Työ- ja elinkeinoministeriö MINVA TEM2017-00562 EOS Tuokko Katja(TEM) 11.12.2017 Viite Asia Energianeuvosto, 18.12.2017, Bryssel Energianeuvosto kokoontuu Brysselissä 18.12.2017. Suomea kokouksessa edustaa asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Neuvosto pyrkii löytämään yleisnäkemyksen hallintomalliasetusesitykseen (asiakohta 3a). Hallintomalliasetusesitys on neuvoston työryhmäkäsittelyssä edennyt Suomen kannalta hyvään suuntaan. Tämänhetkisten tietojen perusteella Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston yleisnäkemykseksi. Puheenjohtajan lopullinen ehdotus ei ollut vielä käytössä perusmuistiota laadittaessa. Neuvosto pyrkii löytämään yleisnäkemyksen uusiutuvan energian direktiiviesitykseen (uudelleenlaatiminen) (asiakohta 3b). Suomen kannalta erityisen tärkeät asiakokonaisuudet, liikennesektori ja eri raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita koskevat rajoitukset ja kannustimet sekä bioenergian kestävyyskriteerit, ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Tämänhetkisten tietojen perusteella Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston yleisnäkemykseksi. Puheenjohtajan lopullinen ehdotus ei ollut vielä käytössä perusmuistiota laadittaessa. Neuvosto pyrkii löytämään yleisnäkemyksen sähkömarkkina-asetusesitykseen (uudelleenlaatiminen) (asiakohta 3c) ja yleisnäkemyksen sähkömarkkinadirektiiviesitykseen (uudelleenlaatiminen) (asiakohta 3d). Molempien esitysten tavoitteet ovat yleisellä tasolla Suomen edun mukaisia ja esitykset ovat menneet hyvään suuntaan työryhmäkäsittelyssä. Esityksessä sähkömarkkina-asetukseksi on kuitenkin sekä poliittisia että teknisiä avoimia kysymyksiä eikä Suomi siten voi tukea puheenjohtajan kompromissiehdotusta kokonaisuudessaan. Suomi kannattaa käsittelyn jatkamista työryhmätasolla. Puheenjohtajan lopullinen ehdotus neuvoston yleisnäkemykseksi sähkömarkkina-asetukseksi ei ollut vielä käytettävissä perusmuistiota laadittaessa. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston yleisnäkemykseksi sähkömarkkina-direktiiviksi. Puheenjohtajan lopullinen ehdotus ei ollut vielä käytössä perusmuistiota laadittaessa. Muissa asioissa komissio tiedottaa energiaulkosuhteiden viimeaikaisesta kehityksestä (asiakohta 4a). EU:n seuraava puheenjohtajavaltio Bulgaria tiedottaa tulevan puheenjohtajuuskautensa työohjelmasta (asiakohta 4b).
2(48)
3(48) Asialista: ISTUNTO MAANANTAINA 18. JOULUKUUTA 2017 (klo 09.30) 1. Esityslistan hyväksyminen 2. (mahd.) A-kohtien hyväksyminen a) Muiden kuin lainsäädäntöasioiden luettelo b) Lainsäädäntöasioiden luettelo (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) 3. Lainsäädäntökäsittelyt (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) Puhtaan energian säädöspaketti a) Asetus energiaunionin hallinnosta b) Direktiivi uusiutuvasta energiasta (uudelleenlaatiminen) c) Sähkömarkkina-asetus (uudelleenlaatiminen) d) Sähkömarkkina-direktiivi (uudelleenlaatiminen) Yleisnäkemys 15090/1/16 REV 1 + ADD 1 REV 1 15120/16 REV 1 + ADD 1 REV 1 15135/1/16 REV 1 + ADD 1 REV 1 + ADD 2 REV 1 15150/1/16 REV1 + ADD 1 REV 1 4. Muut asiat a) Energia-alan ulkosuhteet Komission tiedotusasia b) Seuraavan puheenjohtajavaltion työohjelma Bulgarian valtuuskunnan tiedotusasia
4(48) Asialista 18.12.2017 Hallintomalliasetus, s. 4 Uusiutuvan energian direktiivi, s. 15 Sähkömarkkina-asetus, s. 28 Sähkömarkkinadirektiivi, s. 34
5(48)
6(48) Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM2017-00549 EOS Kinnunen Markku(TEM), Kuuva Petteri(TEM) 11.12.2017 Asia Hallintomalliasetus; energianeuvosto 18.12.2017 Kokous Liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto 18.12.2017 U/E/UTP-tunnus U 8/2017 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Puheenjohtajamaa Viro pyrkii saamaan yleisnäkemyksen hallintomalliasetuksesta 18.12.2017 pidettävässä energianeuvostossa. Hallintomalliasetusta on käsitelty energiatyöryhmässä sekä Maltan että Viron puheenjohtajuuskaudella sekä kaksi kertaa pysyvien edustajien komiteassa ja kolmas käsittely on vuorossa 8.12. Asetus on ollut esillä energianeuvostossa 27.2.2017 ja 26.6.2017. Hallintomalliasetusta käsitellään Euroopan parlamentin ITRE- ja ENVI - valiokunnissa. ITRE valiokunnan äänestys on 7.12.2017. Tämä perusmuistio perustuu asetusluonnoksen tämänhetkiseen käsittelyvaiheeseen eli käytettävissä ei ole vielä lopullista neuvoston päätettäväksi menevää versiota. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan esityksen yleisnäkemykseksi alla olevat artiklakohtaiset rajoitukset huomioiden. Suomen kantoihin vaikuttavat mm. epävarmuudet jotka seuraavat vielä käsittelyssä olevista EU säädöksistä (uusiutuvan energian direktiivi RED II ja LULUCF asetus) joilla tulee olemaan vaikutusta esim. uusiutuvan energian määrään ja metsien hakkuupotentiaaliin. Art. 4 Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan esityksen vuosille 2023 ja 2025 sijoittuvista tarkistuspisteistä koskien uusiutuvan energian osuutta.
