OHJEITA LOPPUTYÖN KIRJALLISEEN OSIOON Maisteriklinikka Elokuvakoulu Elokuva- ja lavastustaiteen osasto, Taideteollinen korkeakoulu Ohjeet koonnut Riikka Pelo 1.10.2008
1. Yleisiä ohjeita Johdanto Taiteen maisterin tutkintoon kuuluvan lopputyön kirjallisen tai ns. teoreettisen osion toteuttamisen tarkoituksena on syventää opiskelijan ymmärtämystä oman taiteen alan erityiskysymyksistä tai vaihtoehtoisesti tekijän omista työprosesseista ja tekemisen tavoista sekä lopputyön produktio-osioon liittyvistä taiteellisista, ilmaisullisista, tuotannollisista tai filosofisista kysymyksistä, haasteista tai ongelmista. Kirjallisen osion toteuttaminen antaa mahdollisuuden itsenäiselle taiteelliselle, teoreettiselle ja tuotannolliselle ajattelulle. Se luo osaltaan pohjaa tekijän ammatilliselle identiteetille ja antaa valmiuksia erilaisten ammatillisten tekstien kirjoittamiselle myöhemmin. Lopputyötä ja kirjallista osioita voi ajatella myös tekijälähtöisenä tutkimuksena, jonka pohjalta voi suunnitella jatko-opintoja. Kirjallisen osion tarkoituksena on, että tekijä pohtii syvällisesti jotain elokuvan tekemiseen tai elokuvataiteeseen kytkeytyvää ilmiötä, ongelmaa tai teemaa taiteellisen ilmaisun ja sen kehittämisen kannalta. Siinä on mahdollista tuoda kuuluville elokuvatekoon liittyvää hiljaista tietoa, avata kriittisiä näkökulmia alan käytäntöihin, metodeihin ja prosesseihin, ehdottaa uusia tekemisen ja työskentelyn tapoja, avata olemassa olevia tekemisen malleja, kuvata uusia tuotannon tai luovan työskentelyn malleja. Hiljainen tieto on osin sanatonta ja toimintaan perustuvaa osaamista joka pitää sisällään havaintoja, kokemuksia, tietoa ja taitoja. Hiljaisen tiedon jakaminen sanallistamalla on tärkeää myös jotta oma taiteenala voi kehittyä. Tieto muunnetaan yhteisesti ymmärrettävään muotoon, puetaan sanoiksi, piirroksiksi ja teoiksi. Taiteellisesta työstä, suunnittelun, tekemisen ja tuotannon prosesseista kirjoittaminen on myös olennainen osa tekijän omaa ammatillista tiedostamisprosessia. Kokemuksen kautta opittua tietoa on hyvä jäsennellä, käsitellä ja syventää kirjoittamalla. Teoreettisessa/kirjallisessa osiossa voi käsitellä esim. tekemisen tai tuotannon metodeita, lopputyön taiteellisen osioin esteettisiä tai sisällöllisiä ulottuvuuksia ja/tai kriittisesti pohtia työskentely- tai tuotantoprosessia. Kirjoitettu osio voi olla myös itsenäinen suhteessa taiteelliseen työhön mutta sen tulisi ilmentää tekijän elokuvan liittyvää ajattelua ja tietämystä. Aiheen valinnassa kannattaa hyödyntää myös kandityön yhteydessä tehty ajatus- ja kirjoitustyö. Myös visuaalisen tai auditiivisen materiaalin sisällyttäminen tutkielmaan on mahdollista. Poikkeustapauksissa myös pelkästään audiomuodossa tai esim. cd-romina kuvaesseenä toteutettuja raportti/teoriaosioita on hyväksytty. Suppea hyvin rajattu aihe on kovin laajaa aihetta parempi. Aiheesta ja kirjallisen työn muodosta on aina sovittava lopputyöseminaarissa oman professorin kanssa. Tällöin sovitaan myös siitä tuleeko kirjallisella työllä olla oma ohjaajansa. Tekstiä on hyvä luetuttaa työn ohjaajalla hyvissä ajoin ja mielellään useassa vaiheessa ei ainoastaan tekstin jo ollessa loppusuoralla, jolloin suuria sisällöllisiä tai rakenteellisiakaan korjauksia ei enää ehdi tehdä. Kirjallinen osio voi olla muodoltaan esimerkiksi lopputyöraportti, tutkielma tai pohdiskeleva essee. Myös hyvin tehty opaskirjanen voi olla lopputyö. Jokaisella kirjoittamisen lajilla on kuitenkin omat muodolliset konventionsa ja vaatimuksensa. Aihe, lähestymistapa ja kirjoittajan omat taipumukset ohjaavat lajityypin valintaa. Kirjoitelma on aiheensa näköinen. Oli kirjallinen työ muodoltaan millainen tahansa, on se silti yhden aiheen ympärille rakentuva järkevä teksti kokonaisuus, josta löydyttävä punainen lanka, tutkimus- tai johtoidea. Kirjallisessa työssä merkitys on myös sillä kuinka asiansa esittää. Sanonta: huonosti sanottu on huonosti ajateltu, kannattaa pitää mielessä. Opinnäytteessä kirjoittajan tärkeä taito on argumentoida selkeästi mutta samalla sujuvasti oman näkemyksensä puolesta. Tutkielmantekijän on hyvä suosia selkeää, havainnollista ja tiivistä asiatyyliä ja painottaa tekstin luettavuutta. Esseistinen tyyli voi olla vapaampaa ja jopa kaunokirjallisempaa mutta myös se on myös haastavampaa: esseisti on tietoinen käyttämästään tyylistä ja kielen keinoista sekä niiden vaikutuksesta esittämänsä asian ymmärtämiseen. Kirjallisen työn laajuus voi vaihdella linjakohtaisesti 20 sivusta 80 sivuun ja siihen vaikutta myös lopputyön kokonaisrakenne taiteellisen osion ja kirjallisen osion välinen painotussuhde. Mikäli lopputyö muodostuu vain kirjallisesta työstä, esimerkiksi laajasta tutkielmasta tai tutkimusraportista, on työn oltava luonnollisesti
