Tilat ja työympäristö näkökulmia monitilatoimistoon Suvi Nenonen, FT Tutkimuspäällikkö, Aalto-yliopisto suvi.nenonen@aalto.fi Olli Niemi, TT Dosentti, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy olli.niemi@sykoy Rakentajain kalenteri 2013 Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy ja Rakennusmestarit ja insinöörit AMK RKL ry Neljän vuodenajan kansana suomalaiset ovat edelläkävijöitä erinomaisten työympäristöjen tekemisessä. Tarkastelemme toimistojen kehittymistä 1900-luvulla sekä yleensä Suomessa. Tämän jälkeen esitellään monitilatoimiston suunnitteluohje sekä esimerkki vaihtoehtoisesta työympäristöstä. 1 Työympäristöjen kehittyminen 1900-luvulla Työympäristöt ovat kehittyneet sekä tuotantoteknisen että informaatio- ja kommunikaatioteknologisen murroksen saatossa. Niiden kehittymisen eri vaiheita voidaan tunnistaa yhteensä seitsemän 1900-luvulla [1]. Toimistojen muodonmuutos on koottu taulukkoon 1. 1900-luvun alkuvaiheessa työympäristöt olivat avaria avotoimistoja, joissa konekirjoittajattaret istuivat ahtaasti riveissä ja työnjohtaja valvoi työtä joukkojensa edessä. Toimisto oli tehdasmaisen linjaston perusteella tehty tehokkaan ja vahdittavan työskentelyn avoin tila. Talous ja rakennustekniikka kehittyivät 1950-luvulla toisen maailmansodan jälkeen. Silloin rakennettiin, ja rakennetaan edelleen erityisesti Yhdysvalloissa, korkeita toimistotorneja syvine ja avoimine kerroksineen. Tässä toimistojen kehittymisen toisessa vaiheessa etenkin Pohjoismaissa käytössä oleva toimistohuone syntyi, kun johtajat siirtyivät joukkojensa edestä omiin, henkilökohtaisiin toimistohuoneisiinsa ja työntekijät työskentelivät avoimissa tiloissa [1]. Saksalainen käsite maisemakonttori Bureaulandschaft siirsi työympäristöjen kehittämisen Eurooppaan noin kymmenen vuotta myöhemmin. Tässä työympäristössä haluttiin madaltaa ja murtaa hierarkiaa, tukea ja arvostaa vuorovaikutusta sekä kehittää tiloja yhteiselle työskentelylle. Maisemakonttori levisi nopeasti useisiin pohjoiseurooppalaisiin yrityksiin: avoimet alueet ja samanlaiset työpisteet nähtiin kuitenkin enemmän raa an tehokkuuden vertauskuvina kuin sosiaalisuuden ja ystävällisyyden alustoina. Yritykset eivät vielä olleet kypsiä luopumaan asemaan ja arvostukseen liittyvistä toimistohuoneista. Johtajalla säilyi suurin huone korkeine tuolin selkänojineen sekä suurine pöytineen. Käyttäjien aktiivisuus ja työntekijöiden oikeuksien laajeneminen johti neljännessä vaiheessa 1970-luvulla avoimen maisemakonttori-konseptin vähenemiseen. Työntekijät eivät halunneet vetoisia ja äänekkäitä tiloja, joissa luonnonvalo oli vähäistä. Yksityisyyden puutteeseen haluttiin vaikuttaa: syntyi erilaisia säädöksiä mm. tilamäärästä henkilöä kohti sekä luonnonvalon määrästä. Henkilökohtaiset toimistohuoneet palasivat Pohjoismaihin; kuitenkin Tanskassa käytettiin edelleen eniten avotoimistoja. Ruotsalaiset kehittivät kombi-toimiston, jossa yhdistettiin suljettua ja avointa tilaa. USA:ssa kehitettiin puolestaan toimistoseinäkkeet jakamaan avointa tilaa pienemmiksi työtiloiksi [2]. Teknologian kehittyminen ja talouskasvu vaikuttivat 1980-luvun toimistosuunnitteluun. Julkisivuihin kiinnitettiin huomiota, ja esimerkiksi muuttuneet LVI-järjestelmät mahdollistivat uusia ratkaisuja Taulukko 1. Toimistojen kehitysvaiheet. Vaihe ja ajankohta Kehitysajuri Toimistoratkaisu 1. 