MUISTIO [nro] 1(8) Erityis- ja vaativimpien palveluiden kehittäminen, työryhmätapaaminen / muistio Ryhmän nimi ja koodi: Monitoimijainen arviointi - ryhmä1a Päiväys: 18.10.2016 Puheenjohtaja: Hanna Tulensalo ja Kirsti Kumpulainen Sihteeri: Arja Ahonen ja Marjatta Kekkonen Läsnä: Hanna Tulensalo, Kirsti Kumpulainen, Arja Ahonen, Kaarina Katas, Iitu Kuusniemi, Mikaela Lindroos, Mirjami Mäntymaa, Anitta Rauvala, Sari Miettinen, Minna Kallio, Mareena Heinonen, Tytti Rantanen, Kirsi Mäkelä, Annukka Paasivirta, Eliisa Roine, Tarja Kantola, Britta Sohlman, kokemusasiantuntijat 1. Mistä keskusteltiin Työryhmä täydentyi neljällä uudella jäsenellä. Käytiin lyhyt esittelykierros. Puheenjohtaja esitteli ryhmän jäsenille sähköpostilla lähetetyn välitehtävän. Kunkin työryhmän jäsenen tehtävä oli paneutua ja perehtyä omasta näkökulmastaan ja asiantuntemuksestaan käsin arvioinnin teemoihin. Tehtävänannon taustalla oleva tavoite: luoda kansalliset linjaukset lasten, nuorten ja perheiden monialaiselle avun ja tuen tarpeen arvioinnille, jossa on näkyvissä viitekehys, teemat, menetelmät ja dokumentointi. Työryhmän jäsenet jakaantuivat neljään alatyöryhmään keskustelemaan annetun tehtävän mukaisesti seuraavasti: 1. Kokemusasiantuntija: arvioinnin teemat 2. Lastensuojelun asiantuntijat: arvioinnin teemat ja lastensuojelussa käytetyt menetelmät 3. Lasten mielenterveystyön asiantuntijat: arvioinnin teemat ja psykiatrisessa työssä käytetyt menetelmät 4. Perustason toimijat: arvioinnin teemat ja käytetyt menetelmät Kukin työryhmä sai työvälineeksi lohkoihin jaetun ympyrän, johon tuli täydentää teemoja ryhmäkeskustelun pohjalta: LOS -periaatteet lapsen hyvinvoinnin jäsentäjä -ympyrän mukaisesti. Työryhmät työskentelivät noin tunnin. Ryhmätöiden purku: Kukin ryhmä esitteli ryhmätyön tulokset. Esittelyn yhteydessä käytiin keskustelua. Ryhmätöiden purkamisen aikana käyty keskustelu on tiivistetty ryhmätyön tulosten lopuksi.
MUISTIO [nro] 2(8) Lasten mielenterveystyön asiantuntijat: Ryhmä oli käynyt keskustelua näyttöön perustuvien menetelmien ja itsearviointimenetelmien näkökulmasta. Arviointi on jatkuva prosessi ja sitä tehdään eri tasoilla ja eri toimijoiden kesken. Arvioinnissa otetaan huomioon sekä lapsen että vanhemman terveys, toimintakyky ja vuorovaikutus perheessä. Arvioinnin sisällön näkökulmasta huomioidaan lapsen kehitystaso, kuuluuko lapsen elämään merkityksellistä tekemistä, sosiaaliset taidot, kasvuympäristö, sosioekonominen tilanne, taloudellinen tilanne, lapsi-vanhempi vuorovaikutus, lasten mielenterveyden riskitekijät. Yksittäisistä menetelmistä ryhmäläisillä on lista. Arviointimallin kuvaamiseksi esitettiin spiraalimallia.
MUISTIO [nro] 3(8) Lastensuojelun asiantuntijat: Ryhmä käsitteli teemoja perustuen Helsingin lastensuojelun arviointimalliin (Lapsen ja vanhempien tuen tarpeen arviointi) ja Skotlannin malliin (Getting it right). Ryhmä nosti esiin teemojen näkökulmasta seuraavat teemat: kiireellisyyden arviointi, turvallisuus, lapsen arki, jota voi lähestyä eri näkökulmista, lapsen ja vanhemman oma toimijuus ja kokemus tuodaan näkyväksi, fyysinen ja psyykkinen terveys ja sosiaalinen hyvinvointi, huolenpito, vanhemmuuden/perheen/yheisön taidot, taloudellinen näkökulma, koulu/oppiminen. Esiin nousi ajatus spiraalimalli kuvaamiseksi.
MUISTIO [nro] 4(8) Kokemusasiantuntijat: Kokemusasiantuntijat kuvasivat teemoja palloina. Teemoiksi nousivat sekä lapsen että aikuisen näkökulmat: turvallisuus, toimijuus myönteinen minäkuva, elämän tilanteen ja tuen tarpeen arviointi, kokemus. Myönteiseen minäkuvaan ei riitä, että on turvassa, vaan lapsen täytyy tuntea olevansa turvassa. Toimijuudessa on olennaista aito toimijuus sekä arjessa että palveluissa, ei pelkästään niin, että joku muu määrittelee. Arvioinnissa selvitetään, onko lapsella kyky ja halu toimia. Arvioidaan ihmistä yksilönä ja suhteissa, kuinka pysyviä ovat suhteet ympärillä, koulussa ja muualla. Ryhmän kokemus oli, että esiin nousi samoja teemoja kuin edellisillä ryhmillä.