osasuorituksena tehtävää kirjallista työtä laajempi. Myös tutkimuksen aihe, tehtävänasettelu ja käsittelytapa sanelevat työsi pituuden. Kirjallisen osion laajuus sinänsä, sikäli kuin se on riittävä täyttämään sisällölliset ehdot, ei ole merkitsevä tekijä arvostelussa. Merkitsevää on sisältö ja sen vakuuttava esittäminen kirjallisessa muodossa. Kuten koko lopputyökin, kirjallinen osio on opinnäyte, joka arvostellaan. Se voi olla myös keskustelunavaus tai puheenvuoro osaston sisällä tai elokuva-alalla käytäviin keskusteluihin. Kirjallinen työ on myös julkinen dokumentti, joka luettavissa esimerkiksi Taideteollisen korkeakoulun kirjastossa. Lopputyön kirjallista osiota ei kirjoiteta siis vain itselle vaan myös toisille tarkastajille, arvostelutyöryhmälle, professoreille, muille opiskelijoille, tuleville kollegoille, alan tekijöille, tutkijoille tai jopa päättäjille. Hyvä tutkielma on aina omaperäinen, eikä seuraavien ohjeiden ole tarkoitus sitoa luovuuttasi vaan toimia tukena kirjoitustyössä sekä lopputyön eri osioiden ja vaiheiden kytkemisessä toisiinsa. Luota itseesi, kokemukseesi ja tietämykseesi elokuvan tekijänä! Tutkimuskysymys kirjallisen työn lähtökohtana Kirjallisen työn tehtävänasetteluun kuuluu olennaisesti myös näkökulma eli sen rajaaminen, mistä käsin tutkielman kohdetta tarkastellaan Jokaista aihetta voidaan luonnollisesti lähestyä monesta eri näkökulmasta. Näkökulma muodostuu tutkielman tehtävänasettelun ja kysymyksen rajaamisesta ja täsmentämisestä. Aihe, tutkimusmenetelmä ja näkökulma sekä aiheen tarkastelun merkitys tiivistyvät tutkimuskysymykseksi. Pyri muotoilemaan täsmällinen, selkeä ja kiinnostava tutkimuskysymys, johon on mahdollista myös vastata. Keskeisimmän kysymyksen voi osittaa pienempiin alakysymyksiin. Hyvin muotoiltu ja perusteltu kysymys, jolle haluat etsiä vastauksia sekä käytännön työssä että kirjoittamalla on siis kirjallisen työn perustana. Tutkimuskysymystä myös taustoitetaan: mistä kysymys/väite/ongelma nousee miksi haluat pohtia juuri tätä kysymystä - onko joku muu pohtinut samaa kysymystä/ongelmaa - millaisiin tuloksiin tultu aiemmin - mitä uuttaa oma työsi voi antaa kysymyksen ratkaisuun? Miten ja millä keinoin kysymystä lähdetään ratkaisemaan? Lopputyön kirjallisen osion lähtökohtana voi olla taiteellisesta työstäsi nouseva tai sitä ohjaava kysymys/väite/ ongelma tai teema, joka nostetaan esiin lähemmin tarkasteltavaksi ja kytketään laajempiin asiayhteyksiin. Kysymyksenasettelu ohjaa kirjallisen työn johtoajatuksen kehittelyä ja se voi jakautua useiden kysymysten sarjaksi, joihin vastaukset löytyvät vasta työskentelyn myötä. Kysymyksenasettelu voi siis johdattaa myös aiheen löytämiseen. Pyri siihen, että kysymyksenasettelu avaa aiheeseen tuoreen ja omaperäisen näkökulman. Hyvä tutkimuskysymys lävistää parhaimmillaan myös taiteellisen työsi vaiheet. Kirjallisessa työssä kysymys tulee vastatuksi toisesta näkökulmasta ja toisin artikuloiden kuin taiteellisessa työssä. Hyvät kysymykset johdattavat eteenpäin sanallistamista, mutta toimivat myös rajaajina materiaalin käsittelemisessä. Kirjallisen työn aihe voi olla myös muu kuin välittömästi omaan taiteelliseen työhösi liittyvä. Silloinkin on tärkeää heti aluksi määritellä tutkimuskysymys, johon kirjallisessa työssä pyritään vastaamaan, tai keskeisin aihe, jota siinä avataan. Pääsääntöisesti ohjeena on hyvää muistaa, että aiheen kannattaa olla sellainen, johon itse olet kiinnostunut perehtymään. Kirjallinen työ ankkuroituu tutkimusasetelmaan ja sanallistaa sen: Mitä tutkitaan? Mitä pohditaan? Miksi tutkitaan? Miksi pohditaan? Miten tutkitaan? Miten pohditaan? 2. Lopputyön kirjallisen osuuden lajityypit Hyvällä kirjallisella osudella on selkeä ja tarkoituksenmukainen rakenne oli kyse tieteellisestä tai esseistisestä kirjoittamisesta. Kirjallisen osion toteuttamisen avuksi on määritelty yleisimmät lajityypit, joista kirjoittaja voi valita omalle aihepiirilleen ja lähestymistavalleen luontevimman ja tarkoituksenmukaisimman kirjallisen esityksen muodon ja rakenteen. Lajityyppikuvaukset toimivat ohjeistuksena kirjoittajalle mutta ovat
myös tukena arvostelijoiden työssä. Keskeistä on että kirjoittaja tunnistaa itse lajityyppinsä ja sen asettamat vaatimukset ja avaamat mahdollisuudet. Yleisimmät lopputyön lajityypit ovat seuraavat: Ns. lopputyö- eli produktioraportti Tutkimusraportti Tutkielma Essee Tutkielmaessee Produktioraportti Produktioraportti on lopputyön taiteellisen osion työprosessin ja teokseen johtaneiden taustatekijöiden kuvaus tekijän omasta näkökulmasta ja oman ammattialueen erityiskysymysten kautta. Dokumentointi keskittyy havainnoiman ja pohtimaan kriittisesti niitä suunnittelun ja tuotannon vaiheita, joissa tekijä on itse ollut mukana. Raporttiin kuuluu myös lopputuloksen arviointi suhteessa siihen millainen tehtävänasettelu työtä on ohjannut. Produktiraportin tekoon on tärkeää valmistautua hyvin jo silloin kun varsinainen taiteellinen työ on tekeillä. Ennakolta suunniteltu aineiston keruu myöhempää pohtimis-, tutkimis- ja kirjoittamisvaihetta silmällä pitäen on välttämätöntä. Työskentelyn tai tuotannon raportoinnissa on hyvä olla pohdittuna tarkastelua rajaava erityinen taiteellinen tai tuotannollinen ongelma, teema, haaste tai kysymys, jonka kautta työskentelyä lähestytään ja jonka ratkaisemista raportissa pohditaan. Hyvä raportti havainnollista ja sanallistaa oman ammattialueen erityistä tietoa ja taitoa, kokemuksen kautta havaittuja ja ymmärrettyjä asioita, ongelmia, hyviä käytäntöjä ja kehittämismahdollisuuksia. Produktioraportti sisältää myös tuotannon ja oman työskentelyn sekä ammatti-identiteetin kehittymisen arviointia: kuinka alussa asetetut kysymykset ratkaistiin lopulta? Mikä ohjasi tai haastoi työskentelyä parhaiten? Mitkä osoittautuivat ylitsekäymättömiksi esteiksi? Mikä oppi työstä oli? Millainen merkitys työllä oli ammattiisi oppimisen ja taitteellisen kehittymisen kannalta? Mitä olisi voinut ratkaista toisin? Produktioraportin on hyvä olla tarkka ja havainnollistava, mutta hyvin rajattu teoksen taustan, tehtävänasettelun ja tekijän roolin