1900-luvun alkuvaihe Tehtaan tuotantolinjaratkaisun soveltaminen toimistotyöhön 2. 1950-luku Kehittynyt talous sekä rakennustekniikka Avara avotoimisto, jossa työnjohtaja valvoi työtä joukkojen edessä Toimistohuone johtajille, avoin tila työntekijöille 3. 1960-luku Hierarkian madaltaminen ja murtaminen Maisemakonttori 4. 1970-luku Työntekijän oikeudet Kombitoimisto 5. 1980-luku Taloteknologian kehittyminen Älykkäät toimistot 6. 1990-luku Informaatio- ja kommunikaatio- Fyysiset ja virtuaaliset työympäristöt teknologian kehittyminen 7. 2000-luku Mobiili, liikkuva työ Monitilatoimistot 99
toimistoihin. Älykkäällä talotekniikalla tarkoitetaan ennalta valittujen sähköisten järjestelmien toimintaohjeiden mukauttamista ennakoimalla muuttuvia olosuhteita, tilanteita tai käyttäjien toiveita sekä oppimalla säännönmukaisesti toistuvista asioista. Tavoite on parantaa käyttäjien olosuhteita mahdollisimman taloudellisesti ja lisätä tuottavuutta, kun kyseessä ovat liiketilat. Älytalolla, tarkoitetaan älykästä rakennusta eli rakennusta, joka mukautuu käyttäjän tarpeiden mukaan [3]. Rakennuksen älykkyyden lisäksi henkilökohtainen tietokone alkoi olla toimiston tärkeimpiä välineitä. Käyttäjätyytyväisyyden tutkimisessa tunnistettiin korrelaatio tyytyväisyyden ja tilan säätelymahdollisuuksien välillä: avautuvat ikkunat, ilmastoinnin sääntö, maiseman merkitys ja näköala ulos nousivat tärkeiksi tekijöiksi [4 ja 5]. 1990-luvulla toimistoon sijoitettiin vielä paljon informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa, mutta varsinainen seitsemäs työympäristöjen evoluutiovaihe alkoi mobiilin teknologian myötä. Työntekijä ei ollut enää paikkaan sidottu ei toimistossa eikä sen ulkopuolella. Myös työajan käsite muuttui. Fyysisen tilan rinnalle tuli uusi virtuaalinen ja digitaalinen toimintaympäristö. Samanaikaisesti tilan tarve alkoi vähentyä ja pohjoismainen tapa suunnitella tiloja erilaisia käyttötarkoituksia varten yleistyi. Toiminta- ja tarkoituslähtöinen tilasuunnittelu lisääntyi, sekä monipaikkainen työskentely toi uusia haasteita. Samaan aikaan kiinteistöjohtamisen strateginen merkitys tunnistettiin ja työympäristöön ryhdyttiin kiinnittämään huomiota resurssina [6]. Terveellinen ja turvallinen työympäristö yksilölle on tärkeää, mutta työympäristön mahdollisuudet tukea yhteisöllisyyttä sekä yhteistyötä korostuvat tietotyön lisääntyessä entisestään [7]. Meneillään on vahva muutos monitilatoimistoihin ja -ratkaisuihin, jossa tarjotaan yksilöille ja ryhmille erilaisia tilavyöhykkeitä ja tilatyyppejä. Stabiili ja staattinen ratkaisu ei riitä. 2 Suomalaisen kehittämisen historiaa Suomalaista työympäristöjen kehittymistä voidaan kuvata kolmena aaltona. Ensimmäisessä aallossa luotiin ensimmäiset suomalaiset vaihtoehtoiset työympäristökonseptit, joista SOL-city on edelleen voimissaan. Tutkija Paalumäki toteaa, että toimitilat ja niiden sisustus voivat olla vahva vaikuttamisen keino johtajalle, joka haluaa käyttää niitä hyväkseen. Niiden avulla johtaja voi vaikuttaa siihen, miten työntekijät ymmärtävät yrityksen olemassaolon