METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI TORSTAINA 27. MAALISKUUTA 2014 Nro 6 WWW.METSALEHTI.FI Eläketurvaa kartuttamassa Ari Nakari Imatralaiset Eija ja Esko Kuittinen ovat ryhtyneet sijoittamaan metsään vanhuudenpäiviä varten. Sivut 18 19 Ajankohtaista: Jobinpostia jatkuvasta kasvatuksesta sivu 3 Puukauppa: Kelirikon aika sivu 12 Riista: Metsäpeurasaalis romahti sivu 24 Kirja: Luontokuvaajalegendan valitut otokset sivu 27
2 PÄÄKIRJOITUS 27.3.2014 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Hyvästä parempi hinta Lähes kaikki tukit korjataan nykyään luontaisesti syntyneistä metsistä. Näköpiirissä on kuitenkin iso muutos, kun ensi vuosikymmenellä huomattava määrä viljelymetsistä varttuu uudistushakkuuikään. Metsäntutkimuslaitoksen laajassa tutkimusohjelmassa selvitettiin, mitä se tarkoittaa käytännössä. Koesahaukset osoittivat oikeaksi epäilyn, että kylväen ja istuttaen perustetuissa metsissä tukkien laatu on keskimäärin huonompi kuin luontaisesti syntyneissä metsissä. Puut ovat oksikkaampia eivätkä rungot ole niin suoria. Luontaisesti syntyneissä metsissä myös tukkipuun osuus on 10 15 prosenttiyksikköä isompi. Viljeltyjen metsien etu ja haitta on hyvä kasvu. Niissä puut varttuvat tukin mittoihin paljon nopeammin kuin luontaisesti syntyneissä metsissä. Samasta syystä lustot ovat rungoissa leveitä, ja sydänpuuta niissä on vasta vähän. Tukkien laatu ei kuitenkaan ole niin huono kuin oli pahimmillaan luultu. Hyvä uutinen on sekin, että ensimmäisinä hakkuisiin tulevat laadultaan kaikkein heikoimmat viljelymetsät. Myöhemmin leimikoiden taso paranee. Jo 1980-luvulla metsänjalostuksesta ja metsien kasvattamisesta tiedettiin paljon enemmän kuin viljelykauden alkaessa 1960-luvulla. Jatkossa tukit pitää osata ohjata oikeisiin käyttökohteisiin. Parasta A-luokkaa tarvitaan vain kaikkein vaativimpiin tarkoituksiin. Niihin sopivaa raaka-ainetta saadaan luontaisesti syntyneistä metsistä, joita on yli puolet männiköistä. Metsänomistaja voi myös tehdä paljon tukkien laadun parantamiseksi. Tehokas keino on antaa puiden kasvaa, vaikka uusi metsälaki sallii hakkuut entistä nuoremmissa metsissä. Laatu ja järeys kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Ongelma on, että nykyinen puukauppatapa ei kannusta laatukasvatukseen. Jos tukin jalostusarvo näkyisi selvemmin puun hinnassa, hyvästä rungosta saisi nykyistä paremman hinnan ja huonosta vähemmän euroja. Nyt hinnoittelu suosii suhteellisesti enemmän heikkoja leimikkoja. Ajan mittaan siitä ei hyödy sen paremmin ostaja kuin myyjäkään. TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA Kemeran leikkaukset rokottaisivat Lappia Jukka Aulan mukaan metsänhoidon tuilla on saatu pohjoisessa paljon aikaan. Sivut 4 5 Verkkolaskurista apu päätöksentekoon Sivu 6 Metsän hinnannousu onkin tilastokupla Sivut 10 11 METSÄSTÄ Näin uudistat turvemailla Sivut 14 15 NÄKÖKULMA Markkinoinnissa parannettavaa Metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenyys poistuu ensi vuoden alussa. Silloin metsänomistajilla etenkin uusilla on tuumauksen paikka: kenen kanssa yhteistyötä ryhtyisi tekemään? Yrittäjiä riittää, sillä yhdistysten lisäksi apajille pyrkivät erilaiset metsäpalveluyrittäjät, metsäfirmat ja entinen metsäkeskuksen metsäpalvelut eli Otso. Voisi kuvitella, että toimijoiden olisi jo korkea aika ryhtyä houkuttelemaan LUKIJAKUVA