Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n verolinjaukset 2006

Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n verolinjaukset 2006

Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n verolinjaukset 2006

Esipuhe Verotuksen tulee kannustaa nykyistä paremmin työntekoon, yrittämiseen ja osaamiseen. Verotusta tulee arvioida ennen kaikkea sen perusteella, miten se vahvistaa hyvää työllisyyttä, tuottavuutta ja talouskasvua. Kansainvälisen kilpailun kiristyminen merkitsee sitä, että suomalaiset yritykset vertailevat tarjolla olevia toimintaympäristöjä entistä tarkemmin ja laajemmin. Verokilpailussa menestyminen on yhä tärkeämpää. Suomessa työn verotus on edelleen OECD-maiden kireimpiä. Tämä vähentää työn tekemistä ja työn tarjontaa. Menestyksemme on arvioitu perustuvan huippuosaamiseen. Poikkeuksellisen kireä lisätulojen verotus ei kuitenkaan kannusta eikä palkitse osaamiseen panostamista. Työn verotusta on kevennettävä kaikilla tulotasoilla. Lisätuloista tulee aina jäädä vähintään puolet käteen. Työn kokonaisverotus muodostuu ansiotuloveroista ja pakollisista sosiaalivakuutusmaksuista. Työn verotuksen keventämisen haastavuutta lisää myös se, että tulevaisuudessa häämöttävät työeläkemaksujen ja kunnallisverotuksen korotuspaineet on estettävä. Tämä edellyttää julkisten palvelujen uudistamista asiakaslähtöisemmiksi ja tehokkaammiksi sekä menojen selkeämpää kohdistamista ydintehtäviin. Hyvinvointiyhteiskunta turvataan parhaiten siten, että sen rakenteita uudistetaan toimivammiksi uudessa toimintaympäristössä. Suomalainen hyvinvointi perustuu kannattavaan yritystoimintaan. Myös yritysverotus on pidettävä kilpai- lukykyisenä. EU:n uusilla jäsenmailla on Suomea kevyempi yritysverotus ja lisäksi käytössään erilaisia investointeihin kannustavia verohuojennuksia. Yritykset joutuvat vertailemaan toimintaedellytyksiään, kuten verotusta, myös Eurooppaa laajemmin. Tämä merkitsee sitä, että vuoden 2005 yritys- ja pääomaverouudistuksemme ei turvaa yritysverotuksen kilpailukykyä riittävästi. Yritysverotuksen ohella myös pääomaverotusta uudistamalla tulee edistää yrittäjyyttä ja suomalaista omistamista. Lisäksi on muistettava, että sukupolvenvaihdos on edessä seuraavan viiden vuoden aikana 40 000 suomalaisella PK-yrityksellä. Näissä tilanteissa on erityisenä ongelmana nykyinen perintö- ja lahjavero. Olennaiset kasvua ja hyvinvointia tukevat verolinjaukset on tehtävä seuraavan hallituskauden aikana. EK on laatinut oman esityksensä kannustavan verotuksen päälinjoista. Selvitys on laadittu EK:n talouspolitiikkasektorilla ja se on hyväksytty EK:n työvaliokunnassa 9.3.2006. Helsinki 21.3.2006 Leif Fagernäs Toimitusjohtaja EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 3

Sisältö Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 6 Työllisyys ja talouskasvu vaativat työn verotuksen keventämistä 10 Yritysverotuksen kilpailukyky turvattava 17 Pääomaverotuksen edistettävä yrittäjyyttä ja suomalaista omistamista 20 Perintö- ja lahjaverotus 21 Välillinen verotus 22 EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 5

Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK:n tavoitteena on Suomen ja sen yritysten ylivertainen kilpailukyky, joka perustuu avoimeen talouteen, menestyviin yrityksiin sekä vahvaan osaamiseen. Verotus on keino rahoittaa julkisia hyvinvointipalveluja, tulonsiirtoja ja muita velvoitteita. Samalla verotus vaikuttaa kansalaisten hyvinvoinnin perustana olevaan talouskasvuun ohjaamalla yritysten ja yksilöiden valintoja. Verotuksen tulee nykyistä paremmin kannustaa työntekoa, osaamista ja yrittäjyyttä. Kannustavasta verotuksesta tulee tehdä Suomelle kilpailuvaltti. Suomalainen hyvinvointi perustuu terveeseen talouskasvuun ja kannattavaan yritystoimintaan. Kansalaisten hyvinvointi on suoraan riippuvainen työstä ja yrittämisestä. Ilman niitä ei voida kerätä verojakaan, joita tarvitaan yhteisten menojen rahoitukseen. Elinkeinoelämä arvostaa toimivaa julkista sektoria ja sen järjestämiä palveluja, jotka on tuotettu joko julkisin tai yksityisin voimin. Laadukas opetus- ja tutkimusjärjestelmä, tehokas hallinto, hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä toimiva infrastruktuuri ovat myös yrityksille tärkeitä kilpailukykytekijöitä. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus joutuu lähivuosina vaakalaudalle ennen kaikkea väestön vanhenemisen ja eläkkeelle siirtymisten aiheuttamien menojen vuoksi. Suomessa iäkkäiden suhteellinen osuus väestöstä kasvaa nopeammin kuin muissa Euroopan maissa. Työikäisen väestön määrä alkaa pian supistua. Talouskasvun turvaamiseksi tarvitaan nykyistä suurempaa työpanosta olemassa olevalta työvoimalta sekä tuottavuuden kasvua. Molempiin voidaan vaikuttaa verotuksella. Verotus ja eri etuusjärjestelmät vaikuttavat yritysten ja yksilöiden toimintaan, kuten esimerkiksi kulutukseen, säästämiseen, investointeihin, työtä ja vapaa-aikaa koskeviin päätöksiin, työn tekemiseen ja teettämiseen, eläkkeelle jäämiseen, koulutuksen hankkimiseen, uravalintoihin ja motivaatioon. Talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi verotusta tuleekin arvioida ennen kaikkea sen perusteella, miten se vaikuttaa työn määrään ja tuottavuuden kasvuun. Verotus on vain yksi, joskin tärkeä väline hyvin- voinnin talouspohjan rakentamisessa. Kannustavan verotuksen lisäksi tarvitaan yrittämistä, kilpailua sekä hyvin toimivat, joustavat työmarkkinat. Hyvästä verotuksesta on sanottu, että se on kuin hanhen höyhentämistä hanhea tappamatta. Maksimaalisen höyhenmäärän sijaan tulee kuitenkin tyytyä vain kulloinkin tarvittavan määrän nyhtämiseen. Vähemmällä ja fiksummalla kynimisellä voidaan hanhea jopa lihottaa tulevaisuuden tarpeisiin. Oikein suunnatut verohelpotukset maksavat ajan mittaan takaisin ainakin osan välittömistä tulomenetyksistä. Samalla kun verotus vähentää yksittäisten tulonsaajien ostovoimaa mahdollisesti omaksi tai toisten hyödyksi se aiheuttaa taloudessa ylimääräisiä haittoja. Verotus lyö kiilan markkinoilla vapaasti määräytyvän kysynnän ja tarjonnan väliin, mikä nostaa hintoja sekä vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Tekemättä ja kuluttamatta jäävän tuotannon arvoa voidaan kutsua verotuksen aiheuttamaksi lisätaakaksi talouden toiminnalle (ks. oheinen kehikko). Verotuksesta aiheutuvan lisätaakan suuruus on riippuvainen kulutus-, tuotanto- ja investointipäätösten herkkyydestä verotuksen suhteen, samoin kuin siitä, kuinka paljon verotus vähentää työn tekemistä ja teettämistä. Mitä suurempia käyttäytymismuutokset ovat, sitä suurempia ovat myös taloudelliset menetykset. Verotuksesta johtuvien haittojen minimoimiseksi veropohjien tulisi olla laajat, jolloin niihin kohdistuvat veroasteet voidaan pitää matalina. Samoin perustein verotettavaksi tulisi valita mieluiten sellaisia kohteita, jotka mahdollisimman vähän reagoivat verotukseen. 6 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