kannalta olennaisimpiin asioihin. Produktioraportissa tekijän ääni saa olla voimakas ja reflektoiva. On silti hyvä pyrkiä selkeään prosessin kulkua lineaarisesti esittelevään jäsentelyyn sekä ymmärrettävään asiatyyliin. Avaa ammattialan erityiskäsitteet, erityisesti työsi kannalta keskeisimmät termit lukijoille. Produktioraportti kirjoitetaan useimmiten teoksen, tuotannon tai työn valmistuttua, mutta kirjallista materiaalia on silti hyvä tuottaa jo tuotannon kestäessä. Myös produktioraportissa kannatta viitata ammattialan aiempaan tietoon, kirjallisuuteen, tutkimukseen tai esimerkkiteoksiin. Tällöin käytetään viittaustekniikka ja merkitään käytetyt lähteet lähdeluetteloon. Näin luodaan myös teoksen ja sen toteutuksen konteksti, eli se ympäristö jossa teos syntyy. Asettamalla oman työn yleisempään kontekstiin voidaan myös perustella oman taiteellisen työn merkitystä yleisemmällä tasolla, Älä oleta että kaikki lukijasi tuntevat teoksesi tai sen tekijät. Kuvaile valmis teos tarpeen mukaan tai liitä mukaan esimerkiksi teoksen synopsis tai käsikirjoitus tai lainauksia siitä. Koska elokuva on ryhmätyötä, produktiraportissa on hyvä tuoda esiin myös keskustelut ja muu ajatustenvaihto työryhmän kanssa prosessin kestäessä. Kytke esimerkiksi lainaamasi s-postikeskustelut leipätekstiisi pohditusti ja merkitse lähetystiedot oheen selkeästi. Liitä produktiraporttiin visuaalista materiaalia, suunnitelmia, luonnoksia, tuotantokuvia ja muuta aineistoa tuotannon vaiheista huolellisesti kuvatekstittäen tai erillisiksi liitteiksi. Huolellinen visuaalinen dokumentaatio tukee tekstiä mutta voi myös korvata yksityiskohtaista sanalista kuvaamista. Produktiraportti saattaa vaatia erityisiä taitollisia ratkaisuja ja taitto-ohjelman hallintaa.
Produktioraportissa voi hyödyntää tuotantoraporteista omaksuttuja jäsentelyjä: Otsikkosivu projektin nimi, alaotsikko. tekijän nimi, osasto, päivämäärä, 1. Abstrakti (tiivistelmä) Tiivis esitys muutamassa kappaleessa projektista, kirjallisen työn tavoitteesta ja keskeisistä ajatuksista. 2. Johdanto Kuvaile lyhyesti tuotannon tausta ja konteksti, keskeiset haasteet, rajaukset ja tavoitteet omalle työskentelylle, mahdollinen ongelmanesittely/tutkimuskysymys sekä sen suhteutus taiteellisen ja kirjoitetun työn välillä. Johdannossa on myös hyvä avata se taiteellinen ja kulttuurinen konteksti, jonka puitteissa teosta on lähetty toteuttamaan ja siten kytkeä teos ja sen toteuttamiseen liittyvät kysymykset yleisemmälle tasolle. 3. Ideointi/konseptointivaihe 4. Suunnitteluvaihe 5. Tuotanto- tai toteutusvaiheet: Esim. esituotanto-tuotanto-jälkituotanto. On tärkeää pyrkiä tuomaan esiin keskeiset taiteelliset tai tuotannolliset ratkaisut ja se kuinka niihin on päädytty. 6. Työn valmistuminen, palaute ja arviointi. Taiteellista lopputulemaa arvioidaan suhteessa alussa asetettuihin tehtäviin, kysymyksiin ja haasteisiin. 7. Loppupäätelmät 8. Lähteet 9. Liitteet Tutkimusraportti Kirjallisen osion taustalla voi olla laajempi empiirinen tai laadullinen tutkimusprosessi, joka sisältää esimerkiksi haastatteluja tai empiirisiä koeluontoisia osia. Tutkimus on voitu suorittaa ryhmätyönä tai esimerkiksi ulkopuolisen tilaajan toimesta. Tutkimusraportti on kirjallinen esitys tutkimusprosessista, sen lähtökohdista, tutkimuksen suorittamisesta ja saaduista tuloksista. Raportin kirjoittaminen kuuluu tutkimusprosessin viimeiseen vaiheeseen, varsinaisen tutkimuskäsittelyn tultua valmiiksi. Tulosten perusteella pohditaan myös tutkimuksen/ kokeen onnistumista ja seurauksia suhteessa alussa asetettuun tutkimuskysymykseen. Raportissa olisi hyvä käsitellä myös miten tuloksia voi soveltaa toisissa tutkimuksissa tai esimerkiksi elokuvataiteen ja tuotannon aloilla tai pedagogiikassa. Tutkimusraportilla kuten myös tutkielmalla on tieteellisen yhteisön määrittämät rakenteelliset, muodolliset ja tyylilliset konventiot joita kirjoittaja sitoutuu noudattamaan kun hän valitsee tämän lajityypin. Tutkimusraportissa kirjalliselta esitykseltä vaaditaan selkeää jäsentelyä, helppolukuisuutta, ymmärrettävyyttä, ilmaisujen ja kielenkäytön täsmällisyyttä sekä kuvituksen suunnittelua ja asianmukaisuutta. Tutkimusraportin tulisi sisältää tiivistelmän, johdannon, kirjallisuuskatsauksen, kuvauksen aineistosta ja menetelmistä, tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusraporttiin tulee sisältyä selvitys siitä, millainen ryhmän jäsenten työnjako tutkimuksen tekemisessä on ollut. Tutkimusraportti rakentuu tavallisimmin seuraavista osista: 1. Nimiösivu, 2. Tiivistelmä, 3. Sisällysluettelo 4. Johdanto 5. Aikaisempi tutkimus 6. Tutkimusteoria ja metodit 7. Käsittelyosio: aineiston läpikäynti ja analysointi 8. Tutkimustulokset 6. Keskustelu, yhteenveto ja johtopäätökset 7. Lähteet 8. Liitteet (esim. Kyselylomakepohjat) Tutkimusraportin kirjoittamiseen liittyvät konventiot ovat osin samantapaisia kuin tutkielman kirjoittamiseen liittyvät säännöt. Niihin voi perehtyä seuraavassa osioissa
