Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 7041 Loutteenvaara-Rätsinsuo, Sotkamo, Kainuu
Sijainti Kohde sijaitsee Sotkamon ja Valtimon rajalla, reilu 7 km Hiisin kylästä itäkaakkoon. Pinta-ala Noin 594 ha Maanomistus Valtio, Tornator Yleiskuvaus Kohde sisältää laadultaan vaihtelevia kangasmetsiä (niin vanhoja metsiä kuin nuoripuustoisia), ojittamattomia ja ojitettuja soita sekä puro- ja jokivesistöjä. Osa ojitusalueista on vanhapuustoisia korpimuuttumia ja turvekankaita. Kohteen rajaus on tietoisesti tehty ennallistamisrajauksena johtuen alueen sijainnista kalkkivaikutteisella alueella sekä säilyneiden luontokohteiden pirstaleisuudesta. Tästä syystä rajauksessa on mukana melko paljon nuoripuustoisia metsiä sekä ojitettuja soita. Rätsinsuo on keskiboreaalisen vyöhykkeen rimpipintainen aapasuo, jota monipuolistavat alueen itäosassa sijaitseva Rätsinlampi sekä ojitukselta säästyneen suoalueen etelä- ja luoteispuolitse virtaavat pikkupurot. Kohteen puusto on eri-ikäistä 46-160-vuotiasta ja vanhempaa osin luonnontilaista kuusivaltaista metsää, erityisesti korpien osalta todennäköisesti lahopuustoista sillä luonnontilaiset suometsät ovat sijainneet keskellä vanhaa metsää aluetta ojitettaessa. Käyntiajankohtana osa Pienen Rätsinlammen lähimetsistä on ollut kuusivaltaisia tuoreen kankaan vanhoja kangasmetsiä. Kohteen suot ovat ojittamatonta avosuota ja suometsämosaiikkia. Rätsinsuo on melko luonnontilainen, rehevä aapasuo. Inventoidut suotyypit: mesotrofinen rimpineva, mesotrofinen lyhytkorsineva, mesotrofinen suursaraneva, mesotrofinen suursararäme, mesotrofinen lyhytkorsiräme, mesotrofinen rimpinevaräme, muurainkorpi, ruoho- ja heinäkorpi, Warnstorfii-letto, Campylium-letto. Vallitsevia suotyyppejä suon länsiosassa ovat mesotrofiset, osin meso-eutrofiset rimpiset lyhytkorsinevat ja lyhytkorsirämeet, jotka vaihettuvat reunoilla vastaavan rehevyystason sararämeiksi. Jonkin verran löytyy myös suursaranevaa. Rätsinlammen länsipuolella on lisäksi mesotrofista rimpinevaa. Rätsinsuon länsi- ja keskiosasta havaittiin useampia Warnstorfii- ja Campylium-lettoja. Loutteenpuron varressa kasvaa monipuolista, varttunutta sekapuustoa kasvavaa korpimosaiikkia, johon sisältyy ainakin muurainkorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Loutteenpuro on ainakin paikoin luonnontilainen.
Alueen länsiosissa sijaitsevalla Piiponsuon ja Heinäsuon alueella Piiponsuon nevaosalla vallitsevat mesotrofiset lyhytkorsi- ja suursaranevat, suon itäosassa on myös vastaavan rehevyystason rimpinevaa. Suon länsiosassa on rahkoittuneita lyhytkorsi- ja tupasvillarämeitä. Suon pohjoisosassa virtaavan itä-länsisuuntaisen puron ympärillä on mesotrofista sararämettä, johon liittyy mesotrofista lyhytkorsirämettä. Loutteenpuron ja Heinäjoen välinen, metsäautotien Piiponsuosta erottama etelä-pohjoissuuntainen suo sisältää ainakin karuja lyhytkorsi-, tupasvilla- ja rahkarämeitä sekä pienen lyhytkorsinevan. Suon koillisosassa, kangasmaasaarekkeen reunassa on pienialainen lettokorpi. Kohde sisältää myös suolampia, metsälampia ja havumetsävyöhykkeen turvemaiden puroja. Alueen merkittävin pienvesistö on Rätsinlampi. Alueen läpi kulkee Loutteenpuro ja Heinäjoki jotka laskevat Alasen järveen. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Loutteenpuron varren korvet ovat METSO-kohteena edustavuusluokkaa I, kuten myös osa Rätsinsuon itäpuolisista vanhoista kuusivaltaisista ja osin runsaslahopuustoisista kangasmetsistä. Lettojen ja itäreunan vanhojen metsien osalta kohde täyttäneen myös edustavuusluokan I lettojen ja niiden reunametsien kriteerit. Alueen rehevät rämeet ovat METSO-kohteena edustavuusluokkaa I. Rätsinsuolla esiintyy merkittävästi METSO-ohjelman mukaisia elinympäristöjä ja niihin sisältyy myös harvinaisempia tyyppejä (letot ja niihin liittyvät reunametsät, korpiset puronvarret), joten Rätsinsuolla on ilmeistä merkitystä METSO-ohjelman kannalta. Jokisuon lounais- ja eteläpuolisen isomman metsäsaarekkeen luoteiskärki on ollut inventointiajankohtana merkittävästi