Isa-Tuuli Tuominen Arttu Vainio. Uusi Paikallisuus -hankkeen väliarviointi

Isa-Tuuli Tuominen Arttu Vainio Uusi Paikallisuus -hankkeen väliarviointi Levón-instituutin palvelututkimuksia 2/2013

Sisällysluettelo 1. Hankkeen esittely... 1 1.1 Uusi Paikallisuus -hankkeen tavoitteet... 1 1.2 Lähtökohtaselvitys...3 2. Arvioinnin tavoitteet, keinot, toteutus, aikataulu... 5 3. Toiminta ja tapahtumat... 8 3.1. Kemijärvi... 8 3.2. Palosaari... 10 3.3. Hervanta... 12 3.4. Kansalaisraati... 16 4. Haastatteluiden yhteenveto... 19 4.1. Tavoitteet... 19 4.2. Ohjausryhmätyöskentely... 23 4.3. Juurruttaminen...25 4.4. Tiedottaminen, yhteydenpito ja yhteistyö... 26 4.5. Resurssit... 31 4.6. Kirjasto ja sosiaalinen media... 33 5. Arviointi ja toimenpide-ehdotukset... 35 Lähteet... 41 Liitteet... 42

1 1. Hankkeen esittely 1.1 Uusi Paikallisuus -hankkeen tavoitteet Uusi Paikallisuus -hanke on kansalaistoiminnan kehittämishanke, jonka tavoitteena on kehittää ja toteuttaa kansalaisjärjestöjen välisiä yhteistyömuotoja, kunnan ja paikallisyhteisöjen välistä vuorovaikutusta sekä paikallisyhteisön sisäistä vuorovaikutusta. Näiden tavoitteiden saavuttamisen uskotaan voimistavan kansalaisen näkökulmasta kokemusta hyvästä elämästä paikallisyhteisössä sekä vahvistavan kansalaisten vaikuttamistaitoja. Yhteisöjen näkökulmasta kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön uskotaan kehittyvän sekä kunnan ja paikallisyhteisöjen vuorovaikutuksen parantuvan. Hankkeessa tärkeänä yksityiskohtana on alueperustaisuus. Hankkeen lähtökohtia ovat muun muassa: - Lähipalveluiden organisointi kansalaisjärjestöjen, mikroyritysten ja kunnan tiivistyvän yhteistyön avulla - Kansalaisten yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinojen ja taitojen kehittäminen - Harrastusmahdollisuuksien monipuolistaminen - Koulujen ja kirjastojen moninaiskäytön parantaminen - Terveyden edistäminen sekä yksinäisyyden ja turvattomuuden lieventäminen - Kansalaisten kohtaamisareenoiden kehittäminen kasvoista kasvoihin ja sosiaalisen median keinoin Hankkeeseen osallistuvat asiantuntijoina Tampereen yliopiston sosiaalityön laitos, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Vaasan yliopiston Levón-instituutti ja Itä-Suomen yliopisto. Hankkeen koordinaattorina toimii Suomen Setlementtiliitto ry ja sen rahoituksesta vastaa Raha-automaattiyhdistys. Hankeaika on 2011 2015. Hankkeessa työskentelee projektin johtajan lisäksi osa-aikainen projektisihteeri sekä jokaisella hankkeen osa-alueella projektipäällikkö. Kemijärven osahankkeeseen läheisesti liittyen toimii myös Lapin piirin alueella nuorisotyön projektikoordinaattori, jonka tehtävänä on erityisesti testata hankkeessa kehitettyjen toimintamuotojen soveltumista nuorison kansalaisaktiivisuuden lisäämiseen. Apunaan palkatulla henkilökunnalla ovat kansallisen ohjausryhmän lisäksi alueelliset ohjausryhmät. Ohjausryhmät on muodostettu paikallisen tason asiantuntijoista. Projektipäälliköt suunnittelevat ja toteuttavat omalla hankealueellaan kansallisen ohjausryhmän määrittelemien periaatteiden mukaisesti käytännön toimintaa yhdessä alueen eri toimijoiden kanssa.

2 Hankkeessa mukana olevat pilottipaikkakunnat Kemijärvi, Tampereen Hervanta ja Vaasan Palosaari eroavat toisistaan monin tavoin. Palosaari määritellään muutoksen kokeneeksi perinteiseksi teolliseksi paikallisyhteisöksi, Hervanta kehittyy maahanmuuton myötä kulttuurisesti yhä monimuotoisemmaksi ja Kemijärvi on parhaillaan läpikäymässä rakennemuutosta. Kemijärvi on Suomen pohjoisin kaupunki. Se on ollut tunnettu kauppapaikka 1600-luvulta alkaen johtuen sijainnistaan tärkeiden vesireittien risteyksessä. Kaupunki on kokenut erityisen raskaasti perinteisen teollisuuden alasajon Suomessa. Kaupungin elinkeinorakenne on tällä hetkellä melko monipuolinen kattaen elinkeinoja pienyritystoiminnasta maa-, metsä- ja porotalouden kautta matkailuun. Kemijärven asukasluku on vähentynyt 1960-luvun huippuvuosien 16 000 asukkaasta noin puoleen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan asukasluku laskee vuoteen 2015 mennessä 7 522 asukkaaseen. Kaupungin laatiman väestösuunnitteen mukaan asukasmäärän väheneminen on huomattavasti maltillisempaa, sen mukaan asukasmäärä olisi vuoden 2015 lopussa 8 160 henkeä. Kemijärven työttömyysaste on korkea, noin 20 % ja eläkeläisiä kaupungin asukkaista on lähes 40 %. Alle 14-vuotiaita kaupunkilaisista on 10 % ja yli 65-vuotiaita noin kolmannes väestöstä. Kemijärveläisistä 70 % asuu pientalossa tai rivitalossa. Palosaarelle on perustettu Vaasan ulkosatama 1789, mutta vasta Vaasan palon 1852 jälkeen Palosaaren kehittyminen vilkastui: alueelle perustettiin muun muassa puuvilla- ja saippuatehdas sekä konepajoja. Työpaikat toivat mukanaan asukkaita ja alueelle rakennettiin vilkkaasti ilman asemakaavaa. Suojelupäätösten myötä on pyritty turvaamaan alueen historiallisten kerrostumien säilyminen. Palosaari liittyy luontevasti muuhun kaupunkiin siltojen ja maakannaksen kautta; kauppatorille on matkaa vain runsas kilometri. Palosaarella asuu 5 565 vaasalaista, mutta alueella on asuntoja kaikkiaan 4 200. Palosaarella asuu oppilaitosten läheisyyden ja Vaasan opiskelija-asuntosäätiön asuntojen sijainnin vuoksi runsaasti opiskelijoita, joiden asuinpaikkakunta ei välttämättä vastaa virallista kotipaikkakuntaa, jolloin heitä ei lasketa asukaslukuun. Alueen asukasmäärä on laskenut tasaisesti 1990- luvulta alkaen, mutta viime vuosina se on kääntynyt hitaaseen nousuun. Kaupungin asuntopoliittisen ohjelman mukaan Palosaaren asukasmäärä kuitenkin vähenee tulevaisuudessa. Ruotsinkielisiä palosaarelaisista on 27 %, mikä vastaa kaupungin keskiarvoa. Muita kieliä puhuu lähes 6 % alueen asukkaista. Työttömyysaste (9 %) on hieman muuta kaupunkia suurempi ja myös eläkeläisten osuus (21 %) on hieman muuta kaupunkia korkeampi. Hervannan kaupunginosan suunnittelu aloitettiin 1960-luvulla, jolloin maan sisäinen muuttoliike oli nopeimmillaan. Muutto kaupunkeihin vaati uutta asuntokantaa ja käytännössä kokonaan uusia kaupunginosia. Hervanta suunniteltiin melko kauas keskustasta riittävän ja edulli-

