollisuutta ne eivät juuri käytä. Kesällä tehdään kuivaa heinää ja säilörehua. Laidunta vuorotellaan. Rotuna käytetään eurooppalaisia risteytyksiä (Agnus + risteytys), jotka sopeutuvat hyvin nurmiruokintaan. Tila teurastuttaa naudat lähialueen pienteurastamolla itse. Teurastuksia on ympäri vuoden. Teurastuksen jälkeen ruhoja riiputetaan 45 60 päivää. Tila markkinoi ja myy lihat itse. Oma tuotemerkki on Swift Level Beef. Nettimyynti on viimeaikoina yleistynyt ja lisääntyy koko ajan. Tärkeä ostajakunta ovat ravintolat ja niiden kokit, jotka arvostavat laadukasta lihaa. Luomu ei emännän mukaan ole niin tärkeä tekijä kuin lihan alkuperä ja läpinäkyvyys. Tilan suunnitelmissa on rakentaa savustamo ja lihankäsittelytilat. Alueen tilojen keskinäinen yhteistyö on kiinteää naapuriapu onkin voimissaan työhuippujen aikana tilat antavat apua toisilleen, sillä kausityöntekijöitä on vaikea saada. Esimerkiksi Jonesin naapuri hoitaa tilan heinänteon. Jonesin tila on myös mukana tilojen yhteistyössä mm. juustolan perustamisen suunnittelussa. Mm. tämän ja läpinäkyvyyden avulla haetaan kilpailukykyä alueen pientilojen kannattavuuden parantamiseksi. Emäntä oli saanut keväällä naapurista kanan munia, joista hän hautoi itselleen kanat musiikin säestämänä. Linnuista hän huomasi, että klassinen musiikki oli niille enemmän mieleen kuin rock-musiikki.
Seuraavaksi edessä oli pitkä ajo toiseen osavaltioon. Illansuussa noin 6 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Pennsylvanian Selingsgroveen. Matkareitti kulki aluksi samaa valtatietä, joita olimme tulleet: maisemat ja ruska oli paikoin henkeäsalpaavan kauniita: ympärillämme kohosi Blue Rocky Mountain, joka kuuluu Appalakkivuoristoon. Keskiviikko 3.10.2012 Aamiaisen jälkeen lähdimme Kreamer Foodsin tuotantoneuvojan (Dan) opastamana kohti kalkkunatilaa, joka oli noin 20 min. ajomatkan päässä. Mukanamme oli myös Lewisburgin Aviagen Turkeysin tuotantomäärien suunnittelija Jamie. Kreamer Foodsilla on 25 kalkkunan sopimustuottajaa, joiden koko vaihtelee 5000 40000 kalkkunaa/tila. Yrityksellä ei ole omaa untuvikkotuotantoa eikä teurastusta, mutta Kreamer Foodsilla on rehutehdas. Tilan omistivat Nelsonin veljekset, joista toinen asui noin 10 mailia tilalta ja toinen vielä kauempana. Tämä lähempänä asuva omistaja oli paikalla. Hän kertoi, että tilan päivittäiset työt hoitaa pariskunta, joka asui tilalla olevassa omakotitalossa. Kuvassa vasemmalla omistaja Kreider Nelson ja Kreamer Foodsin Dan oikealla. Tilalla on luomusertifikaatti ja he tuottavat kalkkunan lisäksi luomumaitoa. Navetassa luomumaitoa lypsää 35 42 lehmää. Maito noudetaan 5 lypsyn jälkeen. Peltoa tilalla on 80 eekkeriä (32 ha). Kalkkunoita kasvaa kahdessa eri rakennuksessa. Tällä hetkellä tilalla olevat kalkkunat eivät olleet luomulintuja, joskin heillä oli ensimmäistä kertaa hitaasti kasvavia pronssikalkkunoita. Koska tila on luomutila, siellä ei käytetä ennaltaehkäisevää antibioottilääkitystä, vaikka kasvatuksessa olevat linnut eivät juuri sillä hetkellä olisikaan luomutuotantoa. Toisessa (matala) päädyssä oli untuvikkotila 50 x 170 jalkaa (1579 m 2 ) ja toisessa päädyssä varsinainen kasvatustila 50 x 340 jalkaa (789 m 2 ). Näiden tilojen välissä oli huoltotila. Tällä hetkellä rakennuksissa oli kolmen ikäisiä lintuja, mutta Kreamer Foods on suunnittelemassa siirtymistä sopimustiloillaan all in all out systeemiin (kertatäyttö). Amerikassakin kertatäyttösysteemi on yleistynyt huomattavasti, koska siinä tautipaine saadaan pienemmäksi.
