Kaunis kiitos opinnäytetyöni valmistumisesta kuuluu Suomen Mielenterveysseuran Sinikka Kettuselle, Opetusministeriön Kari Koivumäelle, työni ohjaajille Mirja Keinoselle ja Susanna Hyvärille, Riihimäen Mielenterveysyhdistys ry:n liikuntakokeiluun osallistuneille, Riihimäen tennis- squash ja sulkapallokeskuksen Juha ja Pirjo Järveläiselle ja muille minua tukeneille. Erityisesti kiittäisin vielä perhettäni ja läheisiäni.
MIELI LIIKKUU- LIIKUNTA MIELENTERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ Satu Turhala Opinnäytetyö Kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö
OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ (ABSTRACT) DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ JÄRVENPÄÄN YKSIKKÖ Sosionomi (AMK) Turhala, Satu MIELI LIIKKUU- LIIKUNTA MIELENTERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ Järvenpää kevät 2002 s. 72 Opinnäytetyöni tarkoituksena on eri osaraporttien kautta tutustua mahdollisimman laajasti ja työelämäläheisesti liikunta- ja mielenterveysteemaan. Opinnäytetyöni rakentuu kolmesta erillisestä osaraportista, joista jokainen on oma itsenäinen kokonaisuutensa sisällyksineen ja lähteineen. Rakenteen tarkoituksena on helpottaa opinnäytetyön käyttämistä työelämässä. Opinnäytetyöni ensimmäinen osaraportti käsittelee liikuntaa ja mielenterveyttä yleisellä tasolla. Tässä osaraportissa pääteemana on liikunnan vaikutukset mielenterveyteen. Opinnäytetyöni toisessa osaraportissa pääteemana on Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminnan kehittäminen. Tavoitteena järjestelmällisten ja käytännönläheisten kehittämistavoitteiden ja mallien luominen liikuntatoimintaan. Menetelmänä tässä osaraportissa käytettiin haastattelua. Opinnäytetyöni kolmannessa osaraportissa pääteemana on mielenterveyskuntoutujien liikuntakokeilu. Liikuntakokeilu suoritettiin Riihimäellä ja liikuntamuotona oli kuntosaliharjoittelu. Kokeilun tavoitteena oli saada kokemuksia liikunnan vaikutuksista mielenterveyteen, kuntosaliharjoittelun soveltuvuudesta mielenterveyskuntoutujien liikuntaan ja mielenterveyskuntoutujien liikunta- aktiivisuuden lisääminen. Menetelmänä tässä osaraportissa käytettiin itsearviointia, haastattelua ja fyysisen kunnon mittaamiseen tarkoitettuja menetelmiä. Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta avohoidon liikuntatoiminnan olevan vasta alkutaipaleella. Liikuntaryhmiä tulisi perustaa lisää ja yhteistyötä kuntien ja eri järjestöjen välillä lisätä. Lisäksi ohjaajia vertaisohjaajaperiaatteella tulisi lisätä paikallisyhdistyksiin. Vertaisohjaajien lisääminen on tarpeellista, jotta kunnissa olisi tarjolla riittävästi sovellettua liikuntatoimintaa. Lisäksi perustettavissa ja jo olemassa olevissa liikuntaryhmissä tulisi kiinnittää huomiota liikuntamuodon valitsemiseen, motivointiin, liikunnan riittävän alhaiseen tehoon ja sen tavoitteellisuuteen. Tärkeintä kuitenkin olisi hyväksyä liikunta osaksi mielenterveyden tukemista sekä ehkäisevää ja korjaavaa toimintaa. Asiasanat: Mielenterveys, liikunta, hyvinvointi, järjestötoiminta, ryhmät ja ohjaus. Säilytyspaikka: DIAK Järvenpään yksikön kirjasto
I. ENSIMMÄINEN OSARAPORTTI: Liikunnan vaikutukset mielenterveyteen
II. TOINEN OSARAPORTTI: Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminnan kehittäminen
ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC, JÄRVENPÄÄ TRAINING UNIT Turhala, Satu MIND MOVES- SPORTS AS A MENTAL HEALTH IMPROVER. Järvenpää 2002 p. 72 The aim of my final thesis is to find information about a sports- and mental health theme as broadly as possible and in connection to working life, through diffent partial reports. My final thesis is built up of three different partial reports, each being an individual section with contents and sources. The function of this structure is to help the use of this final thesis in working life. The first partial report of the final thesis focuses on sports- and mental health on a basic level. In this article the main theme is the effects of physical exercise on mental health. In the second partial report the main theme is development of sports activities in Finnish association for mental health. The goal is creation of organized and practical development goals and frames in sports activities. The method used: interview. The main theme of the third partial report is physical activity experiment in mental health rehabilitation. The experiment was performed in Riihimäki and the method used was gym training. The function of the experiment was to gather experiences on sport s effects on mental health and gym training s applicability in mental health rehabilitation and as well increasing physical activity. The methods used: self evaluation, interviews and differend fitness tests. On the basis of this study it can be said that sport activity in out-patient services is just at the beginning. More physical exercise groups should be established, cooperation between municipalities and different organizations should be increased. An increasing number of the peer instructors is necessary, so municipalities have enough applicated physical exercise activities to offer. In addition, it is important that exercise groups are established, enough focus in choosing the right form of exercise, motivation of individuals, low enough level of exercise and its goal orientation. The most important aspect is to accept physical exercise as part of supporting, preventive and remedial part in mental health. Keywords: Mental health, physical exercise, well being, organization work, groups and instruction. Deposited: Diaconia Polytechnic, Järvenpää Training unit. Library
III. KOLMAS OSARAPORTTI: Mielenterveyskuntoutujien liikuntakokeilu
SISÄLLYS JOHDANTO I. ENSIMMÄINEN OSARAPORTTI: Liikunnan vaikutukset mielenterveyteen II. TOINEN OSARAPORTTI: Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminnan kehittäminen III. KOLMAS OSARAPORTTI: Mielenterveyskuntoutujien liikuntakokeilu IV. KOONTA
JOHDANTO Opinnäytetyöni tarkoituksena on kolmen eri osaraportin kautta tutustua mahdollisimman laajasti ja työelämäläheisesti liikunta- ja mielenterveysteemaan. Opinnäytetyöni rakentuu kolmesta erillisestä osaraportista, joista jokainen on oma itsenäinen kokonaisuutensa. Opinnäytetyön lukijan ei tarvitse perehtyä kaikkiin kolmeen osaraporttiin, vaan hän voi valita tarpeitaan vastaavan tai eniten kiinnostavan luettavakseen. Seuraavassa esittelen osaraporttien sisältöä. Ensimmäinen osaraportti käsittelee yleisesti liikuntaa ja mielenterveyttä. Tässä osaraportissa tarkoituksena on antaa tietoa liikunnan ja mielenterveyden vaikutuksista ja valmistaa lukijaa perustiedoilla toiseen ja kolmanteen osaraporttiin. Tarkemmin määriteltynä osaraportti koostuu seuraavista kokonaisuuksista: liikunnan biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, tutkimuksia liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä, liikunta ja eri mielenongelmat, mielenterveyttä edistävä liikunta ja liikuntaa ohjaavan rooli. Toinen osaraportti käsittelee Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminnan kehittämistyötä. Tavoitteena järjestelmällisten ja käytännön läheisten kehittämistavoitteiden ja mallien luominen Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoimintaan. Kehittämishankkeen yhtenä osatavoitteena oli luoda liikuntavastaaville käytännönläheistä materiaalia toimintaa ja sen aloittamista helpottamaan. Kehittämishankeen yhtenä tuloksena syntyi esite Käytännön vinkkejä Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoimintaan. Menetelmänä kehittämishankkeessa käytettiin Suomen Mielenterveysseuran liikuntavastaavien haastatteluita, jotka suoritettiin puhelimitse. Kolmas osaraportti käsittelee Riihimäellä suoritettua mielenterveyskuntoutujien liikuntakokeilua. Liikuntakokeilun liikuntamuotona oli kuntosaliharjoittelu. Kokeiluun osallistui kahdeksan Riihimäen Mielenterveysyhdistys ry:n henkilöä. Liikuntakokeilun tavoitteina oli saada tietoa ryhmän kautta liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteydestä. Lisäksi tavoitteena oli saada kokemuksia kuntosaliharjoittelun soveltuvuudesta mielenterveyskuntoutujien liikuntaan ja lisätä kokeiluun
2 osallistuneiden liikunta- aktiivisuutta. Menetelminä liikuntakokeilussa käytettiin taustatietolomaketta, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tilan itsearviointilomaketta, haastatteluita ja erilaisia fyysisen kunnon mittareita.