Tutkielma Tutkielma viittaa yleisesti opinnäytteeseen: määräaiheesta laadittu suppea pohtiva kirjoitus. Se on yleistajuinen, lähdekirjallisuuteen perustuva kirjallinen esitys selkeästi rajatusta aiheesta. Tutkielmassa valitaan selkeästi määriteltävä näkökulma. Tutkielma voi olla tiukasti teoreettinen esitys lähdekirjallisuuden pohjalta mutta myös tekemisen käytännöistä nousevaa aineistoa analyyttisesti tarkasteleva esitys. Muodoltaan tutkielma on tutkimusraportin tapaan konventionaalinen ja suljettu rakenteeltaan. Kirjoittaja noudattaa akateemisen kirjoittamisen sääntöjä ja esitystapoja. Lopputulosta myös arvioidaan myös akateemisen kirjoittamisen kriteerein. Tutkielman kuten myös tutkimusraportin pitää osoittaa kirjoittajansa tuntemus tutkielman aihepiiristä sekä tutkimusmenetelmien hallintaa ja kykyä tieteelliseen viestintään. Tutkielman teko vaatii itsenäistä tietojen sekä taitojen hankintaa, luovaa ongelmien ratkaisua ja tieteellistä tai tieteellistaiteellista ajattelua. Se edellyttää elokuvan tutkimuksen periaatteiden, metodien ja esitystavan tuntemusta, aihealueensa hallintaa ja kykyä tarkastella kriittisesti että tuottaa uutta tietoa. Keskeisiä asioita tutkielman muodossa ovat aiheen rajaus, kysymyksenasettelun selkeys ja motivointi, käsittelyn looginen eteneminen, väitteiden ja perustelujen rakentaminen ja esittäminen eli argumentointi, käsitteiden yhtenäinen käyttö, teoreettisen viitekehyksen avaaminen. Perehdy riittävän hyvin tutkielmasi aihepiiriin. Varaa prehtymisvaiheeseen riittävästi aikaa. On hyvä muistaa säilyttää itsenäinen ja kriittinen asenne lukemaansa. Tutkielma ei ole pelkkä referaatti kirjallisuudesta vaan sen tarkoituksena on ilmaista kirjoittajan kykyä ajatella itsenäisesti. Tutkielman rakenne ja tyyli Rakenteellisesti tutkielma jäsentyy neljään osaan: 1. Otsikkoon ja johdantoon, jotka määrittelevät mitä, miten ja miksi tarkastellaan (tehtävänasettelu) 2. Yhteen tai useampaan käsittelylukuun, jossa syvennytään tutkimusaiheeseen lähdeaineistoa analysoiden ja sen pohjalta päätelmiä tehden 3. Yhteenveto-osaan, joka kiteyttää tutkielman näkökulmaan liittyvät ydinajatukset ja sulkee tekstin rakenteellisesti 4. Lähdeluetteloon Tieteellisessä kirjoittamisessa hyväksi havaittu rakenne on johdonmukainen: aluksi esitetään tutkimuskysymys tai ongelma, jota käsitellään ja lopussa annetaan vastauksia tai ratkaisuja asetettuun kysymykseen.. Tutkimuskysymys on kirjoitelman punainen lanka ja mieli, johon kaikki muu tieto ja näkökulmat suhteutetaan. Johdannossa selvitetään lukijalle työn aihe, kysymyksenasettelu ja tehtävänanto, sekä näkökulma. Työlle keskeisten käsitteiden merkitys sekä käytetty lähdeaineisto pääpiirteineen työn kysymyksen asettelun kannalta selvitetään lukijalle johdannossa Varsinainen käsittely on syytä jakaa muutamaan osakokonaisuuteen. Tärkeää tutkielman kirjoittamisessa on, että aiheen käsittely sidotaan selkeästi käytettyihin lähteisiin. Teemaa käsitellään aineistoon nojautuen, nostaen esiin omia ja muiden tutkijoiden havaintoja ja väitteitä. Näin käytettyjen lähteiden tulisi näkyä myös varsinaisessa tekstissä, jotta lukija tietää, mihin kirjoittaja kulloinkin tietonsa pohjaa. Samalla kirjoittajan omat pohdinnat ja kommentit nousevat tekstissä paremmin esille. Tutkielma ei ole referaatti lähdeteoksistaan, vaan aiheen ja esitettyjen kysymysten pohjalta lähtevä itsenäinen kokonaisuus. Tehtävänasettelussa viritettyihin ja käsittelyosioissa syvennyttyihin kysymyksiin vastataan tutkielman lopussa. Loppuluvussa tehdään yhteenveto (synteesi), joka kiteyttää ja vetää yhteen tutkielmassa käsitellyt aiheet sekä omat ja/tai muiden tekemät johtopäätökset. Palaa vielä lopuksi tehtävänasetteluusi ja tarkasta
oletko vastannut asettamiisi tutkimuskysymyksiin. Lopetus on erityinen paikka osoittaa oman ajattelun laatu ja omaperäisyys. Ohjeita kirjoittajalle Mene suoraan asiaan. Hyvä keino vangita lukijan mielenkiinto on edetä välittömästi tutkielman keskeisiin kysymyksiin. Käsittele aihetta loogisesti; keskity vastaamaan tehtävänasettelussa muotoiltuihin kysymyksiin. Pohdi minkälaisella rakenteella tekstisi vastaa luontevasti asettamiisi kysymyksiin. Asiaproosassa edetään johdonmukaisesti. Liitä asiat toisiinsa. Toisiaan seuraavat lauseet ja kappaleet ovat aina viittaussuhteessa keskenään ja liittyvät luontevasti toisiinsa. Tutkielma on suorasanaista kerrontaa. Siihen eivät kuulu iskusanat, ranskalaiset viivat, yhden virkkeen kappaleet, numeroidut otsikot tai runsaat sulkeisiin sijoitetut välihuomautukset. Jos käytät päiväkirja- tai kirjelainauksia, upota ne tekstiin sitaatteina ja käsittele lainaukset pohditusti ja selkeästi kytkien osaksi muuta tekstiä. Älä silti unohda tyyliseikkoja ja persoonallisuutta. Kirjoitat lukijalle ja pyrit vakuuttamaan hänet aihepiirisi, kysymyksen asettelusi ja työsi tärkeydestä Tutkielman kirjoittajan tarkistuslista Ennen kuin palautat tutkielmasi, tarkista vielä seuraavat seikat: Vastaavatko tutkielman otsikko ja sisältö toisiaan? Muotoile otsikkoa tarvittaessa ilmaisevammaksi Onko tutkielmassa selvä tutkimuskysymys? Vastataanko siihen loppuyhteenvedossa Onko keskeiset käsitteet ja näkökulma määritelty Onko tiedon ja tulkintojen alkuperä osoitettu selkein viittauksin? Onko kaikki lähteet merkitty lähdeluetteloon Onhan työssä henkilötietosi? Essee Essee on yleistajuinen ja epämuodollinen kirjallinen esitys rajatusta aiheesta. Opinnäytetyön lajina essee mahdollistaa oman elokuvallisen ajattelun kehittelemisen ja ilmaisemisen kirjallisessa muodossa. Ranskan kielen sana essai tarkoittaa koetta ja yritystä. Essee on muotonsa puolesta joustava ja mukautuva kirjallisuudenlaji, jolla on kuitenkin historia, joka hyvä tietää, jos valitsee tämän lopputyön kirjallisen osioin lajeista kaunokirjallisuutta eniten lähenevän muodon. Ranskalainen humanisti Michel de Montaigne (1533-1592) loi renessanssiaikana kirjeen kirjoittamisen