1 Iän vaikutus itsetuntoon Alppilan lukion psykologian tutkimuskurssi, psykologian ja matematiikan ilmiökurssi Hilla Sarlin Noora Varonen Oona Montonen
2 Sisällysluettelo 1. Tutkimuskysymyksen asettelu s. 3 2. Hypoteesi s. 3 3. Tutkimusmenetelmä ja tiedonhankinta s. 4 4. Otos s. 4 5. Käsitteiden määrittely s. 4 6. Tulokset ja niiden käsittely s. 5-6 7. Johtopäätösten teko ja tulosten arviointi ja analysointi s. 7-8 8. Tutkimuksen toteutuksen arviointi s. 8-9 9. Lähdeluettelo s. 9
3 1. Kysymyksen asettelu Tutkimme tutkimuksessamme korrelaatiota iän ja itsetunnon väliltä. Halusimme myös selvittää itsetuntoon vaikuttavia tekijöitä. 2. Hypoteesi Hypoteesimme oli positiivinen korrelaatio iän ja hyvän itsetunnon välillä. Oletimme, että itsetunto olisi alhaisimmillaan murrosiässä 13-19 vuotiaana ja paranisi aikuisiän myötä. Identiteetin löydyttyä ja vahvistuttua myös itsetunto siis kääntyisi nousuun. Kaavio 1 Halusimme myös kartoittaa itsetuntoon positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Oletimme, että seurustelu, harrastuksessa/työssä onnistuminen ja tyytyväisyys omaan ulkonäköön vaikuttaisivat itsetuntoon positiivisesti.
4 3. Tutkimusmenetelmä ja tiedonhankinta Tutkimuksemme on korrelatiivinen tutkimus, jonka toteutimme kyselytutkimuksena. Laadimme erillisen itsetuntokyselyn sekä nuorille, että aikuisille. Itsetuntoa mittaavat kysymykset ovat kuitenkin samat kummassakin kyselyssä, jotta tulokset olisivat mahdollisimman yhteneväiset ja helposti toisiinsa verrattavissa. Lisäsimme kummankin kyselyn loppuun myös muutamia konkreettisia kysymyksiä asioista, joilla ajattelimme olevan vaikutusta itsetuntoon. Itsetuntokyselyn pohjana käytimme Rosenbergin itsetuntomittaria. Operationalisoimme sanalliset vaihtoehdot eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä ja samaa mieltä siten, että parasta itsetuntoa ilmentävä vastaus sai arvokseen 3 ja huonointa itsetuntoa ilmentävä vastaus 0 pistettä. Nuorten (13-19 -vuotiaiden) kyselyyn vastauksia tuli 334 ja aikuisten (20-60 -vuotiaiden) kyselyyn puolestaan 95. Linkki nuorten 13-19-vuotiaiden kyselyyn: https://docs.google.com/a/edu.hel.fi/forms/d/1udjuvpfgqvhp1tbgylteazxxuggiw wgasnvemgiv_j4/edit Linkki aikuisten 20-60-vuotiaiden kyselyyn: https://docs.google.com/forms/d/1tuwmx7oewjn85fk6hdq7gzlkm8wv3poly_x Wf1qUX6k/edit 4. Otos Otoksemme keräsimme Alppilan lukion opiskelijoista ja opettajista sekä tuttavapiiristämme. Kysely oli kaikille avoin ja jaoimme sen julkisena sosiaaliseen mediaan, jossa kuka tahansa pystyi vastaamaan kyselyyn. Näin tavoittelimme mahdollisimman isoa ja keskenään vaihtelevaa otosta. 5. Käsitteiden määrittely Itsetunnolla tarkoitamme ihmisen kokonaisvaltaista kuvaa itsestään. Itsetunnon käsitteeseen pyrimme sisällyttämään seuraavia ominaisuuksia ja asioita, jotka mielestämme kuvaavat ihmisen itsetunnon laatua: itseluottamusta, omanarvontuntoa, itsensä hyväksymistä ja realistista tuntemista sekä kykyä muiden ihmisten arvostamiseen.