Tilalla meitä oli odottamassa Kreamer Foodsin toinen tuotantoneuvoja Emily Brown (kuva oikealla), joka vastasi kysymyksiimme asiantuntevasti. Suojavaatetukseen pukeuduimme pihalla, myös kenkäsuojat laitoimme jo rakennuksen ulkopuolella ja huoltotilaan mennessä laitoimme toiset suojajalkineet. Ennen lintutilaan menoa astuimme astiaan, jossa oli rakeistettua klooria (kuva alla). Rakennukset olivat kevytrakenteisia. Luomutuotantolintuja varten koko rakennuksen sivu on aidattu jaloittelualueeksi. Kasvatustilassa sivuseinät olivat avoimet (verkotettu) ja seinästä tulevaa ilmaa säädettiin pressujen avulla. Poistopuhaltimet oli sijoitettu sivuseinille. Kierrätyspuhaltimet olivat käytössä kaikissa kasvatusvaiheissa. Untuvikkotilassa sivuseinä ei kuitenkaan ollut kokonaan avoin. Kaikissa tiloissa oli kaasulämmittimet. Kasvattamoissa oli maalattia. Kuivikkeena käytettiin kutteria. Untuvikot siirretään 5 6 viikon iässä varsinaiseen kasvatushalliin, untuvikkotilan kuivike viedään pois ja tilat pestään.
Varsinaisella kasvatuspuolella kuivike vaihdetaan vasta kolmen parven jälkeen. Jos parvessa esiintyy mustapäätautia, kuivike vaihdetaan kuitenkin aina sairastaneen parven lähdettyä (tavanomaisessa kasvatuksessa linnuille annetaan mustapäätautia ennaltaehkäisevä lääkitys tämä ei ole kuitenkaan sallittua luomutuotannossa). Kuiviketta käännetään joka viikko, lisäystä ei tehdä. Tilalle tuleva parvi on joko kukkoja tai kanoja. Kanaparvia toimitetaan 5 viikon välein ja kukkoparvet tulevat 12 viikon välein. Kierto on 3,5 kertaa vuodessa. Käyntihetkellä tilalla oli kolmessa eri ikävaiheessa olevia lintuja. Nuorimmat olivat vajaan 2 viikon ikäisiä. Parvi oli tilan historian ensimmäinen pronssikalkkunaparvi, 3000 kanaa. Ensimmäisen viikon kuolleisuus tällä parvella reilu 1, 2 %. Ensimmäisen viikon kuolleisuus on tavallisesti prosentin luokkaa. Untuvikot saavat hautomolla rokotuksen Newcastlen tautia vastaan ja mahdollisesti kokkidioosirokotuksen (mikäli se on kiertovuorossa). Tilalla annetaan juomaveden mukana HE rokotus 30 päivän iässä (HE= hemorraginen enteriitti). Rakennuksessa, jossa pronssikanat olivat toisessa päässä, toisessa päässä oli 7 viikon ikäinen kanaparvi. Tämä rakennus oli vanhempi ja puurakenteinen. Ruokinnasta huolehti kaikissa halleissa spiraaliruokkija ja juomalaitteina oli nippakuppilinjat. Kaikkien untuvikkojen nokat typistetään hautomolla. Lisäksi kanojen varpaat typistetään myös hautomolla raapaleiden välttämiseksi myöhemmin kasvatuskaudella.
Kanaparven koko on 9200 kpl ja niitä kasvatetaan yleensä 13 viikkoa, jolloin elopaino on 14-16 paunaa (6,3 7,2 kg). Kanojen kuolleisuus vaihtelee ollen 4 6 %. Kukkoja tuodaan vastaavaan tilaan 6300 kpl ja niiden kasvatusaika on 18 19 viikkoa. Kukot painavat 18 viikon iässä 38 39 paunaa (17,1 17,6 kg). Kukkojen kuolleisuus on noin 10 %. Luomukukkoja tuodaan samaan kasvatustilaan 4400 kpl. Yllä olevassa kuvassa 6 viikon ikäisiä kanoja. Tilalla pidetään parvesta tarkkaa kirjanpitoa. Tämä tila noudattaa mm. CAP- ja luomusäädöksiä. Sopimuskumppani Kreamer Foodsin neuvoja käy tilalla kerran viikossa ja tekee käynnistä raportin, mikä jää myös tilalle. Linnuilla pidetään 8 h yhtäjaksoinen yö.