Verotus ja markkinatalous Markkinataloudessa tavaroiden ja palveluiden hinta ja määrä määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella. Kuluttajien kullakin hintatasolla haluamaa tuotteen määrää voidaan kuvata kysyntäkäyrällä (kuvio 1). Mitä halvempi tuote on, sitä enemmän sitä ollaan valmiit hankkimaan: siksi käyrä laskee oikealle. Yritysten näkökulmasta tuotetta tarjotaan markkinoille sitä enemmän, mitä korkeamman hinnan siitä saa: siksi tuotteen tarjontakäyrä on nouseva. Hinta Hinta ennen veroa Kuvio 1. Markkinatasapaino ennen verotusta Kuluttajan ylijäämä Tuottajan ylijäämä Tarjonta Markkinatasapaino löytyy kysyntä- ja tarjontakäyrien leikkauspisteestä. Tämän pisteen määrittämällä hinnalla tuotetta halutaan ostaa ja myydä yhtä paljon. Kaikki vapaaehtoiseen kaupankäyntiin osallistuneet ovat tyytyväisiä. Osa kuluttajista olisi ollut valmis maksamaan tuotteesta markkinahintaa enemmänkin, ja osa tuottajista olisi ollut valmis tuottamaan tuotetta halvemmalla. Kuviossa 1 tämän ylimääräisen hyödyn arvoa kuvaa kysyntäja tarjontakäyrien välissä oleva keltainen alue, jota kutsutaan kuluttajan ja tuottajan ylijäämäksi. Tuotanto ennen veroa Kysyntä Määrä Kuviossa 2 kuvataan verotuksen vaikutuksia. Riippumatta siitä, asetetaanko vero tuottajan vai kuluttajan maksettavaksi, se lyö kiilan kysynnän ja tarjonnan väliin (kuviossa punainen kaksoisnuoli). Tällöin tuotteen kuluttajahinta nousee, tuottajahinta alenee ja tuotannon määrä vähenee. Verottajan saamia verotuottoja kuvaa kuvion 2 vihreä alue. Julkinen valta voi käyttää verotuloja haluamallaan tavalla, toivon mukaan yhteiseksi hyödyksi, jolloin ne eivät ainakaan välttämättä vähennä yhteistä hyvinvointia. Sen sijaan verotuksen vuoksi pienenevä kuluttajan ja tuottajan ylijäämä (sininen alue) on pysyvä menetys kaikkien kannalta, ja siksi sitä kutsutaan verotuksen aiheuttamaksi lisätaakaksi. Lisätaakan suuruus riippuu siitä, miten voimakkaasti verotus vaikuttaa kulutukseen ja tuotantoon. Veroasteen noustessa lisätaakka kasvaa eksponentiaalisesti. Hinta Kuluttajahinta veron jälkeen Tuottajahinta veron jälkeen Kuvio 2. Verokiilan vaikutukset Vero LISÄTAAKKA VEROTULO Tarjonta Kysyntä Vaikka tässä esimerkissä tarkastellaan verotuksen vaikutuksia jonkin kuvitteellisen tuotteen kohdalla, sa- Tuotanto veron jälkeen Määrä maa analyysikehikkoa voidaan soveltaa myös työn kysyntään ja tarjontaan: työn verotus vähentää työllisyyttä. EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 7

Suomessa verotus on kireää Suomessa verotus on ylipäätään kireää: kokonaisverotuksemme on kansainvälisten tilastojen kärjessä. Kireän veroasteen taustalla ovat vastaavasti suuret julkiset menot. Verotuloja tarvitaan, koska menojen kattaminen liiallisella velkaantumisella ei olisi vastuullista politiikkaa 1. Juuri tämän vuoksi menojen hallinta on ensiarvoista. Julkisen talouden menomaltti, julkisten palvelujen tuotannon tehostaminen muun muassa yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöllä sekä myös priorisointi ja omavastuun kehittäminen ovat elintärkeitä tavoitteita kasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kireä ja kannustamaton verotus johtaa itseään ruokkivaan, heikentyvän kasvun ja kiristyvän verotuksen noidankehään, josta ulospääsy ainakin ilman kriisejä on vaikeaa. Työn verokiila nakertaa veropohjaa Suomi ei ole pelkästään keskimääräisten veroasteiden kireysvertailussa kansainvälistä kärkeä. Myös lisätulojen verotus on huippukireää lähes kaikissa tuloluokissa. Työn kokonaisverotus muodostuu ansiotuloverotuksen lisäksi pakollisista sosiaalivakuutusmaksuista, joita maksavat sekä työtekijät että työnantajat. Kireä työn verotus vähentää kiinnostusta työhön niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä: ollaan mieluummin vapaalla kuin työssä, vältellään lisätöitä ja ansioverotusta samalla kun motivaatio ja ahkeruus vähenevät sekä opiskelu- ja uravalinnat vääristyvät. Vaikka Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksien arvioidaan perustuvan huippuosaamiseen, niin poikkeuksellisen ankaralla lisätulojen verotuksella rasitetaan juuri tärkeintä tuotannontekijää: osaamista ja siihen panostamista. Suomessa verotus on kireää Kokonaisveroaste BKT:sta vuonna 2004, % Ruotsi Tanska Belgia Ranska Suomi Itävalta Italia Luxemburg EU-keskiarvo Saksa Slovenia Unkari Alankomaat Iso-Britannia Kreikka Malta Tshekki Portugali Espanja Puola Kypros Viro Irlanti Slovakia Latvia Liettua USA (2003) Japani (2003) 0 10 20 30 40 50 60 Lähteet: Eurostat, OECD 1 Liiallinen velkaantuminen vyöryttäisi maksuvastuita tuleville, pieneneville sukupolville. Suomen sitoutuminen EU:n vakaussopimuksen tavoitteisiin asettaa joka tapauksessa rajat valtiontalouden vajeelle. Suomen EMU-jäsenyys estää myös menojen rahoituksen ns. inflaatioverolla, jolla tarkoitetaan julkisen velan reaaliarvon alentamista ns. rahaa painamalla. 8 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

Työn kokonaisverotuksen suurimmat korotuspaineet liittyvät työeläkemaksuihin. Eläkemaksujen nousu onkin estettävä ja eläkejärjestelmän kehittämistä on jatkettava EK:n työmarkkinapoliittisten linjausten mukaisesti 2. Samalla pitää lisätä valintamahdollisuuksia pitkäaikaissäästämisessä ja eläketurvan omaehtoisessa järjestämisessä. Verotuksen tulee suosia työtä ja tuottavuutta Suomessa on työn tekemisen, työn teettämisen ja yrittämisen verotus kireää niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Tuloihin kohdistuvalla verotuksella (mukaan lukien yhtiövero) ja sosiaalivakuutusmaksuilla kerätty osuus kaikista verotuloista oli vuonna 2004 EU-maiden korkein. Veronkevennysten kohdentaminen työn ja yrittämisen verotukseen tukee kasvua, työllisyyttä ja tuottavuutta. Globalisaation myötä kiihtyvä kansainvälinen kilpailu lisää työn kysynnän muutosherkkyyttä kustannusten suhteen, jolloin myös työhön kohdistuva verokiila on entistäkin haitallisempaa työllisyydelle. Työn verotusta voidaan keventää viime vuosien tahtia huomattavasti rohkeammin, joskin radikaalisti suurempien kevennysten reunaehtona on julkisen meno- ja tuottavuuskehityksen perinpohjainen uudelleenarviointi. Jos nyt nähtävissä olevia julkisia menopaineita ei ajoissa saada hallintaan, on kiristyvän verotuksen ja näivettyvän talouskasvun kierteen katkaiseminen myöhemmin sitäkin vaikeampaa. Suomessa työn ja yritystoiminnan tuloja verotetaan ankarasti Verotulojen jakauma verolajeittain vuonna 2004, % Suomi Saksa Tshekki Belgia Ruotsi Espanja Alankomaat EU-keskiarvo Itävalta Italia Tanska Iso-Britannia Luxemburg Ranska Viro Liettua Puola Slovakia Unkari Slovenia Latvia Portugali Kreikka Irlanti Malta Kypros Tulo- ja varallisuusverot Muu työn verotus (sosiaalivakuutusmaksut) Arvonlisävero Muut kulutus- ja hyödykeverot Muut Lähde: Eurostat 0 20 40 60 80 100 2 Toimivat työmarkkinat hyvinvoiva yhteiskunta, EK 2006 EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 9