Suomelle on tärkeää saada maltillinen joustovara vuotta 2030 koskevan itse asettamansa uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamisessa. Joustovaraa tarvitaan useasta syystä. Uusiutuvan energian tavoitteet ovat sidoksissa mm. metsäteollisuuden tuotantoon ja sen sivuvirtoihin. Metsäteollisuuden kehitys tuo epävarmuutta pidemmällä aikavälillä vuoteen 2030. Esimerkiksi LULUCF-asetuksen käsittely on vielä kesken ja sen lopputuloksella on olennainen merkitys Suomen mahdollisuuksiin lisätä metsien ainespuun hakkuita ja käyttöä. Lisäksi uusiutuvan energian edistämistä koskevan direktiivin ja siihen sisältyvien uusiutuvan energian kestävyyttä koskevien kriteerien neuvottelut ovat vielä kesken, eikä lopputuloksesta ole varmuutta. Suomi kannattaa puheenjohtajan esittämää joustoa kehityspolun asettamisessa. Suomen näkökulmasta sopiva taso joustolle voisi olla esimerkiksi 27 % vuodelle 2023 ja 45 % vuodelle 2025. Suomi voi kompromissiratkaisuna hyväksyä puheenjohtajan ehdottamat prosenttiluvut 22,5 % ja 40 %. 7(48) Suomelle on tärkeää ja kynnyskysymys, että kehityspolun alkupisteen uusiutuvan energian määränä voi käyttää myös vuoden 2020 uusiutuvan energian sitovaa jäsenvaltiokohtaista tavoitetta. Nykyinen tekstimuotoilu sallii tämän. Art. 5 Suomelle käy puheenjohtajan esitys. Suomi pitää tärkeänä ja tukee puheenjohtajan nykyistä muotoilua kohdassa 5(1)(d), että energia- ja ilmastosuunnitelmia laadittaessa kaikki relevantit olosuhteet on mahdollista ottaa huomioon kun asetetaan uusiutuvan energian jäsenvaltiokohtaista tavoitetta. Suomelle kannalta relevantteja olosuhteita jotka vaikuttavat uusiutuvan energian määrään, ovat mm. metsäteollisuuden investoinnit ja disinvestoinnit (paperikoneet + mekaanisen massan tuotanto). Jos tuotannon supistuessa syntyy vähemmän myös metsäteollisuuden sivutuotteita tai puunkorjuun sivutuotteita, niin sillä on negatiivinen vaikutus uusiutuvan energian määrään. Lisäksi epävarmuutta tuovat uudet biojalostamot, RED II:n epävarmuus ja rajoitukset sekä LULUCF-asetuksen käsittely. Näitä asioita ei kohdassa 5(1)(d) ole yksityiskohtaisesti lueteltu, mutta Suomen kannalta on olennaista, että kohdan alussa oleva teksti any relevant circumstances säilyy. Kohtaan 5(1)(d)(ii) on lisätty tekstiä, että taloudellinen potentiaali tarkoittaa myös henkeä kohden laskettua bruttokansantuotetta. Tässä kohdassa kyse on vain yhdestä olosuhteesta, jonka jäsenvaltion pitää ottaa huomioon ( shall take into account ) asettaessaan omaa
uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitettaan vuodelle 2030. 8(48) Art. 27 Suomelle käy puheenjohtajan esitys. Artiklassa 27(1) on kuvattu, miten komissio kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnosten perusteella arvioi jäsenvaltion ilmoittaman uusiutuvan energian tavoitteen riittävyyttä ja voi antaa jäsenvaltiolle suosituksia. Komissio käyttää arvioinnissaan objektiivisina kriteereinä Art. 5(d)(i) (v) kohdassa mainittuja olosuhteita. Komission tulee tällä asetuksella perustettavan Energiaunionin komitean avustamana antaa toimenpanosäädöksiä joilla relevantti metodologia laaditaan. Suomi kannattaa nykyistä tekstimuotoilua koskien komission kvalitatiivisia suosituksia it may issue non-quantitative recommendations to individual Member States. Näin voi siis tapahtua tilanteessa, jossa suunnitelmaluonnosten perusteella näyttää siltä, että jäsenvatioiden itselleen asettamat tavoitteet ovat riittämättömiä unionin tavoitteiden saavuttamiseksi kollektiivisesti. Suomelle on tärkeä, ettei komissio anna suosituksena uusiutuvan energian määrää TWh:na tai prosenttina. Resitaalissa 34 on todettu, että arvioinnin (uusiutuvan energian ilmoitetun määrän riittävyydestä) perustella annettavat suositukset ovat luonteeltaan laadullisia, vaikka arviointi voikin perustua kvantitatiivisiin elementteihin. Art. 27(4) on kuvattu miten mahdollinen vaje täytetään, jos komissio vuosina 2025 ja 2027 tekemänsä arvion perusteella toteaa, että uusiutuvan energian unionin tason indikatiivista kehityspolkua ei yhteisesti saavuteta vuosina 2023 ja 2025. Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat vuosina 2023 ja 2025 pudonneet alle kansallisten vertailutasojensa, pitää vuosina 2026 ja 2028 taata, että vaje unionin kehityspolkuun vuosina 2023 ja 2025 tulee kurotuksi kiinni lisätoimia tekemällä. Komissio antaa kansallisiin suunnitelmaluonnoksiin suosituksia, jotka jäsenvaltioiden tulee take due account. Komissio ei kuitenkaan muodollisesti hyväksy suunnitelmia, joten nykyinen tekstilinjaus mahdollistaa vapaamatkustamisen tilanteessa jossa jäsenvaltio valitsee itselleen riittävän alhaisen uusiutuvan energian tavoitetason vuodelle 2030. Suomi kuitenkin tukee pj:n versiota, joka on parempi kuin alkuperäisen asetusehdotuksen epäselvä kaikkien jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus tai komission ennalta määrittämä jäsenvaltiokohtainen taakanjako.
9(48) Suomi tukee Art. 27(3) tekstiä jonka mukaan kansallisilla toimilla, Art. 27(4), on etusija unionin tason toimiin, Art. 27(3), nähden. Lisäksi sellaisten jäsenvaltioiden, jotka ovat kunnianhimoisia ja saavat aikaan tuloksia, ei pitäisi joutua EU-tason toimien toteuttajiksi. Art. 37 Pääasiallinen sisältö Suomi tukee puheenjohtajan ehdotusta kahdesta erillisestä komiteasta. Komissio antoi 30.11.2016 asetusehdotuksen hallintomallista osana ns. puhtaan energian pakettia. Asetusehdotuksella energiaunionin hallintomallista luodaan uusi menettely jäsenvaltioiden ja komission välille EU:n energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden toteutumisen seurannalle. Jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan integroitu kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma kymmenen vuoden välein. Jäsenvaltiot velvoitetaan myös raportoimaan komissiolle kansallisen suunnitelman toimeenpanon etenemisestä joka toinen vuosi. Asetuksella myös koottaisiin yhteen merkittävimmät jäsenvaltioita koskevat energia- ja ilmastopolitiikan seuranta- ja raportointivelvoitteet, minkä seurauksena useita vastaavia, jo olemassa olevia velvoitteita voitaisiin kumota. Jäsenvaltion ja komission välillä käydään iteratiivinen prosessi kansallisesta suunnitelmasta ja raportoinnista ja komissiolla on mahdollisuus antaa jäsenvaltiolle suosituksia, mikäli se katsoo, ettei EU olisi pääsemässä yhteisiin tavoitteisiin tai mikäli jäsenvaltio ei etenisi asettamansa suunnitelman toimeenpanossa. Esitetty hallintomalli kattaa kaikki viisi energiaunionin pilaria (vähähiilisyys ml. päästövähennystavoitteet ja uusiutuva energia, energiatehokkuus, energian sisämarkkinat, energiaturvallisuus sekä energia-alan tutkimus, innovaatiot ja kilpailukyky), mutta keskittyy 2030-tavoitteisiin päästövähennyksistä, uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta. Integroitu kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma Ensimmäinen integroitu kansallinen ilmasto- ja energiasuunnitelma tulee antaa komissiolle 31.1.2019, seuraava 1.1.2029 ja sen jälkeen 10 vuoden välein. Ensimmäinen suunnitelma kattaa kauden 2021 2030 ja keskittyy erityisesti EU:n 2030 energia- ja ilmastopaketin tavoitteisiin. Siinä tulee lisäksi ottaa huomioon pidemmän aikavälin perspektiivi. Asetusehdotus sisältää yleisen kehyksen kansalliselle energia- ja ilmastosuunnitelmalle. Suunnitelma tulee laatia asetuksen liitteenä olevan sitovan ja yksityiskohtaisen ns. template -mallin mukaisesti. Template-malli on yksityiskohtainen kuvaus asioista, joita kansallisen suunnitelman tulee sisältää. Jäsenvaltioiden tulee toimittaa