uusia asiakkaita. Mutta ilmeisesti ei. MTK:n maaliskuussa tekemä kysely paljastaa, että palveluntarjoajat ovat ottaneet yhteyttä vain vajaaseen kolmannekseen metsänomistajista puukaupallisten palvelujen tiimoilta. Mikä hämmästyttävintä, yhteydenottojen määrä on ollut viime vuodet laskeva. Eikö yhteistyö kiinnosta? JUSSI COLLIN SITAATTI Kilpailukyky, pärjääminen ja Suomen vihreän kasvun menestys ovat tärkeitä sanoja. Samalla täytyy muistaa, että niiden todellinen voima perustuu yritysten osaavaan, sitoutuneeseen ja riittävään henkilöstöön. Siitä porukasta on pidettävä hyvää huolta nyt ja myös tulevina vuosina. Meton puheenjohtaja Håkan Nystrand Lintukotojen aihioita Kanttipuun keskeltä pistin pinoon voi sitten kun vilu tulee niin nakata hällään. Haapapuu on hyvä materiaali. Pitkät neulaset Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Autoon pantiin puolet petäjäistä UPM:n ja Metropolia-ammattikorkeakoulun puuauto pääsi parrasvaloihin Genevessä. Sivut 16 17 Alikasvoskuusilla ei paljon tee Sivu 19 Fixteri pakkaa rästit paaleiksi Sivu 20 Moottorisahasta seuraava Esa Kaiposen työkaveri on kauko-ohjattava Harveri D -hakkuukone. Sivu 22 4H-järjestö pisti rakenteen uusiksi Sivu 23 Laatuhinnoittelu tuottaisi arvotukkia Sahateollisuuden kannattaisi herätä laatuhinnoitteluun, Tapio Laiho kirjoittaa. Sivu 25 Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi PILKKEITÄ Laivat ja terva veivät Pohjanmaan metsät Sivu 26 Jo viikingeillä oli pähkinöitä eväänä Sivu 30
3 AJANKOHTAISTA Jatkuvan kasvatuksen metsien taimien pituuskehitys todettiin Metsäntutkimuslaitoksen mittauksissa erittäin hitaaksi. Jatkuva kasvatus ei juuri taimia kasvata Tutkimuksen mukaan jatkuvan kasvatuksen metsissä kuusentaimilla kestää 60 vuotta yltää 1,3-metrisiksi. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva J atkuvan kasvatuksen koealoilla tehdyt mittaukset lajissaan ensimmäiset osoittavat, että kuusentaimien alkukehitys on erittäin hidasta. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat Kalle Eerikäinen, Timo Saksa ja Sauli Valkonen ovat analysoineet 15 vuoden aikana viiden vuoden välein toistettuja mittauksia taimien kehityksestä kuusivaltaisissa, poimintahakkuin käsitellyissä eri-ikäismetsissä. Tulokset on julkaistu kansainvälisessä Forest Ecosystems -julkaisusarjassa. Ennuste taimien pituuskasvusta on määritelty mittausten perusteella laaditulla kasvumallilla. Hitainta oli pienten taimien kasvu. Tutkijat arvioivat, että jatkuvan kasvatuksen metsään syntyvä kuusentaimi saavuttaa 1,3 metrin pituuden keskimäärin 60 vuodessa istutettu kuusentaimi kasvaa tukkipuuksi nopeammin. Tutkijat selvittivät myös, kuinka moni yli kymmensenttinen taimi saavutti 1,3 metrin pituuden 15 vuoden seurantajakson aikana. Kuusia tähän mittaan ylsi vuosittain 30, koivuja kolme ja mäntyjä vähemmän kuin yksi hehtaaria kohti. Havainto tukee epäilyjä, että jatkuva kasvatus muuttaa metsät vähitellen puhtaiksi kuusikoiksi. Viiden vuoden mittausjaksojen välillä edellisellä kertaa mitatuista kuusentaimista kuoli keskimäärin 17 prosenttia, koivuista 41 prosenttia ja männyistä 34 prosenttia. Eniten kuoli pieniä kuusen- ja koivuntaimia. Mitattua tietoa ensi kertaa Eerikäisen mukaan jatkuvan kasvatuksen onnistumiselle ja kannattavuudelle tärkeästä taimettumisesta ja taimien alkukehityksestä ei aiemmin ole ollut käytettävissä yhtä