SISÄLLYS JOHDANTO 1. MIELENTERVEYS JA LIIKUNTA...4 1.1. Mielenterveyden ja liikunnan määritelmiä...4 1.2. Liikunnan biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia...5 1.3. Tutkimuksia liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä...7 1.4. Liikunta ja eri mielenterveyden ongelmat...12 1.5. Mielenterveyttä edistävä liikunta...13 1.6. Liikuntaa ohjaavan rooli...15 2. POHDINTAA...15 LÄHTEET
2 JOHDANTO Yhteiskunnan sirpaloituminen ja erikoistuminen näkyy yhä selvemmin. Voidaankin todeta, että psykiatriassa hoidetaan mieltä, muualla fyysistä kuntoa. Psykiatrinen hoito- ja kuntoutusjärjestelmä elää omaa elämäänsä, hoidon ja kuntoutuksen kohde omaansa. Yksinäisyyteen ja mielekkään tekemisen puutteeseen ei ole löydetty viralliselta puolelta ratkaisua tai ainakaan lääkitystä parempaa. Ihmisen fyysisyys ja siinä liikunnan käyttö on jätetty liian vähälle. Tärkeää olisikin nähdä ihminen psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. (Holm 1997, 50.) Psykiatrisessa hoidossa suuntauksena on ollut avohoitopalvelujen lisääminen ja laitoshoitopaikkojen vähentäminen. Avohoidossa oleville mielenterveyspotilaille liikunta voi merkitä elämänpiirin laajenemista ja elämänhallinnan paranemista. Kuntoutujille on tärkeää päästä tasavertaisena muiden joukkoon. Näin ollen ryhmässä tapahtuva liikunta voi osaltaan ehkäistä syrjäytymistä yhteiskunnasta. Mielenterveydenhäiriöt ovat Suomessa yleisiä kaikissa ikäryhmissä ja vaikeuttavat lähes joka neljännen aikuisen arkipäivässä selviytymistä. Häiriöistä yleisempiä ovat neuroosit, joita on 15 prosentilla koko väestöstä. Psykooseja eli varsinaisia mielisairauksia on suomalaisista kahdella prosentilla. (Mertaniemi-Miettinen 1998, 36.) Etenkin masennus on noussut keskeiseksi kansansairaudeksi. Sen aiheuttamat työkyvyttömyys ja eläköityminen ovat runsaasti 1990-luvulla lisääntyneet. Myös WHO:n maailmanlaajuisessa tutkimuksessa vajaakuntoisuutta (Disability Adjusted Life Year) aiheuttavista häiriöistä vakava masennus oli neljännellä sijalla ja sen arvioidaan nousevan toiselle sijalle vuonna 2020. (Salonen 2002.) Masennukseen sairastuu jossain elämän vaiheessa noin joka viides suomalainen. Niillä, jotka eivät harrasta liikuntaa, on keskimäärin kaksinkertainen riski saada masennuksen oireita verrattuna säännöllisesti liikkuviin. Laitospotilailla liikuntaohjelmat ovat parantaneet hoitotuloksia ja pienentäneet masennuksen uusiutumisriskiä. Avohoidossa olevilla masennuspotilailla liikunnasta on osoitettu olevan psykoterapiaan verrattavaa hyötyä. (Mertaniemi-Miettinen 1998, 36.)
3 Mielenterveyden ongelmissa hoitamattomuus on aina kalliinpaa kuin hoito. Esimerkiksi työkyvyttömyyden yhteiskunnalliset menetykset aiheuttavat rahana hoitojärjestelmään noin kolmanneksen kokonaiskustannuksista, valtaosa kustannuksista aiheutuu sekundaarikustannuksista, pääosin työ- ja toimintakyvyn menetyksinä. (Salonen 2002.) Jos tavoitteeksi otettaisiin erikoissairaanhoidon kulujen ja ennenaikaisten eläkkeelle siirtymisien sekä yhteiskunnan pahoinvoinnin vähentäminen, voitaisiin liikunnasta tehdä osa sekä ennaltaehkäisevää, rakentavaa, että korjaavaa mielenterveystyötä. Näin ollen liikunnan myönteisillä psyykkisillä vaikutuksilla olisi myös taloudellista merkitystä. Opinnäytetyöni tässä osaraportissa keskityn tarkastelemaan liikunnan ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Lisäksi tarkastelen liikuntaa ja eri mielenterveyden ongelmia, mielenterveyttä edistävää liikuntaa ja mielenterveysalan liikuntaa ohjaavien roolia. Opinnäytetyöni tämä osaraportti on suunniteltu antamaan perustiedot liikunnan vaikutuksista mielenterveyteen ja näin tukemaan toista ja kolmatta osaraporttia.
4 1. MIELENTERVEYS JA LIIKUNTA 1.1. Mielenterveyden ja liikunnan määritelmiä Mielenterveyttä on kuvattu monin tavoin, mutta yhtenäistä ja eri osapuolet kattavaa määritelmää ei ole olemassa. Määrittelyyn vaikuttavat monet tekijät, kuten aikakausi, kulttuuri, yhteiskunnan normit ja lainsäädäntö sekä ihmisten omat tarpeet. (Heiskanen- Salonen 1997, 13.) Sidmund Freudin klassisen määritelmän mukaan mielenterveys on kyky rakastaa ja tehdä työtä. Mielenterveyden häiriöt siis ilmenevät näillä kahdella elämän alueella: kyvyssä merkityksellisiin ihmissuhteisiin ja toimintakyvyssä. ( Mälkiä 1993, 192.) Yleisesti mielenterveyden voidaan todeta koostuvat seuraavista ominaisuuksista. Kyky kehittyä psykologisesti, emotionaalisesti, älyllisesti ja henkisesti. Kyky solmia ja ylläpitää tyydyttäviä ihmissuhteita. Kyky tuntea empatiaa kanssaihmisiä kohtaan. Kyky nähdä myös henkisessä ahdistuksessa kehittymisen mahdollisuus. (Heiskanen- Salonen 1997, 14.) Liikunta on tahtoon perustuvaa, hermoston ohjaamaa lihasten toimintaa, joka aiheuttaa energian kulutuksen kasvua. Liikunta on ennalta harkittuihin tavoitteisiin tähtääviä ja niitä palvelevia liikesuorituksia ja koko toimintaan liittyviä elämyksiä. (Vuori-Taimela 1999, 16.) Liikunta voidaan jäsentää fysiologisesti esimerkiksi isometriseen, isotoniseen, isokineettiseen, anaerobiseen ja aerobiseen. Isometrisellä tarkoitetaan lihasten jännittämistä ilman, että ulkoisesti nähtävää liikettä tapahtuu. Isotoninen liikunta taas perustuu sekä lihasten supistumiseen että liikkeisiin. Painonnosto on hyvä esimerkki isotonisesta liikunnasta. Isokineettisessä liikunnassa sekä painojen nostaminen että palauttaminen alkuperäiseen asentoon vaatii energiaa. Anaerobinen liikunta ei vaadi ylimääräistä hapenkulutusta toisin kuin aerobinen, jonka yhteydessä hapenkulutus nousee merkittävästi. (Ojanen 1994, 1.)