komissiolle kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnos 31.12.2018, seuraava 1.1.2028 ja sen jälkeen 10 vuoden välein. Komissio käy jäsenvaltioiden kanssa iteratiivista prosessia luonnoksista kansallisiksi suunnitelmiksi, arvioi niitä ja voi antaa suosituksia. Jäsenvaltioiden tulee ottaa huomioon komission suositukset kun se viimeistelee suunnitelmaansa ja raportoida, miten suositukset on huomioitu ja pantu toimeen. Suositukset voivat koskea mm. suunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden kunnianhimon tasoa ja esitettyjä politiikkatoimia. Kun komissio antaa suosituksia sen tulee ottaa huomioon jäsenvaltion indikoimat relevantit olosuhteet jotka vaikuttavat uusiutuvan energian käyttöönottoon sekä primääri- ja loppuenergian kulutukseen. Suunnitelmaluonnoksesta tulee järjestää julkinen kuuleminen. Jäsenvaltioiden tulee myös tehdä yhteistyötä alueellisella tasolla. Hyvissä ajoin ennen suunnitelmaluonnosten toimittamista komissiolle jäsenvaltioiden tulee tunnistaa alueellisen yhteistyön mahdollisuudet ja konsultoida naapurimaita ja, jos näkee tarpeen, muita jäsenvaltioita jotka sitä haluavat. Komissio tukee jäsenvaltioiden yhteistyötä ja konsultointeja. Jäsenvaltioiden on harkittava muiden jäsenvaltioiden antamia kommentteja ja selvitettävä miten kommentit on huomioitu lopullisessa suunnitelmassa. Jäsenvaltioiden tulee myös jatkaa yhteistyötä alueellisella tasolla kun suunnitelmissa esitettyjä toimia pannaan täytäntöön. Komission tulee arvioida kansallisia suunnitelmia ja niiden päivityksiä erityisesti sen suhteen ovatko esitetyt tavoitteet riittäviä energiaunionin päämäärien saavuttamiseksi ja ensimmäisen kymmenen vuoden periodia koskien saavutetaanko vuodelle 2030 asetetut EU:n yhteiset tavoitteet. Arviota tehdään myös sen suhteen, onko suunnitelman sisältö ohjeiden mukainen ja onko alueellinen yhteistyö huomioitu. 30.6.2023 ja kymmenen vuoden välein sen jälkeen jäsenvaltion tulee toimittaa komissiolle luonnos päivitetystä kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta tai vahvistettava, että suunnitelma säilyy voimassa. 30.6.2024 ja kymmenen vuoden välein sen jälkeen jäsenvaltion tulee notifioida komissiolle päivitetty suunnitelma, ellei jäsenvaltio ole ilmoittanut, että suunnitelma säilyy voimassa. Jäsenvaltiot voivat vain kasvattaa kunnianhimon tasoa tavoitteiden ja päämäärien suhteen. Jäsenvaltioiden tulee huomioida eurooppalaisen suunnittelujakson (European Semester) viimeisimmät maakohtaiset suositukset kun se päivittää suunnitelmaa. Kansallisen suunnitelman sisältö (liite I) 10(48) Kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan tulee sisällyttää yleiskatsaus ja kuvaus valmisteluprosessista, kansalliset päämäärät ja tavoitteet sekä tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät politiikkatoimet sekä suunnitelman analyyttinen perusta. Analyyttisessä perustassa tulee kuvata nykytilanne ja siitä seuraavat
projektiot nykyisten politiikkatoimien vallitessa sekä suunniteltujen politiikkatoimien vaikutusten arviointi. Yleiskatsaus ja kuvaus valmisteluprosessista sisältävät mm. kuvauksen nykyisistä energia- ja ilmastopoliitikoista ja toimista kaikilla energiaunionin viidellä osa-alueella ja tieto, miten kansalliset ja EU tason toimielimet ovat osallistuneet suunnitelman tekemiseen. Lisäksi tulee kertoa miten konsultaatio ja kansalaisten osallistaminen on toteutettu, mistä asioista on tehty yhteisiä tai koordinoituja suunnitelmia muiden jäsenvaltioiden kanssa ja miten alueellinen koordinaatio on huomioitu. Kansalliset päämäärät ja tavoitteet sisältävät jäsenvaltion tavoitteet kaikilla energiaunionin viidellä osa-alueella. Vähähiilisyyden osalta suunnitelmassa tulee ilmoittaa kasvihuonekaasujen päästöt ja poistot. Kasvihuonekaasupäästöjen osalta tulee kuvata kaikkia päästösektoreita koskien keinot joilla päästään asetettuihin tavoitteisiin sekä LULUCF-asetusehdotuksen edellyttämät toimet. Uusiutuvan energian osalta tulee ilmoittaa suunniteltu uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta vuonna 2030 sekä osuudet vuonna 2023 ja 2025. Samalla tulee ilmoittaa toimet joilla asetettuihin tavoitteisiin päästään sekä uusiutuvan energian osuuden arvioitu kehityspolku vuodesta 2021 vuoteen 2030. 11(48) Energiatehokkuuden osalta suunnitelmassa tulee ilmoittaa viitteellinen kansallinen osuus unionin energiatehokkuutta koskevan 2030 30 %:n tavoitteen saavuttamiseksi sekä tälle kehityspolku (sana lineaarinen on poistettu pj versiosta) vuodesta 2021 vuoteen 2030. Lisäksi pitää ilmoittaa kumulatiivinen energian säästö aikavälille 2021 2030 sekä pitkän aikavälin strategia asuin- ja liikekäytössä olevien rakennusten korjaukselle. Energiaturvallisuuden osalta tulee ilmoittaa kansalliset päämäärät ja toimet koskien energialähteiden ja kolmansista maista tapahtuvan energian tuonnin monipuolistamista, energiavarastojen ja kysyntäjouston suuruutta sekä mikäli mahdollista, kansalliset päämäärät kolmansista maista tapahtuvan energian tuontiriippuvuuden pienentämiseksi. Energian sisämarkkinoiden osalta tulee ilmoittaa rajat ylittävät sähköyhteydet. Lisäksi tulee raportoida päämäärät sekä sähkö- että kaasuinfrastruktuurille jotka ovat välttämättömiä jotta kaikki viiden ulottuvuuden tavoitteet saavutetaan. Mikäli mahdollista, tulee myös asettaa energiaköyhyyden vähentämistä koskeva kansallinen päämäärä ja aikataulu jolloin asetettuihin tavoitteisiin päästään. Tutkimuksen, innovaatioiden ja kilpailukyvyn osalta tulee asettaa kansalliset päämäärät ja rahoitustavoitteet energiaunionia koskevalle julkiselle ja, mikäli mahdollista, yksityiselle tutkimukselle ja