3 sen tonttimaan äärelle. Tänä päivänä Hervanta tunnetaan massiivisista kerrostaloista, Tampereen teknillisestä yliopistosta sekä Suomen ainoasta poliisiammattikorkeakoulusta. Ensimmäiset asukkaat muuttivat Hervantaan 40 vuotta sitten. Tänään Hervannassa asuu 23 tuhatta asukasta, joista 15 % on opiskelijoita. Todellinen asukasluku on kuitenkin hieman tätä korkeampi, sillä osa opiskelijoista on kirjoilla muulla paikkakunnalla. Asukkaista 11 % on ulkomaiden kansalaisia. Venäläiset ja intialaiset muodostavat suurimmat etniset ryhmät Hervannassa. Tampereen kaupungin laatiman väestösuunnitteen mukaan asukasmäärän lisääntyminen Hervannassa tulee olemaan vähäistä, koska alueella on mahdollista ainoastaan täydennysrakentaminen. 1.2 Lähtökohtaselvitys Uusi paikallisuus -hankkeen lähtökohtaselvitys on tehty Vaasan yliopiston Levón-instituutissa 2011 2012. Lähtökohtaselvityksen tavoitteena oli hanketyöntekijöiden työn tukeminen sekä hankkeen hallinnoinnin ja suunnittelun helpottaminen. Selvityksessä koottiin tietoa jokaisen paikallisen osahankkeen ja hankekokonaisuuden johtamisen tueksi postikyselyllä sekä teemahaastatteluilla. Postikyselyyn, joka lähetettiin jokaisen osahankkeen alueella 800 asukkaalle satunnaisotannalla, vastasi 439 kansalaista, jolloin vastausprosentiksi muodostui 18,6 %. Kullakin hankkeen osaalueella tehtiin noin 15 teemahaastattelua, yhteensä 48 kappaletta. Hankkeen projektipäälliköt toteuttivat nämä haastattelut yhteistyössä Levón-instituutin tutkijoiden kanssa. Haastattelut kohdentuivat hankkeen eri sidosryhmiin; kunnallispoliitikkoihin, virkamiehiin, yhdistysaktiiveihin sekä asiantuntijoihin. Niistä saatujen tietojen avulla laadittiin postikyselyn kyselylomake. Lisäksi lähtökohtaselvityksessä käytettiin tilastollista taustamateriaalia. Lähtökohtaselvityksessä kävi ilmi, että paikallinen yhteisöllisyys oli alueilla vähentynyt ja menettänyt merkitystään, mutta monet pitivät sen kasvua toivottavana. Yhteisöllisyyden oletettiin parantavan alueen viihtyisyyttä, paikallisen päätöksenteon laatua sekä lisäävän keskinäistä kanssakäymistä. Yhteisöllisyys nähtiin tärkeänä voimavarana. Aktiivisuuden kasautuminen sekä yhdistysten aktiivisen jäsenkunnan vanheneminen ja väheneminen koettiin hankkeen osa-alueilla myös haasteena. Paikalliseen toimintaan osallistui kaikista kyselyyn vastanneista 30 %, heistä aktiivisesti puolet. Vaikuttamismahdollisuuksiinsa kielteisimmin suhtautuivat he, jotka eivät osallistuneet lainkaan paikalliseen toimintaan. Yhdistys-

4 ten jäsenkunnan vanheneminen ja väheneminen on yleinen yhteiskunnallinen trendi, mikä kävi ilmi myös haastatteluista. Myös monet muut yhteiskunnalliseen muutokseen liittyvät seikat tulivat esiin haastatteluista sekä postikyselystä lähtökohtaselvityksessä. Passiivisuuden lisääntyminen, osallistumattomuus, vaikuttamismahdollisuuksien väheneminen, tottumattomuus kansalaisvaikuttamiseen, arkielämän kiireen lisääntyminen sekä kehittämistoimien ulkoistamisen helppous koetaan nykyyhteiskunnan ongelmiksi. Kansalaisjärjestöjen toiminnalle on tyypillistä jäsenkunnan heikkenevä aktiivisuus ja pienenevä jäsenmäärä. Näiden lisäksi tiedottamisessa on koettu ongelmia, jotka liittyivät uusien ja vanhojen tiedotuskanavien yhdistämiseen ja viestinnän kattavuuteen. Haasteena oli myös yhdistystoiminnan toimintamuotojen perinteisyys: kohti yksilöllisempää yhteiskuntaa siirryttäessä uusien, väljempien toimintatapojen kehittäminen ja käyttäminen voisivat houkutella uusia toimijoita mukaan.

5 2. Arvioinnin tavoitteet, keinot, toteutus, aikataulu Väliarvioinnin tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla arvioinnin kohteena olevaa hanketta voidaan ohjata, kehittää ja sen toimintaa parantaa hankkeen ollessa käynnissä. Arvioinnilla kyetään tarkentamaan hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi valittujen keinojen sopivuutta ja hyödyllisyyttä. Arvioinnin avulla hankkeen kehittäminen perustuu tietoon, ei tuntumaan. Sen kautta kyetään myös havainnoimaan mitä on saatu aikaiseksi suhteessa tavoitteisiin sekä tarkastelemaan keinojen kattavuutta sekä tavoitteellisuutta. Arvioinnin luotettavuus perustuu arvioinnin toteuttajan kykyyn tunnistaa tavoitteiden saavuttamisen kannalta kriittisimmät tekijät. Uusi Paikallisuus -hankkeen väliarviointi toteutettiin kirjallisen materiaalin ja haastatteluiden perusteella. Käytetty materiaali sisälsi haastattelujen lisäksi lehtileikkeitä, hankehakemuspapereita, sosiaalisia arviointikertomuksia, internetsivuja sekä Facebook-ryhmiä. Kriittisten tekijöiden tunnistaminen aloitettiin tutustumalla arvioijalle toimitettuun ja arvioijan itse hankkimaan kirjalliseen materiaaliin. Tämän työn pohjalta muodostettiin teemahaastatteluiden runko. Seuraavassa vaiheessa tunnistettiin arvioinnin kannalta kriittisimmät haastateltavat tahot ja henkilöt, jotka edustaisivat näitä tahoja. Väliarviointi keskittyy hankkeeseen sen alusta kevääseen 2013 saakka. Haastateltavien valinnassa keskityttiin heidän kykyynsä tuottaa aiheen kannalta oleellista tietoa sekä monitahoarvioinnin kannalta siihen, että eri tahot (hanketoimijat, yhteistyökumppanit, paikalliset asukkaat sekä asiantuntijat) tulevat edustetuiksi. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, osa henkilökohtaisesti ja osa puhelimitse. Teemahaastatteluihin päädyttiin, koska ne tuottavat haastateltavan koko asiantuntemukseen perustuvaa tietoa. Teemahaastattelussa haastateltavat ilmaisevat enemmän ja syvällisempiä ajatuksia verrattaessa lomakekyselyyn tai strukturoituun haastatteluun. Myös selventävien kysymysten esittäminen on mahdollista haastattelun kuluessa. Haastattelussa haastateltavat ovat auliimpia esittämään näkemyksiään asiakokonaisuudesta; myös haasteellisista asioista, joista eivät välttämättä mainitsisi kirjallista palautetta kerättäessä. Haastateltavien antamien vastausten luotettavuus tässä teemahaastattelussa on korkea, koska haasteltavat ovat kiinnostuneita arvioitavasta asiasta ja se liittyy heidän arkiseen toimintaansa ja kokemuksiinsa. Voidaan myös olettaa, että haastateltavalle teemahaastattelusta on enemmän hyötyä, koska etukäteen teemahaastattelun runkoon tutustuessaan haastateltava joutuu esimerkiksi muistelemaan ja pohtimaan menneisyyttä ja asioiden syy-seuraussuhteita. Tällä tavoin