Työllisyys ja talouskasvu vaativat työn verotuksen keventämistä EK:n tavoitteet: - Työn verotus kevyemmäksi kaikilla tulotasoilla. - Lisätuloista vähintään puolet käteen. - Työeläkemaksun nousu estettävä. Työn kokonaisverotuksella on työllisyyden ja talouskasvun kannalta huomattava merkitys. Työn kokonaisverotukseen kuuluvat palkansaajan verojen ja maksujen lisäksi työnantajan maksamat sosiaalivakuutusmaksut. Nämä yhdessä vähentävät sekä työn kysyntää että tarjontaa. Kyse on niin sanotusta verokiilasta. Suomessa on kansainvälisesti korkea veroaste, ja myös lisätulojen verotus on kireää lähes kaikissa tuloluokissa. Jos työnantaja haluaisi palkita työntekijänsä palkankorotuksella, jonka kustannus työnantajalle on 100 euroa, keskituloinenkin palkansaaja saisi tästä itselleen vain noin 45 euroa. Vähänkin parempituloinen saisi tyytyä noin 35 40 euroon. Oheisessa kuvassa on esitetty, kuinka paljon työvoimakustannusten noususta eri palkkatasoilla hupenee veroihin ja muihin pakollisiin kustannuksiin. Monet kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset osoittavat, että veronkevennyksillä on myönteisiä vaikutuksia kansantalouteen ja ennen muuta työllisyyteen 3. Jos verotusta kevennetään, tuotanto ja työllisyys li- Työn verokiila syö kannusteita Kuinka paljon työvoimakustannusten noususta kuluu veroihin ja pakollisiin maksuihin eri palkkatasoilla vuonna 2006, % 70 60 50 40 Työnantajan sotumaksu, % työvoimakustannuksista Työntekijän sotumaksu, % työvoimakustannuksista Ansiotulojen rajavero, % työvoimakustannuksista 30 20 10 0 Lähde: EK 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 Ansiotulo vuodessa, euroa Työn kokonaisverotuksessa ovat mukana ansiotuloveron lisäksi työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut. Verokiila on kuvassa suhteutettu työn kokonaiskustannuksiin. Vaaka-akselilla on vuotuinen palkkataso, ja pystyakseli kuvaa sitä, miten paljon työnantajan kokonaiskustannusten lisäyksestä kuluu veroihin ja pakollisiin maksuihin kullakin palkkatasolla. 3 Ks. mm. Kuinka verotus vaikuttaa työllisyyteen? Katsaus taloustieteelliseen tutkimukseen, Erkki Koskela, Jukka Pirttilä, Roope Uusitalo, Valtioneuvoston kanslia, 2004 sekä Verotus ja työllisyys kansainvälistä vertailua, Mikko Spolander, Juha Tarkka, Suomen Pankki, Euro&Talous 1/2005 10 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

sääntyvät. Lisäksi niillä, jotka ovat työssä, on kannustin työskennellä enemmän, kouluttautua ja tähdätä urallaan eteenpäin. Suomessa ansiotulojen verotuksen kireys on ongelma kaikilla tulotasoilla. Pienituloisten veronkevennykset ovat perusteltuja kannustamaan työttömiä töihin. Keski- ja hyvätuloisilla, samoin kuin ura- ja opintovalintojen edessä olevilla nuorilla, tulee olla kannusteita koulutukseen ja uralla etenemiseen. Myös kilpailu suomalaisista ja ulkomaalaisista osaajista kiristyy. Asiantuntijoiden pysyminen Suomessa ja tänne saaminen on entistä tärkeämpää rajojen madaltuessa ja Suomen ollessa entistä riippuvaisempi huippuosaamisesta. Palkkaverotuksen ongelmana korkeat marginaaliverot Huolimatta yli 10 vuotta jatkuneista varovaisista veronkevennyksistä työn verotus on Suomessa edelleen OECD-maiden kireimpiä. Erityisenä ongelmana ovat korkeat marginaaliveroasteet. Marginaaliveroilla tarkoitetaan tulon lisäykseen kohdistuvaa veroprosenttia.tulojen noustessa verotus kiristyy Suomessa nopeasti ja vain pieni osuus lisätulosta jää palkansaajan käteen. Tämä vähentää työssä olevien työn tarjontaa ja lisää vapaa-ajan houkuttelevuutta. Korkein marginaaliveroprosentti vuonna 2007 on yli 55, mikä on kannustavuuden kannalta edelleen ongelma. On päästävä siihen, että vähintään puolet lisätulosta jää käteen. Kireä verotus vähentää työtä Työn rajaverokiila ja työpanos vuonna 2004 Työnpanoksen käyttöaste, ind. keskiarvo = 100 140 130 Islanti Työn verotus on Suomessa muita kireämpää jo keskituloisilla Perheettömän palkansaajan tuloveroprosentti tulotasoittain vuonna 2005 Kaikkien vertailumaiden keskiarvo Euroopan vertailumaiden keskiarvo Suomi 120 110 100 90 80 70 Uusi-Seelanti Yhdysvallat Kanada Australia Tshekki Japani Iso-Briannia Ruotsi Sveitsi Kreikka Portugali Slovakia Suomi Meksiko Espanja Tanska Irlanti Norja Puola Itävalta Alankomaat Italia Saksa Ranska Belgia 60 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 Rajaveroaste työn kokonaiskustannuksista, % Korkean rajaveroasteen maissa työtä yleensä tehdään vähemmän kuin kevyen verotuksen maissa. Työpanos on laskettu ottamalla huomioon maan keskimääräinen työaika ja työllisyysaste. Työn rajaveroasteessa on mukana ansiotuloverotus ja pakolliset sosiaalivakuutusmaksut. Lähde: OECD 50 40 30 20 10 0 Pienituloinen (20 000 vuodessa) Keskituloinen (30 600 vuodessa) Ylempi keskituloinen (46 600 vuodessa) Hyvätuloinen (100 000 vuodessa) Vertailussa mukana olevat maat ovat Alankomaat, Australia, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska, USA ja Viro. Lähde: Veronmaksajat EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 11