12(48) innovoinnille, ja kuvata ne toimet joilla saavutetaan asetetut tavoitteet. Suunnitelman analyyttisessa perustassa kuvataan nykytilanne kaikkien energiaunionin viiden osa-alueen suhteen ja projektiot jotka on muodostettu nykyisten politiikkatoimien vallitessa, eli ilman itse suunnitelmassa kuvattuja lisätoimia. Tällöin siis nähdään kuinka pitkälle tai kuinka lähelle asetettuja 2030 tavoitteita nykytoimilla päästäisiin. Projektioiden tulee ulottua vuoteen 2040 ja sisältää tärkeimmät ulkopuoliset tekijät (mm. bruttokansantuote, väestön kasvu, sektorikohtaiset muutokset, globaalit energiatrendit, kansainväliset fossiilisten polttoaineiden hinnat, päästöoikeuden hinta ja teknologian kehityskustannukset) joilla on vaikutusta energiasysteemin ja kasvihuonekaasupäästöjen kehittymiseen. Suunniteltujen politiikkatoimien osalta tulee kuvata arvioita niiden vaikutuksista sisältäen vertailun nykyisten politiikkatoimien vallitessa muodostettuihin projektioihin. Arvioita tulee tehdä energiajärjestelmästä ja kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi tulee raportoida energiajärjestelmään ja kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät projektiot vuoteen 2040. Myös makrotaloudelliset, ympäristöön vaikuttavat ja sosiaaliset vaikutukset tulee raportoida sekä politiikkatoimien vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja alueelliseen yhteistyöhön (naapuri- ja muiden jäsenvaltioiden energiajärjestelmään, energiamarkkinoiden integraatioon ja alueelliseen yhteistyöhön). Analyyttisessä perustassa tulee lisäksi esittää runsaasti maakohtaisia parametreja ja muuttujia mm. energiatase, energiahintoja, energiaan liittyviä investointeja ja kasvihuonekaasupäästöihin ja niiden pienentämiseen liittyviä indikaattoreita. Pitkän aikavälin päästövähennysstrategia Jäsenvaltioiden tulee 1.1.2020 mennessä ja sen jälkeen 10 vuoden välein laatia pitkän aikavälin strategia 30-vuoden perspektiivillä kasvihuonekaasupäästöistä. Pitkän aikavälin strategiassa tulee mm. arvioida kaikkien kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä ja nielujen vahvistamista eri toimintasektoreilla, ml maankäyttö-, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF)-sektori. Lisäksi tulee arvioida nielujen aikaansaamat kasvihuonekaasujen poistumat. Strategioiden tavoitteena on edesauttaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin mukaista kehitystä sekä Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suosituksen mukaisen teollisuusmaiden yhteisen 80 95 prosentin päästöjen vähentämisen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. Raportointi kansallisen suunnitelman toimeenpanosta Jäsenvaltioiden tulee joka toinen vuosi toimittaa komissiolle edistymisraportti integroidun kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman toimeenpanosta. Ensimmäinen raportti annetaan
15.3.2023. Edistymisraportin tulee sisältää tietoja jäsenvaltion edistymisestä tavoitteiden saavuttamisessa sekä politiikkojen ja toimien toimeenpanossa energiaunionin kaikkien viiden dimension osalta. Tarpeen mukaan myös politiikkojen ja toimien päivitykset raportoidaan. Edistymisraporttiin sisällytetään tietoja politiikoista, toimista ja ennusteista koskien ihmistoiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä päästölähteittäin sekä nielujen aikaansaamia poistumia. Lisäksi sisällytetään tietoa komissiolle jatkossa joka toinen vuosi raportoitavista ilmastomuutoksen sopeutumissuunnitelmista ja -strategioista. Edistymisraporttiin sisällytetään myös mahdolliset arviot kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman toimista johtuvasta ilmanlaadun parantumisesta ja ilmansaasteiden päästövähenemät. Edistymisraportin tulee lisäksi sisältää kopiot YK:n ilmastosopimukselle (UNFCCC) joka toinen vuosi laadittavista ns. kaksivuotisraporteista ja relevantteina vuosina kansallisista tiedonannoista (ns. maaraportti). Asetusehdotukseen sisältyy myös jo olemassa oleva velvoite perustaa kansalliset ja unionin inventaariojärjestelmät kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi sekä järjestelmät politiikkatoimien ja päästökehitysarvioiden raportoimiseksi. Lisäksi siihen on sisällytetty menettelyt kasvihuonekaasuinventaarioiden tarkastamiseksi, jossa keskeinen muutos nykyiseen on tulevan taakanjakoasetuksen ja LULUCF -asetuksen huomioiminen. Asetusehdotus sisältää myös päästörekistereitä koskevia velvoitteita, joiden osalta keskeinen muutos nykytilaan on Pariisin ilmastosopimuksen huomioiminen. Komission on tarkoitus antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään tarkemmin raportoinnin yksityiskohdat kuten raportointiformaatit ja prosessi. Osa ehdotetuista velvoitteista sisältyy tällä hetkellä voimassa olevaan kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen seurantaa ja raportointia koskevaan ns. MMR-asetukseen (EU 525/2013), joka kumottaisiin tällä energiaunionin hallintomallia koskevalla asetuksella. Asetusehdotuksen liitteissä on määritelty yksityiskohtaisesti millaisia tietoja jäsenvaltioiden tulee sisällyttää edistymisraporttiin tai raportoida komissiolle osana vuotuista tai joka toinen vuosi tapahtuvaa raportointia. Mikäli komissio on antanut jäsenvaltioille suosituksia asetusehdotuksen art. 27(1), 27(2) tai 27(3) mukaisesti, jäsenvaltion tulee sisällyttää edistymisraporttiin tiedot politiikoista ja toimista joilla nämä suositukset huomioidaan sekä yksityiskohtainen aikataulu niiden toimeenpanolle. Komission arviointi EU-tason tavoitteiden saavuttamisesta ja mahdolliset lisätoimet 13(48)
14(48) Komissio tulee tarkastelemaan kansallisten raportointien perusteella 31.10.2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi energiaunionin tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi komissio tarkastelee jokaisen jäsenvaltion omaa kehitystä suhteessa jäsenvaltion asettamien tavoitteiden saavuttamiseen sekä lentoliikenteen vaikutuksia globaaleihin kasvihuonekaasupäästöihin. Uusiutuvan energian osalta komissio tarkastelee sen osuutta unionin energian loppukulutuksesta indikatiivisella kehityspolulla vuoden 2020 20 prosentin tasosta vuoden 2030 27 prosentin tasoon. Vuonna 2023 prosenttiosuuden tulee olla vähintään 22,5 prosenttia ja vuonna 2025 vähintään 40 prosenttia vuosien 2020 ja 2030 välisestä unionin tason uusiutuvan energian lisäyksestä. Näistä välitarkasteluvuosien uusiutuvan energian tasoita on käyty paljon keskustelu työryhmätasolla. Energiatehokkuudessa komissio tarkastelee unionin yhteistä edistymistä kohti 30 prosentin sitovaa energiatehokkuustavoitetta absoluuttisena määränä energian loppukulutuksesta ja primäärienergiasta. (Art 27) Mikäli komissio päättelee integroidun kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnoksen perusteella, että jäsenvaltion tavoitteet ja toimet ovat riittämättömiä, se voi antaa laadullisia suosituksia yksittäiselle jäsenvaltiolle. Uusiutuvan energian osalta komission tulee arviossaan käyttää objektiivisina kriteereinä artiklassa 5(d) listattuja olosuhteita. Komissio tulee yhteistyössä perustettavan energiaunionin komitean kanssa ja jäsenmaita konsultoiden kehittää metodologia koskien objektiivisten kriteerien käyttöä jäsenvaltioiden kunnianhimoin tason vertailuun. Objektiivisissa kriteereissä on nyt osana taloudellista potentiaalia mukana myös henkeä kohti laskettu bruttokansantuote. Mikäli kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien pohjalta vaikuttaisi että EU:n yhteisiä tavoitteita, erityisesti 2030 energia- ja ilmastotavoitteita, ei oltaisi saavuttamassa, komission tulee ehdottaa EU-tasoisia lisätoimia ja käyttää relevanttia voimaannuttamista ( make use of relevant empowernments ). Erityisesti uusiutuvaan energiaan liittyen tällaisten toimien tulee ottaa huomioon jäsenvaltion kansallisessa suunnitelmassa asettamansa kunnianhimon taso. Mikäli jäsenvaltioiden edistymisraporttien perusteella vaikuttaa, että jäsenvaltion edistyminen tavoitteen saavuttamisessa tai politiikkatoimien implementoinnissa on riittämätöntä, komission tulee antaa jäsenvaltiolle suosituksia. Kun komissio antaa tällaisia suosituksia uusiutuvan energian osalta, tulee sen ottaa huomioon jäsenvaltion tekemät kunnianhimoiset aikaiset ponnistelut sekä uusiutuvan energian projektit joista investointipäätös on tehty. Mikäli kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien edistymisraporttien yhteenlaskettujen tietojen pohjalta vaikuttaisi että EU:n yhteisiä tavoitteita, erityisesti 2030 energia- ja ilmastotavoitteita,