6 haastateltava saavuttaa paremman asiantuntemuksen ja kokonaiskäsityksen aiheesta sekä laajentaa näköalojaan. Arvioinnin kannalta olennaisimmat tahot eli hanketoimijat haastateltiin henkilökohtaisesti. Muut haastateltiin pääsääntöisesti puhelimitse johtuen välimatkoista sekä aikataulullisista seikoista. Haastattelukysymykset poikkesivat toisistaan eri avainryhmien välillä. Tämä johtui kunkin ryhmän erilaisista näkökulmista ja asiantuntemuksen tasosta. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin monitahoarviointimallin mukaisesti, jonka jälkeen aineistosta ja asiantuntijoiden sekä muun tutkimuksen ja kirjallisuuden pohjalta muodostettiin hankkeen väliarviointi, jonka tarkoituksena on tapahtuneen kehityksen kuvaamisen ja selittämisen lisäksi antaa hanketoimijoille uusia näkökulmia hankkeen tavoitteiden saavuttamiseen lopputoimintakauden aikana. Väliarviointi toteutettiin monitahoarviointina. Monitahoarviointi voidaan toteuttaa neljästä eri näkökulmasta: yhtenä lähestymistapana on arvioinnin laaja-alaisuus, jolloin kohdetta arvioidaan useamman avainryhmän sekä määrällisesti runsaan informaation kautta. Monitahoarvionnissa voidaan korostaa myös neuvottelevuutta, jolloin oletetaan että eniten valtaa omaavien avainryhmien tarpeet tyydyttävä organisaatio on tuloksellisin. Neuvottelevuus korostuu siinä, että oletetaan että avainryhmät neuvottelevat evaluointiprosessin rakenteesta ja kriteereistä. Kolmantena lähestymistapana on sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jolloin olettamuksena on, että organisaatio, joka kompensoi kaikkein heikoimman avainryhmän heikkoudet, on tuloksellisin. Neljäs lähestymistapa on evolutionaarinen, jolloin arviointikohdetta tulkitaan suhteessa sen ympäristön muutokseen ja arviointi perustuu olettamukseen, että tuloksellisin organisaatio on kykenevä sopeutumaan ympäristönsä kehitykseen. (Vartiainen 2003, 10 11.) Tämä arviointi perustuu edellä mainittujen monitahoarvioinnin eri näkökulmien ominaisuuksien yhdistämiseen. Siten on kyetty luomaan juuri tähän arviointiin sopivin ja tarkoituksenmukaisin tapa toimia. Arviointi on perustunut hankkeen eri vaiheissa syntyneeseen kirjalliseen materiaaliin sekä eri avainryhmien haastatteluihin, joten arvioinnissa on käytetty hyväksi monitahoarvioinnin näkökulmista laaja-alaisuutta ja evolutionaarisuutta. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja neuvottelevuus ovat nähtävissä myös arvioinnin työkaluina, mutta tässä arvioinnissa pääsääntöisenä ideana on ollut arvioida toimintaa kaikkien toiminnan kannalta keskeisten osapuolten näkökulmasta. Monitahoarviointi sijoittuu ulkoisen ja sisäisen arvioinnin välimaastoon ja tavoitteena on ollut saavuttaa näkemys, jossa kaikkien toimijoiden katsantokannat on otettu huomioon. Monitahoisuus syntyy siis siitä, että eri avainryhmien, tässä arvioinnissa hanketoimijoiden, yhteistyökumppaneiden, asiantuntijoiden sekä paikallisten asukkaiden, näkemykset sovitetaan yhteen.

7 Monitahoarvioinnin lisäksi aineistoa on lähestytty tulkitsevasta ja ymmärtävästä näkökulmasta, jolloin on mahdollista päätyä sellaisiin johtopäätöksiin, joiden kautta toiminnan kehittäminen on mahdollista. Aineistosta tehtyjen havaintojen yhdistämisellä voidaan löytää tämän arvioinnin kannalta olennaisimmat tematiikat ja keskittyä niiden käsittelemiseen.

8 3. Toiminta ja tapahtumat 3.1. Kemijärvi Kemijärvellä toimintaympäristö oli hankkeen alussa hyvin monimuotoinen. Yhdistystoimintaan liittyen paikalliset kokivat, että alueella oli runsaasti erilaisia, aktiivisia yhdistyksiä urheiluseuroista luontoyhdistysten kautta kulttuurikerhoihin. Erityisesti Kemijärveltä kävi ilmi, että jonkin asian vastustamisen tai puolustamisen kautta paikkakunnalle oli syntynyt paikallista yhteistyötä. Toisaalta tätä pidettiin epäedullisena asiana, koska yhteistyön tekeminen keskittyi vain yhden asian ympärille. Esimerkkejä näistä olivat junakapina tai massaliike. Yleensä toiminta oli näissä negatiivissävytteistä eikä kantanut yhteistyönä pidemmälle. (Tuominen 2012, 51 52, 56.) Yhdistystoimintaan perustuvan yhteistoiminnan kehittämiseen kemijärveläiset suhtautuivat epäilevästi. Alueella on toiminut yhdistysten yhteistyöryhmä, Järjestökiehinen, jo vuodesta 1994 alkaen, mutta sen toimintaan suhtauduttiin ristiriitaisesti. Toiminta koettiin tarpeelliseksi ja kehittämisen arvoiseksi, mutta tähän astiseen toimintaan oltiin pettyneitä ja sen kehittymiseen suhtauduttiin epäilevästi. (Tuominen 2012, 51 52.) Tulevaisuuden toiminnan suhteen kemijärveläiset ovat esittäneet erilaisia toiveita, joissa monissa ympäristö ja luonto olivat tärkeitä. Ympäristön siisteys ja ilkivaltaiset teot huolestuttavat paikallisia. Asukkaat toisaalta haluavat, että kauniiden maisemien luokse rakennettaisiin nuotiopaikkoja sekä tuotaisiin penkkejä, mutta luontoarvoja tulisi myös kunnioittaa. (Tuominen 2012, 59.) Tätä arviointia varten tehdyistä haastatteluista kävi ilmi, että haastateltujen mielestä Kemijärvellä ihmiset ovat hieman erilaisia kuin eteläisemmässä Suomessa. Ihmiset ovat jäyhempiä, koulutustaso on alhainen ja ikäjakauma ja työllisyystilanne poikkeavat muista hankkeen osaalueista. Kemijärvi on kokonainen paikkakunta, jossa välimatkat saattavat olla pitkiä. Kyseessä on myös maaseutumaisempi alue ja joidenkin suurempiin kaupunkeihin sopivien toimintojen juurruttaminen olisi Kemijärven toimintaympäristöön jopa mahdotonta. Hankkeen tavoitteista Kemijärvellä korostuu kunnan ja paikallisyhteisön välinen vuorovaikutus ja yhteistyö, vapaaehtoistyön lisääminen sekä paikallisyhteisön sisäinen vuorovaikutus. Hankkeen puitteissa osa-alueella on järjestetty monenlaisia tapahtumia ja yhteistyökuvioita. Projektipäällikkö on esitellyt hanketta ja sen tavoitteita useissa tilaisuuksissa. Hankkeen kautta ollaan oltu yhteyksissä myös muihin alueella vireillä oleviin hankkeisiin: tapaamisissa on esitelty hankkeiden tavoitteita sekä aktiivisesti etsitty yhteistyön mahdollisuuksia. Kemijärvellä yhteistyö paikallisten tahojen kanssa on ollut erityisen monipuolista.