taiteen pohjalta uuden lajin: esseen. Hän painotti kirjoitustensa epätaiteellista, henkilökohtaista ja välitöntä luonnetta sekä kirjoittajan yksilöllistä suhdetta kirjallisiin lähteisiin, Montaignen tapauksessa antiikin klassikoihin. Montaignen tyyliin kuului myös persoonallinen ja uudistava suhde klassisiin kielen käytön ihanteisiin. Montaigne nimesi tekstinsä luonnoksiksi ja kiersi näin kirjoittamislajien sääntöjä. Runousoppi oli sanellut yksiselitteiset ohjeet kirjoittamisen tyyleistä eri lajeissa. Retoriikka ymmärrettiin sääntöinä kuinka valita aineisto (inventio), missä järjestyksessä esittää se (dispositio), sekä millä tyylillä asia on sopiva esittää (elocutio).näin kirjoittamisesta oli muodostanut suljettu systeemi. Montaigne halusi tutkia kirjoituksen prosessimaisuutta eli kirjoittamista vapaana toimintana ilman valmista päämäärää. Montaigne on käsitteli uudella tavalla itsestään tietoista, ajattelevaa subjektia. Montaignen esseiden polttopisteessä on ajatteleva minä, päivästä toiseen muuttuva tietoisuus. Hän otti esseissään tavoitteekseen
tutkia itseään, pyrkien punnitsemaan omaa luonnettaan, tapojaan, mielipiteitään. Tavallisesta päiväkirjan pitäjästä hän poikkesi ratkaisevasti siinä, että hän ei niinkään kirjannut kokemiaan tapahtumia, vaan sitä mitä on olla ihminen. Montaigne pyrki yksityiskohtien sijaan tutkimaan suoraan inhimillistä tilannetta (l humaine condition). Monologin sijaan Montaigne kuitenkin tavoitteli esseissään keskustelevuutta. Hän lainasi laajasti lukemaansa kirjallisuutta ja haastoi niitä. Montaignen tekstit ovatkin moniäänisiä: toisten kirjoittajien ajatukset ja kirjoitukset tunkeutuvat tekstin kudokseen tekijän oman äänen rinnalle. Angolosaksisen esseen edustajista tunnetuin on vuonna 1597 Esseitä-teoksen julkaissut Francis Bacon. Baconilaisen esseenkirjoittajan asennoituminen aiheisiinsa on valppaan tarkastelijan ja ymmärtäjän. Ilmaisu on tasapainoista ja kiihkotonta mutta myös vakaumuksellista. Tunnusomaista on ajatuksen mutkaton liike, erittelyn kirkas syvällisyys ja eleetön sanonta. Vaikka esseistin sanat koskevat vain maailmaa hänen ympärillään ne paljastavat myös hänen ihmisyytensä yhtä lahjomattomasti kuin avoin tunnustus, kuvaa kirjailija Tuomas Anhava. Essee on kirjallisena lajina yhä edelleen muotokonventioista vapaampi kuin esimerkiksi tutkielma, mutta toisaalta se on myös kielellisesti ja tyylillisesti vaativampi laji. Essee voi olla englantilaisittain objektivoivaa ja opettavaista tai ranskalaisen tyyliin keskustelevaa, epämuodollista ja intiimiä. Vapaa muoto on haastava: essee vaatii tarkkaa ajattelua ja ajatuksen liikkeen ymmärrettävää esiintuloa kielen keinoin. Esseessä aiheen käsittely voi myös olla henkilökohtaisempaa, minän leimaamaa ja järjestämää. Tekijän ääni saa siis olla hallitseva vaikka hän ei toisikaan itseään näkyvästi esille. Essee on vapaasti assosioivaa hengenleikkiä, jossa ei pyritä synteeseihin, määrittelee Kirjallisuuden sanakirja. Esseetä on kuvattu kokeeksi, jossa ajattelija asettaa ajatuksensa koeteltaviksi, tai mutkittelevaksi poluksi jolla kirjoittajaa ohjaa lukijansa kulkua. Jokainen sana avaa uusia tiloja ja uusia mahdollisuuksia mutta jännittyy myös suhteessa siihen mitä on ennen sanottu. Tärkeintä ei ole lopullisen totuuden saavuttaminen vaan ajattelun liikkeen esilletuominen. Vaikka kirjoittavan minän subjektiivinen ääni voi olla voimakas, essee ei silti ole yksinpuhelu, monologi, minän päiväkirjamainen pyrskähdys, vaan lajin ominaispiirteenä on keskustelevuus. Lukijan puoleen kääntyminen on keskeistä. On hyvä muistaa että essee polveutuu nimenomaan kirjeestä ja se pyrkii puhuttelemaan toista, vastaanottajaa. Kirjoittaja on vapaampi ilmaisemaan oman mielipiteensä avoimesti mutta hän joutuu myös huomioimaan vastakkaiset näkökulmat. Parhaimmillaan essee on dialogia perinteen ja nykyisyyden välillä. Viittauskäytännöt ovat esseen kirjoittajalle yleensä myös vapaampia mutta tietysti myös esseenkirjoittajalla on velvollisuus osoittaa se keiden kanssa hän keskustelee ja mistä lainaukset ovat peräisin. Opinnäytteessä tulee kuitenkin käyttää yleisiä akateemisen kirjoittamisen viitesuosituksia Tutkielmaessee Sanaa tutkielmaessee voidaan käyttää, mikäli kirjallinen toteutus on perinteistä akateemista formaattia vapaampaa mutta sisältää tutkimuksellisen lähestymistavan. Sananmukaisesti laji on tutkielman ja esseen risteämä.tutkielmaesseen tunnusmerkkeinä voi pitää kirjoittajan vapautta ja luovuutta sekä yhtaikaisesti asiallisuutta ja nojautumista lähteisiin.. Tutkielmaessee lähenee tutkielman kirjoittamista eikä aiheen tarkastelu ole niin subjektiivinen kuin tavallisessa esseessä.. Tutkielmassa ei ole kyse kuvailevasta runoilusta, vaan paneutumisesta käsiteltävään aiheeseen. Tyyli on tärkeä, mutta se palvelee sisällön tulemista ymmärrettäväksi. Lyhyet ohjeet tutkielmaesseen kirjoittamiseen (Johanna Pentikäinen) Hahmota aiheestasi selkeä ja rajattu osa-alue tai ongelma eli tutkimuskysymys, johon etsit vastausta. Pohdi/tiedosta, miten käsittelet aihettasi (vrt. Metodi). Hanki asian käsittelyn tueksi lähdekirjallisuutta, merkitse käyttämäsi lähteet tekstiin lähdeviittein ja tee tekstin loppuun lähdeluettelo. Jäsentele tekstisi aiheen tai kysymyksen kannalta mielekkääksi ja osoittavaksi kokonaisuudeksi. Käytä apuna väliotsikoita. Sopiva rakenne koostuu johdannosta, käsittelyosasta (voi jakaantua useisiin eri osiin) ja lopetuksesta.
