TeknoLiteracy - Lasten teknologiaperustaiset oppimisympäristöt Polar Active ja Activarium uuden teknologian hyödyntäminen pienten lasten fyysisen aktiivisuuden tutkimuksessa ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä formaaleissa ja informaaleissa oppimisympäristöissä Keväällä 2012 käynnistyi Polar Active -tutkimus yhteistyössä Kasvatustieteiden tiedekunnan Future School Research 2nd Wave -hankkeen, Oulun liikuntalääketieteellisen klinikan ja Polar Electro Oy:n kanssa ensiluokkalaisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on lasten oppimisympäristöjen tutkiminen toiminnallisuuden ja liikkumisen näkökulmista, sillä varsin usein lasten liikkuminen koulussa rajoittuu liikuntatunteihin eikä lasten luonnollista tarvetta liikkua tueta riittävästi muulloin koulupäivän aikana. Tutkimuksessa on kiinnostuttu toisaalta siitä, miten liikuntateknologian integroiminen lasten oppimisympäristöihin vaikuttaa lasten fyysisen aktiivisuuden määrään ja toisaalta teknologiaa tarkastellaan uudenlaisena metodologisena työkaluna ensiluokkalaisten lasten fyysisen aktiivisuuden tutkimisessa. Tutkimuksessa luotava teoreettinen viitekehys luo yhteyksiä terveystieteen ja kasvatustieteen välille ja antaa molemmille tieteille uudenlaista ymmärrystä terveyden ja kasvatuksen välisestä suhteesta. Myös tutkimuksessa käytettävät monitieteiset metodiset lähtökohdat ja ratkaisut edistävät muita monitieteisiä tutkimushankkeita. Tutkimus-ja kehittämishankkeen toteutus Tutkimuksessa oli mukana kolme 1. luokkaa, yhteensä 55 oppilasta (36 poikaa ja 19 tyttöä) ja heidän opettajansa. Myös vanhemmat osallistuivat tutkimukseen vanhempainilloissa ja täyttämällä kotona yhdessä lastensa kanssa kuvallista aktiivisuuspäiväkirjaa. Tutkimuksessa mitattiin oppilaiden liikunta-aktiivisuuden määrää koulupäivän aikana ja vapaa-ajalla uuden teknologian avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin uusinta liikuntateknologista sovellusta, Polar Active aktiivisuusmittaria, joka on suunniteltu erityisesti pienille lapsille. Aktiivisuusmittausteknologian avulla saadaan aivan eri tavalla mitattua lasten aktiivisuutta kuin esimerkiksi kyselyiden perusteella. Lisäksi tutkittiin lasten unen määrää ja unirytmiä, joka tallentui aktiivisuusmittareihin. Teknologia oli huomaamatonta ja lapset pitivät ranteessaan kellon kaltaista ranneketta ympäri vuorokauden. Suurin osa lapsista piti mittaria kädessään koko tutkimuksen ajan ja vain muutama oppilas keskeytti tutkimuksen, koska aktiivisuusmittari aiheutti esimerkiksi allergiaa. Teknologian lisäksi tutkimuksessa käytettiin laadullisia menetelmiä kuten vanhempien ja lasten pitämiä päiväkirjoja sekä opettajien haastatteluja, joilla täydennettiin kuvaa lasten liikkumisesta ja levosta. Tutkimuksessa saatiin hyviä kokemuksia uuden teknologian hyödyntämisestä pienten lasten fyysisen aktiivisuuden ja unenmäärän tutkimuksessa. Tutkimus pienten lasten kanssa on kuitenkin hyvin erilaista kuin tutkimuksen tekeminen aikuisten parissa ja siksi tutkimuksen tekemisen kaikissa vaiheissa onkin edellytetty tutkijoilta erityistä sensitiivisyyttä ja eettisten näkökulmien pohdintaa. Ennen tutkimusaineiston keräämistä haettiin ja saatiin tutkimukselle lupa Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tutkimuseettisestä toimikunnasta. Mukaan rekrytoitiin tutkimushankkeesta