9 Kemijärvellä on järjestetty kolme kansalaisraatia ja kehitetty erityisesti matalan kynnyksen vapaaehtoistoiminnan mallia. Kansalaisraatien lisäksi on järjestetty muun muassa paneelikeskustelu päihdekuntoutettavien tukiasunnolla, toteutettu pihajuhlia, esitelty Kemijärven tarjoamia harrastusmahdollisuuksia sekä rentouduttu syysretkellä. Tapahtumat ovat lisänneet hankkeen tunnettavuutta ja olleet luonnollinen tapa aloittaa yhteistyötä paikallisten tahojen kanssa. Tapahtumien järjestäminen on ollut suunnitelmallinen osa vapaaehtoistyön kehittämistä. Uusi paikallisuus hanke on mukana Euroopan unionin tukemassa eurooppalaista kansalaistoimintaa ja yhteistyötä kehittävässä ohjelmassa, jonka osana Kemijärvellä järjestettiin kansainvälinen EFC-tapahtuma. Tapahtumien kohderyhmänä on pyritty huomioimaan kaikki asukkaat. Haastatteluista kävi ilmi, että niin Kemijärvelläkin kuin muillakin hankkeen osa-alueilla, perheellisten aikuisten mukaan saaminen toimintaan ja tapahtumiin on haastavaa. Kemijärven tapahtumista voi kuitenkin havaita sen, että pääsääntöisesti tapahtumien kohderyhmänä ovat olleet ikäihmiset sekä lapset ja nuoret. Hankkeen kautta on myös tuotu esille kehitysvammaisten asioita. Erityisen onnistuneina tapahtumina projektipäällikkö toi esiin kansalaisraatien lisäksi Kemppa harrastaa -tapahtuma sekä lapsille suunnatun Fantasiaseikkailun. Positiivista palautetta on tullut myös paikallisen kennelkerhon vierailusta Setlementti Tunturilan ikäihmisten palveluasunnossa. Tähän toimintaan osallistui kuusi koiraa ohjaajineen sekä useampi kymmenen ikäihmistä. Kemppa harrastaa -tapahtumassa vieraili toistasataa lasta ja nuorta tutustumassa Kemijärven alueen harrastusmahdollisuuksiin, joita oli esittelemässä 18 eri yhdistystä ja kerhoa. Tapahtuma toteutettiin hankkeen, 4H:n sekä kaupungin nuorisotoimen kanssa. Fantasiaseikkailu oli suunnattu lapsille, joita paikalle saapui runsaasti, lähes kolmesataa, vanhempineen. Paikalla oli erilaisia ohjelmanumeroita ja monipuolista tekemistä lapsille. Tapahtuman järjestämisessä oli mukana 19 eri tahoa. Kemijärvellä on toteutettu myös useita pihatapahtumia ja juhlia Setlementti Tunturilan pihassa. Tapahtumat oli ensisijaisesti suunnattu Tunturilan ikäihmisille sekä lähistön kehitysvammaisten palvelutalon asukkaille. Samalla ne ovat tarjonneet paikallisille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille mahdollisuuden kokeilla vapaaehtoistyötä kertaluontoisesti. EFC-tapahtuman aikaan ruotsalaisten ja hollantilaisten vieraiden lisäksi myös paikallisen päiväkodin lapset osallistuivat tapahtumaan. Juhlien ohjelmassa on ollut yhdessäolon ja tutustumisen lisäksi paloauton vierailu, kennelkerholaiset ovat olleet paikalla koirineen, paikalla on ollut mahdollisuus lumenveistoon, josta erityisesti lapset olivat innostuneet sekä makkaranpaistomahdollisuus. Haastatteluista kävi ilmi, että näihin pihatapahtumiin osallistuminen ja niiden toteuttaminen on ollut mukavaa ja suhteellisen helppoakin. Yhteistyötä eri tahojen kesken olisi tuskin syntynyt ilman

10 projektipäällikön aktiivista otetta, mutta nyt uuden tapahtuman järjestäminen yhteisesti, ilman hankkeen aktiivista ohjausta, on täysin mahdollista. Ongelmallisin tilanne on tullut esiin, kun päihdekuntoutettavien tukiasunnolla järjestettiin paneelikeskustelu yhteistyössä hankkeen sekä tukiasunnon edustajan kanssa. Paikalle oli saatu useita virallisia tahoja, muun muassa poliisi, sosiaali- ja terveysjohtaja, A-kilta, kaupungin vuokratalot sekä perhe- ja mielenterveysklinikan sairaanhoitaja, mutta itse päihdekuntoutettavat eivät saapuneet paikalle. Muuttuneeseen tilanteeseen reagoitiin ja etukäteen laaditut kysymykset esitettiin työntekijän toimesta ja vastauksista laadittiin muistio, joka on päihdekuntoutujien saatavilla. Viranomaiset käyttivät tilaisuuden myös hyväkseen ja keskustelemalla löysivät ratkaisuja ja uusia, käytännöllisempiä toimintamalleja yhteistyöhön. Paikallislehdessä, (Koti-Lappi/Koillis-Lappi), hanke on saanut runsaasti julkisuutta toimitettujen artikkelien muodossa, mutta myös Kysy mitä vain -palstan kautta. Palstalla projektipäällikkö on etsinyt pätevän tahon vastaamaan paikallisen asukkaan esittämään kysymykseen. Tiedottamiseen osahankkeessa on käytetty paikallisen lehden lisäksi Facebookin Kemijärven Uusi Paikallisuus -ryhmää ja tietoa aktiiveille on toimitettu myös sähköpostilla. Projektipäällikkö on myös ahkerasti ottanut yhteyttä ihmisiin henkilökohtaisesti. 3.2. Palosaari Hankkeen alussa Palosaarella koettiin olevan vireää yhdistystoimintaa, mutta kaupungin pienestä koosta johtuen yhdistystoiminta on harvoin sitoutunut paikallisesti juuri Palosaareen. Palosaarella koettiin toimivan runsaasti opiskelijayhdistyksiä, urheiluseuroja, eläkeläisjärjestöjä, potilas- ja mielenterveysyhdistyksiä, asukasyhdistys sekä poliittisesti värittynyttä yhdistystoimintaa, erityisesti poliittisen kentän vasempaan laitaan sijoittuvia. (Tuominen 2012, 53.) Haastattelujen mukaan palosaarelaisia on kuitenkin vaikeaa saada osallistumaan paikalliseen yhdistystoimintaan, koska asiat ovat pääsääntöisesti hyvin. Palosaaren erityispiirre muihin Uusi Paikallisuus -hankkeen alueisiin verrattuna on ruotsinkielinen väestö. Tämä kuitenkin tulee esille hyvin vähän, kun alueen toimintaympäristöstä puhutaan. Tähän saattaa vaikuttaa se, että alueella asuvat ovat usein kaksikielisiä: monet paikalliset myös toivovat, että kielikysymys tulisi sivuuttaa. Alueella toteutetaan yhteistyössä muutamia tapahtumia vuosittain: Palosaari-päivä, kesätori, joululaulutilaisuus ja laskiaisrieha. Joitain urheilutapahtumia paikalliset järjestävät myös yhdessä. Kulttuuriyhdistykset osallistuvat myös