tarkkoja mittaustietoja. Tällaista aikasarja-aineistoa ei aiemmin ole kerätty sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan maailmassa. Mittaukset osoittivat, että taimia syntyy jatkuvan kasvatuksen metsiin riittävästi. Keskimäärin hitaan kasvun lisäksi ongelmana on taimien sijainti. Osa taimista oli hyväkasvuisia, mutta eri-ikäismetsässä ne jakautuvat epätasaisesti. Taimet eivät aina kasva siellä, mistä iso puu seuraavassa hakkuussa kaadetaan. Koealoilla puustoa oli uuden metsälain mukaista erirakenteisen metsän vähimmäismäärää runsaammin. Tämä hidasti taimien alkukehitystä. Toisaalta voimakkaat hakkuut aiheuttaisivat heinittymistä, joka heikentää taimettumista varsinkin rehevillä kasvupaikoilla, Eerikäinen arvioi. Rajujen hakkuiden on myös todettu aiheuttavan tuotostappioita ja lisäävän myrskytuhoja. Lisäksi poimintahakkuut edistävät lahottajansienten leviämistä. Eerikäisen mukaan tutkimuksen maastomittaukset valmistuivat 2011. Aineiston tarkistus ja testaus ovat aika vievää puuhaa. Tulokset raportoitiin viipymättä, kun ne olivat valmistuneet. Uuden metsälain valmistelussa tutkimuksen alustavat tulokset olivat käytettävissä, joten ei voida sanoa, että jatkuvan kasvatuksen hyväksyminen lainmukaiseksi metsänhoitomenetelmäksi olisi perustunut puutteelliseen tutkimustietoon. Nykyiset mallit ylioptimistisia Jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta on kinattu vuosia. Sitä on todisteltu tilastomatemaattisin, metsien kehitystä ennustavin mallein. Käytetyt mallit eivät perustu erirakenteisissa metsistä kerättyihin mittaustietoihin. Tasaikäisiä metsiä ennustavat mallit eivät kuvaa eri-ikäismetsien kehitystä. Jatkossa meillä on paremmat mahdollisuudet laatia malleja myös niille, Eerikäinen lupaa. Metsätieteen aikakauskirjassa (1/2013) julkaistussa artikkelis- sa Eerikäinen totesi tutkijakollegoidensa Jari Hynysen ja tutkija Risto Ojansuun kanssa, että kaikki käytössä olleiden mallien heikkoudet yliarvioivat eri-ikäismetsän tuottokykyä. Nykyisillä malleilla tuotettuihin laskelmiin eri-ikäisen metsän kasvatuksen kannattavuudesta ja sen vertailusta tasaikäisen metsän kasvatukseen tulisi suhtautua varauksella, tutkijat totesivat artikkelissaan. KOMMENTTI Parempi myöhään Viime vuonna säädetyn uuden metsälain merkittävimpiä kohtia oli jatkuvan kasvatuksen hakkuiden virallinen laillistaminen. Eerikäisen, Saksan ja Valkosen uusi tutkimus osoittaa, että lainsäätäjät tekivät ratkaisunsa puutteellisen tieteellisen näytön perusteella. Todellisuudessa uusillakaan tutkimustuloksilla ei olisi ollut vaikutusta lain sisältöön. Päätös oli puhtaasti poliittinen, ja sellaisena oikeutettu. Jokainen saa kasvattaa metsäänsä kuten ha- luaa sanovatpa vanhan liiton metsä-äijät mitä sanovat. Turha tai merkityksetön tutkimus ei silti ole. Tutkijat osoittivat, että meillä ei vielä ole tutkimustietoa, jonka perusteella perinteisen metsänhoidon ja jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta voitaisiin luotettavasti verrata. Se kannattaa pitää mielessä, jos joku vaikkapa lupaa parempaa tuottoa metsällesi jatkuvan kasvatuksen hakkuita käyttäen. MIKKO RIIKILÄ