5 Tavoitteiden saavuttamiseksi liikuntaa pyritään toteuttamaan toistuvana ja jatkuvana toimintana (Vuori- Taimela 1999, 16). Liikunnan tavoitteet voidaan jakaa toiminnallisiin -, tiedollisiin -, ja sosiaalisiin tavoitteisiin (Mälkiä 1995, 12). Liikunnan erimuodot voidaan jakaa muunmuassa kunto-, terveys-, virkistys-, harraste-, hyöty- ja kilpaliikuntaan. Nimityksillä on osittain kullekin ominaisia, mutta paljon myös yhteisiä sisällöllisiä piirteitä ja vaikutuksia (Vuori-Taimela 1999, 16). Tärkeää on muistaa, että kaikella liikunnalla voi olla vaikutuksia ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen sekä terveydellistä merkitystä yksilöille, ryhmille, yhteisöille ja yhteiskunnalle (Vuori 2000, 12). 1.2. Liikunnan biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia Liikunnan myönteisiä vaikutuksia Liikunta biologisesti tukee muunmuassa ihannepainon saavuttamista ja ylläpitämistä, vahvistaa lihaksiston toimintakykyä, parantaa hermo-lihaskoordinaatiota, tasapainottaa sokeri -ja rasva-aineenvaihduntaa, parantaa glukoosin sietokykyä, vahvistaa luustoa, pienentää sydämen lyöntitiheyttä, ehkäisee ja parantaa lievää verenpainetautia sekä ehkäisee sepelvaltimotautia. (Luotoniemi 1986, 21-22; Koivumäki 2001.) Lisäksi liikunta lisää hyvän olon tunnetta tuottavien endorfiinien määrää elimistössä (Mertaniemi- Miettinen 1998, 36). Psykologisesti liikunta vähentää ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä ja masennusta, parantaa itseluottamusta ja ruumiinkuvaa, lisää sosiaalista sopeutumista, parantaa työkykyä ja unenlaatua, vähentää neuroottisuutta, alkoholin ja lääkkeiden käyttöä ja parantaa kykyä ajatella kirkkaasti. (Luotoniemi 1986, 23-24.) Liikunnalla on monia sosiaalisen tason vaikutuksia. Sosiaalisesti liikunta muunmuassa lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, mahdollistaa sosiaalisen hyväksynnän kokemisen, opettaa sosiaalisia taitoja, mahdollistaa sosiaalisen roolin vaihtamisen passiivisesta aktiivisempaan suuntaan, lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja toisaalta myös yksityisyyden kokemista. (Suomen Mielenterveysseura. Liikunta ja psyyke lääketieteen valossa.) So-
6 siaalisissa vuorovaikutustilanteissa liikunta on joskus toimivin viestintäkanava. Sanalliselta ilmaisultaan estyneet voivat ilmaista liikunnassa asioita, joita he eivät kykene pukemaan sanoiksi (Luotoniemi 1986, 25).Lisäksi liikunta antaa sosiaalisesti hyväksyttävän tavan purkaa aggressioita (Joukamaa-Räsänen 1997, 1428). Liikunnan haittavaikutuksia Kohtuullisesti harrastettuna liikunta ei aiheuta terveille mitään fyysisiä haittoja. Väärin toteutettuna liikunta voi kuitenkin terveilläkin aiheuttaa vammariskin. Riski lisääntyy, jos liikunnassa ei oteta huomioon fyysistä terveydentilaa ja peruskuntoa. (Luotoniemi 1986, 25.) Tälläisiä kielteisiä biologisia ilmiöitä ovat rasitusvammat, loukkaantumiset, yliharjoitustila ja äkkikuolema (Suomen Mielenterveysseura. Liikunta ja psyyke lääketieteen valossa). Liikunnan kielteinen psykologinen ilmiö on riippuvuus liikuntaan. Sille on ominaista, että henkilölle kehittyy riippuvuus harjoitteluun, josta muodostuu pakonomainen käyttäytymismalli. Eräänä tyypillisenä esimerkkinä on anoreksiaa sairastavan tapa liikkua. (Luotoniemi 1986, 23-25; Vuori-Taimela 1999, 333; Joukamaa-Räsänen 1997, 1429.) Liikunnan kielteisiä sosiaalisia ilmiöitä ovat liialliset sosiaaliset suorituspaineet, sosiaalinen ahdistuneisuus, sosiaalinen kapeutuminen ja sosiaalisten velvoitteiden laiminlyönti. (Suomen Mielenterveysseura. Liikunta ja psyyke lääketieteen valossa.) Liikunnan haittavaikutuksia voidaan tarkastella myös yksittäisten oireiden tasolla. Liikunnan on todettu lisäävän joidenkin henkilöiden ahdistuneisuutta. Liikunnan fyysisiä seurauksia saatetaan tulkita ahdistuksen oireiksi ja tästä syystä ahdistutaan lisää. (Luotoniemi 1986, 25.) Liikunnan haittavaikutuksista psyykkisiin oireisiin ei ole tarkkaa tietoa. Voidaan kuitenkin olettaa, että väkivaltainen tunkeutuminen psykoottisen kokemusmaailmaan liikunnallisten aktiviteettien avulla voisi lisätä psykoottista käyttäytymistä. Depressiivisten henkilöiden houkutteleminen liikuntaan saattaa myös aiheuttaa syyllisyyttä ja huolta
7 siitä, että ei ole kykenevä ja ettei ole riittävästi huolehtinut kunnostaan. (Luotoniemi 1986, 25.) 1.3. Tutkimuksia liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä Mielenterveydestä ja liikunnasta on tehty suhteellisen vähän tutkimuksia. Tehdyt tutkimukset ovat keskittyneet pääosin psyykkiseen valmennukseen. Opinnäytetyöhöni valitut tutkimukset ovat suhteellisen vanhoja. Ne ovat kuitenkin hyviä ja luotettavia alan perustutkimuksia, joihin uudemmat tutkimukset usein pohjautuvat. Nämä tutkimukset ovat myös sinänsä perusteellisia, että uudempaa tutkimusta ei ole ollut tarvetta tehdä. Ongelmaksi koin kuitenkin alkuperäisten tutkimusten saatavuuden. Tästä johtuen olen joutunut lainaamaan jo toisten kirjoittamaa tekstiä kyseisistä tutkimuksista. J.R Hughes on artikkelissaan (Psychological effects of habitual exercise: A critical rewiew preventive medicine. 1984, 13) esittänyt seuraavan taulukon liikunnan psykologisista vaikutuksista. (Luotoniemi 1986, 22-23.) Taulukko 1: Liikunnan psykologisia vaikutuksia Lisää Suoriutumista opinnoissa Itsevarmuutta Tunne-elämän tasapainoa Riippumattomuutta Älyllistä suoriutumista Havaintokykyä Seurallisuutta Itsekontrollia Sukupuolista tyydytystä Hyvinvointia Työtehoa Vähentää Työstä poissaoloja Alkoholinkäyttöä Ahdistuneisuutta Masennusta Kuukautishäiriöitä Päänsärkyä Vihamielisyyttä Pelkoja Jännittyneisyyttä Virheitä työssä
8 Norjalainen Psykiatri Egil Martinsen (ks. Luotoniemi 1986, 28) on esittänyt liikunnan vaikutuksista mielenterveyteen kuusi erilaista hypoteesia: Kytkentähypoteesi: Fyysinen harjoittelu tuo positiivisia kytkentöjä biokemiallisten, älyllisten ja aisteihin liittyvien tekijöiden välille. Tämä kytkentä parantaa mielenterveyttä. Huomion poisvetämishypoteesi: Harjoittelu saa ihmisen keskittymään johonkin itsensä ulkopuolella olevaan ja siten irrottautumaan psyykkisistä ongelmista. Ristiriitaisesta olotilasta irrottautuminen koetaan hyvinvointina. Meditaatiohypoteesi: Harjoittelua pidetään tässä meditaation aktiivisena muotona. Useat tutkimukset osoittavat, että fyysisellä harjoittelulla on positiivisia, psykologisia vaikutuksia meditaatioon. Hypoteesi muuttuneesta tietoisuuden tilasta: Kuntourheilun fyysinen aktiviteetti sisältää suurten lihasryhmien rytmistä käyttöä. Tämä rytminen aktiviteetti voi johtaa muuttuneeseen tietoisuuden tilaan, jota voidaan pitää itsehypnoosin muotona. Niin sanottu hölkkähimo voidaan selittää tällä teorialla. Hallintahypoteesi: Eräiden teorioiden mukaan lapsen identiteetti ja itsetunto kehittyvät hallintakokemusten asteittaisen kehityksen kautta. Hallintaa tapahtuu kolmella tasolla: fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella. Fyysisten hallintakeinojen harjoitteleminen johtaa vahvistuneeseen identiteetintunteeseen ja parempaan itsetuntoon. Ajeeraushypoteesi: Psykologisia jännityksiä voi purkaa fyysisellä aktiviteeteilla. Nämä voivat johtaa sisäisen paineen vähenemiseen. Näissä Egil Martisenin erittelyissä tullaan jo lähemmäs psyykkisten vaikutusten erittelyä, jollaista tutkimus- ja selvittelytyötä Suomessa on 1990- luvulla jatkanut Tampereen yliopiston psykologian professori Markku Ojanen. Markku Ojanen on selvittänyt liikunnan mielenterveydellistä vaikutusta monenlaisilla ihmisryhmillä, joiden kaikkien selvitysten tuloksena vaikutus on melko selkeä, liikunnan todella koetaan lisäävän mielenterveyttä ja psyykkistä hyvinvointia.