tarkoituksen sekä oman tehtävänsä ja roolinsa työyhteisössä. Ne ovat vakaa ja luotettava kiinnekohta, organisatorisen muistin kantaja. Tietoisesti käytetty symboliikka on erityisen vaikuttavaa, mikäli se on uskottavasti punottu kiinteäksi osaksi yrityksen johdon koko filosofiaa ja toimintaa. Toimitila, tavarat ja erilaiset merkit eivät ole vain ulkoisen imagon rakennusaineita tai työn mykkiä kulisseja. Ajan mittaan ne juurtuvat monin tavoin kiinteäksi osaksi yrityksen sisäistä arkipäivää ja käytännön toimintoja. Ne rakentavat käsitystä yrityksen omaleimaisuudesta, ja niitä voidaan käyttää hyväksi ihmisiä johdettaessa [8]. Työympäristöjen kehittäjä ja tutkija Michael Joroff osallistui tässä vaiheessa suomalaiseen työympäristöjen kehittämiseen jäsentäen mm. eritasoisia työympäristömuutoksia. Hänen mukaansa toimitiloja tullaan tarvitsemaan aina, mutta niiden luonne muuttuu. Työntekijät ja työnantajat edellyttävät tulevaisuudessa työympäristöltään monipuolisempia toiminnallisuuksia kuin tähän asti [9]. Vuonna 2005 Tekes aloitti Tila-ohjelman, jossa keskityttiin niin fyysisen, virtuaalisen kuin sosiaalisen työympäristön kehittämiseen. Sekä työympäristöjen tuottajat että käyttäjät ovat osallistuneet lukuisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Tällä hetkellä ohjelman tavoitteena on edistää suomalaisten yritysten tiloihin liittyvää liiketoimintaa ja kansainvälistä kilpailukykyä, sekä kehittää tiloihin liittyvää käyttäjäosaamista ja tilojen elämyksellisyyttä. Loppuvaiheessa ohjelma painottuu muuttuviin käyttäjätarpeisiin asumisen, työnteon, oppimisen, kaupan, hyvinvoinnin, viihteen ja teollisuuden tiloissa. Vuoden 2012 alussa julkistettiin Käyttäjälähtöiset tilat -opas, joka on kattava yhteenveto suomalaisesta tilaosaamisesta niille henkilöille ja organisaatioille, jotka vastaavat toimitilojen ja toimintaympäristöjen kehittämisestä. Mukana on useita kirjoittajia ja ammattilaisia, jotka tuovat uutta ajattelua tilojen suunnitteluun ja käyttöön. Opas sisältää tietoa ja käytännön vinkkejä työympäristöjen suunnitteluun sekä työympäristömuutosprosessien läpiviemiseen. Oppaassa keskitytään tilojen käyttöön kestävän kehityksen, hyvinvoinnin ja tuottavuuden näkökulmasta [10]. Kolmas aalto on alkamassa, ja se keskittyy yhä enemmän työympäristöjen verkostoon sekä työympäristöihin osana muita tilasegmenttejä ja kaupunkirakennetta. Tulevaisuuden työympäristöt ovat monipaikkaisia [11]. Yksi Aalto-yliopiston BEStutkimusryhmän tutkimuskohde on ns. Co-working (rinnakkain työskentely) -tilat. Niillä tarkoitetaan työympäristöjä, joita jäsenet (yksityisyrittäjät, free lancerit, mobiilit työntekijät yms.) voivat käyttää omiin työtehtäviinsä jäsenmaksua vastaan, ja joissa tilojen lisäksi tarjotaan jäsenille yhteisön tuomia etuja ja lisäarvoa. Vuodesta 2006 lähtien tarjolla olevien co-working-konseptien määrä on vuo- 100