Ruokinnassa noudatetaan 5 rehun ruokintaohjelmaa. 2-rehussa on loislääke, jota joudutaan käyttämään maapohjan vuoksi. Kokkidioosin ehkäisyssä käytetään rotaatiota: vuoroin rehussa on kokkidiostaatti ja kun sitä ei rehussa käytetä, linnut rokotetaan kokkidoioosin varalta. Probiootteja lisätään kerran viikossa 7 viikkoon saakka. Juomavettä hapatetaan sitruunahapolla. Juomaveteen lisätään myös klooria. Käyttökelpoisen kloorin määrä mitataan juomavedestä, jolloin tiedetään lisäystarve. RHS kanoilla on 2,41 ja kukoilla 2,50 (elopainokiloa kohti). Kuolioisen suolistotulehduksen koettiin olevan toissijainen sairaus. Rintalimakon esiintyvyys jäi epäselväksi asiaa kuitenkin pyritään selvittämään vielä jälkeenpäin olemalla yhteydessä Kreamer Foodsin neuvojaan. Parvesta otetaan verinäyte 51 päivän iässä, josta testataan mm. ND-, HE- ja Bordetellabakteerivasta-aineet. Salmonellatestejä ei tilalla tehdä. Teurastamo saattaa testata salmonellaa, joskaan testi ei ole sielläkään pakollinen. Kreamer Foods markkinoi lihat. Osa tilan linnuista kuljetetaan New Yorkin elävien eläinten markkinoille. Linnut kuljetetaan rekan kiinteissä häkeissä, joiden korkeus 18 ja leveys 44 (tuumaa), pituus on rekan levyinen. Häkkien kappaletäyttö riippuu lintujen koosta. Iltapäivällä ajoimme New Yorkiin keskustaan kuuluisaan Wellington hotelliin. Erosimme heti New Yorikiin saavuttuamme myös Aviagenin eurooppalaisista isännistämme. Kiitimme Richardia ja Jeromea heidän panostuksesta matkan toteutumiseen ja onnistumiseen.
Torstai 4.10.2012 - Lauantai 6.10.2012 Torstaipäivä oli lämmin, mutta kostea ja sumuinen, joten vapaudenpatsaasta saimme ainoastaan silhuettikuvia. Sen sijaan vierailu paikallisessa Whole Foods Marketissa oli antoisa ja siellä näki laajan kirjon kalkkunatarjontaa, kuten kaikkea muutakin tarjontaa, mitä kuvitella saattaa.
Kaikkia kalkkunatuotteita ei valitettavasti ehditty maistelemaan. Kuvat valitettavasti eivät anna oikeutta tuotteista ja niiden esillepanosta.
Kuvat tähän matkakertomukseen ovat ottaneet: Tiina Pahkajärvi, Eija Kaukonen, Erkki Muilu ja Sirkka Karikko Bussimatkan aikana Aviagen Turkeysin Euroopan myynti- ja markkinointijohtaja kertoi maailman kalkkunamarkkinoista ja tulevaisuudennäkymistä. USA on maailman johtava kalkkunatuottaja ja kuluttaja. USA:n 300 milj. väestö kuluttaa vuodessa 7,4 kg kalkkunalihaa/henkilö. Yksistään kiitospäivänä amerikkalaiset syövät 60 miljoonaa kalkkunaa, lisäksi jouluna kulutetaan 25 milj. kappaletta kalkkunoita. Opintomatkamme suuntautui USA:n itäisiin osavaltioihin, joissa tilakoot eivät ole mitään kovin suuria. Tilat joilla vierailimme, olivat hyvinkin meidän piskuisen Suomen tilakoon luokkaa. Seuraavalla rapakon taakse suuntautuvalla matkalla voisimme tutustuakin sitten niihin isoihin kalkkunatiloihin.