9 Markku Ojasen (2001, 159) tutkimuksessa Liikunta mielenterveyspotilaiden avohoidon tukena projektin kehittämis- ja tutkimustavoitteet olivat seuraavat: Avohoidonpotilaiden fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin arviointi sekä arvioinnin yhteydessä annettava neuvonta. Liikuntaa hyväksi käyttävien hoito -ja kuntoutusohjelmien käynnistäminen ja seuranta. Avohoidon liikuntamahdollisuuksien tukeminen ja koulutustoiminta. Markku Ojasen (2001, 158-189) tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin keskeisiin havaintoihin. Mielenterveyspotilaiden tai asiakkaiden koettu hyvinvointi on alentunut muuhun väestöön verrattuna, mutta keskiarvojen tasolla tilanne ei ole kovin huono. Kaikkein huolestuttavimmaksi tutkimuksessa nousivat fyysiseen kuntoon liittyvät tulokset. Liikuntaa harrastetaan vähän, ylipainoisuus on suurta ja kuntomittaukset osoittavat merkittäviä puutteita fyysisessä kunnossa (Ojanen ym. 2001, 158-189). Ojasen tutkimuksen tavoin koin omassa liikuntakokeilussani ryhmäläisillä puutteita fyysisessä kunnossa ja ryhmäläisten ylipainoisuus oli huomattavaa. Ojasen (2001, 158-189) mukaan myös muissa terveyteen kuuluvissa asioissa on ongelmia. Tälläisiä alueita ovat tupakoinnin yleisyys ja puutteellinen itsehoito sekä hygienia. Liikunnasta saadut kokemukset ovat Ojasen (2001, 158-189) mukaan enimmäkseen myönteisiä, joskin erityisesti intensiivisempi liikunta koetaan kielteisenä. Samaan tulokseen tulin oman liikuntakokeiluni kohdalla. Myönteiset kokemukset näkyvät etenkin avoimissa vastauksissa. Itsearvioinnissa tulosten muuttuminen ei sensijaan ollut merkittävää. Markku Ojasen ( 2001, 158-189) mukaan liikunnan väheneminen ennakoi psyykkisen kunnon huononemista. Lisäksi terveysriskien kasautuminen koettiin ongelmalliseksi. Riskien kasautuessa, fyysinen kunto huononee ja myös psyykkisen hyvinvoinnin kokemus alenee. Kunto-ohjelmilla saadut tulokset jäivät suhteellisen niukoiksi, vaikka muutosten suunta erityisesti naisilla oli myönteinen. Sekä fyysisen että psyykkisen kunnon muutokset vaativat todennäköisesti nykyistä intensiivisempiä ohjelmia. (Ojanen ym. 2001, 158-189; Svennevig 2000, 21.) Omassa liikuntakokeilussani etenkin lihaskunnon kohdalla muu-
10 tokset olivat jo kolmen kuukauden kuluttua hyvinkin positiivisia. Kuitenkin Ojasen tavoin toteaisin ohjelmien intensiivisyyden ja pidemmän toteutusajan olevan merkittäviä tulosten saamiseksi. Svennevig (2000, 21) toteaa liikunnan harrastamista eniten estäneen huono fyysinen kunto, toiseksi suurin haittatekijä oli harrastusten kalleus. Lähes tasoissa liikuntaa estävinä tekijöinä olivat ylipainoisuus ja ystävien puute. Huonot liikuntakokemukset tai huonot harrastusmahdollisuudet haittasivat liikunta-aktiivisuutta vähiten. Voin todeta samojen ongelmien nousseen esiin myös omassa liikuntakokeilussani. Itsearvioidun fyysisen kunnon muutoksilla ei ollut yhteyttä todellisessa fyysisessä kunnossa tapahtuneisiin muutoksiin. Naisilla parani itsearvioidun fyysisen kunnon parantuessa vointi, itseluottamus ja sosiaaliset suhteet. Miehillä puolestaan elämään tyytyväisyys, työkyky, elämänhallinta ja vireystaso. Naisilla arvioidun fyysisen kunnon muutos ei ollut yhteydessä liikunnan määrän muutokseen, mutta miehillä se oli yhteydessä lisääntyneeseen liikunnan määrään. Fyysisessä kunnossa tapahtuneilla mitatuilla muutoksilla ei ollut suotuisaa yhteyttä psyykkisen hyvinvoinnin muutoksiin. (Svennevig 2000, 22.)
11 Liikunnan ja mielenterveyden yhteys Liikunnan tehokkuus Yleiset liikunnan psykologiset tekijät Odotukset Sitoutuminen Koettu hyöty Mielenterveys Kuvio 1: Liikunnan ja mielenterveyden yhteyttä kuvaava malli Ojasen (1994, 30) mallissa oletetaan, että liikunnalla on kulttuuriin liittyviä psykologisia ominaisuuksia, jotka ovat omiaan edistämään sen vaikutuksia yksilötasolla. Toiseksi liikunnan tehokkuus vaikuttaa siihen, miten se koetaan. Yleiset liikunnan psykologiset tekijät ja tehokkuus vaikuttavat odotuksiin, sitoutumiseen ja koettuun hyötyyn, jotka puolestaan vaikuttavat psyykkiseen terveyteen, psykologiseen hyvinvointiin ja elämisen taitoihin. Mallissa on nuoli, joka kuvaa mielenterveyden vaikutuksia liikuntaan. On todennäköistä, että hyvä mielenterveys ja psyykkisen hyvinvoinnin kokeminen lisää liikunnan harjoittamista. (Ojanen 1994, 30.)