Tehtyjen päätösten perusteella valtion tuloveroasteikossa tulee olemaan neljä porrasta vuonna 2007. Verotuksen yksinkertaistamiseksi ja kannustavuuden parantamiseksi portaiden määrää on edelleen vähennettävä. Alla on esimerkki kolmiportaisesta asteikosta, jolla ylimmät marginaaliverot painettaisiin 50 prosenttiin. Oheisessa kuvioissa on esitetty marginaaliveroprosentit ja keskimääräiset veroasteet vuosina 2006 ja 2007 sekä EK:n laskelma vuodelle 2008. Laskelmassa keskimääräinen veroaste laskee tai pysyy samana kaikissa tuloluokissa 4. Vuonna 2004 ansiotuloverotuksen tuotto valtiolle oli 6,8 miljardia euroa. Kunnallis- ja kirkollisvero tuottivat yhteensä 12,7 miljardia euroa. EK:n esimerkkilaskelman mukainen uusi tuloveroasteikko vuodelle 2008 merkitsee arviolta noin 1,2 miljardin euron veronkevennystä vuoteen 2007 verrattuna. Tämä arvio verotulojen laskusta ei ota huomioon käyttäytymisvaikutuksia. Siten verokertymän lopullinen väheneminen on todennäköisesti pienempi, jos muut suotuisan talouskehityksen edellytykset säilyvät. Vaikutukset verokertymään ovat arviolta noin 500 700 Esimerkki siirtymisestä kolmiportaiseen tuloveroasteikkoon EK:n laskelma vuodelle 2008 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon sen aikaansaama työllisyyden ja talouskasvun vahvistuminen. Palkkaverotuksen asteittaisessa keventämisessä on menty oikeaan suuntaan, mutta jatkossa tulisi harkita rohkeampiakin veromuutoksia. Vaikeudestaan huolimatta veromallien ja -järjestelmien radikaalikin uudistaminen on mahdollista: esimerkkinä erinomaiseksi osoittautunut yritys- ja pääomaverouudistus 1990-luvulla. Väestön vanhenemisesta nousupaineita kunnallisverotukseen Työn kokonaisverotus muodostuu palkansaajien ja työnantajien maksuista. Yhtä tärkeätä on muistaa, että palkansaajien ansiotuloverotukseen sisältyy sekä valtion- että kunnallisvero. Valtionverotukseen tehtäviä kevennyksiä ei saa vesittää korottamalla kunnallisveroa tai sosiaalivakuutusmaksuja. Kunnallisveroihin kohdistuu voimakkaita nousupaineita väestön vanhenemisen ja palvelutuotannon heikon tuottavuuden vuoksi. Myös kunnille määrätyt tehtävät ovat lisääntyneet. Valmisteilla olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistuminen on tärkeää, jotta julkisten palvelujen tuottaminen tehostuisi mm. julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön avulla. Valtiovallan ei tule myöskään laajentaa kuntien vastuuta hyvinvointipalvelujen tuottamisesta. Jatkossa kuntien tulee keskittyä voimakkaammin perustehtäviin, kuten perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja opetuksen järjestämiseen. Arvio vuodelle 2007 12 200 20 000 9,0 % 20 000 32 800 19,5 % 32 800 59 400 24,5 % 59 400 32,0 % EK:n laskelma vuodelle 2008 15 000 25 000 8,0 % 25 000 55 000 20,0 % 55 000 25,0 % 4 Veroaste sisältää valtion, kunnallis- ja kirkollisveroprosentin sekä työntekijän sosiaalivakuutusmaksut. Veropohjaa laskevista tekijöistä on otettu huomioon ns. viran puolesta tehtävät vähennykset (työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen vähennys, tulonhankkimisvähennys, ansiotulovähennys ja perusvähennys). 12 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

Lisätuloista vähintään puolet käteen Marginaaliveroprosentit eri tulotasoilla 70 60 2006 2007 (arvio) 2008 EK 50 40 30 20 10 0 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000 110000 120000 Lähteet: Verohallinto, VM, EK:n laskelmat Ansiotulo vuodessa, euroa Kolmiportainen asteikko keventäisi työn verotusta Ansiotulojen keskimääräinen veroaste eri tulotasoilla, % 60 50 2006 2007 (arvio) 2008 EK Keskipalkka 40 30 20 10 0 Lähteet: Verohallinto, EK:n laskelmat 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000 110000 120000 Ansiotulo vuodessa, euroa EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 13

Asteikkotarkistukset täysimittaisiksi Ansiotuloverotusta on pyritty keventämään viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Vaalikauden 2003 2007 aikana tuloverotusta on päätetty keventää 2,8 miljardia euroa, josta kuitenkin 200 miljoonaa euroa kuluu sairausvakuutusuudistuksen kompensaatioon. Tällä vaalikaudella palkansaajien verotus kevenee reilun prosenttiyksikön, pienituloisilla enemmän. Tuloveroasteikkoja muutetaan vuosittain arvioidun kuluttajahintojen nousun perusteella, vaikka ansioiden kehitys on yleensä tätä nopeampaa. Esimerkiksi vuosina 2003 2007 alimitoitetut inflaatiotarkistukset leikkaavat palkansaajien verokevennyksistä vajaan prosenttiyksikön. Jatkossa olisi perusteltua tehdä tuloveroasteikkojen tarkistukset palkkojen nousun mukaisesti. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti on noussut viime vuosina. Kunnallisverotus kokonaisuutena ei ole kuitenkaan kiristynyt, koska erityisesti pienituloisten verotusta keventävää ansiotulovähennystä on laajennettu. Eläkemaksujen nousu tulee estää Eläkemaksut ovat työn kokonaisverotusta huolestuttavimmin kiristävä osatekijä. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan työnantaja- ja työntekijämaksut nousevat selvästi tulevina vuosikymmeninä. Vaikka keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä nousisi ja eläkevarojen sijoitusten keskimääräinen tuotto kasvaisi odotusten mukaisesti, työeläkemaksussa on edelleen huomattava nousupaine. Työnantaja- ja työntekijämaksujen nousu lisäisi verokiilaa työn tarjonnan ja kysynnän välissä sekä heikentäisi työllisyyttä ja talouskasvua. Tämä johtaisi noidankehään: kun tulot ja veropohja supistuvat, seurauksena on ennen pitkää myös sosiaaliturvan rapautuminen. Siksi TEL-maksun nousu on estettävä. Sosiaaliturvan läpinäkyvyyden ja kannustavuuden lisäämiseksi tulee siirtyä rahoitusmalliin, jossa rahoitusvastuu jaetaan tasan työnantajien ja vakuutettujen kesken tämä voidaan kuitenkin ottaa huomioon palkoissa. Näitä kysymyksiä on käsitelty tarkemmin EK:n työmarkkinalinjauksissa 5. Kansaneläkemaksu turha rasite yrityksille Yleisesti hyväksyttyjen sosiaaliturvan rahoitusperiaatteiden mukaan kaikkien Suomessa asuvien työn tekemiseen perustumaton sosiaaliturva tulee rahoittaa yleisin verovaroin. Kansaneläketurva on olennainen osa tätä niin sanottua asumisperusteista sosiaaliturvaa. Tällaisen sosiaaliturvan rahoittaminen palkkaperusteisella maksulla nostaa työn hintaa, mikä rasittaa tarpeettomasti yritysten kilpailukykyä ja heikentää työllisyyttä. Siksi työnantajan kansaneläkemaksu on poistettava. Työllistyminen tehtävä kannattavammaksi Kannustinloukut voivat edelleen olla merkittävä työllisyyden kasvun este. Kannustinloukuilla tarkoitetaan tilanteita, joissa työllistyminen ei ole taloudellisesti järkevää työttömyyteen verrattuna, tai lisätulojen hankkiminen työpanosta lisäämällä ei onnistu. Loukkuja ei synnytä ainoastaan kireä verotus, vaan verotuksen ja tulonsiirtojen sekä tulosidonnaisten palvelumaksujen yhteisvaikutukset. Työhön siirtymisen kannustinongelma on erityisen suuri lapsiperheissä, joissa lähtötilanteessa kumpikaan vanhemmista ei ole töissä. Oheinen OECD:n esimerkkilaskelmaan perustuva kuva näyttää, paljonko eri maissa työllistymisen myötä tulleesta bruttotulolisäyksestä hupenee verojen kiristymisen ja tukien pienenemisen myötä. Tämän kannustinloukun vakavuuden mittaria on kutsuttu työllistymisen rajaveroasteeksi. Suomen luku esimerkkilaskelmassa on 94 prosenttia. Näin pieni nettolisäys tuloissa ei kaikille riitä kompensoimaan menetettyä vapaa-aikaa. Lähtökohtana kuitenkin pitää olla, että työn on aina oltava selvästi taloudellisesti kannattavampaa kuin työttömyyden. Tulonsiirroilla täytyy turvata tietty vähimmäistulotaso, mutta ne eivät saa toimia työn vastaanottamisen esteinä. 5 Toimivat työmarkkinat hyvinvoiva yhteiskunta, EK 2006 14 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