kiinnostuneita opettajia ja heille järjestettiin perehdytykset tutkimuksessa käytettävään teknologiaan ja hankkeen tavoitteisiin. Aineistonkeruun onnistumisen kannalta oli myös tärkeää saada tutkimukseen osallistuneiden lasten vanhemmat motivoitua mukaan tutkimukseen. Vanhemmille järjestettiin tutkimuskouluilla vanhempainillat, joissa kerrottiin tutkimuksesta ja sen aineistonkeruusta. Vanhemmat saivat myös mahdollisuuden kysyä vapaasti tutkimukseen liittyvistä asioista ja muutama vanhempi lähestyi tutkijaa vielä myöhemmin myös sähköpostilla. Kun vanhemmat ja lapset olivat molemmat antaneet omat tutkimuslupansa, järjestettiin lapsille aloitustilaisuus, jossa leikin avulla tutustuttiin aktiivisuusmittarin käyttöön ja annettiin lasten vapaasti kokeilla liikkumista aktiivisuusmittarin
kanssa. Mittari osoittautui helppokäyttöiseksi ja lapset eivät tarvinneet sen käyttämiseen aikuisten apua, vaan oppivat melko nopeasti toisiaan opettaen, miten lukea aktiivisuutta mittarista. Lasten fyysisen aktiivisuus tutkimuksen aikana Tutkimustulosten mukaan ensiluokkalaiset lapset ovat aktiivisempia koulupäivinä kuin kotipäivinä. Pojat ovat keskimäärin aktiivisempia (94 min) kuin tytöt (74 min). Koulupäivinä pojat aktiivisia keskimäärin 99 min ja tytöt 78 minuuttia. Päivittäinen kokonaisaktiivisuus koulupäivinä on keskimäärin 92 minuuttia ja kotipäivinä 80 minuuttia. Kokonaisaktiivisuus kertyy reippaasta, tehokkaasta ja tehokas + intensiteetin liikkumisesta, mikä tarkoittaa esimerkiksi pihaleikkejä, pallopelejä tai hyppynarun hyppelyä. Pelkkä paikallaan seisoskelu ei siis riitä kerryttämään päivittäistä kokonaisaktiivisuutta. Tutkimuksen tulosten mukaan kokonaisaktiivisuusaika jää siis jälkeen kansallisesta fyysisen aktiivisuuden suosituksesta, joka on ensiluokkalaisille lapsille 2 tuntia fyysistä aktiivisuutta päivittäin. Myös uusimpien kansallisen Liikkuva koulu -tutkimustulosten mukaan lapset eivät saavuta tavoitetta. Tutkimustulokset haastavatkin asiantuntijat pohtimaan, onko suositus tällaisenaan motivoiva, kun suurimmalle osalle lapsista 120 minuuttia päivässä on mahdoton saavuttaa. Tutkimuksen tuloksista ei voitu todentaa teknologian suoranaista vaikutusta lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Liikuntateknologian avulla on kuitenkin mahdollista innostaa lapsia olemaan fyysisesti aktiivisia, kunhan tavoitteet asetetaan realistisiksi ja kannustaviksi. Activarium innosti silminnähden lapsia kerryttämään aktiivisuutta: omien kalojen ja akvaarion yhteisöllinen koristelu aktiivisuuspisteillä innostivat opettajia ja oppilaita yhdessä miettimään, miten fyysistä aktiivisuutta voi lisätä niin koulussa kuin kotona. Lasten unenmäärä Tutkimuksessa mukana olleet lapset nukkuvat tulosten mukaan riittävästi. Suositus tämänikäisille lapsille on 10 tuntia unta vuorokaudessa. Koulupäivinä oppilaat rauhoittuvat nukkumaan noin puoli tuntia aikaisemmin kuin kotipäivinä. Koulupäivinä oppilaat menivät nukkumaan keskimäärin klo 21:30 ja kotipäivinä klo 22:00. Niin aktiivisuusmittareista saadun kuin kotona täytettyjen aktiivisuuspäiväkirjojen tutkimustulokset olivat samansuuntaisia unenmäärän osalta. Koulupäivän aikainen fyysinen aktiivisuus Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että liikuntatunnit eivät suinkaan ole aktiivisimpia ajanjaksoja koulupäivien aikana. Näyttää siltä, että