sittain kaksinkertaistunut, ja co-working-tiloja eri konsepteilla on nyt maailmanlaajuisesti noin 1100. Co-working-tilat ovat usein monitilatoimistoja, eli niistä löytyy tiloja erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten yksin ja yhdessä tehtävään työhön, kokouksiin, workshopien pitämiseen sekä seminaareihin. Tilat ovat usein muunneltavissa eri käyttötarkoituksiin. Kodikkuus ja viihtyisyys sekä epämuodollinen ilmapiiri kuvaavat monen co-working-tilan tunnelmaa [12 ja 13]. Heikompi Avoimen vuorovaikutuksen Lyhytaikaisen pistäytymisen YHTEISTYÖ Parempi Intensiivisen yhteistyön Itsensiivisen yksilötyön KESKITTYMINEN Parempi Rakentajain kalenteri 2013 Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy ja Rakennusmestarit ja insinöörit AMK RKL ry 3 Monitilatoimiston suunnitteluohje Monitilaratkaisun ajatuksena on, että työnteko tapahtuu siihen kulloinkin parhaiten sopivissa tiloissa, ja koko työprosessin perusluonne on sen mobiilisuus, siirrettävyys. Siirtyminen monitilaratkaisuun alkaa työn analyysistä. Työn analyysin avulla selvitetään yrityksen perustehtävä sekä millaista työtä ja työnkuvia organisaatiossa esiintyy. Niin ikään pyritään ennakoimaan, millainen työtehtävien tarve tulevaisuudessa on. Lähtökohtana on kiinteistölähtöisyyden sijaan käyttäjälähtöisyys. Meneillään on vahva muutos monitilatoimistoihin ja -ratkaisuihin, joissa tarjotaan yksilöille sekä ryhmille erilaisia tilavyöhykkeitä ja tilatyyppejä. Stabiili ja staattinen ratkaisu ei riitä. Monitilaratkaisun ajatuksena on, että työnteko tapahtuu siihen kulloinkin parhaiten sopivissa tiloissa, ja koko työprosessin perusluonne on sen monipaikkaisuus ja liikkuvuus. Tilojen käyttötapaan kiinnitetään huomiota uudella tavalla: jokaisella henkilöllä ei välttämättä ole omaa työpistettä, vaan hänen käytössään on työpisteiden valikoima eri työtehtäviä varten. Siirtyminen monitilaratkaisuun alkaa työn analyysistä. Työn analyysin avulla selvitetään yrityksen perustehtävä sekä organisaatiossa esiintyvä työ ja työnkuva. Niin ikään pyritään ennakoimaan, millainen työtehtävien tarve tulevaisuudessa on. Lähtökohtana on kiinteistölähtöisyyden sijaan käyttäjälähtöisyys [10]. Monitilatoimisto on tietotyön murroksen synnyttämä uusi, joustava ja muunneltava tilakonsepti. Se tarjoaa toiminta-alustan lisääntyvälle ja monimuotoistuvalle yhteistyölle. Monitilatoimisto mahdollistaa sopivan työtilan valinnan kulloiseenkin työtehtävään. Avoimella alueella tehdään työtehtäviä, jotka vaativat vuorovaikutusta ja/tai eivät ole häiriöherkkiä keskeytyksille. Keskittymistä vaativille töille on rauhallisia työtiloja sekä erikokoisille ja erityyppisille neuvotteluille sekä yhteistyötilanteille ryhmätyötiloja ja kohtaamispaikkoja [14]. Mukaellen Ehrlichin ja Bitterin [15] jäsentelyä olemme kehittäneet viitekehyksen monitilatoimiston erilaisille vyöhykkeille (kuvio 1). Heikompi Kuva 1. Monitilatoimiston vyöhykkeitä Ehrlichin ja Bitterin mallista [15]. Uudenlaiset tavat käyttää monitilatoimistoa ovat lisääntyneet kehittyvän tieto- ja kommunikaatioteknologian myötä: mukana kannettavat laitteet eivät sido työntekijöitä yhteen kiinteään työpisteeseen. Monitilatoimiston suunnitteluohje julkaistiin syksyllä 2012 yhtenä tuloksena Aalto-yliopiston, Työterveyslaitoksen, Turun yliopiston sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun Käyttäjälähtöiset toimistotilat -hanketta (www.ttl.fi/toti). Suunnitteluohjeeseen on koottu suosituksia useista eri lähteistä seuraten kansainvälistä kehitystä [16 ja 17]. Monitilatoimiston suunnitteluohjeen