Kannustinloukut ovat Suomessa ongelma Työllistymisen rajaveroaste vuonna 2002, % lisätulosta Slovakia Ruotsi Itävalta Sveitsi Tshekki Suomi Tanska Islanti Ranska Alankomaat Irlanti Norja Puola Japani Luxemburg Uusi Seelanti Saksa EU-keskiarvo Korea Iso-Britannia Belgia Australia Espanja Portugali Kanada USA Unkari Kreikka Italia -20 0 20 40 60 80 100 120 140 Lähde: OECD Jos Suomessa kahden työttömän perheestä toinen työllistyy palkkatasolla 2/3 keskipalkasta, lisätulosta jää verojen ja tulonsiirtojen jälkeen vain 6 prosenttia käteen. EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 15

Myös tulonlisäyksiin voi liittyä kannustinongelmia Kouluttautumiseen, vaativampiin tehtäviin siirtymiseen tai tulotason nostamiseen voi liittyä kannustinongelmia. Suomessakin esiintyy yhä tilanteita, jolloin bruttopalkan lisäys voi käytännössä alentaa perheen käytettävissä olevia tuloja. Tällöin rajaveroaste ylittää 100 %, kun otetaan huomioon paitsi verotus myös tulonsiirtojen ja tulosidonnaisten palvelumaksujen muutokset työtulojen noustessa. Esimerkkinä on käytetty nelihenkistä perhettä, joka asuu vuokralla melko tyypillisessä perheasunnossa Helsingissä. Toinen vanhemmista on työssä, toinen saa työmarkkinatukea ja perheessä on kaksi alle kouluikäistä lasta, joita hoidetaan kotona. Oheinen kuvio osoittaa, että pulmallisinta työssä käyvän tulojen kasvattaminen on tulotasolla, missä toimeentulotuki loppuu, sekä tulovälillä, missä työssä käyvän puolison tulot asteittain leikkaavat pois työttömän puolison työmarkkinatuen. Työssä käyvän palkan lähestyessä 2000 euron kuukausitulotasoa perhe saattaa törmätä yli 100 %:n rajaveroon. Koska lapsilisä ja lasten kotihoidon tuki eivät riipu perheen muista tuloista, niillä ei ole rajaverovaikutusta. Kannustinongelmien taustalla verotuksen ja etuuksien yhteisvaikutus Kuinka paljon lisätulosta kuluu veroihin ja etuuksien vähenemiseen eri tulotasoilla Rajaveroaste* 120 Työmarkkinatuki Asumistuki Toimeentulotuki Verotus 100 80 60 40 20 0 0 1000 2000 3000 4000 5000 Työssäkäyvän palkkatulot kuukaudessa, euroa Kuvasta käy ilmi, kuinka paljon esimerkkiperheen lisätulosta kuluu veroihin ja etuuksien vähenemiseen eri tulotasoilla. Esimerkkiperhe: - kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen alle 3-vuotias, toinen 3 7-vuotias, lapset kotona - toinen puolisoista työmarkkinatuella, toinen palkkatyössä - asuvat vuokralla Helsingissä, vuokra 880 euroa/kk (vastaa vuokraa, jolloin asumistuki potentiaalisesti suurimmillaan Helsingin seudulla). * Veroaste ottaa huomioon verot ja työntekijän sova-maksut, sova-maksujen vähennykset, tulonhankkimis-, perus- ja ansiotulovähennykset sekä saadut tulonsiirrot sisältäen lapsilisät. Lähde: EK 16 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

Yritysverotuksen kilpailukyky turvattava EK:n tavoitteet: - Yritysverotus tulee säilyttää globaalisti kilpailukykyisenä. Yhteisöverokantaa on alennettava tämän mukaisesti. - Verotuksen pitää kannustaa investointeihin, ja verotuksen poistojärjestelmän tulee tukea tätä tavoitetta. Yritykset ja yhteisöt maksavat tuloksestaan veroa, jonka tuotto on viime vuosina ollut runsaat 5 miljardia euroa. Yritysverotus voidaan oikeastaan nähdä osakkeenomistajien tulojen verottamisena etukäteen, mikä tulee ottaa huomioon tehtäessä vertailuja ansio- ja pääomatulojen välillä. Osa yritysverosta voi siirtyä omistajien lisäksi myös työntekijöiden tai kuluttajien kannettavaksi, mikäli yritysten kannattavuuden heikkeneminen johtaa pienempiin palkkoihin tai verotus korottaa kuluttajahintoja. Suomen yritysverojärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen oli eräs vuoden 2005 yritysja pääomaverouudistuksen tavoitteista. Erityisesti yhteisöverokannan alentamista 26 prosenttiin ja käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verottomuutta perusteltiin yritysverokannan ja veropohjan laajuuden kansainvälisellä kilpailukyvyllä. Uudistus paransikin Suomen asemaa kansainvälisessä verokilpailussa. Uudistus oli tarpeellinen, mutta verokannan alentaminen oli varsin varovaista. Varsinkin uusissa EU-jäsenvaltioissa tehdyt veronalennukset asettavat kyseenalaiseksi sen, oliko Suomen verokanta-alennus riittävä. Toissa vuonna EU laajeni kymmenellä uudella jäsenmaalla, joissa kaikissa on Maltaa lukuun ottamatta kevyempi yritysverotus kuin Suomessa. Lisäksi kaikissa uusissa jäsenmaissa on erilaisia investointeihin kannustavia verohuojennuksia. Yhä useammat yritykset vertailevat toimintaedellytyksiään globaalisti. Siksi myös yritysverotusta tulee tarkastella EU:ta laajemmin. Matala verokanta ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kevyttä verorasitusta. Todellisen verorasituksen mittaamiseksi verokantaa pitää verrata kussakin maassa sovellettavaan veropohjaan. Koska yritysverotuksen veropohjaa ei ole harmonisoitu, verokantojen vertailu tuottaa lähinnä suuntaa antavan kuvan kansainvälisestä yritysverorasituksesta. Vaikka nimellinen yhteisöverokanta Suomessa on ollut suhteellisen matala muihin OECD-maihin verrattuna, on veron tuotto suhteessa BKT:hen lamavuosien jälkeen jatkuvasti ylittänyt OECD-maiden keskiarvon. Korkeimmillaan vuonna 2000 veron tuotto oli lähes 6 prosenttia BKT:sta. Tuoreimmassa OECD-maiden vertailussakin se oli 3,6 %, mikä ylitti reilusti muun muassa Saksan 1,3 prosentin ja OECD:n eurooppalaisten maiden keskiarvon 3,2 %. Vuonna 2004 yhteisövero tuotti reilut 5 miljardia euroa, ja lähivuosina tuoton arvioidaan edelleen kasvavan. Yritysverotuksessa Suomen on pystyttävä vastaamaan kansainväliseen verokilpailuun. Se edellyttää yhteisöverokannan asteittaista alentamista nykyisestä 26 prosentista kohti 20 prosenttia. Kilpailukykyisellä verojärjestelmällä voidaan parhaiten turvata verotuotot myös pitkällä aikavälillä. Verokannan alentaminen kannustaa myös kotimaisia yrityksiä näyttämään ulkomaiset voittonsa Suomessa ja ylläpitää Suomen houkuttelevuutta yritysten sijaintipaikkana. Vuonna 2004 yhteisöt maksoivat tuloveroa noin 5,2 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön arvion mukaan kuluvana vuonna veron tuotto tulee olemaan noin 5,4 miljardia euroa. Yhteisöveron tuotosta noin 95 prosenttia kertyy osakeyhtiömuotoisista yrityksistä. Yritysten maksamien verojen, kuten muidenkin verojen, tuottoon vaikuttaa oleellisesti myös talouden kehitys. Yhteisöverokannan alentaminen nykyisestä 26 prosentista vähentäisi verotuottoja noin 200 miljoonaa euroa kutakin alennusprosenttiyksikköä kohden, jos tarkastellaan vain lyhyen ajan vaikutuksia. Verotulojen menetykset ovat kuitenkin tätä suurempia, mikäli yritysverotuksen kilpailukyky menetetään. Tämän vuoksi verokannan tulee seurata kansainvälistä kehitystä. EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 17