Uudista luontaisesti 14 METSÄSTÄ Luontainen uudistaminen on usein hyvä vaihtoehto turvemaiden uudistamiseen. Metsänhoito Kulut kuriin turvemailla Kustannukset sekä uudistusalan ominaisuudet ratkaisevat turvemaan uudistamismenetelmän valinnan. HANNU JAUHIAINEN O jitettujen turvemaiden uudistaminen tulee monen metsänomistajan mailla ajankohtaiseksi lähivuosien tai -vuosikymmenten aikana. Vanhat ojitusalueet ovat ehtineet siihen kehitysvaiheeseen, että uudistaminen on taloudellisesti järkevää. Turvemaiden uudistamiskeinojen valintaa vaikeuttaa se, että eri vaihtoehtojen kannattavuuslaskelmia ei ole tai ei ainakaan sellaisia, jotka perustuisivat todennettuihin kasvu- ja tuotosmittauksiin, kertoo vanhempi tutkija Markku Saa- rinen Metsäntutkimuslaitokselta. Vaikka kokemukset ja tutkimustieto ovat hajanaisia, vaihtoehtojen kirjo on Saarisen mukaan itse asiassa monipuolisempi kuin kivennäismailla. Luontaisesti syntyneen alikasvoksen ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusmahdollisuudet ovat ehkä paremmat kuin kivennäismailla, Saarinen toteaa. Metlan vanhempi tutkija Mikko Moilanen kertoo, että turvemaiden uudistamisen olennaisin kysymys on se, miten saada aikaan tyydyttävä taimikko mahdollisimman pienin kustannuksin. Moilasen mukaan avohakkuu-mätästys-istutus-uudistamisketju toimii monella kohteella, mutta on kallis tapa uudistaa turvemaita. On harkittava tapauskohtaisesti, missä maanmuokkauksen ja istutuksen yhdistelmää kannattaa käyttää. Kustannuksia saa tietysti alennettua tekemällä itse istutustyöt. Etelä-Suomen rehevillä turvemailla istutus voi olla perusteltu menetelmä, onhan metsien tuottokin vastaavien kangasmaiden luokkaa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä harvemmin istutus kannattaa. Istutuksen vaihtoehto on männyn kylvö. Sen onnistuminen riippuu Moilasen mukaan itämisalustan kosteusvaihteluista sekä kevään ja alkukesän lämpötiloista. Kylvöstä on saatu vaihtelevia kokemuksia, eikä sitä voi varauksettomasti suositella. Karut maat luontaisesti Luontainen uudistaminen on usein järkevä vaihtoehto turvemaiden uudistamiseen. Hyvää tulosta ei kuitenkaan voi taata, sillä olosuhteet ovat hyvin vaihtelevat, Mikko Moilanen muistuttaa. Maaperän kosteudella on suuri merkitys. Jos ojitus ei ole toiminut kunnolla ja uudistusalalla kasvaa rahkasammalta, kyseessä on usein hyvä taimettumisalusta. Paremmin kuivaneilla aloilla vallalla on yleensä seinäsammal, jonka keskellä pienet sirkkataimet pärjäävät huonosti. Kuivemmilla mailla kevyt maanpinnan muokkaus on usein tarpeen. Metsänkasvatuksen kannalta tilanne on ristiriitainen. Hieman vetiset maat taimettuvat hyvin, mutta taimien kasvun vuoksi vesitalous olisi saatava kuntoon kunnostusojituksella. Moilasen mukaan kunnostusojituksen ajankohta askarruttaa tutkijoitakin. Luontaisen uudistamisen aloilla kunnostusojitus voi olla järkevää tehdä vasta muutamia vuosia uudistushakkuun jälkeen, kun alue on taimettunut. Tuhka on hyvä lannoite Jos turvemaan uudistusala on tarpeen viljellä, maanmuokkaus on onnistumisen edellytys. Ilman muokkausta istutus voi onnistua koivusuojuspuuston alle. Laikutus sopii karuille turvemail-