korkeimmat aktiivisuudet lapsille koulupäivien aikana kertyy ruokataukojen aikana. Luultavasti tämä pitkä välitunti innostaa lapsia liikkeelle. Liikuntatunnit ovat ruokataukojen jälkeen aktiivisimmat ajanjaksot koulupäivän aikana. Seuraavaksi eniten lapsia aktivoivat koulumatkat, välitunnit ja vasta viimeisenä perinteiset oppitunnit. Nämä tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, että lapset istuvat oppitunneilla edelleen suurimman osan ajasta ja nykyinen pedagogiikka ei saa lapsia irti pulpeteista. Tämä haastaakin jokaisen kasvattajan
omalla kohdallaan pohtimaan, miten itse voisi olla lisäämättä lasten istumista ja inaktiivista aikaa. Toki rauhoittumista ja keskittymistä vaativia harjoituksia koulussa tulee edelleenkin harjoitella, mutta tärkeää olisi tarjota lapsille myös mahdollisuuksia irtautua pulpeteista ja antaa lasten oppia myös liikkeessä. Activarium ja aktiivisuusmittarit hyvänä opetuskäytänteenä Voit tutustua Activariumin-liikuntapelin toimintaperiaatteeseen katsomalla siitä tehdyn videon tästä: http://www.oulu.fi/fsr/node/22533 Aktiivisuusmittaushanke luokan yhteishengen nostattajana Activarium-peliä ja aktiivisuusmittareita voi hyödyntää ykkösluokkalaisten oppilaiden kanssa esimerkiksi muutaman viikon pituisina ajanjaksoina. Yksi tutkimukseen osallistuneista opettajista toi esille, että neljä viikkoa on liian pitkä aika ykkösluokkalaisille seurata aktiivisuuksia ja lapset kyllästyivät katselemaan samoja asioita yhä uudestaan aktiivisuusmittareista ja akvaariosta. Toisaalta taas huomattiin, että innostus syntyi aktiivisuuden mittausta kohtaan uudestaan, kun pelkän aktiivisuusmittarin ja polargofit-verkkopäiväkirjan käytön jälkeen luokassa otettiin myös käyttöön Activarium. Tutkimuksellisista syistä kaksi luokkaa sai käyttöönsä akvaarion vasta tutkimusaineiston keräämisen jälkeen, ja vaikka lapset olivat jo tutkimusjakson lopulla mielellään luovuttamassa aktiivisuusmittareita pois, syntyi innostus jatkaa mittareiden käyttöä, kun heille kerrottiin tarkemmin Activariumista. Oppilaat silmin nähden innostuivat uudestaan aktiivisuuden kerryttämisestä, kun luokka otti käyttöönsä myös Activariumin. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien haastatteluista kävi ilmi, että yksi syy osallistua TeknoLiteracy-tutkimukseen oli se, että tällaisen yhteisen projektin toivottiin luovan ensiluokkalaisten keskuuteen yhteishenkeä. Activariumilla on hyvät mahdollisuudet yhteishengen nostattamiseen, sillä pelissä oppilaat ja opettaja voivat yhdessä kertyneillä aktiivisuuspisteillä rakentaa akvaarioon pyramidia tai muuta valitsemaansa rakennelmaa sekä koristella akvaariota aarrearkuin ja kasvein. Periaatteena on siis, että lasten ja opettajan fyysisellä aktiivisuudella on mahdollista vaikuttaa luokkahuoneen yhteiseen akvaarionäkymään. Tutkimukseen osallistunut opettaja toi haastattelussa esille, että Activarium onnistui hänen mielestään hyvin nostamaan luokan yhteishenkeä. Aktiivisuustietojen siirto verkkopäiväkirjaan tapahtui kätevimmin opettajan toimesta Lasten aktiivisuusmittareihin kertynyt aktiivisuusaika siirrettiin luokissa opettajan toimesta päivittäin polargofit.comverkkopäiväkirjaan. Oppilaat toivat aamuisin aktiivisuusmittarinsa opettajan pöydälle erilliseen laatikkoon, ja opettaja siirsi aktiivisuudet verkkopäiväkirjaan oppitunnin aikana ja jakoi