Onko suurpetopolitiikka Suomen vai EU:n käsissä? Neuvotteleva virkamies Sami Niemi
Luontodirektiivi Suurpedot ovat tiukasti suojeltuja lajeja (12 artikla) Lajien yksilöiden tappaminen on kiellettävä Suojelusta voidaan poiketa (16 artikla) jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole jos se ei heikennä lajien suojelutasoa ja jos se täyttää yhden viidestä erityisestä poikkeusperusteesta Komissio valvoo direktiivin noudattamista Tuomio 2007 Nyt epävirallinen vaihe käynnissä salametsästyksestä vrt. Ruotsin tilanne
Tulkinta Komissio laatinut yleisen tulkinta ohjeen 12 ja 16 artiklan soveltamisesta se luo kohtuullisen pohjan joustavalle tulkinnalle edellyttää kuitenkin hoitosuunnitelmaa ja päätösten perustamista tieteelliseen tietoon Runsaslukuisten lajien (karhu ja ilves) osalta tilanne on helpottunut Hoitosuunnitelma luo perustan, tutkimus arvioi kestävän verotuksen. Näiden pohjalta ministeriö ohjaa ns. kannanhoidollista metsästystä Erittäin uhanalaisten lajien (susi ja ahma) osalta tilanne vaikeampi Kannanhoidollista metsästystä ei voida aloittaa. Vain vahinkoyksilöiden poistamista
Hoitosuunnitelmat Eri tahojen näkemykset riistaeläinkantojen hoidosta ja suojelusta ovat usein hyvin ristiriitaiset. Ne pyritään sovittamaan yhteen hoitosuunnitelmassa. Otetaan huomioon kannanhoidon erityistarpeet sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Suunnitelmien avulla riistaeläinkantoja voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti, ja vastataan kansainvälisiin velvoitteisiin lajien suojelusta. Tavoitteena on säilyttää kaikkien riistaeläimen suojelu suotuisalla tasolla ja varmistaa lajien säilyminen pysyvänä osana Suomen luontoa. Suunnitelmissa kootaan yhteen kaikki toimenpiteet, jotka kunkin lajin hoidon kannalta ovat olennaisia. Toteutetaan lainsäädännöllä, hankerahoituksella ja tulosohjauksella
Hoitosuunnitelmat laaditaan avoimesti Periaatteena on, että kaikki voivat eri tavoin osallistua ja vaikuttaa valmisteluun. Näin halutaan turvata, että kuulluiksi tulevat erityisesti ne, joiden arkeen riistaeläimet tavalla tai toisella vaikuttavat. Perustana on aina ajankohtainen ja luotettava tieto riistaeläimen biologiasta ja ekologisista tarpeista. Hoitosuunnitelmien toteutumista ja toimenpiteiden vaikutuksia seurataan. Suunnitelmia päivitetään ja tarkistetaan tarvittaessa. Hoitosuunnitelmilla halutaan lisätä sekä tietämystä riistaeläimistä että eri toimijoiden välistä yhteistyötä.
Suurpetopolitiikan ulkopuolinen arviointi Hankkeen tavoitteena on laatia kokonaisarvio maa ja metsätalousministeriön johtaman suurpetopolitiikan kehittymisestä ja onnistumisesta vuosien 2007 2012 välisenä aikana sekä tuottaa arvioinnin perusteella suurpetopolitiikan kehittämisesitykset Suurpetopolitiikkaan luetaan tässä yhteydessä hoitosuunnitelmien täytäntöönpano; ministeriön asetukset suurpetojen metsästyksen rajoittamisesta, poikkeuslupien myöntäminen, suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaaminen sekä vahinkojen ennaltaehkäisy, suurpetokantojen seuranta ja sitä tukeva tutkimus sekä näiden toimenpiteiden valmistelu ja osallistaminen.
Arvioinnissa otetaan huomioon suurpetopolitiikan ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen / yhteiskunnallinen kestävyys. Ekologisen kestävyyden tarkastelussa tarkastellaan suurpetokantojen kehitystä tarkastelujaksolla, uhanalaisuusselvitystä sekä metsästyksen mitoitusta. Taloudellisen kestävyyden tarkastelussa otetaan huomioon mm. hallinnon ja tutkimuksen kustannukset sekä suurpetovahinkojen korvaamiseen ja ennaltaehkäisyyn osoitetut määrärahat. Sosiaalisen/yhteiskunnallisen kestävyyden tarkastelussa huomioidaan politiikan avoimuus, osallistavuus ja yhteiskunnallinen hyväksyntä.
Suurpetopolitiikan ulkopuolisen arvioinnin toteuttajaksi valittu Helsingin yliopiston Ruralia Instituutti Ministeriö on asettanut arvioinnin tueksi ohjausryhmän, maa ja metsätalousministeriön lisäksi edustajat ympäristöministeriöstä, sisäasianministeriöstä, Suomen riistakeskuksesta, Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Metsähallituksesta, Rajavartiolaitoksesta, Poliisihallituksesta, Maa ja metsätaloustuottajien keskusliitosta, Suomen metsästäjäliitosta, Suomen Luonnonsuojeluliitosta, WWF Suomesta, Paliskuntain yhdistyksestä sekä Saamelaiskäräjistä. Koska arvioinnissa on kyse ulkopuolisesta arvioinnista, ei ohjausryhmä ohjaa varsinaista tieteellistä työtä.
Tulevaisuus Suurpetopolitiikan arviointi ei ole vain menneen arviointia. Arviointiryhmältä edellytetään myös esityksiä suurpetopolitiikan kehittämiseksi Susikannan hoitosuunnitelman päivitystyö käynnistyy tänä vuonna. Suomen riistakeskus huolehtii valmistelusta.