11 muiden yhdistysten tapahtumiin valmistamalla ja esittämällä niissä ohjelmaa. (Tuominen 2012, 58 60.) Tulevaisuuden toiveina palosaarelaiset esittivät yhteisten toimitilojen hankkimisen. Toimitiloja ei saisi leimata mikään poliittinen tai uskonnollinen suuntaus ja tiloissa pitäisi pystyä järjestämään kokousten lisäksi myös tapahtumia. Yhteistyön kehittämiseksi toivottiin myös yhteistä yhdistystä, jonka kautta vaikuttaminen päättäviin elimiin olisi vaikutusvaltaisempaa. (Tuominen 2012, 60.) Hankkeen puitteissa on järjestetty monenlaista toimintaa: yhden kansalaisraadin lisäksi on järjestetty useita paneelikeskusteluja, on perustettu järjestöfoorumi, kehittämisen ja muistelun merkeissä on kävelty Palosaarella ja katsottu Levónissa leffoja. Hankkeen tavoitteista Palosaarella korostuu erityisesti kunnan ja paikallisyhteisön välisen vuorovaikutuksen voimistaminen sekä yhdistysyhteistyön lisääminen. Palosaarella toiminta liittyy voimakkaasti rakennettuun ympäristöön. Kehittämiskävelylle osallistui 25 henkilöä: osallistujamäärä oli rajattu, koska suuremman väkimäärän hallitseminen olisi vaikeaa. Kävelyn aikana kierrettiin viisi etukäteen valittua paikkaa, joissa kiinnitettiin huomiota pääasiallisesti rakennettuun ympäristöön ja keskusteltiin kehittämistä kaipaavista kohdista ja alueista. Yhteenveto toimitettiin viranhaltijoille ja päättäjille. Kävelyä pidettiin onnistuneena ensinnäkin kerätyissä palautteissa, mutta myös haastatellut, jotka olivat osallistuneet kävelyyn, kehuivat erityisesti tilanteen vapaamuotoisuutta. Myös sitoutuminen oli lyhytkestoista, mikä helpotti osallistumispäätöstä. Palosaarella on toteutettu kahdesti vapaamuotoinen muistelukävely, johon osallistuneet ovat olleet tyytyväisiä. Kävelyt saavat jatkoa kesän ja syksyn aikana: kesäkuussa järjestetään kaupungin teettämään turvallisuusselvitykseen perustuva turvallisuuskävely, Mansikkasaarikävely liittyy Palosaaren ikuisuuskysymykseen Mansikkasaaren kaavoittamisesta sekä historiakävely, joka liittyy kansalaisraadissa esilletulleeseen toiveeseen Palosaaren historian käsittelystä hankkeen kautta. Mansikkasaaren kaavoittamisesta järjestetyn paneelikeskustelun tavoitteena oli keskustella alueen suunnittelun jatkosta. Siihen osallistui noin 35 henkilöä. Paneelissa pohdittiin asukkaiden kanssa, onko arkkitehtikilpailun voittanut ehdotus hyvä pohja alueen jatkosuunnittelulle ja mitä muutoksia paikalliset siihen mahdollisesti haluaisivat. Levónin leffat järjestää Vaasan yliopiston ylioppilaskunta. Tässä toiminnassa Uusi Paikallisuus - hanke toimii pääasiallisesti osarahoittajana. Tavoitteena on tuoda uudenlaista kulttuuria Palosaarelle asukkaiden ja opiskelijoiden iloksi. Elokuvia kokoonnutaan katsomaan yliopiston

12 Levón-auditorioon ja katsojia näytöksissä on ollut 100 150. Näytöksiä on ollut yhteensä seitsemän vuosien 2012 ja 2013 aikana. Palaute on ollut positiivista. Elokuvanäytökset ovat ilmaisia ja osallistujia on opiskelijoiden lisäksi myös muualta. Yliopistoyhteistyötä on hankkeen tiimoilta tehty myös aluetieteen opetuksessa. Aluetieteen opiskelijat järjestivät yhteistyössä hankkeen kanssa Nyt saa sanoa -kahvilan, jossa paikalliset saivat kertoa kokemuksiaan ja ehdotuksiaan koskien kansalaisvaikuttamista Palosaarella. Paikallisesta lähidemokratiasta pidettiin myös paneelikeskustelu, johon osallistui kuusi panelistia ja runsaat kaksikymmentä osallistujaa. Järjestöfoorumin perustamiskokouksessa oli edustettuna 10 paikallista tai paikkakunnalla toimivaa eri järjestöä. Sen tarkoituksena on koota yhteen palosaarelaisia yhdistyksiä ja toimijoita, sekä luoda yhteistä tiedotusta ja tapahtumia. Foorumin tavoitteena on toimia Palosaaren asioiden puolestapuhujana kaupungin suuntaan. Yhteistyössä paikallisen asukasyhdistyksen kanssa hanke on ollut järjestämässä kunnallisvaalien alla vaalipaneelia, johon osallistui kymmenen ehdokasta ja parikymmentä keskustelijaa. Keskustelunaiheena olivat Palosaarta koskettavat asiat. Hankkeen ja Vaasan setlementtiyhdistyksen yhteisenä suunnitelmana on ollut aloittaa atktaitojen opetus ikäihmisille Setlementin tiloissa yhteistyössä alueella toimivien oppilaitosten kanssa. Ongelmaksi muodostui saada mukaan vapaaehtoisia opiskelijoita, jotka olisivat sitoutuneet toimintaan. Projektipäällikön mukaan haasteena oli toiminnan markkinointi, joka epäonnistui. Toisaalta myös ammattikorkeakoulussa kurssimerkinnän saaminen vapaaehtoistyöstä ei ollut mahdollista, koska sopiva kurssi, jonka opetussuunnitelmaan sen olisi voinut merkitä, ei ollut alkamassa sovitun aikataulun puitteissa. Nyt ongelmat on ratkaistu ja toiminta voi alkaa juuri eläkkeelle siirtyneiden alan ammattilaisten opastuksella. Palosaarella hankkeen kohderyhmänä ovat selkeästi aikuiset, vaikka tavoitteena on tavoittaa kaikki paikalliset asukkaat. Toimintaan runsaimmin osallistuvat yli 50-vuotiaat. Ainoastaan ylioppilaskunnan järjestämissä elokuvailloissa osallistujat ovat huomattavasti nuorempia. Toiminnassa korostuvat kansalaisvaikuttamisen erityiskysymykset kaavoitusasioiden rinnalla. 3.3. Hervanta Hervantaa kutsutaan usein kaupungiksi kaupungin sisällä. Tällä pyritään korostamaan Hervannan kokoa ja sen luomia mahdollisuuksia. Hervannassa toimii runsaasti paikallisia yhdistyksiä

13 ja järjestöjä, erityisesti eläkeläisyhdistyksiä, maahanmuuttajayhdistyksiä, urheilu- ja liikuntajärjestöjä, poliittisia järjestöjä, TTY:n piirissä toimivia opiskelijayhdistyksiä ja kerhoja, sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä, asukastoimikuntia ja asukasyhdistyksiä. Hervantalaisten yhdistysten toiminta ei välttämättä ole suunnattu ainoastaan jäsenille, vaikka pääsääntöisesti näin onkin. (Tuominen 2012, 51, 54.) Toimintaympäristönä Hervanta on poikkeuksellinen. Tampereen kaupungilla on pitkät perinteet kansalaisvaikuttamisen eri muotojen tukemisesta: kaupungissa ovat käytössä muun muassa alue-alvarit, jotka ovat alueellisia työryhmiä, joiden jäsenet kootaan alueiden aktiivisista toimijoista sekä Valma-valmistelufoorumi, jonka kautta asukkaat voivat esittää mielipiteensä luottamuselinten käsittelyssä olevista asioista. Kaupunki järjestää myös asukasiltoja, joissa asukkaat voivat esittää kysymyksiä pormestarille sekä valtuuston jäsenille. Hervantalaiset koetaan myös muita kaupunkilaisia aktiivisemmiksi osallistujiksi itseään koskevassa edunvalvonnassa, hankkeen toimintaympäristö Hervannassa on erittäin monikulttuurinen. (Tuominen 2012, 54 55). Hervannassa on toiminnassa myös useita yhdistysten välisiä yhteistyöelimiä, esimerkiksi Hervanta-verkosto, jonka tavoitteena on Hervannan ja hervantalaisten viihtyvyyteen vaikuttaminen. Hankkeen aloitushetkellä Hervantaan kaivattiin yhdistysten yhteisten tilojen lisäksi henkilöä, joka koordinoisi yhdistysten yhteistyötä. Lisää toimintaa toivottiin maahanmuuttajille ja ikäihmisille. Lapsiperheille toimintaa koettiin olevan jo tarpeeksi. Maahanmuuttajien tasapuolisten osallistumismahdollisuuksien kehittäminen oli myös tärkeää. (Tuominen 2012, 55 56, 58.) Hervannassa on tapahtunut hankkeen järjestämänä tai tukemana paljon. Hankkeen tavoitteista Hervannassa korostuu erityisesti kansalaisten vaikuttamisen keinojen ja taitojen kehittäminen, harrastusmahdollisuuksien monipuolistaminen ja kohtaamisareenoiden kehittäminen. Kansalaisraadin toteuttamisen lisäksi Hervantaan on perustettu Aikapankki, hankkeen kautta on osallistuttu pop up -ravintolan pystyttämiseen sekä Hervanta-päivän viettämiseen, teatteriryhmä Satunnaiset ovat esittäneet yhteisöteatteriesityksen, kirjastolla on ollut useita keskusteluiltoja liittyen esimerkiksi kaupunkiviljelyyn ja taidenäyttely Kaikkien yhteinen Hervanta, jonka yhteydessä hankkeen työntekijät sekä muut aktiivit jututtivat näyttelyyn tutustuneita muun muassa Aikapankista ja muusta Hervannassa järjestettävästä toiminnasta. Kansalaisraadin julkilausumassa esilletulleiden ideoiden kypsyttämiseen ja kehittämiseen on keskitytty ideaolohuoneessa ja suljetun elokuvateatterin Cinolan tiloihin on aktiivisesti kehitetty uutta toimintaa. Hankkeessa on kokeiltu myös osallisuustyöpajaa, jonka pohjalta on saanut alkunsa taitovaihtokerho. Projektipäällikön mukaan kansalaisraati oli erittäin onnistunut tapahtuma. Siinä esille tulleet asiat ovat herättäneet paikalliset asukkaat toimimaan itse tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kansalaisraadin pohjalta on aloitettu myös asukkaiden kohtaamispaikaksi tarkoitettu ideaolohuone,