mittarit oppilaiden käyttöön uudestaan heti siirron jälkeen. Opettajat kokivat, että siirto onnistui helposti ilman suurta työtä tai teknisiä ongelmia. Kolmessa luokassa tarkasteltiin hieman eri tavoin fyysistä aktiivisuutta: yhdessä luokassa hyödynnettiin pelkästään aktiivisuusmittaria, toisessa luokassa luettiin lisäksi verkkopäiväkirjasta opettajan kanssa aktiivisuusmittariin kertynyttä dataa ja kolmannessa luokassa käytettiin myös Activarium-peliä. Activarium-luokassa oli koko tutkimuksen ajan isolla TV-näytöllä näkyvillä luokan yhteinen akvaarionäkymä. Oppilaat ja opettaja käyttivät noin kaksi kertaa viikossa 15 minuuttia kerrallaan akvaarion kalojen pistetilanteen katseluun ja akvaarion yhteiseen koristeluun. Opettajien mukaan oppilaat vertailivat kaikissa luokissa päivittäin aktiivisuusmittareihin kertynyttä aktiivisuutta ja tulivat näyttämään myös opettajille, kuinka paljon aktiivisuutta heille oli kertynyt. Luokissa myös keskusteltiin välillä yhdessä, miten aktiivisuutta voisi kerryttää kotona ja koulussa.
Ensiluokkalaiset lukijat haasteellisten käsitteiden ja lukujen ympäristössä Kun tarkastellaan uuden teknologian oppimisympäristöä, jossa hyödynnettiin aktiivisuusmittaria, polargofit.compäiväkirjaa ja Activarium-peliä lapsilähtöisyyden näkökulmasta, voidaan todeta, että aktiivisuusmittari oli eniten lapsilähtöinen ja helppokäyttöinen. Oppilaat ottivat mittarit käyttöönsä itseohjautuvasti ja pienen opetustuokion jälkeen kokeilemalla itse ja opettamalla toinen toisiaan oppivat nopeasti, miten mittaria luetaan. Luokkiin jätettiin aktiivisuusmittareiden käytöstä kertova seinäjuliste ja lakana, josta lapset pystyivät halutessaan tarkistamaan, miten aktiivisuuksia pystyy mittarista lukemaan. Opettajan mukaan lapset kertoivat nopeasti, että lakana seinällä on turha, koska mittari oli niin helppokäyttöinen. Eräs opettaja kertoi, että aktiivisuusmittarin käyttö oli helppoa sellaisillekin oppilaille, joille lukeminen oli vielä hidasta. Tää on jännä juttu, että silloin kun me otettiin ne (aktiivisuusmittarit) ja te olitte täällä sitten sitä työtä tekemässä ja kun te lähditte ja se jäi se lakana siihen, missä oli tän mittarin ohjeistukset että mistä painelet ja niin edelleen ja varmaan oli tunti mennyt ja joku huomasi, että se on käytävässä se lakana ja tuli mulle sanomaan, että tuon voi ottaa ihan hyvin pois, että tää on niin yksinkertainen Tutkimuksen aikana huomattiin, että erityisesti Activarium ja polargofit.com sisälsivät haastavia lukuja ja käsitteitä, joita ensiluokkalaisten on vielä vaikea ymmärtää. Activariumissa esimerkiksi ilmaistiin pistemäärät kymmeninä tuhansina, jotka eivät ole vielä ymmärrettäviä lukuja ensiluokkalaisille. Opettajat kaipasivatkin peliin enemmän konkreettisia tapoja ilmaista aktiivisuutta, kuten esimerkiksi siten, että pisteiden sijaan oppilaat saisivat pyramidiin rakennuspalikoita, joita voi yhdessä laahata tietokoneen hiirellä pyramidiin. Näin oppilaat voisivat ymmärtää paremmin, miten paljon aktiivisuutta on luokalle kertynyt. Onnistumisen kokemuksia kuitenkin koettiin, vaikka lukemisen ympäristö oli haasteellinen. Luokassa, jossa hyödynnettiin aktiivisuusmittarin lisäksi verkkopäiväkirjaa, muodostui aktiivisuuden keskiarvon tarkastelu verkkopäiväkirjasta merkittäväksi asiaksi ykkösluokkalaisille. Opettaja kuvasi haastattelussa, kuinka hänestä