12 1.4. Liikunta ja eri mielenterveyden ongelmat Toistaiseksi on näyttöä siitä, että liikunnan avulla voidaan vaikuttaa psyykkiseen huonovointisuuteen, etenkin masennukseen. Liikunta on kuin vastine sille omaaloitteisuuden puutteelle ja passiivisuudelle, joka on masennukselle ominaista. Usein liikunnan ja masennuksen synnyttämä ristiriitaisuus johtaa siihen että jommasta kummasta joko liikunnasta tai masennuksesta on luovuttava joko osittain tai kokonaan. (Lintunen ym. 1995, 25; Liikunta- positiivinen pako matka, 12-13.) Säännöllinen liikunta saattaa ehkäistä masennuksen kehittymistä ja erityisesti kestävyystyyppisen liikunnan ja voimaharjoittelun on todettu lieventävän masennuksen oireita. Liikunta voi vähentää oireita etenkin lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa. (Mertaniemi-Miettinen 1998, 36.) Liikunnan vaikutuksista unihäiriöihin, skitsofreniaan, dementiaan, persoonallisuushäiriöihin sekä muihin mielenterveyden häiriöihin tarvitaan vielä lisätutkimusta. Säännöllisen liikunnan on kuitenkin havaittu parantavan lieviä unihäiriöitä. Liikunta voi myös ehkäistä skitsofrenia-, neuroosi- ja mielialahäiriöpotilaiden vieraantumista omasta ruumiistaan sekä vähentää alkoholistien ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. (Mertaniemi- Miettinen 1998, 36.) Psykiatrisessa hoidossa liikunnasta saattaa olla apua potilaan aggressiivisuuden kanavoimisessa, aktiivisuuden lisäämisessä, sosiaalisten taitojen oppimisessa ja ruumiinkuvan eheyttämisessä. Psykoottisissa tiloissa potilas voi liikunnan avulla löytää oman itsensä ja ympäristön väliset rajat, jotka usein ovat hämärtyneet. (Mertaniemi-Miettinen 1998, 36.) Paniikkihäiriöiden hoidossa säännöllistä aerobista liikuntaa on verrattu muunmuassa lääkehoitoon. Lääke vähensi ahdistusoireita nopeammin ja tehokkaammin, mutta 10 viikon harjoittelun jälkeen ryhmien välillä ei enään ollut eroa ahdistuneisuuden lieventymisessä. Nykykäsityksen mukaan liikunta sen luonteesta riippumatta vähentää ahdistuneisuutta, mutta suurin vaikutus saadaan aerobisella liikunnalla. Liikunnan pidempikestoiset vaikutukset ahdistuneisuuden vähentämisessä edellyttävät vähintään 10 viik-
13 koa kestävää säännöllistä liikuntaa, jonka kesto yksittäisenä liikuntatapahtumana on yli 20 minuuttia. (Vuori-Taimela 1999, 332-333.) 1.5. Mielenterveyttä edistävä liikunta Liikunta edistää psyykkistä hyvinvointia, kun se on omaehtoista, myönteisiä elämyksiä tuottavaa, haastavaa, säännöllistä, kohtuullisen intensiivistä, sopivasti kuormittavaa ja arjesta irroittavaa (Koivumäki 2001, 4). Tutkimusten mukaan liikunta on osa psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen elämää. Se on yksi tapa saada vaihtelua, virkistystä, jännitystä, iloa ja ennen muuta hallinnan kokemusta elämään. Juuri hallinnan kokemus on tekijä, joka saattaa olla liikunnan myönteisten psykologisten vaikutusten takana. (Lintunen- Koivumäki-Säilä 1995, 25.) Liikunnan mielialaa kohentava vaikutus on osoitettu erityisesti intensiivisen ja kestävyystyyppisen liikunnan harrastajilla, mutta myös kevyellä liikunnalla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia mielialaan (Mertaniemi-Miettinen 1999, 36). Hyvä esimerkki on tai chi, joka Brownin ym. (1996) tutkimuksessa oli kaikkein tuloksellisin liikuntamuoto (ks. Ojanen ym. 2001, 201). Tavoitteellinen liikunta soveltuu mielenterveyspotilaille, jos tavoitteet on mitoitettu sopivasti. Keskeisin tavoite on nimenomaan osallistuminen. Myös muunlaiset tavoitteet ovat mahdollisia, jos ne tuntuvat mielekkäiltä.tulostavoitteiden asettaminen edellyttää omakohtaista motivaatiota ja sitkeyttä. Autonominen (flow-) liikunta edellyttää sekä haasteita että taitoja. Tämä on vaativa ehto, koska mielenterveyspotilaiden elämää kokonaisuutena kuvaa haasteettomuus ja taitojen puutteet. Eri liikuntalajeja tulisikin kehittää niin, että vaatimattomillakin taidoilla ja heikohkollakin fyysisellä kunnolla voidaan saada jotain aikaan. Elämysliikunta on erittäin suositeltava liikuntamuoto. Monelle tärkeää onkin muutos aikaisempiin kuvioihin. Näissä uusissa tilanteissa voi tulla esiin myönteisiä asioita, joihin muutoin on niukasti mahdollisuuksia.
14 Sosiaalinen liikunta on suosittu liikuntamuoto. Useimmat liikunnan muodot ovat sosiaalisia, mikä on hyvä asia. Haittana on kuitenkin se, että osalle nämä tilanteet saattavat olla ahdistavia, sillä omat taidot tuntuvat usein puutteellisilta ja muiden joukossa oleminen ahdistaa. Kun ahdistus hellittää harjoittelun myötä ja taidotkin kasvavat, on sosiaalinen liikunta hyvin arvokas liikuntamuoto. Filosofista liikuntaa toteutetaan muunmuassa, kun mielenterveyskuntoutujien kehonkuvaa halutaan realisoida. Ajatuksena on, että myönteinen, mutta realistinen suhtautuminen omaan kehoon olisi merkittävä askel eteenpäin. Oletettavaa on että, jos liikunnalla voidaan edistää omien suoritusten hallintaa ja arvostusta, se heijastuisi laajemminkin minäkuvaan. Lisäksi liikuntaan liittyvä meditaatio ja rentoutus, voi olla merkityksellistä etenkin ahdistuneisuuden hallinnassa. Asiointi-, hyöty- ja terveysliikunta ovat hyödyllisiä liikuntamuotoja. Parhaimmillaan niillä saadaan varsin merkittävä hyöty. (Ojanen ym. 2001, 202-204.) Lääketieteen lisensiaatti Pekka Koukkari esitti lisensiaattityössään (Liikunta ja psyyke) 1985 seuraavat liikunnan arvot ja merkitykset psykiatrisen hoitotyön osana. (ks. Koivumäki 2001, 4.) Kokonaisvaltainen hoitomuoto, jossa biologiset, psykologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet edustettuina Fysiologinen ja luonnollinen sekä ekologinen hoitomuoto Osa itsehoitoa ja ehkäisevää terveydenhuoltoa Itsehoitomuotona helppoa ja halpaa Tukee muuta hoitoa ja edistää ammatillista kuntoutusta Ainakin biologisen tason edistyminen voi olla nopeaakin Voi toimia ammatillisessa hoitosuhteessa demokraattisena siltana Estää passivoitumista, laitostumista ja eristäytymistä Jos näitä arvoja soveltaa liikunnanohjauksen toteutukseen, niin yksilöllisesti erilaisten tarpeiden ja toiveiden huomioon ottaminen kaikessa liikunnanohjauksessa on olennaisen tärkeätä. Erityisesti korostuvat ryhmädynamiikan ja ihmissuhdetaitojen hallinta.
15 Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että hyvän olon ja mielihyvän kokemukset ovat sinänsä palkitsevia. Liikunta tarjoaa paljon tälläisiä myönteisiä kokemuksia, jopa kauan mielessä säilyviä huippukokemuksia. Kolmen tunnin mittainen ahdistuneisuuden lasku ei ole vähäpätöinen asia. Liikunta on tehokas ja halpa tapa hoitaa itseään. (Lintunen ym. 1995, 25.) 1.6. Liikuntaa ohjaavan rooli Mielenterveystyön liikunnallisessa ohjaustyössä korostuvat myös ohjaajien ihmissuhdetaidot. Liikuntaa ohjaavien ihmisten tulisi erityisesti varoa oman itsetuntonsa pönkittämistä omaa liikunnallista taitoaan ylikorostamalla. Olennaisia asioita mielenterveystyön liikunnallisessa ohjaustyössä ovat hienotunteisuus, motivointikeinojen tarkka ja yksilöllinen pohdinta, aktiivinen yhteydenpito sekä kannustava ja rohkaiseva ote. (Koivumäki 2000, 3-4.) Tällä alueella pätee muutenkin erityisliikunnassa olennaiseksi koettu soveltamisen taito. Tärkeää liikuntapedagogisesti olisi, että jokainen pystyisi liikkumaan kykyjensä ja rajoitteidensa mukaisesti. (Koivumäki 2000, 3-4.) 2. POHDINTAA Mielenterveysalan liikuntatoiminnan puutteeseen on viime vuosien aikana herätty. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietinnössä (2001, 50-51) korostettiin erityisryhmien kohdalla keskittymistä mielenterveysalan liikunnan kehittämiseen. Mielenterveysalan liikuntatoiminnan lisäämistä perusteltiin muunmuassa seuraavasti: mielenterveysongelmat ovat suurin työkyvyttömyyseläkkeitä aiheuttava sairausryhmä ja liikunnan toteutus mielenterveystyön kentässä on vähäistä, sairaaloita lukuun ottamatta, vaikka liikunnalla tiedetään olevan mielenterveysongelmia ehkäisevä ja kuntouttava vaikutus.