14 jossa asukkaat voivat tavata ja keskustella esimerkiksi alueen kehittämiseen liittyvistä asioista. Projektipäällikön mukaan asukkaiden verkostoituminen ideaolohuoneissa on aitoa, eikä hankkeen itsessään tarvitse osallistua toiminnan järjestämiseen, vaan asukkaat toimivat itse. Ideaolohuone on ollut avoinna vuoden 2013 aikana muutaman viikon välein ja osallistujia on ollut vaihtelevasti. Osallistuneiden aktiivisuus on ollut korkeaa. Hankkeen tukemana teatteriryhmä Satunnaiset ovat tavanneet syksyn aikana useampaan otteeseen ja ovat valmistaneet harjoituksissaan runoelman, jota esittivät joulukuussa 2012. Ryhmässä oli mukana sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajanaisia. Ryhmä jatkaa kokoontumisiaan omaehtoisesti. Mukaan on tullut enemmän osallistujia ja toiminta on avointa kaikille. Kansalaisraadissa nousi esille toive Hervannan vanhan elokuvateatterin elävöittämisestä. Hankkeen tukemana toiminnan kehittämisestä kiinnostuneet ovat perustaneet elokuvakerho Cinolan. Ryhmän tavoitteena on elvyttää vanha elokuvateatteri toiminnan ja tapahtumien näyttämöksi. Ryhmä on järjestänyt jo kaksi elokuvaesitystä Cinolassa ja etsivät koko ajan lisää jäseniä ryhmään. Hanke on tukenut paikallisia asukkaita Aikapankin perustamisessa. Aikapankki perustettiin Hervantaan keväällä 2012. Sitä markkinoidaan voimakkaasti hankkeen kautta. Hanke on tiedottanut aktiivisesti ja ollut tukena yhdessä Hervannan Ässäkotien kanssa Aikapankin toiminnassa. Aikapankin toiminnan kautta Hervannassa on järjestetty pop up -ravintola ja tiedotettu myös muista kansainvälisistä yhteisöllisyyttä lisäävistä projekteista, kuten Siivouspäivästä, dodayliikkeestä ja kaupunkiviljelystä. Aikapankin toiminta on kiinnostanut hervantalaisia ja pankkiin on avattu noin viisikymmentä tiliä. Hervannassa on järjestetty myös osallisuustyöpaja, jossa keskusteltiin elämästä Hervannassa. Tapahtuma oli suunnattu suomen- ja arabiankielisille naisille. Osallisuustyöpajan aikana tuli ilmi useita asioita, joiden avulla elämä Hervannassa voisi olla miellyttävämpää. Tällainen on esimerkiksi naisten oman uintivuoron muuttaminen sellaiseksi, että myös lapset voisivat osallistua siihen. Hanke on opastanut ryhmää asiaan vaikuttamisessa, mutta itse yhteydenotto ja vaikuttamistyö ovat jääneet ryhmän vastuulle. Taitovaihtokerho on kokoontunut muutamaan otteeseen Hervannassa, ryhmän toiminnassa on ollut mukana suomen-, arabian- ja swahilinkielisiä naisia, jotka ovat oppineet toisiltaan muun muassa ruuanlaittoa. Taitovaihtokerhon toteuttajana on ollut hanke, mutta tarkoituksena on löytää vastuunkantajaksi jokin yhdistys. Nuorille on järjestetty työpaja, jossa toisiinsa tutustumisen lisäksi on keskusteltu Hervannassa asumisesta ja suunniteltu yhdessä, mitä toimintaa alueella voisi järjestää yhdessä. Kaupunkivil-

15 jelyyn liittynyt alustus, joka järjestettiin kirjastossa, sai noin kaksikymmentä kuuntelijaa. Kävelykierros, jossa etsittiin kaupunkiviljelyyn sopivia paikkoja, kokosi yhteen melkein saman verran kiinnostuneita asukkaita. Hervannassa toiminnan kohteena ovat korostetusti olleet aluksi naiset ja maahanmuuttajat, nyt toimintaa on muutettu aktiivisesti kaikille avoimeen suuntaan. Nuoria osallistuu myös toimintaan ja lapset ovat usein äitiensä mukana tapahtumissa. Toiminnan suuntautuminen naisiin ja maahanmuuttajiin perustuu osahankkeen tarkoitukseen perehtyä paikallisyhteisöön kansainvälisen naistyön kautta sekä hankkeen työntekijän alkuperäiseen sijaintiin Naistarilla, joka on tapaamispaikka maahanamuuttajanaisille ja -lapsille. Hervannan hankkeen erityispiirre on se, että monet toiminnoista, jotka ovat lähteneet liikkeelle Uusi Paikallisuus -hankkeen kautta, ovat jo hankkeen toimintakauden puolessa välissä siirtyneet muiden järjestämisvastuulle.

16 3.4. Kansalaisraati Hankkeen jokaisella osa-alueella on järjestetty vähintään yksi kansalaisraati. Kansalaisraadissa käsitellään etukäteen sovittua asiakokonaisuutta ja raadin jäsenet valikoidaan yleensä ilmoittautumisten perusteella siten, että he edustavat kohdealuetta mahdollisimman kattavasti. Raadin hyvän työskentelyn kannalta 12 24 henkilön koko on edullisin. Raadin työskentely kestää kolmesta viiteen päivään, joiden aikana tarkasteltavaa asiaa käsitellään mahdollisimman kattavasti. Raadin työskentelyä ohjaavat koulutetut fasilitaattorit. Raatilaiset kuulevat omien keskustelujensa lisäksi asiantuntijoita, jotka antavat raatilaisille lisäinformaatiota heidän oman arkisen asiantuntijuutensa tueksi. Raati laatii yhteisen julkilausuman, joka esitellään tiedotustilaisuudessa asiasta kiinnostuneille, päättäjille sekä medialle. (Raisio ja Vartiainen 2011, 38.) Kansalaisraatien aiheet ovat yleensä sellaisia, joissa jokainen on aiheen arkinen asiantuntija, vaikka aiheet ovatkin usein kompleksisia, monitulkintaisia sekä tunneherkkiä. Raatien tavoitteena on kerätä ajankohtaista tietoa sekä ajatuksia paikallisilta asukkailta ja tämän kollektiivisen tiedon avulla päättäjien oletetaan tekevän parempia päätöksiä. Myös raatilaisten yhteisymmärrys käsiteltävästä asiasta vahvistuu, jolloin yhteisen julkilausuman tekeminen vaikeistakin asioista helpottuu. (Raisio ja Vartiainen 2011, 24, 37 38, 40.) Kemijärvellä on järjestetty kolme kansalaisraatia: Tuulivoiman rakentaminen Kemijärvellä, Kuinka Kemijärven kaupunki voi edistää kehitysvammaisten aikuisten mahdollisuutta täysivaltaiseen kuntalaisuuteen sekä nuorten raati, jossa aiheina olivat julkinen liikenne sekä opiskeluja harrastusmahdollisuudet. Kemijärvellä projektipäällikkö teki myös kansalaisaloitteen kansalaisraadin saamisesta kunnallisen päätöksenteon viralliseksi osaksi, mutta Kemijärven kaupunginhallitus hylkäsi esityksen 22.4.2013 kokouksessaan. Päätöksessä todettiin kuitenkin, että kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen on tärkeä osa kaupungin kehittämistä ja kansalaisraadeista saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kaupungin päätöksenteossa. Palosaarella on järjestetty yksi kansalaisraati, jonka aiheena oli Tulevaisuuden Palosaari. Suunnitelmissa on järjestää syksyllä 2013 seuraava raati, jonka aiheeseen paikalliset asukkaat saavat vaikuttaa. Hervannassa on järjestetty yksi kansalaisraati, jossa aiheena on ollut Tulevaisuuden Hervanta. Kaupunginvaltuuston ja paikallisen ohjausryhmän puheenjohtaja on tehnyt valtuustoaloitteen, jossa on esittänyt kansalaisraati -työmenetelmän ottamista kokeiltavaksi säännöllisenä toimintatapana lähidemokratian edistämiseen, ensin Hervannassa ja myöhemmin mahdollisesti myös muissa kaupunginosissa.