Suomen yhteisöverokanta on lähellä EU:n keskitasoa Yhtiöverokannat EU-maissa vuonna 2005, % mutta laajan veropohjan vuoksi verotuotot ovat suuret Yhteisöjen maksamat tuloverot suhteessa BKT:hen, % Saksa Italia Espanja Malta Belgia Ranska Kreikka Alankomaat Luxemburg Iso-Britannia Turkki Ruotsi Tanska Portugali Suomi Tshekki EU-keskiarvo Itävalta Slovenia Kroatia Puola Slovakia Romania Unkari Bulgaria Latvia Liettua Irlanti Kypros Viro* 0 10 20 30 40 50 60 * Jaetun voiton veroprosentti oli Virossa 24 Lähde: European Tax Handbook 6 5 4 Suomi OECD-Eur 3 Ruotsi USA 2 Saksa 1 0 70 75 80 85 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 Lähteet: OECD, EK Verotus tukemaan investointeja Hyvinvointi ja talouskasvu perustuvat jatkossa yhä enemmän tuottavuuden lisäämiseen. Työn, osaamisen ja pääoman yhdistäminen mahdollisimman tehokkaasti vaatii oikeita kannusteita. Yrityksille verotus on ensiarvoinen kilpailutekijä. Verotuksella tulee edistää investointeja ja lisätä Suomen houkuttelevuutta investointien kohdemaana. Kansainvälistyneet yritykset arvioivat eri maiden verojärjestelmiä ja laskevat hyvinkin tarkkaan toimintansa kustannukset harkitessaan yrityksensä sijoittautumista. Verotukseen liittyvät ratkaisut vaikuttavat myös siihen, miten suomalaiset ja suomalaisten omistamat yritykset järjestävät toimintansa kansainvälisesti. Verotus vaikuttaa myös Suomesta poispäin suuntautuviin investointeihin. Verotuksella on keskeinen vaikutus siihen, paljonko yritykset edellyttävät investoinneiltaan tuottoa. Mitä kireämpi verotus, sitä korkeammiksi nousevat investointien tuottovaatimukset. Se puolestaan rapauttaa maan kilpailukykyä investoinneista. Supistuvat investoinnit merkitsevät tulojen, työllisyyden ja hyvinvoinnin heikkenemistä. Yrityksille oleellista on verotuksen tosiasiallinen taso. Maiden välistä verokilpailua voidaan käydä paitsi verokantoja alentamalla, myös veropohjaan tehtävillä huojennuksilla. Suomessa on valittu matala nimellinen verokanta 18 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

keinoksi ylläpitää verotuksen kansainvälistä kilpailukykyä. Laajaan veropohjaan ja matalaan verokantaan perustuva veropolitiikka on talouden tehokkaan toiminnan kannalta oikeansuuntaista. Yritysverotuksen kansainvälistä kilpailukykyä on ensisijaisesti parannettava verokantaa alentamalla. Myös veropoistojen tulee kannustaa uusiin investointeihin, jotta tuotantokapasiteettia ja tuottavuutta voidaan lisätä. Yritysten investointiedellytyksiä pitäisikin parantaa palauttamalla koneiden ja laitteiden käyttöomaisuuden poistot 25:stä 30 prosenttiin. Samassa yhteydessä tulisi kirjanpidon ja verotuksen poistot eriyttää toisistaan. Yritysverotuksen kilpailukyvyn lisäksi myös yritysverojärjestelmän toimivuuteen tulee kiinnittää huomiota. Järjestelmän pitäisi reagoida nopeasti kansainvälisessä ja yhtiöoikeudellisessa ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tällä hetkellä ratkaisua odottavat muun muassa verotuksen ja kirjanpidon yhteensovittaminen, yritysjärjestelysäännösten tarkistaminen, ketjuverotuksen poistaminen sijoitusomaisuusosingoilta, voitonjaon epäneutraali verotus eri yhtiömuodoissa sekä konserniavustussäännösten laajentaminen koskemaan myös pankki- ja vakuutustoimialaa. Suomen yritysverotuksen kilpailuetu huvennut Nimellisen yhtiöverokannan kehitys vuosina 1993 2005, % 40 35 30 25 EU OECD Suomi 20 Huom. Vuonna 2004 EU-maiden joukko laajeni 15:stä jäsenmaasta 25 jäsenmaata kattavaksi. 15 10 5 0 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 Lähde: European Tax Handbook EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 19

Pääomaverotuksen edistettävä yrittäjyyttä ja suomalaista omistamista EK:n tavoitteet: - Osinkotulojen verotettava osuus pitää alentaa kauttaaltaan 70 prosentista 50 prosenttiin. - Listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotonta osuutta on nostettava. - Osakesäästämisen kiinnostavuuden lisäämiseksi osinkotulot ja osakkeiden myyntivoitot tulee säätää verottomiksi 5 000 euroon saakka. Vuoden 2005 verouudistuksen merkittävin rakenteellinen muutos koski osinkojen verokohtelua. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin ja siirryttiin osinkojen osittaiseen kahdenkertaiseen verotukseen. Sekä omistajayrittäjien että osakesäästäjien verotus muuttui. Muutoksien jälkeenkin verotukseen jäi yrittämiseen ja sukupolvenvaihdoksiin liittyviä ongelmakohtia. Uusi osinkoveromalli kiristi menestyneiden keskisuurten ja suurten perheyritysten omistajien osinkoverotusta tuntuvasti. Yritykset joutuvat käytännössä myös hajauttamaan omistustaan, jos ne haluavat estää kokonaisverorasituksen kiristymisen. Tarkoituksenmukaista ei ole sekään, että parempaan lopputulokseen päästään rahoittamalla toimintaa erilaisilla lainajärjestelyillä kuin käyttämällä omaa pääomaa. Verouudistuksen jälkeen yrityksen myynti on monissa tapauksissa houkuttelevampaa kuin toiminnan siirtäminen sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta ei myöskään ole mielekästä, että muut sijoitusmuodot ovat verotuksellisesti edullisempia kuin yrittäminen. Omistajuuden verotuksen tulee olla sellaista, että suomalainen yritysvarallisuus on kiinnostava omistusja sijoituskohde myös suomalaisille. Varmistamalla, että oman pääoman ehtoinen rahoitus on sekä yritysten että niiden omistajien kannalta kilpailukykyinen vaihtoehto velkarahoitukselle, voivat maamme kasvuyritykset kehittyä terveeltä pohjalta. Kannustava verotus edistää yrittäjyyttä ja omistamista Suomessa. Myös osinkoverotuksen tulee rohkaista yrittäjiä ja yrittäjiksi ryhtyviä uusien hankkeiden käynnistämiseen ja riskinottoon. Esimerkki osingon veronalaisen osuuden alentamisesta 50 prosenttiin Listattu yhtiö Nykytilanne Esimerkki Yhtiön voitto 100 100 Yhtiön tulovero (26 %) 26 26 Voitto verojen jälkeen 74 74 Jaettu osinko 74 74 Veroton osa (30% / 50 %) 22,2 37 Verotettava osa 51,8 37 Josta pääomatulovero 28 % 14,50 10,36 Saajan vero-%* 14,5 10,4 Veroprosentti yhteensä 40,5 36,4 Listaamaton yhtiö (nettovarallisuus 2 milj. euroa, voitto 200 000 euroa) Nykytilanne Esimerkki Yhtiön voitto, euroa 200 000 200 000 Yhtiön tulovero (26 %) 52 000 52 000 Voitto verojen jälkeen 148 000 148 000 Jaettu osinko 148 000 148 000 Veroton osa 90 000 90 000 Verotettava osa 40 600 29 000 Josta pääomatulovero 28 % 11368 8120 Saajan vero-%* 5,7 4,1 Veroprosentti yhteensä 31,7 30,1 *veroprosentti laskettu yhtiön voitosta 20 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