lahopuuta sisältävää vanhaa metsää. Lähtevänjoen pohjoispuoliset sekä Jokisuon ympäristön vanhan metsän kuviot ovat nykyisestä lahopuustoisuudestaan riippuen kangasmetsinä METSO I tai II-luokkaa, Jokisuolta laskevan noron reunakorvet luokan I korpia, alueen rehevät rämeet edustavuusluokan I rämeitä ja alueen mahdollisesti säilyneet lettokorvet ja rämeet edustavuusluokan I lettoja. Kohteen länsipuolella olevan Jokisuon metsät ja suot on suojeltu valtion METSO 13 000hankkeessa ja kohde on suoraan kytköksissä tähän suojelualueeseen. Alueella on säilynyt merkittäviä suo- ja pienvesiarvoja ja inventointiajankohtana 2012 alueen suot olivat säilyttäneet luonnontilansa melko hyvin. Myös alueen vesistöjen luonnontilan aste oli inventointiajankohtana korkea. Myös selvitysajankohtana havaitut vanhat metsät Lähtevänjoen pohjoispuolella ja Jokisuon alueella näyttäisivät ilmakuvien perusteella säilyneen. Olettavasti myös merkittävä osa Piiponsuon ja Heinäjoen varsien soiden luontoarvoista on säilynyt. Lajisto Rätsinsuon tyypillistä lajistoa ovat muun muassa heterahkasammal, kataja, mähkä, suopunakämmekkä (VU), rätvänä, siniheinä ja villapääluikka, pienialaisesti havaittiin myös kultasirppisammalta sekä rimpivihvilää. Lettojen sammallajistoon kuuluvat ainakin
heterahkasammal, kultasirppisammal ja lettoväkäsammal. Suon pohjoisosan letolla kasvaa muutaman aarin alueella myös lettovillaa. Piiponsuolla havaitut kasvilajit: suopunakämmekkä, punakämmekän ja maariankämmekän risteymät, siniheinä, metsätähti, tähtisara hoikkavilla, mähkä, rimpivihvilä, rätvänä, villapääluikka. Sammallajit: heterahkasammal, kultasammal, lettoväkäsammal. Alueella Heinäjoen ja Loutteenpuron välisellä suoalueella koillisosassa, kangasmaasaarekkeen reunassa pienialaisella lettokorpialueella kasvaa mm. mähkää, metsäkurjenpolvea, mesiangervoa ja rätvänää. Alueen purot ja Rätsinlampi lähiympäristöineen sekä alueen letot kuuluvat metsälain erityisen tärkeiksi toteamiin elinympäristöihin. Alueen läheisellä Alasen järven ympäristössä on todettu olevan haarahaukan (CR) ja maakotkan (VU) reviiriä. Alueelta on havaittu myös tukkasotka (EN), mustaviklo (NT), isokoskelo (VU) ja kalasääski. Lintudirektiivin liitteen I lajit: haarahaukka, kalasääski, kalatiira, kapustarinta, kurki, laulujoutsen, liro (NT), maakotka (VU), uivelo. Erityisvastuulajit: haapana (VU), isokoskelo (VU), kalatiira, laulujoutsen, liro (NT), mustaviklo (RT), pikkukuovi, tavi, telkkä, uivelo ja valkoviklo. Kalalajeista kohteeseen yhteydessä olevassa Lähtevänjoessa on lisääntynyt purotaimenkanta (EN) vielä 1990-luvun lopussa, lajia tavataan nykyisin vain harvoissa Etelä-Kainuun joissa. Yhteenveto suojeluarvoista Alue on erittäin arvokas kohde ojittamattomia avosoita, vanhaa kangasmetsää ja suometsämosaiikkia. Alueella esiintyy jolla esiintyy lintudirektiivi- ja erityisvastuulajeja. Alue on erittäin uhanalaisen haarahaukan ja vaarantuneen maakotkan reviiriä. Kokonaisuutena alue laajentaa Piilopirtinaho-Marjomäen Natura2000-alueen kytkeytyneisyyttä ja biotooppien määrää sillä suojelualue sisältää merkittävän määrän vanhapuustoisia kangasmetsiä ja ojitusalueita. Lisäksi alue parantaa olennaisesti Hiidenvaara-Löytösensuon ja PiilopirtinahoMarjomäen Natura 2000 -alueiden kytkeytyneisyyttä. Muuta Osa Pienen Rätsilammen lähimetsistä on huomioitu Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa arvokkaina luontokohteina. Rajauksesta on talkkikaivoshankkeen takia jätetty pois merkittäviä luontoarvoja sisältävät suoalueet Alanen-järven ympäristöstä.
Tietolähteet Metsäntutkimuslaitoksen kasvupaikkatyyppitiedot 2013, puuston ikätiedot 2013 ja kasvupaikan VMI-luokitus 2013. Metsähallituksen Kainuun alueen luonnonvarasuunnitelma kausi 2002-2011 Kuhmo-Ristijärven puuston kehitysluokkakartta 2003 ja alue-ekologisen verkoston kartta 2003. Maastokäyntien raporttiaineisto Keijo Savola 2012. Maanmittauslaitoksen ilmakuvat ja maastokartat. Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: suomaa@sll.fi verkkosivut: www.sll.fi/suomaa