MUISTIO [nro] 5(8) Perustaso: Monitoimijainen arviointimalli olisi tukena oman elämän hahmottamiseen ja tukeen. Ryhmä halusi nostaa esiin palvelut -käsitteeseen liittyvän passivoivan merkityksen. Ryhmän esiin nostamat teemat: auttaja, tukija, fyysinen, psyykkinen, arjen jaksaminen, tilanteet arjessa, lähipiiri, voimavarat, kasvu oppiminen/koulu, ekologinen tilanne, ympäristö, kulttuuri, voimavaraistavat ja voimaannuttavat tekijät, tulevaisuusmuistelu tulevaisuuden visiot, minän usko, pystyn, tulevaisuuden kuva lähelle ja kauas, mitä voidaan toivoa tulevaisuudelta, uskoa, luottamusta, vierellä kulkija, suojaavat tekijät, miten lisätä hyvää, jotta tulevaisuus tulisi konkreettiseksi ja mahdolliseksi, asiakkaan voimavarat käyttöön, pois pimennosta hukasta, löytöretki. Ryhmä koki ryhmätyön hyvänä. Menetelmien näkökulmasta ryhmä nosti esiin: ota minut mukaan niin ymmärrän, ihminen on oman elämänsä asiantuntija ja ihmistä autetaan saamaan ratkaisu omaan elämäänsä, motivoiva haastattelu, ratkaisukeskeinen, vuorovaikutus, kuuntelu, kohtaaminen, mentalisaatiokyvyn vahvistaminen.
MUISTIO [nro] 6(8) Kasvun näkökulmasta: Out comes led mitä lopulta tarkoittaa asiakkaalle (tulokset/tuotokset. Indikaattorit ohjaavat toimintaa, joilla voidaan mitata: lailliset oikeudet/minimi, ymmärrät omat oikeudet, oma elämä omissa käsissä/voimaantuminen, kokonaisvaltainen (huolenpito/koko elämä/perhe), kuulluksi tuleminen, oikea-aikaisuus, yhdenvertaisuus/oikeudenmukaisuus, saa mitä tarvitsee. Onko arviointi prosessi ja indikaattorit läpileikkaava ja koko elämä mietitty. Kaikki, mitä arvioinnissa tehdään, tulisi kulkea indikaattoreiden läpi.
MUISTIO [nro] 7(8) Keskustelun ryhmätöiden purkamisen lomassa: Ryhmätöiden yhteydessä käytiin vilkasta, kriittistä, pohtivaa ja innostunutta keskustelua. Keskustelussa nousi esiin asiakkaan ja työntekijän näkökulmia mutta sivuttiin myös yhteiskunnallista arvokeskustelua. Keskusteluissa sivuttiin seuraavia yleisiä teemoja: Normaaliuden rajat, missä tilanteessa ne on määritelty ja missä ei. Työntekijöiden koulutuksen merkitys, ammattilaisten velvoite tehdä palvelun ja hoidon tarpeen arvio, miten vastata asiakkaan/ammattilaisen yhdessä todettuun tarpeeseen, mihin palveluun/tukeen asiakas on oikeutettu, mikä on riittävää lapselle, turvallisuus on osittain subjektiivinen käsite, turvallisuus ja turvaton olo ovat eri näkökulmia, hyväksytään yhteiskunnan reunaehdot, peräänkuulutettiin aidonpaa vuorovaikutusta, esitettiin kysymys hyvän elämän käsitteestä. Keskustelua arviointi -teeman näkökulmasta: Käytiin kriittistä keskustelua arviointi käsitteestä, jolla on oma historia ja merkitykset. On tärkeää yhteisesti sopia mitä arvioinnilla tarkoitetaan. Arviointi on menetelmä ja tekee läpinäkyväksi tehdyt toimet entä mitä tarkoittaa asiakkaan näkökulmasta, olla arvioitavana. Asiakas ei vaadi, että hänen mielipide toteutuu, mutta että hänen mielipide otetaan huomioon. On huomioitava, että terveydenhoitaja ei käytä sanaa arviointi perustasolla. Toisaalta arviointi on myös työntekijän näkökulmasta tärkeä. Jos jokin menee pieleen, epäillään laiminlyöntiä ja tarkastellaan onko ohjeita, lainsäädäntöä ym. noudatettu. Ja toisaalta, jos arvioidaan väärin, tehtyyn arvioon voidaan palata. Arvioinnin tekemiseksi tulisi olla koulutusta. Työntekijän varmuus arvioinnin tekemisessä on tärkeää myös asiakasnäkökulmasta. Monitoimijainen arviointi on periaatteessa hyvä, mutta tulisi voida perustella, miksi joku toinen ammattilainen on mukana ja miten asiakas valmistautuu arviointiin ja monialaiseen neuvotteluun. Kuka päättää ketä tulee neuvotteluun. Jääkö asiakkaan ääni, monen ihmisen joukossa. Ketä olisi hyvä kuula arvioinnissa, arvioinnin historiallisuus ja mahdollisuus täydentää sitä. Digitaalinen muoto arvioinnissa ja sen merkitys tulevaisuudessa: esim. itsearviointi digitaalisesti. Itsearviointi ja ammattilaisen arviointi.
MUISTIO [nro] 8(8) 2. Mitä sovittiin Jatketaan työskentelyä välitehtävien avulla. 3. Välitehtävä/tehtävät Välitehtävä liittyy viitekehykseen, mutta tehtävä lähetetään myöhemmin sähköpostitse. Ryhmässä heräsi kysymys: mikä on viitekehys? Viitekehys on yhteisen tiedon, tulkinnan ja analysoinnin väline, huolen sanoittamista muulla tavalla, apuväline, johon tieto peilataan.