Alue- ja rakennepolitiikan ajankohtaispäivät 27. 28.11.2012 Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila Arvoisat alue- ja rakennepolitiikan seminaarin järjestäjät, hyvät naiset ja miehet! Haluan ensimmäisenä kiittää mahdollisuudesta kertoa teille sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja erityisesti nyt valmisteilla olevien monien uudistusten ja ohjelmien vaikutuksista naisten ja miesten asemaan, molempien Sukupuolten yhdenvertaiseen kohteluun. Tasa-arvolain 4 pykälä säätää: viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa, Erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita jotka estävät tasa-arvon toteutumista. Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen tulee ottaa huomioon 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla palvelujen saatavuudessa ja tarjonnassa. Euroopan parlamentti käsittelee parhaillaan parlamentin ja neuvoston asetusta, jossa säädetään yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien Euroopan unionin eri rahastojen yhteisistä säännöistä, joiden tavoitteena on rahastoohjelmien täytäntöönpanossa, sen kaikissa vaiheissa tähdätä epätasa-arvon poistamiseen sekä edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja kaikkinaista syrjinnän torjumista.
Hyvät kuulijat! Tasa-arvon edistämistä ja syrjinnän kieltoa koskevat lain pykälät ovat selkeät. Seuraavaksi muutama ajatus sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta puhuttaessa ei ole itsestään selvää, mitä sanalla kulloinkin tarkoitetaan. Monesti tasa-arvo ymmärretään ihmistä tasapäistävänä, naisille ja miehille tarjotaan samat mahdollisuudet ja sukupuolen merkitys jätetään huomioimatta neutraliuden nimissä. Tällainen tasa-arvon tulkinta johtaa kuitenkin tavoitteen kannalta ristiriitaisiin tuloksiin. Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä pitää huomioida sukupuolten erilaisuudet ja määritellä ne kriteerit joiden suhteen tasa-arvoista kehitystä halutaan edistää. Tasa-arvoisuuteen liittyy sukupuolen perusteella erilaisen kohtelun suvaitseminen. Hyvinvointivaltion rakenteessa 1960-1980 lukujen aikana kansalaisten sosiaaliset oikeudet vahvistuivat ja luotiin uusia sosiaaliturvan ja palkkaturvan järjestelmiä. Hyvinvointivaltion rakenteet tukivat naisten itsenäisyyttä. Samalla hyvinvointipalvelut tarjosivat naisille työpaikkoja mutta myös naisten pääsyn työmarkkinoille. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämä selvitys sukupuolten tasa-arvon hyvät käytännöt antaa hyviä vinkkejä sellaisista toimintamalleista, joilla voidaan edelleen jalostaa sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja valtavirtaistamista.
Meillä tasa-arvoihmisillä on aivan oma slangimme, me puhumme valtavirtaistamisesta, segregaatiosta, suvauksesta jne, Nämä termit pitää meidän naisjärjestöjen kansankielelle kääntää, Mitä on sukupuolitietoinen aluekehittäminen? Sukupuolitietoisen aluekehittämisen tavoitteena on, että alue tarjoaa mahdollisuuksia ja elintilaa eri elämäntilanteissa ja eri sukupuolta oleville asukkaille. Alueen toimivuutta erilaisille ihmisille sekä sukupuolinäkökulmasta että muistakin näkökulmista voi pohtia vaikka vastaamalla seuraaviin kysymyksiin erilaisten ihmisten kannalta: Onko elämäni alueella mielekästä ja kuinka tulen toimeen? Voinko omalla alueellani tällä sukupuolella, sukupuolen ilmaisulla ja muilla ominaisuuksillani saada töitä? Sukupuolten merkitys aluekehittämisessä on tärkeä asia. Alueiden kehityksen näkökulmasta väestön sukupuolirakenteella on tärkeä merkitys. Erityisesti koulutettujen naisten muutto syrjäisimmiltä alueilta on yksi tasapainoisen alueellisen kehityksen este Suomessa. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen liittyy alueiden kilpailukykyyn ja vetovoimaisuuteen. Tasapainossa oleva väestörakenne tukee yritystoiminnan ja työpaikkojen kehitystä. Erityisen tärkeää on turvata peruspalvelujen saatavuus sekä nuorten naisten työllistyminen. Muuttajina maaseudulta lähtee enemmän naisia kuin miehiä ja vastaavasti paluumuuttajissakin naiset ovat enemmistönä. Naiset ovat miehiä koulutetumpia. Maaseudulle muuttoa ja siellä asumista nakertavat huonot tietoliikenneyhteydet sekä julkisen vallan heikko tahtotila maaseudun kehittämisessä. Kotimainen uusiutuva energia, luontoperäisten materiaalien
innovaatiot luovat sekä naisille että miehille kiinnostavia työpaikkoja maaseudulla. Osaammeko me nämä monet mahdollisuudet jatkossa hyödyntää? Mitä ovat erilaisten toimenpiteiden ja uudistusten sukupuolivaikutukset? Harvoin ne ovat suoria ja välittömiä, useimmiten vaikutukset ovat välillisiä. Näiden ongelmien tiedostaminen, esiin nostaminen vaatisi syvällisempää analyysiä syystä, että neutraalilta näyttävät toimet ja esitykset saattavat sittenkin kohdistua hyvin eri tavalla miehiin ja naisiin. Monilla alue- ja rakennepolitiikan toimilla on suoria mutta myös välillisiä vaikutuksia ihmisten elämään, työskentely-, liikkumis-, ja harrastusmahdollisuuksiin sekä ihmisten hyvinvointiin. Euroopan Unionin alue- ja rakennerahastojen uudistaminen ei tule tarjoamaan Suomelle muuta kuin niukkenevia resursseja. Siksi aluepolitiikkaa on myös hoidettava määrätietoisilla kansallisilla toimilla. Aiemmin aluepolitiikka merkitsi sitä, että koko maa pidettiin asuttuna ja jokaisessa kolkassa asuvalle ihmiselle turvattiin peruspalvelut. Alueiden kehittäminen on nyt tapahtumassa vahvojen ehdolla ja kaiken keskittämisellä. Vallanpitäjiä yhdistää usko suuruuden ekonomiaan ja keskittämisen kaikkivoipaisuuteen. Tärkeimpänä tavoitteena on luoda isoja yksiköitä. Se miten ne palvelunsa tuottavat ja miten ne toimivat on, jäänyt todella vähälle huomiolle. Kuvaavana osoituksena tästä on kuntauudistus, jossa ei ole lainkaan selvitetty jo tehtyjen liitosten onnistumisia. Ei ole myöskään selvitetty jo tehtyjen liitosten vaikutuksia naisten ja miesten tasa-
arvoon. Onko sosiaali- ja terveystoiminnan elintärkeiden palveluiden organisointi jäämässä toisarvoiseksi kysymykseksi? Keskittämispolitiikalla on merkittäviä vaikutuksia ihmisten elämään. Maan sisäinen muuttoliike tulee kasvamaan. Kun työpaikat keskittyvät, joutuu työikäinen väestö muuttamaan suuriin kaupunkeihin. Kun palvelut keskittyvät, joutuvat vanhukset muuttamaan kylistä kuntakeskuksiin. Pienillä paikkakunnilla ja kylissä asuntojen arvot laskevat, kasvukeskuksissa asumiskustannukset nousevat. Entistä useammassa perheessä toinen vanhemmista työskentelee kaukana kotoa. Naisten ja miesten tasa-arvon kannalta tähän mennessä tehdyt keskittämisja ulkoistamistoimet ovat olleet kielteisiä. Joissakin tapauksissa eriarvoisuutta on aktiivisesti edesautettu. Esimerkkiä on näyttänyt puolustusvoimat, joissa päätöksenteko on lähes