16 Liikuntatoimintaa pyritään lisäämään ja kehittämään seuraavien ehdotusten kautta: Kokeiluhankkeen käynnistäminen kunnissa toteutettavan mielenterveyspotilaiden tarpeista lähtevän ja luotettavaan tietoon perustuvan soveltavan liikuntatoiminnan kehittämiseksi. Pyritään turvaamaan psykiatristen sairaaloiden liikunnanohjaajien vakanssit ja pyritään kehittämään työolosuhteita ja toimenkuvia tarpeita vastaaviksi. Lisätään mielenterveysalan järjestöjen paikallisyhdistysten vertaisohjaajien määrää. Mielenterveystyön ammattilaisille lisätään perus- ja täydennyskoulutusta sekä kehitetään koulutussisältöjä ja materiaaleja. Kunnissa järjestetään paikallisia ja alueellisia yhteistyöfoorumeita liikuntatoimen, mielenterveystyön kentän ja alan järjestöjen välille. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001, 50-51.) Mielenterveyttä edistävän liikunnan riittävä toteuttaminen edellyttää nykyistä parempaa yhteistoimintaa liikunta- ja mielenterveysalan kesken. Tavoitteena on kehittää liikuntaja mielenterveysalan yhteistyötä nykyistä laajemmaksi ja pysyvämmäksi sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001, 50-51.) Sosiaali- ja terveysministeriön komiteamietinnössä tulevat ilmi kaikki ne kehitettävät asiat joihin itse opinnäytetyötä tehdessäni olen törmännyt. Opinnäytetyöni laajuus antoi minulle mahdollisuuden tutustua liikunta- ja mielenterveyssektorilla sekä järjestötyöhön, että kentällä tapahtuvaan ohjaustyöhön. Opinnäytetyöni eteneekin osioittain yleisistä liikunta- ja mielenterveysteemoista järjestötoiminnan kautta kohti kentällä tapahtuvaa ohjaustyötä. Voinkin todeta saaneeni laajasti kokemusta liikunta- ja mielenterveystyön eri sektoreista. Opinnäytetyössäni keskityn liikunta- ja mielenterveystyön avohoitoon, koska aikaisempia tutkimuksia laitoshoidosta löytyy runsaammin. Esimerkkinä mainittakoon Aija Saaren (1986) gradu Kuvaus liikuntatoiminnasta ja sen ongelmista maamme psykiatrisissa sairaaloissa. Tämä työ on ehdottomasti laajin ja paras psykiatrisen sairaanhoidon kentältä tehty työ. Psykiatristen sairaaloiden ja yksiköiden liikuntatoiminta ei kuitenkaan jäänyt vieraaksi, vaikka sen opinnäytetyöni ulkopuolelle rajasinkin. Sillä työ, työyhteisöt ja johtaminen opintokokonaisuudella pääsin osallistumaan kartoitukseen psykiatristen sairaaloiden ja yksiköiden liikuntatoiminnasta, mikä kuvasi hyvin tämänhetken laitoshoidon liikuntatoimintaa ja sen ongelmia.
17 Valmistuessaan tämä opinnäytetyö on ollut osana toteuttamassa suurta haavettani yhdistää liikunta- ja sosiaalialan osaamistani. Näin olen voinut toteuttaa jotain sellaista mistä olen pitkään haaveillut. Haaveista huolimatta prosessi on ollut myös äärimmäisen rankka ja välillä olenkin kokenut suurta epävarmuutta työni rakenteesta. Kuitenkin työn valmistuessa olen tyytyväinen opinnäytetyöni erilaisuuteen, koska tuntuu että näin olen laajemmin voinut osallistua erilaisiin projekteihin, kehittää ammattitaitoani ja laajentaa näkemyksiäni liikunta- ja mielenterveysteemasta. Uskoisin opinnäytetyöni tässä muodossa palvelevan parhaiten myös työelämän tarpeita. Opinnäytetyö on antanut minulle runsaasti mahdollisuuksia jatkossakin toimia liikuntaja mielenterveystoiminnassa muunmuassa Suomen Mielenterveysseuran liikuntavastaavien koulutustehtävissä, erilaisissa tapahtumissa ja valtakunnallisessa erityisliikunnan neuvottelupäivässä. Voin vain todeta työni raskaudestaan huolimatta todella palkinneen. Opinnäytetyötä tehdessäni huomasin mm. liikunnan ja eri mielenterveyden häiriöitä tutkittaneen hyvin vähän. Samoin totesin myös liikunnan ja lääkkeiden välisen yhteyden mielenkiintoiseksi. Voitaisiinko esimerkiksi masennukseen kehittää sellaisia lääkkeitä, jotka passivoisivat mahdollisimman vähän ja näin tukisivat liikunnan harrastamista. Nämä olisivat jatkossa hyviä ja hyödyllisiä tutkimuksen aiheita. Lopuksi lainaan filosofian professorin Ilkka Niiniluodon ajatuksia liikunnasta. Niinsanotun tavallisen ihmisen arkipäivässä uljaan ulkomuodon ja aktiivisen liikunnan merkitystä ei kuitenkaan pitäisi väheksyä: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka ulkoinen ja sisäinen olemus ovat vuorovaikutuksessa. Se, miltä ihminen näyttää muiden ja itsensä silmissä, ja miten hän kokee oman suorituskykynsä, on ratkaisevan tärkeää hänen itsetunnolleen ja sitä kautta hänen kyvylleen elää terveyttä, rikasta ja ihmisarvoista elämää.
18 LÄHTEET Holm, A. 1997. Yhteistyö on valttia: Jaetaan kortit uudestaan. Liikunta & tiede nro 5. 50-51. Joukamaa, M. Räsänen, S. 1997. Liikunta ja mielenterveys. Suomen Lääkärilehti nro 12. 1427-1430. Liikunta- positiivinen pakomatka. 2000. Liikunta & tiede nro 5. 12-13. Lintuniemi, T. Koivumäki, K. Säilä, H. 1995. Jalka potkee mieli notkee. Liikunta mielenterveyden tukena. Suomen Mielenterveysseura. Helsinki: Tammisaaren kirjapaino Oy. Luotoniemi, M. 1986. Liikunta ja mielenterveys. Suomen Mielenterveysseura. Mertaniemi, M. Miettinen, M. 1998. Suuntana hyvinvointi. Mitkä ovat liikunnan mahdollisuudet. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 113. Jyväskylä: PainoPorras Oy. Mälkiä, E. 1993. Erityisliikunta 1. Soveltavan liikunnan perusteet. Toinen painos. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Ojanen, M. 1994. Lennokas askel, pilvetön mieli. Liikuntatieteellisen seuran impulssi nro 3. Tampere: Tammerpaino Ojanen, M. 1994. Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi. Liikuntatieteellisen seuran moniste nro 19. Helsinki: Hakapaino Oy. Ojanen, M. Svennevig, H. Nyman, M. Halme, J. 2001. Liiku oikein- voi hyvin. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 153. Tampere: Tammer-Paino Oy.