ei oltaisi saavuttamassa, komissio voi antaa suosituksia kaikille jäsenvaltioille. Tarpeen mukaan, komission tulee ehdottaa EU-tasoisia toimia ja käyttää relevanttia voimaannuttamista ( make use of relevant empowernments ) erityisesti unionin 2030 uusiutuvaa ja energiatehokkuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. EU-tason toimia voisi käyttää vain jos kansalliset toimet eivät ole riittäviä unionin tason tavoitteen saavuttamiseksi. Jos komission vuosina 2025 ja 2027 tekemän arvion mukaan unionin tason indikatiivista kehityspolkua vuosien 2023 ja 2025 uusiutuvan energian tavoitetasojen osalta ei oltaisi kollektiivisesti saavuttamassa, tulee tiettyjen jäsenvaltioiden tehdä lisätoimia. Eli niiden jäsenvaltiot jotka ovat vuosina 2023 ja 2025 pudonneet alle kansallisten vertailutasojensa, tulee vuosiin 2026 ja 2028 mennessä taata kohdassa 17(4)(a-d) luetelluilla lisätoimilla, että vaje täytetään vastaavasti vuoteen 2026 ja 2028 mennessä. Kohdassa 17(4)(a-d) luetellut lisätoimet voivat olla uusiutuvan energian osuuden lisääminen lämmitys- ja jäähdytyssektorilla tai liikennesektorilla, osallistuminen rahamääräisesti unionin tason uusiutuvan energian hankkeiden rahoitusmekanismiin tai muilla mahdollisilla kansallisilla toimilla. Lisäisissä toimissa tulee ottaa huomioon jäsenvaltion kunnianhimoiset aikaisemmat toimet EU-tason uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamiseen. 1.1.2021 lähtien jäsenvaltion uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta mitattuna ei saa olla alempi kuin sitova jäsenvaltiokohtainen tavoite vuodelle 2020. Jos jäsenvaltio jää tämän rajan alapuolelle, sen tulee tehdä lisätoimia. Rahoitusmekanismi tarjoaa tukea uusiutuvilla tuotetun sähkön projekteille unionissa. Tuki myönnetään markkinahinnan päälle maksettavana preemiona ja se myönnetään edullisimman tarjouksen tehneille projekteille. Komission tulee ottaa käyttöön toimeenpanosäädöksiä joilla varaudutaan rahoitusmekanismin toimeenpanoon ja toimintaan. Jos jäsenvaltiot eivät olisi pysymässä energiatehokkuustavoitteen osalta asetuksen mukaisesti määriteltävällä EU-tason tavoitepolulla komission tarkastelussa vuonna 2023, tulee komission ehdottaa lisätoimia 2024 loppuun mennessä energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivien lisäksi, jotta unionin yhteinen 2030 energiatehokkuustavoite saavutettaisiin. Lisätoimilla parannettaisiin erityisesti tuotteiden, rakennusten ja liikennesektorin energiatehokkuutta. Komission suositukset jäsenvaltiolle ja iteratiivinen dialogi jäsenvaltioiden kanssa 15(48) Komission tulee tarpeen mukaan antaa jäsenvaltiolle suosituksia energiaunionin tavoitteiden saavuttamisen takaamiseksi. Suositukset
pitää saattaa yleisesti saataville. Kyseessä olevan jäsenvaltion tulee ottaa huomioon komission suositukset jäsenvaltioiden ja unionin välisen sekä jäsenvaltioiden keskeisen solidaarisuuden hengessä. Jäsenvaltion tulee järjestyksessä seuraavassa edistymisraportissaan selvittää, miten se on ottanut huomioon komission antamat suositukset. Komission antamien suositusten tulisi olla täydentäviä viimeisimpien Eurooppalaisen tarkastusjakson suosituksien kanssa. Energiaunionin tila -raportti Komissio antaa energiaunionin tila -raportin joka vuosi 31.10. mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle energiaunionin tavoitteiden toteutumisen edistymisestä. Näihin raportteihin kuuluu myös osio mm. EU:n biopolttoaineiden kestävyydestä, raportti biomassan käytön kasvihuonekaasupäästösäästöistä, energiatehokkuuden velvoiteohjelmista ja raportti sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen edistymisestä. Jäsenvaltioiden yhteistyö muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa Jäsenvaltioiden tulee tehdä yhteistyötä ja koordinoida keskenään ja unionin kanssa hallintomalliasetuksen velvoitteista koskien kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa, edistymisraportteja sekä komission antamia suosituksia ja niiden huomioon ottamista. Komissio voi tarjota teknistä tukea jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön. Delegoidut säädökset Artiklaan 36 sisältyy ehdotus antaa komissiolle valta antaa SEUT 290 mukaisia delegoituja säädöksiä. Delegoiduilla säädöksillä voidaan täydentää tai muuttaa direktiivien tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia. Komissiolla on oikeus antaa delegoituja säädöksiä koskien mm. liitettä I sitovasta template-mallista kansallisiin suunnitelmiin ja liitettä III koskien kasvihuonekaasujen luettelossa olevien aineiden poistoa tai lisäämistä ja hyväksymällä mahdollisia muutoksia kasvihuonekaasujen lämmityspotentiaaleihin ja kasvihuonekaasuinventaarion menetelmäohjeisiin. Delegoituja säädöksiä voisi antaa myös koskien unionin tason uusiutuvan energian hankkeiden rahoituskehikon luomista ja sääntöjä sen toimimisesta sekä sääntöjä kasvihuonekaasuinventaarin sisällöstä, rakenteesta, muodosta ja lisäysprosessista. Jäsenvaltiot eivät äänestä delegoitujen säädösten voimaantulosta, mutta jäsenvaltioita on kuultava asianmukaisesti delegoiduista säädöksistä niiden valmisteluvaiheessa. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi peruuttaa toimivallan siirron, eikä säädös tule voimaan, jos parlamentti tai neuvosto vastustaa sitä. Energiaunionin komitea 16(48)
Komissiota avustaa (uusi) energiaunionin komitea ja ilmastonmuutoskomitea. Komiteoiden tulee pitää yhteisiä kokouksia jos aihe vaatii sitä. Uudelleentarkastelu Komissio tarkastelee hallintomalli-asetuksen toimeenpanoa 28.2.2026 ja sen jälkeen viiden vuoden välein ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportin asetuksen toimeenpanosta ja voi antaa tarvittaessa lisäisiä ehdotuksia. Muutokset olemassa olevaan lainsäädäntöön ja kumoaminen Hallintomalli-asetuksessa integroidaan raportointi- ja monitorointivelvoitetteita olemassa olevista ja neuvottelun alaisina olevista säädöksistä. Tämän myötä useita raportointi- ja monitorointivelvoitteita poistetaan olemassa olevista säädöksistä. Muun muassa kasvihuonekaasujen seurantaa ja raportointia koskeva MMR-asetus kumotaan kokonaisuudessaan. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT 192(1) ja 194(2) Käsittely Euroopan parlamentissa ITRE valiokunnan äänestys 7.12.2017 Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Energia- ja EURATOM -jaosto 5.12.2017 EU-ministerivaliokunta, kirjallinen menettely, 11. 13.12.2017 SuV 15.12.2017 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema - Taloudelliset vaikutukset - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - 17(48)