alussa tuntui haastavalta ja hassulta edes yrittää selittää ykkösluokkalaisille, mitä keskiarvo tarkoittaa. Neljän viikon aikana luokka oli kuitenkin aina kiinnostunut kysymään opettajaltaan, mikä on meidän keskiarvo ja opettaja uskoikin onnistuneensa selittämään vaikean käsitteen lapsille, niin että he sen jollain tavalla ymmärsivät ja siitä syntyi lopulta yhteisöllisyys verkkopäiväkirjan käyttöä kohtaan. Ne jotenkin sen oivalsi, koska musta oli jotenkin niin hellyttävää, että varmaan kolme viimeistä viikkoa tehtiin sillä tavalla, että mikä meidän keskiarvo on. Tuli tämmöinen niinkö yhteisöllisyys Positiivista tässä luokassa oli, että aktiivisuusmittaria ja päiväkirjaa ei hyödynnetty oppilaiden erojen korostamiseen, vaan tärkeimmäksi tavoitteeksi tuli kerryttää yhdessä koko luokan keskiarvoa. Opettajan mielestä verkkopäiväkirjaa voisi kuitenkin kehittää enemmän lapsilähtöisemmäksi, esimerkiksi aktiivisuuskäyrien lisäksi siellä voisi olla enemmän kuvallisia tapoja havainnollistaa lapsille liikkumisen määrää. Tavoitteena teknologiaperustaisissa oppimisympäristöissä tulisi olla lapsilähtöisyys ja ensiluokkalasten toimijuuden vahvistaminen Vaikka aktiivisuusmittari osoittautui lapsilähtöiseksi, sisälsivät verkkopäiväkirja ja Activarium edelleen asioita, jotka vaativat aikuisen läsnäoloa teknologian käytössä. Näyttää siltä, että vaikeat käsitteet ja kuvaajat tekivät työskentelystä uuden teknologian parissa edelleen melko opettajajohtoista. Tämän vuoksi erilaisia oppimispelejä ja lapsille suunnattuja uusia teknologioita on syytä testata lasten, opettajien ja vanhempien kanssa ja ottaa heidät mukaan suunnittelutyöhön jo varhaisvaiheessa. Vain lapsilähtöisyys huomioimalla, voidaan saada teknologiatuetut oppimisympäristöt oppimisen kannalta mielekkäiksi. Opettajat toivat esille, että vaikka lapsilla oli tunnukset omaan verkkopäiväkirjaan ja he saivat vapaasti kirjautua myös kotona katsomaan omia aktiivisuuksiaan, ei moni lapsi tehnyt tätä, koska tietokone kotona oli rikki tai vanhemmilla ei ollut aikaa auttaa. Opettajien mielestä tulevaisuudessa olisikin tärkeä tehdä teknologiasta lapsiystävällisempää ja niin helppoa, että lapset voivat itse kirjautua palveluun ja olla itse toimijoita aikuisten sijaan.
Kyllä mää niinku lasten puheesta oon sen johtopäätöksen tehnyt, että kaikki on ollut periaatteessa aikuisen varassa, että sieltä käyvät katsomassa, mutta sitten itse mittarin muuten käyttäminen niin mää sanoisin, että se on lapsen oma juttu, että varmaan vanhemmat on ollut ehkä niitä, jotka on kattoneet vierestä, että miten se toimii Tutkimuksen toteuttaminen vei opettajilta vapautta hyödyntää teknologiaa pedagogisesti mielekkäällä tavalla Tutkimusasetelmallisista syistä tutkimukseen osallistuneille opettajille annettiin selkeät ohjeet siitä, miten aktiivisuusmittareita ja akvaariota tulisi luokassa hyödyntää. Tarkoituksena tutkimuksessa oli selvittää, onko teknologialla vaikutusta lasten liikunta-aktiivisuuteen, minkä vuoksi opettajien vapaudet suunnitella uuden teknologian hyödyntämistä oman luokkansa kanssa olivat rajoitetut. Opettajat toivat esille haastatteluissa, että aktiivisuusmittaus-projekti jäi nyt tutkimuksellisista syistä hieman irralliseksi muusta opetuksesta. Tämä on harmillista ja osoittaa myös, miten tutkimus välttämättä vaikuttaa tutkimusympäristöön ja oppimistilanne