19 Sosiaali- ja terveysministeriö. 2001. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Taimela, S. Vuori I. 1999. Liikuntalääketiede. Toinen painos. Kustannus Oy Duodecim. Vammalan kirjapaino Oy. Ylen, H. Ojanen, M.1999. Liikunta on hyväksi - jos siltä tuntuu. Liikunta mielenterveyspotilaiden avohoidon tukena - projekti. Ensimmäisen tutkimuskauden tuloksia. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 145. Helsinki: PaintMedia Oy. Julkaisettomat lähteet Koivumäki, K. 2000. Henkinen hyvinvointi ja liikunta. Seminaariaineisto. Mielenterveyden keskusliitto ry. 25.5.2000. Joensuu. Koivumäki, K. 2001. Liikunta mielen tasapainon tukena. Koulutusmuistiinpanot. Suomen Mielenterveysseura. 21.4.2001. Pajulahti. Salonen, K. 2002. Viestintäjohtaja. Suomen Mielenterveysseura. Haastattelu. 2.4.2002. Helsinki Suomen Mielenterveysseura. Liikunta ja psyyke liikuntalääketieteen valossa. Liikunta ja mielenterveys kansiot. Helsinki. Svennevig, H. 2000. Kuperkeikkoja mielen piristykseksi. Seminaariaineisto. Liikuntatieteellinen seura. 13-14.11.2000. Helsinki
SISÄLLYS JOHDANTO 1. SUOMEN MIELENTERVEYSSEURA JA SEN LIIKUNTATOIMINTA...2 2. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄT...5 3. SUOMEN MIELENTERVEYSSEURAN LIIKUNTAVASTAAVIEN HAASTATTELUIDEN KESKEISTÄ SISÄLTÖÄ...6 3.1. Yhteenveto haastatteluista...9 3.2. Haastatteluista nousseet kehittämistavoitteet...10 4. TÄRKEIMMÄT KEHITTÄMISTAVOITTEET...11 4.1. Ensimmäinen kehittämistavoite...11 4.2. Toinen kehittämistavoite...13 4.3. Kolmas kehittämistavoite...14 4.4. Neljäs kehittämistavoite...15 4.5. Aikataulu kehittämistavoitteiden toteuttamiseksi...16 5. ESITTEEN LAATIMINEN...17 6. POHDINTAA...18 LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Esite Käytännön vinkkejä Suomen Mielenterveysseuran liikuntavastaaville
2 JOHDANTO Tämä opinnäytetyöni osaraportti sisältää Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminnan kehittämishankkeen. Kehittämishanke toteutettiin syksyn 2001 aikana. Kehittämishanke oli osa Työ, työyhteisöt ja johtaminen -opintokokonaisuutta. Kehittämishankkeen yhtenä osana syntyi esite Käytännön vinkkejä Suomen Mielenterveysseuran liikuntavastaaville. 1. SUOMEN MIELENTERVEYSSEURA JA SEN LIIKUNTATOIMINTA Suomen Mielenterveysseuran tehtävät ja toimintamuodot Suomen Mielenterveysseura on kansanterveysjärjestö, jolla on 50 paikallista mielenterveysseuraa eri puolilla Suomea. Suomen Mielenterveysseura on sitoutumaton kansalaisjärjestö, jolla on kolme perustehtävää: toimia kansalaisjärjestönä, palvelujen kehittäjänä ja tuottajana sekä asiantuntijajärjestönä. Lisäksi se korostaa toiminnassaan ehkäisevää mielenterveystyötä. Kansalaisjärjestönä seura tarjoaa paikallisten mielenterveysseurojen kautta suomalaisille toiminta- ja vaikuttamiskanavan mielenterveyden hyväksi. Palvelujen kehittäjänä ja tuottajana seura käynnistää kokeiluja ja luo uusia toimintamalleja täydentämään julkisia mielenterveyspalveluja etenkin kriisityöllä ja psykososiaalisilla tukimuodoilla. Asiantuntijajärjestönä seura kokoaa mielenterveyden kannalta merkityksellistä tietoa ja välittää sitä esimerkiksi koulutusten ja julkaisujen muodossa. (Suomen Mielenterveysseura. Kansalaistoiminta esite.) Varat toimintaan tulevat pääosin Rahaautomaattiyhdistyksen tuotosta saaduilla avustuksilla (Suomen Mielenterveysseuran esite, 1-19).
3 Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminta Suomen Mielenterveysseura on jo vuosia ollut kiinnostunut liikunnan ja mielenterveyden yhteydestä. Liikunta ja mielenterveys- työryhmä on kokoontunut runsaan viidentoista vuoden ajan. Työryhmän tuloksena on syntynyt kirja Jalka potkee mieli notkee. Lisäksi työryhmä on ollut järjestämässä psykiatristen sairaaloiden liikunnanohjaajien täydennyskoulutuksia. (Kettunen 2001.) Syksyllä 1999 paikallisia mielenterveyseuroja motivoitiin liikuntatoiminnan kehittämiseen kirjeiden ja järjestön lehdessä julkaistujen artikkeleiden kautta. Paikallisista mielenterveyseuroista 21 valitsi vuoden 2000 alussa joukostaan liikuntavastaavan. Liikuntavastaavien tehtävänä on ollut olla mukana paikkakunnalla kehittämässä mielenterveyden edistämistä liikunnan keinoin. Tarkoituksena on ollut, että liikuntavastaavat kartoittaisivat paikkakunnan liikuntatarjontaa ja toisivat esille liikunnan vaikutusta mielenterveydelle. (Kettunen 2001.) Liikuntavastaavan ominaisuuksiksi on riittänyt omakohtainen kiinnostus liikuntaan ja sen kehittämiseen. Liikuntavastaavat eivät ole liikunta-alan ammattilaisia, vaikka joukossa muutamia tälläisiä henkilöitä onkin. Liikuntavastaavat toimivat vertaisohjauksen periaattein. (Kettunen 2001.) Kunnossa kaiken ikää rahoitusta Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminta on saanut vuonna 2001 kymmenen tuhatta markkaa. Rahoitus kokonaisuudessaan käytettiin liikuntavastaavien ensimmäiseen koulutukseen. Vuodeksi 2002 Kunnossa kaiken ikää rahoitusta saatiin 2500 euroa. (Kettunen 2001.) Paikallisissa mielenterveysseuroissa yhtenä tavoitteena on ollut perustaa liikuntaryhmiä monipuolistamaan yhdistysten toimintaa. Liikuntatoiminta on kohdistunut pääasiassa aikuisväestöön. Uusiin liikuntaryhmiin on osallistunut säännöllisesti 165 henkilöä vuoden 2001 aikana. Muuhun liikuntatoimintaan (yksittäisiin tapahtumiin) on osallistunut noin 500 henkilöä. Mielenterveysseurojen liikuntatoimintaa oli järjestämässä 17 henkilöä ja uusia liikuntaryhmiä perustettiin 16 kappaletta. Liikkujien pääasiallinen tavoite on
4 ollut mielen hyvinvoinnin lisääminen ja ylläpitäminen liikunnan avulla. (Kettunen 2001.) Mielenterveysseurojen liikuntavastaaville järjestettiin koulutuspäivät yhteistyössä Suomen Kuntourheiluliiton kanssa 20-21.4.2001. Koulutuspäivien tavoitteena oli ideoida uusia liikunnallisia toimintamuotoja paikallisiin seuroihin sekä antaa perustietoa liikuntaryhmien vertaisohjauksesta. Koulutustapahtuman lisäksi on järjestetty muutamia alueellisia kehittämispäiviä. Liikuntavastaaville oli tarkoitus järjestää syksyllä 2001 ja keväällä 2002 jatkokoulutusta. Koulutukset kuitenkin peruuntuivat, koska rahoituksen vuoksi koulutus olisi pystytty järjestämään vain yksipäiväisenä. Yksipäiväiseen koulutukseen ilmoittautuneita ei kuitenkaan ollut riittävästi, johtuen pitkistä kulkuyhteyksistä. Tämän vuoksi seuraava koulutus päätettiin järjestää syksyllä 2002 jolloin se pystyttäisiin järjestämään kaksipäiväisenä. (Kettunen 2001.) Jatkossa toiminnan tarkoituksena on järjestää koulutusta yhteistyössä Suomen Kuntourheiluliiton ja liikunnan alueyhdistysten kanssa. Paikallisten mielenterveyseurojen tarkoituksena on koota yhteistyössä eri järjestöjen ja yhdistysten kanssa liikuntaryhmiä, joissa liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä korostettaisiin. Tukihenkilötoiminnassa tavoitteena on korostaa liikunnan merkitystä yhtenä toiminnallisena ja kuntouttavana tukimuotona. Tukihenkilöiden jaksamisen tueksi on tavoitteena perustaa omia liikuntaryhmiä. Kuntien perusterveydenhuollon kanssa tarkoituksena on tehdä yhteistyötä siten, että mielenterveystoimistot saataisiin kiinnostumaan liikunnan yhdistämisestä asiakkaiden hoitoon ja kuntoutukseen. (Kettunen 2001.) Paikallisten seurojen liikuntatoiminta on vasta alkuvaiheessa. Vaikka muutamia uusia ryhmiä onkin ehditty perustaa, toiminta on kuitenkin pääasiallisesti ollut kartoitusta siitä, millaista liikuntaa toivotaan ja mille kohderyhmälle toimintaa tullaan suuntaamaan. Myös Suomen Mielenterveysseura hakee vielä uria toimintaan ja sen kehittämiseen. Lisäksi voidaan todeta liikuntavastaavien toimenkuvan olevan vasta selkeytymässä.