18(48) 7204/6/17, REV 6 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Työ- ja elinkeinoministeriö, neuvotteleva virkamies Markku Kinnunen, p. 029 506 4792 Työ- ja elinkeinoministeriö, teollisuusneuvos Petteri Kuuva, p. 29 506 4819. EUTORI-tunnus EU/2016/1750 Liitteet Viite
19(48) Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM2017-00552 EOS Janka Päivi(TEM) 11.12.2017 Asia Ehdotus euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (Uusiutuvan energian direktiivi), Energianeuvosto 18.12.2017 Kokous Liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto 18.12.2017-18.12.2017 U/E/UTP-tunnus U 5/2017 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Energianeuvostossa 18.12.2017 pyritään neuvoston yleisnäkemykseen ehdotuksesta uusiutuvan energian direktiiviksi (jäljempänä RED II). Komissio antoi RED II-ehdotuksen 30.11.2016 osana puhtaan energian pakettia. Ehdotusta on käsitelty Maltan ja Viron puheenjohtajuuskaudella useissa neuvoston työryhmän kokouksissa, kolme kertaa pysyvien edustajien komiteassa sekä energianeuvostossa 27.2.2017 ja 26.6.2017. Euroopan parlamentin ENVI-valiokunta äänesti muutosehdotuksistaan 23.10.2017 ja ITRE-valiokunta 28.11.2017. Parlamentti äänestää direktiiviehdotuksesta tammikuussa 2018. Kolmikantaneuvottelujen (trilogit) aikatauluista ei vielä ole tietoa. Suomen kanta Tässä muistiossa täsmennetään ja täydennetään valtioneuvoston U- kirjelmässä (U 5/2017 vp) määriteltyjä kantoja vastaamaan direktiiviehdotuksesta käytävien neuvottelujen nykytilannetta. Suomi pitää hyvänä, että uusiutuvan energian direktiivi uusitaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Se varmistaa osaltaan, että EU kokonaisuudessaan saavuttaa sitovan vähintään 27 %:n uusiutuvan energian osuuden vuonna 2030. Suomi pitää uusiutuvan osuuden lisäämistä EU:ssa tärkeänä ja on sitoutunut omalta osaltaan nostamaan uusiutuvan energian osuutta nykyisestä lähes 40 prosentin tasosta merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. On kuitenkin tarpeen, että uusiutuvan energian lisäämisessä ja politiikkatoimissa on mahdollista ottaa huomioon kansalliset olosuhteet. Puheenjohtajan ehdotus on monilta osin kehittynyt oikeaan suuntaan. Suomi tukee puheenjohtajan tavoitetta saavuttaa yleisnäkemys joulukuun energianeuvostossa.
20(48) Suomelle tärkeimpiä auki olevia asioita on 25 artiklan liikenteen uusiutuvan energian tavoitteen taso ja liitteen IX A osan kehittyneiden biopolttoaineille alatavoitteen taso. Suomi kannattaa puheenjohtajan ehdotusta korkeampia tavoitteita. Uusiutuvan energian tavoite ja oikeusperusta (3 artikla) Suomi kannattaa puheenjohtajan ja komission ehdotusta (3 (3) artikla), jonka mukaan kunkin jäsenvaltion uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta ei voi vuodesta 2021 eteenpäin olla alempi kuin jäsenmaalle asetettu kansallinen tavoite vuodelle 2020 (ns. perusura, Suomen tavoite 38 %). Suomi kannattaa myös puheenjohtajan muotoilua, jolla vältetään kaksi erillistä menettelyä (RED II ja hallintomalliasetus) perusuran alittamisen johdosta. Suomi voi hyväksyä ympäristöä koskevan 192(1) artiklan RED II:n toiseksi oikeusperustaksi energiaa koskevan 194(2) artiklan lisäksi. Suomi voi hyväksyä EU:n rahoituksen käyttökohteiden laajentamisen puheenjohtajan ehdotuksen mukaisesti. Suomi pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä ei oteta kantaa rahoituksen tasoon tai yleisesti EU:n rahoituksen kohdentamiseen eri käyttötarkoituksiin. Suomi kannattaa myös 3 artiklan uuttaa 4bis kohtaa, jonka mukaan komissio perustaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä helpottavan alustan. Uusiutuva energia liikenteessä (25 artikla ja liite IX) Artiklassa 25 Suomen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että käsittelyssä olevan puheenjohtajan ehdotuksen lähtökohtana on kaikkien kestävien biopolttoaineiden käytön hyväksyminen esitetyn 12 %:n liikenteen uusiutuvan energian minimitavoitteen täyttämiseksi. Tämä mahdollistaa merkittävästi korkeamman tavoitteen asettamisen Suomessa. Samoin Suomi on tyytyväinen, että esityksessä on mukana kehittyneiden biopolttoaineiden erillinen alatavoite (liite IX, A-osan mukaiset raaka-aineet). Kehittyneiden biopolttoaineiden edistäminen tulee olla yksi direktiivin keskeisiä elementtejä liikenteen osalta. Suomi kuitenkin katsoo, että esitetyt vaatimukset yleistavoitteelle (12 %) ja kehittyneiden biopolttoaineiden alatavoitteelle (3 %) eivät ole riittävän kunnianhimoisia liikenteen päästöjen vähentämisen kannalta. Yleistavoitteen kannalta on erityisen valitettavaa, että raideliikenteessä käytettävä uusiutuva sähkö on otettu tavoitteeseen mukaan 2,5-kertaisena. Tämä ei käytännössä lisää uusiutuvan energian määrää liikenteessä. Suomi pitää liikenteen haasteellisten päästövähennysten kannalta tärkeänä, että vaatimustasoa nostettaisiin ja raidesähkö jätettäisiin ottamatta huomioon uusiutuvan energian osuudessa tai ainakin sen laskentakerroin poistettaisiin. Suomen kannalta on tärkeää, että ainakin kansallisten biopolttoaineita koskevien tavoitteiden täyttämiseen voidaan käyttää myös muita kuin
21(48) liitteessä IX mainittuja kestävyyskriteerit täyttäviä jäte- ja tähdepohjaisia biopolttoaineita. Lopuksi Suomi pitää erittäin hyvänä, että liite IX on palautettu lähes nykysisältöiseksi eli ILUC-direktiiviä vastaavaksi. Bioenergian kestävyys ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerit (26-28 artiklat) Suomi voi kannattaa puheenjohtajan ehdotusta bioenergian kestävyyskriteerejä koskevien kohtien (26-28 artiklat ja liitteet V ja VI) osalta. Artikloihin on tullut eräitä Suomen kannalta kannatettavina pidettäviä/hyväksyttävissä olevia muutoksia. Suomen tavoitteena on lisätä bioenergian ja muun uusiutuvan energian käyttöä myös vuoden 2020 jälkeen. Suomi pitää tärkeänä, että tavoiteltu uusiutuvan energian lisäys tapahtuu kestävällä tavalla. Suomelle on tärkeää, että bioenergian kestävyyskriteerit ja näiden täyttymisen osoittaminen eivät aiheuta turhaa hallinnollista taakkaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Suomi pitää erityisen tärkeänä sitä, että ehdotukseen sisältyy mahdollisuus tarkastella metsäbiomassan tuotannon kestävyyttä maatasolla sekä hyödyntää olemassa olevia instrumentteja. Suomi katsoo, että biomassan energiakäytön tulee olla mahdollisimman tehokasta. Suomi voi kuitenkin tarvittaessa hyväksyä muutoksen ns. CHPvaatimuksen osalta kohdassa 26(8), jos ratkaisu syntyy tältä pohjalta. Uusiutuvan sähkön tukijärjestelmien avaaminen (5 artikla) Suomi pitää tärkeänä, että tukijärjestelmien avaaminen on jäsenvaltille vapaaehtoista ja sen tulee perustua jäsenvaltioiden keskinäisiin sopimuksiin. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen, jossa pakollinen avaaminen on korvattu kannustamisella (Member States are encouraged to consider ). Lupaprosessit Artiklat 16 ja 17 sisältävät jäsenvaltiolle velvoitteen perustaa yhteyspiste uusiutuvan energian tuotannon ja siihen liittyvän siirto- ja jakeluinfrastruktuurin rakentamisen ja käytön luvitukseen. Puheenjohtajan ehdotus esittää yhdenluukun periaatteen neuvovana ja organisoivana tahona, eikä lupia myöntävänä tahona. Komission ehdotuksessa Suomelle hankalia olivat yhdenluukun periaate (contact point) lupaviranomaisena ja ehdotuksessa olleet sitovat aikarajat, jotka eivät ottaneet huomioon hankkeiden erilaisuutta, epätäydellisiä hakemuksia eikä valitusoikeuksia. Puheenjohtajan ehdotuksessa on otettu huomioon hakijan omien toimenpiteiden vaikutus käsittelyajan pidentämiseen. Lupaprosessit kokonaisuudessaan ei saa ylittää kolmea vuotta. Käsittelyajan laskenta alkaa täydellisen hakemuksen toimittamisesta ja valitusprosesseja tai aikaa, jona hakemus on hakijalla täydennettävänä, ei oteta huomioon aikarajan