Tarkista / kirjoita lopuksi johdanto. Se voi olla erillinen alaluku tai 1-2 erillistä kappaletta tekstin alussa. Varaa aikaa tekstisi muokkaamiseen. 3. Kirjoitus- ja tutkimusprosessin vaiheet Aineistot, teoriat, menetelmät Opinnäytteen kirjoittamisessa on tärkeää että aiheen käsittely voidaan pohjata selkeästi käytettyihin lähteisiin. Kirjoittajan tekee lukijalle myös tiettäväksi, mihin lähteisiin hän kulloinkin tietonsa pohjaa ja minkälaisia olemassa olevia teorioita tai tutkimusmenetelmiä hän käyttää. Näin kirjoittajan oma itsenäinen ajattelu ja päättely erottautuu tekstissä Kun tiedät aiheesi ja kysymyksenasettelusi etsi sellaista lähdekirjallisuutta joka joko tukee tai asettuu mielekkääseen dialogiin aiheesi/oman työsi kanssa. Aikaisemmasta tutkimuksesta saat työhösi tietoja, virikkeitä sekä vertailukohdan omille päätelmillesi. Kun tutkija tarvitsee tuekseen oman tieteenalansa aikaisempaa tietämystä, on tekijälle hyvä perustaa oma tietonsa oman taiteenalan traditioihin ja tietotaitoon. Edeltävät teoriat, esim. tekijöiden teoriat, voivat olla keskustelukumppaneitasi, joita voit haastaa - ja jotka voivat tarjota uusia näkökulmia omaan kysymyksenasetteluusi ja lähestymistapaasi. Kirjallista työtä voi lähestyä myös avaamalla oma työskentelyn kannalta keskeisiä käsitteitä ja niihin sisältyviä merkityksiä. Tieteellisen tekstin kirjoittaja määrittelee aina tarkkaan käyttämänsä käsitteet suhteessa siihen kuinka niitä on muissa yhteyksissä käytetty. Tekijälähtöisessä tutkimisessa ja erityisesti lopputyöraportissa omasta taiteellisesta prosessista syntyvä materiaali muistiinpanot, työpaperit, työpäiväkirjat, kirjeen- tai s-postinvaihto, luonnokset, versiot ovat avainasemassa. Laadullisessa tutkimuksessa tekijän itsensä keräämä tutkimusaineosto, kuten haastattelut, ovat keskeisiä. Tutkielmassa taas teoreettinen tutkimuskirjallisuus ja analysoitavat teosaineistot ovat päälähteitä. Elokuvataiteen osaston opinnäytetöissä audiovisuaaliset aineistot, sekä kirjoittajan omat työt että muiden ohjaajien elokuvat ovat keskeisellä sijalla. Varmista elokuva-aineistojen saatavuus hyvissä ajoin, kun lähdet suunnittelemaan kirjallista työtäsi ja päättämään sen aihetta. Pyri rajaamaan myös elokuva-aineistojen osuus tarkoituksenmukaisesti, jotta se olisi realistinen ja kohtuullinen. Aineistojen saatavuutta voit selvittää osaston elokuvakirjastojen lisäksi mm. kaupunginkirjastoista sekä itse internetin välityksellä. Vastuu kirjallisen osion aineiston hankinnasta on viime kädessä opiskelijalla itsellään. Perehdy ja kerää mieluummin suppea ja perusteltu valikoima lähteitä ja aineistoja, joihin perehdyt syvällisesti ja kriittisesti laajojen lähteiden ja kartoitusten sijaan. Kirjoitus- ja tutkimusprosessi kietoutuvat usein yhteen ja edellyttävät toisiaan. Seuraavassa on eritelty tärkeimpiä tapoja jäsentää kirjallisen työn toteutuksen prosessia aiheen ja näkökulman valinnan jälkeen. Tutkimussuunnitelma Kun tiedät aiheesi ja näkökulmasi, on hyvä tehdä alustava tutkimussuunnitelma, joka ohjaa itse tutkimisen käytäntöä. Tutkimus- tai työsuunnitelman laatiminen on hyväksi kaikille, vaikka lopputuloksena olisikin esimerkiksi vapaamuotoisempi essee. Tutkimussuunnitelmassa kerrot itsellesi ja usein myös ohjaajalle, professori sekä lopputyöseminaarilaisille, mitä lähdet selvittämään ja mihin aiheesi liittyy. Mikä on tutkimuskysymyksesi/ ongelma ja sen viitekehys? Miten kirjoitelma liittyy taiteelliseen työhösi? Mikä merkitys tutkielmallasi voi olla itsellesi/ aiheesi/ yhteisösi kannalta? Kuinka aiot lähestyä aihetta/ongelmaa taiteellisessa työssäsi - millä tavoin lähestyt aiheettasi teoreettisesti/kirjallisesti? On hyvä avata myös sitä, mikä teoreettisen kirjoittamisen lajityyppi sopii parhaiten aiheeseesi, tutkimusasetelmaasi tai itsellesi kirjoittajana. Kerro, miten ja millaista aineistoa keräät kirjallista osiotasi varten (oman taiteellisen työn materiaali, kirjallisuus, elokuvaesimerkit, haastattelut, muu materiaali)
Hahmottele, millä tavoin aiot käsitellä - pohtia ja analysoida, aineistoasi tutkimuskysymyksesi ja taiteellisen työsi valossa. Tutkimussuunnitelmassa voit hahmotella myös sitä, minkälaisiin tuloksiin/johtopäätöksiin oletat tulevasi tai millaista uuttaa tietoa, oivalluksia, lähestymistapoja kirjoitelmasi voisi tuoda esiin?. Tutkimussuunnitelman tekoa auttaa disposition eli jäsentelyn laadinta. Dispositio ei ole pelkkä työn sisällön sattumanvarainen lajitelma tai esteettiseksi kokonaisuudeksi laadittu otsikkoluettelo. Dispositio on työn jäsentely, joka tutkimussuunnitelmassa toimii työn rakenteen ja osin myös tutkimusprosessin (ei välttämättä kronologisena) hahmotelmana. Dispositio palvelee työn tekijää, ohjaajia ja arvioitsijoita kokonaisuuden hahmottamisessa. Dispositio on analyyttinen tutkimuksenteon apuväline. Jonka avulla voi kuvata sisällyksen kokonaisuutta. Kirjoitetun tutkimusraportin jäsennystapa näkyy dispositiossa, jossa on esitettynä tutkimuksen looginen eteneminen väli- ja alaotsikoiden mukaan. Jäsennystapaan