Perheyritysten kasvukynnyksen madaltaminen sekä yrittäjyyden ja omistajuuden tukeminen edellyttävät osinkoveromallin korjaamista. Tämä on toteutettavissa alentamalla osinkotulojen verotettava osuus kauttaaltaan 50 prosenttiin ja nostamalla listaamattomien yritysten jakamien osinkojen 90 000 euron verotonta osuutta. Osakesäästämisen yleistyminen parantaa osakemarkkinoiden toimivuutta. Useiden pörssinoteerattujen suomalaisyritysten markkina-arvon määräytymistä vääristää vähäisestä kiinnostuksesta ja kaupankäynnistä johtuva riski. Kaupankäynnin vähäisyydestä johtuva arvostusrasitus on tyypillinen kaikille vastaavanlaisille markkinoille. Osakesäästämisen verotusta keventämällä voitaisiin samanaikaisesti lisätä kansalaisten omaehtoista säästämistä sekä osakemarkkinoiden toimintaa: lisääntynyt kaupankäynti johtaa tehokkaampaan hinnoitteluun. Tämän vuoksi pienet osakkeiden myyntivoitot ja osinkotulot tulisi säätää verottomiksi aina 5 000 euroon asti. Perintö- ja lahjaverotus EK:n tavoitteet: - Perintö- ja lahjavero on poistettava yritysvarallisuuden siirroilta sukupolvenvaihdoksissa. - Veron alarajaa on nostettava ja tasoa kevennettävä. Perintöveroa peritään Suomessa huomattavan pienistä, jo 3 400 euron suuruisista perinnöistä. Perintönä siirtyvää omaisuutta on kuitenkin useimmiten jo kertaalleen verotettu joko ansio- tai pääomatulona. Nykyisten verorajojen ylittäviä, mutta kokonaisuudessa pienehköjä perintöjä saavien kansalaisten lukumäärä tulee lähivuosina kasvamaan ja verotusta olisikin tältä osin kevennettävä. Erityisen ongelmallinen perintö- ja lahjavero on sukupolvenvaihdoksissa. Pahimmassa tapauksessa perintö- ja lahjavero estää yritystoiminnan jatkamisen. Sukupolvenvaihdos on seuraavien viiden vuoden aikana edessä noin 40 000 suomalaisella PK-yrityksellä. Vuoden 2005 verouudistuksen yhteydessä sukupolvenvaihdosten verotusta muutettiin. Muutoksella kuitenkin ainoastaan palautettiin se verohuojennuksen taso, johon sukupolvenvaihdoshuojennusta säädettäessä alun perin pyrittiin. Yritysvarallisuuteen kohdistuva perintö- ja lahjavero tuleekin poistaa kokonaan sukupolvenvaihdoksissa. EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 21

Välillinen verotus EK:n tavoite: - Kaikkien yritysten sähkövero on alennettava EU:n minimitasolle. Välillinen verotus koostuu muun muassa arvonlisäverosta, muista kulutusveroista ja ympäristöperusteisista veroista. Välillinen verotus on valtion verotulojen kannalta tärkeä veromuoto, joskin sen suhteellinen merkitys on Suomessa muuta Eurooppaa vähäisempi. Arvonlisäveron yleinen verokanta on Suomessa 22 prosenttia. Elintarvikkeiden ja rehujen myyntiin sovelletaan alennettua 17 prosentin verokantaa. Alennettua 8 prosentin verokantaa sovelletaan muun muassa henkilökuljetuksiin. Vuonna 2006 arvonlisäveron tuotoksi on arvioitu 12,5 miljardia euroa. Arvonlisäverotuksen yleisen verokannan muuttaminen yhdellä prosenttiyksiköllä vaikuttaisi verotuloihin noin 550 miljoonaa euroa. Alennetuista verokannoista 17 prosentin muuttaminen yhdellä prosenttiyksiköllä vaikuttaisi verotuottoon arviolta vajaat 90 miljoonaa euroa ja 8 prosentin muuttaminen vaikuttaisi noin 60 miljoonaa euroa. Ravintoloiden ruokatarjoiluun sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa. Verokannan alentaminen ei ole mahdollista ennen kuin EU:n arvonlisäverosäännöksiä muutetaan. Säännösten mahdollisen muuttamisen jälkeen asia voidaan ottaa käsiteltäväksi myös Suomessa. Suomen nykyinen energiaverotaso ja EU:n energiaverodirektiivin määrittämä minimitaso Suomen Direktiivin Suomi verot minimi- /EU min 2006 taso Moottoripolttoaineet - dieselöljy, snt/l 31,59 30,2 1,05 - moottoribensiini, snt/l 58,08 35,9 1,6 Muut polttoaineet - kevyt polttoöljy snt/l 6,71 2,1 3,2 - raskas polttoöljy, snt/kg 5,68 1,5 3,8 - maakaasu, snt/m3 1,82 0,54 3,4 - kivihiili, euroa/t 43,52 3,82 11,4 - turve, euroa/mwh - Sähkö - teollisuus, snt/kwh 0,44 0,05 8,8 - palvelut, snt/kwh 0,73 0,05 14,6 - kotitaloudet, snt/kwh 0,73 0,1 7,3 Ympäristöperusteisen verotuksen ohjattava kysyntää Vuoden 2006 talousarvioesityksen mukaan ympäristöperusteisiksi luokiteltujen välillisten energia-, ajoneuvo-, jäte- ja juomapakkausverojen tuotto vuonna 2006 on noin 5 miljardia euroa. Suomen nykyiset energiaverotasot ovat moninkertaiset verrattuna EU:n energiaverodirektiivissä asetettuihin minimitasoihin. Vain dieselöljyn vero on lähellä minimitasoa. Rankimmin on verotettu sähköä ja kivihiiltä. 22 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti EK 2006