sisältöön kuuluu katsaus toimistojen kehittymiseen, monitilatoimiston muutosprosessien vaiheet sekä tieto käyttäjien profiloinnista. Tämän jälkeen käydään läpi eri vyöhykkeillä olevia tilatyyppejä sekä kuvataan niiden suunnitteluun ja käyttöön liittyviä ohjeita. Kullekin tilatyypille on jäsennetty käyttötarkoituksia ja arvioitu tilatyypin hyviä sekä huonoja puolia. Suunnitteluohjeen tavoite on toimia materiaalina uusien tilaratkaisujen sekä uusien tilojen käyttötapojen kehittämisessä. 4 Esimerkki vaihtoehtoisesta työympäristöstä: Suomen yliopistokiinteistöt Oy 4.1 Lähtötilanne Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n 16 työntekijää muutti keväällä 2011 perinteisestä huonetoimistoeli ns. koppikonttoriratkaisusta uusittuun monitilatoimistoon. Muutoksen syynä oli lisääntynyt tilantarve sekä käyttäjien kokemus siitä, että vanha tila ei tukenut riittävästi yhteistä tekemistä, eikä se myöskään tukenut haluttua mielikuvaa innovatiivisesta yrityksestä. Tilojen toivottiin viestivän avoimuutta, läpinäkyvyyttä sekä kustannustehokkuutta, ja niistä toivottiin innostavia sekä viihtyisiä. 101
Tavoitteena oli myös testata, miten perinteisestä koppikonttorista voitaisiin tehdä moderni työtilaratkaisu, ja kuinka kalliita muutostyöt olisivat uuteen verrattuna [18]. 4.2 Työympäristömuutos Työympäristömuutoksessa käytettiin ulkopuolisia asiantuntijoita, joiden avulla tutkittiin kolmea erilaista toimintaskenaariota, joita olivat: staattinen kotipesä, dynaaminen mobiili kotipesä ja mobiili monipaikkainen tuhkapilvi. Tuhkapilvi -skenaario oli valinta, koska osalla työntekijöistä olisi omat työpisteet, ja osalla työpisteratkaisu oli luonteeltaan sopiva mobiilimpaan työhön. Ratkaisuun kuului myös lounge-monikäyttötila, kahvilatila sekä ennen työpistetiloja sijaitsevia erikokoisia neuvotteluhuoneita. Tilaan sijoitettiin kaksi puhelinkoppia ja kaksi parityöskentelyhuonetta [19]. Vanhasta toimistosta purettiin kaikki sisäseinät. Tilaan tehtiin avoimuutta viestivät ja ääntä hyvin eristävät lasiseinät puskusaumoilla (rakenteetonta arkkitehtuuria), jolloin parityöskentelytilasta ja puhelinkopeista tuli avoimempia kuin perinteinen ratkaisu olisi ollut. Myös hissiaulaan tehtiin lasiseinä, jolloin vieraat näkevät mitä tiloissa tapahtuu. Sisäympäristön parantamiseksi tilaan asennettiin korkeatasoinen akustiikka kokolattiamatto sekä kattoon akustiikkalevy, joka oli 20 cm irti katosta. Avotilojen haittoina on pidetty melua, valaistusta, lämpötilaa, ilmanlaatua ja työntekijöiden keskittymisongelmia. Tässä ratkaisussa tila ei kaiu, ja vaikka puhe kuuluu jopa yhdeksän metrin päähän, ei se häiritse. Työntekijät eivät halua tilaan keskustelua vaimentavaa peittoääntä, koska muiden käymät keskustelut koetaan hyödyllisiksi oman työn kannalta. Sisäympäristön haasteeksi nousi ilmanlaatu, sillä vanhan rakennuksen puitteissa ilmanvaihtoa ei voitu tehostaa [18]. 