Valuuttariskit ja johdannaiset Matti Estola Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskunta- ja Kauppatieteiden tiedekunta, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, kansantaloustiede Lähde: Hull, Options, Futures, & Other Derivatives
1. Erilaiset johdannaiset Termiinisopimus (forward contract) on sitova sopimus ostaa tai myydä jokin kohde-etuus tiettynä tulevana päivänä ennalta sovittuun toteutushintaan (strike price). Kohde-etuus voi olla hyödyke (esim. vilja), osake, osakeindeksi tai valuutta. Spot -kurssi (päiväkurssi) on päivittäin määräytyvä hinta, ja spot -sopimus on spot -kurssilla tehty sopimus. Futuurisopimus (futures contract) on muuten sama kuin termiinisopimus, mutta futuurit ovat standardoituja sopimuksia, joita on helppo myydä eteenpäin ja niillä voi olla tietty jakso toteutusaikaa. Termiinisopimukset taas ovat yleensä niin yksityiskohtaisia, että niillä ei ole jälkimarkkinoita. Optiosopimus voi olla joko ostosopimus (call) tai myyntisopimus (put). Sopimuksen haltija (ostaja) maksaa sopimuksen asettajalle (myyjälle) option hinnan siitä, että halutessaan haltijalla on oikeus ostaa (myydä) kohde-etuus sopimuksessa sovittuun hintaan tiettynä tulevana päivänä (Eurooppalainen optio) tai option koko voimassaoloaikana (Yhdysvaltalainen optio). Swap -sopimus (vaihtosopimus) on kahden talousyksikön välinen sopimus tulevien rahavirtojen vaihtamisesta keskenään. Tyypillisesti kyse on joko eri valuutoissa maksettavien lainakorkojen tai kiinteä- ja vaihtuvakorkoisen lainan korkojen ja -lyhennysten vaihdosta.
2. Johdannaissopimusten ehdot Toinen johdannaissopimuksen osapuolista on sopimuksen asettaja eli myyjä (short position) ja toinen on haltija eli ostaja (long position). Johdannaissopimuksella on hinta (esim. optiot) siinä tapauksessa, että ne sitovat molempia osapuolia eri tavoilla. Esim. optio antaa haltijalleen oikeuden mutta ei pakkoa toteuttaa ko. sopimus. Sen sijaan termiini- ja futuurisopimukset sitovat molempia osapuolia yhtä paljon, jolloin niillä ei ole erillistä hintaa, vaan sopimuksen arvo määräytyy sopimuksessa olevan kohde-etuuden toteutushinnan ja toteutuspäivän spot -hinnan erotuksen perusteella. Toisin kuin termiinit, futuurisopimukset tuottavat tuloja niiden haltijalle tai asettajalle päivittäin sillä perusteella, onko futuurissa sovitun päivämäärän toteutushinta muuttunut päivän aikana. Sopimukset täsmäytetään päivän päätteeksi siten, että hävinnyt osapuoli maksaa tililtään voittaneelle osapuolelle kyseisen päivän aikana toteutuneen hintamuutoksen verran. Näin sopimus päivitetään joka päivä, jolloin odotettavissa olevat voitot/tappiot realisoituvat koko ajan. Eräpäivänä ei siis ole enää odotettavissa voittoja /tappioita enemmän kuin viimeisen päivän osalta.
3. Mihin johdannaisia käytetään? 1) Riskeiltä suojautuminen Kohde-etuuden (omaisuuden) haltija voi vakuuttaa kohde-etuutensa arvon ostamalla myynti-option ( maksamalla vakuutusmaksun ), joka antaa oikeuden myydä kohde-etuus ennalta sovittuun hintaan päiväkurssista riippumatta. Toisaalta, jos talousyksikkö tietää haluavansa ostaa (myydä) kohdeetuuden tiettynä tulevana ajanhetkenä, talousyksikkö voi tehdä termiini- tai futuurisopimuksen, jolla saa ostettua (myytyä) kohdeetuuden ennalta sovittuun hintaan päiväkurssista riippumatta. Erona näissä on se, että optio maksaa sen haltijalle ja option asettaja saa ko. maksun. Sen sijaan termiini- ja futuurisopimuksissa toteutushinta neuvotellaan sellaiseksi, että kumpikaan osapuoli ei maksa korvausta sopimuksesta. Vasta kohde-etuuden toteutuspäivän spot -kurssin perusteella nähdään, kumpi osapuoli saa voittoa sopimuksesta.
