Mitä on totuus? Filosofisia näkökulmia totuuden käsitteeseen Panu Raatikainen Tampereen yliopisto
Mikä on totuus? - Pontius Pilatus Filosofiset totuusteoriat: Totuus tässä: ominaisuus (suhde) on tosi - esim. lauseiden, ajatusten, uskomusten, propositioiden jne. ( totuudenkantajat ) ominaisuutena (tai suhteena johonkin) Totuusteoriat: - Totuuden vastaavuusteoria ( korrespondenssiteoria ) - Totuuden koherenssiteoria - Pragmatistiset ja episteemiset totuusteoriat - Deflationistiset ja minimalistiset totuusteoriat
Totuuden koherenssiteoria Liittynyt usein idealismiin tai positivismiin Totuus = uskomusten/lauseiden keskinäistä koherenssia yhtenäisyys yhteensopivuus johdonmukaisuus, ristiriidattomuus ( konsistenssi )
Koherenssiteorian ongelmia Yleinen vastaväite: ehdot totuudelle liian heikot Perinteinen vastaesimerkki: koherentti fiktiivinen romaani tosi? Yleensä kehittyneet koherenssiteoriat vaativat koherenssilta enemmän kuin pelkkä ristiriidattomuus Blanshard: Jokainen joukon lause/uskomus seuraa joukon muista lauseista/uskomuksista Mutta: varmasti on mahdollista olla useampia kuin yksi toisensa poissulkevia tällaisia joukkoja kaikki tosia? Ristiriita olisi tosi!
Totuuden vastaavuusteoria ts. korrespondenssiteoria Totuus = totuudenkantaja vastaa todellisuutta klassinen teoria totuudesta Totuudenkantaja (lause, lausuma, propositio, ) vastaavuussuhde (korrespondenssi) Totuudentekijä (tosiasia, olio, todellisuus, )
Kritiikkiä: Vastaavuus mystinen suhde Vastaus: ei sen mystisempi kuin semanttiset suhteet (ajatella jtkn, viitata jhnk) yleensä seisovat tai kaatuvat yhdessä Tosiasiat mystisiä olioita monimutkaisemmat lauseet vaativat outoja tosiasioita; esim. negatiivisia ja disjunktiivisia tosiasioita atomisiinkin tosiasioihin on suhtauduttu kriittisesti: esim. usein vaikea paikallistaa aika-avaruudessa: esim.: Sauli Niinistö on Suomen presidentti
Hartry Field 1972, Michael Devitt 1981, 1984: Lauseen totuus määritellään lauseen osien viittaamissuhteiden avulla Ei oleteta lainkaan kiistanalaista tosiasioiden kategoriaa Esim.: Lause Stubb on ruotsinkielinen on tosi jos ja vain jos Nimi Stubb viittaa olioon x; ja olio x kuuluu predikaatin ruotsinkielinen alaan (ekstensio) (predikaatti ruotsinkielinen soveltuu olioon x)
Pragmatistiset totuusteoriat Klassinen pragmatismi (Peirce, James, Dewey) Nykyaikainen uuspragmatismi (mm. Rorty, Putnam) Pragmatismissa huomion keskipisteessä inhimillinen käytäntö ja kokemus Pragmatistisen totuusteorian 2 muotoa: 1) Peirce, Putnam: totuus = tutkijayhteisön lopullinen mielipide (raja-arvo tulevaisuudessa) tiedollinen t. 2) James: totuus = käytännöllinen menestys tai todennettavuus (tässä ja nyt) Dewey: oikeutettu väitettävyys W. James: Pragmatism, 1907, The Meaning of Truth, 1909 J. Dewey: The Theory of Inquiring, 1938.
James: totuus hyödyllisyytenä - Uusia totuuksia syntyy, kun tietomme kasvaa Totuus on yksi hyvän muoto: -uskomus on hyvä/toimiva; uskomisen arvoinen Uskomuksen käteisarvo : Truth pays! - totuudet maksavat itsensä takaisin Todet uskomukset = uskomuksia joihin kannattaa uskoa P on tosi on hyödyllistä uskoa että P
Pragmatistisen totuusteorian ongelmia jo Russell 1908, Moore 1908 1) Määritelmä vs kriteeri? 2) Hyödylliset epätodet uskomukset Olen paras tässä Lento-onnettomuuden sattuessa epätosi uskomus lennon lähtöajasta (ja myöhästyminen) on hyödyllinen 3) Hyödyttömät todet uskomukset - Jonkin kaukaisen taivaankappaleen keskiosan lämpötila - E = mc 2 senegalilaiselle maanviljelijälle - Tosi mutta turha nippelitieto voi olla haitallistakin 4) Relativismi - hyödyllisyys suhteellista yksilöön, kulttuuriin, olosuhteisiin, ja ympäristöön - esim. italialaiselle voi olla hyödyllistä uskoa perisyntiin; japanilaiselle voi olla hyödyllistä olla uskomatta
Tietopohjaiset (episteemiset) totuusteoriat Teoriat joissa oikeutuksen, evidenssin, todentamisen (verifikaation) tai väitettävyyden käsite (tai joku muu tietoteoreettinen käsite) on primaarisempi, ja totuus määritellään sen avulla. peirceläinen sofistikoituneempi pragmatistinen teoria yksi versio kaikki versiot eivät kuitenkaan erityisesti pragmatistisia mm. Peirce, Sellars, Habermas, Putnam, Dummett
Episteemisen totuusteorian ongelmia Perusongelma: Evidenssi voi olla harhaanjohtavaa (esim. syytön voi näyttää syylliseltä) Mahdollinen vastaus: pitää keskittyä ideaaliseen, varmaan, lopulliseen, kumoutumattomaan evidenssiin Ongelma: voidaanko sellainen määritellä ilman totuuden käsitteen olettamista? Oikeutus suhteellista --- -> ideaalinen oikeutus Voiko ideaalista oikeutusta määritellä ilman totuuden käsitettä? (esim. johtaa totuuksiin ) Voiko ideaalista teoriaa määritellä ilman totuuden käsitettä? (esim. sisältää kaikki totuudet)
Ideaalitila? Lopullinen teoria onko yksikäsitteisesti määrätty? (mm. Russell, Quine) - teoriat havainnot alimääräämiä ei yksikäsitteinen (R. Boyd: tieteen menetelmät teoriasidonnaisia ja muuttuvia) Rajateorian ongelma: Toisiaan seuraavien teorioiden jatkumo: T1, T2,, Tn, ( T?) lopullisen teorian pitäisi toisaalta olla yksi näistä (sarjan jäsen) - toisaalta: pitäisi tulla kaikkien näiden jälkeen - ristiriitainen käsite?