4.3 Käyttäjien kokemuksia Kesällä 2011 tehtiin haastattelututkimus [14], jossa kartoitettiin organisaation henkilöstön kokemuksia ja mielipiteitä toimitilan muutoksesta. Ennakkoasenne monitilaratkaisua kohtaan oli suurimmalla osalla vastaajista joko positiivinen tai neutraali: 40 %:lla positiivinen asenne, 40 %:lla neutraali asenne ja 20 %:lla negatiivinen asenne. Erityisesti johtotaso suhtautui ratkaisuun positiivisesti. Negatiiviset ennakkoasenteet liittyivät lähinnä pelkoon uuden monitilaratkaisun meluisuudesta, rauhattomuudesta ja oman työhuoneen puuttumisen aiheuttamista ongelmista työn tekemisessä. Positiiviset muutokset on listattu taulukkoon 2. Haastateltujen näkemykset uusien työtilajärjestelyiden vaikutuksista omaan työviihtyvyyteensä olivat pääosin hyvin positiivisia. Lisääntynyt vuorovaikutus ja vahvistunut yhteenkuuluvuuden tunne lisäsivät selvästi työviihtyvyyttä. Työssä viihtyminen koettiin selkeästi aikaisempaa paremmaksi. Yksinäisyyden tunne, joka oli vanhassa ratkaisussa yleinen, oli kadonnut, ja tilalle oli tullut yhteisöllisyyden tunne. Myös tilan esteettiset ratkaisut sekä tiedonkulun vaivattomuus ja nopeus lisäsivät työviihtyvyyttä. Monitilaratkaisu koettiin selkeästi paremmaksi ratkaisuksi kuin aikaisempi huonetoimisto, ns. koppikonttori. Negatiivisiksi piirteiksi kaksi henkilöä koki lievän rauhattomuuden tunteen ja keskittymisen vaikeuden joissakin tilanteissa, mutta hekin pitivät uutta työympäristöä aiempaa parempana. Erona aiempaan tilaympäristöön koettiin yksityisyyden erilaisuus mm. yksityisten puheluiden ja muiden privaattiasioiden hoitamisessa, sekä joka päivä eri paikassa työskenteleminen. Omien yksityisasioiden hoitaminen erillisissä äänieristetyissä huoneissa vaati tottumista [14]. Haastattelutulokset osoittivat koetun sisäympäristön olevan hyvä, ja siihen oltiin tyytyväisiä. Kui- Taulukko 2. Muutoksen positiiviset kokemukset. Muutoksen vaikutus Positiiviset kokemukset Asenne monitilaratkaisuun Akustiikka luultua parempi Neutraalit ja negatiiviset asenteet muuttuivat positiivisiksi Tiedonkulku yhteisössä Tiedonkulun nopeus, helppous ja välittömyys; tiimien välisen yhteistyön lisääntyminen; ajan tasalla pysyminen; tiedonkulun avoimuus; ideoinnin lisääntyminen sekä päätöksenteon nopeutuminen Tila Tilojen moninaisuus ja monipuolisuus, tilan esteettisyys (raikas, valoisa, kaunis, miellyttävä, pirteä, iloinen, värikäs, nykyaikainen, kodikas), mahdollisuus vetäytymiseen, hyvä akustiikka, tilan rauhallisuus sekä aktivoiva ja motivoiva ympäristö Tilojen monikäyttöisyys ja määrittelemättömyys; tilan läpinäkyvyys ja avoimuus Työyhteisö Yhteenkuuluvuuden lisääntyminen, työyhteisön avoimuus, hierarkkisuuden poistuminen, työilmapiirin parantuminen sekä helppous päästä työyhteisöön sisälle 102
tenkin koko ilmanvaihdon korjaaminen oli ollut mahdotonta, koska jokaisen kerroksen talotekniset järjestelmät ovat osa koko rakennuksen taloteknistä kokonaisuutta. Neuvotteluhuoneeseen asennettiin hiilidioksidipitoisuutta mittaava langaton Wirepas-sensori, joka tuotti reaaliaikaista CO 2 - käyrää videotykin kautta huoneen seinälle. Käyrä nousee pikkuhiljaa, mutta taittuu alaspäin melkein heti, kun ovi avataan. Reagointiviive johtunee siitä, että sensori on asetettu takaseinälle suuren tvmonitorin taakse. Kymmenen minuutin kuluttua oven avaamisesta ilma on raikas. Huoneen lämpötila ei kuitenkaan ole laskenut. CO 2 -tason laskiessa vähenee ihmisen kokema kuumuuden tunne olotila helpottuu. Hiili dioksidimäärän nopea väheneminen oven avauksella osoittaa, että