3. Mihin johdannaisia käytetään? 2) Spekulointi Johdannaisilla voi saada voittoja, jos arvaa oikein kohde-etuuden tulevan toteutuspäivän spot -hinnan. Esimerkiksi sijoittaja, joka uskoo kohde-etuuden spot -hinnan laskevan tulevaisuudessa, voi toimia asettajana (short position) termiinisopimuksessa. Jos hän arvaa oikein kohde-etuuden toteutuspäivän spot -hinnan, hän voi ostaa markkinoilta kohde-etuuden sopimuksen toteutuspäivänä halvemmalla ja myydä sen välittömästi eteenpäin termiinisopimuksen mukaisella toteutushinnalla. Vastaavasti, jos sijoittaja uskoo kohde-etuuden spot -hinnan nousevan tulevaisuudessa, hän voi ostaa osto-option kohde-etuudelle tiettyyn toteutushintaan. Jos arvaus on oikea, hän saa ostettua kohde-etuuden toteutuspäivänä option mukaiseen toteutushintaan, ja voi myydä sen välittömästi eteenpäin korkeammalla spot -hinnalla.
3. Mihin johdannaisia käytetään? 3) Arbitrointi Arbitraasilla ymmärretään tilannetta, jossa sijoittaja ostaa kohdeetuuden tietyllä hinnalla ja myy sen välittömästi eteenpäin korkeammalla hinnalla. Yleensä arbitraasi -tilanne toteutuu kaksilla eri markkinoilla; esimerkiksi eri maissa eri valuutoilla laskutettuna tai eri johdannaisilla operoituna. Arbitraasimahdollisuuksia voi olla esim. kohde-etuuden termiini ja spot -hinnoissa tai eri osakepörssien välillä, joissa myydään samoja osakkeita eri valuutoissa. Arbitraasimahdollisuudet poistuvat markkinoilta melko nopeasti sitä mukaa, kun kysyntä ja tarjonta muuttavat ko. kohde-etuuksien hintoja niitä myyvillä markkinoilla.
4. Termiinisopimus Termiinisopimuksia tehdään sekä rahoitusyhtiöiden kesken että rahoitusyhtiön ja asiakkaan kesken. Termiinisopimuksessa on määritelty ostaja (long position) ja myyjä (short position). Ostaja sitoutuu ostamaan ja myyjä myymään sovitun määrän kohde-etuutta sopimuksen mukaiseen toteutushintaan sovittuna päivänä. Sopimus ei maksa mitään kummallekaan osapuolelle, mutta toteutushinta joudutaan maksamaan ja kohde-etuus toimittamaan toteutuspäivänä. Termiinisopimuksia käytetään esim. valuuttasaatavien kurssiriskien eliminoinnissa sekä maataloustuotteiden hintariskien hallinnassa. Valuuttatermiinissä toinen osapuoli sitoutuu ostamaan ja toinen myymään tiettyä valuuttaa jollakin toisella valuutalla ennalta sovitulla valuuttakurssilla ennalta sovittuna päivänä tai ajanjaksona.
4.1. Esimerkki termiinisopimuksesta USA:nen yritys tietää saavansa 1 milj. Englannin puntaa 3 kk:n kuluttua ja haluaa suojautua U.S. dollarin ja punnan kurssiriskiltä. Yritys sopii pankin kanssa, että ko. valuuttojen 3 kk:n termiinikurssi on 1,6 $ = 1, ja yritys sitoutuu myymään pankille 1 milj. puntaa ko. kurssilla 3 kk:n kuluttua. Yritys sitoutuu siis myymään pankille 1 milj. 3 kk:n päästä hintaan 1,6 milj. $ ja pankki sitoutuu puntien ostajaksi em. kurssilla. Yrityksellä on termiinisopimuksessa short position (myyjä) ja pankilla long position (ostaja) kohde-etuuden punta suhteen, ja sopimuksessa oleva määrä on 1 milj. puntaa. Termiinisopimus on sitova molempien osapuolten osalta.