VINKIT TURVEMAIDEN UUDISTAMISEEN Vesitalous kuntoon 15 Hyödynnä alikasvos Jorma Issakainen / Metla Hyödynnä päätehakkuumetsän alikasvos. Myös kasvatusta eri-ikäisrakenteisena metsänä voi kokeilla. Turvemaalle syntynyttä alikasvosta ei kannata jättää käyttämättä hyväksi. Käytä luontaista uudistamista aina kun sen onnistuminen näyttää todennäköiseltä. Muista taimikonhoito Saat nopeasti uuden metsän mätästyksen ja istutuksen avulla. Kevyttä maanmuokkausta ja kylvöä voit kokeilla karuilla alueilla. Mätästyksen yhteydessä tehdään tarvittaessa ojitus. le, kuten varpu- ja puolukkaturvekankaille. Laikutusalat voidaan kylvää, mutta laikut eivät saa olla niin syviä, että niihin kertyy vettä. Mätästystä voidaan käyttää puolukka-, mustikka-, ja ruohoturvekankailla, jolloin alueelle istutetaan mäntyä tai kuusta. Kääntömätästyksellä estetään mättään kuivuminen. Tarvittaessa voidaan kaivaa pieniä navero-ojia, vaikka vanhoihin ojiin ei koskettaisikaan. Sarkojen keskellä on usein märempiä kohtia, joista vesi voidaan johtaa pääojiin. Maanmuokkauksen yhteydessä voidaan myös tasata vanhojen ojien kaivumaita uusien taimien kasvupaikoiksi. Jos turvemaan päätehakkuupuustossa on ollut selkeitä ravinnepuutoksen oireita, ilmenevät samat ongelmat nopeasti myös uudessa taimikossa. Ravinnepuutosalueet voi olla järkevää lannoittaa jo uudistamisen yhteydessä. Tuhka on erinomainen lannoite. Tuhkalannoitus on hyvä tehdä jo 10 vuotta ennen päätehakkuuta, jolloin se hyödyttää pitkävaikutteisena sekä uudistettavaa puustoa että tulevaa taimikkoa. Kemeratukea ei saa uudistusalojen terveyslannoituksiin. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä harvemmin istutus kannattaa. Tarkista kunnostusojituksen tarve maanmuokkausta suunnitellessasi. Jätä metsän kasvatuksen kannalta epäonnistuneet ojitusalueet hakkuun jälkeen luonnontilaan. Mätästä ja istuta Turvemaille syntyy usein paljon hieskoivun taimia, jolloin taimikon varhaishoito on tarpeen. Rehevillä ojitusalueilla mätästys ja kuusen istutus on yleensä järkevin uudistamismenetelmä. Monenlaisia turvemaita HANNU JAUHIAINEN Ojitusalueiden puuston määrä ja kasvu vaihtelevat paljon. Ratkaisevin tekijä on maaperän ravinteisuus sekä hivenravinteiden määrä. Ojitetut turvemaat jaetaan neljään päätyyppiin: varpu-, puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaisiin. Varputurvekankaat ovat karuimpia ja kasvavat yleensä vain mäntyjä. Ruohoturvekankaat ovat enimmäkseen kehittyneet rehevistä korvista, ja niillä kasvaa kuusia ja koivuja. Kaikissa turvekangastyypeissä erotetaan nykyisin I- ja II-tyypit. Ykköstyypin kohteet ovat olleet puustoisia jo ojitushetkellä, ja ne ovat yleensä ohutturpeisia. Kakkostyypin turvekankaat ovat olleet aikoinaan paksuturpeisia ja nevamaisia vähäpuustoisia soita. Ne ovat runsastyppisiä, mutta kaliumin ja fosforin puute aiheuttaa ravinteiden epätasapainoa. Kakkostyypin turvemailla on siten runsaasti kasvupoten- tiaalia, jos ravinnetasapaino saadaan esimerkiksi terveyslannoituksella kuntoon. Tuhkalla on myös suotuisa vaikutus. Karut varpu- ja osin puolukkaturvekankaat ovat selkeitä luontaisen uudistamisen kohteita. Niiden puuston tuotto on sen verran alhainen, että metsänviljely kannattaa huonosti. Kakkostyypin puolukkaturvekankaat voivat sopia myös istutuskohteiksi, ja kuusikin voi olla kasvatettava puulaji. Rehevillä mustikka- ja ruohoturvekankailla kuusta syntyy vanhan puuston alle alikasvoksena usein jo luonnostaan, etenkin jos puusto on koivu- tai mäntyvaltaista. Uusi metsä on mahdollista saada aikaan ylispuuhakkuulla, jos taimikko on kasvatuskelpoista. Metsänviljelyn ongelmana on runsas heinittyminen, jonka haittoja voidaan ehkäistä mätästyksellä. Korpimailla voi kokeilla myös eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta, koska alueet ovat usein pieniä.