sataprosenttisesti miesten käsissä. Puolustusvoimat yhtiöitti ruokahuollon saadakseen pienipalkkaiset naiset sellaisen työehtosopimuksen piiriin, jossa palkat ovat entistäkin pienempiä. Puolustusvoimien henkilöstösupistukset tulevat jatkossakin painottumaan naistyöpaikkoihin. Valtaosa kuntatyöntekijöistä on naisia. Heitä on pidetty jatkuvassa epävarmuudessa eikä vieläkään ole näköpiirissä tilannetta, jossa työntekijät tietäisivät, mitä heidän työpaikoilleen tapahtuu. Hallitus on sekä hallitusohjelmassaan että tasa-arvo-ohjelmassaan sitoutunut sukupuolivaikutusten arviointiin kaikissa merkittävissä hankkeissa. Kuntauudistuksen sukupuolivaikutukset tulisikin tämän mukaisesti arvioida pikaisesti. Sitä työtä olisi pitänyt tehdä alusta alkaen luonnollisena osana
valmistelutyötä. Viimeistään nyt kun kunnilta perätään lisäselvityksiä liitosaikeista, olisi hallituksen ryhdyttävä toteuttamaan omaa ohjelmaansa myös tasa-arvon osalta. Suomen alueelliseen kehitykseen tekeillä oleva kuntarakenneuudistus tuo todella kovan muutoksen. Kunnathan ovat olleet ja ovat edelleen alueidensa tärkeimmät kehittäjät ja elinvoimaisuuden rakentajat. Liitoskunnissa on jo nyt selvästi nähtävissä alueen näivettymiskehityksen alkaminen. Siksi kuntarakenneuudistuksen vaikutukset tasa-arvolain mukaisiin vaatimuksiin pitää perusteellisesti selvittää. Pääministeri Vanhasen I hallitus pisti alulle Paras-hankkeen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Sen hankkeen sukupuolivaikutukset on arvioitu Tasa-arvoasiainneuvottelukunnan Sukupuoli ja valtajaoston toimesta Sari Pikkalan tekemässä tutkimuksessa. Naisten lukumäärä laski selvästi liitoskunnissa niin valtuustojen kuin hallitusten puheenjohtajina ja valtuustoehdokkaina. Viime kunnallisvaaleissa ensimmäisen kerran 40 vuoden jälkeen naisehdokkaiden määrä putosi samoin valituksi tulleiden. Tämän tutkimuksen mukaan naiset vastustavat kuntaliitoksia 63 % ja miehet 57 %. Tutkimus maaseudun ohjelmaperusteisen kehittämisen tuloksellisuudesta naisnäkökulmasta analysoi maaseudun naisten elinolosuhteisiin vaikuttaneita asioita. Vaikka aluksi ohjelmatoiminnan seuranta kärsii tietojen epäsystemaattisesta tallentamisesta, erottuu LEADER ohjelman onnistuminen. Kiteytyksenä voidaan sanoa LEADEr ja Itä- Suomen I tavoite ohjelma tuottivat hyvin tuloksellisia naishankkeita. Ne ohjelmat olivat sisällöltään hyviä ja niiden valtavirtaistaminen siis sukupuoliin kohdistuvien vaikutusten arviointi oli hyvä. Te-keskusten siis nykyisten ELYjen väliset erot
naishankkeiden kohdentamisessa ovat suuret. Pohjois-Karjala on yksi positiivinen esimerkki! Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on ennen muuta poliittisen tahdon asia. Se on myös paljolti asennekysymys. Asenteisiimme vaikutamme lainsäädännöllä. Tasa-arvoinen yhteiskunta on oikeudenmukaisempi, vetovoimaisempi ja menestyvämpi. Tähän tavoitteeseen haastan teidät kaikki tänään. Naiset ovat suomalaisen yhteiskunnan yksi kivijalka. Ilman naisten työpanosta ei yhteiskuntamme pyörisi. Maaseudulla naisten merkitys on vieläkin tärkeämpi, koska naiset tuhattaitureina ovat aina olleet valmiita ryhtymään kylien kehittämistalkoisiin. Ilman naisten panosta emme olisi kyenneet viemään läpi näin monta EU-rahastokautta monine hankkeineen ja kohtuullisin tuloksin. Jos kylässä on kymmenen hyvää naista, sitä kylää ei tapa mikään.