ei muotoudu täysin luonnolliseksi. Periaatteessa siis, kun halutaan tutkia, miten uusi teknologia muuttaa oppimisympäristöä ja oppimista, voi ongelmaksi muotoutua se, että tutkimusasetelma jo itsessään muokkaa oppimisympäristöä ja oppimisen mahdollisuuksia tutkimusympäristössä. Opettajien kokemusten mukaan aktiivisuusmittareita, verkkopäiväkirjaa ja Activariumia olisi mahdollista hyödyntää pedagogisesti monipuolisesti ja niiden käytön ympärille voisi esimerkiksi integroida useita oppiaineita. Yhteyksiä nähtiin muun muassa ympäristö- ja luonnontietoon sekä liikuntaan ja terveystietoon. Opettajat toivat esille, että he mielellään voisivat kokeilla esimerkiksi aktiivisuustietojen siirtämistä verkkopäiväkirjaan heti liikuntatuntien jälkeen ja heti seuraavalla tunnilla voitaisiin yhdessä tarkastella, minkälaisia aktiivisuuksia edellisellä liikuntatunnilla saatiin. Meilläkin on nyt semmonen luonnontutkijan päiväkirja, niin itellä kävi just mielessä, että just senkin ympärille ihan eri tavalla vois suunnitella joitakin retkiä ja missä kerättäis samalla vähän liikuntaa, mutta missä opiskeltais myös joitakin luonnontieteiden asioita. Haastatteluissa opettajat toivat myös esille, että lapset ovat tottuneet vapaa-ajallaan pelaamaan pelejä, jotka koko ajan kehittyvät ja muuttuvat vaativimmiksi pelatessa. Activariumissa aktiivisuuspisteillä on mahdollista koristella omaa kalaa ja rakentaa yhteistä akvaariota, mutta on hyvä pohtia, kuinka kauan tämä motivoi lapsia jatkamaan liikkumista ja akvaarion käyttöä. Lapset kyselivätkin opettajilta Activariumia käytettäessä Mitä tuolla maiseman takana on ja voiko siellä käydä kurkkaamassa? Tämä lapsen kommentti kuvaa hyvin lapsille luontaista uteliaisuutta ja antanee hyviä ideoita pelien suunnittelijoille tehdä pelistä vieläkin moniulotteisemman ja motivoivamman. Opettajat antoivat kuitenkin positiivista palautetta pelin visuaalisesta ilmeestä ja heidän mielestään se oli ensiluokkalaisille sopiva. Opettajat kokivat sparraamisen ja keskustelun tärkeimmäksi liikkumiseen motivoivaksi tekijäksi Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, miten teknologia motivoi lapsia liikkumaan. Alkuinnostuksen jälkeen opettajat kokivat, että innostus kuitenkin tasaantui ja sen jälkeen korostui keskustelujen ja sparraamisen rooli. Tutkimuksessa mukana ollut opettaja toi esille, että hän olisi mielestään voinut vaikuttaa oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen vielä enemmän sparraamalla oppilaita, mutta koska tarkoituksena oli tutkia sitä, miten teknologia itsessään motivoi lapsia liikkumaan, yritti opettaja olla itse liikaa vaikuttamatta sanallisesti lasten liikkumiseen. Mutta opettajan mukaan lasten liikkumiseen tutkimusjakson aikana vaikutti selkeästi se, että hän keskusteli heidän kanssaan liikkumisesta ja siitä, miten aktiivisuutta voisi saada lisää esimerkiksi ulkona leikkimällä ja pelaamalla. Opettajat toivat myös esille, että lapsien joukossa on niitä, jotka tarvitsevat ohjaamista ulkopelien ja leikkien pariin tai muuten he jäävät sisälle istumaan. Pelkkä teknologia ei siis saanut lapsia liikkeelle pitkällä aika välillä opettajien haastattelujen perusteella, vaan opettajalla oli merkittävä rooli liikkumaan kannustamisessa neljän viikon tutkimusjakson aikana.