17 Useimmat haastatellut kaikissa kohderyhmissä kokivat kansalaisraadin positiivisena asiana. Kaikki, jotka olivat osallistuneet jollain tavoin raadin työskentelyyn joko raatilaisena, asiantuntijana tai raadin ohjausryhmän jäsenenä uskoivat, että voisivat osallistua uudelleen, mikäli aihe on sopiva. Myönteisinä seikkoina tuli esiin muun muassa se, että kaikki raatilaiset saivat äänensä kuuluviin. Kysymysten laatiminen ja esittäminen tehtiin yhteistyössä eikä kenenkään mielipidettä kyseenalaistettu, kuten voi käydä perinteisissä keskustelutilaisuuksissa. Raatien aiheet olivat sellaisia, joista haastatellut olivat puhuneet naapureidensa ja ystäviensä kanssa muutenkin. Moni osallistuja toi tyytyväisenä esiin sen, että oppi tuntemaan prosessin aikana uusia ihmisiä. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että toiminnan kautta pääsi osallistumaan ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Asiantuntijoiden ja viranhaltijoiden vastauksia pidettiin monipuolisina. Tärkeänä koettiin myös se, että päättäjät kuuntelivat raatilaisten laatimaa julkilausumaa ja ottivat siihen kantaa. Positiivisen asiana tuotiin esille myös se, että kansalaisraadissa vaikuttamaan pääsevät juuri he, joita asiat koskevat. Muutamassa haastattelussa tuotiin esille se, että raadeista johtuen on tapahtunut jo muutamia parannuksia, vaikka toisaalta epäiltiin, onko kyseessä vain tuntemus. Haastavana osallistuneet näkivät sitoutumisen, aikapaineet sekä raatilaisten määrän ja edustavuuden. Hankkeessa järjestettyjä raateja, joissa osallistujia oli keskimäärin 14 henkeä raatia kohden, pidettiin liian pieninä. Niissä oli mahdollista, että yhden voimakkaan persoonan mielipide saattoi ohjata raadin työskentelyä. Edustavuutta moitittiin ensinnäkin siksi, että raatiin osallistuminen vaatii sitoutumista useampaan tapaamiseen, jotka kestoltaan ovat pitkiä, jolloin työssäkäyvän ihmisen saattaa olla vaikeaa osallistua. Toisaalta raatiin ilmoittautumista moitittiin myös, koska yleensä vain aktiiviset ihmiset hakeutuvat tällaisiin tapahtumiin. Hervannassa raadin kautta saivat kuuluviin äänensä myös nuoret ja maahanmuuttajat, jotka perinteisessä edustuksellisessa demokratiassa ovat usein aliedustettuina. Muutamaan otteeseen kävi myös ilmi, että fasilitaattorien olisi tullut hanakammin osallistua keskustelun pitämiseen käsiteltävässä asiassa, koska raadin lopuksi laadittava julkilausuma ja sen muotoileminen kaikkia miellyttäväksi vie aikaa ja sen tekeminen kiireessä on ongelmallista. Muutamassa haastattelussa peräänkuulutettiin kriittisyyttä, kun keskustellaan kansalaisraatien hyödyllisyydestä ja käytettävyydestä. Koettiin, että pieni aikalisä kansalaisraatimenetelmän esittelyssä ja markkinoinnissa hankkeen ulkopuolelle saattaisi olla tarpeen. Haastatellut kokivat, että menetelmän käyttöönoton suunnitteluun tulee paneutua huolellisesti. He kokivat menetelmän niin tärkeäksi keinoksi paikallisuuden esilletuomiseen päätöksenteossa, että menetelmän luomia mahdollisuuksia ei saa pilata liiallisella kiireellä. Kaikki hankkeessa työskentelevät pitivät kansalaisraateja onnistuneina, sillä monet hankkeen tavoitteista toteutuvat kansalaisraadissa. Toisaalta kansalaisraadin järjestäminen vaatii runsaas-

18 ti työtä, jolloin siihen panostettu aika on poissa muusta toiminnan kehittämisestä. Kansalaisraateihin oli usein vaikea saada osallistujia. Hervannassa on kokeiltu myös osallisuustyöpajaa, jossa matalammalla sitoutumisella asukkaat ovat keskustelleet ennalta sovitusta asiasta. Toimintaan osallistui kymmenen suomen- ja arabiankielistä naista, jotka tulkin avustuksella tutustuivat toisiinsa ja keskustelivat. Työpaja kestää vain kolmisen tuntia ja lopputuloksena esiin nousee kehittämiskohteita ja -ideoita.

19 4. Haastatteluiden yhteenveto 4.1. Tavoitteet Hankkeen tavoitteet ovat erittäin ajankohtaisia tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa. Hankkeen kehittämistyössä mukana olleilla ei välttämättä ollut tietoa siitä, että muutaman vuoden kuluttua kuntaliitokset, lähidemokratia ja ympäristöstään ja sen ihmisistä välittäminen ovat näin voimakkaasti esillä. Hankkeen tavoitteet ovat haastateltujen asukkaiden mielestä hieman abstrakteja ja harva myönsi edes tietävänsä niitä. Yhdistysyhteistyön edesauttaminen tuli aiheena useimmin esiin ehkä juuri konkreettisuutensa vuoksi. Muut kuin paikalliset asukkaat tiesivät hankkeen tavoitteet hyvin ja näissä ryhmissä myönnettiin, että hankkeen tavoitteista ja tavoista niiden saavuttamiseksi on keskusteltu runsaasti. On pyritty luomaan yhteinen näkemys, joka on hankkeen onnistumisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Tähän keskusteluun erityisesti hankkeessa työskentelevät osallistuvat aktiivisesti. Tavoitteiden hahmottaminen saattaa olla vaikeaa, koska ne eivät ole yksiselitteisiä. Toisaalta myös paikallisuuden korostaminen tapahtumissa ja toimissa saattaa hämärtää tavoitteiden ymmärtämistä, koska samoihin tuloksiin pyritään monella eri tavalla. Projektipäälliköt erityisesti, mutta myös muut haastatellut sattumanvaraisesti, toivat esille sen, että hankkeen tavoitteet ja toimet sopivat erinomaisesti myös heidän omiin arvoihinsa. Toisaalta tavoitteita pidettiin myös erittäin hyödyllisinä, mikäli niiden saavuttaminen onnistuu. Kaikki haastatellut olivat luottavaisia siihen, että tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävästä työstä löytyy mielekkäitä ja paikallisesti hyödynnettävissä olevia toimintoja. Useissa haastatteluissa tuli ilmi hanketyöskentelyn paradoksaalisuus: hankkeen tehtävänä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Projektissa työskentelevien onnistumista voi mitata sillä, että hankeajan päättymisen jälkeen heidän työntekonsa jatkuminen olisi turhaa, koska hankkeen toiminnot jatkavat elämäänsä ilman työpanosta. Uusi Paikallisuus -hankkeessa tämä käy erityisesti ilmi. Osa haastatelluista kertoi, että vaikka heidän tulisi pyrkiä toiminnan järjestäjän roolista mahdollistajan rooliin, tätä tavoitetta on vaikea saavuttaa. Hankkeen tavoitteena on kehittää kansalaisjärjestöjen välisiä yhteistyömuotoja, kunnan ja paikallisyhteisöjen välistä vuorovaikutusta ja paikallisyhteisön välistä vuorovaikutusta. Kaikkien tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää, että hankkeen työntekijät pysyvät puolueettomina sekä harkitsevat toimenpiteitä ja sanomisiaan tarkasti. Tämä kävi esiin useammassa haastattelussa. Toisaalta työntekijöiden tulee keskittyä siihen, että toimijoita huomioidaan tasapuo-