Deflationistiset ja minimalistiset teoriat Kaikki toistaiseksi tarkastellut näkemykset totuudesta olettavat, että totuudella on jonkinlainen olemus tai luonto, joka riittävän totuusteorian täytyy paljastaa. Niiden ongelmat ovat saaneet jotkut filosofit epäilemään sitä, että on olemassa jokin sellainen syvä totuuden olemus löydettäväksi. Ehkä totuus onkin paljon vähemmän jännittävä ja paljon pinnallisempi ja triviaalimpi asia kuin filosofit ovat perinteisesti olettaneet. Tällaiset lähestymistavat totuuteen pyrkivät ikään kuin deflatoimaan (tyhjentämään) totuuden käsitteen. Siksi tällaisia näkemyksiä on usein kutsuttu deflationistisiksi totuusteorioiksi tai, lyhyesti, deflationismiksi tai joskus minimalismiksi.
Frege, Ramsey, Ayer, Tarski (?), Strawson, ja Quine (?) Field ja Horwich Deflationismin perusajatus voidaan selittää parhaiten esimerkin avulla: Tarkastellaan esim. seuraavaa väitettä: Lause "Ruoho on vihreää" on tosi. Mutta onko tämä sanominen mitään muuta kuin vain sen sanomaista, että ruoho on vihreää? Lisäämällä "on tosi" ei näytetä lisättävän mitään merkittävää. Tämä on lähtökohtana kaikille deflationististisille näkemyksille kaikessa moninaisuudessaan.
Perinteinen tarpeettomuusteoria t. redundanssiteoria Frege 1918? Ramsey 1927, Ayer 1936 Totuuden käsite on tyhjä ja tarpeeton, ja se voidaan aina poistaa Lause "Ruoho on vihreää" on tosi ruoho on vihreää Myöh. kirjallisuudessa: lainausmerkkien poisto Ongelma: Epäsuorat ja sokeat totuuden liittämiset Totuuden sisältävät yleistykset
Epäsuorat ja sokeat totuuden liittämiset Se, mitä Arto sanoi eilen, on totta Kaikki, mitä Paavi sanoo, on totta Yleistykset: Jokainen lause, joka on toden lauseen looginen seuraus, on tosi Kaikki Peano-aritmetiikan teoreemat ovat tosia Kaikille lauselle P pätee: jos P on epätosi, P ei ole tosi Lauseita, joihin totuus liitetään, ei ole eksplisiittisesti annettu Tällaisista konteksteista totuuden käsitettä ei voida eliminoida
Nykyaikainen deflationismi (Field, Horwich) hyväksyy tämän: myöntää, että totuutta ei voi aina poistaa esittää, että totuuspredikaattia tarvitaan juuri yleistyksiin (ja epäsuoriin totuuden liittämisiin) mutta ei muuhun totuudella ei syvällistä olemusta totuudella ei selittävää tehtävää Yleistysten saavuttamiseen liittyy kuitenkin vaikeita teknisiä esteitä (Raatikainen 2005)
Takaisin vastaavuusteoriaan? Monet filosofit ovat nykyisin sitä mieltä, että vastaavuusteoria on sittenkin totuusteorioista vähiten ongelmallinen Ei ole välttämätöntä postuloida erillistä tosiasioiden kategoriaa vastaavuuden osapuoleksi: Totuus perustuu lauseen tai uskomuksen osien (sanat, käsitteet) viittaussuhteisiin sekä em. rakenteeseen
Yleinen vastaväite: Emme voi astua kielemme tai uskomusjärjestelmämme ulkopuolelle katsomaan, vastaako lause tai uskomus todellisuutta Vastaus: Vastaavuusteoria ei edes pyri antamaan totuuden kriteeriä tai kertomaan, mitkä lauseet (uskomukset) ovat tosia se on eri tieteiden ja arkitiedon tehtävä Vastaavuusteoria pyrkii ainoastaan kertomaan, antamaan analyysin siitä, mitä ominaisuus on tosi tarkoittaa
Filosofiassa nykyisin laajasti hyväksytty: Fallibilismi ( kaikki tieto voi erehtyä ) keskitienä jyrkän skeptisismin ( tietäminen ei ole mahdollista ) ja klassisen filosofian epärealistisen varman tiedon vaatimuksen välillä Totuus ei ole jotain mikä meillä on absoluuttisesti hallussa Totuus on vain tutkimuksen regulatiivinen idea, jota kohden pyritään Hyvissä olosuhteista tieteellinen tieto voi korjata itseään ja lähestyä totuutta Vastaavuusteoria puhuu totuudesta tässä mielessä