5 2. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄT Kehittämishankkeen päätavoitteina oli Suomen Mielenterveysseuran liikuntatoiminnan johdonmukaisen kehittämisen käyntiin saattaminen ja toiminnan ohjaaminen tavoitteellisempaan suuntaan. Kehittämishankkeen yhtenä osatavoitteena oli luoda liikuntavastaaville käytännönläheistä materiaalia toimintaa ja sen aloittamista helpottamaan. Kehittämishankkeen osana syntyikin liikuntavastaaville suunnattu esite Käytännön vinkkejä Suomen Mielenterveysseuran liikuntavastaaville (Liite 1). Kehittämistyö edustaa luonteeltaan ja lähestymistavaltaan kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta, jossa päämenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelumenetelmää eli teemahaastattelua (Hirsjärvi-Remes-Sajavaara 1997, 160-168; Hirsjärvi-Hurme 2000, 47-48). Menetelmäksi valittiin haastattelu, koska sen uskottiin olevan nopein tapa tavoittaa Suomen Mielenterveysseuran liikuntavastaavat. Haastattelut suoritettiin puhelimitse, koska liikuntavastaavat ovat alueellisesti sijoittuneet ympäri Suomea. Kehittämishanke aloitettiin liikuntavastaavien kanssa käydyillä puhelinhaastatteluilla. Yhteyttä otettiin kaikenkaikkiaan kahteenkymmeneen liikuntavastaavaan, joista kaksi oli varaliikuntavastaavia. Haastattelut suoritettiin syksyn 2001 aikana. Haastattelut kestivät vastaajasta riippuen 10-30 minuuttia. Haastattelujen sisällön valmistelua avusti Suomen Mielenterveysseuran kansalaistoimintojen linjan johtaja, järjestöpäällikkö Sinikka Kettunen. Haastatteluiden runko sisälsi SWOT- analyysille tyypillisiä teemoja: mitä yhdistyksessä on saatu aikaiseksi liikunta ja mielenterveys asioissa, jatkon kehittämissuunnitelmat, toiminnan onnistumiset ja ongelmat, toiminnan mahdollisuudet ja uhat, millaista tukea ja materiaalia pääseuralta kaivattaisiin, koulutuksen sisällöllisiä toiveita ja halukkuutta osallistua koulutuksiin ja lopuksi ajatuksia teemasta ja liikuntavastaavana toimimisesta. Lisäksi osa liikuntavastaavista oli mahdollista tavata erilaisissa kehittämistapahtumissa ja koulutuksissa. Tällöin oli mahdollista tarkentaa tietoja ja saada lisäinformaatiota liikunta- ja mielenterveysteemasta sekä liikuntavastaavien toiminnasta.
6 3. SUOMEN MIELENTERVEYSSEURAN LIIKUNTAVASTAAVIEN HAASTATTELUIDEN KESKEISTÄ SISÄLTÖÄ Yhdistyksissä oli toteutettu terveysliikuntaa pääasiassa tukihenkilöille. Osa yhdistyksistä ei vielä ollut aloittanut liikuntatoimintaansa (6 mainintaa). Liikkujien määrä vaihteli nollasta seitsemäänkymmeneen. Osa paikallisista yhdistyksistä oli järjestänyt liikuntatoimintaa kurssimuotoisena (1 maininta), osa tapahtumana (4 mainintaa) ja osa säännöllisesti kokoontuvina ryhminä (6 mainintaa). Neljää paikkakuntaa lukuun ottamatta liikuntatoimintaa pyritään jatkamaan ja kehittämään. Neljällä paikkakunnalla syynä toiminnan epävarmuuteen oli liikuntavastaavien vaihtuminen tai heidän luopumisensa tehtävästään. Taulukot 1 ja 2: Vastaukset toiminnan positiivisista kokemuksista ja ongelmista sekä vastausten luku- ja prosenttimäärät. TAULUKKO 1 Positiivisia kokemuksia Lkm % Yhteistyöntoimivuus 5 36 Osallistuneiden tyytyväisyys 5 36 Toimijoiden innostuneisuus 2 14 Teeman tärkeys 2 14 Yht 14 100 Vastaajia: 21 TAULUKKO 2 Ongelmia Lkm % Varojen puute 4 20 Vähäiset osallistuja määrät 3 15 Ei tavoita liikuntaa tarvitsevia 3 15 Arvostuksen puute 2 10 Ajan puute 2 10 Hallitusten tietämättömyys 2 10 Henkilöstön puute 2 10 Tilojen puute 1 5 Työn yksinäisyys 1 5 Yht 20 100 Vastaajia: 21
7 Toiminnan onnistumisia ja positiivisia kokemuksia olivat yhteistyön toimivuus, toimintaan osallistuneiden tyytyväisyys ja toimijoiden innostuneisuus sekä liikunta ja mielenterveysteeman tärkeys. Ongelmiksi koettiin toimintaan kohdistuvien varojen puute, vähäiset osallistujamäärät, toiminnan ja asiakkaiden kohtaamattomuus, ajan- ja arvostuksen puute, paikallisten yhdistysten hallitusten tietämättömyys toiminnasta, henkilöstön sekä tilojen puute ja työn yksinäisyys. Taulukot 3 ja 4: Vastaukset koettuihin mahdollisuuksiin ja uhkiin sekä vastausten luku- ja prosenttimäärät. TAULUKKO 3 Mahdollisuuksia Lkm % Asian tärkeys 4 50 Positiiviset jatkonäkymät 3 37,5 Hyvät puitteet 1 12,5 Yht 8 100 Vastaajia: 21 TAULUKKO 4 Uhkia Lkm % Varojen puute 4 29 Ei tavoita liikuntaa tarvitsevia 2 14 Henkilöstön puute 1 7 Hallitus ei koe tärkeäksi 1 7 Toimijoiden jaksaminen 1 7 Muun tarjonnan runsaus 1 7 Ajan puute 1 7 Työn yksinäisyys 1 7 Yhdistyksen ikääntyvät jäsenet 1 7 Toimijoiden vaihtuvuus 1 7 Yht 14 100 Vastaajia: 21 Mahdollisuuksiksi koettiin asian tärkeys, toiminnan positiiviset jatkonäkymät ja hyvät puitteet toiminnan jatkamiselle. Uhiksi toiminnalle koettiin varojen puute, toiminnan ja asiakkaiden kohtaamattomuus, henkilöstön puute, hallituksen välinpitämättömyys, toimijoiden jaksaminen, muiden liikuntamuotojen tarjonnan runsaus, ajan puute, yksinäisyys, yhdistyksen ikääntyvät jäsenet ja yhdistyksen toimijoiden runsas vaihtuvuus.