perinteisen koppikonttorin sisäilman laadun parantaminen pelkästään ilmanvaihtoa tehostamalla edellyttää huomattavasti suurempia investointeja kuin avoimessa toimintaympäristössä. Näiden tulosten perusteella voidaan esittää oletus, että monitilatoimistossa ilmanlaatu on parempi kuin koppikonttorissa, koska tyhjän työpisteen hyvä ilma tulee muiden hyödyksi, kun taas tyhjässä koppikonttorissa oleva raikas ilma ei hyödytä ketään (normaalisti toimistojen käyttöaste vaihtelee 30 70 %:n välillä). Monitilatoimistossa kokoustilan oven avaaminen parantaa ilmanlaatua jopa nopeammin kuin ikkunan avaaminen, mikäli oven takana on avointa tilaa. Perinteisessä koppikonttorissa oven avaaminen käytävään ei juurikaan helpota tilannetta, koska normaalisti käytävässä ei ole erillistä ilmanvaihtoa. Tällä havainnolla on suuri taloudellinen merkitys. Muutettaessa perinteinen koppikonttori monitilatoimistoksi ei välttämättä tarvitse lisätä ilmanvaihto-kapasiteettia, vaan ainoastaan huolehtia siitä, että neuvotteluhuoneisiin voidaan tarvittaessa lainata avotilasta raikasta ilmaa kuormitustilanteissa. Tutkimuksessa haetaan erilaisia ratkaisuja kuormituksen tasaamiseksi tai raikkaan ilman lainaamiseksi. Tällaisia ratkaisuja ovat edellä mainitun oven tai ikkunan avaamisen lisäksi luonnollista tai koneellista ilmanvaihtoa hyödyntävät, ääntä eristävät ilmankulkukanavat ja -käytävät. Mikäli opimme lainaamaan raikasta ilmaa avotilasta kuormitettuun tilaan, niin kalliita IV-investointeja ei tarvitse tehdä sisäilman laadun parantamiseksi. Tarvitaan vain raikkaan ilman tasausjärjestelmä. Säästöt korjauskustannuksissa ovat korjaushankkeen koosta riippuen jopa useita miljoonia ja prosenteissa mitattuna useita kymmeniä prosentteja. 5 Tulevaisuuden haasteet suomalaisille työympäristöille Monitilatoimistoon siirtyminen on vallitseva kehityssuunta, joka vastaa useaan kehitystrendiin, kuten kestävään kehitykseen, hyvinvointiin, eri-ikäisten työntekijöiden työskentelyyn työyhteisöissä sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehittymiseen. Kokemusten lisääntyessä pystymme yhä paremmin suunnittelemaan sekä tiloja että uusia tapoja käyttää tilaa. Suomalaisen työympäristön laadukkuutta ja myös sielukkuutta arvostetaan kansainvälisesti. Pohjoismainen suunnitteluperinne ja neljään vuodenaikaamme sopeutuvat sisäympäristöt ovat korkealaatuisia. Teknologian sulauttaminen työympäristöihimme on myös osa tulevaisuuden haasteita, joissa suomalainen osaaminen on edistyksellistä. Kaiken tämän lisäksi voimme nostaa esille suomalaiselle kulttuurille tyypillisen läheisen suhteen luontoon. Elvyttävien ympäristöjen merkitys työn vaatimusten kasvaessa lisääntyy [20 ja 21]. Luonnon läheisyys ja sen tuominen aidosti osaksi työympäristöjämme on yksi kilpailuvalttimme. Suomessa vuonna 2012 vieraillut englantilainen arkkitehti Jeremy Myerson on todennut jo aikaisemmin, että pohjoismaalaiset osaavat antaa työympäristöille ihmiskasvot he tietävät, miten työympäristön viihtyisyyttä luodaan [22]. Tästä meille ehkä itsestään selvästä seikasta on hyvä tehdä tulevaisuuden työympäristöjen entistä vahvempi menestystekijä. 103