Sähkön ja tehdaspolttoaineiden verotusta kevennettävä Energiaverotus on käytännössä päästökaupan kanssa päällekkäistä ohjausta. Siksi sähköveroa ja lämmön tuotannon verotusta tulee keventää. Kustannusten vähentäminen kohentaisi yritysten kilpailukykyä ja parantaisi työllistämismahdollisuuksia. Nykyaikaisessa tuotannossa teollisuuden ja palvelujen välinen toimialajaottelu on keinotekoinen. Palveluyritysten teollisuusyrityksiä korkeammalle sähköverolle ei ole perusteita. Yritysten sähköverokannan yhtenäistäminen merkitsisi vain noin 30 miljoonan euron menetystä valtion tuloissa. Jos kaikkien yritysten sähkövero laskettaisiin EU:n asettamalle minimitasolle ja samanaikaisesti luovutaan teollisuuden sähköverotuista, laskennallisesti verotulojen nettomenetys olisi 150 miljoonaa euroa. Myös niin sanottujen tehdaspolttoaineiden verotuksessa olisi pyrittävä lähemmäksi EU-minimitasoa. Mikäli kivihiilen, maakaasun ja raskaan polttoöljyn verot laskettaisiin EU:n asettamalle minimitasolle, olisi valtion veromenetys runsaat 100 miljoonaa euroa. Liikenteen verotusta kehitettävä Maantieliikenteen verotus jakaantuu likimain kolmeen tasasuureen osaan: polttoaineveroihin, ajoneuvoperusteisiin veroihin ja arvonlisäveroon. Kaikkiaan maantieliikennettä verotetaan yli 6,3 miljardilla eurolla vuonna 2006. Suomessa kuljetusetäisyydet ovat pitkiä, samoin kuin vientiteollisuuden kuljetusetäisyydet markkinoille. Tämän vuoksi dieselöljyn verorasitusta ei tule lisätä. Ajoneuvoista perittäviä veroja ovat uuden auton hankinnan yhteydessä perittävä autovero ja vuotuinen ajoneuvovero. Autoveron tuotoksi on arvioitu vuoden 2006 talousarviossa 1,4 miljardia euroa ja ajoneuvoveron tuotoksi 560 miljoonaa euroa. EU:n komissio julkisti heinäkuussa 2005 ehdotuksensa henkilöautojen verotuksen kehittämisestä EU:ssa. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi siirtyä asteittain hankinnan verotuksesta käytön verotukseen. Suomen autoverotus ei ole komission ehdotuksen mukainen. Ankara hankintaan perustuva verotus on johtanut siihen, että käytössä olevat henkilöautot ovat Suomessa keskimäärin vanhoja, turvattomia ja runsaspäästöisiä. Suomen autoverojärjestelmä on myös ongelmallinen tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta. Tämän vuoksi Suomen autoverojärjestelmän muuttaminen komission esittämään suuntaan on perusteltua ja kannatettavaa. EK 2006 Kannustavasta verotuksesta kilpailuvaltti 23

Elinkeinoelämän keskusliitto EK PL 30 (Eteläranta 10), 00131 Helsinki Puhelin (09) 420 20 Faksi (09) 4202 2299 www.ek.fi Raportti internetissä: www.ek.fi Lisätietoja: Johtaja Jussi Mustonen Puh. (09) 4202 2213 jussi.mustonen@ek.fi Johtava asiantuntija Tero Honkavaara Puh. (09) 4202 2510 tero.honkavaara@ek.fi Vastaava ekonomisti Simo Pinomaa Puh. (09) 4202 2209 simo.pinomaa@ek.fi Veroasiantuntija Virpi Pasanen Puh. (09) 4202 2513 virpi.pasanen@ek.fi Ulkoasu: Graafinen suunnittelija Ulla Nurminen

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n verolinjaukset 2006 21.3.2006

Kuvio 1. Markkinatasapaino ennen verotusta Hinta Hinta ennen veroa Kuluttajan ylijäämä Tuottajan ylijäämä Tarjonta Kysyntä 21.3.2006 2 Tuotanto ennen veroa Määrä

Kuvio 2. Verokiilan vaikutukset Hinta Kuluttajahinta veron jälkeen Vero LISÄTAAKKA Tarjonta VEROTULO Tuottajahinta veron jälkeen Määrä Kysyntä 21.3.2006 3 Tuotanto veron jälkeen

Suomessa verotus on kireää Kokonaisveroaste BKT:sta vuonna 2004, % Ruotsi Tanska Belgia Ranska Suomi Itävalta Italia Luxemburg EU-keskiarvo Saksa Slovenia Unkari Alankomaat Iso-Brit. Kreikka Malta Tsekki Portugali Espanja Puola Kypros Viro Irlanti Slovakia Latvia Liettua USA* Japani* *2003 21.3.2006 4 0 10 20 30 40 50 60 Lähde: Eurostat, OECD

Suomessa työn ja yritystoiminnan tuloja verotetaan ankarasti Verotulojen jakauma verolajeittain vuonna 2004, % Suomi Saksa Tsekki Belgia Ruotsi Espanja Alankomaat EU-keskiarvo Itävalta Italia Tanska Britannia Luxemburg Ranska Viro Liettua Puola Slovakia Unkari Slovenia Latvia Portugali Kreikka Irlanti Malta Kypros Tulo- ja varallisuusverot Muu työn verotus (sosiaaliturvamaksut) Arvonlisävero Muut kulutus- ja hyödykeverot Muut 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Lähde: Eurostat 21.3.2006 5

70 % Työn verokiila syö kannusteita Kuinka paljon työvoimakustannusten noususta kuluu veroihin ja pakollisiin maksuihin eri palkkatasoilla vuonna 2006, % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % työnantajan sotumaksu, % työvoimakustannuksista työntekijän sotumaksu, % työvoimakustannuksista ansiotulojen rajavero, % työvoimakustannuksista 0 % 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 Ansiotulot vuodessa, 21.3.2006 6 Työn kokonaisverotuksessa ovat mukana ansiotuloveron lisäksi työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut. Verokiila on kuvassa suhteutettu työn kokonaiskustannuksiin. Vaaka-akselilla on vuotuinen palkkataso, ja pystyakseli kuvaa sitä, miten paljon työnantajan kokonaiskustannusten lisäyksestä kuluu veroihin ja pakollisiin maksuihin kullakin palkkatasolla.

Kireä verotus vähentää työtä Työn rajaverokiila ja työpanos vuonna 2004 Työpanoksen käyttöaste, ind. keskiarvo = 100 140 130 120 110 100 Meksiko 90 80 Islanti Uusi Seelanti Yhdysvallat Tshekki Australia Japani Britannia Ruotsi Espanja Tanska Irlanti Norja Puola Alankomaat SUOMI Italia Saksa Belgia Ranska Korkean rajaveroasteen maissa työtä yleensä tehdään vähemmän kuin kevyen verotuksen maissa. Työpanos on laskettu ottamalla huomioon maan keskimääräinen työaika ja työllisyysaste. Työn rajaveroasteessa on mukana ansiotuloverotus ja pakolliset sosiaalivakuutusmaksut. 70 60 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 Lähde:OECD Rajaveroaste työn kokonaiskustannuksista, % 21.3.2006 7

Työn verotus on Suomessa muita kireämpää jo keskituloisilla Perheettömän palkansaajan tuloveroprosentti tulotasoittain vuonna 2005 50 45 Kaikkien vertailumaiden keskiarvo 40 35 30 25 Euroopan vertailumaiden keskiarvo Suomi 20 15 10 5 Lähde: Veronmaksajat 0 Pienituloinen (20 000 /vuosi) KESKITULOINEN (30 600 /vuosi) Ylempi keskituloinen (46 600 /vuosi) Hyvätuloinen (100 000 /vuosi) 21.3.2006 8 Vertailussa mukana olevat maat ovat Alankomaat, Australia, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska, USA ja Viro

Esimerkki siirtymisestä kolmiportaiseen tuloveroasteikkoon EK:n laskelma vuodelle 2008 Arvio vuodelle 2007 12 200 20 000 20 000 32 800 32 800 59 400 59 400 9,0 % 19,5 % 24,5 % 32,0 % EK:n laskelma vuodelle 2008 15 000 25 000 25 000 55 000 55 000 8,0 % 20,0 % 25,0 % 21.3.2006 9

Lisätuloista vähintään puolet käteen Marginaaliveroprosentit eri tulotasoilla 70 60 2006 2007 (arvio) 2008 EK 50 40 30 20 10 0 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000 110000 120000 Lähde: Verohallinto, VM, EK:n laskelmat Ansiotulo vuodessa, euroa 21.3.2006 10