4.2. Termiinisopimuksen arvo Termiinisopimuksen perusarvo määräytyy sopimuksen toteutushinnan $ K ja termiinin kohde-etuuden toteutuspäivän T spot -hinnan S T erotuksena. Toteutuspäivänä termiinisopimuksen arvo ostajalle (long) on S T K, sillä hän ostaa kohde-etuuden hintaan K, ja kohde-etuuden markkinaarvo spot -hintaan ko. päivänä on S T. Vastaavasti sopimuksen arvo asettajalle (myyjälle, short) on K S T, sillä hän saa maksun K ja joutuu itse maksamaan kohde-etuudesta S T, tai ainakin menettää hallussaan olevan kohde-etuuden jonka arvo on S T. Kyse on nollasummapelistä, sillä sopimusten arvot eri osapuolille summautuvat nollaksi: S T K + K S T = 0. Sopimuksen tekohetkellä t < T termiinin arvo on sama kummallekin osapuolelle, sillä E t [S T K] = E t [K S T ] = 0, missä E t on odotusarvooperaattori hetken t informaatiolla hetken T spot hinnasta S T. Myöhemmin tämä ei yleensä enää päde. Sopimusta ei synny, elleivät molemmat osapuolet hyväksy sitä. Toteutushinta $ K määräytyy siis siten, että E t [S T K] = E t [K S T ] = 0.
4.3.Esimerkki termiinisopimuksen arvosta Tuottokäyrä ostajalle Tuottokäyrä myyjälle Voitto Voitto K K K S T S T -K Tappio S T K Tappio K S T
Valuuttalainojen riskit ESIM: Euroalueen yritys ottaa 10000 ($) suuruisen dollarilainan korolla 4 (%/v) = 0,04 (1/v) kahdeksi vuodeksi, jossa korot maksetaan vuosien lopussa ja pääoma palautetaan 2. vuoden lopussa. Valuuttakurssi on 0,8 ( /$), jonka oletetaan pysyvän kiinteänä. Lainan euromääräiset korkokustannukset vuodessa ovat tällöin 0,04 (1/v)x0,8 ( /$)x10000 ($) = 320 ( /v). Oletetaan nyt, että ensimmäisen lainavuoden lopussa valuuttakurssi on 1,0 ( /$), eli euro on devalvoitunut suhteessa dollariin. Tällöin lainan euromääräiset korkomenot ovat ensimmäiseltä vuodelta: 0,04x1,0x10000 = 400 ( /v). Valuuttakurssiriski on siis 80( /v). Oletetaan nyt, että toisen vuoden lopussa valuuttakurssi on 1,2 ( /$). Korkomaksu toiselta vuodelta ynnä pääoman palautus on siten: 0,04x1,2x10000( /v)x1(v) + 1,2( /$)x10000($) = 12480( ). Alkuperäisellä valuuttakurssilla ko. maksu olisi ollut: 0,04x0,8x10000x1+0,8x10000 = 8320( ). Valuuttakurssitappio on siis toisen vuoden osalta (pääoman palautus huomioiden): 12480 8320 = 4160 ( ). Tämä esimerkki osoittaa, mitä suuruusluokkaa valuuttakurssitappiot voivat olla lainoissa ja sijoituksissa.
Valuuttalainojen riskien eliminointi Jatketaan edellistä esimerkkiä. Euroalueen yritys ottaa em. 10000 ($) suuruisen dollarilainan korolla 4 (%/v) = 0,04 (1/v) kahdeksi vuodeksi. Lainan dollarimääräiset korkokustannukset vuodessa ovat tällöin 0,04 (1/v)x10000 ($) = 400 ($/v). Yritys voi tehdä termiinisopimuksen, jossa yritys sitoutuu ostamaan euroilla 400 dollaria ensimmäisen vuoden lopussa kiinteällä termiinikurssilla, ja 0,04x10000($/v)x1(v) + 10000($) = 10400($) dollaria euroilla toisen vuoden lopussa. Tällöin lainaan ei sisälly muuta riskiä kuin se mahdollinen tappio, joka johtuu siitä, että valuuttojen välinen spot -kurssi olisi kehittynyt itselle suotuisasti, eli että euro olisi vahvistunut suhteessa dollariin. Toinen tapa suojautua ulkomaanvaluutoissa tehtyjen sijoitusten kurssitappioilta on ottaa sijoitettua rahamäärää vastaava velka ko. valuutassa. Tällöin pääomien kurssimuutokset kumoavat toisensa, ja ainoa mahdollinen tappio tulee siitä, että lainakorko ylittää sijoitusten tuottoasteen. Tämä on kuitenkin pienempi kuin pääomien muutoksista aiheutunut kurssitappio kuten tämä esimerkki osoittaa. On kuitenkin huomattava, että valuuttalainaa ottaneen on vaikeampaa tehdä yhtä suuri sijoitus ko. valuutassa kuin valuuttasijoituksen tehneellä yhtiöllä.