5 6. Tulokset ja niiden käsittely matemaattisesti Käytimme tulosten keräämiseen Google Formsia. Kyselytulokset saatuamme taulukoimme ja operationalisoimme vastaukset, jotta niitä pystyttäisiin matematiikan avulla tutkimaan tarkemmin ja helpommin. Laskimme korrelaation iän ja itsetunnon välille, ja korrelaatio arvoksi tuli 0,59, mikä tarkoittaa että iän ja itsetunnon välillä on hyvin voimakas korrelaatio. Korrelaation laskeminen tapahtui siten, että ensin kartoitimme jokaisen ikäryhmän keskimääräisen itsetunnon. Tämän jälkeen laskimme iän ja keskimääräisten itsetuntopisteiden korrelaation (0,59). Laskimme keskiarvoisen itsetunnon ikäryhmittäin kummankin sukupuolen kohdalla, mutta merkittävää eroa itsetunnon laadussa ei löytynyt. Molempien sukupuolten keskiarvoiseksi itsetunnoksi saatiin 16 (itsetuntoa arvioitiin asteikolla 0-21, 21 merkitsi täydellistä itsetuntoa.) Ainoa merkittävä itsetuntoon vaikuttava tekijä oli mieluisan työn tai harrastuksen omaaminen: he jotka vastasivat kyllä kysymykseen minulla on työ tai harrastus ja olen tyytyväinen siihen/ koen olevani hyvä siinä, oli n. 21% parempi itsetunto kuin kysymykseen ei vastanneilla. (Kaavio 2) Kysymykseen kyllä vastanneiden keskimääräinen itsetunto oli 14, ja ei vastanneiden 17. Kaavio 2
6 Tutkimuksemme p-arvoksi saimme arvon 0,06, joka tarkoittaa sitä, että tulos on saatettu saada 6% todennäköisyydellä aivan sattumalta. Ikäryhmien itsetunnon laadun väliltä löysimme eroja. 40-vuotiailla oli otoksessamme keskimääräisesti paras itsetunto ja 13-14 -vuotiailla huonoin. Myös 17- ja 19- vuotiaiden kohdalla osoittautui itsetunto muita ikäryhmiä (kuten 16- ja 18-vuotiaita) huonommaksi. Kaavio 3 13-vuotiaita oli otoksessamme kuitenkin vain noin 1%, joten heistä saatua dataa ei voi verrata muuhun otokseen. Kun 13-vuotiaat jätetään kaaviosta pois, selkiytyy kuva entisestään:
7 Kaavio 4 7. Johtopäätösten teko ja tulosten arviointi ja analysointi Hyvän itsetunnon ja iän väliltä löysimme vahvan korrelaation, jonka arvo oli 0,6. Hypoteesimme toteutui, kuten äsköisestä kaaviosta (kaavio 3) voi nähdä. Itsetunto siis paranee hiljalleen iän kasvaessa. Toisaalta saatu p-arvo (0,06) osoittaa, ettei tutkimuksemme ole tilastollisesti tarpeeksi luotettava tai merkittävä. Mieluisa työ/harrastus vaikuttaa itsetuntoon positiivisesti. Onnistumisen kokemus saattaa täten ruokkia myös henkilön parempaa itsetuntoa. Parisuhde tai ulkonäköön tyytyväisyys ei sen sijaan vaikuttanut tutkimuksemme valossa itsetuntoon mitenkään. Saadaksemme tarkkaa tietoa esim. parisuhteen vaikutuksesta itsetuntoon olisi kyselyssä pitänyt kysyä yksityiskohtaisempia kysymyksiä kuten tässä tapauksessa esim. oletko hyvässä parisuhteessa. 40-vuotiaiden paras itsetunto saattaa selittyä sillä, että ikääntyessään ihminen saattaa oppia myös tuntemaan itsensä paremmin ja täten hyväksymään omat heikkoutensa osana kokonaista itseään. Huomionarvoista on myös se, että aikuisten vastaukset mm. kysymyksiin omanarvontunnosta jakautuivat tasaisemmin kuin nuorten. Esimerkiksi kukaan aikuisista ei kokenut olevansa täysin arvoton, mutta nuorten vastaukset olivat jakautuneemmat.
8 Kaavio 5 Kaavio 6 13- ja 14-vuotiaiden heikon itsetunnon voisi selittää murrosikään kuuluvalla identiteetin etsimisellä. 17- ja 19- vuotiaiden kohdalla emme löytäneet itsetunnon notkahdukseen liittyviä tekijöitä, sillä meillä ei ollut huonompaa itsetuntoa selittävää dataa, josta olisimme voineet yrittää päätellä jotain. Emme muutenkaan voi päätellä syy-seuraus - suhteita ainoastaan korrelatiivisen tutkimuksen perusteella.
9 8. Tutkimuksen toteutuksen arviointia ja yhteenveto Valitsimme mielestämme mielenkiintoisen tutkimuskysymyksen, jota oli mielekästä lähteä tutkimaan. Kyselymme oli hyvä kokonaisuus ja siihen oli nopeaa vastata. Tämän vuoksi saimme myös sopivan laajan otoksen, jonka tietoja oli suhteellisen helppo käsitellä. Hypoteesimme toteutui osittain: iän ja itsetunnon korrelaatiota kuvaavasta käyrästä tuli hiljalleen nouseva. P-arvoksi saimme kuitenkin yli 0.05, jonka vuoksi tutkimus ei ole tilastollisesti merkittävä. Tutkimuksemme oli melko objektiivinen. Kyselyt olivat anonyymejä, eikä kenenkään kyselyyn vastanneen ihmisen yksityisyyttä loukattu. Emme myöskään itse vaikuttaneet kyselyyn vastanneisiin ihmisiin millään tavoin. Otoksemme saattaa kuitenkin olla valikoitunut, sillä jaoimme kyselyn omissa sosiaalisissa medioissamme - täten suurin osa vastanneista kuuluu lähi- tai tuttavapiiriimme. Tutkimuksemme onnistui selvittämään vastauksia esittämiimme tutkimuskysymyksiin. Täten tutkimuksen validiteetti oli hyvä. 9. Lähdeluettelo Käytimme tutkimuksessamme seuraavia lähteitä: Psykologia! 3 kirja http://www.mit.jyu.fi/ope/kurssit/graduryhma/pdft/validius_ja_reliabiliteetti.pdf https://tilastoapu.wordpress.com/2011/11/01/10-korrelaatio-ja-sen-merkitsevyys/
10