vaikuttaa niin tutkimuksen aihepiiri, perusidean pohjalta muotoiltu johtoajatus kuin tutkijan tarkastelutapakin. Esseisti sen sijaan voi suunnitella etukäteen tietyt etapit, joihin hän kirjoittamalla pyrkii ja jonne hän aikoo myös johdattaa lukijansa disposition sijaan. Syrjähypyt ja eksyminen ovat esseistille sallitumpia kuin tutkielman kirjoittajalle. Sisällysluettelo ja otsikointi Anna työllesi otsikko tai alustava työnimi jo aloittaessasi lopputyön tekemisen. Se auttaa pitämään työn punaisesta langasta kiinni. Otsikon tulee vastata sisältöä. Se antaa kuvan tutkielman aiheesta ja rajauksesta, jopa näkökulmasta. Työn valmistuttua tarkista, vastaako alustava nimi työn lopullista sisältöä ja muotoa, ja tarvittaessa muokkaa sitä. Sisällysluettelo rakentuu pääotsikoiden ja niiden alaotsikoiden mukaan. Lukujen otsikoiden tulee lyhyesti ja selkeästi ilmoittaa kyseisen luvun sisältö. Pääotsikot ja mahdolliset alaotsikot numeroidaan. Sisällysluettelossa pitää näkyä kaikki tekstissä esiintyvät pää- ja alaotsikot samanmuotoisina kuin tekstissä sekä sivunumero, jolta kukin luku alkaa. Hyvin otsikoidun tutkielman olennaisesta sisällöstä on mahdollista päästä selville lukemalla vain pää- ja väliotsikot. Hyvät otsikot ovat konkreettisia, täsmällisiä ja informatiivisia sekä tyyliltään yhtenäisiä. Tärkeätä on, että otsikot houkuttelevat lukemaan; siksi niiden tulee olla ytimekkäitä. Ala- ja väliotsikoiden avulla kirjoittaja saa uuden näkökulman tekstinsä osiin. Otsikoiden on hyvä olla informatiivisia, jolloin seuraavaksi käsiteltävä asia tai näkökulma on selkeästi esillä. Väliotsikko voi olla käsiteltävästä ilmiöstä, siihen liittyvistä kysymyksistä tai omista johtopäätöksistä ponnistava. Varsinkin tuotantoraportissa, tutkimusraportissa ja tutkielmassa numerointi on käypä tapa erotella aiheen kokonaisuuksia toisistaan ja niihin kuuluvien asioiden hierarkkisia suhteita. Otsikoinnin hierarkkisuutta voi ja on hyvä korostaa graafisilla valinnoilla. Esimerkki sisällysluettelosta (Pekko Pesonen: Toisen housuissa. Samastuminen käsikirjoittajan näkökulmasta) SISÄLLYSLUETTELO: 0. TIIVISTELMÄ 2 1. JOHDANTO 3 1.1 KESKEISIMPIEN LÄHTEIDEN ESITTELY 5 2. SAMASTUMISEN TEORIA 8 2.1 TERMIN HISTORIA JA TUTKIMUKSEN KEHITYS 8 2.1.1 Termin kritiikki 10 2.2 MIHIN SAMASTUMME 12
2.3 MITEN SAMASTUMME 15 2.3.1 Projektio ja introjektio 18 2.3.2 Sympatia ja empatia 20 2.3.3 Simuloituja vai oikeita tunteita 21 2.4 MIKSI SAMASTUMME 22 2.4.1 Valmistaa 25 2.4.2 Puhdistaa 26 2.4.3 Korvata 27 2.4.4 Järki ja tunteet 29 2.4.5 Taru on totuutta ihmeellisempää 30 3. SAMASTUTTAMISEN SALAT 35 3.1 MIMESIS JA SAMASTUTTAVA TARINA 35 3.1.1 Universaalit tarinat 37 3.1.2 Tunnistaminen vastaan liiallinen tuttuus 39 3.2 SAMASTUTTAVAN ROOLIHAHMON RESEPTI 41 3.2.1 Nuoret, kauniit ja menestyvät 43 3.2.2 Samastuttavan roolihahmon luonteesta 45 3.2.3 Fiktiivinen moraali 47 3.2.4 Mistä moniulotteisuus syntyy 49 3.3 GENREN HALLINTA 52 3.4 KOHDERYHMISTÄ 55 4. YHTEENVETO 60 5. LÄHTEET 63 Tutkimisesta kirjoittamiseen Tutkimuksen tarkoitus on olla rationaalinen, hallittu, tiedostettu ja kriittinenkin prosessi, jossa käytetään perusteltuja tutkimusmenetelmiä eli niitä tapoja joilla tietoa pyritään saamaan aikaan. Hyvässä tutkimuksessa metodi on perusteltu käsiteltävästä aiheesta ja aineistosta käsin. Pohdi miten juuri sinun aihettasi ja kysymystäsi kannattaisi tutkia ja perustele sitten oma valintasi. Oli kyse tieteellisestä tutkimustavasta tai käytännöllisestä, itse tekstiosiossa tutkielmantekijän on osoitettava lukijoilleen miten ja miksi hän päätyy vastamaan valitsemallaan tavalla alussa asettamiinsa kysymyksiin tai perustelemaan asettamansa väitteet. Taiteellinen työ voi olla osa metodiasi, jolla pyrit etsimään vastauksia asettamaasi kysymykseen käytännössä tapahtuvan tutkivan työskentelyn kautta. Taiteellisen työn kautta tapahtuvassa tutkimusprosessissa tekeminen ja tutkiminen eli teoreettinen reflektio limittyvät toisiinsa vastavuoroisina tapahtumina. Taiteellisen työn kautta tapahtuvassa tutkimisprosessissa ja produktioraportissa on syytä ennakolta valmistautua näkökulman kannalta olennaisen aineiston järjestelmälliseen keruuseen. Kerää prosessin aikana mieluummin liikaa materiaalia kuin liian vähän, jotta esimerkiksi taiteellisia ratkaisuja perusteleva reflektointi tapahtuu työn jälkeen ajankohtaisaineiston perusteella, ei vain muistin varassa. Tutkimisen eteneminen ei läheskään aina ole lineaarista. Kaikki, se materiaali mitä työskentelyn aikana joutuu käsittelemään, ei päädy lopulliseen tekstiin. Tutkimuksessa on kyse myös rajauksen tekemisestä, karsimisesta, olennaiseen keskittymisestä. Päästäkseen siihen pisteeseen, lisä - ja turhaa työtä joutuu tekemään. Kun lähdet kirjoittamaan varsinaista tekstiä, pohdi tarkkaan mikä tarkasteltavassa kohteessa, esimerkiksi taiteellisessa työssäsi on olennaista tutkimuskysymyksesi kannalta, mitkä puolet siitä voi jättää vähemmälle huomiolle. Ei ole tarpeen koettaa sanoa kaikkea. Kyky poimia työn kanalta olennaiset asiat esiin on myös osa tekijän omaa ammattilaisuutta. Älä lainaa työsi rakennetta ja päättelytapaa lähdeteoksistasi, vaan pyri itsenäiseen tulkintaan suhteessa lähdeteoksiin. Viittauskäytännöt