20 lisesti. Diplomatian keinot ja kyvykkyys siihen on tarpeen kaikessa hanketyössä, mutta korostuu erityisesti silloin, kun toimitaan aiheen parissa, joka koetaan tärkeäksi monesta eri näkökulmasta tarkasteltaessa. Kansalaisjärjestöjen välisiä yhteistyömuotoja Kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön kehittämisen tarve tuli voimakkaasti esiin lähtökohtaselvityksessä kaikilla hankkeen osa-alueilla. Tämän voisi olettaa olevan hankkeen tavoitteista helpoiten saavutettavissa. Kemijärvellä yhteistyötä eri yhdistysten ja järjestöjen välille on syntynyt aidosti. Yhdistysten ja järjestöjen edustajat ovat yhteistyössä suunnitelleet ja kehittäneet erilaisia tapahtumia. Huomionarvoista on, että paikalla on saattanut olla lähes kaksikymmentä eri toimijaa. Yhdistysten edustajat ovat huomanneet, että muiden yhdistysten jäseniä voi pyytää avuksi myös omien tapahtumien järjestelyihin, joten yhteistyötä syntyy tälläkin tavoin. Kemijärvellä on jo olemassa Järjestökiehinen, joka on perustettu 1994 yhdistysten yhteistyöryhmäksi, mutta sen toiminta vaikuttaa ulkopuolisen näkökulmasta lopahtaneelta. Internetsivujen päivitys on unohtunut, etusivun uutinen on järjestösihteerin loma-aikataulu vuonna 2012. Paikalliset suhtautuvat toimintaan skeptisesti. Ideana järjestöyhteistyö on hyvä, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. (Tuominen 2012, 68.) Palosaaren yhteistyöfoorumi on perustettu helmikuussa 2013, jolloin kokoukseen osallistui kymmenen eri yhdistyksen edustajia. Perustamiskokouksen jälkeen ei toista kokousta ole vielä järjestetty. Vaasassa toimii koko kaupungin laajuisia yhteistyöverkostoja, joiden jäsenyhdistykset liittyvät tiettyyn sektoriin, mutta pelkästään Palosaareen liittyvää yhteistyökanavaa ei ole ollut aikaisemmin (Tuominen 2012, 68). Hervannassa on useita yhteistoimintaan liittyviä elimiä, jotka ovat vakiinnuttaneet toimintansa alueella. Hyvin usein kyseessä on tiettyyn alaan, kuten ikäihmisiin tai kulttuuriin liittyvien yhdistysten yhteistyö koko kaupungin alueella. Hervanta-verkoston toiminta keskittyy vain Hervantaan ja sen jäseneksi voi liittyä minkä alan yhdistys tahansa. (Tuominen 2012, 68.) Syitä, minkä vuoksi yhdistysyhteistyötä kaivataan ja toisaalta, miksi sen järjestäminen on niin vaikeaa, voi arvailun lisäksi johtaa myös yhdistystoimintatutkimuksesta. Suomessa on perustettu yhdistyksiä, seuroja, liittoja ja järjestöjä yhteisten intressien edistämiseen 1700-luvulta alkaen. Yhdistystoimintaan on aikaisemmin osallistuttu aktiivisesti, mutta yhteiskunnan muuttuminen yhä yksilökeskeisempään suuntaan vaikeuttaa uusien aktiivisten, osaavien jäsenten löytämistä. Ihmisten halukkuus vapaaehtoistyöhön vähenee jatkuvasti ja yksilöiden halu ja kyky sitoutua asioihin on vähentynyt vuosien saatossa. Myös yhdistystoiminnan osaaminen on vähen-

21 tynyt, kun samalla julkisuuteen tulee enemmän tietoa siitä, kuinka yksilön vastuu yhdistyksen toiminnassa saattaa johtaa yhä monimutkaisempiin tilanteisiin esimerkiksi oikeudellisen vastuun kautta. Yhdistysten välisen yhteistoiminnan rakenne saattaa kuulostaa raskaalta, mikä vähentää osallistumishalukkuutta. Monet kokevat lähtökohtaisesti asian mielekkäänä ja tukevat sitä, mutta todellinen osallistuminen ei olekaan haluttua. Mielekkyyttä yhteistoimintaan lisäävät myös päällekkäisyyksien välttäminen, niin tarjotussa toiminnassa kuin esimerkiksi tapahtumissa, joilla toimintaa rahoitetaan. Positiivisena asiana yhteistoiminnassa nähdään myös lisäresurssit esimerkiksi tapahtumien järjestämisessä. Toisaalta yhteistoiminnan kautta voi ilahduttaa lähimmäisiään. Kunnan ja paikallisyhteisöjen välistä vuorovaikutusta Kuntalaisten kiinnostus omaan lähiympäristöön liittyviin asioihin on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Kuntakokokeskustelu sekä sote-uudistuksesta jatkuva kädenvääntö ylläpitävät kuntalaisten mielenkiintoa omien lähipalveluiden kohtalosta. Monissa kunnissa on herätty tukemaan asukkaiden omaehtoista aktiivisuutta erilaisten lähidemokratiamallien kautta. Paikallistoimijoiden merkitys erityisesti asioiden valmisteluvaiheessa on huomattava, sillä arkisen asiantuntemuksen kautta päättäjien toimia voidaan ohjata. Erilaisissa lähidemokratiamalleissa on kuitenkin edelleen runsaasti kehitettävää. Hankkeessa on voimakkaasti tuettu kansalaisraatimallin juurruttamista suomalaiseen lähidemokratiaan. Mallia on toteutettu kaikilla hankkeen osa-alueilla menestyksekkäästi ja erityisesti Kemijärvi on kunnostautunut asiassa. Kansalaisraatityöskentely on herättänyt laajaa kiinnostusta myös setlementtityön ulkopuolella. Kansalaisraadin lisäksi projektipäälliköt ovat omilla toimillaan pyrkineet kasvattamaan sijaintikuntansa päättäjien tietoisuutta lähidemokratian tarpeesta. Hervannassa lähidemokratiaa on kaupungin osallisuusstrategian kautta pyritty toteuttamaan useamman vuoden ajan ja Tampereen kaupunki on ylpeä toimivasta lähidemokratiamallistaan. Se koostuu alue-alvareista, Valma-valmistelufoorumista verkossa, lasten parlamentista, nuorisofoorumista sekä asukasilloista. Tosin näitä vaikuttamismahdollisuuksia käyttävät usein jo valmiiksi aktiiviset kuntalaiset, joten esimerkiksi kansalaisraatityöskentelyllä on oma, täydentävä sijansa näiden jo monipuolisten työkalujen joukossa. Kansalaisraatiin osallistujiksi on helpompi saada myös sellaisia asukkaita, jotka eivät välttämättä muuten ole aktiivisia vaikuttamaan oman ympäristönsä asioihin. Vaasassa tai Kemijärvellä ei tällaista valmista osallistumisen strategiaa kaupungilla ole.