Lähteet [1] Van Meel, J., The European Office Office Design and National Context. 010 Publishers, Rotterdam, 2000. [2] Bakke, J. W., (ed.) A Nordic Guide to Workplace Design. The Nordic Workplace Design for Knowledge Work, Norway, Nordic Innovation Center, 2007. [3] Technology Roadmap for Intelligent Buildings, 2002, CABA, Ottawa, Kanada, ISBN 0-662- 33203-2. [4] Seppänen, O. (toim.) Tuottava toimisto 2005. Teknillinen korkeakoulu Konetekniikan osasto, LVI-tekniikan laboratorio, Raportti B77. 5. [5] Clements-Croome, D., Creating the Productive Workplace, London: E&FN Spon, 2006. [6] Nenonen, S., Workplace for Knowledge Work a Resource in Real Estate. Nordic Journal of Surveying and Real Estate Research (NJSR). Vol. 1. No. 2. pp. 175 189. 2004. [7] Nenonen, S., Airo, K., Bosch, P., Fruchter, R., Koivisto, S., Gersberg, N., Rothe, P., Ruohomäki, V. and Vartiainen, M., Managing Workplace Resources for Knowledge Work. Final Report of ProWork-Project (www.proworkproject.com), 2009. [8] Paalumäki, A., Keltaisella johdetut. Artefaktit, johtaminen ja organisaation kulttuurinen identiteetti, Sarja A-5:2004, ISBN 951-564-175-6, 2004. [9] Horgen,T., Joroff, M., Porter, W. and Schön, D., Excellence by Design Transforming Workplace and Work Practice, NewYork, Wiley and Sons, 1999. [10] Anon. Käyttäjälähtöiset tilat. Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun, Helsinki, Tekes julkaisu 12/2011. [11] Haapamäki, J., Hakonen, M., Simanainen, K., Vartiainen, M., Nieminen, M.P. & Virtaharju, J. Kohti monipaikkaista virastoa opas hajautuneisuuden vaatimiin muutoksiin. Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, BIT Tutkimuskeskus, 2010. [12] http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/06/13/vaihtoehtoiset-tyoymparistot-nostavat-paataan/201231440/139, sivua lainattu 26.5.2012 [13] Kojo, I. and Nenonen, S., Workplaces for social Ecosystems User Experience in Hubs. Paper Presented in EFMC Research Symposium, Copenhagen, Danmark, 24. 25.5.2012. [14] Nenonen, S., Niemi, O. ja Kannisto, E., Pärttö, M ja Saariluoma, P. Monitilatoimiston fyysinen ja sosiaalinen ilmasto, s. 59 65, Sisäilmasto seminaari, Espoo, 2012. [15] Erlich, A. and Bichard, J-A., The Welcoming Workplace: Designing for Ageing Knowledge Workers. Journal of Corporate Real Estate. Vol. 10 Iss: 4, pp.273 285, 2008. [16] van Meel, J., Martens, Y. And van Ree, H. J., Planning Office Spaces: a Practical Guide for Manager and Designers, London: Laurence King Publishing, 2010. [17] http://workplacesolutionslibrary.com/pages/ Introduction_Main.html [18] Valli, M. Koppikonttorista monitilatoimistoon, Talotekniikka -lehti, 2011. [19] Yläoutinen, J., Workplace konsepti, Julkaisematon, 2011. [20] Nenonen, S., Rasila, H. & Hyrkkänen, U., Elvyttävä työympäristö tietotyölle.. Sisäilmasto seminaari, Espoo, 2012. [21] Rasila, H., Hyrkkänen, U. and Nenonen, S., Empowering Places for Knowledge Work Processes Methods for Assessing the Restorativeness of Office Environment, Paper Presented in Nordic Facility Management Conference, Center for Facilities Management, Technical University of Denmark, 22. 23 August, 2011. [22] Myerson, J., Bichard, J.-A., and Erlich, A., New demographics, New Workspace: Office Design for the Changing Workforce. Farnham, Surrey, England, 2010. 104