Opinnäytteessä asiatiedon on perustuttava lähdeluettelossa ilmoitettuihin lähteisiin, joita luetaan suhteessa esitettyihin kysymyksiin ja käytetään kriittisesti. Lopputyön kirjallisessa osiossa merkitään käytetyt lähteet viitteiksi silloinkin kun kysymyksessä on essee. Viittaaminen tarkoittaa sitä, että kerrot lukijalle kenen ajatuksia - omiasi vai jonkun muun - tuot esille tutkielmassasi. Lainatut ajatukset ilmaistaan joko omin sanoin eli parafraasina (esim. -- kuten von Bagh esittää teoksessaan --) Tai suorana lainauksena tekstin sisällä niin sanottuna sisäviitteenä, joka merkitään sitaattimerkein ("..."). Lähdeviite merkitään lainauksen loppuun sulkuihin (Helke: Nanookin jälki, s. 15). Voit käyttää alaviitteitä, eli lähdeviitteen sijoittamista sivun alalaitaan numeroituna tai tekstin loppuun jos hallitset tämän viitteytyksen. Sisäviitteiden käyttö auttaa viitteiden pysymistä paikallaan, kun tekstiä muokataan ja se on yleinen käytäntö esimerkiksi tieteellisten artikkelien julkaisemisessa. Älä luota toisen tutkijan tekemiin päätelmiin (tyyliin "...kuten Virtanen arvioi artikkelissaan Kaartisen tulkintaa..."?), vaan pyri hankkimaan teos, johon tutkija viittaa luettavaksesi ja tee päätelmät itse. Onkin tärkeää tarkastella kriittisesti lähdetekstejä ja tutkia sitä, mihin muihin lähteisiin kirjoittaja on perustanut omat väitteensä. Etsimällä luetun tekstin kiintoisan viittauksen lähdeteoksen on mahdollista myös hankkia lisätietoja omaan tutkimukseen. Lähdeluettelo Opinnäyte työ rakentuu usein olemassa olevan tiedon ja tutkimuksen varaan. Kirjallinen työ on usein oman taiteellisen ajattelun asettamista dialogiin alan edeltävän tietämyksen ja sitä ilmentävien kirjoitusten kansa. Kirjoittaja kertoo myös tekstissä kenen kanssa hän keskustelee ja minne lainaukset on paikannettavissa. Tämä tapa ei ole ainoastaan akateeminen konventio vaan kertoo kirjoittajan luotettavuudesta ja uskottavuudesta. Kaikki ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu tai joiden pohjalta päätelmät on muuten tehty, on merkittävä lähdeluetteloon. Kaikki lähteet, myös audiovisuaaliset, painamattomat ja internet-lähteet, merkitään tekstin loppuun lähdeluetteloksi. Lopputyön kirjallisessa osuudessa mainituista elokuvista on hyvä tehdä oma listansa ilmestymisvuosi ja tekijätietoineen. Viitteytyskäytännöt ja lähdeluettelon teko esitellään tarkemmin Taideteollisen korkeakoulu Lähdeviiteohjeissa, joka on Liitteessä 1. ja löytyy myös korkeakoulun www- sivuilta: http://www.taik.fi/tutkimus/jatko-opiskelu/jatko-opiskelijan_opinto-opas/oppaat.html Lähdeviiteohjeistusta löytyy myös seuraavista www-osoitteista http://www.bournemouth.ac.uk/library/using/harvard_system.html http://www.helsinki.fi/filosofia/kfilo/gradops.htm#muotoseikkoja Oikoluku Muista oikolukea ja korjata huolellisesti tekstisi aivan viimeiseksi. Luetuta mielellään tekstiä myös muilla itse voit olla pienille virheille jo loppuvaiheessa sokea. Kaikki tekstiosiot (leipäteksti, lähdeviitteet, nootit, kirjallisuus- ja muut luettelotkin) pitää nekin oikolukea. Muista myös että kirjallisen työsi ohjaajan tulee lukea teksti ennen sen lähettämistä arvioitsijoille. Lähetä viimeinen versio ohjaajallesi hyvissä ajoin jotta hän ehtii paneutua siihen vielä kertaalleen. Jätä aikaa omille huolellisille loppukorjauksillesi 4. Lähteitä ja lisätietoa:
Gibaldi Achtert: MLA Handbook for Writers of Research Papers. 3rd Ed. New York 1990. Eco, Umberto: Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Vastapaino, Tampere 1990. Ekholm, Kai: Tee gradu! Graduntelijän selviytymisopas. Jyväskylä 1997. Fogelberg - Herranen - Sinikara: Tuumasta toimeen. Tutkielman tekijän opas. Yliopistopaino, Helsinki 1989. Hakala, Juha T.: Opinnäyte ja sen ohjaaminen. Johdatus tutkimusprosessin hallintaan, Gaudeamus. Helsinki 1996. Hirsjärvi Liikanen Remes Sajavaara: Tutkimus ja sen raportointi. Kirjayhtymä, Helsinki 1986 Korhonen, Kuisma: Esseen traditiosta kokoelmassa Kirsti Mäkinen (toim.) Kirjoitan itseni mailman väleihin: esseitä esseistä. SKS, Helsinki 1997. Lieko, Anneli: Ohjeita tutkielman kirjoittajille. Yliopistopaino, Helsinki 1993. Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa (toim.): Haastattelu: tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Vastapaino, Internetlähteitä Pentikäinen, Johanna: Essee-kirjoittamisen kurssi monimuoto-opiskeluna. Virtuaaliyliopisto, Taik: http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/aidinkieli/07tieteellinen.html http://www.helsinki.fi/filosofia/kfilo/gradops.htm www.hit.fi/~lehtonen/intlviit.html. Taikin lopputyöohjeet: https://intra.uiah.fi/page.asp?path=1427;1737;2798;3396&voucher=4e491922-62a8-4638-9206-720e23ec09d8 http://www2.uiah.fi/opintoasiat/english/diplomawork/ Teollisen muotoilun osaston lopputyöohje: http://www2.uiah.fi/~ikoskine/lopputyoohje/lopputyoohje.pdf