2 tuntia fyysistä aktiivisuutta on liian kova aktiivisuutavoite ensiluokkalaisille Tutkimushankkeessa päädyttiin asettamaan aktiivisuusmittareihin tavoitteeksi kansallinen liikunta-aktiivisuussuositus, joka on 2 tuntia fyysistä aktiivisuutta päivittäin ensiluokkalaisille lapsille. Opettajien mukaan 120 minuutin aktiivisuustavoite osoittautui kuitenkin liian kovaksi suurimmalle osalle ykkösluokkalaisista. Opettajat pohtivat muun muassa sitä, että pedagogisesti olisi mielekkäämpää asettaa aktiivisuustavoite esimerkiksi ensimmäisenä viikkona 60 minuuttiin ja nostaa tavoitetta seuraavana viikkona 90 minuuttiin. Uuden liikuntateknologian oppimisympäristössä syntyy kilpailua Opettajat toivat esille, että joidenkin oppilaiden välille syntyi kilpailua aktiivisuusmittareita ja Activariumia käytettäessä. Opettajien mukaan riippuu kuitenkin paljon oppilasryhmästä, miten paljon kilpailua syntyy. Opettajat pitivät tärkeänä, että heillä olisi enemmän vaikutusmahdollisuuksia Activariumin toimintaominaisuuksiin. Opetus kun on suunniteltava aina ryhmästä käsin ja jokaisen ryhmän kanssa asioita on tehtävä hieman eri tavalla. Nykyisellään Activariumissa näkyy oppilaiden nimet ja pisteet kaikille, kun rakennetaan yhteistä rakennusta ja niitä ei voi ottaa pois asetuksista. Opettajan mielestä toiselle ryhmälle vertailu voi olla luonteva motivaation lähde, mutta toiselle oppilasryhmällä tällainen ei toimi ollenkaan, vaan seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa kiusaamista. Myös pelkkä aktiivisuusmittari aiheutti luonnollisesti kilpailua, johon eräs opettaja koki tarpeelliseksi myös puuttua. Opettajalla on siis merkittävä rooli siinä, ettei negatiivista kilpailua lasten keskuuteen synny uutta liikuntateknologiaa sisältävissä oppimisympäristöissä. Kun opettaja puuttui varhaisessa vaiheessa tällaiseen negatiiviseen kilpailuun, lapset alkoivatkin kiinnostua enemmän luokan yhteisestä keskiarvosta, eikä vertailu ollut enää tärkeintä. *Opettajat ja lapset on otettava varhaisessa vaiheessa mukaan liikuntapelien ja teknologian suunnitteluun, jotta uudesta teknologiasta saadaan lapsilähtöistä ja jotta teknologian hyödyntäminen oppimisessa muodostuu pedagogisesti mielekkääksi. *Lapsen kehitystaso on otettava huomioon liikuntateknologian ja pelien suunnittelussa. *Uuden teknologian oppimisympäristöjen suunnittelussa on otettava tavoitteeksi lapsen oman toimijuuden tukeminen ja vanhojen opettajajohtoisten rakenteiden purkaminen. *Pedagogisesti toimiva uusi oppimisteknologia antaa mahdollisuuden opettajalle ja oppilaille tehdä yksilöllisiä asetuksia laitteisiin ja peleihin itsenäisesti ja helposti (esimerkiksi nimien muokkaus, pisteiden esitystapa ja aktiivisuustavoite). *Opettajan rooli keskustelijana ja ohjaajana uuden teknologian oppimisympäristössä on merkittävä niin liikkumiseen kannustamisessa kuin liiallisen kilpailun ehkäisemisessä. *Uusi liikuntateknologia voi nostattaa yhteishenkeä luokassa, kun keskitytään tarkastelemaan luokan fyysisen aktiivisuuden keskiarvoa ja tai akvaarion yhteistä rakennelmaa yksittäisten oppilaiden pisteiden tarkastelun sijaan. *Kenttäkokeellisessa interventiotutkimuksessa, jossa tarkoituksena on tutkia uuden liikuntateknologian yhteyksiä lasten liikunta-aktiivisuuteen, on haasteena tutkimusasetelman vaikutus pedagogiseen toimintaympäristöön ja opettajan vapauteen hyödyntää liikuntateknologiaa pedagogisesti mielekkäällä tavalla.