laskennassa. Puheenjohtajan ehdotuksessa on lisäksi sopimismahdollisuus hakijan kanssa pidemmästä lupaprosessista. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen. 22(48) Alkuperätakuut (19 artikla) Puheenjohtajan ehdotuksen 19 artiklan mukaan alkuperätakuiden pakollista käyttöä uusiutuvan energian markkinoinnissa ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä direktiivistä siten, että sähkön lisäksi alkuperätakuita myönnettäisiin myös uusiutuvalle kaasulle. Lämmön ja jäähdytyksen osalta alkuperätakuiden myöntäminen pysyisi vapaaehtoisena. Komission ehdotuksessa alkuperätakuiden pakollisuus uusiutuvan energian markkinoinnissa koskisi uusiutuvista energialähteistä peräsin olevaa sähköä, lämmitystä ja jäädytystä, mutta ei kaasua. Suomi on neuvotteluissa pitänyt tärkeänä, että alkuperätakuiden pakollisuus uusiutuvan energian markkinoinnissa koskisi ainoastaan uusiutuvaa sähköä ja alkuperätakuiden myöntäminen pysyisi vapaaehtoisena uusiutuvan kaasun osalta. Jäsenvaltion tulisi saada käyttää kansallista harkintaa siinä, myönnetäänkö alkuperätakuita uusiutuvalle kaasulle, lämmölle ja jäähdytykselle. Suomi voi kuitenkin hyväksyä alkuperätakuiden pakollisen käytön uusiutuvan energian markkinoinnissa myös biokaasulle ja muulle uusiutuvista energialähteistä tuotetulle uusiutuvalle kaasulle, koska enemmistö jäsenvaltioista tämän hyväksyy. Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan alkuperätakuita voitaisiin myöntää myös tuottajille, jotka saavat taloudellista tukea. Puheenjohtajan ehdotus on kehittynyt parempaan suuntaan, sillä komission ehdotuksen mukaan alkuperätakuita ei saisi myöntää tuottajille, jotka ovat saaneet samaan tuotantoon taloudellista tukea. Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan jäsenvaltio voi vapaaehtoisesti huutokaupata tukea saanutta tuotantoa vastaavat alkuperätakuut. Suomi kannattaa puheenjohtajan ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltiolla on mahdollisuus myöntää alkuperätakuita sellaisille tuottajille, jotka ovat saaneet tuotannolleen taloudellista tukea. Suomi katsoo, että alkuperätakuiden merkitys ensisijaisesti luotettavan tiedon varmistajana sähkön tuottamisesta uusiutuvilla energialähteillä tulee säilyttää. Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan alkuperätakuut ovat voimassa 12 kuukautta tuotantoajankohdasta. Komission ehdotuksessa voimassaoloaika oli 6 kuukautta tuotantoajankohdasta. Suomi kannattaa puheenjohtajan ehdotusta alkuperätakuiden 12 kuukauden voimassaoloajasta. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen 19 artiklaksi. Itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja uusiutuvan energian yhteisöt (21-22 artiklat) Komission ehdotus sisälsi tarkkoja säännöksiä itse tuotettua energiaa käyttävistä kuluttajista ja uusiutuvaa energiaa tuottavista yhteisöistä. Puheenjohtajan ehdotuksessa molempia artikloja on merkittävästi muutettu kuluttajien ja yhteisöjen oikeuksien ja velvoitteiden selventämiseksi sekä erilaisten etuuksien väärinkäytön estämiseksi. Puheenjohtajan ehdotus vastaa myös avointen sähkömarkkinoiden periaatteita, joiden mukaan myös
23(48) pienet tuottajat myyvät sähkönsä markkinoille ja vastaavat verkkoon toimittamansa sähkön osalta verkkomaksuista ja veroista. Puheenjohtajan ehdotus jättää myös komission ehdotukseen verrattuna jäsenvaltiolle enemmän mahdollisuuksia harkita, miten 21 ja 22 artiklan säännökset toimeenpannaan kansallisesti. Suomi katsoo, että puheenjohtajan ehdotus on selventänyt komission ehdotusta vastaamaan paremmin avointen ja tasapuolisten sähkömarkkinoiden periaatteita. Suomi pitää myös hyvänä, että ehdotuksessa on lisätty kansallista harkintaa siihen, miten säännökset kansallisesti toimeenpannaan. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotukset 21 ja 22 artikloiksi. Uusiutuvan energian käytön edistäminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä (23 artikla) Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään uusiutuvan energian osuutta lämmitys- ja jäähdytyssektorilla vähintään yhdellä prosenttiyksikön vuosittain. Lämmitys kattaa sekä teollisuuden että rakennusten lämmityksen. Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan tavoite on indikatiivinen. Artiklan velvoite kohdistuu jäsenvaltiolle ja samoin raportointi. Uusiutuvan energian lisäämiseen voi toteuttaa mm. artiklassa mainituilla toimilla. Komission ehdotuksessa prosenttiyksikön lisäystavoite ei ollut yksiselitteisesti indikatiivinen ja toteutusmahdollisuuksia oli rajoitettu puheenjohtajan ehdotusta enemmän. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen 23 artiklaksi. Suomi voi hyväksyä 23 (1) artiklan osalta myös muotoilun, jossa indikatiivinen yhden prosenttiyksikön vuosittainen uusiutuvan lämmön ja jäähdytyksen lisäystavoite palautetaan lähemmäksi komission alkuperäistä ehdotusta. Vuosittaiseen vähintään prosenttiyksikön lisäystavoitteeseen osalta tulee varmistaa, että uusiutuvilla tuetun lämmön tai jäähdytyksen lisäämisen ei tarvitse olla tasaisesti prosenttiyksikkö vuodessa ja vuosittaiset vaihtelut voidaan ottaa huomioon. Kaukolämpö- ja jäähdytys (24 artikla) Komission ehdotuksen 24 artiklan mukaan kaukolämpöjärjestelmät on avattava uusiutuvista energialähteistä taikka hukkalämmöstä tai jäähdytyksestä tuotettavalle lämmölle tai jäähdytykselle. Avaamisen on mahdollistettava lämmön tai jäähdytyksen toimittaminen suoraan asiakkaalle. Puheenjohtajan ehdotuksessa kaukolämpöverkkoja ei avata, mutta säädetään asiakkaan oikeudesta irtautua kaukolämmöstä sekä (24(4) artiklan b) vaihtoehdossa) velvoitteesta ottaa hukkalämpöjä sekä uusiutuvaa lämpöä vastaa. Puheenjohtajan ehdotuksen 24 artiklassa on kaksi vaihtoehtoista toteutustapaa uusiutuvan lisäämiselle kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkoissa: 1) politiikkatoimet uusiutuvan lämmön ja - jäähdytyksen lisäämiseksi yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa kaukolämmössä ja jäähdytyksessä tai 2) laaja pakollisuus kolmannen osapuolen uusiutuvan lämmön ja jäähdytyksen vastaanottoon/ostoon ja jakeluun.
Jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa kohtia 24(2)-24(9) säädetyissä erityistapauksissa: Artiklan 24 (10) perusteella Suomi saanee halutessaan vapautuksen kohdan 24(10) c) perusteella energiatehokkaat kaukolämpöverkot. Tämä mahdollistaisi kansallisen harkinnan ja politiikkatoimet uusiutuvan lämmön ja jäähdytyksen lisäämiseksi kaukolämmityksessä ja jäähdytyksessä ilman merkittävää uuttaa hallinnollista taakkaa. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen 24 artiklaksi. 24(48) Muut asiat Muilta osin Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen. Pääasiallinen sisältö Puheenjohtajan näkemyksen mukaan RED II on suurelta osalta valmis päätettäväksi. Osana poliittista kokonaisharkintaa keskeisiä poliittisia energianeuvostossa käsiteltäviä asioita ovat ainakin liikennettä koskeva 25 artikla ja lämmitystä ja jäähdytystä koskeva 23 artikla. Puheenjohtajan ehdotuksen sisältöä on kuvattu artiklojen 3,16,17,19 ja 21-24 osalta edellä Suomen kannoissa. Suomen kannalta erityisen tärkeitä ovat liikenteen uusiutuvaa energiaa sekä bioenergian kestävyyttä koskevat säännökset, joiden muutoksia on tarkemmin kuvattu jäljempänä. Artikla 25 määrittelee liikennesektorille asetettavat uusiutuvan energian tavoitteet vuosille 2021-2030, tavoitteisiin sovellettavat laskentasäännöt ml. säännöt siitä, mitä uusiutuvia energialähteitä ja niiden raaka-aineita direktiivin mukaisiin tavoitteisiin hyväksytään. Puheenjohtajan uusin ehdotus poikkeaa komission esityksestä monelta osin: uusiutuvan energian minimiosuustavoitteita ei kohdistettaisi suoraan polttoainetoimittajille vaan jäsenvaltion tulee asettaa polttoainetoimittajille velvoite, että direktiivin tavoite saavutetaan; jäsenvaltio voi itse päättää, minkä tyyppisen velvoitteen se ottaa käyttöön (esim. uusiutuvan energian osuusvaatimus, kasvihuonekaasujen vähentämisvaatimus) jäsenvaltio voi valita, mihin toimijoihin velvoite kohdistetaan yleinen uusiutuvan energian osuusvaatimus olisi 12 % ja kehittyneiden biopolttoaineiden (liite IX, A-osa) osuusvaatimus olisi 3 % vuonna 2030 jäsenvaltion määrittelemän indikatiivisen polun mukaisesti yleiseen osuusvaatimukseen laskettaisiin mukaan kaikki kestävät uusiutuvat polttoaineet/energialähteet ml. ruokapohjaiset biopolttoaineet niille asetettavaan 7 %:n kattoon asti ruokapohjaisten biopolttoaineiden osuus voidaan kansallisesti säätää alhaisemmaksi raaka-aineluokittain; katon ulkopuolelle
25(48) jäisivät ns. matalan ILUC-riskin omaavat ruokapohjaiset biopolttoaineet liitteen IX B-osan raaka-aineiden rajoittaminen on muutettu jäsenvaltioiden itsensä päätettäväksi ottaen huomioon saatavuus tieliikenteessä käytetylle uusiutuvalle sähkölle esitetään laskennallista painokerrointa 5 ja raideliikenteessä 2,5 polttoainetuotannossa käytetyn sähkön määrittelyä 100 % uusiutuvaksi on helpotettu vastuu biopolttoaineiden seurantatietokannan luomisesta on siirretty jäsenvaltioilta komissiolle Bioenergian kestävyyskriteerejä koskevat kohdat direktiiviehdotuksessa (artiklat 26-28 ja liitteet V ja VI) ovat keskeisten elementtien osalta samankaltaiset kuin komission ehdotuksessa. Artikloihin on tullut eräitä Suomen kannalta kannatettavina pidettäviä/hyväksyttävissä olevia muutoksia: Kohtien 26(2)-(7) mukaisia kestävyyskriteerejä sovelletaan polttoaineteholtaan (rated thermal input) 2 MW tai sitä suurempiin laitoksiin kaasumaisten biomassapolttoaineiden osalta (komission ehdotuksessa 0,5 MW sähköteho). Jäsenmailla on mahdollisuus soveltaa kohtien 26(2)-(7) mukaisia kestävyyskriteerejä direktiivissä esitettyjä laitoksille, joiden polttoaineteho on alhaisempi kuin direktiivissä esitetyt kokorajat. Kohdan 26(7) mukaisia kasvihuonekaasupäästövaatimuksia ei sovelleta tuotettaessa sähköä, lämpöä tai jäähdytystä jätepolttoaineilla (municipal solid waste) Turvemaita käsittelevään kohtaan 26 (4) on lisätty nykyiseen direktiiviin sisältyvä sivuause unless evidence is provided that the cultivation and harvesting of that raw material does not involve drainage of previously undrained soil. Komission ehdotuksessa ko. sivulause oli poistettu. Tämä oli Suomelle ongelmallista, koska kestävyyskriteeri olisi rajoittanut esim. sellaisten biomassojen energiakäyttöä, jotka on viljelty nykyisillä, turvemailla sijaitsevilla pelloilla. Metsäbiomassan tuotannon kestävyyskriteerit perustuvat kaksiportaiseen lähestymistapaan (riskiperusteinen lähestymistapa) kuten komission ehdotuksessakin. Kriteerien sisältö on Kohtien 26(vaatimusten (i)- (vi) muuttunut Suomen kannalta parempaan suuntaan. Metsien pitkän aikavälin tuottokykyä käsittelevä kriteeri (v) on poistettu. Tasolla, jota sovelletaan kun maatason kriteerit eivät täyty viitataan laajempaan hankinta-alueeseen (sourcing area).